perjantai 15. maaliskuuta 2024

Rex Stout: Liian monta naista

 


Rex Stout; Liian monta naista, alkuteos Too Many Women, 1947, suomentaja Reijo Lehtonen, Sapo 209. WSOY 1977, sivumäärä 243, Nero Wolfe #10.

Rex Stoutin dekkari Liian monta naista on alkuun hyvin hauska dekkari. Naylor Kerr yhtiön pääjohtaja Jasper Pine haluaa palkata Nero Wolfen tutkimaan, oliko yrityksen kirjeenvaihdon tarkkailija auton alle jäänyt Waldo Wilmont Moore murhattu. Yliajo oli tapahtunut 5.12.1947 keskiyöllä. Yliajaja on kateissa, auto oli varastettu ja löytynyt hylättynä.

Kun Jasper Pine tulee Nero Wolfe toimistoon, hän tapaa ensin Nero Wolfen apulaisen Archie Goodwinin: "kerroin että olin Archie Goodwin  Nero Wolfen etsivätoimiston sydän, maksa, keuhkot ja mahalaukku, Wolfe oli vain aivot". Nero Wolfe on mielentilassa, jossa ei halua rasittaa (edes) aivojaan, mutta suostuu ottamaan tehtävän vastaan, koska Archie Goodwin pestautuu Naylor-Kerrille henkilöstökonsultiksi, nimellä Peter "Pete" Truett. Hän tapaa toisen omistajan pojan hyvin erikoisen herran nimeltä Kerr Naylor, joka syö eksoottisia kasvisruokia ja on lahjoittanut osakkeensa työläisille. Kommunikaatio Archie Goodwinin  kanssa on hyvinkin hauskaa, lisäksi herra Naylor kertoo Goodwinille, että epäilee, mahtaako konekirjoittajissa olla yhtään neitsyttä. (Tässä eletään 1940-lukua!). Goodwin aloittaa kirjeenvaihto-osastolla naisten kuulemiset, neiti Hester Livsey  oli kihloissa auton alle jääneen Waldo Mooren kanssa. Mooresta oli kiinnostunut liuta neitejä, ja Moore oli pyörittänyt näitä nättejä naisia. Gwynne Ferrisin vuoksi firman apulaisjaostopäällikkö oli aloittanut tappelun murhatun Mooren kanssa. Gwynne haluaisi lopettaa konekirjoitusosastolla, sillä hän ei hallitse oikeinkirjoitusta. Rosa Bensonilla, jota Archie kutsuu krooniseksi nymfiksi, on aviomies. Kun Archie vie Rosan syömään, Rosan aviomies alkaa tapella Archien kanssa. Kerr Naylorin sisar rouva Cecily Pine pitää nuoremmista miehistä, hän on käskenyt palkata Waldo Mooren töihin. Mooren työnteko jäi vähemmälle, kun hän pörräsi kukasta kukkaan.

Naylor Kerr yllättää Archie Goodwinin, ja hän on arvannut kuka Goodwin on ja miksi hän on firmassa. Herra Kerr uhoaa tietävänsä, kuka Mooren murhasi. Goodwin kirjoittaa tämän raporttiinsa, raportti vohkitaan, ja seuraavaksi Naylor Kerrin päälle ajetaan. Toinen murha.

Koska kyse on isosta yrityksestä, lehdistö kohisee, tarkastaja Cramer on tyytymätön Archien toimintaan.

Hauskuus loppuu Kerr Naylorin yliajoon. Loppu on tutkintaa, mutta lopussa Nero Wolfella on vastaukset klassisiin kysymyksiin, kuka ja miksi.

Archie Goodwin kuulustelee ihmisiä Nero Wolfen puolesta. Hän on taitava pikakirjoittaja ja rustaa raportit valmiiksi pikakirjoituksen pohjalta kirjoituskoneella.

Koska Lily Rowan on sairaana, Archie järjestää lopussa triplatreffit Rosa Bendinin, Hester Livseyn ja Gwynne Ferrisin kanssa Rustermanin ravintolaan.

Moni nykyaikana varmasti leimaa tämän sovinistiseksi dekkariksi, mutta minusta se ei ole sitä, sillä tämä irvii myös miehisiä ominaisuuksia ja Kerr Naylor  on eittämättä suurin pässinpää, joskin viaton. Rex Stout oli itse naimisissa, ja hänen toinen vaimonsa Pola ainakin oli itsenäinen nainen ja huippu suunnittelija. Archie laskee leikkiä kaikista, naisistakin, mutta ei uskalla antautua avioliittoon. Nero Wolfe vierastaa naisia ja minusta jollain tasolla pelkää.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Tulen bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Don DeLillo: Omegapiste

 

Don DeLillo: Omegapiste, alkuteos Point Omega 2010, suomentaja Helene Bütsow, Tammi 2011, sivumäärä 124.

Yhdysvaltalainen Don DeLillo (s. 1936) on laatukirjailija, jonka läpimurtoteos oli Valkoinen kohina (1985), hänelle veikkailtiin aiemmin Nobelia, mutta sitä hän ei ole saanut. Tammen keltainen kirjasto on julkaissut DeLillolta kymmenen teosta, jotka kaikki on suomentanut Helene Bütsow.

Omegapisteessä ei ole normaalia juonta, jonka selvitettyään lukijalle olisi annettu kaikki vastaukset (tai edes kysymykset) valmiiksi pureskeltuna, vaan päin vastoin, mitä pidemmälle lukee, sen sekavammaksi kaikki muuttuu.

Kirja alkaa ja loppuu galleriassa, missä näytetään Alfred Hitchcockin Psykoa hidastettuna kuva kerrallaan, filmi kestää  näin näytettynä 24 h (normaalisti 1 h 49 minuuttia). Nimetön mies katsoo lumoutuneena Psykon kohtauksia, missä Norman Bates puukottaa suihkussa olevaa Janet Leighiä, jonka roolihahmon nimi on kirjan mukaan Janet Leigh, (wikipedian mukaan Marion Crane, filmi Psycho perustuu Robert Blochin kirjaan, jossa hahmo on nimeltään Mary Crane).

Toisessa tarinassa toimittaja  Jim Finley menee Kalifornian autiomaahan tekemään yhden oton filmiä Richard Elsteristä, joka laati Yhdysvaltain sotaväelle aatteelliset perusteet. Miehet asuvat mökissä, puhuvat keskenään, juovat ja istuvat kuistilla. Aika pysähtyy. Asetelma muuttuu kun Elsterin aikuinen tytär lähetetään mökille.

Omegapiste on kryptinen pienoisromaani, joka kuvaa vanhuutta, pisteessä, missä aika pysähtyy.

Pidempi oppimäärä (hieman enemmän juonesta)
Elster viettää aikaa  Kalifornian Anza-Borregossa (klik). Elster ja Finley eivät saa filmiä eteenpäin, mutta he viettävät aikaa yhdessä Omegapisteessä, missä ajatukset kääntävät kaiken sisäänpäin (s. 77) , mutta toisaalta ihminen haluaa mullistusta. Elsterin aikuinen tytär Jessie saapuu paikalle. Elster on eronnut (ja lisäksi Jessica on miehen toisesta avioliitosta). Luultavasti Jessie on autiomaassa paossa ongelmallista miesystäväänsä Dennistä? Joka tapauksessa Jessie katoaa mökiltä, eikä hänestä kuulu mitään. Talveksi Elster ja Finley lähtevät pois. Lukija ei saa lainkaan vastauksia, kuten eivät Elster eikä Finleykään.

Kirja päättyy "uuteen ottoon" hidastetusta Psyko-elokuvasta. Galleriassa tapaavat ensimmäistä kertaa tuntematon mies ja nainen. Pienellä päättelyllä he ovat Jessie ja hänen (ongelmallinen?) miesystävä.

Psykossa mies tarkastelee, kun etsivä Milton Arbocastia puukotetaan. Hän havaitsee, kun "aikaa hidastetaan" havaitaan, että Arbocastilla on  haavoja otsassaan, missä niitä ei pitäisi olla. Samalla pohditaan, millä nopeudella havaitsemme todellisuutta.

*****
Don DeLillo (s. 1936)  on poiminut teokseensa Douglas Gordonin näyttelyn "24 Hour Psycho", alun alkaen vuodelta 1993. Laitan pari youtubeklippiä teoksesta. 
Tässä oli kuuluisa suihkukohtaus, jossa henkilö, jota katsoja  luulee päähenkilöksi, murhataan.


Tässä toinen klippi. Aika outoa.

torstai 7. maaliskuuta 2024

Virpi Pöyhönen: Noidankehästä pois

 

Virpi Pöyhönen: Noidankehästä pois. Voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista Tammi 2021, sivumäärä 208.

Virpi Pöyhönen (s.1977) on tutkinut psykologian väitöskirjassaan kiusatun oppilaan puolustamista ja tukemista. Tämä kirja valottaa koulukiusaamista laajasti tutkimusten kautta, mitä koulukiusaminen on, kuinka yleistä se on, mitä vaikutuksia koulukiusaamisella on, mitä tiedämme muita kiusaavista koululaisista. Miten ryhmä vaikuttaa kiusaamiseen sekä mitkä ovat koulukiusaamisen vastavoimat? Sitten on yhteenvetoa sekä pohditaan, voidaanko koulukiusaamisen kierre katkaista. 

Laitan muutamia tulkintoja kirjasta, olen vetänyt ehkä joitain mutkia suoraksi, siksi kannattaa lukea kirja.

Koulukiusaaminen on toistuvaa käytöstä, jossa toiselle tulee paha mieli. Koulukiusaamisessa on valta-asetelma läsnä. Kiusaaminen voi olla fyysistä, sanallista tai epäsuoraa, jolloin kiusattava jätetään ryhmän ulkopuolelle. Huonoin asema  on niillä oppilailla, joita kiusataan sekä koulussa että somessa, eikä heillä ole ystäviä.

Sekä kouluterveyskyselyjen ja KiVa-koulu-kyselyjen mukaan kiusaaminen kouluissa on vähentynyt

Koulukiusaajalla voi olla joko puutteellinen empatian kyky, tai sitten toisen kärsimys ei vaikuta, usein kiusaaja voi olla sosiaalisesti taitava.

Lapset eivät hyväksy kiusaamista, mutta isossa ryhmässä he eivät tunne keinoja, miten puuttua kiusaamiseen, tai pelätään, että itseä aletaan kiusata. Jos on paljon "yleisöä", sivusta seuraajat tulkitsevat kiusaamisen ehkä lievemmäksi kuin se todellisuudessa on. 

Kiusaaja on usein ryhmässä suosittu, mutta ei pidetty. Kiusaaja voi oikeuttaa tekojaan, eri selityksin, se aloitti, muutkin kiusasivat, syyllistetään tai epäinhimillistetään uhria. Ryhmän normit voivat sallia kiusaamisen? Jokaisessa ryhmässä on valta ja hierarkia. Pohjalla olevia kiusataan.

Koulukiusaamista voidaan vähentää, mutta ei ole yhtä tehokeinoa, jolla kiusaaminen voidaan lopettaa. Kyse voi olla ryhmän normeista, tällöin pitää vaikuttaa koko  ryhmään. Joskus voidaan harjoitella empatiaa, mutta pelkkä empatia ei auta vaan kiusatuille tarvitaan myös "välineitä" selviytyä ja pärjätä vuorovaikutustilanteissa. 

Koululla on suunnitelma, missä on kurinpitokeinot ja lain mukaan "koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta oppimisympäristössä tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta, syrjinnästä tai väkivallasta niistä epäillyn ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle."

On hankala, jos mikään ei auta kiusaamiseen? Yleensä kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Teoksessa kuitenkin annetaan ohjeita eri osapuolille.

Minusta Virpi Pöyhösen kirja on  Noidankehästä pois kokonaisuudessaan hyvä, vaikka ei tarjoakaan joka tilanteeseen tepsiviä lääkkeitä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Rex Stout: Missä on testamentti

 



Rex Stout: Missä on testamentti alkuteos Where There's a Will 1940, suomentanut Eila Pennanen, WSOY 1993, Sapo 371. Kasettikirja, lukija Lars Svedberg, kasetteja 6. Nero Wolfe #8

Tämä oli ensimmäinen äänikirja, jonka itse kuuntelin.


Tämä on vielä kasettiversio kuudella c-kasetilla. Lapsillamme oli kylläkin c-kasettikirjoja. 

Rex Stoutin dekkari Missä on testamentti  alkaa testamenttiriidalla, mutta päätyy murhamysteeriksi. Archie Goodwin, Nero Wolfen apulainen ja tarinoiden ironinen kertoja, on huolestunut typötyhjästä Nero Wolfen pankkitilistä.  Positiivista, että Hawthornen sisarukset tulevat testamenttipulmassa Nero Wolfen tyköön. Huonoa on, että Nero Wolfe inhoaa testamentteja, ja niistä riitelyä. 

Noel Hawthorne on kuollut upporikkaana ampumisonnettomuudessa. Noelin sisarukset: April, May ja June, väittävät Noelin luvanneen heille, että he saavat rahaa, mutta kukin sisarus on saanut vain yhden hedelmän! Pääosa rahoista on testamentattu Naomi Karnille, joka oli Noelin tyttöystävä. Vaimo-Daisy inhoaa kaikkia Hawthorneja, sillä Noel on (vahingossa) ampunut nuolella Daisya kasvoihin, ja hän käyttää huntua (kirjan kansikuva). Naomi Karn ei aio tinkiä perintöosastaan.

Vyyhti alkaa purkautua. Ilmenee, että Noel Hawthorne on murhattu. Murhapaikalla oli ruiskaunokki.  April oli poiminut ruiskaunokkeja. April on myös huippunäyttelijä. 

Tutkimusten aikana ilmenee myös, että April on näytellyt hunnullista Daisya ja jututtanut Naomia. Poliisi pidättääkin Aprilin.

Tapahtuu vielä yksi murha. Lopulta Nero Wolfe selvittää murhaajan ja kukka on todisteena. 

Pidempi oppimäärä
Hawthornen sisaruksista June on vanhin, hänellä on aviomiehensä John Dunnin kanssa kaksi lasta poika Andrew  ja tyttö Sara, joka valokuvaa, mutta on hyvinkin sekaisin. May johtaa Varney Collegea, joka odotteli myös Noelin testamentista rahaa miljoonan dollarin verran, sekä kaunis April, joka on siis taitava näyttelijätär. Lakifirmasta osakkaista testamentin kanssa ovat puuhastelleet Glenn Prescott ja Eugene DavisNaomi Karn on herättänyt monen miehen kiinnostusta.

Tarina etenee noir-tyylisenä. Hiljalleen todisteita putkahtaa pintaan, mutta myös panokset kasvavat ja tapahtuu yksi lisämurha.

Ratkaisevaksi todisteeksi nousee ruumiin vierellä ollut kukka, tai oikeastaan, se miksi kukka oli jätetty sinne. Koko sotkun selvittämiseksi Nero Wolfe joutuu lähtemään asunnostaan. Wolfe on ainoa, joka löytää ratkaisevan todisteen Sara Dunnin valokuvista. Lisätodisteen Wolfe tuo ilmi, kun kertoo Lucille Adamsin poismenosta.

Tässäkin tarinassa minulle tuli mieleen Matlock-sarja ja sen jakso Reunion, jossa Matlock päättelee valokuvista, kuka on murhaaja. Matlock on kiinnostunut isoista shekeistä, kuten Nero Wolfe, joka käyttää rahansa Fritz Brennerin valmistamiin ruokiin, lisäksi hänellä on 10 000 orkidean kokoelma kasvihuoneessaan. Jo tuolloin sen arvo oli yli miljoona dollaria. Orkideoilla on oma hoitaja Theodore Horstmannn.

Tämä oli ensimmäinen kokonainen äänikirja, jonka kuuntelin. Lars Svedberg oli hyvä lukija. Kiintoisa juttu kaiken kaikkiaan. C-kasetit eivät olleet enää kovinkaan kuunneltavia, minulla oli vain vanha kasettinauhuri, mutta hienoa, että Suomessa on kirjasto, josta saa vanhoja kirjoja, minulla ei olisi varaa hankkia koko Nero Wolfe-sarjaa itselleni. Osaa kirjoista saa vain 30-50 euron  myyntihinnalla.  Tätä myytiin hintahaitarilla 18 - 40 euroa.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit Nero Wolfe -bloggauksiini. Tulen bloggaamaann  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

torstai 29. helmikuuta 2024

Lotta Hällström: Painajainen puntarilla

 


Lotta Hällström: Painajainen puntarilla, syömishäiriöt ja niiden ehkäisy, Minerva-kustannus 2009, sivumäärä 174.

Lotta Hällströmin kirjan aihe on vakava: syömishäiriöt ja niiden ehkäisy. Kirjassa on paljon analyysia syömishäiriöiden synnystä ja puhkeamisesta kohdistettuna pienten lasten ja teini-ikäisten lasten vanhemmille. Kirjassa pohditaan, miksi lapset laihduttavat ja miksi kulttuurimme ihannoi hoikkuutta.

Tytöillä anoreksia (laihuushäiriö) ja bulimia (ahmimishäiriö) ovat yleisempiä kuin pojilla, joilla on muunlaisia syömishäiröitä, kuten ortoreksiaa ("syödään mahdollisimman terveellisesti"). 

Monelta puuttuu diagnoosi, mutta syömishäiriöt ovat yleistymässä. Kirja on vuodelta 2008, vuonna 2020 nettitietojen mukaan "tytöistä" noin 18% on kärsinyt syömishäiriöistä, ja pojista noin 2 %. Toisaalta Duodecimin mukaan anoreksiasta kärsiviä on "vajaa 1%" anoreksiaan sairastuneista poikia on "5-10%". Terveystalon "esitteen" mukaan naisista 1-2% sairastuu anoreksiaan, ja syyt ovat samoja mitä kirjassa esitetään, eli perfektionismi, hyväksynnän hakeminen, traumaattiset kokemukset, perheessä kytevät ongelmat, tyytymättömyys omaan kehoon, vartaloihanteet. Ikä ja sukupuoli myös vaikuttavat näiden häiriöiden syntyyn ja perimä.

Kirjaa oli alkuun mielenkiintoista ja hyödyllistä lukea, mutta itseäni alkoi rasittaa jopa ahdistaa ne jatkuvat vaatimukset, mitä lueteltiin vanhemmille, mitä pitää tehdä ja sanoa, miten pitää puhua lapsille, miten ei saa puhua ja vertailla.

Joitain pointteja kirjasta
Yhteiskunnassa ihannoidaan hoikkuutta. Jopa nettikeskusteluissa leimataan lihavia. 
Anoreksia puhkeaa yleisemmin teini-iässä, bulimia hieman myöhemmin.
Syömishäriön "riskitekijöitä" ovat perfektionismi, ylitunnollisuus, riittämättömyyden tunne, tyytymättömyys kehoon ja halu saada kontrollia. Laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi pitkään jatkuva koulukiusaaminen, joka romahduttaa itsetunnon.
Ulkopuolinen ei voi ymmärtää syömishäiriöistä.  Minusta se tulee myös ilmi niin, että kun syömishäiriö kehittyy riittävästi, sitä ei voi "järjellä" selittää, silloin syömishäiriö on ottanut ohjat.

Ohjeita
Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen. Lapsen kanssa kannattaa olla, kun hän on syntynyt. Äidillä ja isällä on omat roolinsa ja ovat tärkeitä. Lapsen kanssa ei aina ole inspiroivaa, mutta omaa aikaa kannattaa suunnata lapsen kanssa olemiseen.
Lasta voi kehua ja samalla voi asettaa rajoja. Lapsi pitää hyväksyä, huonoon käytökseen voi puuttua.
Kirja pitää huonona puntarilla käyntiä, ja painoindeksistä puhumista. Puntarin lukema ei takaa hyvinvointia.
Jokainen tekee virheitä, ja tietty armollisuus on hyvästä.
Kevyttuotteita pidetään huonona, sillä voivat johtaa vääriin ruokatottumuksiin.

Voi olla, että olen referoinut väärin jotakin. Hyvä kirja, mutta vanhempia minusta evästettiin liikaa. Luullakseni kaikki vanhemmat "epäonnistuvat", lisäksi useimmat käyvät töissä ja lapset ovat varhaiskasvatuksessa ja koulussa eli ei aina voi olla lasten kanssa, eikä pidäkään. Kannatan mallia, että vanhemmilla on kasvatusvastuu, mutta myös koululla ja varhaiskasvatuksella on vastuu siitä ajasta, jolloin lapsi on "heillä", koulussa on pakko käydä.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker Kuoleman kosketus

 


Marko Kilpi: Undertaker Kuoleman kosketus, Crime Time 2020, sivumäärä 442.

Marko Kilven Undertaker on uskomaton dystopia, joka etenee eri näkökulmin. Kuoleman kosketus on sarjan nelososa. Hautausyrittäjä ja suurrikollinen Jarmo Kivi jatkaa outoa vaellustaan edellisen osan tilanteesta. Poliisista Saari on pidätetty epäiltynä Kiven kilpimiehen murhayrityksestä ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta, Saarta epäillään myös liigan johtajaksi. KRP:n tutkija Milla Lumi kuulustelee Saarta, ja poliisista Tiina Koskela käy puhumassa Saaren kanssa, joka kiristää Tiinaa tämän huumetaustan takia.

Tuomas, josta Kivi yrittää uutta kilpimiestä, on kuin säikähtänyt pupu ajovaloissa. Tuomaksen naapuri Timppa, peitetehtävissä ollut poliisi, on toipumassa tahallisesta yliajosta. Tuomaksen äiti on kuollut ja Tuomas on mukana hautaamassa äitiään.

Varallisuusfirman pomo Haglund on liian ahne sijoittaja, ja uhkaa hävitä miljardeja. Hänessä on jotain outoa kuten varallisuusfirmassa touhuavassa Reksassa, joka on  entinen NHL-peluri.

Kivi sukkuloi edelleen varjoissa. Perheen poika Sakari on saanut joltain mieheltä ahdisteluviestejä. Kivi yrittää selvittää lähettäjää, hän on varallisuusfirmassa toimiva Reksa, joka ei tajua miten vaarallinen vihamies Kivi on.

Undertaker osa 4 jatkaa kolmannesta osasta, tarina etenee, ruumiita tulee, ja Kivi hoitelee niiden hautuuhommat.

Tässä osassa panokset ja paukut kasvavat. Kiven perhe joutuu tulilinjalle. Kiven ydinperhe (ja illuusio siitä) räjähtää toistamiseen sirpaleiksi ja Kivi suistuu raiteiltaan, Pandoran lipas aukeaa, kaupungin keskustassa räjäytetään taktinen ydinlataus. Kuka? Miksi? On epäselvää?


Leijona terva-lakritsipastilliaskin kansi pysyy kovassa tilanteessa kiinni. Kuten tunnettua maailman myrskyistä ja ihmisten pahuudesta kärsivät eniten sivulliset ja viattomat.

Marko Kilpi (s. 1969) vie dekkarissa Undertaker Kuoleman kosketus Kiven helvetin reunalle.

5. Kuolemanpelko
6.  Kuolemankauppiaat

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker 1-3

 


Marko Kilpi: Kivi Undertaker, Crime Time 2020, sivumäärä 764.

Tässä Kivi Undertaker -tiiliskivessä on kaikkiaan kolme ensimmäistä Kivi-sarjan dekkaria: Kuolemantuomio, Kuolemanenkeli ja Kuolemanlaakso.  Sarjan päähenkilö on hautausurakoitsija Jarmo Kivi, joka on naimisissa pappi Leena Kiven kanssa, perheessä on kaksi Leenan lasta. Kunniallisten kulissien takana ja perheeltään salassa Kivi johtaa huumeiden maahantuontia, jota taas järjestäytyneen rikollisuuden vastainen poliisi yrittää saada loppumaan ja tekijät kiinni. Sarjan alkaessa Kivi on pahassa pinteessä, kilpimies Jouni on pettänyt hänet. Huumekauppa on pysähtynyt. 

Kirja on raaka. Päähenkilö Kivi on hyvin ristiriitainen henkilö. Hautausyrittäjänä hän tekee työnsä hyvin, lohduttaa ja opastaa omaisia, mutta rikollisissa toimissaan hän on tehokas ja säälimätön. Sarjan realistisuutta nakertaa Kiven kaikkivoipuus ja tietynlainen näkymättömyys, mutta se myöskin kiehtoo.


Kivi tavataan teoksen alussa tappamassa huumeveikko Markusta. Teon Kivi lavastaa itsemurhaksi. Teoksessa tarkastellaan Kiven aherrusta hautaustoimistossa ja toisaalta hänen huoliaan. Uskottu mies Jouni on tehnyt oharit ja pettänyt Kiven, jonka pitää päästä eroon miehestä, ja pian, sillä Jouni on päättänyt tehdä sopimuksen poliisin kanssa. Kiven vaimo Leena on pappi, joka on empaattinen ja on hakenut kirkkoherraksi. Leena rakastaa miestä, jota ei todellisuudessa tunne lainkaan. Perheeseen kuuluvat Leenan lapset Sakari ja Noora.

Tuomas, joka on murhatun Markuksen veli, on velkainen taloustieteen opiskelija, jota kaikki potkivat päähän. Tuomaksen tyttöystävä Maria ei pysty opiskelemaan mielenterveys-ongelmiensa vuoksi. Tuomas yrittää pitää kulissit pystyssä.

Poliisin erikoisryhmä tutkii järjestäytynyttä rikollisuutta, poliiseja on Saari, Juutila, Laakso ja aviopari Tiina ja Pauli Koskela.

Kiven ongelmien määrä ja laatu pysyvät vakiona. Markus on saatu päiviltä, mutta Jouni on vapaana. Lisäksi kontakti Saksassa haluaa paljastaa Kiven henkilöllisyyden.

Kivi menee ratkomaan koulussa tapahtuvaa iskua, jonka seurauksena poliiseista Pauli riistää itseltään hengen, ja suistaa vaimonsa Tiinan raiteltaan.

Tämä kirjasarja on kuin tv-sarja 24, näkökulma vaihtuu ja tilanteet. Vauhti on niin nopea, että lukija ei ehdi pohtimaan kokonaisuuksia, vaan lukija on kirjailijan armoilla.

Kivi hautaa jatkuvasti kuolleita, osa on hänen tekosiaan. Hän lisäksi hävittää ylimääräisiä ruumiita krematoriossa virallisten ruumiiden kanssa. Jouni on saatu pelistä pois, mutta Rundi on karannut, Jouni on kertonut hänelle Kivestä kaiken (minkä tietää).

Kivi on järkyttävällä tavalla kouluttanut Tuomaksesta apulaisen. He suuntaavat Viroon, missä poliisit hyökkäävät heidän kimppuunsa. Kivi selviytyy tästäkin. Hän on taas raivannut tieltään esteitä, mutta yhä uusia pulmia nousee esiin.

Rinnakkaistarinassa alkaa hahmottua Kiven kyynisen asenteen yksi syy. Oma lapsi Aino on huuhtoutunut tsunamissa 2004? (Myöhemmin ilmenee, että koko perhe).



Marko Kilpi ymppää juoneen yhä huikeampia pistokkaita, jotka johtavat Kiven yhä uudestaan paljastumisen partaalle. Rundi on karannut ja kiristää nyt Kiveä. Kivi joutuu polttamaan tuomansa kokaiinit arkussa, kun ei pysty siirtämään niitä pois. Timppa Tuomaksen naapuri on peitetehtävissä oleva poliisi. Reksa pohtii kouluiskua ja tulee juoneen mukaan. Uhkaajat pääsevät yhä lähemmäs Kiveä, panokset nousevat. Kaikkien juonenkäänteiden jälkeen loppuratkaisu on uskomaton.

Kolme osaa peräkkäin on miltei liian hengästyttävää, mutta Undertaker pitää pihdeissään.


Kivellä on tällainen peltinen Tervaleijona-rasia, josta poimii suuhunsa sokeroituja pastilleja "sulamaan".

Kolmen ensimmäisen kirjan yhteisnide toimi niin hyvin, että päätin lukea koko sarjan, joka syventää Kiven tarinaa ja pitää yllämainittua hahmokatrasta mukana (kunnes kuolevat).

Marko Kilpi (s.1969) Undertaker-sarja
1. Kuolemantuomio
2. Kuolemanenkeli
5. Kuolemanpelko
6. Kuolemankauppiaat.