Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti

Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti, Mamma försökte, 2012 suomentanut Petri Stenman, LIKE 2014, sivumäärä 240.

Ruotsalaisen rikoskirjailijan Jens Lapiduksen (s.1974) kokoelma Ainakin äiti yritti sisältää kaksitoista rikoksiin liittyvää lyhyttarinaa Tukholmasta. En ole lukenut Stockholm Noir -sarjaa, mutta tarinoissa mainitaan samoja henkilöitä Radovan, Jorge,  ja Natalie, henkilöt ovat luultavasti tuttuja Lapiduksen kirjoista.

Ensimmäinen tarina on nimeltään Filmi, siinä kännykkäkameran video on todistusaineistona isäpuolta vastaan, häntä epäillään poikapuolensa pahoinpitelyistä. Perheellinen asianajaja puolustaa häntä, mutta aavistaa tai epäilee lopussa hyvinkin vahvasti päämiehensä kertomusta.

Businessluokka -tarinassa Natalie joutuu Ruotsiin matkatessaan ahdistelluksi ja ahdistelijalle käy lentoasemalla varsin huonosti.

Metsästysretkellä ruotsalaiset ovat Namibiassa, ja tähtäimessä onkin muuta kuin riistaa. Ratko on päähenkilö ja Radovan on riistaa.

Ainakin äiti yritti -tarinassa, Javierin äiti on Chilen pakolainen, yliopistoa käynyt nainen, joka todella yrittää ja  siivoaa hulttiopoikansa luona, hankkii ruokaa, ja yrittää sopeuttaa poikaansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Poika sen sijaan on jengisotien syövereissä. Voi tuntua "rasistiselta" asetelmalta, mutta jengisotia valitettavasti on Ruotsissa käynnissä. Javier on 'toisen polven maahanmuuttaja', mutta syntynyt Ruotsissa ja on soputunut huonommin kansankotiin kuin äitinsä.

Alue jota kutsumme omaksemme -jutussa viipaloidaan valtion kakkua Jorgelle.

Kerstin Ström on luokanvalvoja, joka oli kannustava. Syrjäytyjää se ei auta, varsinkin kun hän tekee asejäljitelmällä koruryöstyä, mutta jää kiinni
"Pussissa kamaa varmasti sadan donan edestä.
Sitten: läski paska astui suoraan eteen.
Kuin betoniporsas. Kuin virtahepo keskellä Hallunda Centrumia. Kuin läskimoukari suoraan keskelle rintaa,
Vartijanky?vät pelasivat epäreilusti...." s.102
Tämä on varsin tyypillinen ajatus tässä opuksessa, eli rikolliset pitävät systeemiä epäreiluina, poliisit, vartijat ja tavalliset ihmiset koetaan "epäreiluiksi".

Faksi ikuisuudesta
Pitkähkön jutun päähenkilö on ympäripyöreitä vuorokausia lakitoimiston paiskiva 36-vuotias Anna. Näppärää naisjuristia  ei valita edes yrityksen osakkaaksi. Työmäärä vuodessa on  3000 tuntia. Toimisto saa toimeksiannon yrityskaupasta, ja kaupan lisäksi veroja minimoidaan Panaman ja Bahaman ja monien tilien kautta.(Kuulostaako totuudenmukaiselta, kuka näin tekisi?).  Kun miljardeja liikutellaan, mahdollistuu miljoonien välistä veto.

Jutut jatkuvat samoissa teemoissa. Pulveria löytyy "väärältä henkilöltä" ja vääränlaista, siitä saa istumista, mutta lusimisesta voi saada kunnioitusta, vaikka ajanhukkaa ei korvatakaan, vaikka istuisi toisen puolesta.

Tämä oli itselleni ensimmäinen Lapidus, jonka luin suomeksi, ja siksi olo oli hieman outo, olen lukenut ruotsiksi ja blogannut suomeksi Vip-huoneesta  TÄÄLLÄ sekä STHLM DELETE:stä TÄÄLLÄ (Omaa tyhmyyttäni en tajunnut ensin että STHLM tarkoittaa Tukholmaa).

Takakannessa on liimattu sanallisia arviointeja, Me Naiset kiittelee tarkkoja havaintoja, Seura hehkuttaa, että novelleista ei ole ainuttakaan turhaa rikostarinaa. Havainnot ovat minusta tarkkoja etenkin ruotsalaisesta alamaailmasta ja jengeistä, turhia ne eivät ole siksi, että asia on selvästi Tukholmassakin ongelma. Lisäksi perusoikeudet suojaavat erittäin hyvin myös rikollisten laitonta yksityisyyttä, joka rikollisuus rajoittaa muiden perusoikeuksia, ja aiheuttaa harmia tavallisten kansalaisten keskuudessa.