torstai 22. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Vuoren huipulle



Arne Dahl: Vuoren huipulle, Upp till toppen av berget, 2000, suomentaja Kari Koski, , Otava 2005, sivumäärä 384 .

Arne Dahl -sarjan edellisen osan (Verikyynel) jälkeen A-ryhmä on hajotettu, koska jo kertaalleen vangittu Kentucky-murhaaja otti ja lähti. A-ryhmän jäsenet ovat eri poliisien yksiköissä.

Paul Hjelm ja Kerstin Holm tutkivat pubitappelua, jossa jalkapallon katsomisen lomassa on lyöty mies tuopilla kuoliaaksi. Tutkinnan yhteydessä käy ilmi sangen kummallisia seikkoja baarin asiakkaista. Tässä osassa Paul Hjelm ja Kerstin Holm ovat vain ystäviä, Hjelm asuu perheensä kanssa ja Holm yksin, kun hänen miesystävänsä leskipappi kuoli.

Arto Söderstedt  ja Viggo Norlander menevät tutkimaan räjähdystä Kumlan vankilassa. Lordan Vukotic on räjäytetty vankilassa. Arto Söderstedt on muuttanut Tukholmaan perheensä kanssa. Hän on 'elintasopakolainen' Suomesta. Huippujuristina hän puolusti rikkaita rikollisia ajoi Porshella. Hän erosi omantunnon syistä, muutti Ruotsiin, luopui Suomen kansalaisuudesta, hyvästä toimentulostaan ja elää vaatimattomasti poliisin palkalla Ruotsin kansalaisena. Hän joutuu ottamaan autolainaa uuden auton ostamiseen.
Viggo Norlander asuu yhdessä Astrid Olofssonin kanssa, heillä on pieni Charlotte-tytär, jota Viggo ylpeänä hoitaa työasioiden siitä kärsiessä.

Gunnar Nyberg työskentelee erikoisryhmässä, joka jahtaa pedofiilejä. Samassa ryhmässä toimivat myös Sara Svenhagen (jota esittää tv-sarjassa loistava Vera Vitali) sekä Gunnarin poliisikoulukaveri Ludvig Johnsson. Entinen kehonrakentaja Gunnar Nyberg on päässyt yli hormonien käytöstäan, sopinut perheensä kanssa, siis ex-vaimon ja lapsien ja pojanpoikansa kanssa. Gunnar painaa muuten kirjassa alkuun 146 kg.

Jorge Chavez  opiskelee poliisikorkeakoulussa  ja on kentälläkin. Jan-Olav Hultin on siirretty syrjään, koska Kentucky-murhaaja pääsi karkaamaan ulkomaille. Toisen tarinan konna Göran Andersson sen sijaan on edelleen kiven sisällä. Tässä osassa A-ryhmä kootaan uudestaan. Pienien mutkien jälkeen Jorge Chavez ja Sara Svenhagen viettävät häitä lopussa.

Arne Dahlin dekkarit on dramatisoitu tv-sarjaksi. Juonikuvio on paljolti Vuoren huipulle tv-jaksossa muutettu, sillä jakson esittelyssä lukee "Ruotsalainen rikossarja. Tukholmalaisen ravintoloitsijan toimet alkavat kiinnostaa rikospoliisin erikoisryhmää autopommin räjähdettyä Hollannissa.". Kirjassa pommi räjähtää vankilassa. Kapakassa tapetaan mies. Pedofiilejä jahdataan molemmissa, ja se on aika keskeinen motiivi tv-sarjassa, ja tärkeä sivujuonne kirjassa. Kirjan kova ydin sen sijaan on Ruotsin yhteiskunnan järkyttäminen, kyse on natsijärjestöistä, ja myös kirjoitushetkellä ajankohtaisesta Jugoslavian hajoamisen aiheuttamista jälkimainingeista. Juonta on tarpeetonta lähteä kauheasti avaamaan, mutta tässä ääriliike aikoo iskeä yhteiskunnan kannalta keskeiseen tapahtumaan ja symboliin.

Margitkin on kiivennyt A-ryhmän kanssa Vuoren huipulle TÄÄLLÄ.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Verikyynel



Arne Dahl: Verikyynel, Ont blod, 1998,  suomentaja Kari Koski, Otava 2004, sivumäärä 380.

Arne Dahlin Verikyynel on ensimmäinen julkaistu dekkari Tukholman rikospoliisin A-ryhmästä kertovassa sarjassa. Kronologisesti ensimmäinen on Pudotuspeli, jossa A-ryhmä kootaan ja se ratkaisi talouselämän eliittiä piinanneen sarjamurhaajaan.

Sarjamurhaajaa jahdataan tässäkin osassa. Newarkin lentoasemalla on 2.9.1998 kidutettu ja tapettu ruotsalainen ilkeä kirjallisuuskriitikko Lars-Erik Hassel, ja hänen murhaajansa matkustaa hänen paikallaan, muttei Hasselin nimellä Ruotsiin. A-ryhmä, joka on ollut tyhjäkäynnillä saa pikakutsun Arlandan lentokentälle, väärällä passilla matkustanut mies pääsee livahtamaan.
Ont blod dekkarin ruotsinkielinen nimi viittaa lauseeseen "Paha veri saa palkkaansa". Kyse on perimästä sekä sosiaalisesta että biologisesta". Kirjan ajankohta on siis 1990-luvun loppu ennen kaksoistorneihin kohdistunutta terrori-iskua. Kirjassa puhutaan ensimmäisestä Persianlahden sodasta, ja A-ryhmän poliisi Arto Söderstedillä on sen aiheuttamasta 'radikalisaatiosta' varsin osuva kiteytys.

Lars-Erik Hasselin murhasta tai sen tilaamisesta epäillään yhtä hänen pojistaan. Hassel on vaeltanut kukasta kukkaan, pölyttänyt ne ja häipynyt ennen 'hedelmän' synnytystä. Vanhin poika on uhkaillut lieroa miestä, murhaa hän ei ole kuitenkaan tilannut eikä tehnyt, mutta sen sijaan steriloinut itsensä, jottei jatkaisi sukua.

A-ryhmä tutkii kaikki epäilyttävät murhat Ruotsissa. Vanhoja tietokoneita välittävän LinkCoopin tiloista löytyy murhattu mies, lisäksi ulkoministeriön palveluksessa oleva henkilö murhataan, ja heissä on sarjamurhaajan merkki, eli pihtien jälki kaulalla, etsitään Kentucky-murhaajaa...

Tässä kuvio on sangen monimutkainen ja sadistiset taipumukset ovat siirtyneet muidenkin toiminnaksi, menetelmä on kehittynyt Vietnamin sodassa ...

Arne Dahlin dekkareissa parasta on miljöö, tutkimusten eteneminen ja lopullinen läpimurto sekä A-ryhmän henkilöt ja henkilösuhteet, monesti rikokset ovat liian iljettäviä.

Paul Hjelmin Cilla-vaimo on palannut kotiin, mutta perheen lapset oireilevat, varsinkin 16-vuotias Danne, joka käy lukiota, Tova on täyttänyt 14-vuotta. Danne liikkuu huonossa seurassa ja Paul puuttuu asiaan tiukasti, mutta reilusti. Cilla ja Paul viettävät myös herkkiä hetkiä. Avioliitto on siis vielä kasassa, Paulin poskessa kutiava ihottuma haittaa edelleen (tätä ihottumajuttua ei tv-sarjassa ole)..

A-ryhmää vetää edelleen Jan-Olav Hultin. (Tv-sarjassa Hultin on nainen)

Jorge Chavez on erikoistunut jo internettiin. Hänen vanhempansa ovat paenneet Chilestä Pinochetin hallintoa ottaneet luonnollisesti jälkikasvun mukaan.

Kerstin Holm on tumma tyttö Göteborgista, hänellä on ollut ongelmallinen ex-mies, poliisi. Kerstinin suhde Pauliin jäi kertaluonteiseksi, kun Paulin vaimo palasi kotiin. Kerstinillä on ollut suhde pappiin, joka on leski. Pappi on kemoterapiahoidossa. Edes USA:n matkalla, Kerstin ja Paul eivät vieraile toistensa hotellihuoneissa. Paul arvostaa avioliittoaan, myöhemmin kylläkin Cilla ottaa ja lähtee.

Gunnar Nyberg on steroideja napsinut entinen Mr Sweden 1970-luvulta. Gunnar on jättänyt anaboliset ja harrastaa nykyisin kuorolaulua. Gunnar löytää poikansa, jolla on myös oma poika. Mr Sweden on siis isoisä.

Viggo Norlander on Tukholmasta. Viisikymppinen Viggo on alkanut kuntoilla ja tehnyt hiussiirteen. Hän on ajautunut miinaan. Hetkisen hetekaseura on päättänyt hankkia vain lapsen, Viggosta on tulossa isä, mutta ilman parisuhdetta ja sidettä lapseen.

Arto Söderstedt on suomalaistaustainen välkky poliisi. Entinen konnia puolustanut asianajaja Vaasasta on nyt konnia kiinniottava poliisi, ja viisilapsisen perheen isä. Arto on todella terävä kaveri. TV-sarjassa Artoa näyttelee loistavasti Niklas Åkerfelt.

Sarjamurhatutkimusten läpimurto tapahtuu, kun Kerstin Holm ja Paul Hjelm matkustavat New Yorkiin. He tajuavat, jotain mikä aiemmin on jäänyt piiloon...

Kirjassa on minun makuuni liikaa sarjamurhaja- ja ammattitappaja-juttuja, mutta dekkari on sangen jännittävä ja hyvä.

Verikyynel -dekkarin teema on ruotsinkielisen nimen mukaan paha veri. "Paha veri saa palkkaansa", mainitaan ainakin neljä kertaa, kirjasin ylös maininnat sivuilta 235, 297 ja 335. Tämä liittyy isän ja pojan suhteeseen, jota käsitellään poliisien ja rikollisten taholla, minkälainen on isän antama malli toimia ja millaisen perimän poika on saanut.

Arne Dahlin Verikyynel on laadukas moderni nykydekkari, joka on näytetty tv-sarjan jaksona ensin SVT:llä, ja myöhemmin Ylellä. TV-ruutuun Arne Dahl on siirretty ammattitaidolla. Tämä seikkailu ei ole henkilökohtainen suosikkini, ja aikakausi ja motiivi on päivitetty tv-sarjassa 2010-luvulle.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arne Dahl: Pudotuspeli



Arne Dahl: Pudotuspeli, Misterioso, 1999, suomentaja Kari Koski, Otava Seven 213, sivumäärä 347.

Arne Dahlin toinen dekkari Pudotuspeli on kronologisesti ensimmäinen A-ryhmän seikkailu. Arne Dahlin Pudotuspeli sijoittuu 1990-luvun puolivälin Ruotsiin. A-ryhmä on tiivis keskusrikospoliisiin perustettava erikoisyksikkö, joka ratkoo erityisen merkittäviä rikoksia, tässä talouselämän eliitin murha-aalto vavisuttaa Ruotsin rahamaailman huippua.

Tajusin tätä lukiessani, että myös Ruotsissa on koettu 1980-luvulla nopea nousu ja sitten lasku, tosin ei niin suuri kuin Suomessa. Ruotsihan on pitänyt oman valuuttansa, ja se on ollut tepsivä talousratkaisu varsinkin 2010-luvulla.

Teos kuitenkin alkaa siirtolaisvirastossa tapahtuvassa panttivankitilanteesta, jonka ratkaisee Paul Hjelm ampumalla tekijää olkapäähän, ja itse asiassa pelastaa hänet pahemmalta. Vaikka ihmishenkiä ei menetetä, Paul Hjelm joutuu sisäisen tutkinnan hampaisiin. Paradoksaalista on se, että myöhemmin Paul Hjelm toimii sisäisen tarkastuksen organisaatiossa. Keskusrikospoliisi kokoaa juuri tässä kirjassa  A-ryhmää, ja sen päällikkö Jan-Olav Hultin hakee Hjelmin Huddingesta Tukholmaan, Hjelm saa huonekaverikseen Sundsvallista Jorge Chavezin, Hjelmillä ja Chavezilla on hetken vaikeaa, sillä Hjelmiä tutkittiin karkoituspäätöksen saaneen ampumisesta (henkilö loukkaantui lievästi), ja Chavez on Chilen pakolaisia.

Kerstin Holm on tumma tyttö Göteborgista, hänellä on ollut ongelmallinen ex-mies, poliisi, mistä jatko-osissa on lisää harmia.

Gunnar Nyberg on entinen lihaskimppu Nackasta, ja ryhmän vanhin Viggo Norlander on Tukholmasta. Arto Söderstedt, on suomalaistaustainen, mutta asuu Västeråsissa, häntä kuvataan ilmetyksi Martti Vainioksi, samalla viitataan Vainion doping-käryyn. Nyberg on myös käyttänyt anabolisia steroideja, nyttemmin hän on lopettanut. Arto Söderstedt on kotoisin Vaasasta, ja on ryhtynyt vanhemmiten poliisiksi, hän on naimisissa ja on lapsia peräti viisi. Hänet tunnetaan suomenruotsiksi annetuista luennoista. Arto ei ole tyypillinen poliisi, mutta on terävä. Artosta paljastuu myös se, että hän on syntynyt 1953, opiskellut lakia Turun yliopistossa ja toiminut asianajotoimistossa osakkaana, puolustettuaan rahasta erityisen paatunutta rikollista, hän lopetti Suomessa, muutti Ruotsiin hakeutui poliisiksi Tukholmaan, josta sai siirron Västeråsiin. Hultin 'löysi' Arton Västeräsista, Arto on todella terävä kaveri. TV-sarjassa Artoa näyttelee loistavasti Niklas Åkerfelt.

Viggo Norlander on Tukholman poliisissa tutkinut talouselämän huippumiesten salamurhia, Kuno Daggfeldt ja Bernhardt Strand-Julen on ammuttu raa'asti. Kolmatta murhaa yritetään estää, mutta suojeltu henkilö on väärä ja murhasarja jatkuu. A-ryhmä porautuu pinnan alle ja etsii uhrien 'yhteydet', niitä ovat eräät yritysjärjestelyt, golf-kerhon jäsenyys, samassa purjehduskerhossa oleminen ja eräät muut jäsenyydet. Moni juonen pätkä osoittautuu virheelliseksi. Viggo joutuu tässä itämafian kiinni naulaamaksi, mutta selviää hengissä. Lisäksi golf-kentällä tapahtunutta ahdistelua tutkitaan, ja siihen liittyviä henkilöitä.

Tämä kirja kertoo eniten Paul Hjelmistä ja hänen suhteestaan perheeseen, hänen avioliittonsa Cecilian eli Cillan kanssa natisee liitoksissaan. Mitään näkyvää syytä siihen ei minusta ole. Paulilla ja Cillalla on kaksi lasta 12-vuotias Tova ja 14-vuotias Daniel, mutta Cilla haluaa omaa aikaa ja olla yksin. Tutkimukset venyvät, ja Paul ja  Kerstin lähenevät työmatkalla Göteborgissa ja touhuavat kerran yhdessä hotellihuoneessa Malmön matkalla.

Tutkimukset porautuvat lopulta kasettiin, jossa on Thelonious Monkin legendaarinen Misterioso jazzkappale. Nauha löytyy neljännen murhatun miehen luota. Tutkinta jauhaa, ja lopulta tulee läpimurto, jonka lukija saa itse kokea lukiessaan tätä dekkaria, vaikka yhteyksiä on ollut Ruotsin rajojen ulkopuolelle, on kyse kotoperäisestä kansankodin konnasta.

Arne Dahlin Pudotuspeli on nautittava nykydekkari, joka on näytetty myös tv:ssä ensin SVT:llä 2011, ja sai miljoonayleisön, linkki arvioon TÄÄLLÄ. Myöhemmin sarja ja jakso nähtiin Suomessa. TV-ruutuun Arne Dahl -dekkarit on siirretty ammattitaidolla, mutta ei aivan suoraan. Joitakin asioita on muutettu tv-sarjassa tapahtumaan eri ajanjaksoon tai vaihdettu motiivia, tv-sarjassa ryhmän vetäjä Hultin on nainen eikä mies kuten kirjoissa. Arne Dahlin Verikyynel on arvioitu täällä.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti


Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti, Mamma försökte, 2012 suomentanut Petri Stenman, LIKE 2014, sivumäärä 240.

Ruotsalaisen rikoskirjailijan Jens Lapiduksen (s.1974) kokoelma Ainakin äiti yritti sisältää kaksitoista rikoksiin liittyvää lyhyttarinaa Tukholmasta. En ole lukenut Stockholm Noir -sarjaa, mutta tarinoissa mainitaan samoja henkilöitä Radovan, Jorge,  ja Natalie, henkilöt ovat luultavasti tuttuja Lapiduksen kirjoista.

Ensimmäinen tarina on nimeltään Filmi, siinä kännykkäkameran video on todistusaineistona isäpuolta vastaan, häntä epäillään poikapuolensa pahoinpitelyistä. Perheellinen asianajaja puolustaa häntä, mutta aavistaa tai epäilee lopussa hyvinkin vahvasti päämiehensä kertomusta.

Businessluokka -tarinassa Natalie joutuu Ruotsiin matkatessaan ahdistelluksi ja ahdistelijalle käy lentoasemalla varsin huonosti.

Metsästysretkellä ruotsalaiset ovat Namibiassa, ja tähtäimessä onkin muuta kuin riistaa. Ratko on päähenkilö ja Radovan on riistaa.

Ainakin äiti yritti -tarinassa, Javierin äiti on Chilen pakolainen, yliopistoa käynyt nainen, joka todella yrittää ja  siivoaa hulttiopoikansa luona, hankkii ruokaa, ja yrittää sopeuttaa poikaansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Poika sen sijaan on jengisotien syövereissä. Voi tuntua "rasistiselta" asetelmalta, mutta jengisotia valitettavasti on Ruotsissa käynnissä. Javier on 'toisen polven maahanmuuttaja', mutta syntynyt Ruotsissa ja on soputunut huonommin kansankotiin kuin äitinsä.

Alue jota kutsumme omaksemme -jutussa viipaloidaan valtion kakkua Jorgelle.

Kerstin Ström on luokanvalvoja, joka oli kannustava. Syrjäytyjää se ei auta, varsinkin kun hän tekee asejäljitelmällä koruryöstyä, mutta jää kiinni
"Pussissa kamaa varmasti sadan donan edestä.
Sitten: läski paska astui suoraan eteen.
Kuin betoniporsas. Kuin virtahepo keskellä Hallunda Centrumia. Kuin läskimoukari suoraan keskelle rintaa,
Vartijanky?vät pelasivat epäreilusti...." s.102
Tämä on varsin tyypillinen ajatus tässä opuksessa, eli rikolliset pitävät systeemiä epäreiluina, poliisit, vartijat ja tavalliset ihmiset koetaan "epäreiluiksi".

Faksi ikuisuudesta
Pitkähkön jutun päähenkilö on ympäripyöreitä vuorokausia lakitoimiston paiskiva 36-vuotias Anna. Näppärää naisjuristia  ei valita edes yrityksen osakkaaksi. Työmäärä vuodessa on  3000 tuntia. Toimisto saa toimeksiannon yrityskaupasta, ja kaupan lisäksi veroja minimoidaan Panaman ja Bahaman ja monien tilien kautta.(Kuulostaako totuudenmukaiselta, kuka näin tekisi?).  Kun miljardeja liikutellaan, mahdollistuu miljoonien välistä veto.

Jutut jatkuvat samoissa teemoissa. Pulveria löytyy "väärältä henkilöltä" ja vääränlaista, siitä saa istumista, mutta lusimisesta voi saada kunnioitusta, vaikka ajanhukkaa ei korvatakaan, vaikka istuisi toisen puolesta.

Tämä oli itselleni ensimmäinen Lapidus, jonka luin suomeksi, ja siksi olo oli hieman outo, olen lukenut ruotsiksi ja blogannut suomeksi Vip-huoneesta  TÄÄLLÄ sekä STHLM DELETE:stä TÄÄLLÄ (Omaa tyhmyyttäni en tajunnut ensin että STHLM tarkoittaa Tukholmaa).

Takakannessa on liimattu sanallisia arviointeja, Me Naiset kiittelee tarkkoja havaintoja, Seura hehkuttaa, että novelleista ei ole ainuttakaan turhaa rikostarinaa. Havainnot ovat minusta tarkkoja etenkin ruotsalaisesta alamaailmasta ja jengeistä, turhia ne eivät ole siksi, että asia on selvästi Tukholmassakin ongelma. Lisäksi perusoikeudet suojaavat erittäin hyvin myös rikollisten laitonta yksityisyyttä, joka rikollisuus rajoittaa muiden perusoikeuksia, ja aiheuttaa harmia tavallisten kansalaisten keskuudessa.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Johanna Spyri: Pikku Heidi




Johanna Spyri: Pikku Heidi, alkuteos Heidi (myös muodossa Heidis Lehr- und Wanderjahre)   1880, Sirkka Rapolan suomennos, Otava 1989, sivumäärä 209.

Pikku Heidi on romaanin päähenkilö. Viisivuotias orpo tyttö muuttaa erakoituneen isoisänsä "Alppivaarin" luo Alppien rinteille. Alppivaari on Heidin isän Tobiaksen isä. Heidin äidin Adelheidin sisko Dete on saanut pestin Franfurtista ja haluaa päästä vastuusta eroon. Alppivaarilla on äkkiväärän maine, mutta Heidi sopeutuu Alpeille loistavasti, ja myös isoisä hoitaa Heidiä hyvin. Heidi käy paimentamassa vuohia naapurin pojan 11-vuotiaan Vuohi-Pekan kanssa. Vuohi-Pekka asuu yhdessä leski-äitinsä ja sokean isoäitinsä kanssa. Vaikka Pekka ja Heidi ovat "naapureita" on talojen välinen matka vaarallinen, sillä Alppivaari asuu korkealla vuoristossa. Heidi vierailee Pekan tykönä, ja piristää sokeaa isoäitiä. Alppivaari korjaa naisten ränsistyneen talon. Perheet elättävät itsensä karjanhoidolla. Kolme vuotta kuluu idyllisissä oloissa.

Alppivaari ei lähetä Heidiä kouluun, vaikka kylän pappi sitä pyytää, mutta Dete hakee Heidin Frankfurtiin, piristämään Sesemanin perheen Klaraa, joka on pyörätuolissa. Heidin on vaikea sopeutua kaupunkielämään, ja Sesemanin talouden emännöitsijä neiti Rottenmeierin rautaiseen kuriin. Kaiken pitää olla säntillistä, ihmisiä on teititeltävä. Heidiä pitää sanoa ristimänimellä eli Edelheidiksi. Kuten arvata saattaa Heidi aiheuttaa spontaanilla kielenkäytöllään ja reippaalla luonteellaan emännöitsijälle lisää harmaita hiuksia. Klaran isä saapuu ulkomailta Frankfurtiin, Klaran äiti on kuollut. Emännöitsijä puhuu pahaa Heidistä, mutta Klaran isä ei lähetä Heidiä pois. Heidillä on kova koti-ikävä ja hän haluaisi Sveitsin alppimaisemiin. Hän ei enää yritä karata kotiin vaan osallistuu kotiopetukseen, joka ei edisty Heidin motivaatio-ongelmien vuoksi. Klaran isoäiti haluaa selvittää oppimattomuuden syyn. Heidi vastaa: "En osaa, enkä opi". Pekka ei koulussa oppinut lukemaan,ja hän on saanut Heidin uskomaan, että lukeminen on vaikeaa. Isoäiti lupaa kauniin kirjan palkinnoksi Heidille, kirjan kannessa on paimen niityllä. Tuossa tuokiossa Heidi oppii lukemaan, mutta koti-ikävä alkaa näivettää Heidin terveyttä. Lääkäri suosittaa Heidin lähettämistä takaisin alppi-ilmastoon. Kotiinpaluu on haikea ja osittain huvittavakin. Heidi vie Pekan mummolle leipää, ja selittää tälle kokoajan "katsos", mummohan on sokea, lisäksi häneltä lötpsähtää, että pelkäsi jo mummon kuolleen. Loppu on onnellinen. Alppivaari tekee sovinnon kylän kanssa, alkaa käydä kirkossa ja suostuu muuttamaan kylään.

Ajan hengen mukaisesti uskonnollisuus on voimakkaasti läsnä, Jumalasta puhutaan ja rukouksen voimaan uskotaan. Kirja on monilta osin kestänyt ajan hammasta hyvin ja on herttainen, mutta pureutuu ilmiöihin, mitkä ovat aina ajankohtaisia. Pidin tästä kirjasta paljon.

Kirja siis tapahtuu 1880-luvulla, mutta sitä ei ole sidottu mihinkään tapahtumiin, voisi tapahtua myöhemminkin. Tapahtumapaikat ovat Sveitsin Alpit. Alppivaari asuu Falknisin lähellä, eli paikka on Sveitsin ja Liechtensteinin rajalla.

Johanna Spyri kirjoitti vuonna 1881 jatko-osan tähän kirjaan eli Heidi käyttää oppiaan, mikä on suora ja aito jatko-osa Heidi-kirjalle. Johanna Spyrin kuoleman jälkeen on kirjoitettu kaksi osaa lisää.

Heidi käyttää oppiaan koulussa ja kannustaa Pekkaa opinpolulla. Suurin osa tarinasta tapahtuu kuitenkin alppipoluilla, johon tulee ensin tepastelemaan ensimmäisestä osasta tuttu tohtori. Hän päätti lähettää Heidin Alpeille voimistumaan. Klara on sairastellut kesällä eikä päässyt Heidin luo Sveitsiin, mutta seuraavana kesänä hän tulee pyörätuoleineen. Klara ihastuu maisemiin. Pekka sen sijaan vihastuu yksinäisyyteen, ja pirstoo pyörätuolin. Vuorilla pitää auttaa Klaraa ja sen seestynyt Pekka ja Heidi tekevätkin. Klara yrittää kävellä, ja kas kummaa se onnistuukin.

Kirjan loppuosassa Pekka saa torut rullatuolin rullaamisesta vuoren rinnettä alas, mutta saa kiitosta muuten, kuten Heidikin, joka on Alpeilla kotonaan, eikä halua muualla ollakaan. Luultavasti iloisin on Klara, joka pääsee kotiinsa omin jaloin. Onnellisia ovat  sekä hänen isänsä että isoäitinsä, jotka kiittävät Pekkaa myös taloudellisesti.

Aino blogannut Pikku Heidi -kirjasta  NÄIN. Mai on blogannut NÄIN.
*****
Johanna Spyri (1827 - 1901) oli sveitsiläinen kirjailija, Johanna Spyri on syntynyt 12.6 eli tasan 190 vuotta sitten.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia



Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia, WSOY 1944 ja 1963, uusintapainos, kuvittanut Aleksander Lindeberg, sivumäärä 130.

Tämä Yrjö Kokon Pessi ja Illusia on vuoden 1963 "lasten versio" Aleksander Lindebergin kuvituksella, eikä Yrjö Kokon valokuvin.

Tarina alkaa Yrjö Kokon pohjustuksella satuun. Pessin ja Illusian tarina tapahtuu rintamalla, missä Yrjö Kokko sitä kirjoitti.

Sadun alussa metsän pikkuinen peikko Pessi kohtaa ihanan sateenkaarella asuvan Illusian. Illusia ei pääse lentämän takaisin sateenkaarellensa vaan jää maan päälle ensin yöksi ja sitten kokonaan, sillä on kuiva kesä, ja lopulta ilkeä Ristilukki puree Illusian siivet poikki. Pessi ja Illusia oppivat toisiltaan maailmasta. Pessi, jonka isä on Pessimisti, oppii myönteistä ajattelua, tosin hänen äitinsä oli Optimisti. Illusia oppii maan tavat ja luonnonlakeja. Illusia ei ole edes nukkunut eikä syönyt sateenkaarellansa.

Metsän eläimet on inhimillistetty. Kimalaiskuningatar suree kuhnuriaan, joka on kihokin vankina. Pessi päästää Kuhnurin pois, ja kihokki joutuu rintamamiesten mukana turvekuormassa talliin ja jää lantaveden alle. Pessin ja Illusian seikkailuiden rinnalla on myös rintamamiesten toimintaa. Illusian kyyneleestä muodostuu helmi, jonka sotamies Pienanen löytää ja antaa Everstille. Pienasen muut rintamamiehet laittavat uimaan, mutta lopulta Pienanen kaatuu juuri ennen kahden kuukauden lomakomennusta. Everstin hanhi valistaa Pessiä ja Illusiaa siitä, kuinka etuoikeutettua on päästä paistina Martinpäivän päivällisiin. Ravut punastuvat kun pääsevät rapukekkereiden antimiksi.

Eläin- ja kasvilajeja käsitellään paljon Pessin ja Illusian opetellessa selviytymistä, ja työntekoa. Illusia neuloo itselleen vaatteet, mutta pohtii lähtevänsä etelään. Kokko tuntuu asettavan lajeja "järjestykseen". Käki vie munansa Lepinkäisen pesään (luulin, että käki munii pesään). Herra Lepinkäisen vie kranaatti, ja rouva raataa itsensä burnoutiin.

Vieraslaji piisami tekee pesän Pessille ja Illusialle. Piisamikin katoaa, ja asia linkitetään erään ylikersantin ilmoituksiin, jossa ostaa eläinten nahkoja. Piisami lajina levisi ehkä jo Keski-Euroopan istutusten kautta Suomeen, mutta Suomeen lajia istutettiin vuodesta 1919 alkaen turkiseläimeksi. Piisami arvostee yllättäen intiaanien reservaatteja Kanadassa. Kokolla on muitakin heittoja esim aatteista: "Aate on niiden huulilla, jotka siitä hyötyvät ja niiden sydämissä, jotka sille uhrautuvat".

Pessi ja Illusia ovat kuolla, kun Martes eli lumikko hyökkää pesään. Pessi saa tapettua lumikon kudinpuikolla,
Surniaakin käsitellään, se on minusta hiiripöllö. Varikset haukkuvat pöllöä
-Roisto
-Peto
-Salakyttä
-Pelkuri etpäs uskalla päivällä näyttää itseäsi
-Salamurhaaja, yövaras, kelmi, kuunkatsoja ...
Tällaisia kohtia ihmettelin, ja monessa kohtaa tarina on epälooginen, Varis syö raatoja ja muuta kuollutta "ravintoa", mutta myös lintujen munia ja poikasia. Lepinkäinen syö hyönteisiä, mutta myös toisia lintuja ja hiiriäkin. Hiiripöllö (Surnia ululu) syö pieniä lintuja ja myyriä, joten miksi leimata joku laji "pedoksi" tai salakytäksi. Eläimet pohtivat asioita ja niille keksitään seikkailuja sammakkojen kuningas Rana "oli ollut valtakunnan hyppymestari". s.75


Kuvat kantavat tarinaa piirretty kuva sivulla 108 on erityisen kaunis. Illusian päällä oleva lumikon turkki pelastaa hänet paleltumiskuolemalta. Illusia alkuun vastustaa lumikon nahan nylkemistä.

Pessin ja Illusian tarinan loppu on hyvinkin kummallinen, eli pesässä on Illusian synnyttämä jälkeläinen, joka on ihme kyllä ihminen.

Toinen tarina päättyy raadollisemmin Pienasen kuolemaan, ja kirjailijan kotiutumiseen.

****
Yrjö Kokko (1903 - 1977) syntyi Sortavalassa, ja valmistui eläinlääkäriksi, ja oli rintamalla, Pessi ja Illusia syntyi siis rintamalla.

Alkuperäinen tarina ja kirja on tuttu, ja tässä sen kannesta "osakuva", vasemmalla on tyttö ilman vaatteita, ja sellainen kuva on myös itse kirjassa. Kannessa on päiväkorento, joka esiintyy seikkailussa.

Valokuva Yrjö Kokon valokuvasta kirjassa, tässä on osa hienosta kuvasta

Kimalaisesta olen itse ottanut joskus kuvia.


Vaikka ne ovat värillisiä, eivät ne mustavalkoista valokuvaa  voita.

Osa valokuvista on nykymittapuun mukaan ovat värittömiä, mutta aikanaan ovat tukeneet hyvin tarinaa, sen sijaan Aleksander Lindebergin piirroskuvat ovat aina ajattomia. Aleksander Lindeberg (1917 - 2015) kuvitti myös muista teoksia Suomessa ja Virossa, tässä linkki hänen lintukuvituksiin. Suomalaisiin kirjoihin tai käännöksiin hän on tehnyt kuvituksia mm. Kiplingin Rikki Tikki Taviin.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Martin A. Hansen: Valehtelija



Martin A. Hansen: Valehtelija,  Løgneren, 1950, suomentanut Katri Ingman, WSOY 1965, sivumäärä 243.

Martin A. Hansenin kirjan Valehtelija tapahtumapaikka on pieni Sandön saari Tanskassa. Kertojana on kansakoulunopettaja Johannes Vig, joka kirjoittaa minämuotoista tekstiä Natanaelille:
"Maaliskuun kolmastoista. Sumua. 
Natanael olen saanut halun kertoa sinulle jotakin. Hiukan niitä näitä. Tai tarvitsen vain jonkun, jonka kanssa voisin vähän jutella. Paljonhan minulla ei ole kerrottavaa."

Lainaus aloittaa kirjan, ja kerrottavaa on paljon, kun kevät murtautuu eristyneelle saarelle ja samalla Johannes avaa pienen saaren isoja tunteita ja omia ajatuksiaan. Kirja kasvaa alun vähäeleisyydessään loistavaksi luotaukseksi Johanneksen sieluun ja saaren saloihin. (Bloggauksen lyhyt versio loppuu).

Juoni ja tapahtumia
Johannes Vik on "eristäytynyt" saarelle rakkaushuolien vuoksi, mutta rakkaushuolia tulee saarellakin. Vik pitää vuorolukuna kansakoulua, eli opettaa kahta luokkaa, toimii saaren postina ja papin poissaollessa vieläpä lukkarina. Hän valistaa ja kannustaa oppilaita myös vapaa-aikana. Nuorena miehenä hän on  altis ihastumisille. Hän olisi saanut luultavasti vaimon paikallisesta Annemarista. Annemari on kauppiaan tytär, joka on kihloissa Olufin kanssa, heillä on poika Tom. Oluf on lähtenyt talveksi mantereelle töihin ja on palaamassa keväällä yhdessä heinäkurppaparven kanssa. Annemari on elänyt talven yksissä siltainsinöörn Aleksander Harryn  kanssa. Annemari on aikeissa jättää Olufin ja saaren. Olufiin liittyy puhumaton tragedia. Hän on lähtenyt myrskyllä purjehtimaan Nielsin kanssa. Heidän veneensä kaatui, Niels hukkui, ja pelastustoimissa sandölainen Erik ajoi miinaan ja kuoli poikansa kanssa, suremaan jäivät vaimo ja pieniä lapsia.

Johannes Vikin "päiväkirjassa" ruoditaan myös pienen yhteisön suhteita. Kapakan Elna, nuori nyrpeä eikä kovinkaan nätti nainen,  on raskaana, hän ei kuitenkaan paljasta lapsensa isää. Köyhän avioparin älykkäällä lapsella Kajlla on keuhkotauti, ja hänet joudutaan viemään mantereelle parantolaan. Kylän nokkamies Fredrik tekee mitä tahtoo, mutta hänen vaimonsa (tai avovaimonsa) Rigmor haluaa Johannes Vikiä, joka on tuonut Rigmorille heinäkurpan ja orvokkeja.

Kerronta
Juonta ja tapahtumia tärkeämpää on Hansenin kevytväreinen, mutta syvää luotaava kerronta, joka osoittaa seitsemän vuotta saarella olevan Johanneksen sisäistä kamppailua kiusauksia vastaan. Johannesta pidetään hyvänä, ja hän on hyvä. Hän ei kuitenkaan arvosta itseään. Hän syyttää purjehdusonnettomuudesta itseään, koska hän ei estänyt lähtöä. Samoin Oluf syyttää ystävänsä kuolemasta itseään, ja tapahtuma minusta myös etäännyttää hänet Annemarista, joka odotti lasta onnettomuuden tapahtuessa. Purjehdusonnettomuus tulee ilmi hiljalleen, ja se on minusta koko romaanin avaintapahtuma.

Johannes on ollut ihastunut Annemariin. Annemari taas pohtii lähtöä insinöörin kanssa ja Olufin jättämistä. Rigmor on puolestaan rakastanut Johannesta "aina", joka (Johannes) ei minusta uskalla edetä naissuhteissaan, vaan uurastaa saarelaisten hyväksi. Johannes ottaa niskoilleen vielä kapakan Elnan piikomaan talouteensa, ja hän auttaa Kajn vanhempia surussaan. Johannes  on hyvä, mutta näkee myös vastuunsa ja tekojensa seuraukset, ja on ahdistunut ja kirjoittaa tuntemuksiaan Natanaelille.

Johannes saa lohtua saaren karusta luonnosta, vuodenaikojen vaihtumisesta, lintujen kevätmuutosta, ja koirastaan Pigrosta, joka muuten kuolee tarinan loppuvaiheissa. Fredrik edustaa sodan jälkeistä uutta ja rohkeaa sukupolvea, samoin kun siltainsinööri, joka on saarella vain töissä (tehdäänkö mantereelle yhteys en tiedä?). Johannes etsii itseään ja tajuaa, kuinka paljon saari hänelle merkitsee. Jos haluaa jäädä saarelle, on pakko sopeutua sen oloihin, ja kirja luotaa hyvin paljon Johanneksen alitajuntaa, pelkoja, toiveita, ajatuksia ja pettymyksiäkin, mutta myös hyviä tekoja ja saaren karuja ilon aiheita.

Kirjassa puhutaan kurpista ja kurpan metsästyksestä, ja kurppaa todella myös metsästetään, on saariston tapa. Kerronnassa on myös aika ajoin runoja, tässä puhutaan korpista.

Illalla lentää korppi
päivisin lentää ei voi.
Ken onnea hyvää ei löydä, 
sille kohtalo huonon soi. s. 166

Teoksessa mainitaan myös Suomi.
"Erääseen pulpettiin on suomalaisella puukolla piirretty nimi Niels Jensen" s. 167.

Tämä kuvaa Johanneksen suhdetta menneisyyteen
"Menneisyys kummittelee, Menneisyys on ajokoira, joka on aina ihmisen kannoilla ... mutta ajokoirat saavuttavat aina". 167.

Martin A. Hansenin Valehtelija on valehtelematta sanoen loistoteos. En yllättäen tätä kirjoittaessani löytänyt yhtään bloggausta teoksesta.

*****
Martin A. Hansen (1909 - 1955) oli tanskalainen kirjailija, alkuun maatyöläinen, sittemmin kansakoulunopettaja, ja sodan aikana toimitti vastarintaliikkeen lehteä. Valehtelija on hänen pääteoksensa.


Luultavasti Valehtelija -teoksen Natanael on "mielikuvitushenkilö", ja liittyy ehkä Johanneksen nimeen, sillä Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa (43 -51) puhutaan Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista.
"Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi FilippusKun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!"  "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla." Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!" 50 Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä."  Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on"."
Voi olla, että olen hakoteillä, mutta myös Johannes Vikin iltahartauksia, ja tekstiä riivaajista avataan, teoksessa on minusta myös uskonnollisia teemoja.