perjantai 21. heinäkuuta 2017

Karin Alvtegen: Syyllisyys


Karin Alvtegen: Syyllisyys, Skuld 1998, suomentanut Jaana Nikula, WSOY, Sapo 437, sivumäärä 244.

Ahdistuksen ja velkojen jähmettämä 39-vuotias Tukholmassa asuva Peter Brolin saa kahvilassa paketin toimitettavaksi omituiselta naiselta. Peter toimittaa paketin Karlavägenille mainostoimistoon Olof Lundbergille. Paketin sisältö on karmaiseva siellä on ihmisen varvas. Olof Lundbergiä on ahdisteltu jo kuukausia törkypostilla. Hänen vaimonsa Ingrid on kuollut kolme vuotta sitten viisikymmenvuotiaana.

Dekkari edustaa uudempaa lajityyppiä, eli ahdistelijan löytäminen on prosessi, samassa prosessissa Peter Brolin koittaa selviytyä arjessa paniikkikohtaustensa kanssa, lisäksi pankki karhuaa Brolinilta konkurssikypsän yhtiön velkoja eli  1 352 000 kruunua, verokuprun oli aiheuttanut entinen yhtiökaveri. Brolin kelaa menneisyyttään läpi, pohtii savusukeltajaisäänsä, joka oli kuollut, kun Peter oli viiden vanha. Brolinilla oli  penseä äiti ja erilainen siskoa Eva, johon Brolin ottaa yhteyttä varpaan analysoimiseksi.

Ahdistelu pahenee ja pakottaa Brolinin ja Lundbergin asumaan yhdessä, sillä myös Brolinia aletaan ahdistella. Brolin kuitenkin löytää kutsumuksensa, ja ahdistelijakin selviää, Brolinille selviää myös olennaista minuudestaan ja hän pystyy menemään pelkojensa läpi ja saa ystäviä, yhteyden sisareensa ja vihdoin otteen omasta elämästään.

Karin Alvtegenin Syyllisyys on vahvimmillaan käsitellessään Peter Brolinin pahaa oloa ja paniikkikohtauksia. Esikoisteos on vakuuttanut kustantamon, sillä jatkoa on seurannut.

Tämän kirjan on lukenut ainakin Margit, ja Margit on blogannut useammastakin, laitan linkin hakuun tänne.

Sivuhuomiona linkki Suomeen. Olof Lundbergin Ingrid-vaimon "isosiskon" nimi oli "Kerstin". Kerstin mainitaan vain ohimennen, mutta hän oli sotalapsi Suomesta, joka jäi Ruotsiin isän kuoltua rintamalla.


*****
Karin Alvtegen (s. 1965) on ruotsalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Syyllisyys on Alvtegenin ensimmäinen dekkari, hän käsikirjoitti myös vuosina 1992 - 2002 näytettyä Varustamo sarjaa. Olen siitä nähnyt muutaman osan, osia oli peräti 318.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Alan Garner: Huuhkajalaakso


Alan Garner: Huuhkajalaakso, alkuteos The Owl Service 1967, suomentanut Kersti Juva, WSOY, sivumäärä 175.

Alan Garnerin palkittu nuortenkirja Huuhkajalaakso perustuu kirjan alkusanojen mukaan walesilaiseen tarinaan 1300-luvulta, joka on julkaistu Mabinogion kokoelmassa. Myytit ovat usein kuitenkin paljon varhaisempaa perua.

Nykyaikana Huuhkajalaaksossa tapaavat kolme nuorta Alison,  Roger ja  Gwyn, tyttö ja kaksi poikaa kohtaavat Huuhkajalaaksossa. Alisonin Margaret äiti on mennyt naimisiin (hiljattain?) Rogerin isän Cliven kanssa, tämä on heidän yhteinen lomansa. Gwyn on walesilainen, hänen äitinsä Nancy on pestautunut tilan keittäjäksi.

Teoksen alussa Alison sairastuu, oireiden yltyessä ullakolta kuuluu rapinaa, siellä on ollut huuhkajan pesä. Ullakolta löytyneisiin lautasiin ilmestyy painokuvioita. Alisonin leikkaamista papereista muodostuu huuhkajan kuva.

Tilalla on Gwynin äidin Nancyn karttama Huw Siansilava, eli kymriksi Huw Hannerhob. Gwynin äiti raivostuu, kun  Gwyn puhuu kymriä Huwin kanssa. "minä en siedä sitä että sinä puhut kymriä. Minä en taistellut Aberissa kaikkia näitä vuosia sitä varten että sinä puhuisit kuin työläinen. Minä olisin voinut jäädä laaksoon, jos olisin halunnut sitä". s.20. Gwynin äiti on ollut lapsena laaksossa, ja tuntee Huwin, Nancy yrittää myös pitää Gwyniä Alisonista erossa, ja takavarikoi lautasen, jossa ei olekaan enää huuhkajakuviota.

Rogerin isä Clive Bradley on uusperheen pää, mutta talo on Alisonin (saanut sen isältään perinnöksi, talo ollut isän serkun Bertramin, joka on kuollut moottoripyöräonnettomuudessa), Gwyn kyselee Rogerilta tämän äidistä, mutta Roger suuttuu.

Oudot tapahtuvat jatkuvat, Roger huomaa, että seinien rappaus on muuttunut! Rappauksen alta paljastuu hieno maalaus, jossa nainen on tehty kukista. Kukat ovat läheltä katsottuna kynsiä. Roger puhuu isänsä kanssa kivestä, jossa on reikä.

Huuhkajalaakso -tarinan tajuamiseksi on ymmärrettävä walesilaisia taruja. Kivi, jossa on reikä, on Llech Ronw (myös nimellä the Slate of Gronw), se on oikeasti olemassa oleva kivi. Legendan mukaan tai Mabinogin tarinan Math ap Mathonwyn mukaan Lleu Llaw Gyffes menetti vaimonsa Blodeuweddin luottamuksen, joka karkasi Gronwin kanssa. Blodeuwedd ja Gronw päättivät tappaa Lleun, mutta pahasti haavoittunut Lleu pakenee kotkana. Myöhemmin jälleen ihmisenä Lleu tappaa Gronwin heittämällä kiven läpi keihään. Tarina on pitkä ja monipolvinen, mutta alkujaan  Lleu Llaw Gyffes oli kirouksen alaa, hän ei voisi saada inhimillistä vaimoa, siksi Gwydion teki Blodeuwebbin vaimoksi Lleulle ja nimeenomaan kukkasista (tammen väroherneen ja mesiangervon), kirjassa alleviivataan mesiangervot: "Roger kahlasi matalasta vedestä rantaan. Aivan lähellä pisti maasta kivipaasi ja hän heittäytyi selälleen mesiangervomereen, joka kasvoi kiven juurella". s.14.
Gwydion oli tarustossa Lleun setä ja mahtava taikuri koko nimeltään Gwydion fab Dôn. Lleusta tulee lopulta kuningas Gwynedd. Sen sijaan Blodeuweddistä, joka on alkujaan tehty kukkasista, muuttuu kaikkien muiden lintujen vihaamaksi huuhkajaksi (owl).

Alisonin ympärillä tapahtuu outoja asioista, tavarat lentävät, yöllä Alison menee lyhdyn kanssa suolle, Gwyn seuraa häntä. Huw sanoo Gwynille, että kyse on Lleun, Gronwin ja Blodeuweddin tarinasta, joka toistuu laaksossa yhä uudestaan ja uudestaan. Alison on Blodeuwedd, jonka Gwynin käytös muuttaa kukkasista huuhkajaksi. Gwyn on omaksunut marttyyrin asenteen, ja toitottaa olevansa palvelija, kun Alison ja Roger ovat herrasväkeä. Todellisuudessa Alison ei sorra Gwyniä, mutta sekä Alisonin äiti että Gwynin äiti ovat kieltäneet olemasta toistensa kanssa tekemisissä. Gwyn ja Alison viihtyvät yhdessä, mutta nuorilla on omat kiistansa. Rogeria kiusataan hänen kotoa häipyneen äitinsä vuoksi, äitiä on sanottu Birminghamin ruusuksi. Gwyn saa raivokohtauksia, ja oleilee vuorilla, minne Huw tulee tapaamaan uppiniskaista poikaansa. Huw, Nancy ja Bertram ovat olleet aikanaan tapahtumien pyörteissä, ja kaikki on päättynyt huonosti. Huw näyttää kätköä jossa on pari moottoripyörän jarrupaloja. Huw kannustaa Gwyniä rakastamaan ja ymmärtämään, mutta Nancy vie lapsensa taksiin, ja he lähtevät. Tulvan vuoksi aie epäonnistuu, ja yhä uudestaan tapahtuva näytelmä toistuukin. Huwin kätilöimänä, sekä Rogerin ja Gwynin suopeuden vuoksi Blodeuwedd ei muutu huuhkajaksi, vaan kukkasiksi. Roger siis pelastuu ja niin ikään myös Gwyn, ja Alison on sopuisa.

Pohdin sitä, miten muuttuu Nancy, joka on tarinassa hapan huuhkaja, sekä Huw, jonka suvun miehissä Gwyneddin rooli on vahva, Huwin setä on tehnyt lautaset ja isoisä maalannut taulun väistääkseen näytelmän, siinä täysin onnistumatta ja se on padonnut taikuutta, joka nyt Alisonin ja Gwynin kautta purkautuu  hyvin vahvasti, mutta onneksi rauhanomaisesti.

Luin lapsena kirjan, ja blogiajan alussa, en ymmärtänyt kirjasta kummallakaan kerralla juuri mitään, en edes ylös kirjaamaani juonta. Vasta nyt olin luku-urakassani sillä tasolla, että tajusin selata näitä pohjana olevia taruja. Minusta tarussa Math fab Mathonwy muuttaa Gwydionin jossain vaiheessa siaksi, oletan, että tällä on linkki Huw Siansilavaan, vaikka aiemmassa vaiheessa hän kuten Gwyn joutuu Gwyneddin rooliin. Huwia pidetään erityisen tyhmänä ja hän toimii palvelijana, vaikka on kuitenkin 'laakson valtias'.

Lasten tai nuorten kirjaksi minusta tämä on erittäin haastava, mutta lopulta palkitseva. Katselin nettiä, niin tästä on tehty Granada TV:n 8-osainen tv-sarja, joka on näytetty Briteissä 1969-1970.

Teoksen teemoja ovat ainakin mustasukkaisuus, myytit sekä myös luokkaerot. Roger, Clive ja Margaret ovat englantilaisia, ja rikkaita verrattuna laakson asukkaisiin Gwyniin ja Nancyyn. Alison, Gwyn ja Roger käyvät kaikki koulua. Roger, joka harrastaa valokuvausta on määrä jatkaa isänsä yritystä. Rogerin isä Clive harjoittelee muuten snookeria. Snooker-pöytä on jopa kesäpaikassa, myös Roger pelaa. Alisonin jatkosuunnitelmat eivät ole selvillä, mutta hän laulaa kuorossa ja ratsastaa. Alisonin isän kuolemasta annetaan vain yksi hämärä vihje, Gwyn on erityisen kiinnostunut kymrin kielestä, ja tähtää professoriksi. Hänen äitinsä vastustaa kymrin lukemista ja siis Alisonin seuraa. Se, saako Gwyn Alisonin, jää auki, eikä sitä minusta legendakaan selvitä.

*****
Alan Garner (s. 1934) on britti, joka on tunnettu lastenkirjoista ja kansantarinoiden modernisoinneista.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi



Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi, Springfloden 2012, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom kustantamo S&S 2016, sivumäärä 445.

Nousuvesi -kirjan sankaritar ja keskipiste on 23-vuotias Olivia Rönning. Poliisikorkeakoulussa ollessaan hän alkaa selvittää ratkaisematonta outoa murhaa vuosien takaa.  Nordkosterin Hasslevikarnassa vuonna 1987 täydenkuun ja tulvavuoksen aikana raskaana ollut nainen on kaivettu hiekkaan, ja hukutettu. Murhaajien toimia on sattumalta seurannut pieni poika Ove Gardman, joka on hälyttänyt apua. Nainen on kaivettu hiekasta, mutta hän kuoli. Olivian isä Arne on selvittänyt Tom Stiltonin kanssa murhaa, mutta tutkimus ei ole johtanut tulokseen. Edes uhria ei ole tunnistettu. Olivian isä Arne on kuollut syöpään, ja Tom Stilton on kadonnut, kukaan ei tiedä missä hän on.

Kirja etenee eri näkökulmissa. Olivia etenee tutkimuksissaan murhan liepeillä ja seuralaispalveluissa, murhan aikana Nordkosterilla saarella on ollut monia maksettuja naisia.

Tukholman laitapuolen kulkijoista yksi on entinen poliisi Tom Stilton, hänet tunnetaan kadulla nimellä Jalle, hän solmii suhteen asuntovaunussa asustelevan Veran kanssa. Tukholman katujen asunnottomia hakataan raa'asti, ja pahoinpitelyt kuvataan ja ladataan internettiin. Myös Jallen ja Veran läheiset hetket kuvataan ja myös Veran kuolemaan johtava pahoinpitely.

Magnusson World Miningin omistajaa Bertil Magnusonin toimintaa tarkastellaan. Hänen kaivosyrittämisensä ei ole palkinnoista huolimatta aivan puhdasta, ja myös liikekumppani Nils Wendt on ollut jo pitkään kateissa. Wendt saapuu paikalle ja alkaa kiristää Bertiliä Afrikassa tilatusta murhasta.

Lisäksi Costa Ricasta Dan Nilsson -niminen mies matkustaa myös Nordkosterin saarelle, jonne saapuu myös Olivia, joka on katsomassa murhapaikkaa. Nordkoster on Ruotsin läntisin asuttu paikka, saarella on lomakylä, jolloin murhan aikaan oli sekalaista porukkaa. (Nordkoster on saari lähellä Norjan ja Ruotsin rajaa, Oslosta etelääm ja Göteborgista pohjoiseen).

Tarinaan kytkeytyy häkkitappeluihin pakotettu poika 10-vuotias Acke, hänen äitinsä seksityöläinen Ovette Andersson, Stiltonin vanha vasikka Minkki, joka on Ovetten ystävä.

Nousuvesi -dekkarin ovat kirjoittaneet ruotsalainen aviopari Rolf Börjlind (s.1943) ja Cecilia Börjlind (s.1961). Börjlindit ovat käsikirjoittaneet myös Beck- ja Arne Dahl tv-sarjoja.


Nousuvesi on myös tv-sarja, joka oli erittäin hyvin toteutettu kymmenosainen sarja, joka näytettiin Suomessakin vuonna 2016. Kirsi ei ole omassa bloggauksessaan tykästynyt tähän kirjaan, vaikka kiittelikin juonta, muttei Kirsi ei nielaissut aivan viimeisintä koukkua, mikä oli tv-sarjassakin koukku ja useimmat sen nielivät vesi kielillä.

Nousuvesi tv-sarja oli minusta aivan loistava, ja koska näin sen ensin, pidän siitä enemmän kuin dekkarista. Arne Dahl tv-sarja on samanlainen, raaka, mutta rehellinen, eivätkä tarinat mene niin kuin aluksi näyttää.

Arne Dahl -sarjassa on suomalaisia näyttelijöitä, ja A-ryhmässä  on Niklas Åkerfelt eli roolinimeltään Arto Söderstedt, suomenruotsia puhuva älykkö. Arto on eniten mukana jaksossa Europa Blues. A-ryhmään kuuluu myös Sara, jota näyttelee Vera Vitali, joka oli pääosissa myös loistavassa Bonusperheessä.

Nousuveden 445-sivuisesta dekkarista oli saatu tehdyksi 10 osaa tv-sarjaa, ja jännitys saatiin pidettyä hyvin yllä. Kirjassa soisi ratkaisun tulevan nopeammin ja suoremmin. Lisäksi kuten yllä ilmenee, vyyhti on monisäikeinen ja tarinaan ympätään ihmisiä. TV:ssä resepti minusta toimii ja tuotos on haastava ja jännittävä. Jos ei ole nähnyt tv-sarjaa, kirjan  juoni kyllä palkitsee, jos jaksaa kahlata nousuvedessä kirjan loppuun. Jos sarja tulee uusintana kannattaa se ehdottomasti katsoa. Ruotsin alueella se on nähtävissä SVT2:n sivuilla.

Lopuksi Olivian ongelmaan eli murhatutkimukseen, koska uhria ei oltu aikoinaan  tunnistettu, ei motiivikaan selvinnyt. Tapauksen tutkimukset kuitenkin etenevät ja saarella olevista tai silloin olleista ne tuntuvat ahdistavilta, koska he joko haluavat salata silloisen tai nykyisen toimintansa, tai ovat syyllistyneet muihin rikoksiin. Tästä aiheutuu väkivaltaisia purkauksia ...

Cilla ja Rolf Börjlindin Nousuvesi on parhaimmillaan tv-sarjana, mutta toimi minusta dekkarinakin, ja dekkarisarjaa on jatkettu.

Pääparina on Olivia Rönning ja  Tom Stilton, tässä kansikuva sarjan kolmannesta osasta Musta aamunkoitto, sarjassa on ilmestynyt neljä osaa.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Henri-Pierre Roché: Jules ja Jim



Henri-Pierre Roché: Jules ja Jim, Jules et Jim 1953, suomentanut Martti Raudas, Otava 1966, sivumäärä 217.

Kirja kertoo Julesin ja  Jimin ystävyydestä ja elämästä, joihin linkittyy lopulta nainen, katala Kathe. Kathe on rajaton narttu, joka syöksee ystävykset lopulta erilleen, joskaan Jim ei tähän ole aivan syytön.

Romaani alkaa vuodesta 1907. Ensimmäisessä osassa Jules muuttaa Saksasta Pariisiin ja ystävystyy Jimin kanssa. Molemmat ovat kirjailijoita. Jules muutti pois Berliinistä saatuaan rukkaset elämänsä naiselta Lucienilta. Jules ja Jim tapailevat naisia. Jules vie Jimin Berliiniin, jossa esittelee tärkeimmät naisensa, ja joihin Jim tutustuu. Lucien on poikkeusnainen, hän ei pidä "rakkauden fyysisestä puolesta ja elää kuin abbedissa". Julesilla ja Jimillä on suhteita naisiin, ja heillä on fyysinen suhde suseasti amoihin naisiin. Julesilla on miltei vuoden suhde Magdaan, joka on upseerin leski, vaikka Magda on eräänä yönä Jimin kanssa, ja Jim kertoo tapauksen Julesille, ei suhde kaadu tähän. Jimillä on suhde 18-vuotiaaseen pohjoismaalaiseen Odileen, joka on monen muun miehen kanssa, myös Julesin. Romaanin ensimmäisessä osassa pohjustetaan tätä Julesin ja Jimin kimppakivaa.

Romaanin toisessa osassa Berliinistä tulee nuori Kathe Julesin luo. Jim tapaa Kathen  14. heinäkuuta, siis Ranskan kansallispäivänä. Jules ja Kathe seurustelevat. Kathen kanssa toistuu sama kuvio kuin Magdan kanssa. Kathe kostaa Julesille, mutta ei hyppää Jimin sänkyyn kuten Magda vaan Seineen (josta pääsee ylös). Joka tapauksessa Jules rientää Kathen kanssa naimisiin. Syttyy maailmansota ja Jules ja Jim joutuvat eroon toisistaan. Siviilielämä jatkuu sodan jälkeen Julesilla ja Kathella on kaksi tytärtä. Kathelle ei kotielämän kiltin ja sivistyneen Julesin kanssa maita, ja hänellä on karkuretkiä, sillä aikaa kun pitkäpinnainen Jules hoitaa kodin ja tyttäret. Kathe jakaa vuodettaan ja pyrstöään auliisti aina halutessaan. Kathe ja Jim lähenevät ja alkavat viettää lakanahetkiä. He aikovat avioon ja kiltti Jules laittaa avioeron vireille. Jim ja Kathe yrittävät turhaan lasta, eikä avioliittoa solmita, vaan lammasmaisen kiltti Jules ottaa Kathen takaisin ja he uudelleen avioituvat.

Kolmas osa on varsin pitkäveteistä ja tympeää:
Pettäminen toistuu eli Jim ja Kathe ovat väkivallan ja lakanahetkien täyttämässä on-off -suhteessa. Kathe kostaa nöyryytyksiään milloin minkäkin uroksen kanssa. Jimilläkin on hätävaransa naarashaaremissaan. Kaikki loppuu huonosti ja Seineen, joskin Jimin ja Kathen karkelointi saa loppupisteensä, ja Jules saa muisteltavaa, mutta ehkä myös rauhan.

Jules ja Jim luotaa ystävyyttä syvältä? Julesin ja Jimin yhteys kestää sodan rintamalla ja rakkaudessa. Sen sijaan  maaninen narttu ajaa Jimin tuhoon. Jokainen voi tietysti miettiä, miksei Jim itse itsenäisty, mene naimisiin, vaan lainailee ystävänsä vaimoa omiin pinnallisiin lemmenleikkeihinsä. Jim ja varsinkin Kathe ovat rajattomia pikku lapsia, jotka lupsuttelevat lakanoissa kenen kanssa huvittaa ja koska vaan.  Jules on sen verran nynny, ettei uskalla laittaa rajoja. Nämä kolme ihmistä antavat myös Julesin ja Kathen lapsille varsin huonon mallin.

Tämä on siis tyypillinen pohjaan paistuva ranskalainen rakkauspaistos, jossa on samoja raaka-aineita kun Gustave Flaubertin Rouva Bovaryssa. Emma Bovarykin seikkaili muiden sängyissä, ja lopulta teki itsemurhan ja jätti yksin myös lapsensa, joka joutui tehtaaseen töihin. Teoksilla on yhtäläistä myös kuvauksen mitäänsanomattomuus. Yhtään rakkauden aktia ei ole kummassakaan kuvattu, vaikka niitä miltei joka sivulla tapahtuu. Pienenä yksityiskohtana voin todeta, että Kathe yritti jakaa pyrstöä toiselle jopa ollessaan vuoteessa Jimin kanssa. Jim yrittää välillä saada lyömällä Kathea kuriin, jota tapaa Kathe pitää suuren rakkauden osoituksena! Parempi tapa on minusta paljon yksinkertaisempi, näyttää Kathelle ensin rajat sitten ovea. Kathe rypee suuressa yltäkylläisyydessä, mutta ei ole tehnyt minuuttiakaan töitä koko elämänsä aikana.

Henri-Pierre Rochén teoksessa Jules ja Jim on oma tenhonsa. Kuten näissä romaaneissa aina alussa kiima voittaa, mutta lopussa ankeus koittaa, ja pilaa alunkin herkän tunnelman.

(Kirjassa puhutaan veistoksen arkaisesta hymystä eli perusmuodossa on "arkainen hymy", pitäisi tietenkin lukea "arkaainen hymy").
****

Henri-Pierre Roché (1879 – 1959) oli monitoimitaiteilija, maalari, kirjailija ja jopa kiinalaisen runouden kääntäjä. François Truffaut teki kirjasta vuonna 1962 laadukkaan elokuvan, jossa Kathea näyttelee Jeanne Moreau. Julesia Oskar Werner sekä Jimiä Henri Serre. Kirjan kansikuva on filmistä. Laatuelokuva Ameliessa Amelie katsoo myös tätä Truffaut'n klassikkofilmiä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

V.S. Naipaul: Vallan hinta



V.S. Naipaul: Vallan hinta, The Mimic Men, 1967, suomentanut Paavo Lehtonen, Otava 1976, sivumäärä 304.

Nobelisti V.S. Naipaulin Vallan hinta, on minäkertoja Ralph Singhin muistelmia, ja tilitystä maanpaossa kotimaastaan Isabellasta. Kirja alkaa lopusta eikä etene kronologisesti, mutta on silti osuva ja syvämietteinen kuvaus pienen brittiläisen siirtomaan Isabellan asioiden hoidosta, sosiaalisista suhteista, ja vallasta.

Minä-kertoja toipuu elämänsä menetyksistä kirjoittamalla niistä kirjaa Lontoossa. Romaani on kolmiosainen, ykkösosa käsittelee kirjoittajan elämää Lontoossa kahdessa eri aikatasossa, toisessa osassa tarkastellaan aikaa, kun kertoja muuttaa Sandra-vaimon kanssa Isabellan saarelle, hänen bisneksiään ja talokauppojaan, sekä sen jälkeen kertojan lapsuutta ja kouluaikaa, kolmas osa käsittelee aikaa, jolloin kertoja on vallankahvassa, ja milloin ja miten ote siitä kirpoaa.

Alla on avattu kirjan tapahtumia, jotka eivät kerronnassa ilmene tässä järjestyksessä eikä näin suoraan.

Jos et halua lukea pitkäpiimaista selitystä juonesta, henkilöistä ja teemasta niin voit vallan mainiosti lopettaa tähän toteamukseen: "Vallan hinta" on nobel-tasoinen teos, se paljastaa jotakin olennaista vallasta, ja mitä valta ei ole, ja otteen karvaan kirpoamisen vallankahvasta.

Juoni ja henkilöt (älä lue, olen kirjoittanut tämän itseäni varten)
Kertoja pysyttäytyy nimettömänä, mutta kirjan keskivaiheilla paljastuu Ralph Singhiksi, mutta oikea nimi lienee Ranjit Kripal Singh. Hänen isänsä on saaren intialaistaustaisia asukkaita, ja äitinsä kuuluu saaren rikkaaseen sukuun, joka omistaa Bella Bella virvoitusjuomatehtaan. Ralphin eno omistaa tehtaan ja on upporikas, hänen poikansa Cecil on vain hieman vanhempi kuin Ralph. Cecil alkaa röyhistellä rikkaudellaan. Ralphilla on suhde Cecilin sisareen Sallyyn, joka on siis Ralphin serkku.

Ralphin isä Kripal Singh on sivistynyt lähetyssaarnaaja ja opettaja, mutta huonosti palkattu, ja nöyryytetty, hän inhoaa vaimonsa sukua. Isä sinnittelee opetusministeriössä töissä, mutta kimmastuu lopulta ja osallistuu lakkoon, ja on pian kansanliikkeen johtaja, ja muuttaa viidakkoon. Siellä hän vaihtaa nimensä Gurudevaksi. Viidakossa hän lyöttäytyy yhteen kuljetusyrittäjän lesken kanssa, leskellä on poika Dalip. Isän kohtalo tuottaa kertojalle paljon häpeää. Isä vangitaan myöhemmin, ja hän pääsee vapaaksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Cecil pröystäilee rahoillaan, ja leikkii gangsteria, hän etsii Dalipin käsiinsä ja usuttaa Dalipin ja Ralphin toistensa kimppuun. Kumpikaan ei tapa toisiaan. Cecil sen sijaan joutuu rappiolle. Cecilin isä jakaa testamentissaan rahat koko suvulle. Cecilille jää virvoitusjuomatehdas, joka tekee lisenssillä Coca Colaa, se menee vararikon partaalle, ja Cecil menettää Coca Colan lisenssinsä.

Isabellan väestö on monikulttuurista ja -rotuista, syrjintää ei ole vahingollisessa mielessä (lukee kirjassa, ei ole oma mielipiteeni), mutta mustat ovat heikoimmassa asemassa, mutta välillä myös intialaistaustaisia häiritään.

Koulutus ei ole keino saada parempaa sosiaalista asemaa (joka on minusta kiinni suvusta, rahasta ja taustasta), joten koulut ovat avoimia kaikille, mutta kaikki eivät opiskele tosissaan. Kertoja ahkeroi koulussa yrittäen peittää koulussa kaiken häpeän, mutta pienellä paikalla, mikään ei pysy salassa. Ralph alkaa pelata krikettiä, jotta saisi sosiaalista arvostusta. Kirja osoittaa sosiaalisten suhteiden kudelman ja siinä esiintyvän valtapelin. Tässä bloggauksessa ei asia luonnollisesti tule ilmi. Joka tapauksessa Ralphin luokalla on Brownee -niminen musta, josta myöhemmin tulee sosialistijohtaja, ja Ralph rahoittaa puolueen toimintaa ja painaa sen lehteä. Brownee ja Ralph lähtevät toisen maailmansodan jälkeen opiskelemaan Lontooseen, he elävät kuitenkin erillään toisistaan Lontoossa.

Ralph asuu Shylockin omistamassa asunnossa (alkuperäinen Shylock  on Shakespearen Venetsian kauppias -teoksessa koronkiskoja). Ralph tuntee ulkopuolisuutta Lontoossa, ja hän tapaa opiskeluoikeutensa menettäneen turkkilaisen Sandran. He menevät naimisiin maistraatissa ja muuttavat Isabellaan, missä Ralph onnistuu rakennusbisneksissään (rakentaa ja myy kokonaisen esikaupunkialueen), ja he rakentavat itselleen hulppean talon. Ralphin äiti oli varoittanut seka-avioliitosta. Suhde perustuu kertojan mukaan puhtaasti "sukupuolisuuteen", kertoja kuvaa paljon Sandran etuvarustusta ja sen ulokkeita, joita Sandra mielellään maalaa huulipunallaan. Sandra, joka halusi tulla rikkaaksi, ei välitäkään saavuttamastaan rikkaudesta eikä asemasta, ja riitelee kaikkien kanssa. Lisäksi Sandra kertojan mukaan rapistuu sängyssä, kuten kaikki naiset (kirjoittajan mukaan), joiden yhteiskunnallinen asema kohoaa. Sandra lähtee yllättäen saarelta. Kun vaimo lähti, Ralph ajautuu politiikkaan, missä kirjoittajan mukaan he saavat kaiken helposti ja huijaamalla. Siirtomaa itsenäistyy ja Brownee on vallan kahvassa. Ralphilla olisi valttikortit käsissään, hän on kuitenkin passiivinen. Lopulta arki koittaa politiikassakin. Ralphista leivotaan syntipukki ja joutuu sivuraiteille ja pakotetaan lähtemään vapaaehtoiseen maanpakoon.

Kunnia, kunnioitus ja häpeä
Kunniaa ja häpeän tuntemista selvitetään romaanin toisessa osassa. Pienessä yhteisössä kaikki on lopulta kaikkien tiedossa, siellä yllättävistä asioista saa kunnioitusta, mutta myöskin häpeää tunnetaan, ja siitä vaietaan. Naipaul on sanallistanut sanattomat tunteet. Kerronta on monitasoista ja ajallisesti käsittelee useita aikatasoja, mutta ne linkittyvät saumattomasti.

Valta, vallan saaminen, menettäminen ja realiteetit
Isabellan sosialistit saivat vallan vaaleissa helposti. Ralphin mukaan huijaamalla. Voiton jälkeen alkoi kateus. Sivuraiteet ilmestyivät nopeasti ja peruuttamattomasti.
"Paluu saarelleni ja poliittiseen elämään on mahdotonta"  s. 10. Samalla sivulla todetaan kirjan lopussa ilmenevä seikka: "Meiltä puuttuu valta. Me erehdymme pitämään sanoja ja suosion huutoja valtana; me olemme mennyttä heti kun hämäyksemme paljastuu". Tähän viitataan uudestaan sivulla 247 "se oli viattomuuttamme että aluksi me pidimme suosionosoituksia ja hienhajua ainoana vallan lähteenä. Pian me huomasimme että olimme riippuvaisia roskaväestä ja että meidän otteemme tästä roskaväestä oli sanoihin perustuva ja tästä syystä epävarma".  Tämän takia pelkästään kirja on loistava, ei kannattaisi olla riippuvaisia roskaväen mielipiteistä, ne eivät rakenna sopua, eivätkä luo hyvinvointia, tämän huomaa moni liian myöhään, jos silloinkaan. Ralph kertoo, että hänellä on englantilais-dandyn maine, dandyllä on monta merkitystä, myös keikarin.

Sosialistit saivat vaaleissa enemmistön, ja Ralph kokee että liian helposti. Kuten aiemmasta ilmenee, sanat ovat sanoja eivät vielä eivätkä koskaan tekoja. Saarella on kaakao- ja sokeriruokoplantaaseja. Mitä tapahtuu, jos plantaasit kansallistetaan? Ainakin jo kansallistamisvaatimusten jälkeen sokeriruot poltetaan, se ei lisää vaurautta. Bauksiittisopimusta ulkomaisten kaivosyritysten kanssa ei ole helppo neuvotella.  Roskaväkeä ovat minusta myös ne ulkomaiset sijoittajat, jotka tuovat tehtaitaan saarelle. Raaka-aineet ja koneet tuodaan, tavara on epäkuranttia ja kallista ja saadut rahat viedään kotimaahan tai ainakin omalle pankkitilille.

Suomeksi kirjan nimi on Vallan hinta, mikä minusta aika huonosti kuvaa kirjan sisältöä. The Mimic Men ehkä kuvaa kertojan omaa persoonaa, jota hän ei minusta näytä missään vaiheessa, ei lapsuudessaan, ei koulussa, ei opiskeluaikanaan Lontoossa, ei avioliitossaan, ei poliittisessa elämässään eikä sen jälkeen kirjoittaessaan kirjaansa.

****
Sir Vidiadhar Surajprasad Naipaul (s.1932) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2001. Hän on syntynyt Trinidadissa, asuu Englannissa ja on intialaista sukujuurta. Olen blogannut Naipaulin teoksesta Joki tekee mutkan NÄIN.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Minna Canth: Anna Liisa



Minna Canth: Anna Liisa, 1895, näytelmä kolmessa näytöksessä, nitonut WSOY, sivumäärä 116.

Minna Canthin näytelmä Anna Liisa on tragedia eli murhenäytelmä, sillä se kertoo päähenkilönsä Anna-Liisan nuorena tekemästä lapsensurmasta ja sen ilmitulosta, mutta myös katumuksesta. Seuraavassa käydään läpi juoni, henkilöt ja teemat.

Juoni lyhyesti, henkilöt (älä lue tätä, jos et ole lukenut näytelmää)
Ensimmäisessä näytöksessä Kortesuon talon 20-vuotias tytär Anna Liisa luo kangasta, Johannes Kivimaa hänen sulhasensa puhuu kuulutusten ottamisesta, häät olisivat kolmen viikon päästä. Anna-Liisa tivaa " Niin, mutta rakastatko sillä rakkaudella, joka kaikki kestää, kaikki kärsii, kaikki anteeksi antaa?". Mikko pitää Anna-Liisaa siveänä ja toteaa: "sinä olisit ollut paljon ylempänä meitä muita ... henkisesti ylempänä, tarkoitan, henkisesti". Johannesta kiinnostaa "olinko minä ensimmäinen mies, johon sinä rakastuit?"

Johanneksen ja Anna-Liisan keskusteluhetkeä häiritsee Husso, joka tuo terveisiä pojaltaan Mikolta Kortesuon entiseltä rengiltä. Mikko on tulossa perimään Anna-Liisan, hän väittää, että on solminut elinikäisen liiton vasta 15-vuotiaan Anna Liisan kanssa. Näytelmässä ilmenee, että Mikko on petollisesti vietellyt Anna-Liisan, joka on tullut raskaaksi, synnyttänyt vauvan, ja surmannut  sen tukahduttamalla. Mikko on jo aiemmin pötkinyt raukkamaisesti pois, ja hänen äitinsä Husso on haudannut pienokaisen. Husso painostaa Anna-Liisaa, mutta tilanteen keskeyttää Anna-Liisan 12-vuotias pikkusisko Pirkko. Pirkko iloitsee kuulutuksista ja tulevista pikkuvauvoista, jota hän haluaa hoitaa, sillä hän on havainnut, että Anna-Liisa on karttanut vauvoja. Kortesuo ja Riikka Anna-Liisan vanhemmat alkavat järjestellä häitä. Toisaalla Mikko haluaa ostaa tukkirahoillaan Johannekselta taloa, rehvastelee naima- ja taloaikeillaan, ja tenttaa Anna-Liisaa tämän tietämättömien vanhempiensa kuullen.

Toisessa näytöksessä  Johanneksen ja Anna Liisan kuulutukset on haettu.  Anna Liisaa kehutaan siveäksi, suunnitteilla on suuret kihlajaiset, myös vallesmanni ja tohtori on kutsuttu. Mikko, Husso mukanaan vaatii liittoa, vaikka on itse kalppinut pois. Anna Liisa on raskaudessaan pohtinut heittäytyä alas Huuhkainkalliolta, mutta lapsi on syntynyt yllättäen, pienokaisen hän tukahduttaa käsillään. (Olisiko 15-vuotiaan kotona asuvan tytön raskaus voinut jäädä vanhemmilta ja muilta piiloon?)

Husso Mikon äiti on haudannut kastamattoman lapsen. Hussolla ei ole ollut tunnonvaivoja, eikä Mikolla, sen sijaan Anna Liisa on kärsinyt painajaisista. Mikko uhkailee Anna Liisalle kertovansa asiasta, ja pelottelee kuritushuoneella.

Kihlajaisia valmistellaan, niistä ei tule mitään. Mikko väittää Anna Liisan olleen morsiamensa neljä vuotta sitten. Kaikki muukin tulee ilmi. Anna Liisan isä Kortesuo kimmastuu "Käärme, minä tapan sinut!" Kiehunta jatkuu, ja vimmastunut isä uhkaa myös Mikon henkeä.

Anna Liisa näkee lapsen vedessä ja haluaa sen luo. Itsetuhoiset aikeet estetään.

Anna Liisa tunnustaa rovastille lapsensurman, Mikko ja Husso yrittävät kiistää surman. Anna-Liisa löytää 'Jumalan tien', ja rovasti ja Anna-Liisan vanhemmat iloitsevat tästä, sillä "hän vaeltaa iankaikkisen elämän tietä. Onnellinen hän."

Lopussa Anna-Liisa lähtee Vallesmannin kanssa luultavasti kuritushuoneeseen eli kärsimään vankeustuomiota Hämeenlinnaan.

Teemat ja opetukset
Keskeistä näytelmässä on vaietun salaisuuden ilmitulo ja käsittely. Anna Liisa on neljä vuotta koittanut painaa mielestään lapsen murhaa, siinä onnistumatta. Näytelmän alkupuolella hän yrittää elää, kun sitä ei olisi tapahtunutkaan. Lopussa hän ottaa vastuun teostaan, tunnustaa sen, ja hengellistyy ja aikoo kohdata myös maallisen oikeuden ja sovittaa tekonsa kuritushuoneessa. Anna Liisan vanhemmat olivat alkuun epäuskoisia, sitten vihaisia, mutta olisivat naittanet Anna Liisan Mikolle salatakseen teon. Anna Liisa siis kohtasi tekonsa ja toi sen päivänvaloon. Pirkko hänen sisarensa oli varsin tervejärkinen tyttö. Mikko ja Husso sen sijaan olivat moraaliltaan rappeutuneita, koska eivät välittäneet lapsenmurhasta, ja kiristivät sillä Anna Liisaa, myöhemmin kiistivät sen.

Minna Canthin näytelmä  Anna Liisa rypee syvissä syntisissä vesissä. Anna Liisa ei kuitenkaan huku syntisäkkeineen vaan vapautuu mennessään kuritushuoneeseen.

****
Minna Canth (1847 - 1897) syntyi Tampereelle 19.3 ja oli Ulrika Wilhelmina Johnson. Minna Canth avioitui ja hänellä oli seitsemän lasta, ja jäi leskeksi, ja kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897.
Minna Canth käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa aviolitossa ja sen ulkopuolella
Työmiehen vaimo on blogattu TÄÄLLÄ
Salakari Täällä

Anna-Liisasta on tehty puolitoistatuntinen elokuva, jossa Anna-Liisaa esittää Anna-Leena Härkönen. Elokuva on hyvä ja on katsottavissa 19.12.2017 asti Yle-Areenassa TÄÄLLÄ.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Morris - Goscinny: Billy the Kid



Morris - Goscinny: Billy the Kid, pikku Nappula, alkuteos  Billy the Kid 1962, suomentajat Juhani Härmä ja Timo Reenpää, Otava 1984, sivumäärä 46.

Morris ja Goscinny käsittelivät monia Villin lännen legendoja Lucky Luke-sarjassa, Billy the Kidiä jopa kahteen otteeseen. Oikea Billy the Kid oli nimeltään Henry McCarty (1859 - 1881), joka tunnettiin nimellä William H. Bonney sekä Billy the Kid. Hän tappoi luultavasti kahdeksan miestä. Ensimmäinen pidätys tapahtui varastamisesta, Billy the Kidin ollessa 16-vuotias. Hän pakeni Uudesta Meksikosta Arizonaan. Murhamiehen ”ura” alkoi 1875, ja päättyi vankilapaon jälkeen Pat Garretin ampumana vuonna 1881. Tämän jälkeen Billy the Kidistä on kirjoitettu paljon ja legenda on alkanut elää.
Tässä sarjakuva-albumissa Billy the Kid syntyy ja varttuu pyssyn piippua imien ja hän terrorisoi Fort Weaklingin kyläpahasta, jonne saapuvat Lucky Luke ja Jolly Jumper. Kaupunkilaiset ovat säikkyjä, saluunassa juodaan kaakaota ja syödään leivoksia, koska Billy the Kid määrää. Kukaan muu kuin kaupungin sanomalehden päätoimittaja (ja omistaja) Josh Belly eivät uskalla vastustaa pikku riiviötä. Sanomalehteen laitetaan ilmoitus, jota Billy the Kid ei osaa lukea, eikä kukaan uskalla sitä hänelle oikein lukea, eikä kukaan uskalla häntä vastaan todistaakaan.

 Lucky Luke tekeytyy pahemmaksi rikolliseksi ja saa pikku riiviön tuntemaan alemmuutta.



Lucky Luke on jo aiemmin nolannut Billy the Kidiä ja osoittanut olevansa parempi revolverimies.


Kaksintaistelukin loppuu itkupotkuraivariin ja passitukseen vankilaan.




Morris - Goscinny: Saattue Uuteen Meksikoon, alkuteos L'Escorte, suomentajat Juhani Härmä ja Timo Reenpää, Otava, 2001, sivumäärä 46.

Saattue Uuteen Meksikoon -albumi on minusta vieläkin hauskempi. Billy the Kid on lusinut pari vuotta 1247 vuoden kakustaan, mutta hänet halutaan tuomiolle myös Uuteen Meksikoon. Lucky Luke saa tehtäväksi konnan passituksen oikeuden eteen.

Riiviö yrittää jatkuvasti karata, mutta ei onnistu. Albumi on jatkuvaa iloittelua.

Gun Gulchin vankilassa pikkurikollinen Bert Malloy luulee hyötyvänsä Billy the Kidistä, ja yrittää monesti vapauttaa hänet. Billy the Kidd joutuu vastaamaan oikeudessa niinkin vakavasta rikoksesta kuin hevosen jättämisestä väärään paikkaan saaden viiden dollarin sakon.

Billy the Kidin hahmoon Morris on saanut piirrettyä paljon ilmeitä, hän on yhtä tunteikas, kun Joe Dalton. Kun taas Bert Malloy on kuin Averell, niin sotkuja syntyy ja huumoria. On helppo ymmärtää, miksi Morris ja Goscinny jatkoivat tarinaa.

Tämä oli lapsuuteni yksi lempialbumeja, ja se osoittaa rajattoman ihmisen rajattoman ilkeyden ja rajoittamisen aiheuttaman mielipahan.

*****
Morris eli belgialainen Maurice de Bevere (1928 - 2001) kehitti yksin Lucky Luken Villin Lännen kliseiden pohjalta. Sarja on hyvin onnistunut, ja siinä aina hyvä voittaa pahan. Rene Goscinny (1926 - 1977) tuli tekstittämään Lucky Lukea, mutta sarja alkoi Morrisin tekemänä ja hän sitä myös jatkoi Goscinnyn kuoleman jälkeen.

Morris on tarkastellut myös sukuvihaa, jota myös Huckleberry Finnissä käsitellään.
Morrisin Lucky Lukea olen käsitellyt myös täällä, ja täällä sekä Daltonin veljeksiä täällä.
Ylös Missisippi jokea on kuljettu täällä
Morrisin jäljillä on blogattu täällä.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Karl Ove Knausgård: Själens Amerika

Karl Ove Knausgård: Själens Amerika, texter 1996 - 2013, ruotsinnos Rebecca Alsberg, sivumäärä 340.

Själens Amerika -teos sisältää, kuten otsikosta ilmenee tekstejä 17 vuoden ajalta. Ostin kirjan, jotta olisin valmiimpi ymmärtämään ruotsia matkani aikana Tukholmaan ja Göteborgiin. Lueskelin kirjaa ennen matkaa ja matkalla.

Tavallisuudesta poiketen keskityn vain yhteen tekstiin eli Litteraturen och det onda ss. 261 -289. Tässä jutussa on paljon samoja ajatuksia, joita olen itse pohtinut ja huomannut sekä Suomessa että etenkin Ruotsissa olevan asioita pinnan alla.

Tarinan alkupuolella Karl Ove Knausgård pohtii kohua, mikä oli noussut Folk och rövare i Kamomilla stad -teoksesta, joka on norjalaisen Thorbjørn Egnerin lastenkirja Folk og røvere i Kardemomme, jonka itsekin tunnen Kolmena ryövärinä, jossa touhuavat Kasper, Jesper ja Joonatan Kardemumman yössä. Teos pitäisi joidenkin mukaan kieltää, koska se heijastaa taantumuksellista naiskuvaa. Samaan aikaan on keskusteltu makeisten kansikuvasta. Suomessa vastaavia on ollut myös, ja myynnissä olevien makeisten kansikuvia on siistitty.



Samalainen meteli oli noussut Ruotsissa teoksesta Tintti Afrikassa, jossa mustat on piirretty stereotyyppisesti (Tintin vieressä istuva ihminen, kuva on albumin kannesta). Kuvillakin on minusta iso merkitys. Mutta kyse on kuitenkin siitä, pitääkö kaikki vanhat teokset kieltää, ei kai sentään. Historiaa kaiketi ei voi muuttaa, mutta siitä voi oppia ja siistiä stereotypiat nykykuvista pois?



Knausgård on huomannut saman kuin minäkin, tietyt ihmiset kelpaavat kyllä siivoojiksi. Menkääpä katsomaan terminaaliin, kun Ruotsin laiva tulee satamaan ja lähtee. Siistijöistä suurin osa on ulkomaalaistaustaisia, luultavasti jopa kaikki. Myös tavallisilla nuorilla, joiden vanhemmilla ei ole ns. suhteita, alkaa olla erittäin vaikeaa saada kesätöitä. Onko olemassa etuoikeutettujen luokka, joka sulkee muut ulkopuolelle? Rutistaanko nuorten laiskuutta, mutta nuorilla myös teetetään töitä lähes nollasopimuksilla tai provisiopalkalla? Laivasiivouksesta saa ihan asiallisen palkan, mutta on olemasa myntityötä, jossa ei ole mitään peruspalkkaa.

Knausgård on huomannut, että "invandrarfamiljer lever i särskilda förorter", kuten Suomessakin, Turussa esimerkiksi lähiössä nimeltä Varissuo, tai menkääpä katsomaan Turun ylioppilaskylää klo 19, sieltä lähtee moni muualta tullut siistijäksi laivaan keltainen paita päällä illan tullen, moniko lähtee eliittiomakotialueilta?

Knausgårdin mukaan hyväosaisten on helppo olla keskustelussa 'hyviä', tosipaikan kohdatessa totuus kohdataan.

Knausgård kertoo, että hänen romaaninsa Taisteluni on vedetty mukaan tähänkin taisteluun, ruotsalaisessa lehdistössä on heiluteltu rasismi-, fasismi- ja sovismikorttia, lisäksi Utoyan saaren hirviö on koplattu yhteen. On menty henkilöön asti. Kirjoja on luettu, ja ei ole pidetty naista syrjivistä asioista. Knausgård kysyy, minkälainen päähenkilö on Emma Bovary, joka ei huolehtinut lapsestaan. Emma on tehnyt omat valintansa ja rouva Bovary on romaanihenkilö, kuten Knausgård omissa taisteluissaan. Hän sanoo kannattavansa kaikenlaista tasa-arvoa, mutta kirjoissa, jossa kaikki on koko ajan hyvin, ei ole mitään mieltä. Itsekin olen ihmetellyt median tapaa nostaa ihmisiä sankareiksi ja tehdä heistä konnia, ei tajuta, että ihminen on sekä hyvä että paha, tietenkin on hyviä ihmisiä, mutta heissäkin on aina inhimillisiä heikkouksia.

Yhteiskunnass paremmissa piireissä usein pidetään saavutetuista eduista kiinni, köyhät ovat joidenkin mukaan itse syypäitä köyhyyteensä.

Karl Ove Knausgård nostaa esille maanpetturin, eli nobelisti Knut Hamsunin (" Och de satt med de tyskvänliga och reaktionära romanerna av landsförrädaren Knut Hamsun). Katsoin wikipediasta, niin totta tosiaan Hamsun oli toisen maailmansodan aikana natsisaksamielinen. Hamsunin Nälkä -teos on minusta kyllä jo hyvin erikoinen.

Knausgård pohtii asiaa vielä usealta kannalta, myös pahuuden kuvaamisen puolesta, loppu osa tekstistä menee jopa maailmanpoliittiseksi. .

Itse olen pohtinut joskus, minkälaisia stereotypioita kirjoissa saa sananvapauden ja taiteen nimissä esittää siis Suomessa, pohjana pohdinalle on rikoslain 11 luvun 10§ eli " Kiihottaminen kansanryhmää vastaan":
 "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."  

Kysymys kuuluu. Voidaanko kaunokirjallisessa teoksessa syyllistyä tähän lähinnä siis panetteluun ja missä menee se RAJA? Minusta julkista valtaa käyttävien tekoja, ei siis personaa, voi kritisoida, mutta ei alistetussa olevia, kuten sairaita ja köyhiä. Minusta yhteiskunnalla pitää olla olla myös tehokkaita keinoja puuttua epäkohtiin, jos joku loukkaa toisen vapautta tai muita perusoikeuksia.  

En tietenkään osaa vastata tähänkään kysymykseen, osaako joku lukijoista?

torstai 29. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Maan alla ja muut A-ryhmän kirjat



Arne Dahl: Maan alla, alkuteos De största vatten, 2002, suomentaja Kari Koski, Otava 2007, sivumäärä 397.

Arne Dahlin Maan alla jatkaa tarinaa Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä, jota johtaa Jan-Olav Hultin. Olen blogannut edellisistä osista  Verikyynel 2004 (Ont blod, 1998), Pudotuspeli 2004 (Misterioso, 1999), Vuoren huipulle 2005 (Upp till toppen av berget, 2000) sekä Eurooppa Blues 2006 (Europa Blues, 2001). Seuraavaksi lyhyet luonnehdinnat muista osista.

Viidennen osan Maan alla polttopisteessä on Kerstin Holm, joka oli aiemmin poliisina Göteborgissa.
Ei ole Kerstin Holm, mutta teos oli Göteborgissa, kun kävin siellä
Kerstin Holm joutuu sisäisen tarkastuksen roolissa kuulustelemaan entistä kollegaansa Dag Lundmarkia, jonka epäillään surmanneen tahallaan turvapaikanhakija Winston Modisanen. Kerstin on ollut kihloissa Dagin kanssa, suhde on päättynyt miehen väkivaltaan ja alkoholiongelmaan, mutta Kerstin pitää kihlasormusta sormessaan. Kuulustelut ovat hyvin hankalia.

Tässä osassa on kotimaiset murhatalkoot, sillä maanviljelijäpariskunta on myrkytetty ja kaivettu maahan, heidän adoptiolapsensa Anders on kadonnut. Lisäksi muutamia muita ihmisiä on kadonnut. Juonessa on puhetta myös HIV-lääkkeistä ja teollisuusvakoilusta.

Kerstin Holm joutuu syvälle tapauksen pyörteisiin, sillä Dag ei olekaan puhdas pulmunen, ja hän painostaa Kerstiniä.

Kaikki selviää ja loppu on sangen jopa traumaattinen.

A-ryhmäläisten elämä jatkuu. Gunnar Nyberg elää sovussa Ludmilan kanssa, harrastaa kuorolaulua, ja ovat hankkineet talon Kreikasta. Saran isä ei pidä Jorgesta, mutta pari hankkii perheen lisäystä. Arto Söderstedt muistelee Europol-komennustaan Italiassa.

Kirja heijastaa aikansa murhenäytelmiä. A-ryhmän poliisit katsovat kaksoistorni-iskuja tv:stä.

Alla lyhyitä luonnehdintoja lopuista A-ryhmän seikkailuista.




Arne Dahl: Juhannusyön uni, alkuteos En midsommarnattsdröm, 2003, suomentaja Kari Koski, Otava 2009, sivumäärä 398.

A-ryhmän johtaja Hultin jää eläkkeelle. Tilalle astuu Kerstin Holm, jolla on 8-vuotias Anders huollettavanaan. Paul Hjelm siirtyy sisäisen tarkastuksen osastopäälliköksi, ja muuttaa pois perheensä tyköä, epäilys Jorgen päihdesekoilusta hiertää Paulin ja Jorgen välejä. Jorgen läheisiä myös uhataan.

Rikosrintamalla eräs kurdimies tapetaan, hän oli uhkaillut siskoaan, joka löysi miehen puukotettuna. Toisaalla puolalaisnainen Elzpieta Kopanska tapetaan, hän on saanut soiton joltain toiselta puolalaiselta, uusi a-ryhmäläinen Jon Anderson saa tutkittavaksi tämän haaran. Jon Anderson on kotoisin Pajalassa, mutta asunut Poznanissa, häntä puukotetaan Puolassa. Niin ikään uusi a-ryhmässä eli Lena Lindberg saa tulikasteensa.

"Roska"-TV:n ohjelmavastaava tapetaan, hänen vaimoaan epäillään. Arto kuulustelee ruotsinkielentaidotonta suomenkielistä vaimoa.

Bengt Åkesson on Kerstin Holmin tuttu, hän esiintyy tässä seikkailussa ensimmäisen kerran.



Arne Dahl: Kuolinmessu, alkuteos Dödsmässä 2004, suomentaja Kari Koski, Otava 2010, sivumäärä 412.

Cilla Hjelm pohtii avioeroaan Paulista, ja hänen väsymystään sairaanhoitajan työstä, kun alkaa pankkiryöstö. Cilla jää panttivangiksi. Hän on pinteessä, mutta selviää hyvin, mutta joutuu siksi vaaraan. Hultin kutsutaan eläkkeeltä operaation johtajaksi. Pankkiryöstön motiivi on hyvin erikoinen, juuret ovat menneessä maailmassa.

Maaliskuussa 2003 alkaa myös USA:n hyökkäys Saddamia vastaan Irakissa. Tarinassa puhutaan myös energiasta. Gunnar Nyberg oleilee Kreikassa Ludmilan kanssa. Lopussa Gunnar joutuu kohtaamaan vanhan vainoajansa.


Arne Dahl: Pimeyden kutsu, alkuteos Mörkertal, 2005, suomentaja Kari Koski, Otava 2011, sivumäärä 429.

Tukholmalaiset nuoret ovat leirikoulussa Ångermanlantissa, ja Emily Flodberg katoaa. Seudulla on tunnettuja pedofiilejä. A-ryhmä alkaa tutkia asiaa. Kerstin Holm A-ryhmän operatiivinen johtaja on itse saanut 14-vuotiaana osakseen väärää huomiota Holger-sedältä.

Marja Willner tulee ilmoittamaan miehensä Stefanin kadonneen.

Jorge löytää Emily Flodbergin tietokoneesta viitteitä internetin verkostoihin, ja tutkinta alkaa jauhaa tuttuun tapaansa.

Kerstinin ja Bengt Åkessonin jonkin näköinen suhde jatkuu. Jorgella ja Saralla lapsiluku on edelleen kaksi, eli Isabel ja Kalle varttuvat ...

Tarinat vaan pitenevät, ja ihmishenkien menetyksiltä ei säästytä, loppukarkelot alkavat olla toinen toistaan dramaattisempia.


Arne Dahl: Jälkijäristys 2011 alkuteos Efterskalv, 2006. suomentaja Kari Koski, Otava 2011, sivumäärä 429.

Tukholman vihreässä metrossa tapahtuu räjähdys, jossa lopulta kuolee 11 ihmistä, osaa ei pystytä tunnistamaan. Räjähdyksen motiivia ja saati tekijää ei tiedetä, ei tiedetä edes, onko kyse itsemurhaiskusta.

Poliisin A-ryhmä tekee yhteistyötä SäPon kanssa, Jan-Olav Hultin kutsutaan taas mukaan ja hän johtaa tutkimuksia. Nokitteluja on ryhmän sisällä, mutta tutkinta etenee. Teknisestä tukinnasta vastaa Saran isä ja Jorgen appi Brynolf Svenhagen. Isku nimetään Carl Jonakseksi vaunun mukaan. Eräs länsimaita halveksiva järjestö ilmoittautuu tekijäksi.

Tutkinta jauhaa, taustojakin pöyhitään. Lopulta kyse ei ole terrori-iskusta, vaan sitä jäljittelevästä iskusta, jolla haluttiin lopullisesti eroon tietystä ryhmästä ....



Arne Dahl:  Valvova silmä, alkuteos Himmelsöga, 2007, suomentaja Kari Koski,  Otava 2012, sivumäärä 461.

A-sarjalaisten kuulumisia päivitetään. Gunnar Nyberg on joutunut tappamaan palkkamurhaaja Wayne Jenningsin (Tarinan Verikyynel yksi tappajista).

Kerstin on pirstaleina, Bengt Åkesson heräsi koomasta, mutta kuoli. Kerstinin suhde Pauliin on etäinen.  Jon Andersonilla on suhde Marcuksen kanssa. Viggo Norlanderilla on rajuja syöpähoitoja. Hänellä on avovaimo Astrid ja kaksi nuorta tytärtä.

Arto Söderstedtin lapset alkavat olla aikuisia, vanhin Mikaela on 22-vuotias, ja opiskelee kauppakorkeakoulussa. Hänellä on ollut Italian matkan jälkeen ollut lukuisia poikaystäviä.

Paul Hjelm on lainassa Turvallisuuspoliisissa.

Lena Lindberg tutkii videovuokraamon ryöstöä. Lisäksi ilmenee sarjamurha.

Tarinaa en avaa, mutta lopussa Gunnar ilmoittaa lopettavansa poliisin työt ja keskittyvänsä kirjan kirjoittamiseen Kreikassa.

Kerstin ja Paul ovat löytäneet toisensa.

A-ryhmä aiotaan lopullisesti lakkauttaa!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Eurooppa blues



Arne Dahl: Eurooppa blues, alkuteos Europa Blues 2001, suomentaja Kari Koski, Otava 2006, sivumäärä 367.

Arne Dahlin Eurooppa Blues kertoo Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä, Suomesta muuttanut ruotsittunut Arto Söderstedtin tausta on valokiilassa eniten Eurooppa  Bluesissa. Arto on saanut yllättäen miljoonan kruunun perinnön äitinsä Pertti-enolta. Pertti oli Suomen talvisodan sankari, joka oli kateissa pitkään, palasi sodan jälkeen, toimi juopottelevana maalaislääkärinä, asui yksin, ja lopulta kuoli yli 90-vuotiaana. Perintörahoilla Arto ja hänen vaimonsa verotarkastaja Anja ottavat sapattivapaata ja ovat vuokranneet talon Toscanasta, jossa lapset viihtyvät. Anja kasvattaa yrttejä, vanhin tytär Mikaela seurustelee ja avartuu, mutta Arto pitkästyy.

Ruotsissa Skanssenin eläintarhan ahmahäkistä löytyy pitkälle kaluttu ihmisen ruumis, lisäksi pikku tyttö on saanut lähistöllä luodin käteensä. Ahmahäkin mies on italialaisen rikollisliigan Ghiottonen palveluksessa ollut parittaja.

Norrbodin motellista on kadonut kahdeksan turvapaikanhakijaa. He ovat kaikki naisia. Heidän epäillään harrastaneen pakosta prostituutiota. A-ryhmä löytää kytköksen naisten katoamisesta Skanssenin ruumiiseen. Parittaja oli päästetty päiviltä ja ihmiskaupan uhrit ovat paenneet. Kolme naisista ovat Ukrainasta. Samaan vyyhtiin liitetään metroasemalla kaksi tapettua pikku rikollista, joilla on kännyköitä, johon tulee ukrainankielisiä viestejä. Lisäksi läheiseltä hautausmaalta löytyy raa'asti tapettuna 88-vuotias emeritiusprofessori Leonard Sheinkman.

Arne Dahl -dekkareiden vahvuus on siinä, että kaikki nämä palaset liittyyvät yhteen ja samaan juttuun. Tarina etenee kuten tv-sarjassa ja tässä on uskomaton kytkentä natsien sodanaikaisiin tutkimuksiin, ja häviön jälkeisiin sumutustoimiin. Itse juonen kehittelyn ja ratkaisut jätän joko itse luettavaksi tai katsottavaksi, loppuratkaisu ja linkki natsiajoista nykyisyyteen on todella yllättävä ja oikeastaan silmiä avaava, mutta karmea.

A-ryhmäläsistä Sara ja Jorge ovat menneet naimisiin. Nuorella avioparilla on riitansa, ja poliisiappiukko ei pidä Jorgestä. Pari etenee perhekoon kasvattamisessa.

Gunnar Nyberg on saanut henkilökohtaisesta elämästä otteen, hän on laihduttanut 40 kiloa, ja alkaa solmia suhteita uudestaan naisiin. Kuoroharrastus on lähellä Gunnarin sydäntä, kuten lapsenlapsensakin. Ludmilasta tulee Gunnarin naisystävä.

Paul Hjelm on perheensä kanssa, ja herkkä hetki on Cilla-vaimon kanssa. Kerstin suree kuollutta pappia, jonka kanssa seurusteli. Hjelmien juhlissa Cilla tajuaa, että Paulilla on ollut suhde Kerstinin kanssa, ja hän tunnustaa omat syrjähyppynsä. Viggo elää lapsensa ja tämän 47-vuotiaan äidin kanssa, yllättäen hän odottaa toista lasta. Hultin on edelleen yksin.

Kirjan teemat ovat raskaat ja raa'at: Karanneet naiset ovat ihmiskaupan uhreja. Heitä on paritettu motellissa, joka on turvapaikan hakijoiden majoitustila. Ei puhuta enää maahanmuuttovirastosta, vaan siirtolaisvirastosta. Resurssit ovat niukentuneet, ja vastaanottotilat hankitaan markkinoilta. Tulijoilla on kaksi tietä: karkotus tai kotoutus, ehkä kotiutus tai kotoutus. Kirjassa pohditaan asiaa  minusta rakentavasti. Teksti kuitenkin vihjaa, että tulijoiden joukossa on monenlaisia kohtaloita. Ihmiskaupan uhrit eivät pääse länsimaissakaan irti ikeestään. Parittajan tilalle tulee vain entistä pahenpi ihminen, ja niskuroinnista seuraa niskalaukaus. Tässä kohdin kirja poikkeaa tv-sarjasta.

Kirjan rikos liittyy myös natsien keskileireihin, ja ihmiskokeisiin, ja niiden tekijöihin ja heidän soluttautumisestaan sodan jälkeisiin yhteiskuntiin väärillä varastetuilla identiteeteillään.

TV sarja on jaksotettu ja hieman toisin kerrottu. Arto saa tiedon perinnöstä tutkimusten aikana, ja lopussa Arto tajuaa enonsa salaisuuden. Arto myöskin käy rikollisjohtajan kanssa kamppailua. Alkuun hän on niskan päällä, sillä hän käyttää yksinkertaisuuden valeasua. Loppukahinoissa tulitukea tulee yllättävältä taholta.


Niklas Åkerfelt näyttelee tv-sarjassa Arto Söderstedtiä kirjan mukaisesti eli hyvin. Anjaa näyttelee Anu Sinisalo. Sinisalo on aina etevä ja niin myös tässä roolissa.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä


F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä, 1934, Otava, Seven 2013. sivumäärä 175.

Nobelvoittaja Taata Sillanpään teos Ihmiset suviyössä kuvailee kauniisti suomalaista maalaismaisemaa eräänä viikonloppuna. Luonto on kauneimmillaan, ja heinäpellot odottavat niittoa, ja viljakin tekee tähkää. Järvi on tyven ja siellä soudellaan. Lehmät laiduntavat ja niitä lypsetään. Sillanpää kuvaa kauniisti kylää kesäisenä viikonloppuna. Maalaisidylliä kuvataan hyvinkin kauan.

Luonto on kauneimmillaan, mutta ihmiset ovat myös raadollisia, sillä tarkasteltavien ihmisten kautta näyttäytyy myös elämän päättyminen ja pahuus. Romaanin henkilöt jakautuvat toisaalta puhdassydämisiin ja toisaalta viettiensä mukana vietäviin.

Kyläläisistä vanha Manu polttelee tervaa kuopassaan. Taiteilija soutelee ja katselee maisemia ja pohtii korkealentoisempia asioita kuin ankeita kotiolojaan, vaimoaan ja lapsiaan.

Hilja Syrjämäki synnyttää neljättä lastaan. Hänellä on apunaan Telirannan lukenut emäntä. Hiljan hidas ja hölmö Jalmari on hakemassa lääkäriä.

Telirannan vanha emäntä katsoo myötätunnolla poikansa tyttärien Helkan ja Selman toimintaa. Selmalla on Hannu, ja Helkalla on Arvid kylässä. Arvid ja Helka ovat tutustuneet talvella Helsingissä. Rakkaus väreilee heidän välillään.

Jukka Mettälä on ollut kapinan jälkeen valkoisten leirillä, mutta takaisin tultuaan on tanssittanut Santraa, jolla on ollut Volmari-lapsi ennen avioaikaa. Jukka on alemmuudentuntoinen, mutta taloudessa on lapsia.  Jukka on viihtynyt uitolla. Santra kuittailee torpan maksuja isännän käynneillä, ja muutama erä tulee maksettua sahdilla, ja "sillä".

Pahaksi onneksi Jukka Mettälä uittomies on tulossa kotiin. Hän juopottelee ja rähisee taloissa, ja tapaa Yrjö Salosen, jota kutsutaan Nokiaksi. Nokian kanssa tulee nokkapokkaa, ja Jukan sydämen sykinnän lopettaa kahvaa myöten tunkeutunut kauhavalainen. Nokia ja murhaan (tai tappoon) yllyttänyt yksinkertainen Matti Puolamäki laitetaan jalkarautoihin, ja viedään Turkuun (Kakolaan?). Lääkäriä haetaan Jukan avuksi, mutta kuollutta ei voi enää auttaa.

Telirannan emäntä auttaa Hiljaa synnyttämään. Kun yksi elämä syttyy, toinen sammuu, Telirannan vanhan emännän elämä päättyy. Tulevaisuus on kuitenkin nuorten Hilja ja Arvid ovat lupautumassa toisilleen.
- Kuinka se lapsi oli kaunis ja  puhdas, sanoi Helka äänessä pehmeä, etäinen sointu.
- Niin oli - ja äiti myös, sanoi Arvid. - On omituista, kuinka nainen kaunistuu tuollaisella hetkellä. Tämä vaimo nyt on kaunis muulloinkin, mutta huomasitko mikä jalo ja puhdas henkevyys hänen kasvoistaan säteili. Maan päällä ei ole kauniimpaa näkyä kuin puhdas äidillisyys. Se on aina esillä onnellisessa lapsivuoteessa ... ss.172 - 173 ... "Olenko minä yhtä kaunis  kuin se nuori äiti, jota ajattelit ...." s.174
Varmasti oli, rakastunut nainen on myös kaunis. Arvid tuskin olisi puhunut äideistä lapsivuoteella, hän luultavasti ei sellaisia ole nähnyt, nämä ovat kirjailijan omia mielipiteitä, tai tämä on minun mielipide.



Ihmiset suviyössä filmattiin 1948, ohjaajana oli Valentin Vaala, näyttelijöinä on loistavat Eila Pehkonen (Helka), Matti Oravisto (Arvid), Martti Katajisto (Yrjö Salonen), Jalmari Syrjämäki (Eero Roine). Tämä tuli viimeksi TV:stä 5.4.2017, hieno mustavalkoinen elokuva.

Margit on Tarukirjassaan blogannut  näin.
*****
Frans Emil Sillanpää (1888 – 1964) oli suomalainen nobelkirjailija. F.E Sillanpää sai palkinnon 1939. Taatalta olen blogannut teokset Hurskas kurjuus, Poika eli elämäänsä, ja Hiltu ja Ragnar

F.E Sillanpäälle on toistaiseksi ainoana suomalaisena myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto. Palkinnon hän sai vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan".


torstai 22. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Vuoren huipulle



Arne Dahl: Vuoren huipulle, Upp till toppen av berget, 2000, suomentaja Kari Koski, , Otava 2005, sivumäärä 384 .

Arne Dahl -sarjan edellisen osan (Verikyynel) jälkeen A-ryhmä on hajotettu, koska jo kertaalleen vangittu Kentucky-murhaaja otti ja lähti. A-ryhmän jäsenet ovat eri poliisien yksiköissä.

Paul Hjelm ja Kerstin Holm tutkivat pubitappelua, jossa jalkapallon katsomisen lomassa on lyöty mies tuopilla kuoliaaksi. Tutkinnan yhteydessä käy ilmi sangen kummallisia seikkoja baarin asiakkaista. Tässä osassa Paul Hjelm ja Kerstin Holm ovat vain ystäviä, Hjelm asuu perheensä kanssa ja Holm yksin, kun hänen miesystävänsä leskipappi kuoli.

Arto Söderstedt  ja Viggo Norlander menevät tutkimaan räjähdystä Kumlan vankilassa. Lordan Vukotic on räjäytetty vankilassa. Arto Söderstedt on muuttanut Tukholmaan perheensä kanssa. Hän on 'elintasopakolainen' Suomesta. Huippujuristina hän puolusti rikkaita rikollisia ajoi Porshella. Hän erosi omantunnon syistä, muutti Ruotsiin, luopui Suomen kansalaisuudesta, hyvästä toimentulostaan ja elää vaatimattomasti poliisin palkalla Ruotsin kansalaisena. Hän joutuu ottamaan autolainaa uuden auton ostamiseen.
Viggo Norlander asuu yhdessä Astrid Olofssonin kanssa, heillä on pieni Charlotte-tytär, jota Viggo ylpeänä hoitaa työasioiden siitä kärsiessä.

Gunnar Nyberg työskentelee erikoisryhmässä, joka jahtaa pedofiilejä. Samassa ryhmässä toimivat myös Sara Svenhagen (jota esittää tv-sarjassa loistava Vera Vitali) sekä Gunnarin poliisikoulukaveri Ludvig Johnsson. Entinen kehonrakentaja Gunnar Nyberg on päässyt yli hormonien käytöstäan, sopinut perheensä kanssa, siis ex-vaimon ja lapsien ja pojanpoikansa kanssa. Gunnar painaa muuten kirjassa alkuun 146 kg.

Jorge Chavez  opiskelee poliisikorkeakoulussa  ja on kentälläkin. Jan-Olav Hultin on siirretty syrjään, koska Kentucky-murhaaja pääsi karkaamaan ulkomaille. Toisen tarinan konna Göran Andersson sen sijaan on edelleen kiven sisällä. Tässä osassa A-ryhmä kootaan uudestaan. Pienien mutkien jälkeen Jorge Chavez ja Sara Svenhagen viettävät häitä lopussa.

Arne Dahlin dekkarit on dramatisoitu tv-sarjaksi. Juonikuvio on paljolti Vuoren huipulle tv-jaksossa muutettu, sillä jakson esittelyssä lukee "Ruotsalainen rikossarja. Tukholmalaisen ravintoloitsijan toimet alkavat kiinnostaa rikospoliisin erikoisryhmää autopommin räjähdettyä Hollannissa.". Kirjassa pommi räjähtää vankilassa. Kapakassa tapetaan mies. Pedofiilejä jahdataan molemmissa, ja se on aika keskeinen motiivi tv-sarjassa, ja tärkeä sivujuonne kirjassa. Kirjan kova ydin sen sijaan on Ruotsin yhteiskunnan järkyttäminen, kyse on natsijärjestöistä, ja myös kirjoitushetkellä ajankohtaisesta Jugoslavian hajoamisen aiheuttamista jälkimainingeista. Juonta on tarpeetonta lähteä kauheasti avaamaan, mutta tässä ääriliike aikoo iskeä yhteiskunnan kannalta keskeiseen tapahtumaan ja symboliin.

Margitkin on kiivennyt A-ryhmän kanssa Vuoren huipulle TÄÄLLÄ.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Verikyynel



Arne Dahl: Verikyynel, Ont blod, 1998,  suomentaja Kari Koski, Otava 2004, sivumäärä 380.

Arne Dahlin Verikyynel on ensimmäinen julkaistu dekkari Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä kertovassa sarjassa. Kronologisesti ensimmäinen on Pudotuspeli, jossa A-ryhmä kootaan ja se ratkaisi talouselämän eliittiä piinanneen sarjamurhaajaan.

Sarjamurhaajaa jahdataan tässäkin osassa. Newarkin lentoasemalla on 2.9.1998 kidutettu ja tapettu ruotsalainen ilkeä kirjallisuuskriitikko Lars-Erik Hassel, ja hänen murhaajansa matkustaa hänen paikallaan, muttei Hasselin nimellä Ruotsiin. A-ryhmä, joka on ollut tyhjäkäynnillä saa pikakutsun Arlandan lentokentälle, väärällä passilla matkustanut mies pääsee livahtamaan.
Ont blod dekkarin ruotsinkielinen nimi viittaa lauseeseen "Paha veri saa palkkaansa". Kyse on perimästä sekä sosiaalisesta että biologisesta". Kirjan ajankohta on siis 1990-luvun loppu ennen kaksoistorneihin kohdistunutta terrori-iskua. Kirjassa puhutaan ensimmäisestä Persianlahden sodasta, ja A-ryhmän poliisi Arto Söderstedillä on sen aiheuttamasta 'radikalisaatiosta' varsin osuva kiteytys.

Lars-Erik Hasselin murhasta tai sen tilaamisesta epäillään yhtä hänen pojistaan. Hassel on vaeltanut kukasta kukkaan, pölyttänyt ne ja häipynyt ennen 'hedelmän' synnytystä. Vanhin poika on uhkaillut lieroa miestä, murhaa hän ei ole kuitenkaan tilannut eikä tehnyt, mutta sen sijaan steriloinut itsensä, jottei jatkaisi sukua.

A-ryhmä tutkii kaikki epäilyttävät murhat Ruotsissa. Vanhoja tietokoneita välittävän LinkCoopin tiloista löytyy murhattu mies, lisäksi ulkoministeriön palveluksessa oleva henkilö murhataan, ja heissä on sarjamurhaajan merkki, eli pihtien jälki kaulalla, etsitään Kentucky-murhaajaa...

Tässä kuvio on sangen monimutkainen ja sadistiset taipumukset ovat siirtyneet muidenkin toiminnaksi, menetelmä on kehittynyt Vietnamin sodassa ...

Arne Dahlin dekkareissa parasta on miljöö, tutkimusten eteneminen ja lopullinen läpimurto sekä A-ryhmän henkilöt ja henkilösuhteet, monesti rikokset ovat liian iljettäviä.

Paul Hjelmin Cilla-vaimo on palannut kotiin, mutta perheen lapset oireilevat, varsinkin 16-vuotias Danne, joka käy lukiota, Tova on täyttänyt 14-vuotta. Danne liikkuu huonossa seurassa ja Paul puuttuu asiaan tiukasti, mutta reilusti. Cilla ja Paul viettävät myös herkkiä hetkiä. Avioliitto on siis vielä kasassa, Paulin poskessa kutiava ihottuma haittaa edelleen (tätä ihottumajuttua ei tv-sarjassa ole)..

A-ryhmää vetää edelleen Jan-Olav Hultin. (Tv-sarjassa Hultin on nainen)

Jorge Chavez on erikoistunut jo internettiin. Hänen vanhempansa ovat paenneet Chilestä Pinochetin hallintoa ottaneet luonnollisesti jälkikasvun mukaan.

Kerstin Holm on tumma tyttö Göteborgista, hänellä on ollut ongelmallinen ex-mies, poliisi. Kerstinin suhde Pauliin jäi kertaluonteiseksi, kun Paulin vaimo palasi kotiin. Kerstinillä on ollut suhde pappiin, joka on leski. Pappi on kemoterapiahoidossa. Edes USA:n matkalla, Kerstin ja Paul eivät vieraile toistensa hotellihuoneissa. Paul arvostaa avioliittoaan, myöhemmin kylläkin Cilla ottaa ja lähtee.

Gunnar Nyberg on steroideja napsinut entinen Mr Sweden 1970-luvulta. Gunnar on jättänyt anaboliset ja harrastaa nykyisin kuorolaulua. Gunnar löytää poikansa, jolla on myös oma poika. Mr Sweden on siis isoisä.

Viggo Norlander on Tukholmasta. Viisikymppinen Viggo on alkanut kuntoilla ja tehnyt hiussiirteen. Hän on ajautunut miinaan. Hetkisen hetekaseura on päättänyt hankkia vain lapsen, Viggosta on tulossa isä, mutta ilman parisuhdetta ja sidettä lapseen.

Arto Söderstedt on suomalaistaustainen välkky poliisi. Entinen konnia puolustanut asianajaja Vaasasta on nyt konnia kiinniottava poliisi, ja viisilapsisen perheen isä. Arto on todella terävä kaveri. TV-sarjassa Artoa näyttelee loistavasti Niklas Åkerfelt.

Sarjamurhatutkimusten läpimurto tapahtuu, kun Kerstin Holm ja Paul Hjelm matkustavat New Yorkiin. He tajuavat, jotain mikä aiemmin on jäänyt piiloon...

Kirjassa on minun makuuni liikaa sarjamurhaja- ja ammattitappaja-juttuja, mutta dekkari on sangen jännittävä ja hyvä.

Verikyynel -dekkarin teema on ruotsinkielisen nimen mukaan paha veri. "Paha veri saa palkkaansa", mainitaan ainakin neljä kertaa, kirjasin ylös maininnat sivuilta 235, 297 ja 335. Tämä liittyy isän ja pojan suhteeseen, jota käsitellään poliisien ja rikollisten taholla, minkälainen on isän antama malli toimia ja millaisen perimän poika on saanut.

Arne Dahlin Verikyynel on laadukas moderni nykydekkari, joka on näytetty tv-sarjan jaksona ensin SVT:llä, ja myöhemmin Ylellä. TV-ruutuun Arne Dahl on siirretty ammattitaidolla. Tämä seikkailu ei ole henkilökohtainen suosikkini, ja aikakausi ja motiivi on päivitetty tv-sarjassa 2010-luvulle.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Pudotuspeli



Arne Dahl: Pudotuspeli, Misterioso, 1999, suomentaja Kari Koski, Otava Seven 213, sivumäärä 347.

Arne Dahlin toinen dekkari Pudotuspeli on kronologisesti ensimmäinen A-ryhmän seikkailu. Arne Dahlin Pudotuspeli sijoittuu 1990-luvun puolivälin Ruotsiin. A-ryhmä on tiivis keskusrikospoliisiin perustettava erikoisyksikkö, joka ratkoo erityisen merkittäviä rikoksia, tässä talouselämän eliitin murha-aalto vavisuttaa Ruotsin rahamaailman huippua.

Tajusin tätä lukiessani, että myös Ruotsissa on koettu 1980-luvulla nopea nousu ja sitten lasku, tosin ei niin suuri kuin Suomessa. Ruotsihan on pitänyt oman valuuttansa, ja se on ollut tepsivä talousratkaisu varsinkin 2010-luvulla.

Teos kuitenkin alkaa siirtolaisvirastossa tapahtuvassa panttivankitilanteesta, jonka ratkaisee Paul Hjelm ampumalla tekijää olkapäähän, ja itse asiassa pelastaa hänet pahemmalta. Vaikka ihmishenkiä ei menetetä, Paul Hjelm joutuu sisäisen tutkinnan hampaisiin. Paradoksaalista on se, että myöhemmin Paul Hjelm toimii sisäisen tarkastuksen organisaatiossa. Keskusrikospoliisi kokoaa juuri tässä kirjassa  A-ryhmää, ja sen päällikkö Jan-Olav Hultin hakee Hjelmin Huddingesta Tukholmaan, Hjelm saa huonekaverikseen Sundsvallista Jorge Chavezin, Hjelmillä ja Chavezilla on hetken vaikeaa, sillä Hjelmiä tutkittiin karkoituspäätöksen saaneen ampumisesta (henkilö loukkaantui lievästi), ja Chavez on Chilen pakolaisia.

Kerstin Holm on tumma tyttö Göteborgista, hänellä on ollut ongelmallinen ex-mies, poliisi, mistä jatko-osissa on lisää harmia.

Gunnar Nyberg on entinen lihaskimppu Nackasta, ja ryhmän vanhin Viggo Norlander on Tukholmasta. Arto Söderstedt, on suomalaistaustainen, mutta asuu Västeråsissa, häntä kuvataan ilmetyksi Martti Vainioksi, samalla viitataan Vainion doping-käryyn. Nyberg on myös käyttänyt anabolisia steroideja, nyttemmin hän on lopettanut. Arto Söderstedt on kotoisin Vaasasta, ja on ryhtynyt vanhemmiten poliisiksi, hän on naimisissa ja on lapsia peräti viisi. Hänet tunnetaan suomenruotsiksi annetuista luennoista. Arto ei ole tyypillinen poliisi, mutta on terävä. Artosta paljastuu myös se, että hän on syntynyt 1953, opiskellut lakia Turun yliopistossa ja toiminut asianajotoimistossa osakkaana, puolustettuaan rahasta erityisen paatunutta rikollista, hän lopetti Suomessa, muutti Ruotsiin hakeutui poliisiksi Tukholmaan, josta sai siirron Västeråsiin. Hultin 'löysi' Arton Västeräsista, Arto on todella terävä kaveri. TV-sarjassa Artoa näyttelee loistavasti Niklas Åkerfelt.

Viggo Norlander on Tukholman poliisissa tutkinut talouselämän huippumiesten salamurhia, Kuno Daggfeldt ja Bernhardt Strand-Julen on ammuttu raa'asti. Kolmatta murhaa yritetään estää, mutta suojeltu henkilö on väärä ja murhasarja jatkuu. A-ryhmä porautuu pinnan alle ja etsii uhrien 'yhteydet', niitä ovat eräät yritysjärjestelyt, golf-kerhon jäsenyys, samassa purjehduskerhossa oleminen ja eräät muut jäsenyydet. Moni juonen pätkä osoittautuu virheelliseksi. Viggo joutuu tässä itämafian kiinni naulaamaksi, mutta selviää hengissä. Lisäksi golf-kentällä tapahtunutta ahdistelua tutkitaan, ja siihen liittyviä henkilöitä.

Tämä kirja kertoo eniten Paul Hjelmistä ja hänen suhteestaan perheeseen, hänen avioliittonsa Cecilian eli Cillan kanssa natisee liitoksissaan. Mitään näkyvää syytä siihen ei minusta ole. Paulilla ja Cillalla on kaksi lasta 12-vuotias Tova ja 14-vuotias Daniel, mutta Cilla haluaa omaa aikaa ja olla yksin. Tutkimukset venyvät, ja Paul ja  Kerstin lähenevät työmatkalla Göteborgissa ja touhuavat kerran yhdessä hotellihuoneessa Malmön matkalla.

Tutkimukset porautuvat lopulta kasettiin, jossa on Thelonious Monkin legendaarinen Misterioso jazzkappale. Nauha löytyy neljännen murhatun miehen luota. Tutkinta jauhaa, ja lopulta tulee läpimurto, jonka lukija saa itse kokea lukiessaan tätä dekkaria, vaikka yhteyksiä on ollut Ruotsin rajojen ulkopuolelle, on kyse kotoperäisestä kansankodin konnasta.

Arne Dahlin Pudotuspeli on nautittava nykydekkari, joka on näytetty myös tv:ssä ensin SVT:llä 2011, ja sai miljoonayleisön, linkki arvioon TÄÄLLÄ. Myöhemmin sarja ja jakso nähtiin Suomessa. TV-ruutuun Arne Dahl -dekkarit on siirretty ammattitaidolla, mutta ei aivan suoraan. Joitakin asioita on muutettu tv-sarjassa tapahtumaan eri ajanjaksoon tai vaihdettu motiivia, tv-sarjassa ryhmän vetäjä Hultin on nainen eikä mies kuten kirjoissa. Arne Dahlin Verikyynel on arvioitu täällä.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti


Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti, Mamma försökte, 2012 suomentanut Petri Stenman, LIKE 2014, sivumäärä 240.

Ruotsalaisen rikoskirjailijan Jens Lapiduksen (s.1974) kokoelma Ainakin äiti yritti sisältää kaksitoista rikoksiin liittyvää lyhyttarinaa Tukholmasta. En ole lukenut Stockholm Noir -sarjaa, mutta tarinoissa mainitaan samoja henkilöitä Radovan, Jorge,  ja Natalie, henkilöt ovat luultavasti tuttuja Lapiduksen kirjoista.

Ensimmäinen tarina on nimeltään Filmi, siinä kännykkäkameran video on todistusaineistona isäpuolta vastaan, häntä epäillään poikapuolensa pahoinpitelyistä. Perheellinen asianajaja puolustaa häntä, mutta aavistaa tai epäilee lopussa hyvinkin vahvasti päämiehensä kertomusta.

Businessluokka -tarinassa Natalie joutuu Ruotsiin matkatessaan ahdistelluksi ja ahdistelijalle käy lentoasemalla varsin huonosti.

Metsästysretkellä ruotsalaiset ovat Namibiassa, ja tähtäimessä onkin muuta kuin riistaa. Ratko on päähenkilö ja Radovan on riistaa.

Ainakin äiti yritti -tarinassa, Javierin äiti on Chilen pakolainen, yliopistoa käynyt nainen, joka todella yrittää ja  siivoaa hulttiopoikansa luona, hankkii ruokaa, ja yrittää sopeuttaa poikaansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Poika sen sijaan on jengisotien syövereissä. Voi tuntua "rasistiselta" asetelmalta, mutta jengisotia valitettavasti on Ruotsissa käynnissä. Javier on 'toisen polven maahanmuuttaja', mutta syntynyt Ruotsissa ja on soputunut huonommin kansankotiin kuin äitinsä.

Alue jota kutsumme omaksemme -jutussa viipaloidaan valtion kakkua Jorgelle.

Kerstin Ström on luokanvalvoja, joka oli kannustava. Syrjäytyjää se ei auta, varsinkin kun hän tekee asejäljitelmällä koruryöstyä, mutta jää kiinni
"Pussissa kamaa varmasti sadan donan edestä.
Sitten: läski paska astui suoraan eteen.
Kuin betoniporsas. Kuin virtahepo keskellä Hallunda Centrumia. Kuin läskimoukari suoraan keskelle rintaa,
Vartijanky?vät pelasivat epäreilusti...." s.102
Tämä on varsin tyypillinen ajatus tässä opuksessa, eli rikolliset pitävät systeemiä epäreiluina, poliisit, vartijat ja tavalliset ihmiset koetaan "epäreiluiksi".

Faksi ikuisuudesta
Pitkähkön jutun päähenkilö on ympäripyöreitä vuorokausia lakitoimiston paiskiva 36-vuotias Anna. Näppärää naisjuristia  ei valita edes yrityksen osakkaaksi. Työmäärä vuodessa on  3000 tuntia. Toimisto saa toimeksiannon yrityskaupasta, ja kaupan lisäksi veroja minimoidaan Panaman ja Bahaman ja monien tilien kautta.(Kuulostaako totuudenmukaiselta, kuka näin tekisi?).  Kun miljardeja liikutellaan, mahdollistuu miljoonien välistä veto.

Jutut jatkuvat samoissa teemoissa. Pulveria löytyy "väärältä henkilöltä" ja vääränlaista, siitä saa istumista, mutta lusimisesta voi saada kunnioitusta, vaikka ajanhukkaa ei korvatakaan, vaikka istuisi toisen puolesta.

Tämä oli itselleni ensimmäinen Lapidus, jonka luin suomeksi, ja siksi olo oli hieman outo, olen lukenut ruotsiksi ja blogannut suomeksi Vip-huoneesta  TÄÄLLÄ sekä STHLM DELETE:stä TÄÄLLÄ (Omaa tyhmyyttäni en tajunnut ensin että STHLM tarkoittaa Tukholmaa).

Takakannessa on liimattu sanallisia arviointeja, Me Naiset kiittelee tarkkoja havaintoja, Seura hehkuttaa, että novelleista ei ole ainuttakaan turhaa rikostarinaa. Havainnot ovat minusta tarkkoja etenkin ruotsalaisesta alamaailmasta ja jengeistä, turhia ne eivät ole siksi, että asia on selvästi Tukholmassakin ongelma. Lisäksi perusoikeudet suojaavat erittäin hyvin myös rikollisten laitonta yksityisyyttä, joka rikollisuus rajoittaa muiden perusoikeuksia, ja aiheuttaa harmia tavallisten kansalaisten keskuudessa.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Johanna Spyri: Pikku Heidi




Johanna Spyri: Pikku Heidi, alkuteos Heidi (myös muodossa Heidis Lehr- und Wanderjahre)   1880, Sirkka Rapolan suomennos, Otava 1989, sivumäärä 209.

Pikku Heidi on romaanin päähenkilö. Viisivuotias orpo tyttö muuttaa erakoituneen isoisänsä "Alppivaarin" luo Alppien rinteille. Alppivaari on Heidin isän Tobiaksen isä. Heidin äidin Adelheidin sisko Dete on saanut pestin Franfurtista ja haluaa päästä vastuusta eroon. Alppivaarilla on äkkiväärän maine, mutta Heidi sopeutuu Alpeille loistavasti, ja myös isoisä hoitaa Heidiä hyvin. Heidi käy paimentamassa vuohia naapurin pojan 11-vuotiaan Vuohi-Pekan kanssa. Vuohi-Pekka asuu yhdessä leski-äitinsä ja sokean isoäitinsä kanssa. Vaikka Pekka ja Heidi ovat "naapureita" on talojen välinen matka vaarallinen, sillä Alppivaari asuu korkealla vuoristossa. Heidi vierailee Pekan tykönä, ja piristää sokeaa isoäitiä. Alppivaari korjaa naisten ränsistyneen talon. Perheet elättävät itsensä karjanhoidolla. Kolme vuotta kuluu idyllisissä oloissa.

Alppivaari ei lähetä Heidiä kouluun, vaikka kylän pappi sitä pyytää, mutta Dete hakee Heidin Frankfurtiin, piristämään Sesemanin perheen Klaraa, joka on pyörätuolissa. Heidin on vaikea sopeutua kaupunkielämään, ja Sesemanin talouden emännöitsijä neiti Rottenmeierin rautaiseen kuriin. Kaiken pitää olla säntillistä, ihmisiä on teititeltävä. Heidiä pitää sanoa ristimänimellä eli Edelheidiksi. Kuten arvata saattaa Heidi aiheuttaa spontaanilla kielenkäytöllään ja reippaalla luonteellaan emännöitsijälle lisää harmaita hiuksia. Klaran isä saapuu ulkomailta Frankfurtiin, Klaran äiti on kuollut. Emännöitsijä puhuu pahaa Heidistä, mutta Klaran isä ei lähetä Heidiä pois. Heidillä on kova koti-ikävä ja hän haluaisi Sveitsin alppimaisemiin. Hän ei enää yritä karata kotiin vaan osallistuu kotiopetukseen, joka ei edisty Heidin motivaatio-ongelmien vuoksi. Klaran isoäiti haluaa selvittää oppimattomuuden syyn. Heidi vastaa: "En osaa, enkä opi". Pekka ei koulussa oppinut lukemaan,ja hän on saanut Heidin uskomaan, että lukeminen on vaikeaa. Isoäiti lupaa kauniin kirjan palkinnoksi Heidille, kirjan kannessa on paimen niityllä. Tuossa tuokiossa Heidi oppii lukemaan, mutta koti-ikävä alkaa näivettää Heidin terveyttä. Lääkäri suosittaa Heidin lähettämistä takaisin alppi-ilmastoon. Kotiinpaluu on haikea ja osittain huvittavakin. Heidi vie Pekan mummolle leipää, ja selittää tälle kokoajan "katsos", mummohan on sokea, lisäksi häneltä lötpsähtää, että pelkäsi jo mummon kuolleen. Loppu on onnellinen. Alppivaari tekee sovinnon kylän kanssa, alkaa käydä kirkossa ja suostuu muuttamaan kylään.

Ajan hengen mukaisesti uskonnollisuus on voimakkaasti läsnä, Jumalasta puhutaan ja rukouksen voimaan uskotaan. Kirja on monilta osin kestänyt ajan hammasta hyvin ja on herttainen, mutta pureutuu ilmiöihin, mitkä ovat aina ajankohtaisia. Pidin tästä kirjasta paljon.

Kirja siis tapahtuu 1880-luvulla, mutta sitä ei ole sidottu mihinkään tapahtumiin, voisi tapahtua myöhemminkin. Tapahtumapaikat ovat Sveitsin Alpit. Alppivaari asuu Falknisin lähellä, eli paikka on Sveitsin ja Liechtensteinin rajalla.

Johanna Spyri kirjoitti vuonna 1881 jatko-osan tähän kirjaan eli Heidi käyttää oppiaan, mikä on suora ja aito jatko-osa Heidi-kirjalle. Johanna Spyrin kuoleman jälkeen on kirjoitettu kaksi osaa lisää.

Heidi käyttää oppiaan koulussa ja kannustaa Pekkaa opinpolulla. Suurin osa tarinasta tapahtuu kuitenkin alppipoluilla, johon tulee ensin tepastelemaan ensimmäisestä osasta tuttu tohtori. Hän päätti lähettää Heidin Alpeille voimistumaan. Klara on sairastellut kesällä eikä päässyt Heidin luo Sveitsiin, mutta seuraavana kesänä hän tulee pyörätuoleineen. Klara ihastuu maisemiin. Pekka sen sijaan vihastuu yksinäisyyteen, ja pirstoo pyörätuolin. Vuorilla pitää auttaa Klaraa ja sen seestynyt Pekka ja Heidi tekevätkin. Klara yrittää kävellä, ja kas kummaa se onnistuukin.

Kirjan loppuosassa Pekka saa torut rullatuolin rullaamisesta vuoren rinnettä alas, mutta saa kiitosta muuten, kuten Heidikin, joka on Alpeilla kotonaan, eikä halua muualla ollakaan. Luultavasti iloisin on Klara, joka pääsee kotiinsa omin jaloin. Onnellisia ovat  sekä hänen isänsä että isoäitinsä, jotka kiittävät Pekkaa myös taloudellisesti.

Aino blogannut Pikku Heidi -kirjasta  NÄIN. Mai on blogannut NÄIN.
*****
Johanna Spyri (1827 - 1901) oli sveitsiläinen kirjailija, Johanna Spyri on syntynyt 12.6 eli tasan 190 vuotta sitten.