perjantai 30. kesäkuuta 2017

Karl Ove Knausgård: Själens Amerika

Karl Ove Knausgård: Själens Amerika, texter 1996 - 2013, ruotsinnos Rebecca Alsberg, sivumäärä 340.

Själens Amerika -teos sisältää, kuten otsikosta ilmenee tekstejä 17 vuoden ajalta. Ostin kirjan, jotta olisin valmiimpi ymmärtämään ruotsia matkani aikana Tukholmaan ja Göteborgiin. Lueskelin kirjaa ennen matkaa ja matkalla.

Tavallisuudesta poiketen keskityn vain yhteen tekstiin eli Litteraturen och det onda ss. 261 -289. Tässä jutussa on paljon samoja ajatuksia, joita olen itse pohtinut ja huomannut sekä Suomessa että etenkin Ruotsissa olevan asioita pinnan alla.

Tarinan alkupuolella Karl Ove Knausgård pohtii kohua, mikä oli noussut Folk och rövare i Kamomilla stad -teoksesta, joka on norjalaisen Thorbjørn Egnerin lastenkirja Folk og røvere i Kardemomme, jonka itsekin tunnen Kolmena ryövärinä, jossa touhuavat Kasper, Jesper ja Joonatan Kardemumman yössä. Teos pitäisi joidenkin mukaan kieltää, koska se heijastaa taantumuksellista naiskuvaa. Samaan aikaan on keskusteltu makeisten kansikuvasta. Suomessa vastaavia on ollut myös, ja myynnissä olevien makeisten kansikuvia on siistitty.



Samalainen meteli oli noussut Ruotsissa teoksesta Tintti Afrikassa, jossa mustat on piirretty stereotyyppisesti (Tintin vieressä istuva ihminen, kuva on albumin kannesta). Kuvillakin on minusta iso merkitys. Mutta kyse on kuitenkin siitä, pitääkö kaikki vanhat teokset kieltää, ei kai sentään. Historiaa kaiketi ei voi muuttaa, mutta siitä voi oppia ja siistiä stereotypiat nykykuvista pois?



Knausgård on huomannut saman kuin minäkin, tietyt ihmiset kelpaavat kyllä siivoojiksi. Menkääpä katsomaan terminaaliin, kun Ruotsin laiva tulee satamaan ja lähtee. Siistijöistä suurin osa on ulkomaalaistaustaisia, luultavasti jopa kaikki. Myös tavallisilla nuorilla, joiden vanhemmilla ei ole ns. suhteita, alkaa olla erittäin vaikeaa saada kesätöitä. Onko olemassa etuoikeutettujen luokka, joka sulkee muut ulkopuolelle? Rutistaanko nuorten laiskuutta, mutta nuorilla myös teetetään töitä lähes nollasopimuksilla tai provisiopalkalla? Laivasiivouksesta saa ihan asiallisen palkan, mutta on olemasa myntityötä, jossa ei ole mitään peruspalkkaa.

Knausgård on huomannut, että "invandrarfamiljer lever i särskilda förorter", kuten Suomessakin, Turussa esimerkiksi lähiössä nimeltä Varissuo, tai menkääpä katsomaan Turun ylioppilaskylää klo 19, sieltä lähtee moni muualta tullut siistijäksi laivaan keltainen paita päällä illan tullen, moniko lähtee eliittiomakotialueilta?

Knausgårdin mukaan hyväosaisten on helppo olla keskustelussa 'hyviä', tosipaikan kohdatessa totuus kohdataan.

Knausgård kertoo, että hänen romaaninsa Taisteluni on vedetty mukaan tähänkin taisteluun, ruotsalaisessa lehdistössä on heiluteltu rasismi-, fasismi- ja sovismikorttia, lisäksi Utoyan saaren hirviö on koplattu yhteen. On menty henkilöön asti. Kirjoja on luettu, ja ei ole pidetty naista syrjivistä asioista. Knausgård kysyy, minkälainen päähenkilö on Emma Bovary, joka ei huolehtinut lapsestaan. Emma on tehnyt omat valintansa ja rouva Bovary on romaanihenkilö, kuten Knausgård omissa taisteluissaan. Hän sanoo kannattavansa kaikenlaista tasa-arvoa, mutta kirjoissa, jossa kaikki on koko ajan hyvin, ei ole mitään mieltä. Itsekin olen ihmetellyt median tapaa nostaa ihmisiä sankareiksi ja tehdä heistä konnia, ei tajuta, että ihminen on sekä hyvä että paha, tietenkin on hyviä ihmisiä, mutta heissäkin on aina inhimillisiä heikkouksia.

Yhteiskunnass paremmissa piireissä usein pidetään saavutetuista eduista kiinni, köyhät ovat joidenkin mukaan itse syypäitä köyhyyteensä.

Karl Ove Knausgård nostaa esille maanpetturin, eli nobelisti Knut Hamsunin (" Och de satt med de tyskvänliga och reaktionära romanerna av landsförrädaren Knut Hamsun). Katsoin wikipediasta, niin totta tosiaan Hamsun oli toisen maailmansodan aikana natsisaksamielinen. Hamsunin Nälkä -teos on minusta kyllä jo hyvin erikoinen.

Knausgård pohtii asiaa vielä usealta kannalta, myös pahuuden kuvaamisen puolesta, loppu osa tekstistä menee jopa maailmanpoliittiseksi. .

Itse olen pohtinut joskus, minkälaisia stereotypioita kirjoissa saa sananvapauden ja taiteen nimissä esittää siis Suomessa, pohjana pohdinalle on rikoslain 11 luvun 10§ eli " Kiihottaminen kansanryhmää vastaan":
 "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."  

Kysymys kuuluu. Voidaanko kaunokirjallisessa teoksessa syyllistyä tähän lähinnä siis panetteluun ja missä menee se RAJA? Minusta julkista valtaa käyttävien tekoja, ei siis personaa, voi kritisoida, mutta ei alistetussa olevia, kuten sairaita ja köyhiä. Minusta yhteiskunnalla pitää olla olla myös tehokkaita keinoja puuttua epäkohtiin, jos joku loukkaa toisen vapautta tai muita perusoikeuksia.  

En tietenkään osaa vastata tähänkään kysymykseen, osaako joku lukijoista?

torstai 29. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Maan alla ja muut A-ryhmän kirjat



Arne Dahl: Maan alla, alkuteos De största vatten, 2002, suomentaja Kari Koski, Otava 2007, sivumäärä 397.

Arne Dahlin Maan alla jatkaa tarinaa Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä, jota johtaa Jan-Olav Hultin. Olen blogannut edellisistä osista  Verikyynel 2004 (Ont blod, 1998), Pudotuspeli 2004 (Misterioso, 1999), Vuoren huipulle 2005 (Upp till toppen av berget, 2000) sekä Eurooppa Blues 2006 (Europa Blues, 2001). Seuraavaksi lyhyet luonnehdinnat muista osista.

Viidennen osan Maan alla polttopisteessä on Kerstin Holm, joka oli aiemmin poliisina Göteborgissa.
Ei ole Kerstin Holm, mutta teos oli Göteborgissa, kun kävin siellä
Kerstin Holm joutuu sisäisen tarkastuksen roolissa kuulustelemaan entistä kollegaansa Dag Lundmarkia, jonka epäillään surmanneen tahallaan turvapaikanhakija Winston Modisanen. Kerstin on ollut kihloissa Dagin kanssa, suhde on päättynyt miehen väkivaltaan ja alkoholiongelmaan, mutta Kerstin pitää kihlasormusta sormessaan. Kuulustelut ovat hyvin hankalia.

Tässä osassa on kotimaiset murhatalkoot, sillä maanviljelijäpariskunta on myrkytetty ja kaivettu maahan, heidän adoptiolapsensa Anders on kadonnut. Lisäksi muutamia muita ihmisiä on kadonnut. Juonessa on puhetta myös HIV-lääkkeistä ja teollisuusvakoilusta.

Kerstin Holm joutuu syvälle tapauksen pyörteisiin, sillä Dag ei olekaan puhdas pulmunen, ja hän painostaa Kerstiniä.

Kaikki selviää ja loppu on sangen jopa traumaattinen.

A-ryhmäläisten elämä jatkuu. Gunnar Nyberg elää sovussa Ludmilan kanssa, harrastaa kuorolaulua, ja ovat hankkineet talon Kreikasta. Saran isä ei pidä Jorgesta, mutta pari hankkii perheen lisäystä. Arto Söderstedt muistelee Europol-komennustaan Italiassa.

Kirja heijastaa aikansa murhenäytelmiä. A-ryhmän poliisit katsovat kaksoistorni-iskuja tv:stä.

Alla lyhyitä luonnehdintoja lopuista A-ryhmän seikkailuista.




Arne Dahl: Juhannusyön uni, alkuteos En midsommarnattsdröm, 2003, suomentaja Kari Koski, Otava 2009, sivumäärä 398.

A-ryhmän johtaja Hultin jää eläkkeelle. Tilalle astuu Kerstin Holm, jolla on 8-vuotias Anders huollettavanaan. Paul Hjelm siirtyy sisäisen tarkastuksen osastopäälliköksi, ja muuttaa pois perheensä tyköä, epäilys Jorgen päihdesekoilusta hiertää Paulin ja Jorgen välejä. Jorgen läheisiä myös uhataan.

Rikosrintamalla eräs kurdimies tapetaan, hän oli uhkaillut siskoaan, joka löysi miehen puukotettuna. Toisaalla puolalaisnainen Elzpieta Kopanska tapetaan, hän on saanut soiton joltain toiselta puolalaiselta, uusi a-ryhmäläinen Jon Anderson saa tutkittavaksi tämän haaran. Jon Anderson on kotoisin Pajalassa, mutta asunut Poznanissa, häntä puukotetaan Puolassa. Niin ikään uusi a-ryhmässä eli Lena Lindberg saa tulikasteensa.

"Roska"-TV:n ohjelmavastaava tapetaan, hänen vaimoaan epäillään. Arto kuulustelee ruotsinkielentaidotonta suomenkielistä vaimoa.

Bengt Åkesson on Kerstin Holmin tuttu, hän esiintyy tässä seikkailussa ensimmäisen kerran.



Arne Dahl: Kuolinmessu, alkuteos Dödsmässä 2004, suomentaja Kari Koski, Otava 2010, sivumäärä 412.

Cilla Hjelm pohtii avioeroaan Paulista, ja hänen väsymystään sairaanhoitajan työstä, kun alkaa pankkiryöstö. Cilla jää panttivangiksi. Hän on pinteessä, mutta selviää hyvin, mutta joutuu siksi vaaraan. Hultin kutsutaan eläkkeeltä operaation johtajaksi. Pankkiryöstön motiivi on hyvin erikoinen, juuret ovat menneessä maailmassa.

Maaliskuussa 2003 alkaa myös USA:n hyökkäys Saddamia vastaan Irakissa. Tarinassa puhutaan myös energiasta. Gunnar Nyberg oleilee Kreikassa Ludmilan kanssa. Lopussa Gunnar joutuu kohtaamaan vanhan vainoajansa.


Arne Dahl: Pimeyden kutsu, alkuteos Mörkertal, 2005, suomentaja Kari Koski, Otava 2011, sivumäärä 429.

Tukholmalaiset nuoret ovat leirikoulussa Ångermanlantissa, ja Emily Flodberg katoaa. Seudulla on tunnettuja pedofiilejä. A-ryhmä alkaa tutkia asiaa. Kerstin Holm A-ryhmän operatiivinen johtaja on itse saanut 14-vuotiaana osakseen väärää huomiota Holger-sedältä.

Marja Willner tulee ilmoittamaan miehensä Stefanin kadonneen.

Jorge löytää Emily Flodbergin tietokoneesta viitteitä internetin verkostoihin, ja tutkinta alkaa jauhaa tuttuun tapaansa.

Kerstinin ja Bengt Åkessonin jonkin näköinen suhde jatkuu. Jorgella ja Saralla lapsiluku on edelleen kaksi, eli Isabel ja Kalle varttuvat ...

Tarinat vaan pitenevät, ja ihmishenkien menetyksiltä ei säästytä, loppukarkelot alkavat olla toinen toistaan dramaattisempia.


Arne Dahl: Jälkijäristys 2011 alkuteos Efterskalv, 2006. suomentaja Kari Koski, Otava 2011, sivumäärä 429.

Tukholman vihreässä metrossa tapahtuu räjähdys, jossa lopulta kuolee 11 ihmistä, osaa ei pystytä tunnistamaan. Räjähdyksen motiivia ja saati tekijää ei tiedetä, ei tiedetä edes, onko kyse itsemurhaiskusta.

Poliisin A-ryhmä tekee yhteistyötä SäPon kanssa, Jan-Olav Hultin kutsutaan taas mukaan ja hän johtaa tutkimuksia. Nokitteluja on ryhmän sisällä, mutta tutkinta etenee. Teknisestä tukinnasta vastaa Saran isä ja Jorgen appi Brynolf Svenhagen. Isku nimetään Carl Jonakseksi vaunun mukaan. Eräs länsimaita halveksiva järjestö ilmoittautuu tekijäksi.

Tutkinta jauhaa, taustojakin pöyhitään. Lopulta kyse ei ole terrori-iskusta, vaan sitä jäljittelevästä iskusta, jolla haluttiin lopullisesti eroon tietystä ryhmästä ....



Arne Dahl:  Valvova silmä, alkuteos Himmelsöga, 2007, suomentaja Kari Koski,  Otava 2012, sivumäärä 461.

A-sarjalaisten kuulumisia päivitetään. Gunnar Nyberg on joutunut tappamaan palkkamurhaaja Wayne Jenningsin (Tarinan Verikyynel yksi tappajista).

Kerstin on pirstaleina, Bengt Åkesson heräsi koomasta, mutta kuoli. Kerstinin suhde Pauliin on etäinen.  Jon Andersonilla on suhde Marcuksen kanssa. Viggo Norlanderilla on rajuja syöpähoitoja. Hänellä on avovaimo Astrid ja kaksi nuorta tytärtä.

Arto Söderstedtin lapset alkavat olla aikuisia, vanhin Mikaela on 22-vuotias, ja opiskelee kauppakorkeakoulussa. Hänellä on ollut Italian matkan jälkeen ollut lukuisia poikaystäviä.

Paul Hjelm on lainassa Turvallisuuspoliisissa.

Lena Lindberg tutkii videovuokraamon ryöstöä. Lisäksi ilmenee sarjamurha.

Tarinaa en avaa, mutta lopussa Gunnar ilmoittaa lopettavansa poliisin työt ja keskittyvänsä kirjan kirjoittamiseen Kreikassa.

Kerstin ja Paul ovat löytäneet toisensa.

A-ryhmä aiotaan lopullisesti lakkauttaa!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Eurooppa blues



Arne Dahl: Eurooppa blues, alkuteos Europa Blues 2001, suomentaja Kari Koski, Otava 2006, sivumäärä 367.

Arne Dahlin Eurooppa Blues kertoo Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä, Suomesta muuttanut ruotsittunut Arto Söderstedtin tausta on valokiilassa eniten Eurooppa  Bluesissa. Arto on saanut yllättäen miljoonan kruunun perinnön äitinsä Pertti-enolta. Pertti oli Suomen talvisodan sankari, joka oli kateissa pitkään, palasi sodan jälkeen, toimi juopottelevana maalaislääkärinä, asui yksin, ja lopulta kuoli yli 90-vuotiaana. Perintörahoilla Arto ja hänen vaimonsa verotarkastaja Anja ottavat sapattivapaata ja ovat vuokranneet talon Toscanasta, jossa lapset viihtyvät. Anja kasvattaa yrttejä, vanhin tytär Mikaela seurustelee ja avartuu, mutta Arto pitkästyy.

Ruotsissa Skanssenin eläintarhan ahmahäkistä löytyy pitkälle kaluttu ihmisen ruumis, lisäksi pikku tyttö on saanut lähistöllä luodin käteensä. Ahmahäkin mies on italialaisen rikollisliigan Ghiottonen palveluksessa ollut parittaja.

Norrbodin motellista on kadonut kahdeksan turvapaikanhakijaa. He ovat kaikki naisia. Heidän epäillään harrastaneen pakosta prostituutiota. A-ryhmä löytää kytköksen naisten katoamisesta Skanssenin ruumiiseen. Parittaja oli päästetty päiviltä ja ihmiskaupan uhrit ovat paenneet. Kolme naisista ovat Ukrainasta. Samaan vyyhtiin liitetään metroasemalla kaksi tapettua pikku rikollista, joilla on kännyköitä, johon tulee ukrainankielisiä viestejä. Lisäksi läheiseltä hautausmaalta löytyy raa'asti tapettuna 88-vuotias emeritiusprofessori Leonard Sheinkman.

Arne Dahl -dekkareiden vahvuus on siinä, että kaikki nämä palaset liittyyvät yhteen ja samaan juttuun. Tarina etenee kuten tv-sarjassa ja tässä on uskomaton kytkentä natsien sodanaikaisiin tutkimuksiin, ja häviön jälkeisiin sumutustoimiin. Itse juonen kehittelyn ja ratkaisut jätän joko itse luettavaksi tai katsottavaksi, loppuratkaisu ja linkki natsiajoista nykyisyyteen on todella yllättävä ja oikeastaan silmiä avaava, mutta karmea.

A-ryhmäläsistä Sara ja Jorge ovat menneet naimisiin. Nuorella avioparilla on riitansa, ja poliisiappiukko ei pidä Jorgestä. Pari etenee perhekoon kasvattamisessa.

Gunnar Nyberg on saanut henkilökohtaisesta elämästä otteen, hän on laihduttanut 40 kiloa, ja alkaa solmia suhteita uudestaan naisiin. Kuoroharrastus on lähellä Gunnarin sydäntä, kuten lapsenlapsensakin. Ludmilasta tulee Gunnarin naisystävä.

Paul Hjelm on perheensä kanssa, ja herkkä hetki on Cilla-vaimon kanssa. Kerstin suree kuollutta pappia, jonka kanssa seurusteli. Hjelmien juhlissa Cilla tajuaa, että Paulilla on ollut suhde Kerstinin kanssa, ja hän tunnustaa omat syrjähyppynsä. Viggo elää lapsensa ja tämän 47-vuotiaan äidin kanssa, yllättäen hän odottaa toista lasta. Hultin on edelleen yksin.

Kirjan teemat ovat raskaat ja raa'at: Karanneet naiset ovat ihmiskaupan uhreja. Heitä on paritettu motellissa, joka on turvapaikan hakijoiden majoitustila. Ei puhuta enää maahanmuuttovirastosta, vaan siirtolaisvirastosta. Resurssit ovat niukentuneet, ja vastaanottotilat hankitaan markkinoilta. Tulijoilla on kaksi tietä: karkotus tai kotoutus, ehkä kotiutus tai kotoutus. Kirjassa pohditaan asiaa  minusta rakentavasti. Teksti kuitenkin vihjaa, että tulijoiden joukossa on monenlaisia kohtaloita. Ihmiskaupan uhrit eivät pääse länsimaissakaan irti ikeestään. Parittajan tilalle tulee vain entistä pahenpi ihminen, ja niskuroinnista seuraa niskalaukaus. Tässä kohdin kirja poikkeaa tv-sarjasta.

Kirjan rikos liittyy myös natsien keskileireihin, ja ihmiskokeisiin, ja niiden tekijöihin ja heidän soluttautumisestaan sodan jälkeisiin yhteiskuntiin väärillä varastetuilla identiteeteillään.

TV sarja on jaksotettu ja hieman toisin kerrottu. Arto saa tiedon perinnöstä tutkimusten aikana, ja lopussa Arto tajuaa enonsa salaisuuden. Arto myöskin käy rikollisjohtajan kanssa kamppailua. Alkuun hän on niskan päällä, sillä hän käyttää yksinkertaisuuden valeasua. Loppukahinoissa tulitukea tulee yllättävältä taholta.


Niklas Åkerfelt näyttelee tv-sarjassa Arto Söderstedtiä kirjan mukaisesti eli hyvin. Anjaa näyttelee Anu Sinisalo. Sinisalo on aina etevä ja niin myös tässä roolissa.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä


F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä, 1934, Otava, Seven 2013. sivumäärä 175.

Nobelvoittaja Taata Sillanpään teos Ihmiset suviyössä kuvailee kauniisti suomalaista maalaismaisemaa eräänä viikonloppuna. Luonto on kauneimmillaan, ja heinäpellot odottavat niittoa, ja viljakin tekee tähkää. Järvi on tyven ja siellä soudellaan. Lehmät laiduntavat ja niitä lypsetään. Sillanpää kuvaa kauniisti kylää kesäisenä viikonloppuna. Maalaisidylliä kuvataan hyvinkin kauan.

Luonto on kauneimmillaan, mutta ihmiset ovat myös raadollisia, sillä tarkasteltavien ihmisten kautta näyttäytyy myös elämän päättyminen ja pahuus. Romaanin henkilöt jakautuvat toisaalta puhdassydämisiin ja toisaalta viettiensä mukana vietäviin.

Kyläläisistä vanha Manu polttelee tervaa kuopassaan. Taiteilija soutelee ja katselee maisemia ja pohtii korkealentoisempia asioita kuin ankeita kotiolojaan, vaimoaan ja lapsiaan.

Hilja Syrjämäki synnyttää neljättä lastaan. Hänellä on apunaan Telirannan lukenut emäntä. Hiljan hidas ja hölmö Jalmari on hakemassa lääkäriä.

Telirannan vanha emäntä katsoo myötätunnolla poikansa tyttärien Helkan ja Selman toimintaa. Selmalla on Hannu, ja Helkalla on Arvid kylässä. Arvid ja Helka ovat tutustuneet talvella Helsingissä. Rakkaus väreilee heidän välillään.

Jukka Mettälä on ollut kapinan jälkeen valkoisten leirillä, mutta takaisin tultuaan on tanssittanut Santraa, jolla on ollut Volmari-lapsi ennen avioaikaa. Jukka on alemmuudentuntoinen, mutta taloudessa on lapsia.  Jukka on viihtynyt uitolla. Santra kuittailee torpan maksuja isännän käynneillä, ja muutama erä tulee maksettua sahdilla, ja "sillä".

Pahaksi onneksi Jukka Mettälä uittomies on tulossa kotiin. Hän juopottelee ja rähisee taloissa, ja tapaa Yrjö Salosen, jota kutsutaan Nokiaksi. Nokian kanssa tulee nokkapokkaa, ja Jukan sydämen sykinnän lopettaa kahvaa myöten tunkeutunut kauhavalainen. Nokia ja murhaan (tai tappoon) yllyttänyt yksinkertainen Matti Puolamäki laitetaan jalkarautoihin, ja viedään Turkuun (Kakolaan?). Lääkäriä haetaan Jukan avuksi, mutta kuollutta ei voi enää auttaa.

Telirannan emäntä auttaa Hiljaa synnyttämään. Kun yksi elämä syttyy, toinen sammuu, Telirannan vanhan emännän elämä päättyy. Tulevaisuus on kuitenkin nuorten Hilja ja Arvid ovat lupautumassa toisilleen.
- Kuinka se lapsi oli kaunis ja  puhdas, sanoi Helka äänessä pehmeä, etäinen sointu.
- Niin oli - ja äiti myös, sanoi Arvid. - On omituista, kuinka nainen kaunistuu tuollaisella hetkellä. Tämä vaimo nyt on kaunis muulloinkin, mutta huomasitko mikä jalo ja puhdas henkevyys hänen kasvoistaan säteili. Maan päällä ei ole kauniimpaa näkyä kuin puhdas äidillisyys. Se on aina esillä onnellisessa lapsivuoteessa ... ss.172 - 173 ... "Olenko minä yhtä kaunis  kuin se nuori äiti, jota ajattelit ...." s.174
Varmasti oli, rakastunut nainen on myös kaunis. Arvid tuskin olisi puhunut äideistä lapsivuoteella, hän luultavasti ei sellaisia ole nähnyt, nämä ovat kirjailijan omia mielipiteitä, tai tämä on minun mielipide.



Ihmiset suviyössä filmattiin 1948, ohjaajana oli Valentin Vaala, näyttelijöinä on loistavat Eila Pehkonen (Helka), Matti Oravisto (Arvid), Martti Katajisto (Yrjö Salonen), Jalmari Syrjämäki (Eero Roine). Tämä tuli viimeksi TV:stä 5.4.2017, hieno mustavalkoinen elokuva.

Margit on Tarukirjassaan blogannut  näin.
*****
Frans Emil Sillanpää (1888 – 1964) oli suomalainen nobelkirjailija. F.E Sillanpää sai palkinnon 1939. Taatalta olen blogannut teokset Hurskas kurjuus, Poika eli elämäänsä, ja Hiltu ja Ragnar

F.E Sillanpäälle on toistaiseksi ainoana suomalaisena myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto. Palkinnon hän sai vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan".


torstai 22. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Vuoren huipulle



Arne Dahl: Vuoren huipulle, Upp till toppen av berget, 2000, suomentaja Kari Koski, , Otava 2005, sivumäärä 384 .

Arne Dahl -sarjan edellisen osan (Verikyynel) jälkeen A-ryhmä on hajotettu, koska jo kertaalleen vangittu Kentucky-murhaaja otti ja lähti. A-ryhmän jäsenet ovat eri poliisien yksiköissä.

Paul Hjelm ja Kerstin Holm tutkivat pubitappelua, jossa jalkapallon katsomisen lomassa on lyöty mies tuopilla kuoliaaksi. Tutkinnan yhteydessä käy ilmi sangen kummallisia seikkoja baarin asiakkaista. Tässä osassa Paul Hjelm ja Kerstin Holm ovat vain ystäviä, Hjelm asuu perheensä kanssa ja Holm yksin, kun hänen miesystävänsä leskipappi kuoli.

Arto Söderstedt  ja Viggo Norlander menevät tutkimaan räjähdystä Kumlan vankilassa. Lordan Vukotic on räjäytetty vankilassa. Arto Söderstedt on muuttanut Tukholmaan perheensä kanssa. Hän on 'elintasopakolainen' Suomesta. Huippujuristina hän puolusti rikkaita rikollisia ajoi Porshella. Hän erosi omantunnon syistä, muutti Ruotsiin, luopui Suomen kansalaisuudesta, hyvästä toimentulostaan ja elää vaatimattomasti poliisin palkalla Ruotsin kansalaisena. Hän joutuu ottamaan autolainaa uuden auton ostamiseen.
Viggo Norlander asuu yhdessä Astrid Olofssonin kanssa, heillä on pieni Charlotte-tytär, jota Viggo ylpeänä hoitaa työasioiden siitä kärsiessä.

Gunnar Nyberg työskentelee erikoisryhmässä, joka jahtaa pedofiilejä. Samassa ryhmässä toimivat myös Sara Svenhagen (jota esittää tv-sarjassa loistava Vera Vitali) sekä Gunnarin poliisikoulukaveri Ludvig Johnsson. Entinen kehonrakentaja Gunnar Nyberg on päässyt yli hormonien käytöstäan, sopinut perheensä kanssa, siis ex-vaimon ja lapsien ja pojanpoikansa kanssa. Gunnar painaa muuten kirjassa alkuun 146 kg.

Jorge Chavez  opiskelee poliisikorkeakoulussa  ja on kentälläkin. Jan-Olav Hultin on siirretty syrjään, koska Kentucky-murhaaja pääsi karkaamaan ulkomaille. Toisen tarinan konna Göran Andersson sen sijaan on edelleen kiven sisällä. Tässä osassa A-ryhmä kootaan uudestaan. Pienien mutkien jälkeen Jorge Chavez ja Sara Svenhagen viettävät häitä lopussa.

Arne Dahlin dekkarit on dramatisoitu tv-sarjaksi. Juonikuvio on paljolti Vuoren huipulle tv-jaksossa muutettu, sillä jakson esittelyssä lukee "Ruotsalainen rikossarja. Tukholmalaisen ravintoloitsijan toimet alkavat kiinnostaa rikospoliisin erikoisryhmää autopommin räjähdettyä Hollannissa.". Kirjassa pommi räjähtää vankilassa. Kapakassa tapetaan mies. Pedofiilejä jahdataan molemmissa, ja se on aika keskeinen motiivi tv-sarjassa, ja tärkeä sivujuonne kirjassa. Kirjan kova ydin sen sijaan on Ruotsin yhteiskunnan järkyttäminen, kyse on natsijärjestöistä, ja myös kirjoitushetkellä ajankohtaisesta Jugoslavian hajoamisen aiheuttamista jälkimainingeista. Juonta on tarpeetonta lähteä kauheasti avaamaan, mutta tässä ääriliike aikoo iskeä yhteiskunnan kannalta keskeiseen tapahtumaan ja symboliin.

Margitkin on kiivennyt A-ryhmän kanssa Vuoren huipulle TÄÄLLÄ.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Verikyynel



Arne Dahl: Verikyynel, Ont blod, 1998,  suomentaja Kari Koski, Otava 2004, sivumäärä 380.

Arne Dahlin Verikyynel on ensimmäinen julkaistu dekkari Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä kertovassa sarjassa. Kronologisesti ensimmäinen on Pudotuspeli, jossa A-ryhmä kootaan ja se ratkaisi talouselämän eliittiä piinanneen sarjamurhaajaan.

Sarjamurhaajaa jahdataan tässäkin osassa. Newarkin lentoasemalla on 2.9.1998 kidutettu ja tapettu ruotsalainen ilkeä kirjallisuuskriitikko Lars-Erik Hassel, ja hänen murhaajansa matkustaa hänen paikallaan, muttei Hasselin nimellä Ruotsiin. A-ryhmä, joka on ollut tyhjäkäynnillä saa pikakutsun Arlandan lentokentälle, väärällä passilla matkustanut mies pääsee livahtamaan.
Ont blod dekkarin ruotsinkielinen nimi viittaa lauseeseen "Paha veri saa palkkaansa". Kyse on perimästä sekä sosiaalisesta että biologisesta". Kirjan ajankohta on siis 1990-luvun loppu ennen kaksoistorneihin kohdistunutta terrori-iskua. Kirjassa puhutaan ensimmäisestä Persianlahden sodasta, ja A-ryhmän poliisi Arto Söderstedillä on sen aiheuttamasta 'radikalisaatiosta' varsin osuva kiteytys.

Lars-Erik Hasselin murhasta tai sen tilaamisesta epäillään yhtä hänen pojistaan. Hassel on vaeltanut kukasta kukkaan, pölyttänyt ne ja häipynyt ennen 'hedelmän' synnytystä. Vanhin poika on uhkaillut lieroa miestä, murhaa hän ei ole kuitenkaan tilannut eikä tehnyt, mutta sen sijaan steriloinut itsensä, jottei jatkaisi sukua.

A-ryhmä tutkii kaikki epäilyttävät murhat Ruotsissa. Vanhoja tietokoneita välittävän LinkCoopin tiloista löytyy murhattu mies, lisäksi ulkoministeriön palveluksessa oleva henkilö murhataan, ja heissä on sarjamurhaajan merkki, eli pihtien jälki kaulalla, etsitään Kentucky-murhaajaa...

Tässä kuvio on sangen monimutkainen ja sadistiset taipumukset ovat siirtyneet muidenkin toiminnaksi, menetelmä on kehittynyt Vietnamin sodassa ...

Arne Dahlin dekkareissa parasta on miljöö, tutkimusten eteneminen ja lopullinen läpimurto sekä A-ryhmän henkilöt ja henkilösuhteet, monesti rikokset ovat liian iljettäviä.

Paul Hjelmin Cilla-vaimo on palannut kotiin, mutta perheen lapset oireilevat, varsinkin 16-vuotias Danne, joka käy lukiota, Tova on täyttänyt 14-vuotta. Danne liikkuu huonossa seurassa ja Paul puuttuu asiaan tiukasti, mutta reilusti. Cilla ja Paul viettävät myös herkkiä hetkiä. Avioliitto on siis vielä kasassa, Paulin poskessa kutiava ihottuma haittaa edelleen (tätä ihottumajuttua ei tv-sarjassa ole)..

A-ryhmää vetää edelleen Jan-Olav Hultin. (Tv-sarjassa Hultin on nainen)

Jorge Chavez on erikoistunut jo internettiin. Hänen vanhempansa ovat paenneet Chilestä Pinochetin hallintoa ottaneet luonnollisesti jälkikasvun mukaan.

Kerstin Holm on tumma tyttö Göteborgista, hänellä on ollut ongelmallinen ex-mies, poliisi. Kerstinin suhde Pauliin jäi kertaluonteiseksi, kun Paulin vaimo palasi kotiin. Kerstinillä on ollut suhde pappiin, joka on leski. Pappi on kemoterapiahoidossa. Edes USA:n matkalla, Kerstin ja Paul eivät vieraile toistensa hotellihuoneissa. Paul arvostaa avioliittoaan, myöhemmin kylläkin Cilla ottaa ja lähtee.

Gunnar Nyberg on steroideja napsinut entinen Mr Sweden 1970-luvulta. Gunnar on jättänyt anaboliset ja harrastaa nykyisin kuorolaulua. Gunnar löytää poikansa, jolla on myös oma poika. Mr Sweden on siis isoisä.

Viggo Norlander on Tukholmasta. Viisikymppinen Viggo on alkanut kuntoilla ja tehnyt hiussiirteen. Hän on ajautunut miinaan. Hetkisen hetekaseura on päättänyt hankkia vain lapsen, Viggosta on tulossa isä, mutta ilman parisuhdetta ja sidettä lapseen.

Arto Söderstedt on suomalaistaustainen välkky poliisi. Entinen konnia puolustanut asianajaja Vaasasta on nyt konnia kiinniottava poliisi, ja viisilapsisen perheen isä. Arto on todella terävä kaveri. TV-sarjassa Artoa näyttelee loistavasti Niklas Åkerfelt.

Sarjamurhatutkimusten läpimurto tapahtuu, kun Kerstin Holm ja Paul Hjelm matkustavat New Yorkiin. He tajuavat, jotain mikä aiemmin on jäänyt piiloon...

Kirjassa on minun makuuni liikaa sarjamurhaja- ja ammattitappaja-juttuja, mutta dekkari on sangen jännittävä ja hyvä.

Verikyynel -dekkarin teema on ruotsinkielisen nimen mukaan paha veri. "Paha veri saa palkkaansa", mainitaan ainakin neljä kertaa, kirjasin ylös maininnat sivuilta 235, 297 ja 335. Tämä liittyy isän ja pojan suhteeseen, jota käsitellään poliisien ja rikollisten taholla, minkälainen on isän antama malli toimia ja millaisen perimän poika on saanut.

Arne Dahlin Verikyynel on laadukas moderni nykydekkari, joka on näytetty tv-sarjan jaksona ensin SVT:llä, ja myöhemmin Ylellä. TV-ruutuun Arne Dahl on siirretty ammattitaidolla. Tämä seikkailu ei ole henkilökohtainen suosikkini, ja aikakausi ja motiivi on päivitetty tv-sarjassa 2010-luvulle.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Pudotuspeli



Arne Dahl: Pudotuspeli, Misterioso, 1999, suomentaja Kari Koski, Otava Seven 213, sivumäärä 347.

Arne Dahlin toinen dekkari Pudotuspeli on kronologisesti ensimmäinen A-ryhmän seikkailu. Arne Dahlin Pudotuspeli sijoittuu 1990-luvun puolivälin Ruotsiin. A-ryhmä on tiivis keskusrikospoliisiin perustettava erikoisyksikkö, joka ratkoo erityisen merkittäviä rikoksia, tässä talouselämän eliitin murha-aalto vavisuttaa Ruotsin rahamaailman huippua.

Tajusin tätä lukiessani, että myös Ruotsissa on koettu 1980-luvulla nopea nousu ja sitten lasku, tosin ei niin suuri kuin Suomessa. Ruotsihan on pitänyt oman valuuttansa, ja se on ollut tepsivä talousratkaisu varsinkin 2010-luvulla.

Teos kuitenkin alkaa siirtolaisvirastossa tapahtuvassa panttivankitilanteesta, jonka ratkaisee Paul Hjelm ampumalla tekijää olkapäähän, ja itse asiassa pelastaa hänet pahemmalta. Vaikka ihmishenkiä ei menetetä, Paul Hjelm joutuu sisäisen tutkinnan hampaisiin. Paradoksaalista on se, että myöhemmin Paul Hjelm toimii sisäisen tarkastuksen organisaatiossa. Keskusrikospoliisi kokoaa juuri tässä kirjassa  A-ryhmää, ja sen päällikkö Jan-Olav Hultin hakee Hjelmin Huddingesta Tukholmaan, Hjelm saa huonekaverikseen Sundsvallista Jorge Chavezin, Hjelmillä ja Chavezilla on hetken vaikeaa, sillä Hjelmiä tutkittiin karkoituspäätöksen saaneen ampumisesta (henkilö loukkaantui lievästi), ja Chavez on Chilen pakolaisia.

Kerstin Holm on tumma tyttö Göteborgista, hänellä on ollut ongelmallinen ex-mies, poliisi, mistä jatko-osissa on lisää harmia.

Gunnar Nyberg on entinen lihaskimppu Nackasta, ja ryhmän vanhin Viggo Norlander on Tukholmasta. Arto Söderstedt, on suomalaistaustainen, mutta asuu Västeråsissa, häntä kuvataan ilmetyksi Martti Vainioksi, samalla viitataan Vainion doping-käryyn. Nyberg on myös käyttänyt anabolisia steroideja, nyttemmin hän on lopettanut. Arto Söderstedt on kotoisin Vaasasta, ja on ryhtynyt vanhemmiten poliisiksi, hän on naimisissa ja on lapsia peräti viisi. Hänet tunnetaan suomenruotsiksi annetuista luennoista. Arto ei ole tyypillinen poliisi, mutta on terävä. Artosta paljastuu myös se, että hän on syntynyt 1953, opiskellut lakia Turun yliopistossa ja toiminut asianajotoimistossa osakkaana, puolustettuaan rahasta erityisen paatunutta rikollista, hän lopetti Suomessa, muutti Ruotsiin hakeutui poliisiksi Tukholmaan, josta sai siirron Västeråsiin. Hultin 'löysi' Arton Västeräsista, Arto on todella terävä kaveri. TV-sarjassa Artoa näyttelee loistavasti Niklas Åkerfelt.

Viggo Norlander on Tukholman poliisissa tutkinut talouselämän huippumiesten salamurhia, Kuno Daggfeldt ja Bernhardt Strand-Julen on ammuttu raa'asti. Kolmatta murhaa yritetään estää, mutta suojeltu henkilö on väärä ja murhasarja jatkuu. A-ryhmä porautuu pinnan alle ja etsii uhrien 'yhteydet', niitä ovat eräät yritysjärjestelyt, golf-kerhon jäsenyys, samassa purjehduskerhossa oleminen ja eräät muut jäsenyydet. Moni juonen pätkä osoittautuu virheelliseksi. Viggo joutuu tässä itämafian kiinni naulaamaksi, mutta selviää hengissä. Lisäksi golf-kentällä tapahtunutta ahdistelua tutkitaan, ja siihen liittyviä henkilöitä.

Tämä kirja kertoo eniten Paul Hjelmistä ja hänen suhteestaan perheeseen, hänen avioliittonsa Cecilian eli Cillan kanssa natisee liitoksissaan. Mitään näkyvää syytä siihen ei minusta ole. Paulilla ja Cillalla on kaksi lasta 12-vuotias Tova ja 14-vuotias Daniel, mutta Cilla haluaa omaa aikaa ja olla yksin. Tutkimukset venyvät, ja Paul ja  Kerstin lähenevät työmatkalla Göteborgissa ja touhuavat kerran yhdessä hotellihuoneessa Malmön matkalla.

Tutkimukset porautuvat lopulta kasettiin, jossa on Thelonious Monkin legendaarinen Misterioso jazzkappale. Nauha löytyy neljännen murhatun miehen luota. Tutkinta jauhaa, ja lopulta tulee läpimurto, jonka lukija saa itse kokea lukiessaan tätä dekkaria, vaikka yhteyksiä on ollut Ruotsin rajojen ulkopuolelle, on kyse kotoperäisestä kansankodin konnasta.

Arne Dahlin Pudotuspeli on nautittava nykydekkari, joka on näytetty myös tv:ssä ensin SVT:llä 2011, ja sai miljoonayleisön, linkki arvioon TÄÄLLÄ. Myöhemmin sarja ja jakso nähtiin Suomessa. TV-ruutuun Arne Dahl -dekkarit on siirretty ammattitaidolla, mutta ei aivan suoraan. Joitakin asioita on muutettu tv-sarjassa tapahtumaan eri ajanjaksoon tai vaihdettu motiivia, tv-sarjassa ryhmän vetäjä Hultin on nainen eikä mies kuten kirjoissa. Arne Dahlin Verikyynel on arvioitu täällä.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti


Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti, Mamma försökte, 2012 suomentanut Petri Stenman, LIKE 2014, sivumäärä 240.

Ruotsalaisen rikoskirjailijan Jens Lapiduksen (s.1974) kokoelma Ainakin äiti yritti sisältää kaksitoista rikoksiin liittyvää lyhyttarinaa Tukholmasta. En ole lukenut Stockholm Noir -sarjaa, mutta tarinoissa mainitaan samoja henkilöitä Radovan, Jorge,  ja Natalie, henkilöt ovat luultavasti tuttuja Lapiduksen kirjoista.

Ensimmäinen tarina on nimeltään Filmi, siinä kännykkäkameran video on todistusaineistona isäpuolta vastaan, häntä epäillään poikapuolensa pahoinpitelyistä. Perheellinen asianajaja puolustaa häntä, mutta aavistaa tai epäilee lopussa hyvinkin vahvasti päämiehensä kertomusta.

Businessluokka -tarinassa Natalie joutuu Ruotsiin matkatessaan ahdistelluksi ja ahdistelijalle käy lentoasemalla varsin huonosti.

Metsästysretkellä ruotsalaiset ovat Namibiassa, ja tähtäimessä onkin muuta kuin riistaa. Ratko on päähenkilö ja Radovan on riistaa.

Ainakin äiti yritti -tarinassa, Javierin äiti on Chilen pakolainen, yliopistoa käynyt nainen, joka todella yrittää ja  siivoaa hulttiopoikansa luona, hankkii ruokaa, ja yrittää sopeuttaa poikaansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Poika sen sijaan on jengisotien syövereissä. Voi tuntua "rasistiselta" asetelmalta, mutta jengisotia valitettavasti on Ruotsissa käynnissä. Javier on 'toisen polven maahanmuuttaja', mutta syntynyt Ruotsissa ja on soputunut huonommin kansankotiin kuin äitinsä.

Alue jota kutsumme omaksemme -jutussa viipaloidaan valtion kakkua Jorgelle.

Kerstin Ström on luokanvalvoja, joka oli kannustava. Syrjäytyjää se ei auta, varsinkin kun hän tekee asejäljitelmällä koruryöstyä, mutta jää kiinni
"Pussissa kamaa varmasti sadan donan edestä.
Sitten: läski paska astui suoraan eteen.
Kuin betoniporsas. Kuin virtahepo keskellä Hallunda Centrumia. Kuin läskimoukari suoraan keskelle rintaa,
Vartijanky?vät pelasivat epäreilusti...." s.102
Tämä on varsin tyypillinen ajatus tässä opuksessa, eli rikolliset pitävät systeemiä epäreiluina, poliisit, vartijat ja tavalliset ihmiset koetaan "epäreiluiksi".

Faksi ikuisuudesta
Pitkähkön jutun päähenkilö on ympäripyöreitä vuorokausia lakitoimiston paiskiva 36-vuotias Anna. Näppärää naisjuristia  ei valita edes yrityksen osakkaaksi. Työmäärä vuodessa on  3000 tuntia. Toimisto saa toimeksiannon yrityskaupasta, ja kaupan lisäksi veroja minimoidaan Panaman ja Bahaman ja monien tilien kautta.(Kuulostaako totuudenmukaiselta, kuka näin tekisi?).  Kun miljardeja liikutellaan, mahdollistuu miljoonien välistä veto.

Jutut jatkuvat samoissa teemoissa. Pulveria löytyy "väärältä henkilöltä" ja vääränlaista, siitä saa istumista, mutta lusimisesta voi saada kunnioitusta, vaikka ajanhukkaa ei korvatakaan, vaikka istuisi toisen puolesta.

Tämä oli itselleni ensimmäinen Lapidus, jonka luin suomeksi, ja siksi olo oli hieman outo, olen lukenut ruotsiksi ja blogannut suomeksi Vip-huoneesta  TÄÄLLÄ sekä STHLM DELETE:stä TÄÄLLÄ (Omaa tyhmyyttäni en tajunnut ensin että STHLM tarkoittaa Tukholmaa).

Takakannessa on liimattu sanallisia arviointeja, Me Naiset kiittelee tarkkoja havaintoja, Seura hehkuttaa, että novelleista ei ole ainuttakaan turhaa rikostarinaa. Havainnot ovat minusta tarkkoja etenkin ruotsalaisesta alamaailmasta ja jengeistä, turhia ne eivät ole siksi, että asia on selvästi Tukholmassakin ongelma. Lisäksi perusoikeudet suojaavat erittäin hyvin myös rikollisten laitonta yksityisyyttä, joka rikollisuus rajoittaa muiden perusoikeuksia, ja aiheuttaa harmia tavallisten kansalaisten keskuudessa.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Johanna Spyri: Pikku Heidi




Johanna Spyri: Pikku Heidi, alkuteos Heidi (myös muodossa Heidis Lehr- und Wanderjahre)   1880, Sirkka Rapolan suomennos, Otava 1989, sivumäärä 209.

Pikku Heidi on romaanin päähenkilö. Viisivuotias orpo tyttö muuttaa erakoituneen isoisänsä "Alppivaarin" luo Alppien rinteille. Alppivaari on Heidin isän Tobiaksen isä. Heidin äidin Adelheidin sisko Dete on saanut pestin Franfurtista ja haluaa päästä vastuusta eroon. Alppivaarilla on äkkiväärän maine, mutta Heidi sopeutuu Alpeille loistavasti, ja myös isoisä hoitaa Heidiä hyvin. Heidi käy paimentamassa vuohia naapurin pojan 11-vuotiaan Vuohi-Pekan kanssa. Vuohi-Pekka asuu yhdessä leski-äitinsä ja sokean isoäitinsä kanssa. Vaikka Pekka ja Heidi ovat "naapureita" on talojen välinen matka vaarallinen, sillä Alppivaari asuu korkealla vuoristossa. Heidi vierailee Pekan tykönä, ja piristää sokeaa isoäitiä. Alppivaari korjaa naisten ränsistyneen talon. Perheet elättävät itsensä karjanhoidolla. Kolme vuotta kuluu idyllisissä oloissa.

Alppivaari ei lähetä Heidiä kouluun, vaikka kylän pappi sitä pyytää, mutta Dete hakee Heidin Frankfurtiin, piristämään Sesemanin perheen Klaraa, joka on pyörätuolissa. Heidin on vaikea sopeutua kaupunkielämään, ja Sesemanin talouden emännöitsijä neiti Rottenmeierin rautaiseen kuriin. Kaiken pitää olla säntillistä, ihmisiä on teititeltävä. Heidiä pitää sanoa ristimänimellä eli Edelheidiksi. Kuten arvata saattaa Heidi aiheuttaa spontaanilla kielenkäytöllään ja reippaalla luonteellaan emännöitsijälle lisää harmaita hiuksia. Klaran isä saapuu ulkomailta Frankfurtiin, Klaran äiti on kuollut. Emännöitsijä puhuu pahaa Heidistä, mutta Klaran isä ei lähetä Heidiä pois. Heidillä on kova koti-ikävä ja hän haluaisi Sveitsin alppimaisemiin. Hän ei enää yritä karata kotiin vaan osallistuu kotiopetukseen, joka ei edisty Heidin motivaatio-ongelmien vuoksi. Klaran isoäiti haluaa selvittää oppimattomuuden syyn. Heidi vastaa: "En osaa, enkä opi". Pekka ei koulussa oppinut lukemaan,ja hän on saanut Heidin uskomaan, että lukeminen on vaikeaa. Isoäiti lupaa kauniin kirjan palkinnoksi Heidille, kirjan kannessa on paimen niityllä. Tuossa tuokiossa Heidi oppii lukemaan, mutta koti-ikävä alkaa näivettää Heidin terveyttä. Lääkäri suosittaa Heidin lähettämistä takaisin alppi-ilmastoon. Kotiinpaluu on haikea ja osittain huvittavakin. Heidi vie Pekan mummolle leipää, ja selittää tälle kokoajan "katsos", mummohan on sokea, lisäksi häneltä lötpsähtää, että pelkäsi jo mummon kuolleen. Loppu on onnellinen. Alppivaari tekee sovinnon kylän kanssa, alkaa käydä kirkossa ja suostuu muuttamaan kylään.

Ajan hengen mukaisesti uskonnollisuus on voimakkaasti läsnä, Jumalasta puhutaan ja rukouksen voimaan uskotaan. Kirja on monilta osin kestänyt ajan hammasta hyvin ja on herttainen, mutta pureutuu ilmiöihin, mitkä ovat aina ajankohtaisia. Pidin tästä kirjasta paljon.

Kirja siis tapahtuu 1880-luvulla, mutta sitä ei ole sidottu mihinkään tapahtumiin, voisi tapahtua myöhemminkin. Tapahtumapaikat ovat Sveitsin Alpit. Alppivaari asuu Falknisin lähellä, eli paikka on Sveitsin ja Liechtensteinin rajalla.

Johanna Spyri kirjoitti vuonna 1881 jatko-osan tähän kirjaan eli Heidi käyttää oppiaan, mikä on suora ja aito jatko-osa Heidi-kirjalle. Johanna Spyrin kuoleman jälkeen on kirjoitettu kaksi osaa lisää.

Heidi käyttää oppiaan koulussa ja kannustaa Pekkaa opinpolulla. Suurin osa tarinasta tapahtuu kuitenkin alppipoluilla, johon tulee ensin tepastelemaan ensimmäisestä osasta tuttu tohtori. Hän päätti lähettää Heidin Alpeille voimistumaan. Klara on sairastellut kesällä eikä päässyt Heidin luo Sveitsiin, mutta seuraavana kesänä hän tulee pyörätuoleineen. Klara ihastuu maisemiin. Pekka sen sijaan vihastuu yksinäisyyteen, ja pirstoo pyörätuolin. Vuorilla pitää auttaa Klaraa ja sen seestynyt Pekka ja Heidi tekevätkin. Klara yrittää kävellä, ja kas kummaa se onnistuukin.

Kirjan loppuosassa Pekka saa torut rullatuolin rullaamisesta vuoren rinnettä alas, mutta saa kiitosta muuten, kuten Heidikin, joka on Alpeilla kotonaan, eikä halua muualla ollakaan. Luultavasti iloisin on Klara, joka pääsee kotiinsa omin jaloin. Onnellisia ovat  sekä hänen isänsä että isoäitinsä, jotka kiittävät Pekkaa myös taloudellisesti.

Aino blogannut Pikku Heidi -kirjasta  NÄIN. Mai on blogannut NÄIN.
*****
Johanna Spyri (1827 - 1901) oli sveitsiläinen kirjailija, Johanna Spyri on syntynyt 12.6 eli tasan 190 vuotta sitten.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia



Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia, WSOY 1944 ja 1963, uusintapainos, kuvittanut Aleksander Lindeberg, sivumäärä 130.

Tämä Yrjö Kokon Pessi ja Illusia on vuoden 1963 "lasten versio" Aleksander Lindebergin kuvituksella, eikä Yrjö Kokon valokuvin.

Tarina alkaa Yrjö Kokon pohjustuksella satuun. Pessin ja Illusian tarina tapahtuu rintamalla, missä Yrjö Kokko sitä kirjoitti.

Sadun alussa metsän pikkuinen peikko Pessi kohtaa ihanan sateenkaarella asuvan Illusian. Illusia ei pääse lentämän takaisin sateenkaarellensa vaan jää maan päälle ensin yöksi ja sitten kokonaan, sillä on kuiva kesä, ja lopulta ilkeä Ristilukki puree Illusian siivet poikki. Pessi ja Illusia oppivat toisiltaan maailmasta. Pessi, jonka isä on Pessimisti, oppii myönteistä ajattelua, tosin hänen äitinsä oli Optimisti. Illusia oppii maan tavat ja luonnonlakeja. Illusia ei ole edes nukkunut eikä syönyt sateenkaarellansa.

Metsän eläimet on inhimillistetty. Kimalaiskuningatar suree kuhnuriaan, joka on kihokin vankina. Pessi päästää Kuhnurin pois, ja kihokki joutuu rintamamiesten mukana turvekuormassa talliin ja jää lantaveden alle. Pessin ja Illusian seikkailuiden rinnalla on myös rintamamiesten toimintaa. Illusian kyyneleestä muodostuu helmi, jonka sotamies Pienanen löytää ja antaa Everstille. Pienasen muut rintamamiehet laittavat uimaan, mutta lopulta Pienanen kaatuu juuri ennen kahden kuukauden lomakomennusta. Everstin hanhi valistaa Pessiä ja Illusiaa siitä, kuinka etuoikeutettua on päästä paistina Martinpäivän päivällisiin. Ravut punastuvat kun pääsevät rapukekkereiden antimiksi.

Eläin- ja kasvilajeja käsitellään paljon Pessin ja Illusian opetellessa selviytymistä, ja työntekoa. Illusia neuloo itselleen vaatteet, mutta pohtii lähtevänsä etelään. Kokko tuntuu asettavan lajeja "järjestykseen". Käki vie munansa Lepinkäisen pesään (luulin, että käki munii pesään). Herra Lepinkäisen vie kranaatti, ja rouva raataa itsensä burnoutiin.

Vieraslaji piisami tekee pesän Pessille ja Illusialle. Piisamikin katoaa, ja asia linkitetään erään ylikersantin ilmoituksiin, jossa ostaa eläinten nahkoja. Piisami lajina levisi ehkä jo Keski-Euroopan istutusten kautta Suomeen, mutta Suomeen lajia istutettiin vuodesta 1919 alkaen turkiseläimeksi. Piisami arvostee yllättäen intiaanien reservaatteja Kanadassa. Kokolla on muitakin heittoja esim aatteista: "Aate on niiden huulilla, jotka siitä hyötyvät ja niiden sydämissä, jotka sille uhrautuvat".

Pessi ja Illusia ovat kuolla, kun Martes eli lumikko hyökkää pesään. Pessi saa tapettua lumikon kudinpuikolla,
Surniaakin käsitellään, se on minusta hiiripöllö. Varikset haukkuvat pöllöä
-Roisto
-Peto
-Salakyttä
-Pelkuri etpäs uskalla päivällä näyttää itseäsi
-Salamurhaaja, yövaras, kelmi, kuunkatsoja ...
Tällaisia kohtia ihmettelin, ja monessa kohtaa tarina on epälooginen, Varis syö raatoja ja muuta kuollutta "ravintoa", mutta myös lintujen munia ja poikasia. Lepinkäinen syö hyönteisiä, mutta myös toisia lintuja ja hiiriäkin. Hiiripöllö (Surnia ululu) syö pieniä lintuja ja myyriä, joten miksi leimata joku laji "pedoksi" tai salakytäksi. Eläimet pohtivat asioita ja niille keksitään seikkailuja sammakkojen kuningas Rana "oli ollut valtakunnan hyppymestari". s.75


Kuvat kantavat tarinaa piirretty kuva sivulla 108 on erityisen kaunis. Illusian päällä oleva lumikon turkki pelastaa hänet paleltumiskuolemalta. Illusia alkuun vastustaa lumikon nahan nylkemistä.

Pessin ja Illusian tarinan loppu on hyvinkin kummallinen, eli pesässä on Illusian synnyttämä jälkeläinen, joka on ihme kyllä ihminen.

Toinen tarina päättyy raadollisemmin Pienasen kuolemaan, ja kirjailijan kotiutumiseen.

****
Yrjö Kokko (1903 - 1977) syntyi Sortavalassa, ja valmistui eläinlääkäriksi, ja oli rintamalla, Pessi ja Illusia syntyi siis rintamalla.

Alkuperäinen tarina ja kirja on tuttu, ja tässä sen kannesta "osakuva", vasemmalla on tyttö ilman vaatteita, ja sellainen kuva on myös itse kirjassa. Kannessa on päiväkorento, joka esiintyy seikkailussa.

Valokuva Yrjö Kokon valokuvasta kirjassa, tässä on osa hienosta kuvasta

Kimalaisesta olen itse ottanut joskus kuvia.


Vaikka ne ovat värillisiä, eivät ne mustavalkoista valokuvaa  voita.

Osa valokuvista on nykymittapuun mukaan ovat värittömiä, mutta aikanaan ovat tukeneet hyvin tarinaa, sen sijaan Aleksander Lindebergin piirroskuvat ovat aina ajattomia. Aleksander Lindeberg (1917 - 2015) kuvitti myös muista teoksia Suomessa ja Virossa, tässä linkki hänen lintukuvituksiin. Suomalaisiin kirjoihin tai käännöksiin hän on tehnyt kuvituksia mm. Kiplingin Rikki Tikki Taviin.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Martin A. Hansen: Valehtelija



Martin A. Hansen: Valehtelija,  Løgneren, 1950, suomentanut Katri Ingman, WSOY 1965, sivumäärä 243.

Martin A. Hansenin kirjan Valehtelija tapahtumapaikka on pieni Sandön saari Tanskassa. Kertojana on kansakoulunopettaja Johannes Vig, joka kirjoittaa minämuotoista tekstiä Natanaelille:
"Maaliskuun kolmastoista. Sumua. 
Natanael olen saanut halun kertoa sinulle jotakin. Hiukan niitä näitä. Tai tarvitsen vain jonkun, jonka kanssa voisin vähän jutella. Paljonhan minulla ei ole kerrottavaa."

Lainaus aloittaa kirjan, ja kerrottavaa on paljon, kun kevät murtautuu eristyneelle saarelle ja samalla Johannes avaa pienen saaren isoja tunteita ja omia ajatuksiaan. Kirja kasvaa alun vähäeleisyydessään loistavaksi luotaukseksi Johanneksen sieluun ja saaren saloihin. (Bloggauksen lyhyt versio loppuu).

Juoni ja tapahtumia
Johannes Vik on "eristäytynyt" saarelle rakkaushuolien vuoksi, mutta rakkaushuolia tulee saarellakin. Vik pitää vuorolukuna kansakoulua, eli opettaa kahta luokkaa, toimii saaren postina ja papin poissaollessa vieläpä lukkarina. Hän valistaa ja kannustaa oppilaita myös vapaa-aikana. Nuorena miehenä hän on  altis ihastumisille. Hän olisi saanut luultavasti vaimon paikallisesta Annemarista. Annemari on kauppiaan tytär, joka on kihloissa Olufin kanssa, heillä on poika Tom. Oluf on lähtenyt talveksi mantereelle töihin ja on palaamassa keväällä yhdessä heinäkurppaparven kanssa. Annemari on elänyt talven yksissä siltainsinöörn Aleksander Harryn  kanssa. Annemari on aikeissa jättää Olufin ja saaren. Olufiin liittyy puhumaton tragedia. Hän on lähtenyt myrskyllä purjehtimaan Nielsin kanssa. Heidän veneensä kaatui, Niels hukkui, ja pelastustoimissa sandölainen Erik ajoi miinaan ja kuoli poikansa kanssa, suremaan jäivät vaimo ja pieniä lapsia.

Johannes Vikin "päiväkirjassa" ruoditaan myös pienen yhteisön suhteita. Kapakan Elna, nuori nyrpeä eikä kovinkaan nätti nainen,  on raskaana, hän ei kuitenkaan paljasta lapsensa isää. Köyhän avioparin älykkäällä lapsella Kajlla on keuhkotauti, ja hänet joudutaan viemään mantereelle parantolaan. Kylän nokkamies Fredrik tekee mitä tahtoo, mutta hänen vaimonsa (tai avovaimonsa) Rigmor haluaa Johannes Vikiä, joka on tuonut Rigmorille heinäkurpan ja orvokkeja.

Kerronta
Juonta ja tapahtumia tärkeämpää on Hansenin kevytväreinen, mutta syvää luotaava kerronta, joka osoittaa seitsemän vuotta saarella olevan Johanneksen sisäistä kamppailua kiusauksia vastaan. Johannesta pidetään hyvänä, ja hän on hyvä. Hän ei kuitenkaan arvosta itseään. Hän syyttää purjehdusonnettomuudesta itseään, koska hän ei estänyt lähtöä. Samoin Oluf syyttää ystävänsä kuolemasta itseään, ja tapahtuma minusta myös etäännyttää hänet Annemarista, joka odotti lasta onnettomuuden tapahtuessa. Purjehdusonnettomuus tulee ilmi hiljalleen, ja se on minusta koko romaanin avaintapahtuma.

Johannes on ollut ihastunut Annemariin. Annemari taas pohtii lähtöä insinöörin kanssa ja Olufin jättämistä. Rigmor on puolestaan rakastanut Johannesta "aina", joka (Johannes) ei minusta uskalla edetä naissuhteissaan, vaan uurastaa saarelaisten hyväksi. Johannes ottaa niskoilleen vielä kapakan Elnan piikomaan talouteensa, ja hän auttaa Kajn vanhempia surussaan. Johannes  on hyvä, mutta näkee myös vastuunsa ja tekojensa seuraukset, ja on ahdistunut ja kirjoittaa tuntemuksiaan Natanaelille.

Johannes saa lohtua saaren karusta luonnosta, vuodenaikojen vaihtumisesta, lintujen kevätmuutosta, ja koirastaan Pigrosta, joka muuten kuolee tarinan loppuvaiheissa. Fredrik edustaa sodan jälkeistä uutta ja rohkeaa sukupolvea, samoin kun siltainsinööri, joka on saarella vain töissä (tehdäänkö mantereelle yhteys en tiedä?). Johannes etsii itseään ja tajuaa, kuinka paljon saari hänelle merkitsee. Jos haluaa jäädä saarelle, on pakko sopeutua sen oloihin, ja kirja luotaa hyvin paljon Johanneksen alitajuntaa, pelkoja, toiveita, ajatuksia ja pettymyksiäkin, mutta myös hyviä tekoja ja saaren karuja ilon aiheita.

Kirjassa puhutaan kurpista ja kurpan metsästyksestä, ja kurppaa todella myös metsästetään, on saariston tapa. Kerronnassa on myös aika ajoin runoja, tässä puhutaan korpista.

Illalla lentää korppi
päivisin lentää ei voi.
Ken onnea hyvää ei löydä, 
sille kohtalo huonon soi. s. 166

Teoksessa mainitaan myös Suomi.
"Erääseen pulpettiin on suomalaisella puukolla piirretty nimi Niels Jensen" s. 167.

Tämä kuvaa Johanneksen suhdetta menneisyyteen
"Menneisyys kummittelee, Menneisyys on ajokoira, joka on aina ihmisen kannoilla ... mutta ajokoirat saavuttavat aina". 167.

Martin A. Hansenin Valehtelija on valehtelematta sanoen loistoteos. En yllättäen tätä kirjoittaessani löytänyt yhtään bloggausta teoksesta.

*****
Martin A. Hansen (1909 - 1955) oli tanskalainen kirjailija, alkuun maatyöläinen, sittemmin kansakoulunopettaja, ja sodan aikana toimitti vastarintaliikkeen lehteä. Valehtelija on hänen pääteoksensa.


Luultavasti Valehtelija -teoksen Natanael on "mielikuvitushenkilö", ja liittyy ehkä Johanneksen nimeen, sillä Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa (43 -51) puhutaan Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista.
"Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi FilippusKun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!"  "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla." Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!" 50 Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä."  Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on"."
Voi olla, että olen hakoteillä, mutta myös Johannes Vikin iltahartauksia, ja tekstiä riivaajista avataan, teoksessa on minusta myös uskonnollisia teemoja.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Marco Mäkinen: Nokia Saga


Marco Mäkinen: Nokia Saga, kertomus yrityksestä ja ihmisistä, jotka muuttivat sen. Gummerus 1995, sivumäärä 454.

Marco Mäkinen (s.1965) on kirjoittanut vuonna 1995 Nokian tarinan, miten Nokia Oy on syntynyt ja kehittynyt. Kirja alkaa 1960-luvulta tai jo aiemmin, eli silloinen Nokia oli muodostunut kolmesta erillisestä yhtiöstä eli Kumitehtaasta (entinen Suomen Gummitehdas Oy), Kaapelitehdas ja Nokia osakeyhtiö. Nokian globaali nousuhan tapahtui 'vasta' 1990-luvun lopulla. Osakkeen arvo nousi huippuunsa ja oli vuonna 2000 yli 60 euroa, ja sen jälkeen arvo on hiipunut, joskin se nousi välillä. Muistelisin, kun Elop tuli pääjohtajaksi harkitsin osakkeen ostoa kurssilla 7 euroa, se laski varsin alas ja on nyt noustuaankin runsaat 5 euroa. (Elop tuli Nokian toimitusjohtajaksi 21.9.2010, hän "lopetti" Nokian älypuhelinten omat käyttöjärjestelmät Symbianin ja kehitteillää olleen Meegon, puhelinten käyttöjärjestelmäksi valittiin Microsoft, sittemmin puhelintoiminta myyytiin Microsoftille vuonna 2013 ja on nyt loppunut).

Marco Mäkisen Nokia Saga kerrotaan entisten nokialaisten kautta, ja se on hyvin kiinnostavaa lukemista, se on tietoliikenteen historiaa. samalla se kertoo suomalaisuuden teollisuuden kehittymisestä ja kansainvälistymisestä. Ajanjakso on osittain sama kuin kiinnostavassa John Simonin Koneen ruhtinaassa, joka kertoo Kone Oyj:n kansainvälistymisestä, joka tapahtui yritysostoin. Yritysostoja tapahtuu tietoliikennealallakin, omassa maassa, mutta myös ulkomailla. Nokialla oli pehmopaperiosasto, ja tv-toimintaan panostettiin. Teoksessa kerrotaan myös Nokian oman tietokoneen Mikro Mikon tarina. Mikro Mikko kehittyi päätelaitteesta PC:ksi. Nokia on sittemmin myynyt rönsyt pois.

Kirjan kirjoitusaika 1995 tekee tästä opuksesta mielenkiintoisen, se on juuri globaalin menestyksen alla, Nokia hallitsi globaaleja matkapuhelinmarkkinoita ennen Applea ja Samsungia, nyt myös kiinalaiset älypuhelinmerkit viipaloivat markkinoita itselle. Tämä kirja päättyy Nokian matkapuhelinbuumin alkuun. Tällöin markkinat olivat kasvavat, ja laadukkaasta tuotantokapasiteetista oli puutetta. Sitä rakennettiin Suomeen. Töitä tehtiin neljässä vuorossa. Buumi minusta muistuttaa Varsinais-Suomen Meyerin telakan ja Uudenkaupungin autotehtaan nopeaa kasvua.

Nokia Saga ammentaa aineistoa taloushistoriasta ja elektroniikan kehityksestä. Transistori keksittiin toisen maailmansodan jälkeen, ja myös Kaapelitehdas alkaa panostaa elektroniikkaan, kaapeleita vietiin myös Neuvostoliittoon. Kirjan mukaan neuvostoliittolaisilla oli hyviä ideoita, mitä tarvitaan. Kauppareissuilla naukkailtiin votkaa, mutta kaupat neuvoteltiin aina selvin päin. Luottamus oli tärkeä ja se kasvoi vuosikymmenten aikana. Lopulta kaikki loppui Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta kaapelinvienti oli jo aiemmin loppunut. Nokian kansainvälistyminen oli tuolloin jo alkanut, se oli viety New Yorkin pörssiin. Silti Neuvostoliitom hajoamisvuosi 1991 oli huono Nokialle. Luultavasti EU-jäsenyys oli yksi Nokian voittokulun nopeuttajista, toisaalta globalisaatio myös vaikutti nopeasti Nokian puhelintoiminnan vaikeuksiin. Puhelintoiminta on siis myyty pois ja sittemmin Microsoftilla lopetettu, ja nyt Nokia panostaa verkkoihin, tämänkin toimialan kehitystä kirjassa tarkastellaan.

Nokia Sagan mukaan Kaapelitehtaan elektroniikkaosasto perustettiin 1960-luvulla, vuonna 1975 elektroniikkaosasto jaettiin tietoliikennetekniikkaan, teollisuusautomaatioon ja tietotekniikkaan. Nokiaan "fuusioitiin" valtion omistama Televa, jolla oli osaamista puhelinkeskuksista. Kirjassa kerrotaan myös analogisten puhelinkeskusten muuttumisesta digitaalisiin. Matkapuhelinverkko NMT:n ja radiopuhelin valmistuksen kehitys, ja lopulta muuttuminen GSM:ksi kerrotaan tässä teoksessa, hauskasti ja kiinnostavasti henkilöiden kautta.

Nokian ohella Salossa toimi TV:stään tunnettu Salora. Saloran kanssa perustettiin Mobira, joka Saloran vaikeuksien jälkeen päätyi Nokialle, joka oli puhelintoiminnan "siemen". Vaikka Mobira päätyi Nokialle, nokialainen Jorma Nieminen päätyi perustamaan matkapuhelimia valmistaneen Benefonin Saloon. Benefon oli matkapuhelinmarkkinoiden alkuaikojen yksi menestyjistä, minusta yritystä ei mainita kirjassa nimeltä.

Nokia on hankkinut vuonna 2016 määräysvallan ranskalaiselta Alcatel- Luciasta. Tässä kirjassa mainitaan muutamaan kertaan Alcatel, joka syntyi, kun Ranska alkoi panostaa tietoliikenteeseen. ja "ranskalaista tietoliikennealan teollisuutta vahvistettiin hankkimalla ITT:n tietoliikennetoiminta. Uuden yhtiön nimeksi annettiin Alcatel ja se nousi kerralla eturivin järjestelmätoimittajaksi". Nokia teki puhelinkeskuksia 1980-luvulla Alcatellin lisenssillä.

Kirja kerrotaan tarinat henkilöiden kautta ja kirjassa on monia sankareita, yksi on Lauri Kuokkanen, joka oli lähinnä tuotekehittelijä. Loppuosassa kirjaa käsitellään myös pääjohtajia Kari Kairamoa, hieman Simo Vuorilehtoa ja lopuksi Jorma Ollilaa. Pääjohtajista voit lukea muista teoksista enemmän ja syvällisemmin.

Kun tarkastellaan teknistä kehitystä, pitää ymmärtää Lauri Kuokkasen tavoin, että "markkinat pitää olla", sitten ne kasvavat rajattomasti, kunnes ne ovat kylläiset. Jorma Ollila on lanseerannut henkilöstöoppaaseen, että "asiakas ei ole riippuvainen Nokiasta vaan Nokia on riippuvainen asiakkaasta". Itseäni pohdituttaa, että noudattiko Nokia tätä uskoessaan viimeiseen asti Symbian malleihinsa, ja lähtiessään Microsoftin käyttöjärjestelmään ja kuopaten Meegonsa?

Marco Mäkisen Nokia Saga oli minusta kiinnostava lukemisen arvoinen teos, jossa on esitetty ongelma, ja miten nokialaiset sen ratkaisivat. Tämä sykli eli ongelma ja sen ratkaiseminen toistuu useasti ja muodostaa hyvän kokonaisuuden.

Kirja loppuu seuraavasti:
"Toimiessaan tiimeissä he kehittävät uuden sukupolven tuotteita. Yhdessä asiakkaan kanssa.
Tietoliikenneala ei pitkään aikaan asettaisi esteitä heidän menestykselleen. Kaikkien ennusteiden mukaan alan muutos jatkuisi pitkään.
Mitä vastaisin uteliaille?
Jatko riippuu nokialaisten korvien välistä".