keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin



C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin, alkuteos The Voyage of the Dawn Treader, 1952, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1963, sivumäärä 188.

Kaspianin matka maailman ääriin jatkaa Narnian tarinoita Prinssi Kaspianista. Narnia on lumottu maa, jonka Aslan suuri leijona on luonut laululla ja jossa eläimet osaavat puhua, ja jossa asuu puiden, vesien henkiä. Maata hallitsee kuningas, joka on ihminen. Velhossa ja leijonassa Peter, Susan, Edmund ja Lucy vapauttivat yhdessä Aslanin kanssa Narnian Valkean velhon vallasta. Prinssi Kaspianissa sama nelikko kutsutaan syrjäyttämään vallananastaja Miraz. Tarinat jatkuvat ja Lucy ja Edmund saavat seurakseen Narniaan  serkkunsa Eustace Clarence Ruikun. Peter ja Susan eivät ole enää mukana. Kaspianin matkoilla koetaan uskomattomia seikkailuja, ja joudutaan moniin vaaroihin, joista selvitään. Pulmat ratkaistaan ja matkalta kuningas Kaspian löytää elämänsä naisen, josta tulee kuningattaren. Kirjassa on monta iätöntä teemaa. Tämä on ollut lapsuudesta lähtien lempikirjani, jonka vuoksi alla on pitkähkö sepustus lähinnä juonesta.

Lucy ja Edmund ihailevat serkkunsa  luona taulua, jossa on narnialainen laiva, ilkiöserkku Eustace Clarence Ruikku yllättää heidät, mutta sitten he ovat meressä, ja taulun Sarastus-laiva poimii heidät merestä, narnialaisesta merestä. Lucy ja Edmund ovat innoissaan, koska laiva on kuningas Kaspianin. Ruikku vaikeroi merisairaana ja valittaa, ja vaatii pääsyä brittien konsulaattiin. Sarastus-laivan kapteenina on Drinian, ja perämiehenä Rynelf. Tuulet ovat suotuisat, mutta Eustace valittaa ja vaatii erityiskohtelua, ja inhoaa kaikkea, mutta eniten puhuvaa hiirtä Riipitsiipiä.

Kaspian on luvannut kuninkaaksi tultuaan etsiä isänsä ystävät seitsemän lordia Revilianin, Bernin, Argozin, Mavramornin, Octesianin, Restimarin ja Ruupin jotka Miraz lähetti Yksinäisten saarteen suuntaan..

Ensimmäinen etappi on Yksinäiset saaret. Kaspian, Lucy, Edmund, Eustace ja Riipitsiip haluavat maihin Yksinäisiin saariin kuuluvassa asumattomassa Felimothissa, jossa viisikko joutuu orjakauppiaitten vangiksi. Lordi Bern ostaa Kaspianin, joka ystävystyy isänsä ystävän kanssa. Kaspian kertoo kuka on. Bern laatii ovelan taktiikan, ja saaren kuvernööri Gump laitetaan viralta, ja orjakauppa lopetetaan. Orjamarkkinoilla olleet pääsevät vapaaksi. Eustacea ei huolinut kukaan edes ilmaiseksi. Orjat olisivat päätyneet Kalormeniaan ja Telmariin. Kaspian nimittää lordi Bernin Yksinäisten saarten herttuaksi, ja olot vakiinnutetaan laillisiksi.

Yksinäisiltä saarilta lähdetään tuntematonta kohti myrskyssä. Myrskyn jälkeen makea vesi ja muona loppuvat, mutta he löytävät maata. Laivan masto on katkennut, joten laivaa pitää korjata. Eustace välttelee töitä, ja lähtee yksin saareen keskiosiin, jossa hän näkee kuolevan lohikäärmeen. Eustace menee suojaan luolaan ja hullaantuu lohikäärmeen aarteista ja oman ahneutensa vuoksi muuttuu itsekin lohikäärmeeksi. Eustacen taistelu itseään vastaan alkaa, Eustace alkaa muuttua paremmaksi ja  auttaa laivaväkeä, mutta on murheellinen, kun muut ovat lähdössä. Aslan pelastaa Eustacen, ja samalla kuorii lohikäärmeennahkan vereslihaa myöten.  Prosessi Eustacelle on kivulias, mutta parantava. Saarella selviää lordi Octesianin kohtalo, joko hän muuttui lohikäärmeeksi, tai lohikäärme söi hänet.

Retkikunta jatkaa matkaa, ja joutuu suuren merikäärmeen puristukseen. He selviävät hakkaamalla perän pois. Tämän jälkeen he tutkivat  saaren, jossa maaginen  lampi muuttaa kaiken kultaiseksi. Ihmisen heikkoutena on ahneus, mutta Aslanin  näyttäytyminen palauttaa joukkoon järjen ja sovun. Yksi lordeista on lammen pohjassa täysin kullattuna, myöhemmin ilmenee, että hän oli lordi Restimar.

Retkikunta tutkii  saaren, joka näyttää hoidetulta, jossa ei näy asukkaita, mutta äänien perusteella siellä on. Saaren näkymättömät asukkaat saartavat miehistön ja painostavat Lucyn menemään taikurin huoneeseen, lukemaan loitsukirjaa, ja muuttamaan kaikki taas näkyviksi, he olivat itse muuttaneet kaikki näkymättömäksi. Lucy menee sydän pamppaillen taikurin huoneeseen, ja selaa ihmeellistä kirjaa, ja muutaman kerran ylittää uteliaisuuden rajan, mutta lopulta tekee taian, jolla hyppelipompelit tulevat näkyviksi. Hyppelipompelit eli monopodit ovat yksijalkaisia kääpiön kokoisia hauskoja olentoja, jotka luottavat paljon johtajaansa, ja tukevat häntä lausunnoissaan, niin olemme päällikkö, niin olemme, sinäpä sen sanoit. Ainoastaan Lucy saa samankaltaista palautetta, vaikka on eri mieltä kuin johtaja. Hyppelipompelit rationalisoivat asioita tiskaamalla astiat ennen ruokailua, ja istuttavat keitettyjä perunoita maahan, heiltä ei mielikuvitus lopu. Aslan on laittanut taikuri Koriakinin paimentamaan heitä. Hyppelipompelit ovat mainioita, taikuri ehjää laivan, ja loihtii matkustetusta matkasta upean kartan, ja Kaspianin laivamatka jatkuu.

Laiva menee kohti pimeyttä, jonka he päättävät tutkia, pimeyden keskeltä he ottavat neuroottisen miesraunion joka anelee armoa, hän on lordi Ruup. Pimeydessä kaikki unet, painajaisetkin muuttuvat todeksi. Koko laiva on pimeyden, ahdistuksen ja äänien ympäröimä. Lucy rukoilee Aslania, ja hän albatrossin hahmossa  ohjaa laivan pois

Laiva rantautuu saarelle, jossa on Aslanin pöytä, tuoleilla puuttuvat kolme lordia ovat lumotussa unessa. Lordit Revilian, Mavramorn  ja Argoz ovat joutuneet sanaharkkaan, ja joku miehistä oli tarttunut kiviveitseen. Kiviveitsi oli sama jolla Valkea velho surmasi Aslanin (kirjassa Velho ja leijona, mutta Aslan nousi kuolleista). Jotta lumous raukeaa, vähintään yhden on matkattava maailman ääriin, ja jäätävä sinne, ja se on hiiri Riipitsiipin tarkoitus. Kaiken tämän selittää Ramandu, vanha mies, jolle linnut tuovat jokapäivä tulimarjan, mies on sammunut tähti Ramandu. Hänellä on kaunis tytär, jota Kaspian kosii takaisintulomatkalla, ja josta tulee kuningatar Cair Paraveliin. Ramandu selittää, että myös taikuri Koriakin on entinen tähti. joka kurinpidollisista syistä paimentaa saarella hyppelipompeleita.

Maailman äärtä kohti lähtevät kaikki paitsi Vesivelli -niminen mies, joka vanhoilla päivillään Kalormeniassa selittää matkastaan maailman ääriin. Sarastus kyntää merta ja seudut muuttuvat valoisimmiksi ja kauniimmiksi. Lopulta vesi muuttuu makeaksi, ja lapset, sekä Riipitsiip jatkavat matkaa Aslanin maahan. Kaspian haluaisi mukaan, ja saa raivokohtauksia, mutta Aslanin puhe saa hänet järkiinsä, Kaspianilla on velvollisuuksia Narnia kohtaan, ja lupaus Ramandun tyttärelle,

Kun lapset saapuvat Riipitsiipin kanssa maalle, Aslan on karitsan muotoisena, mutta muuttuu leijonaksi. Tarina päättyy Aslanin ilmoitukseen, että Lucy ja Edmund eivät enää palaa Narniaan, mutta mahdollisesti Eustace, ja niin tapahtuu seuraavassa osassa Hopeinen tuoli, jossa Kaspian on jo vanha, mutta hänen poikansa Rilian on kadonnut, ja valtaistuin on jäämässä tyhjäksi.

Kaspianin matka maailman ääriin on monipuolinen seikkailukirja, ja minusta sarjan paras teos.

****
Elokuvassa Kaspianin matka maailman ääriin Sarastus-laiva on kuvattu hyvin, yläkuvan kaltainen hieno alus. 3D-efektit toimivat suhteellisen hyvin. Tapahtumien järjestystä on muutettu, ja juoneen on ympätty minusta liikaa sivukäänteitä, esimerkiksi Vihreä sumu. Tämä on viimeinen filmi, joka on valmistunut.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950, jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena ja tämä kolmantena.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Konrad Lorenz: Kahdeksan kuolemansyntiä


Konrad Lorenz: Kahdeksan kuolemansyntiä, alkuteos Die acht Todsünden der zivilisierten Menschheit 1973, suomentanut Virve Kajaste, Tammi 1974, sivumäärä 120.

Konrad Lorenz (1903 - 1989) oli itävaltainen lääkäri ja etologian uran uurtaja. Etologiassa tutkitaan eläinten käyttäytymisessä usein laumassa, myös lauman kulttuuria, seksuaalisuutta ja aggressiota, sekä käyttäytymismallien evoluutiota. Konrad Lorenz yhdessä hollantilaisen Nikolaas Tinbergenin kanssa voittivat Nobelin lääketieteen palkinnon 1973 yksilöiden sosiaalisen käyttäytyminen tutkimisesta

Tässä kirjassa Konrad Lorenz tarkastelee kriittisesti sitä, mihin ihmiskunta on menossa. Suurimpana ongelmana hän pitää liikakansoitusta, joka aikaansaa muita ongelmia. Muut kuolemansynnit ovat hänen mukaansa elinympäristön turmeleminen, ihmisen kilpailu itsensä kanssa, tunteiden latistuminen, geneettinen rappeutuminen, perinteiden hylkääminen ja indoktrinaation kasvava voima sekä ydinaseet. Lista voi tuntua osin oudolta, mutta kaikki on käsitelty ja johdettu etologiasta, jossa eläinten tai ihmisten laumakäyttäytymisen evoluutiota voidaan selittää.

Ihmispopulaatiossakin toimii Darwinin teoria luonnonvalinnasta eli selektiosta. Selektiossa on kyse yksilön valinnasta, sopeutuminen on kasa perittyjä ominaisuuksia, jotka auttavat selviytymään muuttuvissa ominaisuuksissa. Laumakäyttäymistä ei pystytä (täysin) selittämään Darwinin opein. Ryhmänvalinnasta on kyse ryhmän ominaisuuksista kuten epäitsekkyydestä joka suojelee ryhmää, ja toisaalta myös vapaamatkustajista. Vapaamatkustajat, jotka eivät ota osaa ryhmän puolustukseen jäävät henkiin, miksei heidän osuutensa nouse? Mistä löytyy tasapaino?

Lorenzin mukaan ihmisen umpirauhasten toiminnalla on merkitystä ja ihmisellä on jopa enemmän vaistoja kuin eläimellä, mutta ihminen ei käyttäydy vaistojen mukaan kuten eläimet, koska ihmisellä ei tule pitkiä vaistoketjuja kuin eläimellä. Sellaisilla tunteilla kuin viha, rakkaus, ystävyys, uskollisuus on vastine evoluutiossa. Nämä ovat hyviä ominaisuuksia, mutta liiallisena pahoja, myös liiallinen rakkaus. Samoin lääketiede ja tekniikka ovat kehitetty hyviksi, mutta toimivat myös toisin. Tekniikka on valjastettu luonnon riistäjäksi, ja siitä voi seurata apokalyptinen tapahtumaketju.

Liikakansoitus muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja ihmisyhteisöjä. Lisäksi luonto ei ole ehtymätön. Eliöt ovat sopeutuneet toisiinsa. Ihminen syrjäyttää tehokkuudellaan muita. Elinympäristöjen muutos on liian nopeaa, ja liian nopeaa se on myös ihmiselle itselle. Kun pakkaudutaan kaupunkeihin, ei enää  tunnisteta ihmispaljoudessa kuka on ystävä, lähimmäinen, vaan työpäivän jälkeen ollaan uupuneita. Ihmisillä on jatkuvasti pelokas kiire ja kiireinen pelko, ei pysähdytä, luovutaan mietiskelystä. Ihmisiä vaivaa kyvyttömyys olla yksin ja kohdata itsensä. Väestönkasvun lisäksi ihmisen tarpeet lisääntyvät. se pahentaa kaikkia ongelmia. Yritysten kilpailu ja väestönkasvu lisäävät aggressiota.

Ihmisen evoluutio on hitaampaa kuin modernin yhteiskunnan muuttuminen. Ihmisellä on ollut tarve epävarmoina aikoina syödä paljon, kun on ollut esimerkiksi lihaa. Koska saalista on saanut harvoin, ja ruuan säilyvyys on ollut epävarmaa. Nyt ruokaa on joka paikassa, ja ahmimisella ei ole enää hyviä tarkoituksia. Parinmuodostusseremonioilla on ollut ihmisen kehityksessä monia hyviä puolia. Moderni yhteiskunta muuttaa tätäkin, se voi olla yksi syy lapsimäärän vähentymiseen?

Lorenzin mukaan ihminen hakee nautintoa, ja välttää kärsimystä ja epämiellyttäviä tunteita, epämieluisan olotilan karttelu on lisääntynyt. "Halu karttaa kärsimystä merkitsee luopumista olennaisesta osasta ihmiselämää. Nautinnonhakuisuus nousee, mutta tavara ei pysty antamaan pitkäikäistä mielihyvää. Lorenzin mukaan käytös, jossa ei oteta vastuuta on lisääntynyt.

Kirjan kirjoitusaikaan suuret ikäluokat ovat vastustaneet Vietnamin sotaa ja muutenkin vanhempaa ikäpolvea. Ilmiö on tuttu nytkin, ilmastomarssit ja koululakot yleistyvät. Tämä liittyy nuorten irtautumiseen kotoa,  ja on osittain luonnollinen kehityskulku. Äärimillään ilmiö on huono, jos nuoret näkevät vanhemmat eri "etnisenä ryhmänä" ja suhtautuvat vanhempiin ikäluokkiin liian vihamielisesti. Ryhmän muodostus on ihmiselle luontaista (geeneissä), ja luontaista on erotella me muista, ja  erottautua symboleilla muista ja puolustaa ryhmää.

Lorenzin mukaan joukkotiedostusvälineet ja muoti hiljaisesti muuttavat arvoja, ja saa laumat toimimaan tietyllä tavalla. Jo tuolloin suuryrityjkset ovat vaikuttaneet maailmanlaajuisesti, tosin maailma oli polaarinen, itäblogit olivat toisenlaisten voimien kontrollissa.

Lorenzin tekstiä pitää lukea kokonaisuutena, ja etologiasta käsin, siksi en lähde siteraamaan tekstiä geneettisestä rappeutumisesta, koska virhetulkintoja voi tulla jo itselle, saati lukijalle.

Ydinaseet on vakava uhka, ja oli tuolloin. Yllättäen Lorenz toteaa, että ydinaseongelma olisi kahdeksasta kuoleman synnistä ainoa, joka olisi helposti ratkaistavissa.

Nykyisen ilmaston lämpenemisen aikakautena on helppo ymmärtää tämä. Väestönkasvu on ollut suurta. Vuonna 1974 maapallolla oli 4 miljardia ihmistä, nyt miltei 8 miljardia, ja väestö kasvaa edelleen. Minusta väestönkasvu ja elintasokilpa ovat suurimpia ilmastonmuutoksen vauhdittajia, lisäksi myös globaalien yritysjättien toiminta tyydyttää yhä kasvavia ihmisten tarpeita. Tavaralla täytetään henkistä tyhjyyttä.

Konrad Lorenzin Kahdeksan kuolemansyntiä on vaikuttava analyyttinen kirja, ja pelottavan  ajankohtainen, koska Lorenzin ennustuksen mukaan on tilanne kehittynyt, eikä hän lupaa poispääsyä ahdingosta. Nykyinen ahdinko on pandemia, joka lähti liikkeelle Kiinan Wuhanista eli Korona. Virus on levinnyt lähinnä matkailun vuoksi hyvin nopeasti maapallollan luultavasti saavuttaen jokaisen maan (Pohjois-Koreankin?). Lorenz näkisi  asian myös liikakansoituksen, laumakäyttäytymisen kannalta. Ihmisen ja villieläinten suhde, virusten ja ihmisten suhde on myös kiinnostavaa. Ihmisen liikkuminen ja reviirirajojen poistuminen, matkailun nopeus, kaupungistuminen, joukkokokoontumiset ovat myös ajankohtaisia...

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit



Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit, alkuteos The Robots of Dawn  1983, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1987, sivumäärä 473.

Aamunkoiton robotit on Isaac Asimovin kirjoittama jatko-osa teoksille Teräsluolat, ja Alaston aurinko. Linnunrataa hallitsevat avaruuslaiset, jotka ovat asuttaneet maasta 49 planeettaa, ja omista planeetoistaan yhden, Solarian. Avaruuslaisten mahtavin planeetta on Aurora, joka asutettiin ensiksi. Avaruuslaiset ovat kehittyneet geenitekniikan avulla pitkäikäisiksi ja voivat elää neljäsataakin vuotta. Heillä on ylimielinen asenne. Avaruuslaisten planeetoissa on vähän asukkaita ja paljon robotteja. He eristäytyvät ja pelkäävät tarttuvia tauteja, mikä on 2020 hyvin ajankohtainen teema juuri nyt.

Tarinan sankari on Maan etsivä Elijah Baley, joka Teräsluolissa ratkaisi Maassa avaruuslaisen murhan, ja Alastomassa auringossa solarialaisen murhan Solariassa. Osittain siksi Maan poliittinen eristäminen on lientynyt, ja avaruuslaisten tukikohta on poistunut. Lisäksi nuoret, esimerkiksi Elijah Baleyn poika Bentley harjoittelevat asumista sään armoilla ulkona ja aikovat lähteä asuttamaan uusia planeettoja.

Tarina alkaa maasta, missä etsivä Elijah Baley on joutunut kateuden kohteeksi. Häntä kuitenkin arvostetaan Aurorassa, jonne hän saa kutsun. Avaruusaluksessa Elijah Baley tapaa vanhan kumppaninsa ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin, ja toisen robotin Giskard Reventlovin, molemmat ovat Han Fastolfen robotteja. Tällä kertaa ratkaistava murhamysteeri on hyvin outo, joku on murhannut ihmisenkaltaisen robotin Jander Panellin tai paremminkin lamauttanut sen aivot. Oikeastaan on vain yksi epäilty eli robotin suunnitellut Han Fastolfe, koska vain hänellä on tekniset edellytykset saada robotin positroniset aivot hyytymään. Fastolfen naapurimaatilalla asuu Baleyn Solariasta pelastama Gladia, jonka hallussa Jander Panelli oli.

Baleyn tehtävä on mahdoton. Jander Panelli on niin monimutkainen ihmisenkaltainen robotti, että vain huippuluokan robotikkoon voinut halvaannuttaa sen. Han Fastolfe on ainoa joka on onnistunut kehittämään ihmisen kaltaisen robotin, nyt hänen asemansa Auroran johdossa järkkyy epäilyjen vuoksi. Fastolfe on pitänyt omana tietonaan positroniaivojen matemaattisen ja teknisen osaamisen. Robotiikan instituutti on perustettu samaa tarkoitusta varten kehittämään ihmisenkaltaisia robotteja, ja saamaan Han Fastolfen tiedot.

Auroralaiset elävät 400 vuotta ja saavat hankkia kaksi lasta. Perhesiteet ovat löyhät, ja lapset kasvatetaan kodin ulkopuolella. Sukulaisuus ei ole tärkeä. Fastolfella on ollut kaksi lasta, joista toisen Vasilian hän tapojen vastaisesti on kasvattanut itse. Myöhemmin syistä, joita en avaa, Vasilia-tytär on riitautunut isänsä kanssa.

Baley haluaa kuulustella kaikkia asianosaisia, joita tutkimusten edetessä tulee lisää. Baleyn valttina on nopea äly, ja rohkeus. Häntä saattavat Aurorassa robotit Daneel ja Giskard, jotka näyttelevät tarinassa hyvin suurta osaa. Vasilian jälkeen Baley kuulustelee Gladiastakin kiinnostunutta hiustaiteilijaa Santirix Gremionis'a. Yhä enemmän tutkimukset suuntautuvat politiikkaan ja Robotiikan instituuttiin, jossa valtikkaa heiluttaa Kelden Amadiro. Aurorassa Fastolfen vastustajat haluaisivat kahlita maan, ja asuttaa itse uusia planeettoja, mutta niin, että ne lähettäisivät planeettaa kesyttämään ihmisenkaltaisia robotteja. Ongelma on se, että vain Han Fastolfe hallitsee positroniaivojen matematiikan ja tekniikan. Daneelin tekemiseen osallistui myös Sarton, joka teki hänet omaksi kuvakseen, Sarton murhattiin Teräsluolissa. Avaruuslaiset ovat pitkäikäisyydessään ja tautien pelossa liian mukavuuden haluisia.  Avaruuslaiset eivät voi laiskuutensa ja pelkonsa vuoksi kesyttää enää uusia planeettoja. Maan asukkailla on lyhytikäisyydessään ja dynamiikassaan kyky kestää vastoinkäymisiä ja muuttuvia oloja, he ovat toisaalta painuneet maan alle luoliinsa ja ahdistuvat ulkoilmassa ...

Sarja jatkuu teoksessa Robotit ja imperiumi kaksi vuosisataa myöhemmin Aurorassa Baylen planeetalla ja Maassa. Ihmiset ovat alkaneet valloittaa Linnunrataa, Baleyn poika Bentleyn johdolla. Gladia elää ja samoin Kelden Amadiro. Fastolfe on kuollut, mutta testamentannut robottinsa Daneelin ja Giskardin Gladialle. Vasilia haluaa robotit omakseen.

Aamukoiton robotit on rikostutkimus ja dekkari, joka toimii hyvin scifi-maisemassa ja samalla se jatkaa Robotit -sarjaa ja yhdistää sen Säätiö-sarjaan. Teos on kuitenkin itsenäinen, eli sen voi lukea ja nauttia kasvavasta jännityksestä, ja pohtia samalla yhteiskunnallisia asioita, ja eri yhteisöjen tapoja. Kirjan päätös on yllättävä ja haikea ja ilmenee että  psykohistorian siemenet on jo kylvetty. Tässä bloggauksessa en ole kerro kirjasta enkä sen juonen käänteistä  paljoakaan, vaan olen kertonut tarinan kehyksistä.

Isaac Asimov jatkoi Robotit-sarjaansa romaanilla Aamunkoiton robotit, joka on vauhdikas ja jännittävä ja antaa alkusävelet myös psykohistorialle.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut TeräsluolistaAlastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensinja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

torstai 2. huhtikuuta 2020

Kirsi Kunnas Tiitiäisen satupuu


Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu, WSOY 1956, tämä nide neljäskymmeneensimmäinen painos, sivumäärä 48.

Kirsi Kunnas (s.1924) on Tiitiäisen satupuun äiti. Neljäkymmenenkolmen runon miljöö, rytmi ja loppusoinnut ovat lumonneet uusia sukupolvia jo yli kuuden vuosikymmenen ajan.

Tiitiäisen satupuun runot kertovat eläimistä ja satuhahmoista mutta runot sopivat myös aikuiselle.

Runojen hahmot elävät monen mielikuvituksessa Kissa Krumeluu joka uneksii että olisi hiiriä kasvava puu. Herra Pii ja Poo ajelee vespalla Espalla mutta myös junan alle.

Maija Karman kuvitus niveltyy runoihin.
Kattila ja perunat
...

ihan kiehun kihisen
ja puhisen ja pihisen
syljen ja sihisen
sähisen, kähisen,
ja kiukusta rähisen...

Tunteellinen siili lienee tunnetuin kirjan runoista:

Tunteellinen siili, ensimmäinen säkeistö, yhteensä kaksi säkeistöä
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.


Jaakko Vaakko vesirotta jota vaivaa aivastus ja vaivastus on myös hyvin merkityksellinen runo.

Ville ja Valle ovat varmasti rikastuttaneet suomalaisten tajuntaa, Ville piti rahasta ja Valle mahasta. Tässäkin Karman kuvitus tukee Kunnaksen tekstiä. Hieno kirja.

Tiitiäisen satupuu -kirja onKeskisuomalaisen sadan kirjan listallaHaaste loppuu tasan vuoden päästä, kun tämä blogi täyttää kymmenen vuotta. Blogiajan yhdeksässä vuodessa on tapahtunut paljon, ja nyt taivas on maalattu mustalla coronapensselillä. Tässä on vain uskottava parempaan aikaan.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli


Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli, WSOY 1986,  sivumäärä 150.

Jukka Parkkisen Kaupungin kaunein lyyli tarkastelee poikakolmikon Sami, Jali ja Pelkonen elämää ja haaveita. Poikakolmikko asuu Untamon kaupunginosassa, kolmikon unelmien keskipisteessä on Hannele, jota he pitävät kaupungin kauneimpana lyylinä. Kaupungin kaunein lyyli on Parkkisen tyylikäs ja hyvä nuorten kirja.

Juonesta ja henkilöistä.
Pojat käyvät yläkoulua. Tarinan alussa tulee olo, että kolmikko olisi ongelmallinen, varsinkin kun Jali käy ostamassa kaljaa kaupasta, ja kiskoo sitä muiden katsellessa metsässä, ja Jali joutuu puliukkojen kanssa tappeluun. Jali menee humaltuneena kotiin. Äiti itkee, koska myös poislähtenyt isä oli juopotellut. Jali asuu kaksin äidin kanssa. Perheessä on ollut tragedia, Jalin pikkuveli Juha on kuollut pienenä. Isä on kuunnellut vaimon nalkutusta, lähtenyt, ja hänellä on uusi perhe.

Kolmikko on oikeasti nuoriksi hyvin vastuullisia ja aikaansaavia. Jali harrastaa nyrkkeilyä, ja treenaa säännöllisesti. Kolmikosta Juha Pelkonen omaa kirjallisia lahjoja, ja toimittaa kaupunginosalehteä, jota taittaa, ja painaa isän kirjapainossa. Sami tekee ohjelmia ja koodia isän yritykseen, ja bongailee lintuja.

Kolmikko tiirailee Hannelea. Ensiksi Pelkonen käy haastattelemassa Hannelea kotona, Hannele on lapsesta asti harrastanut balettia, Satubaletista harrastus alkoi, ja ainakin äidin tähtäin Kansallisbalettiin Helsingissä. Juttu julkaistaan kaupunginosalehdessä otsikolla Untamon perhonen. Pelkosta kiusoittelee pikkusisko Telle. Lisäksi Pelkonen kirjoittaa runoja teemalle Sonetteja Lyylille.

Sami on nörtti, joka tekee koodia isän yritykseen. Hän bongailee lintuja, ja vie Hannelen katselemaan vesilintuja.

Kolmikko suuntaa myös diskoon, jossa Hannele on. Suunnitelmat muuttuvat, kun Jali juo kotoaan pöllimäänsä konjakkia. Jali ja Hannele kävelevät yhdessä kotiin. Jali avautuu perhetragediastaan. Lisäksi pojat suuntaavat kaikki toisistaan tietämättä Hannelen balettiesitykseen teatteriin.

Pisimmän korren Lyylistä vetää Pelkonen? Joka kutsuu hänet pyöräajelulle. Pelkonen herää aikaisin, ja keittää pikkusiskolleenkin aamuteet. Sisarusten vuoropuhelu kuvaa kirjan tunnelmaa:
- Susta saa joku hyvän vaimon, Telle sanoi
- Mä taidan kyllä jäädä vanhaksipiiaksi, Pelkonen sanoi. -Teekin on näin laihaa. s.137

Hannelen (tai hänen äitinsä) haaveet toteutuvat, Hannele käy lukion Helsingissä ja kouluttautuu balettitanssijaksi. Myös Jalin elämä selkenee, hän on päässyt isän elämään ja tapaa pikkuveljensä Jarin.

*****
Jukka Parkkinen (s.1948) on syntynyt Kuopiossa, ja opiskellut Turussa, jossa on ollut myös työssä. Tämä kirja olisi helppo kuvitella Turkuun, puhutaan Untamosta, Kaarinanlaaksosta, keskustan  tavaratalosta Eklundista  ja Kaskimäestä. Turussa on nimittäin Uittamo, Katariinanlaakso, Wiklundin tavaratalo ja Kaskenmäki.

Puuropellon koulu voisi olla kuvan Puropellon koulu, Turun Kupittaankadun, Sepänkadun ja Purokadun rajaamalla alueella oleva yläkoulu.

Parkkisesta on ollut tällainen juttu Aamusetissä, ja Elisa-kirjassa tällainen.

Jukka Parkkiselta olen lukenut aiemmin Onnenpoika ja pelienkelin, sekä Viekas mies tuli taloon. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria.

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Ben Furman: Muksuoppi




Ben Furman: Muksuoppi, – ratkaisun avaimet lasten ongelmiin, Tammi 2004.

Psykiatri Ben Furmanin (s.1953)  Muksuoppi on nerokas kirja, sillä se Muksuoppi kääntää lapsen ongelmat taidoiksi. Opettajille ja vanhemmille tämä on oiva opas. Furman on julkaissut yli 20 kirjaa, ja on lyhytterapian kannalla, jos ongelma lyhytterapialla ratkeaa, niin se ratkeaa.

Soveltamalla 15 askeleen Muksuopin ohjelmaa yleisemmin, se voi sopia kaikille, myös aikuisille.

Furmanin Muksuopissa ongelmat käännetään taidoiksi se on ratkaisukeskeinen menetelmä:

Taidosta sovitaan ja hyödyt kartoitetaan. Taito nimetään ja siihen liitetään "voimaolento". Taidon oppimiselle hankitaan kannustajat, sitten valetaan onnistumisen uskoa. Suunnitelmaa juhlistetaan, taitoa näytetään, ja se julkistetaan, ja sitä harjoitellaan. Lisäksi sovitaan, miten taidosta muistutetaan. Taidon oppimista juhlistetaan. Taidon saa opettaa eteenpäin, ja aletaan opiskella seuraavaa taitoa.

Muksuoppi sopii minusta parhaiten muksuille, koska vanhempi ja kasvattaja on auktoriteettiasemassa.

Vaikka työyhteisössä ja perheessä voi olla ja on aina ongelmia. niin minusta vain seuraavat vaiheet sopivat esimerkiksi verbaalisti hyökkäävän henkilön saattamiseksi yhteistyökykyiseksi:

Taidosta sovitaan, verbaalisti hyökkäävälle pitää saada kuuntelun ja neuvottelun taito.
Hyödyt on helppo kartoittaa ja kertoa. "Riitely käy raskaaksi, eikä ole kivaa".

Taito nimetään ja siihen liitetään "voimaolento". Nämäkin voidaan kahden keskisesti sopia esimiehen kanssa, jos ylipäätään aggressiivinen työtekijä tunnistaa ongelman. Taito voi olla nimeltään "Levollisena lentoon tai Seesteinen suorittaja". Voimaolentona voi olla mikä vaan esimerkiksi Yoda.

Taidon oppimiselle hankitaan kannustaja (on varmasti esimies), joka valaa myös onnistumisen uskoa. Suunnitelmaa juhlistetaan, taitoa näytetään, ja julkistetaan, ja harjoitellaan. Kyllä, mutta tätä ei voi kertoa muille, sillä työyhteisö ei ole kuin perhe, jossa on lapsia. Lisäksi sovitaan, miten taidosta muistutetaan. Taidon oppimista juhlistetaan. Taidon saa opettaa eteenpäin, ja aletaan opiskella seuraavaa taitoa.

Nyt pandemian vaaniessa yleisillä paikoilla olisi hyvä kotona harjoitella uusia taitoja. MTV3:ssa pyörii Super Nanny Suomi -formaatti, jossa lasten kasvatukseen tehdään rajoja ja selkeyttä ja perheelle säännöt. Ohjelmassa suurimmat ongelmat tuntuvat olevan pienten lasten puhelimen käyttö, keskittyminen yhteen asiaan, monesti perheen arki vaikuttaa sekavalta. Vanhempien on syytä sisäistää, mitä kasvatusvastuu on.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

F.M. Dostojevski: Karamazovin veljekset



F.M Dostojevski: Karamazovin veljekset, alkuteos Братья Карамазовы, 1880, suomentaja V.K. Trast, Otava 1969 kaksi nidettä sivumäärät 431, ja 483.

Fjodor Dostojevskin romaani Karamazovin veljekset on hänen uransa huippu, romaani kuvaa kolmen veljeksen kautta venäläistä kansaa, ja romaanin moraalis-eettiset ja aatteelliset pohdinnat ovat upeita. Romaanissa kypsytellään myös jännittävää juonta, jossa on spiraalimaisuutta ja yllätyksiä.

Päähenkilöt
Fjodor Pavlovits  Karamazov, tilallinen, joka vähät välittää tilastaan ja irstailee. Fjodor on lisäksi tyhmä. Fjodor oli ensin naimisissa aatelissuvun kapinallisen Adelaida Ivanovna Miusovin kanssa. Avioliitto oli lyhyt ja väkivaltaisen riitaisa. Adelaide karkasi, mutta pian kuoli. Fjodor oli toistamiseen naimisissa köyhän Sofia Ivanovnan kanssa. Tämä kuoli neljän avioliittovuoden jälkeen.

Dmitri Fjodorivits Karamazov, vanhin veljeksistä, Mitja on perinyt isänsä Fjodorin ominaisuuksia, äkkipikaisuuden, ja taipumuksen lihallisuuteen. Dmitrin äiti oli Adelaida Ivanovna Miusov. Dmitrin morsian on Katerina ”Katja” Verhotseva. Mitja on kiimassa  Agrafena ”Grušenka ” Svetlovaan, 20-vuotias neitokaiseen, jolla on paheellisia suhteita, ja on jo nuoresta iästä ollut kauppiaan jalkavaimo. Myös perheen isä Karamazov yrittää häntäillä Grušenkaa.

Ivan Fjodorivits Karamazov, keskimmäinen veljeksistä, Fjodorin toisesta avioliitosta. Varsin älykäs ja uskonnollisuutta pohtiva. Ivan on pohjimmiltaan ateisti.

Aleksei Fjodorivits Karamazov,  nuorimmainen veljeksistä, myös isänsä toisesta avioliitosta eli Sofian poika. Fyysisesti terve, ja älykäs, mutta suuntaa toisen lukiovuoden jälkeen luostariin kokelaaksi. Herkkä ja kiltti, hänestä kaikki pitävät, Aleksei on uskonnollinen.

Isä Zosima on luostarin vanhin, Zosima on jo iäkäs. Hän parantaa luostariin tulevia, ja antaa hyviä neuvoja. Erinomainen käytännön teologi ja uskonmies.

Fjodorin taloudessa on kolme palvelijaa. Ukko Grigori Vasiljevits Kutuzov, hänen vaimonsa Marfa Ignatjevna, Grigorilla on jonkinlaista vaikutusvaltaa Fjodoriin, Grigori ei pitänyt tämän ensimmäisestä, mutta toisesta vaimosta. Grigorin lapsi, joka syntyi kuusisormisena kuoli. Grigori otti hoteisiinsa vähämielisen Lizaveta Smerdjastsajan synnyttämän lapsen, joka huhujen mukaan oli hänen isäntänsä  Fjodorin irstailun aikaansaama. Koska Lizaveta kuoli synnytyksessä Marfa kasvatti pojan, jota kutsutaan  Pavel  Fjodorivits Smerdjakoviksi.

Juoni (älä lue, jos haluat lukea teoksen)
Fjodor Karamazov, vaikka on kolmen pojan isä, kiertää kartuttamassa ensimmäisen avioliittonsa myötäjäisrahoja. Hän elää synnissä, ja irstaudessa, mutta on suhteellisen varakas. Lapset ovat muiden ihmisten kasvatettavana, ja Moskovassa koulussa.

Kun romaanin tapahtumat alkavat vieriä, kaikki pojat ovat palanneet kotiin. Romaanin kuluessa palaamisen syyt alkavat selvitä. Kahdella vanhimmalla raha tai sen puute on syy. Dmitrillä on riitoja rahasta isän kanssa, mutta myös Ivan odottelee perintöä. Sen sijaan Aljosha tulee katsomaan äitinsä hautaa ja menee luostariin. Isä Fjodor haluaa ratkaista riidat Dmitrin kanssa isä Zosiman luona luostarissa. Dmitri vitkastelee ja myöhästyy, ja romaanissa kuvataan, kun  luostarinvanhin isä Zosima tapaa ihmisiä, antaa heille neuvoja, puhuu Jumalan sanaa, ja rukoilee. Eräälle äidille hän sanoo, että tämän poika ei ole kuollut Siperiassa, vaan ottaa yhteyttä. Hän rukoilee myös nuoren tytön Liza Hohkovan terveyden puolesta.

Luostarissa käsitellään lopulta Fjodorin ja Dmitrin riitaa, joka äityy pahemmaksi. Aljosa tulee sen vuoksi kotiin hetkeksi. Dmitri tulee uhkailemaan isäänsä Fjodoria, ja lyö, ja uhoaa tappavansa isänsä. Dmitri tekee veljestään Aljosasta sanansaattajan, ja niin moni muukin. Aljosa menee Katerina Ivanovan luo. Dmitri ei aio palata naisen luo, vaan Grušenkan. Katerina on pyytänyt Grušenkan luokseen, ja luulee hallitsevansa tätä. Grušenka, jota kuvataan Milon Venukseksi, mutta pulleammaksi, sylkee sappea Katerinan päälle. Hän väittää tämänkin kaupitelleen itseään miehelle Moskovassa rahan toivossa. Katerina haukkuu Grušenkaa, joka ei aio luopua Dmitristä. Aljosalle selviää myös Dmitrin rahan tarpeen syy. Hän on hummannut Katerinalta saatuja rahoja, joita hän lupasi lähettää Katerinan siskolle Moskovaan.

Romaanin luonteeseen kuuluu viipyilevä juoni, jonka pyörteet tuovat lisätietoa menneistä tapahtumista, ja henkilöiden luonteesta ja motiiveista. Paljon käydään keskusteluja. Ivan puhuu pölpöttää teorioitaan. Aljosa on hyvin uskonnollinen, Dmitrikin uskoo, vaikka rypee synnissä, mutta Ivan ei usko Jumalaan, eikä piruun, hän on ateisti. Fjodor sen sijaan aikoo elää, ja mennä naimisiin Grušenkan kanssa. Fjodor arvostaa naisissa erilaisuutta, hän ei ole koskaan nirsoillut naisten kanssa.

Luostarissa isä Zosima sairastelee. Hän toivoo Aljosan palaavan takaisin kotiinsa luostariin, kun hän on kuollut. Aljosa käy myös Hohkovan leskirouvan luona. Tytär Lizaveta, on rampa, mutta tulisesti rakastunut Aljosaan. Nuoret ovat tunteneet toisensa jo Moskovassa. Aljoša antaa lupauksen, Lizaveta suudelman.

Katerina Ivanovna saa pikku hermokohtauksia. Ivan on hänestä kiinnostunut, mutta pystyykö Katerina unohtamaan Dmitrin. Aljosan mielipidettä useaan asiaan kysytään,  niin tähänkin. Aljosaa puree sormeen pikkupoika Iljušetška joka on alikapteeni Nikolai Iljitsitš Snegirevin lapsi. Dmitri on nöyryyttänyt alikapteenia, ja poika oireilee. Aljosa tarjoaa rahaa, mutta alikapteeni kokee sen nöyryyttävänä, ja paiskaa setelit ensin maahan ...

Pavel Smerdjakov on Karamazovin perheen yksi palvelija, ja käynyt kokkikoulun Moskovassa. Hän keittelee pöperöitä. Hän on ollut hiljainen, mutta alkaa avautua. Hän on hyvin katkera, ei ole uskossa, eikä usko Venäjän kansaan. Häntä myös haittaa isättömyys. Smerdjakov kukkoilee yhä enemmän. Ivania alkaa suututtaa yhä enemmän Smerdjakov, joka avautuu yhä enemmän Ivanille, joka on lähdössä pois. Smerdjakov selittää "kaatuva tauti -kohtauksistaan".

Ivan haluaa Eurooppaan, ja sitä ennen Moskovaan. Hän lähtee, mutta lupaa hoitaa isänsä metsäkauppoja. Kaikki tapahtumat ensimmäisessä osassa tapahtuvat muutaman päivän aikana.

Aljosa menee takaisin luostariin, kuoleva Isä Zosima kysyy, tapasiko Aljosa Dmitrin. Hän on nähnyt Dmitrin kasvoista murhenäytelmän, ja tulevan kärsimyksen, jonka haluaisi estää. Zosima kuolee ja haudataan. Sitä ennen hän kertoo Aljosalle elämäntarinansa pähkinän kuoressa. Zosima on jäänyt nuorena isättömäksi. Hänen isoveljensä on kuollut 17-vuotiaana, ja muistuttaa paljon Aljosaa. Zosima on nähnyt paljon merkkejä tulevasta. Zosima tietää maailmasta sangen paljon. Hän kävi kadettikoulun, osallistui irstailuihin ja juomisiin. Ihastui neitoon, ja ajautui kaksintaisteluun, jossa hän ei ampunut, vaan sai naarmun, mutta ei halunnut  enää jatkaa. Hän erosi rykmentistään. Zosima kertoo tarinan miehestä, joka mustasukkaisena surmasi entisen rakastettunsa. Syyt sälytettiin juopon palvelijan niskoille, joka pidätettiin, ja tämä kuoli. Syyllisyys painaa murhaajaa, vaikka hän on arvostettu henkilö, perheenisä ja aviomies. Mies menee tunnustamaan 14 vuoden jälkeen veriteon, mutta sairastuu ja kuolee....

Zosiman kuolemaa, ja hautajaisia, sekä ruumiin hajuja selvitellään, mutta Aljosa lähtee luostarista. Hän yhdessä Mihail Osipovits Rakitinin kanssa menee tapaamaan Grusenkaa, joka asuu vaatimattomasti, on ostanut epävarmoja saatavia, ja tienannut itsellään 8000 ruplaa. Grusenka on ollut kirjeenvaihdossa vanhan viettelijänsä kanssa, ja aikoo lyödä hynttyyt tämän kanssa yhteen. Aljosalle ja Rakitinille tämä on yllätys.

Dmitri käy ylikierroksilla. Kahdeksas kirja kuvaa Dmitrin amok-juoksua Grusenkan tyköön. Dmitri on epätoivon, ja hulluuden riivaama, hänen tekonsa ovat pelkkää maniaa. Ennen kuin Dmitri voi kosaista Grusenkaa, hän tarvitsee 3000 ruplaa, se vaatisi aikaa, mutta toisaalta hänellä on maaninen kiire Grusenkan luo. Kirjassa kuvataan Dmitrin iltaa ja yötä, hän on kuullut vanhasta viettelijästä, mutta pelkää enemmän, että oma isä pääsee Grusenkan pesälle. Katerina ei vaadi 3000 ruplaa, mutta summasta on tullut pakkomielle Dmitrille, ja hänen sairas mielensä ajattelee, että "mieluummin murhaaja Siperiassa kuin sanasyöjä".

Älä lue pidemmälle, jos et halua tietää, mitä kirjassa tapahtuu juonipaljastuksia
Kahdeksas kirja päättyy, siihen, että poliisipäällikkö tulee pidättämään Dmitrin isänmurhasta epäiltynä. Koko kirja ja varsinkin  kahdeksas kirja ennakoi isän murhaa. Dmitrin toimet kerrotaan. Hän yrittää saada 3000 ruplaa vanhalta irstaalta kauppiaalta Samsonovilta, rouva Hohkovalta, hän menee myös aidan yli kotiinsa, ja törmää Grigoriin. Dmitri poistuu kodistaan kädet verisenä, ja lopulta hänellä on 3000 ruplaa, jonka kanssa hän rehvastellen saapuu Grusenkan luo. Grusenkan luona on puolalainen upseeti, vanha jo tekotukkainen viettelijä, joka on kuitenkin jo toistamiseen naimisissa. Dmitri kestitsee, pelataan, juodaan ja rähistään ja sitten Dmitri pidätetään.

Tutkimukset alkavat ja Dmitriä pidetään syyllisenä. Kaikki on pohjustettu aiemmin. Zosiman ennustus, että Dmitriä kohtaa tragedia. Dmitri on uhkaillut isäänsä ja on uhannut tappamisella. Riitaa on ollut rahasta, ja Dmitrin saamaa 3000 ruplan alkuperää eikä mitä talossa sisällä tapahtui, ei selvitetä. Dmitri tuntee mustasukkaisuutta isälleen. Hän pelkää, että Grusenka on valinnut isän. Dmitri on pantannut hopeakellon ja  kaksintaistelupistoolit, jotka hän haki. Dmitrillä on ollut kädet veressä
Kuulusteluissa Dmitri hokee: "en ole syyllinen, isäni vereen en ole syyllinen". Tunnustaa lyöneensä kylläkin Grigoria ja luulee tämän kuolleen. Grigori kuitenkin on kunnossa.. Vaskinen survin löytyy puutarhasta. Grusenka syyttää itseään siitä, että on piinannut Dmitriä, eli luulee että Dmitri on syyllinen.
Kuulustelut jumiutuvat Dmitrin 3000 ruplaan, mistä Dmitri on saanut rahansa. Lopulta Dmitri kertoo rahoja olleen vain 1500 ruplaa, jotka säästyivät ensimmäiseltä ryyppykeikalta. Dmitri oli päättänyt kuluttaa loput ja aikonut tappaa itsensä takaisin lunastamillaan kaksintaistelupistooleilla. Ulkopuolisten kuulustelut porautuvat tähän raha-asiaan.
Dmitri väittää, ettei käynyt sisällä. Hän alkuun sanoo, että Smerdjakov ei olisi voinut tappaa isää, mutta muuttaa kertomustaan. Dmitri vangitaan, sillä Smerdjakovilla on ollut epileptinen kohtaus. Dmitri sanoo, että vihasi isäänsä, ja aikoi tappaa, mutta ei tappanut. Hänet vangitaan epäiltynä isänsä murhasta.  Grusenka on kuumeessa, ja hän keskustelee Aljosan kanssa. Mitja on vangittu, ja odottaa oikeudenkäyntiä. Mitja on mustasukkainen, mutta turhaan. Puolalaiset ovat yhteydessä Grusenkaan, mutta rutisevat vain rahaa, ovat puilla paljailla.

Syyllisyys
Dmitri on ajatuksen tasolla syyllinen, koska hän uhkaili tappamisella, halusi tappaa isänsä, ja olisi ehkä tappanutkin hänet, mutta hän ei tappanut. Dmitrin kunniakäsitys estää hänen avautumasta velasta, Hän on aiemmin auttanut Katerinaa. Hän kokee häpeää, siitä, että petti Katerinan, kun tuhlasi hänen antamat 3000 ruplaa. Dmitri tunnistaa syyllisyytensä vihaan, mutta ei ole tehnyt mitään.
Smerdjakov syyllistää Ivania murhasta. Smerdjakov myös manipuloi Ivania, vihjaamalla tehneensä murhan, Ivan on aavistanut, että Smerdjakov on teeskennellyt kohtausta. Ivan käy murhan jälkeen kolme keskustelua hänen kanssaan. Ymmärrys lisääntyy ja huoli. Smerdjakov on luullut Ivanin tahtoneen rahan takia isänsä murhaa, ja kehottanut tätä poistumaan. Ainoastaan Smerdjakov tiesi rahojen piilopaikan. Hän röyhistelee teollaan ja näyttää sukkansa sisällä olevaa rahakääröä 3000 ruplaa. Smerdjakov pitää Ivania päämurhaajana, ja pitää itseään vain apurina.

Oikeudenkäynti
Oikeudenkäyntiä kuvataan varsin tarkasti, ja traagisuudestaan huolimatta se on osin humoristinenkin. Kaikki tapahtumat ja asiat käydään läpi. Juuri ennen oikeudenkäyntiä Smerdjakov hirttäytyy. Ivan on seonnut ja nähnyt pirun tai jonkun muun hahmon, jonka kanssa on käynyt keskusteluja. Tämä vaikuttaa Ivanin todistukseen, hän ilmoittaa Smerdjakovin murhanneen, mutta olevansa vastuussa hänen koulimisesta siihen. Lisäksi Katrina Ivanovna on häilyväinen. Lääkäritkin ovat erimielisiä, Moskovasta tullut lääkäri pitää Mitjaa maanisena, paikallinen normaalina. Oikeuden päätös on yksimielinen, ja Mitja tuomitaan pakkotyöhön. Ivan suunnittelee Mitjan pakoa Siperian matkalla. Muutto Yhdysvaltoihin on suunnitteilla.

Kirja kuitenkin päättyy Iljušetškan hautajaisiin. Iljušetška oli poika, joka puri Aljosaa sormeen. Hän sairasteli tutkinnan aikana. Aljosa ystävystyi poikien kanssa erityisesti 13-vuotiaan Koljan. Aljosa ja  Kolja käyvät keskustelua, jota Iljušetškan lähestyvä kuolema raamittaa.  Kolja kuvaa itsensä parantumattomaksi sosialistiksi, vaikka on kahta viikkoa vaille 14 v.  Koljalla on varmasti mielipiteet, osin perinteiset, sillä hän ei kannata naisten emansipaatiota. Smerdjakovista paljastuu tosiseikka, että hän  on yllyttänyt Iljušetškaa laittamaan leipiin neuloja, jotta koirille aiheutuisi isoja tuskia, kun niille heitetään leipää. Smerdjakoviin asenneta kuvaa myös tokaisu: "Olkoon että olen äpärä, mutta minä olisin antanut tappaa itseni jo kohdussa, ettei olisi tarvinnut syntyä maailmaan ensinkään".

Hautajaisissa Aleksei puhuu pojille, tällaisen muiston tärkeydestä.  Kuinka he rakastivat Iljušaa hänen viimeisinä päivinään, ja  saatoimme hänet hautaan. Tällainen muisto estää tekemästä pahaa.  Olkaamme hyviä ja rehellisiä, älkäämme milloinkaan unohtako toisiamme. Lopussa hän vastaa pojille, että ehdottomasti me nousemme kuolleista, ja ehdottomasti näemme toinen toisemme ja kerromme iloiten ja riemuiten toisillemme kaikki mitä on tapahtunut.(Osa 2, sivu 481).

Karamazovin veljekset romaanin teemat kärsimys, usko Jumalaan ja kuolemattomuus ovat ikuisia. Teos kuvaa eriomaisesti ja tarkasti tavallista kansaa, ei ole kuvaus Moskovasta tai Pietarista.

*****
Fjodor (tai Fedor tai F.M) Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija.
Karamazovin veljekset on mahtava romaani, joka on ollut varmasti hyvin henkilökohtainenkin. Dostojevski valmistui insinööriupseeriksi, mutta erosi pian armeijan palveluksesta. Dostojevski sai kuomouksellisesta toiminnasta kuolemantuomion, joka muutettiin pakkotyöksi Siperiassa. Dostojevskin kolmivuotias lapsi kuoli, jonka jälkeen Dostojevski vietti aikaa luostarissa. Lisäksi hänen isänsä kuoli murhattuna. Dostojevskillä oli myös epilepsia.
Hänen teoksiaan on:
Vanhan ruhtinaan rakkaus 1859,
Kellariloukko 1864
Rikos ja rangaistus 1866
Pelurit 1867
Idiootti 1868
Yllä mainittujen lisäksi Dostojevski kirjoitti  Riivaajat vuonna 1872, ja tämän Karamazovin veljekset 1880.