Han Kang: Valkoinen kirja

 

Han Kang: Valkoinen kirja 2016, suomentanut Taru Salminen, Gummerus 2021, sivumäärä 111.

Vuoden 2024 Nobelin kirjallisuudenpalkinnon sai eteläkorealainen naiskirjailija Han Kang (s. 1970), jolta on suomennettu neljä kirjaa: Vegetaristi, Ihmisen teot, Valkoinen kirja ja Älä jätä hyvästejä.

Valkoinen kirja koostuu kolmesta osasta ja niissä olevista tuokiokuvista ja miellekuvista osa on moderneja runoja.

Teoksen lähtökohta on tietyt tärkeät sanat: kapalo, vastasyntyneen vaate, suola, lumi, jää, kuu, riisi, aallot, ... valkoiset hiukset ja käärinliina. Kaikki ovat valkoisia ja se on kirjan pääväri. Kirja ei ole kepeä ja luulen, että valkoinen symboloi puhtauden lisäksi kuolemaa, sillä kirjan päätapahtuma on päähenkilön isosiskon kuolema kahden tunnin elämän jälkeen. Vaikka sisarukset eivät ole koskaan tavanneet, isosiskon henki on ollut aina läsnä äidissä ja siten myös päähenkilön elämässä. 

Sanat toistuvat tekstissä säännöllisen epäsäännöllisesti, esimerkiksi kapalo esiintyy monesti.

"Vastasyntynyt on kiedottu lumenvalkoiseen kapaloon... Vain valkoinen kapalo äidin ja lapsen välissä". s. 23.
"Kapalosta tuli ruumisarkku". s. 101

Kapalo  liittyy kirjan "päätapahtumaan" eli kirjailijan isosiskon kuolemaan vain parin tunnin jälkeen. Tyttö on syntynyt kotona ennen aikaisesti ja haudattu lähelle kotina. Maa oli valkoinen ei lumesta, vaan kuurasta. Miksi tragedia on tapahtunut, ei ilmene, mutta talo on ollut syrjässä, kylässä on ollut vain yksi puhelin ja sekin loitolla.

Paljon myöhemmin muistoja alkaa tulvia vielä lisää ja niistä johtopäätöksiä. 

Siksi kuvittelen, että hän tuli tänne minun sijaan. s. 30. Hän kuljettaa tämän kaupungin katuja sellaisena kuin olen hä et kuvitellut. s.31 Jos sinä olisit yhä elossa, minä en voisi olla olemassa. s. 99.

Teistä on minusta hyvä. Luulen, että tämä on käännetty englannista ei koreasta, mutta se on vsin arvaus, mutta se ei minusta näy kirjasta.

Patrick Modiano: Dora Bruder

 

Patrick Modiano: Dora Bruder, alkuteos 1997, suomentanut Lotta Toivanen,  WSOY 2020, sivumäärä 117.

Nobelisti Patrick Modiano oli nähnyt Paris-Soir -lehden ilmoituksen 31.12.1941:  "Kadonnut nuori tyttö Dora Bruder 15 v 1 m 55  cm, soikeat kasvot... Mahdolliset havainnot  M Mne Bruder, boulevard Ornano 31, Pariisi."

Patrick Modiano on kirjoittanut periaatteessa samanlaisia kirjoja, jossa päähenkilö uppoaa muistoihinsa ja ne vievät elämän kipupisteisiin, usein Pariisin natsimiehitykseen tai sen aikaiseen salakuljetukseen, mutta tämä on erilainen. Modiano seuraa Pariisissa 25.2.1926 syntyneen juutalaistytön Dora Bruderin kohtaloa.

Tämä kirja on paljon henkilökohtaisempi, ja siinä kirjailija raottaa hieman myös suhdettaan isäänsä, ja selvittää Dora Bruderin ja monen muun Auschwitzissä tapetun ankean kohtalon. 

Tärkeä kirja, jonka lukeminen oli minulle kiehtovuudestaan huolimatta erittäin raskasta. Modianon hienous on siinä, että hän antaa uhreille nimet ja kuvaa heidän elämäänsä. Sortajat jäävät kasvottomaksi ja nimettömiksi.

Pidempi oppimäärä
Modiano näkee paljon vaivaa selvittäessään Doran henkilöllisyyden. Doran vanhemmat olivat juutalaisia,  isä Ernest (s. 1899) ja äiti Cecile (s.1907). Ernest oli syntynyt Wienissä, ja pestautunut muukalaislegioonaan, ja taistellut Marokossa, jossa saanut kaasua ja oli sotainvalidi. Sukulainen luonnehtii Ernestiä kirjailijalle, "Setä oli kiltti ja lempeä".  Äidin perhe oli Venäjältä ja äiti oli muuttanut perheen mukana Budapestiin, josta edelleen Ranskaan ja toimi ompelijana. Perheestä oli jäljellä hääkuva, ja muutama perhekuva. Dora oli pistetty Marian Pyhän sydämen sisäoppilaitokseen 9.5.1940. Dora olisi voinut olla ehkä laitoksessa sodan aikana, sillä isä ei ollut ilmoittanut Doraa juutalaiseksi. Dora kuitenkin karkasi 14.12.1941 sisäoöppilaitoksesta, tai ei ehkä palannut "sunnuntaivapaaltaan". Karkaaminen on teemana Modiano teoksessa Uinuvia muistoja, ja kirjailija mainitsee, että itse karkasi koulusta 1960.

Modianomaiseen tapaan kuvaillaan maisemia ja rakennuksia, joissa etsitään jälkiä Dorasta, ja Wienissä kuvataan myös miljöötä. Wienissä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen paljon pakolaisia. Kirjailija kertoo myös isästään, joka vältti pidätyksen täpärästi sodan aikana. Vanhemmat erosivat, ja yhteys isään katkesi, mutta Modiano kertoo tapaamisistaan isänsä kanssa.

Koko Bruderin perhe lopulta otettiin kiinni, ja lähetettiin internointileiriin Drancyyn, mistä lähetettiin Auschwitziin. Modiano on etsinyt "vertaiskohtaloita", hän myös liittää Robert Tarkovskyn kirjeen kotiin internointileiristä.  "Koitan parhaani mukaan tulla terveenä takaisin". Ilmeisesti  vangit eivät aavistaneet, että heidät tuhotaan uudessa paikassa heti.

Modiano kirjaa lisäksi eräiden taiteilijoiden kohtaloita:
Friedrich Lampe, säveltäjä, venäläiset ampuivat 1945.
Felix Hartlaub taidehistorioitsija, kuoli Berliinissä 1945.
Roger Gilbert-Lecomte avantgarde-runoilija  kuoli 1943 jäykkäkouristukseen.
Maurice Sachs, ranskalainen kirjailija, kuoli Dachaussa maaliskuussa 1945.

Pariisissa juutalaisten piti kiinnittää keltainen tähti rinnuksiin. Koko Bruderin perhe lopulta joutui kiinni. Äiti ja tytär otettiin säilöön. Keltainen tähtimerkki rinnassa oli pakollinen. Dora Bruder lähetettiin Auschwitziin kuljetuksella, jossa oli ensi kertaa ranskalaisia naisia.

Ernest Bruder ja Dora Bruder lähetettiin Auschwitziin 18.9.1942 ja äiti 11.2.1943. Kukaan heistä ei selvinnyt.

******

Ranskalainen Jean Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945. Modiano on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. 
Patrick Modianon tuotannossa on 30 romaania, ja tämä on toiseksi viimeinen julkaistu
Kehäbulevardit olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä

Kadonneen korttelin täällä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla täällä

La petite bijou täällä

Uinuvia muistoja täällä

Vuoden 2024 palkinnon sai eteläkorealainen naiskirjailija Han Kang (s. 1970), jolta on suomennettu neljä kirjaa: Vegetaristi, Ihmisen teot, Valkoinen kirja ja Älä jätä hyvästejä.

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu

 

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu, alkuteos A Family Affair, 1975. Suomentaja Kalevi Nyytäjä, SaPo 409, WSOY 1997, sivumäärä 198. Nero Wolfe #33

Nero Wolfen viimeinen juttu on myös viimeinen Rex Stoutin (1886 – 1975) julkaisema kokonainen dekkari, se ilmestyi toukokuussa 1975, kun Stout kuoli lokakuussa 1975. Teos on kirjoitettu varmuudella 1973-1975, koska puhutaan öljyn säästämisestä, inflaatiosta ja keskustelujen painopiste on Watergate-skandaalissa ja puhutaan Nixonin erosta ja virkasyytteistä.

Kirja alkaa suoraan murhalla 29.10.1974 klo 1.24. Ravintola Rustermanin tarjoilija Pierre Ducos, tulee yöllä kello 00.50 Nero Wolfen asuntoon ja vaikeroi, että "minut tapetaan". Archie Goodwin majoittaa Pierren taloon. Kuuluu räjähdys, Pierre on kuollut. Kuoleman aiheutti sikariputkiloon asennettu pienoispommi.

Aamulla Nero Wolfe keskittää tarmonsa murhan selvittämiseen. Tämä on perheasia. Hänelle ei siis makseta tutkimuksista, hän suuntaa Rustermanin ravintolaan, joka oli hänen lapsuuden ystävänsä Marko Vuckicin perustama ja Nero Wolfe käy säännöllisesti syömässä ravintolassa. Archie ottaa osan tutkimuksista hoitaakseen ja menee Pierren kotiin etsimään paperilappua, jonka Pierre oli saanut haltuunsa. Pierren elämä on ollut tasaista, ainoa havainto on Pierren uhkapelaaminen ja mahdolliset pelivelat. Tutkimuksissa selviää, että Pierren murha liittyy muutama päivä aiemmin tapahtuneeseen elektronikkatehtaan toimitusjohtaja Bassetin murhaan. Bassett oli erityisen kiinnostunut (ja närkästynyt) Watergate-skandaalista ja Nixonista, joista hän puhui seurueen kanssa. 

Nero Wolfe hälyttää tutkimuksiin etsivä trion Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Catherin, jotka jututtavat asianosaisia. Tarkastaja Cramer kyllästyy Nero Wolfen hiljaisuuteen murhatutkimusten kuulusteluissa ja pidättää sekä Nero Wolfen että Archie Goodwinin, jotka pääsevät parin vuorokauden päästä vapaaksi takuita vastaan. Aiemmin heidän yksityisetsivän lupansa on otettu pois. Tutkimuksia se ei haittaa, koska heillä ei ole asiakasta.

Tapahtuu kolmaskin murha, ennenkuin murhaaja saadaan kiinni. Teos on alkupään dekkareihin verrattuna apea ja tumma, mutta se on päättöosaksi hyvä.

Rex Stout päättää tyylillä  Nero Wolfe -sarjan dekkarilla Neron Wolfen  viimeinen juttu, tarkastelen alla myös dekkarin englanninkielistä nimeä A Family Affair. 

Pidempi oppimäärä
Nero Wolfe on erityisen järkyttynyt, että murha tapahtui hänen asunnossaan. Hän pitää sitä perheasiana. Archie Goodwin tapailee edelleen Lily Rowania, joka tuntee Bassetin vaimon, joka oli kansasilainen nuori tanssijatyttö. Bassett oli jo 68-vuotias. Wolfe tutkii apulaisineen sekä seuruetta että Pierren perhettä. Ratkaisevaksi todisteeksi osoittautuu paperilappu, jonka Pierre sai Rustermanin ravintolasssa haltuunsa. Sitä sekä poliisit että etsivät yrittävät löytää Pierren asunnosta, jossa asuvat Pieren tytär, isä ja palvelijatar. Watergate liittyy Bassettiin niin, että hänen yrityksensä on erikoistunut myös "nauhoituksiin". Lopulta Watergaten motiivi murhaan jää ohueksi, kun murhaajan yllättävyys paljastuu.

Älä lue eteenpäin, jos et halua juonipaljastuksia. 

Tässä puhutaan perheasiasta. Nero Wolfen lähipiiriä ovat trio "sihteeri"  Archie Goodwin, joka hoitaa tutkimuksia ja Wolfen talousasiat, Wolfen orkideoijen hoitaja Theodore Horstmann ja kokki Fritz Brenner. Talo kuuluu kotirauhan piiriin. Tutkimuksiin hälytetään paikalle trio: Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.  Rusterman on hyvin tärkeä, Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic perusti ravintolan, ja hänen kuolemansa jälkeen Nero Wolfe hoiti ravintolaa. Murhat siis tulivat liian lähelle Nero Wolfea. Pierrellä oli pelivelkoja, joten hän yritti kiristää paperilapulla, jossa oli murhaajan nimi. Murhaajan motiivi tai yksi niistä oli saada Archie Goodwinin paikka. Kirjassa on paljon juonittelua jopa Kummisedän tapaan, lopulta mätä omena paljastuu...

Sarja päättyy tilanteessa, jossa Nero Wolfen ja Archie Goodwinin yksityisetsiväluvat ovat hyllyllä. He odottavat yhdessä päätöstä niiden vapauttamisesta. Muuten rauha on palannut, mutta epäluottamus aina aiheuttaa epävarmuutta.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggasin  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, seuraavaksi tulee bloggauksia kahdesta suomeksi käännetystä  novellikokoelmasta ja muutamista englanninkielisistä, mitkä olen itselleni ostanut.

Laura Parkko: Ainutkertainen Sami Saari

 

Laura Parkko: Ainutkertainen Sami Saari, Docendo 2022,  sivumäärä 239.

Sami Saari (s. 1962) on suomalainen muusikko, joka on monipuolisesti tehnyt musiikkia, myös soulia. Kirjan mukaan Samilla oli turvattu lapsuus, isä oli arkkitehti ja äiti hammaslääkäri. Perhe asui Tampereella.

Sami Saari aloitti kansakoulun syksyllä 1969. Koulusta tuli vuosien aikana paljon poissaoloja. Teini-iässä vaihtovuosi Berliiniin oli tapahtumarikas. Sami Saari ei käynyt lukiota vaan valmistui suutariksi, jota työtä myöhemmin tekikin. Musiikki oli Samille tärkeää alusta saakka. Sami meni kuoroon, jossa oli mm. Costello Hautamäki. Sami sai kitaran joululahjaksi, eli tästä musiikkihommat alkoivat. 

Vuonna 1984 Sami soitti Hot Cafessa, joka tarjosi palveluja Polar artisteille ja soittivat (tai tuurasivat soittajia) taustalla artisteille kuten Frederik, Kirka, Kake Randelin, Meiju Suvas. ja yhden viikonlopun  Dannylle ja Armille. Keikat olivat ravintoloissa, jossa oli myös tarjolla alkoholia. Sami kyllästyi tähän ja tapasi Aki Sirkesalon vuonna 1985. Sirkesalo houkutteli Samin Giddyupseihin. Sami lopetti myöhemmin suutarin päivätyön bänditouhun vuoksi. Suutaripajassa työskenteli myös Veeti Kallio. Pian oli pystyssä yhtye Veeti & The Velvets. Myöhemmin Sami oli kesäkitaristina Aki Sirkesalon Lemmenjättiläisissä. 

En levittele blogissani ihmisten perhe-elämää, mutta kirjassa Samin perhe-elämää ja suhteita käydään läpi, täällä ei.

Kirjassa on esitelty Akin studiolevyt, joita on 7 ja yksi kokoelma. Ensimmäinen levy Do re mi julkaistiin 1997. Levyllä  oli hitti Ainutkertainen ja seuraavalla levyllä Sam The Man, oli hitti Onnen kyyneleet, joka on Timo Kiiskisen säveltämä ja sanoittama. 

Ostin Saaren levyn Turisti, mutta  en ole tämän tyyppisen musiikin ystävä. Sen sijaan Aki Sirkesalon muistokonsertin levy, missä mukana on Sami Saari, on upea.

Sami Saari on tehnyt lukuisten artistien kanssa yhteistyötä. Hän koki hyvin raskaasti Aki Sirkesalon menehtymisen tsunamissa 26.12.2004. Sami  pääsi myöhemmin tämän  yli. 

Sami Saari on tehnyt yhteistyötä myös Elastisen. Cheekin ja Brädin kanssa. 

Vuonna 2012 Saari teki levyn Soul-klassikot ja 2018 Sami Saari ja Jazz-pojat, ne ovat viimeisimmät soololevyt.

Kirjan ostin alelaarista kahdella eurolla, tässä kategoriassa tämä oli keskinkertainen kirja.

*****

Kirjailija Laura Parkko (s. 1978) on toimittaja

Rex Stout: Kuolema pöytälaatikossa

 

Rex Stout:  Kuolema pöytälaatikossa, alkuteos Please Pass the Guilt, 1973 Suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 404, sivumäärä 194. Nero Wolfe #32

Rex Stoutin dekkari Kuolema pöytälaatikossa on maestron toiseksi viimeinen Nero Wolfe -sarjassa. Tarina alkaa toukokuussa 1969, jolloin Nero Wolfen uskollinen apuri Archie Goodwin tuskailee Nero Wolfen tyhjentyvän pankkitilin vuoksi. Juttuja on ollut harvakseltaan. Nero Wolfe ottaa rahapulassa "valmennukseen" henkilön, joka on ollut terapiassa, eikä se ollut auttanut. Tämä esiintyy salanimellä Ron Seaver. Heppu luulee, että hänen kätensä olisivat veressä eli puhuu Lady Macbeth syndroomasta. Henkilö on oikeasti Kenneth Meer, CAN-yhtiön (Continental Air Network) henkilöstöpäällikkö. Yrityksessä on tapahtunut 20.5.1969 murha. Peter J. Odell on kuollut pommiräjähdyksessä apulaisjohtaja  Amory Browningin huoneessa, kun Odell avasi alalaatikon, jossa oli viskipullo, josta Browning otti joka iltapäivä viskinaukut.

Archie Goodwin ajattelee Nero Wolfen pankkitiliä, ja saa kuin saakin Odellin kipakalta leskeltä rahakkaan toimeksiannon. Poliisilla ei ole kykyä ratkaista murhaa, mutta myös Nero Wolfen tutkimukset ovat loppuun asti jumissa. Hän palauttaa 100 000 dollarin shekin rouva Odellille ja sovitaan että osa rahasta on vinkkipalkkio. Lopulta murhaaja selviää uuden tutkintanäkökulman, Nero Wolfen päättelyn ja ansan avulla. Syyllinen  pidätetään.

Kuolema pöytälaatikossa on laatudekkari, mutta Nero Wolfe -sarjassa aika vaisu teos, joskin kirjassa on loistava (mutta pieni) pala baseballseura New York Metsin historiaa.

Pidempi oppimäärä

Continental Air Networkin ihmissuhdeverkostot ovat täysin sekaisin. Ensinnäkin firmassa taistellaan pääjohtajan paikasta. Odell ja Browning ovat tyrkyllä pestiin pääjohtaja Cass R. Abbotin jälkeen, joka on eläköitymässä. Rouva Madeleine Odell on upporikas, hän omistaa pelkästään osakkeina 70-80 miljoonaa dollaria ja on CAN:n merkittävä omistaja. Hän on rikas perijätär, joka haluaa miehensä etenevän. Hän tunnustaa, että hänen yksityissihteerinsä Charlotte Haber on hankkinut nestemäistä LSD:tä, jota Odell laittoi Browningin pulloon, jotta tämä munaisi itsensä johtokunnan kokouksessa. Silvia Venner on sihteeri, kuten Helen Lugos, jolla on suhde Browningiin, jota taas rouva Browning ei hyväksy. Suhteet ovat solmussa, lisäksi kaikilla epäillyillä on ollut motiivi ja tilaisuus.

Teoksessa  etsiväkolmikko Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather puuhaa apuna. Archie Goodwin seuraa baseballia, pelaa Saul Panzerin luona torstaisin pokeria ja syöttää Rustermanissa Lon Cohenia, Gazetten rikostoimittajaa, jolta saa tietoja. Archie heilastelee Lily Rowan kanssa. Archie ajaa Lilyn maaseutuasunnolle Wolfen omistamalla Heronilla, joka oli uusi-seelantilainen urheiluauto. Archie ei juo olutta kuten Nero Wolfe, vaan hän juo maitoa.

Kirjassa katsotaan baseballia väri-tv:stä, jossa on jo  kaukosäädin (keksittiin 1955). Peliä selostaa Ralph Kiner (1922-2014), joka pelasi baseballia 1946-1955 ja toimi selostajana sen jälkeen, hänet valittiin Baseballin Hall of Fameen 1975. New York Metsin pelaajista mainitaan  Ed Kvanepool pelasi Metsissä (1962-1979), jatkossa suluissa on aika jolloin pelaaja pelasi Metsissä; Cleon Jones (1963, 1965-1975), Tommy Agee (1962-1973), Jerry Grote (1966-1975), Bud Harelson (1965-1977) ja Ed Charles (1967-1969). Archie Goodwin katsoo aina, jos pystyy, Metsin pelit ja tv:stä myös vieraspelit. Nero Wolfe (tai ehkä Archie) on ostanut 922 dollarin nauhurin, jolla nauhoitetaan keskustelut Nero Wolfen huoneessa, (pikakirjoitus jää pois ja ehkä myös kirjalliset raportit, tehtäviä, mitä Archie teki alkupään dekkareissa.). 

Rex Stoutin tekstistä ilmenee, että Orrie Catherilla on hankaluuksia tulla toimeen tiimissä. Kinastelee Archien kanssa, pettää vaimoaan ja muutakin kitkaa on.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Diego Armando Maradona Jumalan käsi

 

Diego Armando Maradona: Jumalan käsi, Voittajan tarina Meksikon MM-kisoista 1986, Tammi 2017, suomentanut Antero Tiittula. Sivumäärä 265.

Argentiinalainen Diego Armando Maradona (1960-2020) on kautta aikain yksi legendaarisimmista jalkapalloilijoista. Hän pelasi numerolla 10. Hän voitti Argentiinan joukkueen kapteenina jalkapallon MM-kisat Meksikossa vuonna 1986.

Kirja alkaa uruguaylais-syntyisen toimittajan Victor Hugo Moralesin alkusanoilla ja päättyy Jari Litmasen jälkisanoihin.

Diego Maradona on kiistelty persoona. Kiistely tulee monestakin asiasta ja yksi liittyy tuohon jumalan käteen, jolla Maradona teki 1 - 0 maalin Meksikon MM-kisoissa 1986 puolivälierissä Englantia vastaan. Maradona teki toisen maalin pitkän kuljetuksen jälkeen. Argentiina voitti 2-1, tuolloin Falklandin sodasta oli 4 vuotta aikaa. Maradonan uralla oli tapahtumia paljon, mutta niitä ei tässä opuksessa käsitellä vaan keskitytään 1986 alustunnelmiin ja itse peleihin.

Uruguaylainen toimittaja Victor Hugo Morales (s.1947) hehkuttaa Maradonan kuljetuksen neroutta ylisanoin Englantia vastaan ja mainitsee Falklandin nöyryytyksen motivoivan argentiinalaisia.  Falklandin sota käytiin Falklandinsaarten, Etelä-Georgian saarten ja Eteläisten Sandwichin saarten hallinnasta, ne kuuluivat ja kuuluvat briteille. Argentiinan sotilasjuntta-presidentti Leopoldo Galtieri yritti pönkittää valtaansa valtaamalla saaret 2.4.1982. Englannin pääministeri Margareth Thatcher kävi päättäväiseen vastarintaan. Argentiina upotti Englannin hävittäjistä HMS Sheffieldin ja HMS Coventryn. Britit kuitenkin nujersivat argentiinalaisten vastarinnan. Morales on asunut Argentiinassa vuodesta 1981 lähtien. 

Suomalainen (ja Ajaxin) hyökkääjä Jari Litmanen (s. 1971) kertoo Maradonasta huippupelaajan näkökulmasta. Junnuturnauksessa  Litmasta alettiin kutsua Diegoksi. Litmanen ei silloin edes tiennyt, kuka Diego oli. Maradonaa ei nimittäin valittu vuoden 1978 MM-kotikisoihin, jolloin Argentiina voitti maailmanmestaruuden. Maradona voitti nuorten maailmanmestaruuden 1979. Litmanen kertoo että hän oppi tuntemaan Maradonan ja Maradona on tehnyt häneen futiksen pelaajista suurimman vaikutuksen ja on ollut hänelle inspiraation lähde.

Maradona kertoo tai oikeastaan toitottaa laveasti, miten Argentiina voitti maailmanmestaruuden 1986. Toitottaa siksi, että kieli on värikästä ja ylisanoja on paljon. Maradonan ympärillä tapahtuu myös paljon asioita. Argentiina voitti ensimmäisen jalkapallon maailmanmesttaruutensa vuonna 1978, mutta ilman Maradonaa. Vuonna 1982 Maradona oli mukana MM-kisoissa, mutta Argentiina putosi kisoista jatkolohkossa. Vuoden 1986 kisat  oli Argentiinan ja Maradonan. Vuonna 1990 joukkue hävisi Saksalle loppuottelussa  ja sai hopeaa. Vuoden 1994 kisoissa Maradona jäi kiinni dopingista alkulohkon ottelun jälkeisessä testissä ja sai pelikiellon. Tässä opuksessa Maradona toteaa, että doping-valvonnan pitäisi olla ennaltaehkäisevää eikä rankaisevaa jälkikäteen!

Maradona kertoo valmistautumisesta vuoden 1986 kisoihin, jotka pelattiin Meksikossa korkealla. Maradona oli siirtynyt Eurooppaan ja pelasi Barcelonassa. Maradona loukkaantui pahoin Goikoetxean viikatetaklauksen takia, luita murtui 24.9.1983. Asianmukainen hoito, kuntoutus ja 106 päivän jälkeen paluu. Maradonalle tuli myöhemmin vielä polvivamma, joka "parantui" ennen Meksikon kisoja. Barcelonasta Maradona siirtyi Napoliin pelaamaan.

Argentiina pääsi karsintoihin kautta kisoihin, karsintaottelut pelattiin Etelä-Amerikkassa. Kisat alkoivat Argentiinan osalta 2.6.1986 ja loppuottelu pelattiin 29.6.1986. Alkulohkossaan Argentiina voitti Etelä-Korean 3- 1, pelasi Italian kanssa tasan 1-1 ja voitti Bulgarian 2-0.  Tämän jälkeen alkoivat pudotusottelut. Ensin Argentiina voitti Uruguayn 1-0.

Puoliväräottelu 22.6.1986 Englantia vastaan on eniten puhuttu ottelu. Ennakkospekulaatioissa oli myös Falklandin sota. Kirjan tekstiä: "Olivathan englantilaiset tappaneet ison määrän poikiamme, mutta vaikka englantilaiset olivat siihen syyllisiä, yhtä lailla syyllisiä olivat olleet ne argentiinalaiset, jotka olivat lähettäneet ne pojat ... s. 64. Lisäksi  ... tarjoaisimme helpotusta noiden nuoruksisisten vanhemmille... verilöyly, pyyhitään Englanti maailmankartalta. [Suomalaisten lähteiden mukaan Argentiina maihinnousi saarille. Wikipedian mukaan argentiinalaisia kuoli 649, ja sotilasvallan aikana (1976-1983) uhreja on Wikipedian mukaan noin 30 000].

Vuolaan otteluselostuksen jälkeen Maradona kehuu Englannin Gary Linekeriä, joka oli herrasmiespelaaja. Ja mainitsee, että vuosikymmenten jälkeen Englanti arvostaa Bobby Charltonia (1937 -2023), joka siis voitti MM-kultaa 1966, lisäksi Eurooppa Cupin ja FA Cupin.

Välierissä Argentiina voitti Belgian 2-0. Loppuottelussa Länsi-Saksa kaatui 3-2. 

Mukava kirja ja kahden euron kategoriassa kiintoisa. Kirjassa on kuvasivuja, mutta ne ovat vain jalkapalloaiheisia peruskuvia Maradonasta.

Can Xue: Kärlek i det nya årtusendet

 

Can Xue: Kärlek i det nya årtusendet, alkuteos: 新世纪爱情故事 kääntänyt kiinasta ruotsiksi Anna Gustafsson, Albert Bonniers Förlag 2022, sivumäärä 435.

Kiinalainen Can Xue on julkaissut romaanin Rakkaus uudella vuosituhannella vuonna 2013, ja se on käännetty 2018 englanniksi, ja ruotsiksi 2022.

Teos on näennäisen yksinkertainen. mutta lopulta syvällinen matkakertomus ajassa sekä kaupungin ja maaseudun välillä. Päähenkilöinä on muutama mies ja joukko naisia, jotka työskentelevät tehtaissa, mutta tarjovat myös seksipalveluja kylpylähotellissa.

Teoksessa on 11 pitkähköä lukua, joissa henkilöt ovat osittain samoja, naisia leski Niu Cuilan, neiti Long Sixiang, rouva Yuan, neiti Si. Miehiä ovat Wei Bo, jonka vaimo Yuan on, ja tohtori Liu, poliisi He ja antiikkikauppias You. Weillä on suhde Cuilanin kanssa, lisäksi hän on usean muun naisen kanssa tekemisissä, jotka ovat kuumien lähteiden hotelliin maksullisia naisia. Suhteita tarkastellaan monesta näkökulmasta. Kertomus on kaleidoskooppimainen.

Teos alkaa nuoren lesken (35 v) Niu Cuilanin tarinasta. Cuilan on ollut kahdeksan vuotta leskenä, hän on tutustunut vuosi sitten (setämies) Wei Bo'hon (48 v) ja jonka kanssa hänellä on suhde tai he tapailevat toisinaan. Wei on naimisissa (pikku) Yuanin kanssa. Myöhemmin ilmenee, että Wei on ollut rakastunut vaimoonsa ja päinvastoin, parilla on kaksi lasta. Nyt rakkaus on loppunut, ja puolisot hilluvat tahoillaan.

Niu Cuilan on tajunnut käydessään kylpylässä, että paikalliset maksulliset naiset tuntevat Wein. Wei on saippuatehtaassa töissä, mutta hänellä on tuloja harmaalta sektorilta, ja hänellä on suhteita kylpylänaisten kanssa. Yksi naisista Si on hakattu ja rakastuu Wei Bo'hon, jolla on siis suhde Cuilanin kanssa.  Naisista myös Long Sixiang on ollut naimisissa. Hän on synnyttänyt vauvan, joka on kuollut, mies jättl vaimonsa, ja Long päätyy kuumien lähteiden hotelliin, jossa hänen lempinimensä on luumunkukka. Yhdellä naisella Jin Zhulla on tuberkuloosi.

Teoksessa on hyvinkin vapaa tunnelma. Naiset ovat töissä tekstiilitehtaassa ja Cuilan mittainstrumenttitehtaassa, mutta he käyvät kahviloissa, antiikkikaupoissa, oopperassa, hotellissa ja maalla. Naiset tarjoavat vapaa-aikoinaan miehille maksullisia palveluja.

Wei Bo pidätetään ja hän joutuu kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Poliisi He alkaa tällöin piirittää ensirakkauttaan eli Cuilania. Wein vaimo Yuan, joka on ollut opettaja häipyy ja alkaa toimia muualla opettajana, siellä missä on Tohtori Liun vastaanotto. Heillä on ollut aiemmin fyysinen suhde, nykyisin Liu on kiinnostunut vain yrteistä ja kiinalaisesta lääketieteestä. Yuanin oppilaat istuttavat ja hoitavat kasveja, mikä hämmästyttää Yuania, joka luuli, että kaikki haluaisivat matkustaa.

Tarinan aikana vieraillaan maaseudulla, ihmiset palaavat hetkeksi juurilleen. Maalla osa tapahtumista on maagisia. Usea päähenkilö puhuu Kamelianaisesta, he käyvät oopperassa kuulemassa Kamelianaista, ja laulu linkittyy moneen tapahtumaan. (Myös Kamelianainen oli maksullinen ja hänellä oli tuberkuloosi)

Can Xuen romaani Rakkaus uudella vuosituhannella tuo rakkauden ja  naiset uudelle vuosituhannelle. Kirjassa naiset ovat toistensa tukena ja päättävät kehostaan. Itsensä myymiseen ei kirjan kuvauksesta päätellen liity paritusta tai muitakaan lieveilmiöitä. 

Tunnustan, että ruotsinkielen ja itämaisen kulttuurin vuoksi osa romaanin asioista varmasti meni ohi. Luin Ylen artikkelin jonka mukaan avioliitot ovat vähentyneet ja avioerot ovat lisääntyneet Kiinassa, ja avioeron ottaa yleensä nainen, jotka ovat koulutettuja. Lapset syntyvät avioliittoon, aviottomia ei rekisteröidä. Kiinassa luovuttiin yhden lapsen poliitiikasta lokakuussa 2015.

*****
Can Xue (s. 1953) eli Wikipedian mukaan Deng Xiaohua kiinalainen naiskirjailija aloitti kirjoittamaan kolmikymppisenä. Hän joutui elämään Kiinan kulttuurivallankumouksen kuohuissa perheensä kanssa.