sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää

 

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää, Wsoy 2021,  sivumäärä 407.

Markus Ahosen (s.1972) romaani Anna pahan kiertää, on Isaksson-sarjan kuudes, ja palaa ensimmäisen kirjan Meduusan tapahtumiin. Meduusassa sarjamurhaaja tappoi lähiöissä nuoria aikuisia. Nyt palataan aiheen ääreen uudestaan, maailma ei ole muuttunut paremmaksi, eikä ihmisten elämä helpommaksi.

Kirjan kerronta koostuu limittäin eri näkökulmista ja erillisistä juonilangoista, jotka hiljalleen punoutuvat kipeäksi kertomukseksi. Nuori hamppari-kolmikko hakkaa ja ryöstää Isakssonin pojan Antin. Antti on kuoleman kielissä, ja taistelee hengestään teholla. Kolmikko potkii ja ryöstää muitakin. Lisäksi he tunkevat ilotulitteita uhrien suuhun ja räjäyttävät. Toisaalta puhutaan edellisvuotisesta Flow-festivaalin räjäytyksestä, ja sen vaatimista uhreista.

Kolmannessa juonilangassa Meduusa on palannut toimintaan, mikä jäi varjoihin sarjan avausosassa. Meduusalla on menossaan kaksi vastakkaista suuntaa, toisaalta hän katuu, ja haluaisi tunnustaa, toisaalta hän luulee, että jää kiinni, ja hän jatkaa murhaamistaan peitelläkseen jälkiään. 

Edelleen seurataan poliisi Markku Isakssonia, joka  on kotiutunut Helsinkiin. Hän on avoliitossa kollega Nina Markkasen kanssa. Parilla on vihdoin tyttö. Isakssonin avioeropoika Antti on kärsinyt äitinsä uusioperheen arjesta ja Isaksson on kärsinyt poikansa kärsimisestä. Nyt Isaksson kärsii poikansa sairasvuoteen vierellä.

Kaikissa juonilangoissa pohditaan syitä ja seurauksia, peilataan tekijöiden lapsuuteen, jossa betonilähiö ei aina tarjoa otollisinta kasvuympäristöä. Väärät valinnat, ikävät sattumukset, päihteet ja väärät kaverit aiheuttavat kierteen, jonka imusta on vaikea irrottautua. Lähempi kuva saadaan  Kannelmäestä ja Myyrmäestä.

Ahonen käsittelee tärkeitä teemoja ja yrittää valottaa motiiveja, osattomuutta ja syrjäytymisen kovaa hintaa yksilöille ja yhteisölle.

Anna pahan kiertää ei ole dekkari, jossa arvuuteltaisiin tekijää, tai edes motiivia, tämä kertoo elämästä ja valinnoista. Ahosen näkökulmat etenevät, mutta kenen mikin takauma on, ja mikä pala se on murhamosaiikissa, on pitkään lukijalle epäselvää.

*****

Pidempi oppimäärä, jota ei kannata lukea, jos aikoo lukea romaanin. Kaikkien Ahosen luomien henkilöiden lapsuudesta kumpuaa ongelmia, koulukiusaamista, osattomuutta ja onnettomuuksia. Isakssonin lapsuus on ollut onneton, mutta Markku on selvinnyt. Nyttemmin Isakssonin äiti on kuollut. asunto Myyrmäessä on myyty. Isaksson ja Reponen asuvat Vuosaaressa. Antti on teholla, hän on voittanut juuri aiemmin bändeineen musiikkikilpailut ja saanut sopimuksen levy-yhtiöön. 

Maailma Ahosen dekkareissa on rujo ja lohduton, yhden hakkaajaporukan kun saa pois kadulta, seuraava astuu tilalle. Väkivalta on ikuista, valitettavasti?

Kirjassa palataan Meduusan tunnelmiin. Antti selvisi silloin koulukiusaamisesta, Isakssonille selviää, että sitä seurasi muutaman opettajan hiillostus, ja kotona huomiotta jääminen. 

Eniten selvyyttä saadaan teokseen Meduusa, jossa poliisien päättelyketju oli virheellinen, kuka slumminuorten kuolemien takana oikeasti oli. Meduusan kuuppa on lopullisesti himmennyt. 

Markus Ahonen osaa kirjoittaa ja kirjan teemakin on tärkeä,  miljöö on kuvattu mainiosti. 

Ahoselta olen blogannut myös teoksen Palava sydän.

****

Helmet haasteen kohta 11 asioita ei kerrota aina tapahtumajärjestyksessä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Reijo Mäki Vares ja kaidan tien kulkijat

 


Reijo Mäki: Vares ja kaidan tien kulkijat, Gummerus 1992, Otava Seven pokkari , sivumäärä 383.

Reijo Mäen Vares ja kaidan tien kulkijat on seitsemäs Vares-sarjassa ja minusta dekkari-mielessä paras seikkailu, Dekkari on  julkaistu vuonna 1992 ja henkii hyvin ajan henkeä myös 1980-luvulta.  Vain aivan tarinan alku ja loppu tapahtuvat Turussa.

Hämeenportissa yksityisetsivä Jussi Vares saa toimeksiannon pastori Alasen opiskelukaveri pastori Olavi Hukkaselta. Hänen entinen rippilapsi Annaliisa Vaara on löytynyt murhattuna 18-vuotiaana, ja Annaliisan sydän on revitty rinnasta. KRP on tutkinut murhaa, mutta tekijä on karkuteillä. Teosta epäillään läheisen mielisairaalan hoidokkeja. Tapaus muistuttaa 1699 vuonna tapahtunutta Annaliisa Antintyttären tapausta, jossa Annaliisa Antintyttärelle on käynyt samoin.

Murha on tapahtunut Kahdenvirranmaan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla, siellä vaikuttaa hurmoshenkinen herätysliike, jonka karismaattinen johtaja on Taisto Raappana, jolla on kirjastoa hoitava vaimo Elisabet. Raappanan rukouskirjat painattaa paikkakunnan suurliikemies Juhana Sulander. Jussi Vares tapaa junassa paikallisen Osuuspankin pankinjohtajan Sara Peltomaan, jolta saa autokyydit kylälle. Jussi majoittuu majoitusliike Mesopotamiaan, jota pitää Sulo Peitsara. Hotellissa siivoaa Ragne, jolla on ollut suhde mustan miehen Jean Jacques Theresienin kanssa. Suhteesta on poika Lauri. Jean Jacques on kadonnut, on jäänyt vain krokotiilinnahkaiset saappaat ja Ragnen ikävä. Jussi kulkee paikallisella taksilla, jota suhailee Jaakko Riutta. Jussi jututtaa kyläläläisiä, aloittaa kirjastosta, jossa Elisabet Raappana on töissä, keskusteluhetkiä on myös mielisairaalan ylilääkäri Aimo Vennon kanssa.

Reijo Mäki on todella onnistunut tässä. Vaikka teos sisältää alatyylisiä heittoja, ja sanontoja, niin se osaltaan kuvaa sitä todellisuutta joka vallitsi Suomessa 1980- ja 1990-luvun Suomessa. Baarissa on levyautomaatti, ja Klamydia on keikalla. Vareksen mukaan "suurin taiteellinen ambitio näytti olevan, että desibelitaso piti koko ajan säilyttää reippaasti vahingollisen paremmalla puolella" ss. 240 - 241.

Dekkarissa asioiden annetaan kehittyä rauhassa. Konnailua on monenlaista, ja hiljalleen alkaa kuvio selvitä. Annaliisan murhaan ja Jean Jacquezin katoamiseen ei kuitenkaan löydy heti selvyyttä. Sen sijaan muuten tutkimukset alkavat herättää huomiota, ja pian Vares on todellisessa pinteessä, josta hän uskomattomalla tavalla selviää, mutta vaikeudet eivät ole ohi.

Ostin tämän itselleni pokkarina, ja luin dekkarin toistamiseen, ja pidän tätä parhaana Vareksena. Tässä on oikea "suljetun joukon rikosmysteeri, mitä Vareksissa ei yleensä ole. Tässä on tekijän henkilöllisyys arvoitus, ja motiivi, lisäksi konnailua ja konnia on paljon". Kaidan tien kulkijat on nimenä aika harhaanjohtava. Kirjassa on monta lieveilmiötä ja moni tallaa leveää tietä. Myös Taisto Raappanalta löytyy salaisuuksia ja syntejäkin. Mäen teksti on monessa kohtaa osoittelevan asenteellinen, mutta pääsaarnaaja Raappana on uskossa ja ilmeisesti yrittää elää vakaumuksensa mukaan.

Vuosituhat on vaihtunut Turussakin, ja liikennejärjestelyt ovat muuttuneet. Vareksen taksi kääntyy Tuomiokirkkosillalta Tuomiokirkontorille. Hovioikeudenkadulla on vielä Alko. Jussi asuu Kerttulinkadun, Vähä-Hämeenkadun, Kellonsoittajankadun ja Kaarinankadun liepeillä, minusta osoitetta ei sanota tarkasti.

Vares ja kaidan tien kulkijat vie Vareksen pikkukylään, jonka isot rikokset lymyävät piilossa. Vares joutuu syntimyllyn selvittäjäksi. Yksi parhaista Vares-seikkailuista.
****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta. Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

torstai 16. kesäkuuta 2022

Markus Ahonen: Palava sydän

 


Markus Ahonen: Palava sydän, Isaksson #2, julkaistu 2008, BON WSOY, 2016, sivumäärä 375.

Markus Ahosen (s. 1972) Isaksson sarjan päähenkilö on rikosylikonstaapeli Markku Isaksson, eroamassa oleva keski-ikäinen mies. Isaksson on Vantaan Myyrmäen kasvatti ja Heinolasta Helsingin poliisilaitokselle muuttanut peruspoliisi. Sarjan avasi teos Meduusa, jossa Markku Isakssonin oli jo erossa vaimostaan ja Antti-pojastaan. Suhde on tyrkky Maaretiin mutta myös kollegan Nina Markkasen syli houkuttaa. Sarjan jatko-osat näyttävät, kutsuuko kotiliesi, Maaretin makuuhuone vai kiehtooko kolleega Markkanen eniten. Meduusan tarina jatkuu teoksessa Anna Pahan kiertää.

Tapahtumaketju alkaa, kun nainen pahoinpidellään kuoliaaksi, ruumis löytyy Töölönlahden rannalta. Metron alta kaivetaan myös ihmisen jäännökset.

Poliisi alkaa tutkia kuolemantapauksia  järjestelmällisesti. Nuori nainen Töölönlahdesta tunnistetaan Taru Lähdesniemeksi, on ilmeistä, että hänet on pahoinpidelty kuoliaaksi. Kiskoilta kuolleena löytynyt on ehkä kadonnut lääkäri Matti Marila. Kansanedustaja Niilo Ropponen katoaa.

Nykydekkarien tapaan näkökulmat vaihtuvat, poliisit tahollaan vievät tutkimuksia eteenpäin tutkien uhrien taustoja ja epäiltyjiä. Lähdesniemen asioita tongitaan Lappeenrannassa, Marilan ja Ropposen Helsingissä. Toisaalla kuvataan uhrien viime hetkiä, ja myös mahdollisten syyllisten toimia kuvataan. 

Dekkarin edetessä juonilangat alkavat yhdistyä, ja tapahtumien traagisuudessa on mukana myös ripaus huumoria. Kierrokset nousevat ja Supokin astuu kuvaan, kun eduskunta on ehkä tähtäimessä.

Markus Ahonen osaa kirjoittaa ja Palava sydän on minusta nykysuomalainen jännäri tai dekkari, jossa on  yllättäviä käänteitä. Toisaalta dekkarissa nostetaan hyvin esiin suomalaisen yhteiskunnan kipupisteitä, kuten omaishoito, yksinäisyys, parisuhdeväkivalta, ja kunnallisen demokratian mahdolliset heikkoudet.

Markus Ahosen Palava sydän on mukiinmenevä pääkaupunkiseudulle sijoittuva jännäri, jonka luki mielellään. Ajan ilmiönä mainitsen Internet kahvilan, joita oli taannoin, tässä puhutaan Lasipalatsissa olevasta. Lasipalatsissa pystyi tuohon aikaan myös ilmaiseksi käyttämään wifiä Helsingin kaupungin tiloissa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Simone Buchholz: Verikuu

 

Simone Buchholz: Verikuu, alkuteos Beton Rouge, suomentaja Anne Kilpi, sivumäärä 272.

Saksalaisen Simone Buchholzin Hamburg Noir- dekkarisarjan seitsemäs osa Verikuu alkaa naisen yliajosta, sitten löytyy työpaikkansa kustantamo Mohn&Wolf edestä esimies Tobias Rösch alasti ja pahoinpideltynä häkistä. 

Dekkarisarjan päähenkilön syyttäjä Chastity Rileyn poliisipariksi on tullut Ivo Stepanovic. He alkavat selvittää häkin arvoitusta. He kuulevat kustantamon henkilökuntaa, mutta mitään ei selviä. Kustantamo on karsinut toimintoja, ja irtisanonut ihmisiä, vaikka kannattavuus on ollut hyvä. Sitten toinen kustantamon esimies Leonhard Bohne löytyy häkistä vielä huonommassa kunnossa.

Sarjassa viedään eteenpäin Chastity Rileyn elämäntarinaa ja hänen ystäviensä kohtaloja. Chastityn isä oli amerikkalaisupseeri, jonka vaimo ja Chastityn äiti hylkäsi perheensä. Isä on kokenut tilanteen raskaaksi, ja kun Chastity tuli täysi-ikäiseksi, niin isä surmasi itsensä. Chastity asuu traumojensa kanssa yksin ja suhde naapuri Klatchen kanssa vetelee viimeisiään, kuten myös Carlan avioliitto Roccon kanssa, samasta syystä, miehet haluavat lasta, naiset eivät. Chastityn entinen pomo ja ystävä eläkeläinen Georg Faller lomailee Espanjassa. Chastity viettää tässäkin dekkarissa vapaa-aikaansa kapakoissa polttaen tupakkaa, ja juoden väkeviä, ja taitaa hän tässäkin heiluttaa peittoa.

Häkkien tutkimukset junnaavat paikallaan, mutta sitten kustantamon yksi johtajista Sebastian Schmidt on kuultavana yliajosta poliisilaitoksella. Schmidtillä on alibi, mutta hänkin on kustantamon johtoporrasta. Tällöin  löytyy Schmidtiä ja aiempia uhreja yhdistävä tekijä...

Verikuu on loppua kohti tiivistyvä dekkari, jossa käsitellään moraalisesti tärkeitä asioita.

*****

Tässä hieman pidempi oppimäärä, jota ei kannata lukea, mistään syystä. Kirjoitan, miten rikoksia on motivoitu, ja minkälaisia pohdintoja on nostettu esiin. Mikään Chastity Riley -kirja ei ole klassinen "kuka sen teki" -dekkari, joskin dekkareiden loppuun liittyy yllätyksiä, ja osin rivien väliin jääviä asioita. 
Koska kyse on kustantamosta käydään sen liiketoimintamalleja läpi, eli internet muuttaa uutisten tekoa, miten  alustataloutta voidaan käyttää hyväksi. Journalismi maksaa, ja helpointa on käyttää nuoria toimittajia, tai hankkia uutiset halvalla.
Chastity ja Ivo käyvät myös Baijerissa pöyhimässä 1900-luvun lopulla lopetetun sisäoppilaitoksen toimintaa. Koulussa on ollut opiskelijoiden välillä rankkaa koulukiusaamista, ja myös opettajia oli kiusattu.
Aikuiseksi kasvaminen ja nuoruuden traumat ovat läsnä dekkarisarjan jokaisessa osassa. Chastitylla on ollut rankka lapsuus, hän ei halua lapsia, eikä perusta perhettä. Carla pitää miehistä, ja sänkyilystäkin, mutta ei halua lapsia, eikä myöskään Chastity? Vai olisiko Chastity halunnut? Nyt ikää alkaa olla jo liikaa. Miehet sen sijaan useimmin haluavat lapsia kuten Klatsche ja Rocco. Carlan aiempia kumppaneita on jo vaihtunut samasta lapsi-syystä jo aiemmissa osissa.
Dekkarisarjan yhtenä teemana on päähän potkitun asema, ja se, onko kosto oikeutettu, tai onko lapsuuden traumat ja oma kyvyttömyys puhua, tehdä ja toimia - oikeutus tehdä pahaa niille, jotka pystyvät voittamaan omat esteet toimia.  
Ivo Stepanovic puhuu ankeuttajista, ja niitä elämässä riittää, jos jollain menee paremmin, on joku moralisoimassa, lyttäämässä tai kiusaamassa, vähintään puhutaan pahaa selän takana.
Puhuttaessa työelämästä niin kustantamo on tässä paikka, jossa pomoporras "lapioi paskaa alaspäin", tämä on myös monen dekkarin teema.
Jalkapallo puuttuu tästä dekkarista, mutta tässä ihmetellään take a way kahvi kuppi -kulttuuria.

Kirjasta on huippudekkaribloggari Takkutukka on blogannut tästä näin.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja oli minulle uusi, mutta vuonna 2022 olen alkanut sitä lukea. Aiemmat osa ja suomennokset ovat alla:

****
Chastity Riley -sarja, jonka tyyliä kutsutaan Hamburg Noiriksi
1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019.

Osallistun tällä Kirsin Kirjanurkan #Dekkariviikko -tempaukseen TÄÄLLÄ.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Markus Ahonen: Meduusa

 


Markus Ahonen: Meduusa, #Isaksson 1, ilmestynyt Book Karin kustantamana 2006, uusittu ja korjattu painos  WSOY 2016, sivumäärä 221.

Markus Ahosen (s. 1972)  Isaksson-sarja alkaa teoksella Meduusa, jonka alussa murhataan ihminen, ja tekoa yritetään lavastaa itsemurhaksi. Murhia tulee lisää, erityistä on, että sarjamurhaaja houkuttelee tekopaikoille sivullisia. 

Poliisi alkaa tutkia asiaa. Poliisilaitoksella on monia poliiseja: Jylli, Litovaara, ja Niina Markkanen, mutta koko Isaksson sarjan päähenkilö on rikosylikonstaapeli Markku Isaksson. Isaksson on eroamassa oleva keski-ikäinen mies. Isaksson on Vantaan Myyrmäen kasvatti ja Heinolasta Helsingin poliisilaitokselle muuttanut peruspoliisi. Tässä opuksessa Isakssonin poikaa Anttia koulukiusataan. Isaksson ajelee Heinolaan, jossa koulussa asiaa puidaan. Antti pääsee kiusaajien kynsistä. Isaksson sen sijaan kokee vaimonsa manipuloinnin kiusaamisena.  

Meduusa jatkaa puuhailujaan ja peittelyjään slummilähiöissä kuten Jakomäessä ja Havukoskella. 


Yläkuva on Havukoskelta elokuusta 2021. Myyrmäestä mainitaan legendaarinen Red Onion.  Poliisi jalkautuu lähiöihin ja keksii uhrien yhteyden ja tekee kiinniottoja ...

Markus Ahonen osaa kirjoittaa, Meduusa on loppuratkaisultaan yllätyksellinen. Kirjan teema on tärkeä: koulukiusaaminen, sen jättämät jäljet ja haavat. Varhainen puuttuminen, mikä Antin tapauksessa toimi, on parempi, kuin kosto vuosia myöhemmin.

Meduusa on Isaksson sarjan ykkösosa. Meduusan tarina jatkuu Ahosen uusimmassa dekkarissa Anna pahan kiertää, josta bloggaan 26.6.2022. 

Osallistun tällä Kirsin Kirjanurkan #Dekkariviikko -tempaukseen TÄÄLLÄ.

Markus Ahonen on blogannut myös teoksesta Palava sydän

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Norma Khouri: Kunniamurha

 


Norma Khouri: Kunniamurha, rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa, alkuteos Honor Lost, suomentaja Marja Helanen-Ahtola, WSOY 2003, sivumäärä 246.

Luin kirjan Helmet 2022 lukuhaasteen vuoksi, tämä rastittaa kohdan 24, kirjailija on syntynyt Lähi-Idässä eli Jordaniassa vuonna 1970. Kirjan esittelyssä kerrotaan, että Norma kertoo ystävänsä Dalian tarinan, Ateenaan muuttamisen jälkeen. Englanninkielisen wikipedian (klik) mukaan Norma Khouri (kirjailijanimi) muutti pois vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1973 ja avioitumisensa jälkeen Australiaan, jossa kirja julkaistiin. 

Teoksen aikaikkuna on 1990-luvun alku. Kirja alkaa Jordanian esittelystä, joka on hieman kitkerä, maan tavat mainitaan paradoksaalisiksi eikä niin moderneiksi. Tuloerotkin ovat suuria, Norman perhe tosin vaikuttaa varakkaalta. 

Jordania on kuningaskunta, jota hallitsee Abdullah II. Asukkaita on nykyisin 10 miljoonaa, joista pääkaupungissa Ammanissa asuu yli 1 miljoonaa. Valtio muodostui brittien Transjordaniasta. Jordaniassa asuu jordanialaisia, palestiinalaisia ja beduiineja.

Norma Khouri kertoo, että naisten oikeudet (ajolupa, äänioikeus ja oikeus opiskella) ovat perheen miesten luvan varassa. Norman perhe on siis varakas ja katolinen, isä on yrittäjä. Dalian perhe on myös varoissaan ja isä on töissä vakuutusyhtiössä. Dalian uskonto on islam.  Kirjan nimen mukaan Dalia kunniamurhataan.

Alla juonitiivistelmä, eli jos haluat lukea kirjan, älä lue tätä.

Tytöt haaveilevat kauneussalongista, ja käyvät amiksen eivätkä lukiota. Tytöt alkavat yrittäjiksi, kun tyttöjen perheet antavat rahat kauneussalonkiin tyttöjen tullessa täysikäisiksi. Pian kauneussalonki M&D avaa ovensa. Dalian veli toimii sisarensa esiliinana, mutta ajelee autollaan ja vääntää punttia. Dalia rakastuu asiakkaaseen 32-vuotiaaseen Michaeliin, joka on katolinen. Kirjailijan mukaan eri uskontokuntiin kuuluvien suhteet ovat normitasolla ja lainsäädännössä kiellettyjä. Dalia on ihastunut Michaeliin ja päinvastoin. He tapaavat kahviloissa ja puistoissa joitain kertoja, ja haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta ulkomailla. Dalian veli saa selville suhteen  ja seuraa Michaelia, mutta Dalia tapetaan kotona. Kunniamurhasta ei seuraa kuin muutaman kuukauden vankeus, joka on suoritettu jo tutkintavankeudessa.

Norma lähtee Michaelin auttaessa Kreikkaan ja kirjoittaa asiasta kirjan. Viimeisessä luvussa kirjailija kertoo Jordaniassa tapahtuneista kymmenestä kunniamurhasta, joista on ollut lehdessä juttu vuosina 1994 - 1998. Dalian tapauksesta ei ollut lehtijuttua.

*****

Kunniamurha on väärin, mutta on edelleen yleinen ja tapauksia on ollut myös Pohjoismaissa, alla kaksi linkkiä haulla "Jordania kunniamurha":
1. Yle (2007) "Kunniamurhasta selviää Jordaniassa helpolla" linkki
* Veli oli saanut kuuden kuukauden tuomion.

2. Iltalehti (2011) "Isä ampui tyttärensä -kunniamurha lievensi tuomiota" linkki
* Isä oli saanut 10 vuoden tuomion

3. Jordania on lieventämässä 2017 raiskauslakia (linkki) jutun mukaan naisia syrjiviä pykäliä on edelleen.

perjantai 27. toukokuuta 2022

V. Schwartz: Leningrad

 


V. Schwartz: Leningrad, taiteellisia muistomerkkejä, suomentanut Tauno Haapalainen, Kustannuslike edistys Moskova 1973, sivumäärä 339.

Teos Leningrad on ollut aikanaan upea kirja valokuviensa ja historiankirjoituksensa vuoksi, osa kuvista on mustavalkoisia, osa värikuvia. Teksti on vain vähän kyllästetty neuvostoliturgialla, ja keskittyy etupäässä Pietarin historiaan ja esittelee sen katuja, toreja, siltoja, upeita rakennuksia, taidemuseo Eremitaasia, ja sen taideteoksia. 

Pietari Suuri, tai kuten kirjassa sanotaan Pietari I alkoi rakentaa Pietari-Paavalin linnoitusta Neva-joen saarelle Suuren Pohjan sodan (1700 - 1721) aikana. Pietarin perustamispäivänä pidetään 27.5.1703. Pietarissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana 1917 tapahtui Pietarissa ensin Helmikuun vallankumous, ja sen jälkeen Lokakuun vallankumous, jonka yksi keskuspaikka oli Smolna, jota kirjassa paljon kuvataan. Leninin kuoleman jälkeen Pietarin nimi muutettiin Leningradiksi vuonna 1924 ja uudestaan Pietariksi 1991, kun Neuvostoliitto hajosi.

Kirjan pääpaino on Leningradin taiteellisilla muistomerkeillä. Teoksen tekijästä en löytänyt tietoja, mutta suomentaja Tauno Haapalainen (1908 - 1976) oli Viipurissa syntynyt, ja perhe muutti Neuvostoliittoon 1926. Haapalainen toimi toisen maailmansodan jälkeen kääntäjänä. Kirjailijasta V. Schwartzista en löytänyt tietoja. Joissain kirjan valokuvissa näkyy autoja, ja niiden tyyli liittyy 1950-luvulle tai 1960-luvulle. Kirjassa on mainittu vuosilukuja, viimeinen mainittu vuosiluku on 1962.

Kirjan aluksi puhutaan Leningradista punaisena Pietarina, ja vallankumouksen kehtona, ja todetaan, että kaupunki on kuulu teollisuudestaan ja kulttuuristaan.  Leningradia piiritettiin toisen maailmansodan aikana 900 päivää ja oli äärettömän rankka kokemus kaupunkilaisille. Kirjassa toista maailmansotaa kutsutaan Suureksi isänmaalliseksi sodaksi, Isänmaallinen sota sen sijaan oli Napoleonin voittaminen, ja sotapäällikkö Kutuzoville on patsaita myös Leningradissa. Kutuzovia tarkastellaan kaunokirjallisuudessa Tolstoin Sodassa ja rauhassa. Pietarin valkeita öitä Dostojevskin teoksissa. Gogol kirjoittaa Nevan valtakadusta.

Tarina alkaa Pietari Paavalin linnoituksesta, sen jälkeen esitellään tsaarien aikasia palatseja, esimerkiksi Vorontsovin palatsi rakennettiin 1749 - 1757. Talvipalatsia, jossa on 1050 huonetta, rakennettiin 1754 - 1762. Eremitaasi ja sen lisärakennukset esitellään, ja sen taideaarteista on kuvia, kuten Renoir'n Tyttö ja viuhka, ja Rubensin Maan ja veden liitto. Smolnan katedraalia esitellään paljon, lähinnä sen vallankumoukseen liittyvän historiansa vuoksi. Smolna on rakennettu 1808. Lenin valmistui lakimieheksi Pietarissa, ja teoksessa on kuvia isosta Lenin-maalauksesta ja Lenin-patsaasta. Ylipäätään patsaita on paljon, monen tsaarin ratsastaja-patsas. Leninä esitellään myös useasti, mutta ei Stalinia, jota en kirjassa huomannut lainkaan. Palatsin torilla 9.1.1905 (Gregoriaanisen kalenterin mukaan) tsaari Nikolai I usutti sotilaat rauhanomaisten miehenosoittajien kimppuun, päivää kutsutaan Verisunnuntaiksi, josta on muistomerkki, joka on kuvattu kirjaan.  (Kaksitoista vuotta myöhemmin vuonna 1917 työläiset valtasivat Talvipalatsin).

Leningrad ja Pietari on siltojen kaupunki, koska kaupunkia halkoo Neva. Myös näistä on kuvia. Mars-kenttä "rakennettiin" 1800-luvulla, sen lähellä on kasarmi, ja se oli sotilaallinen keskus, nykyisin (tai tuolloin) virkistysalue.

Nevski prospekti sanotaan Pietarin valtakaduksi, sen on 4,5 km pitkä. Sen tienoota esitellään tekstein ja kuvin. Kazanin tuomiokirkossa on kirjan mukaan "Kutuzovin tomu", eli minusta hän oli kenraalina, kun Napoleon hyökkäsi ja lyötiin. Vuonna 1957 paljastettiin Pushkinin patsas ja Moskovan riemuportti pystytettiin  vuonna 1959.  Leningradin metro avattiin vuonna 1955, kirjassa kuvataan metroasemia. 

Iisakin kirkkoa rakennettiin kauan vuosina 1818 - 1858, rakentamiseen tarvittiin peräti 24000 paalua, rakennuksen 112 massiivista graniittipylvästä tuotiin Pyterlahden louhokselta.

Leningrad oli kaupunki Neuvostoliitossa, ja Proletariaatin diktatuurin aukio pidettiin 15 vuotisjuhla voitosta fasisteista. Vallankumoukseen liittyy myös ballerina Ksesinskajan talo, jossa oli bolsevikkien tiloja 1917, ja jossa Lenin "esiintyi". Ballerina muutti Ranskaan ja eli 98-vuotiaaksi ja kuoli vasta 1971.

Leningrad kirja lienee Suomessa suunnattu ainakin matkailijoille. 

Luin kirjan syyskuussa 2021, jolloin Pietari oli suosittu matkailukaupunki upeine taideaarteineen. Kaikki muuttui helmikuussa 2022 Venäjän Ukrainaan tunkeutumisen vuoksi, matkailua lännestä tuskin tapahtuu. Muutos lienee pysyvä ainakin nykyisen tilanteen aikana, mutta kaupungissa on hotelleja paljon. Kirjassa on hotelli Rossijan kuva, se valmistui teoksen mukaan 1962. 

En näe syytä olla bloggaamatta tästä teoksesta, jonka olen saanut kirjan muiden vanhojen kirjojen mukana, ja meinasin nakata poistokirjahyllyyn, mutta  tutustuin tähän. Kirja kertoi olennaisia asioita Pietarista ja esitteli myös neuvostoajan taidetta ja neuvostoinformaatiota.

 Lukeminen siis kannattaa aina, koska se lisää tietämystä historiasta, joka on aina läsnä nykyhetkessä.

 Maantieteelle emme myöskään voi mitään.