tiistai 15. syyskuuta 2020

Sirpa Kähkönen: Graniittimies



Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava, 2014, Seven-pokkari 2015, sivumäärä 334.

Sirpa Kähkösen Graniittimies piirtää herkin punaisin värein nuoren suomalaisen naisen ja hänen lähipiirinsä kohtalon Neuvosto-Venäjällä loikkarina 1920- ja 1930-luvulla. Kähkönen onnistuu vähäeleisesti tavoittamaan inhimillisyyden ja idealismin, ja sen hukkumisen raadolliseen realismiin. Kähkösen kaunis kieli pehmentää tarinan tylyyttä, Minun mielestäni Graniittimies on Kähkösen tuotannon paras.  (Bloggauksen lyhyt versio, alla oleva paljastaa enemmän kirjasta).

Sirpa Kähkösen Graniittimies alkaa kun Suomen Kansalaissotaan osallistuneet Ilja ja Klara kevättalvella 1922 loikkaavat rajan yli Suomesta Neuvosto-Venäjälle, Iljan päästyä vankileiriltä. He kokevat että heillä ei ole sijaa Suomessa ja haluavat paikkaan, missä työläinen saa elää vapaana. Ilja ja Klara  pääsevät sisälle Petrogradin (Pietarin)  toveripiiriin. Sirkuksessa esiintyvä Tom Velikanovits Mehr tarjoaa apuaan sairastuneelle Klaralle, ja ystävyys alkaa. Tom on muuttanut Viipurista, Tomin apulaisena on 16-vuotias tyttö Shura, jonka isä on klovni Massimo Rastrelli oikealta nimeltä Osip Solovei.

Ilja paneutuu ruumiillisiin korjaustöihin, konemestari kun oli ja menee insinöörioppiin ja hän uppoaa puna-aatteen teoriaan ja Klara, joka menettää odottamansa lapsen jää yksin.  Klara ystävystyy Suomesta loikanneen, lapsensa jättäneen Suomeen jättäneen Jelenan kanssa. Jelena haaveilee kauniista vaatteista ja mallin urasta. Tom lahjoittaa Klaralle, Jelenalle ja Iljalle vapaalippuja sirkukseen, ja he pääsevät näkemään sirkuslaisten juhlia, jossa samppanja virtaa ja kaviaaria kuluu.

Venäjällä Lenin kuolee, Petrograd muuttuu Leningradiksi, Ilja liittyy NKP:hen. Klara, joka pohtii sosialismin ja kommunismin ydintä, menettää lapsen, ja pohtii aatteen oikeutusta. Klara liittyy mukaan katulapsityöhön. Kaupungissa elää paljon hyväksikäytettyjä lapsia. Klara adoptoi tytön ja pojan Dunjan ja Genjan. Klaran toveripiiri rakentaa elämäänsä. Jelena menee naimisiin Henrik Gustafssonin kanssa. Tom joutuu onnettomuuteen,ja jättää sirkuksen, hän on selviytyjä ja politikoi. Klaran ja Iljan välit kiristyvät. Ilja on tyly myös pikkuveljelleen Lavrille, joka käy upseerikurssia. Lavr katoaa. ...

Kirja on kauniisti kirjoitettu, arkisista tapahtumista tulee sosiaalista ja sosialistista elämää. Aatteesta varsinkin Ilja paasaa, muut vähemmän....

Kirja on lopulta hyvin raadollinen. Ihmisiä vangitaan ja vuonna1935 alkavat puhdistukset ja ilmiannot, kuulustelut ovat arkipäivää. Varsin yllättävät henkilöt ovat tunnustaneet omia mutta varsinkin muiden syntejä (joita nämä useimmiten ei ole tehneet), leirikomennuksia sataa, ja teloituksiakin on....

Kommunistinen neuvostojärjestelmä rappeutui ja raaistui, sama käy pienten ihmisten kanssa. Lopussa avataan mitä todellisuudessa tapahtui. Alussa Klara on minäkertojana, hän näkee ihmiset hyvinä. Hänellä ei ole ollut kykyä nähdä tosiasioita, ja arvata rappeutuneisuuden määrää.

Kirjan teho on sen kauniissa kielessä ja vähäeleisyydessä. Ihmiset jotka lähtivät parantamaan maailmaa, eliminoitiin suurelta osin. Järjestelmä vinksahti utopiasta dystopiaksi, mutta usea ihminen oli alusta alkaen rappiolla irstaillen ja porsastellen, mitä Klaran minäkerronnasta ei voi suoraan päätellä. Teos on jaettu neljään osaan, ja kerrontatyyli muuttuu.

Pohdin, että loikkarin asema ei ole kehuttava. Vanhaan ei ole helppo palata. Lavr uskalsi lähteä takaisin. Muut joutuivat katkomaan siteet kotimaahan, mutta kestämään epäilyn ja vainon. Helsingin Sanomien mukaan "Suomalaisten kommunistien suureksi onnettomuudeksi koituivat 1930-luvun Stalinin puhdistukset, joissa arvioidaan likvidoidun kansanvihollisena jopa 20 000 suomalaista". Stalinin vainoista  on Wikipedian artikkeli TÄÄLLÄ.

Graniittimiehestä ovat bloganneet
Kirsi Kirjanurkassaan  NÄIN
Jaana Toisen tähden alla  NÄIN
Ennen ja nyt, Jaana NÄIN
Essi-Elina  NÄIN.

Olen itse blogannut Kähkosen teoksista
Vihan ja rakkauden liekit.
Jään ja tulen kevät,
Tankkien kesä
Muistoruoho

perjantai 11. syyskuuta 2020

Juhani Aho: Papin tytär


Juhani Aho: Papin tytär, romaani 1885.

Juhani Ahon Papin tytär kertoo Ellin, papin tyttären lapsuus- ja nuoruusvuosista. Romaani jatkuu teoksella Papin rouva (1893).

Papin tytär on kertomus uteliaasta ja rohkeasta tytöstä Ellistä, joka pakotetaan jäämään tytön ja naisen muottiinsa. Lapsena Elli kiipeilee katoilla ja koivun latvassa nähdäkseen maailmaa. Varsinkin äiti, joka näkee Ellissä itsensä, ohjaa Elliä perinteisen kiltin tytön rooliin. Elli on rohkea ja  spontaani, mutta alistuu kerta toisensa jälkeen. Elli on kuitenkin erilainen, kun pappilassa on saman ikäinen Tyra (11 v), Elli soutelee, ja koulua käyvä Tyra puhuu nukelleen. Isä pohtii ja  päättää lähettää Ellin kaupunkiin kouluun. 

Koulussa maalaistytön on vaikea saada ystäviä. Elli ystävystyy kuitenkin luokkatoverinsa Sigridin kanssa, joka on aristokraattiperheestä. Elliä ihmetellään, kun hän Puijon näkötornissa hurmioituu. Sigrid kaveeraa kuitenkin kaikesta huolimatta.

Elli luulee, että Sigridin ystävyys on vilpitöntä. Elli ihastuu Sigridin veljeen Arthuriin, joka ihailee Ellin rajua poikamaista kelkkailua. Mäenlaskut huipentuvat illan tanssiaisiin, joissa Elli jää seinäruusuksi, ja Arthur tanssittaa Iidaa. Tanssiaisten jälkeen Elli kuulee koulussa sattumalta, että Sigrid on panetellut Elliä, eikä Arthur välitä Ellistä. 

Elli käy koulunsa loppuun, eikä Elli saa jatkaa lukujaan, ja saapuu kotiin, missä isä on vanhentunut. Kesäksi Pappilaan saapuu kaksi nuorta miestä, silmälasipäinen kuivahko maisteri ja vetreä ja impulsiivisempi ylioppilas Olavi Kalm, joka soutelee Ellin kanssa. Isä kertoo pian Ellille, että maisteri on valmistunut papiksi. Maisteri kosii Elliä, mutta Elli ilmoittaa, että ei rakasta maisteria, eikä aio naida tätä.

Elli lukee äidin vastustuksesta huolimatta Runebergin Hannaa, jossa Pappilan Hanna aiotaan naittaa viisikymppiselle rikkaalle kosijalle. Hannan veli tuo ystävänsä pappilaan, ja Hanna rakastuu tähän, ja saa isältään suostumuksen rakkausavioliittoon (lyhyt tulkinta :) Elli ei toisinna Hannan ratkaisua. Ylioppilas puhuu runoista, ja vapaudesta, mutta häipyy ulkomaille. Elli on ollut rakastunut ylioppilas Kalmiin.

Elämä jatkuu, ja Elli päättää mukautua vanhempiensa tahtoon, ja lupautuu maisterille, pastori Aarniolle.

Juhani Ahon Papin tytär  ankeasta lopustaan huolimatta hyvä romaani, ja aikansa kuvaus, missä rakkaus ei ollut ensisijainen motiivi avioliitolle. 

Juhani Aho jatkaa Ellin tarinaa teoksessa Papin rouva. Viisi vuotta on kulunut häistä, ja Olavi Kalm tulee pappilaan Aarnion vieraaksi. Ellin sisin on horroksessa, mutta Kalm herättää tunteet henkiin ...

Kirjan kansi on oma kyhäelmäni ja kuvaa Ellin näkemiä upeita maisemia, mutta arjen todellisuus runtelee Ellin unelmat torsoiksi, rakkausavioliitto kuihtuu kuin kukka syksyllä. Elli taipuu säätyläisavioliiton järkevyyden kaapuun. Järjestetty avioliitto kahlii Ellin tunteet ja spontaanit halut.
*****
Juhani Aho (ristimänimi Johannes Brofeldt), syntyi Lapinlahdella 11.9.1861 ja kuoli Helsingissä 8.8.1921.  Tasan vuoden päästä  ilmestyy bloggaus Papin rouvasta. 
Olen blogannut Juhani Aholta teokset Rautatie sekä romaanin Juha.

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Thomas Harris: Uhrilampaat



Thomas Harris: Uhrilampaat, alkuteos The Silence of the Lambs 1988, suomentanut Hanna-Liisa Timonen, Gummerus 2007, sivumäärä 350.

Thomas Harrisin menestysromaani Uhrilampaat on tunnettu kirjana, mutta vielä tunnetumpi se on elokuvana, jossa sarjamurhaaja Hannibal Lecteriä esittää Anthony Hopkins, ja FBI-harjoittelija Clarice Starlingina on Jodie Foster.

Teoksen juoni on lyhykäisyydessään seuraava. Nuori nainen Clarice Starling kouluttautuu FBI-agentiksi, hän on lukenut aiemmin yliopistossa kriminologiaa ja psykologiaa. FBI:n väkivaltarikollisten tutkimusohjelmasta Jack Crawford pyytää Claricea tekemään profiilin eristysvangista, sarjamurhaaja Hannibal Lecteristä, joka on tappanut uhrinsa ja syönyt osia uhreistaan. Tohtori Lecter on toisaalta huippuälykäs psykiatri, ja toisaalta mielisairas paatunut sadisti, manipulaattori ja murhaaja. Lecter on kaltereiden ja nylonverkkojen takana vankimielisairaalassa jota johtaa omavaltainen ja omahyväinen Frederick Chilton. Lecter suostuu puhumaan Clarice Stalingin kanssa mutta kysymyksiin hän ei vastaa. Lecter käy laajaa kirjeenvaihtoa sellissään, ja kirjoittaa alansa lehtiin, vangeilla kun on omat oikeutensa. Lecter utelee Buffalo Billistä, joka on jo murhannut viisi naista ja nylkee uhrinsa. Kyse on psykologisesta pelistä. Lecter pääsee keskustelukumppaninsa pään sisälle, siksi hänen luokseen lähetetään nuori, myös sukupuolella on väliä. Tämä on Jack Crawfordin pelitaktiikka. Lecterin taktiikka on saada puhumisestaan etua, mutta myös vahingoittaa tarvittaessa Crawfordia, ja etenkin Chiltonia, jonka "hoidosta" hän haluaa päästä. Frederick Chilton haluaa mainetta, ja kunniaa. Menemättä iljettäviin yksityiskohtiin, niin Lecter antaa vihjeen  Clarice Starlingelle Raspailin autosta. josta löytyy murhatun ihmisen pää. Seuraavaksi siepataan senaattorin tytär Catherine Baker Martin. Lecter tuntee tekijän, ja Clarice yrittää saada sen selville. Valtapelin sekottama Chilton, estää tämän ja kiikuttaa Lecterin senaattorin luo. Hän valehtelee tekijän olevan Billy Ruby.

Menemättä jokaiseen juonen käänteeseen, ja hyvin  iljettäviin yksityiskohtiin, niin Clarice joutuu syrjäytetyksi tutkimuksista, ja  häntä uhkaa vuosikurssilta putoaminen FBI:n koulutuksessa. Hän kuitenkin Lecteriltä saamistaan vihjeistä onnistuu selvittämään vyyhdin, ja pääsemään hullun murhaajan kätkölle, ja joutuu taistelemaan elämästään.

Kirjan kannessa oleva perhonen on Acherontia styx eli Pääkallokiitäjä, joiden koteloita on löytynyt uhrien kurkusta.

Kirja on menestysromaani, koska siinä on niin monta tasoa. Iljettävät murhat, takaa-ajo, senaattorin tyttären elämä, murhaajan sairas maailma, Claricen päätelmät, mutta myös Hannibal Lecterin kohtalo. Hän onnistuu hyvin väkivaltaisessa paossa, ja onnistuu livahtamaan ...

Lopussa hän kirjoittelee kirjeitä romaanin päähenkilöille.

Kirjassa Hannibal Lecter ei ole niin hallitseva hahmo kuin elokuvassa, myöskään Uhrilampaat ei ole niin hallitseva teema. Uhrilampaat liittyy Claricen lapsuuden sijaisperheen lampaiden tappamiseen, ja niiden kiljumiseen. Kirjassa Clarice säälii myös teurashevosten kohtaloa, ja lähtee pakoon. Pakomatka päättyy lopulta lastenkotiin. Claricen isä on kuollut virantoimituksessa luotiin. Lecter havaitsee Claricen lapsuuden traumat, mutta filmissä asiaa pureskellaan enemmän.

Thomas Harrisin Uhrilampaat on kuvottavan kiehtova ja maailmaansa vangitseva teos.

*****
Thomas Harris (s. 1940) on amerikkalainen kirjailija, joka on työskennellyt toimittajana. Uhrilampaat on hänen suuri menestys.

torstai 3. syyskuuta 2020

Pentti Vuorio, Rolf Haikkola (toimittaneet): Lasse Virén kullatut sekunnit



Lasse Virén kullatut sekunnit, Weilin+Göös 1973, sivumäärä 224.

Lasse Virén (s. 1949) voitti ensimmäisen neljästä olympiakullastaan Münchenin olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa tasan 48 vuotta sitten 3.9.1972, matkalla, jota hän ei ollut ajatellut juosta.

Lasse Viren kullatut sekunnit -kirja käsittelee Lassen valmistautumista vuoden 1972 olympiakisoihin. Kirjan ovat koonneet Pentti Vuorio (s. 1930), joka oli toimittaja ja päätoimittaja ja urheilijakirjailija sekä Lassen valmentaja  Rolf Haikkola (s.1927),  joka  oli yleisurheilija (5000 metrin ennätys 14.14.2), ja yleisurheiluvalmentaja. Kansikuvan kullattu teksti on kirjan selkämyksestä, ja kuva on sivulta 149, tällöin Lasse oli kaatunut kympillä mutta nousi ylös, juoksi muut kiinni, voitti uudella maailmanennätysajalla 27.38,4.

Vaikka Lasse Viren voitti vuoden 1976  Montrealin olympiakisoista myös kaksi kultaa vitosella ja kympillä, tulostasollisesti vuosi 1972 on ollut Lassen paras, sillä vuonna 1972 hän juoksi parhaat aikansa 3000 metrillä (7.43,2 SE), vitosella 13.16,3 (oli hetken aikaan ME ja vieläkin SE), ja kympillä tuon  27.38,4, joka oli ME, Suomen ennätys on Martti Vainiolla 27.30,99 EM-kulta juoksusta Prahan EM-kisoista. Lasse Viren  juoksi 1500 metrillä ennätyksensä 3.41,8 vuonna 1976.

Teos käy läpi Lassen juoksu-uran ja valmistautumista olympiakisoihin. Merkille pantavaa on se, että Lasse ei hermostunut huonoistakaan tuloksista eikä takaiskuista. Lasse jäi Juha Väätäisen varjoon Helsingin EM-kisoissa 1971. Julma-Juha voitti kympin ja vitosen. Vitosen mestaruus lohkesi ajalla 13,38,6 ja siinä kisassa Lasse Viren oli seitsemäs, kympin voittoaika oli 27.52,78.

"Oikeastaan osanottoni olympiakisoijen 10 000 metrille oli päähänpisto" s.18!
Näin siksi, että Lassen harjoittelu tähtäsi vitoselle. Suomessa oli tuolloin juoksuissa kova taso, mutta kesän aikana Lassen kunto kehittyi, ja onneksi Lasse valittiin kympille, ja hän osallistui molemmille matkoille.

Lasse Viren syntyi tavalliseen kotiin, ja eli aivan tavallista "pikkupojan" elämää. Perheen isä oli yrittäjä, ensin virvoitusjuoma-alalla ja sitten hänellä oli kuljetusliike. Lasse harrasti monipuolisesti urheilua talvisin hiihtoa ja kesällä juoksua. Lasse juoksi kesällä 1964 tuhat metriä aikaan 3,00,5. Seuraavana vuonna Lasse osallistui piirin mestaruuskilpailuihin maastojuoksussa ja hiihdossa, ilman mainittavaa menestystä. Lasse on edustanut aina Myrskylän Myrskyä. Harrastus jatkui ja vuonna 1967 Lasse oli A-poikien 6 km:n maastojuoksun SM-kilpailussa hopealla Aulis Viitalan jälkeen. Tapio Kantanen oli pronssilla. Kantanen voitti 1972 olympiakisoista pronssia 3000 m esteistä, ajalla 8,24,8 jäätyään niukasti taktikoineille kenialaisille. Aulis Viitalalla on Laukaan urheilijoiden ennätys 10 000 metrillä ajalla 30,48,4.

Lasse suoritti armeijan, jossa harjoiteltiin kovaa, mutta tuloskunto taantui. Ura meni kuitenkin eteenpäin. Lasse joka keskeytti ammattikoulun, ja meni isän yritykseen töihin,  mutta hän myös opiskeli Utahissa Brigham Young -yliopistossa, ja juoksi. Harjoittelu yliopistossa oli kovaa, ja kilpailtiin paljon, mutta tulokset eivät parantuneet. Suomessa Lasse luki itsensä  poliisiksi Otaniemessä, ja poliisina hän tei kolmivuorotyötä, joka ei tuloskunnon kannalta ollut paras vaihtoehto.

Aiemmin  oli paljon yleisurheilumaaotteluita eri läntisen Euroopan maiden kanssa, startteja oli kesäisin paljon.  Vuonna 1970 Lasse pyysi valmentajakseen Rolf Haikkolaa, ja harjoitusmenetelmät muuttuivat, ja pitkäjänteisimmiksi. Lasse aloitti myös talviharjoitukset etelässä. Silti vuoden 1971 EM-kisat oli pettymys, vaikka Lasse oli siis vitosella peräti seitsemäs, mutta saavutus jäi Julma-Juhan tuplakultajuhlien varjoon (mitä ei kirjassa sanota, vaan päättelen itse).

Kirjan parasta antia itselleni on lukea Lassen valmistumisesta 1972 olympiakisoihin, ja kympin mukaan tulo ohjelmaan. Lasse suuntasi ensin Etelä-Amerikkaan, jossa hän osallistui Sao Paolon yöjuoksuun. Sitä ennen harjoiteltiin Etelä-Afrikassa, ja myöhemmin Espanjan Los Pacosissa. Jo tuolloin oli Fuengirolassa suomalaisyhteisö.

Matkustaminen tuolloin oli eri tyyppistä, tosin lentokoneella. Espanjassakin suomalais "rouva" teki urheilijoille ruokaa. Vuoden aikana Kanarian saarilla ja Pyreneillä käytiin harjoittelemassa. Pyrenein matka tosin epäonnistui kylmyyden ja lumen vuoksi. Kesällä oli paljon kilpailuja, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, ja Lasse kohtaa tulevia vastustajiaan ja yrittää päästä olympiakisoihin. Viralliset tulosrajat olivat vitosella 13.35 ja kympillä 28.20, ja lisäksi pitää olla jossain lajissa kolmen joukossa Kalevan kisoissa.

Lasse teki ensimmäisen maailmanennätyksen kahden mailin ME-yrityksessä, jota tavoitteli etenkin britti David Bedford. Juoksu oli Tukholmassa ja Kalevan kisojen kanssa päällekkäin. Lasse juoksi Kalevan kisoissa 1972 vain 1500 metriä, ja säntäsi Tukholmaan seuran suostumuksella. Viren hyydytti sekä Bedfordin ja Puttemansin ja teki uuden ME:n 8.14.0. Puttemans oli toinen ja Ruotsin 1976 olympialaisten estemestari Anders Gärderud kolmas. Viren kertoo saaneensa itseluottamusta ennätyksestä.

Lasse valittiin olympiakisoihin, mutta Rolf Haikkolaa ei. Apu-lehti kuitenkin maksoi Rollen matkan paikan päälle. Kympillä juostiin pitkästä aikaa alkuerät, ja Lasse pääsi erästään neljäntenä jatkoon ajalla 28.04.4.
Loppukilpailusta tuli sellainen kuin aavisteltiin tai alku oli sellainen. Bedford lähtee pitämään vauhtia, ja nyki. Juoksun käännekohta oli Lassen kaatuminen, samaan aikaan tunisialainen Mohammed Gammoudi kaatui. Gammoudi lopulta keskeytti, mutta oli vitosella hopealla, hän oli voitanut Meksikossä kultaa vitosella ja Tokiossa 1964 hopeaa kympillä. Lasse nousi radalta, ajoi muut kiinni, ja voitti.

Lasse pääsi vitosen loppukilpailuun, kuten Juha Väätäinen. Väätäisellä oli ilmeisesti noidannuoli, ja hän jäi sijalle 13. Lasse tunnetusti kypsytti muut ja sai toisen kultamitalin.

Suomi sai Münchenin kisoista 3 kultaa Lassen tuomat kullat ja 1500 metriltä Pekka Vasalan kulta. Tapio Kantanen voitti 3000 merin esteissä pronssia. Hopeaa toi Reima Virtanen nyrkkeilyssä, ja pronssia saatiin nykyaikaisen viisottelun joukkuekipailussa (Risto Hurme, Veikko Salminen ja Martti Ketelä)  sekä kreikkalais-roomalaisessa painissa Risto Björlin, sekä jousiammunassa Kyösti Laasonen.

Kisojen jälkeen Lasse teki maailmanennätyksen 5000 metrillä, aika oli 13.16,3. Sitä ennen oli lentoasemalla vastaanotto, ja tasavallan presidentti Kekkonen tapasi mitalistit presidentin linnasta. Voittojen myötä Lassen yksityisyys kaventui.

Kirjassa Lasse mainitsee monesti hyvässä Seppo Tuomisen (s. 1943), jonka kanssa Lasse ilmeisesti harjoitteli ja kilpaili. Tuominen oli Helsingin EM-kisojen kympillä kahdeksas, loistava sijoitus nykyisin ajateltuna.

Vuonna 1972 oli Virenillä oli 46 starttia, 1 hiihdossa, 2 maastojuoksussa, 7 maantiellä tai katujuoksussa, loput 36 radalla, näistä vain 4 kympillä ennen olympiakisoja.

Lasse Virén kullatut sekunnit oli hyvin elävä ja hyvä kirja Se luettuani arvostan Lassen urotekoja yhä enemmän. Silloin ei ollut palkkioita, eikä sponsoreita, vaan opiskeltiin, mentiin armeijaan ja käytiin töissä. Stipendin kanssa oli mahdollisuus lähteä ulkomaille leirille, mutta kaikki piti hoitaa itse. Ei ollut kännykkää tai manageria.

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki


Ilkka Remes: Kremlin nyrkki, WSOY 2019, sivumäärä 428.

Kremlin nyrkki on Ilkka Remeksen Robert Forsten -sarjan nopeatempoinen trilleri, jossa tarkastelukulma vaihtuu ja jännitys kiristyy. Suomen itsenäisyyttä horjutetaan, ja Ahvenanmaan demilitarisointia puretaan, lisäksi Kremlin nyrkki moukaroi Viroa Narvan suunnalla, Huippuvuoret saavat pivosta sipaisunsa, mutta myös idän silkkitien rakentajat eli kiinalaiset haluavat saada omat askelmerkkinsä arktisiin alueisiin. Kremlin nyrkissä Remeksen ajankohtaiset vakioainekset iskevät idästä ja lännesta lukijan tajuntaan.

(Tämä oli lyhyt selostus kirjasta, alla ei ole lopullisia juonenkäänteeitä  kirjasta mutta huomioita teemasta ja Forsteneista)

Kremlin nyrkki jatkaa siis CIA-agentti Robert Forstenin (ja hänen perheensä) tarinaa teoksesta Perikato.  Päähenkilö CIA-agentti Robert Forsten on teoksen alussa Maarianhaminassa, kun Venäjä alkaa militarisoida yksipuolisesti ja salaa aluetta. Tapahtumien ytimessä vaikuttaa myös Forstenin entinen heila M15-agentti Lily Ayar, jolla on brittien agendan lisäksi omia henkilökohtaisia intressejä. Robert Forstenilla pitää kiirettä, kun hän matkustaa myös Suomen mantereelle, Huippuvuorille, ja takaisin Suomeen, Ruotsiin ...

Forstenin yksi tietolähde on edellisestä osasta tuttu Amir Nuristani, joka on todellisuudessa venäläisten soluttama agentti, ja Suomessa vale-turvapaikanhakija. Robertin sisar Anna, joka seurustelee Amirin kanssa, saa selville isänsä murhaajan. Asiaan liittyy salaisia asioita aina natsitutkimukseen asti. Seuraavien osien varaan jää, mitä Robertin ja Annan isä teki tai oli tekemättä, ja mitä heidän äitinsä Vera puuhaili, mielenkiintoinen perhe.

Ilkka Remes ymppää juonipuuhun paljon pistokkaita, eli kirja pursuilee eri teemoja ja henkilöitä ja paikkoja, milloin Kiinassa puuhaillaan pahoja, milloin Saksassa ilkeitä, milloin USA:ssa saadaan ihminen unohtamaan.  Remes tapansa mukaan irvii suomalaisten hyväuskoisuutta laittaa avoimille www-sivuille turvallisuuteen liittyviä tietoja. Lisäksi Vilja nuori tyttö joutuu turvapaikanhakijan hyväksikäyttämäksi. Vilja vanhemmat ovat raivoissaan.

Kirjan ytimessä on Suomen geopoliittinen asema, ja suurvaltojen kiinnostus Itämeren herruudesta. Suomen alueellista koskemattomuutta rikotaan. Koska Remeksen Suomessa kaikki on hyväuskoisen avointa vihollinen pystyy operoimaan myös datayhteyksiä katkomalla, ja monin muunlaisin tavoin. Presidentti pitää tolkun, ja myöntyy, mutta Remeksen esittelemä hallitus on kuin kuuluisa lintulauta, pihalla. Nato ja Venäjä kalistelevat aseitaan.

Remes kuvaa kuinka Kremlin nyrkki moukaroi pieniä itsenäisiä valtioita tahtoonsa, mutta myös sitä, että isojen iskujen lomassa voi muut toimia Sunzin oppien mukaan taitavamminkin.

Minusta Ilkka Remeksen kirjat alkavat toistaa itseään. Tässä laukataan natsien painovoimatutkimusten perässä. Juonilankojen välistä vilahtelee tarpeen mukaan muutama entinen teekkari, pari intin käynyttä toimintatoopea ja muuta sekalaista seurakuntaa. Tämän vuoksi henkilöt jäävät  ohuiksi.

Ajankohtaisista asioista tulee ilmiö deepfake videot joilla ihmisiä höynäytetään sekä uudet miehittämättömät tekoälyllä toimivat sotakoneet.

Katsotaan, miten Remes kirjoittaa koronan tähän sarjaan, ja mikä salaliitto koronapandemiaan liittyy.

****
Pseudonyymi Ilkka Remeksen (s.1962) kirjojen bloggauksia Jokken kirjanurkasta löydät täältä.

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Margaret Atwood: Testamentit


Margaret Atwood: Testamentit, alkuteos, The Testaments 2019, suomentanut  Hilkka Pekkanen, Otava, Bon-pokkari  2017, sivumäärä 496.

Tämä on jatko- ja täydennysosa Atwoodin teokselle Orjattaresi jossa romaanissa kuvataan erään orjatar-naisen kokemuksia dystooppisessa vanhan testamentin oppeihin perustuvassa Gileadin diktatuurissa, joka on syntynyt USA:n sydänmailla verisen vallankumouksen jälkeen. Orjattaren tehtävä Gileadissa on synnyttää lapsi komentajalleen. Naisten hedelmällisyys on saasteiden ja säteilyn vuoksi alentunut ja lisäksi syntyy epälapsia joiden ei anneta varttua. Gileadin valtaa vastustaa Mayday-liike. Orjattaren tavoite on paeta maasta.

Testamentit kertoo kolmen naisen näkökulmasta patriarkaalisen epädemokratian Gileadin synnystä, arjesta ja romahduksesta:
Lydia-täti on vaikutusvaltaisin nainen Gileadissa ja esiintyi jo Orjattaressa. Lydia kirjoittaa Ardue Hallissa muistelmiaan salaa. Lydia on ollut tuomari ennen kiihkouskovaisten miesten veristä vallankumousta, jonka vallankumouksen seurauksena Gileadissa on naisten maailma erotettu miesten maailmasta, Lydia on noussut Gileadissa naisten täti-yhteisön johtoon. Täti ei avioidu, ja hän  kouluttautuu ja kontrolloi osaltaan naisten yhteisöä ja tyttöjen kasvatusta, joka naisten kohdalla on ompelua ja talouden hoitoa. Tyttöjä ei opeteta lukemaan. Vaikka miehillä on valta, niin tädeillä on valta naisten yhteisön sisällä ja vaikutusvaltaa miehiin. Lydia omaa vaikutusvaltaa komentaja Juddiin, joka Orjattaressa aiheutti Presidentinpäivän verilöylyn ja on patriarkaatin nokkamies.
Agnes on nuori orjattaren synnyttämä lapsi, joka naitetaan Gileadin vanhalle johtajalle komentaja Juddille, joka pitää nuorista tytöistä. Juddin ottamat vaimot kuolevat nopeasti. Lydia pelastaa Agnesin avioliitosta, ja Agnesista koulutetaan Victoria-täti. Nuoret tädit voidaan lähettää ympärysvaltioihin lähetyssaarnaajiksi värväämään nuoria naisia orjattariksi Gileadiin synnyttämään lapsia.
Daisy asuu vaatekauppiaspariskunnan kanssa Kanadassa. Pariskunta murhataan, ja 16-vuotiaana Daisy saa tietää todellisuudessa olevansa Nicole, lapsi joka salakuljetettiin turvaan Gileadista. Seikka jota Gilead ei hyväksy, he haluavat Nicole-vauvan takaisin keinolla millä hyvänsä. Kasvattivanhempien murhan jälkeen Mayday-vastarintaliike aikoo soluttaa Nicolen takaisin Gileadiin kanadalaisena käännynnäisenä Helmi-tyttöjen mukana. Helmitytöt ovat nuoria tätejä Gileadista, jotka toimivat lähetyssaarnaajina. Nicole matkaa helmityttöjen kanssa Gileadiin nimellä Jade. Jadea aletaan kouluttaa tädiksi, mutta hänen on vaikea olla kuuliainen, nöyrä ja gileadilainen.

Tarinat on limitetty toisiinsa, kerronta on minä-muodossa. Kyse on voimakkaasta välien selvittelystä ja Gileadin tulevaisuudesta, vaikka ulkopinta ei juurikaan väreile. Gileadissa joku maydaylainen järjestelee asioita, ja on yhteydessä sekä helmityttöihin että Kanadan maydaylaisiin. Tätien yhteisössä on kova mutta näkymätön valtataistelu. Gileadin teloitukset jatkuvat. Miehet edelleen käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen. Johtavat miehet elävät omien naisia alistavien sääntöjen mukaan.

Juonesta 
Lydian tarinasta ilmenee vallankumous ja yhteiskunnan synty. Lydia on päässyt asemaansa uhrausten kautta mutta vanhan Lydian elämän tarkoitus on uudistaa ja parantaa Gilead. Hänellä on laajat verkostot ja saa toiset toteuttamaan suunnitelmat. Hänellä on kärsivällisyyttä, viisautta, kykyä vaikuttaa ihmisiin. Lydia on kova ja periksi antamaton. Tätikoulutuksessa Agnes kuten Daisy saavat pieniä vinkkejä, kun lukevat Raamattua. Heille ujutetaan myös tietoja heidän oikeista vanhemmista. Kuka on kaiken takana???

Kirjan on kiinnostava ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi, onnistuuko maydaylaisten suunnitelma ja jääkö joku kiinni. Miten käy Agnesin, Nicolen, ja Lydian? Saavatko Agnes ja Nicole nähdä äitinsä? Ensimmäisen kirjan Orjattaren?

Margaret Atwoodin teos Testamentit on jännittävä ja herättävä teos, toivoa ei saa menettää, mutta voiton eteen pitää uhrautua. Mainio jatko-osa Orjattaren tarinaan.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tästä on tehty tv-sarja, joka on lisännyt kirjan suosiota. Itse en ole sarjaa katsonut.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia on myös hyytävän hyvä:
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

lauantai 22. elokuuta 2020

Ray Bradbury: Fahrenheit 451


Ray Bradbury: Fahrenheit 451, ilmestynyt 1953, suomentanut Einari Aaltonen, Sammakko 2019, sivumäärä 223.

Fahrenheit 451 -lämpötila jossa painopaperi leimahtaa tuleen ...

Fahrenheit 451 -romaanin päähenkilö Guy Montag on palomies, yhteiskunnassa, jossa palomiehen tehtävänä on sytyttää ja polttaa kirjat.  Guy Montag on 30-vuotias, ja toiminut isänsä ja isoisänsä tavoin palomiehenä. Kymmenen vuotta palomiehenä on takana, kerosiinin haju on tarttunut ihohuokosiinkin. Vaimo Milred on kotona ja nauttii näköseinän lähetyksistä. Parilla ei ole lapsia.

Kirja on jaettu kolmeen osaan.

Ensimmäinen kertoo orastavasta muutoksesta. Kaikki alkaa, kun sankarimme Guy Montag kotiin tullessaan tapaa naapuriin muuttaneen perheen herttaisen tytön Clarisse McClennanin, joka toisin kuin muut ihmiset, kävelee ulkona, havainnoi kukkia, ja hyönteisiä. Clarisse kysyy Guylta, onko tämä onnellinen. Samana iltana Montagin vaimo Milred yrittää itsemurhaa popsimalla purkillisen unilääkkeitä. Guy soittaa ambulanssin, ja Milredin vatsa imetään kuivaksi ja veri vaihdetaan. Milredin muisti resetoituu eikä hän muista mitään itsemurhayrityksestään, ja jatkaa näköseinäsarjojen töllöttämistä.

Eletään modernissa yhteiskunnassa, jossa tavoitellaan onnellisuutta. Massaviihde turruttaa ihmisiä. Kirjat pitää polttaa, sillä ne voivat pahastuttaa jota kuta. Idea on tullut aluksi ihmisiltä itseltään, mutta nyt diktatuuri ylläpitää urkintajärjestelmää, ja ihmisten kirjat poltetaan, ja kirjojen omistaja viedään saamaan hoitoa tai vankilaan.

Toisessa osassa ilmenee, että Montag on ottanut joitain kirjoja haltuunsa, hän yrittää jatkaa kerosiininkatkuista arkeaan, mutta on yhä tietoisempi elämänsä tyhjyydestä, vääryydestä ja moralittomuudesta. Hän jää pois töistä, ja lueskelee kirjoja. Hänen pomonsa Beatty tulee kertomaan totuuden palokunnasta. Ihmisille on sepitetty valehistoria, että palokunta olisi perustettu polttaamaan kirjoja. Beatty antaa Montagille vuorokauden aikaa tulla töihin ja tuhota kirjat.

Menemättä jokaiseen juonen käänteeseen, niin varo kuitenkin jatkossa juonipaljastuksia.

Montag palaa töihin, mutta muuttuneena miehenä. Hän lähtee vastentahtoisena polttokeikalle, joka kohdistuu  hänen omaan taloonsa. Milred on ilmiantanut hänet. Montag tekee ratkaisunsa, liekinheitin laulaa, ja mies lähtee kolmannessa osassa epätoivoiseen käpälämäkeen, sähköinen hurtta perässään. Montagin pelastaa suora tv-lähetys, joka vaatii nopeaa loppuhuipennusta, kun Montagia ei saada riittävän nopeasti kiinni, väärä mies likvidoidaan.

Syttyy kolmas ydinsota joka pyyhkii kaupungin pelkäksi tomuksi. Paetessaan Montag on löytänyt yhteisön, joka pitää mielessään kirjoja, ja aikoo rakentaa sodan jälkeistä maailmaa.

Teoksen lopussa lainataan Ilmestyskirjaa (Johanneksen ilmestys 22:2)
"Keskellä hänen katuansa ja molemmilla puolilla virtaa seisoi elämän puu, joka kantoi kaksitoistakymmeniset hedelmät, ja antoi hedelmänsä kunakin kuukautena, ja puun lehdet pakanain terveydeksi".

Teoksessa mainitaan Nicholas Ridley, joka poltettiin protestanttina Oxfordissa roviolla 1555.

Maailma
Montagin maailma on voittanut kaksi ydinsotaa, ja 2000-lukua eletään. Ihmiset ovat itse kritisoineet kirjoja, ja niiden aiheuttamia epämukavia ajatuksia, tai niiden on ajateltu "solvaavan" jotain. Yhteiskunta on pinnallistunut ja ihmiset seuraavat tv-lähetyksiä kotien seinätelevisioista. Sarjahenkilöistä on tullut perheenjäseniä. Kymmenet yrittävät itsemurhaa. Monen huvina on ajaa maaseudulla, ja ajaa kulkureiden yli.
Palomiehet polttavat taloja, jossa on kirjoja. Ihmiset ilmiantavat toisiaan. Ohjelmoidut konehurtat etsivät ei-toivottuja ihmisiä ja antavat heille kuolettavan ruiskeen. Takaa-ajoja seurataan suorassa tv-lähetyksessä.
Maapallolla on kilpavarustelu, uutiset on manipuloituja. Presidentti on vallassa ja on nimeltään Winston Noble, mutta todellista demokratiaa ei ole. Tiede on muuttunut lähinnä ydintutkimukseksi. Kirjallisuuden ja taiteen professorit on pantu viroiltaan.

Näytelmäkirjailijoista mainitaan Bernard Shaw, Luigi Pirandello, ja tietenkin William Shakespeare, ja kirjailijoista Faulkner.

Fahrenheit 451 tipahti myös Oksan hyllyltä NÄIN
****
Ray Douglas Bradbury (22.8.1920 - 5.6 2012) oli kuuluisa yhdysvaltalainen scifi-kirjailija. Fahrenheit 451 ilmestyi kirjana 1953, ja siitä on tehty myös elokuvaversioita 1966 ja 2018. Bradbury kirjoitti teemasta eri novelleja, joita julkaistiin lehdissä.