perjantai 27. tammikuuta 2023

Reijo Mäki: Jäätynyt enkeli

 


Reijo Mäki: Jäätynyt enkeli, Otava 1990, Seven-pokkari 2006, sivumäärä 312.

Jäätynyt enkeli on viides Vares-seikkailu ja se näytellään Porissa. Kirjan ensimmäisessä luvussa  Mirjami Sinervo kuulee jotain takanaan ja myöhemmin hänet löydetään lumihangesta kuolleena. Teosta epäilläään Vareksen vanhaa luokkakaveria Jarkko Tienviertä, joka pyytää Jussia tutkimaan kuolemaa. Jussi on kolaroinut Kuplansa Turussa ja lähtee linja-autolla kohti Poria, missä Jussi on käynyt oppikoulua. Jarkko on lopettanut oppikoulun seitsemännellä, ja nyt hänellä on käytettyjen autojen kauppa, jossa häärää myyntipäällikkönä Taisto Pusenius. Orpo Mirjami Sinervo on (tai oli) parikymppinen nainen, joka on myynyt itseään, myös eronneelle Jarkolle. Porilaisen menestysyhtyeen Jumalainen näytelmän nokkamies Dante Hell (alias Dan Hellman) oli seurustellut Mirjamin kanssa, mutta Mirjami oli katkaissut suhteen. Mirjamin ystävä Lila Haapala oli ollut Danten vällyissä ja piipahtaa myös Jussin luona. Pikkukaupungissa tapahtuu, sillä Dan Hellmanin äitipuolikin Laura Hellman karkeloi Jussin kanssa. Tutkinta sen sijaan ei etene. Toisaalta Jarkon motiivi on saada lainarahoitusta yritykselleen olemattomin vakuuksin, ja murhaepäilyt hidastavat tai estävät pankin kanssa neuvottelut. Paikallispankkia patistetaan pääkonttorista myöntämään lainat, kun Jarkko allekirjoittaa paperit, hän ilmoittaa Jussille, että toimeksianto on ohi. Jarkko ja Jussi juhlivat. Jarkko saa hälytyksen tontiltaan, hän menee katsomaan hälytyksen aiheuttajaa, ja hänet ammutaan.

Jussi pidätetään useiksi päiviksi ja kuulustellaan ja päästetään lopulta vapaaksi, mutta Jussi ei saa poistua paikkakunnalta, on siis pääepäilty. 

Kirja on ilmestynyt vuonna 1990, jossa elettiin markka-aikaa, mutta pankit tarjosivat valuuttalainoja ja niihin suojauksia. Teoksessa puhutaan rembursseista ja faktoringista (luultavasti myydään myyntisaamiset). Jarkko Tienvieri haluaa isoja lainoja pankista olemattomin vakuuksin, eikä aio maksaa lainoja takaisin.

Reijo Mäen viides Vares Jäätynyt enkeli on iskevä jännäri ja hyvä aikansa kuva.

Tähän alle avaan hieman enemmän asetelmaa. Kirjan alussa kuvataan, kuinka väkivaltainen paatunut konna Veikko Hopea pääsee vapaaksi Ruotsin vankilasta ja suuntaa Poriin. Veikko Hopea tekee rahasta myös murhia 

Jarkko Tienvieri on päättänyt lähteä petosten teille. Kuka hänet on murhannut ja miksi? Pikkukaupungin pankeissa on pieni piiri, joka jakaa samoja intressejä. Vares kovistelee hyviä veljiä ja bluffaa. Vares joutuu ottamaan yhteen Veikko Hopean kanssa, niin tässä kirjassa kuin myöhemminkin.

Kirjan nimelle on kaksi selitystä tietenkin Mirjamin ruumis lumessa, mutta myös Dante Hellin kappale Jäätynyt enkeli.

Jussi ajoi rusinaksi kuplansa.  Tämä seikkailun jälkeen Jarkon myymä vaihto-Toyota lahoaa. Jussi asuu Turussa edelleen Kellonsoittajankadulla.


Pori kuvataan pikkukaupungiksi. Yllä kuva Porin torilta lokakuulta 2022. Patsas "Toriparlamentti" pystytettiin torille vasta 2008.

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

 

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015 kolmas painos 2016, sivumäärä 330.

Emmi Itärannan romaani Kudottujen kujien kaupunki on dystopia. Eletään joko vaihtoehtoisessa takapajuisessa menneisyydessä, tai luonnonkatastrofien pilaamassa tulevaisuudessa. Tarina tapahtuu Saaressa, josta voi kulkea manterelle vaijerien varassa kulkevien ilmagondolien avulla. Saarta johtaa kasvoton Neuvosto, joka hallitsee Tornissaan. Ihmisten käyttäytymistä kontrolloidaan vuosittaisilla tatuoinnilla ja  liikkumisrajoituksilla. Koulutusta ei ole, lukutaitoa ei opeteta tytöille. Saaren suurimmat viholliset ovat unennäkijät, jotka teljetään Tahrattujen taloon, jonka asukit asuvat vankeina selleissään ja päivisin sukeltavat verikorallia, saaren ainoaa vientituotetta. Puuha on vaarallista, lisäksi merenpohja on saastunutta. Saarella rakennukset ovat kudottuja. Kutojia on Seittien talossa. Kirjoja kopioidaan Sanojen talossa. Päähenkilö nuori nainen Eliana on kutoja, joka työskentelee Seittien talossa. Sen pihalta löytyy henkihieverissä oleva tyttö Valeria.  Valerian käteen on tatuoitu näkymättömällä musteella sana "Eliana". Valeria asutetaan Elianan huoneeseen ja tapahtumat lähtevät vyörymään.

Pidin enemmän Emmi Itärannan kirjasta Teemestarin kirja, missä maailma oli helpommin käsitettävissä. Tässä maailman selittämiseen ja ymmärtämiseen kuluu paljon energiaa, ja minulle eräät asiat jäivät hieman hämäriksikin tai ne oli selitetty tai perusteltu hatarasti. Loppu on hyvinkin mielikuvituksessa  leijuvaa.

Juoni on jännittävä, mutta tämä ei ole perinteinen "voita paha diktaattori ja pelasta maailma" -juttu, vaan saaren historia on paljon monimutkaisempi. Saaren alkuperäiset asukkaat olivat kehrääjiä, jotka kommunikoivat unien välityksellä. Osa ihmisistä oppi tämän. Sittemmin useimmat kehrääjät kuolivat (?) ja Neuvosto alkoi vainota unennäkijöitä ja päätti estää unennäön. Diktatuurille on aina vastavoima, ja tarinassa ilmenee, kuinka vastarinta organisoidaan, mutta tepsiikö se?

Teoksen kieli on aika ajoin sangen runollista: "Kutojaneitsyt aloitti taivaasta. Raajoillaan hän venytti avaruutta, kunnes Kaikkeuden Verkon jalokivet loistivat siitä läpi   ... Sitten hän alkoi uneksia. Hänen unestaan nousivat ne, jotka kävelivät neljällä jalalla ja ne, jotka kävelivät kahdella, ja ne, jotka eivät kävelleet lainkaan. Hän uneksi meret ja saaret ja puut....". Tämä sivujen 298 ja 299 vino teksti on selitys kudotun maailman synnystä?

Emmi Itärannan naseva dystopia Kudottujen kujien kaupunki on punottu sanojen seitistä. 
Kirjasta on paljon bloggauksia, 2021 siitä on blogannut Villis.

*****
Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoittaa teoksensa Ison-Britanniasta, esikoisteos Teemestarin kirja herätti sangen laajaa huomiota ja pokkasi sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Nuori Aleksis –palkinnon.

tiistai 17. tammikuuta 2023

Reijo Mäki: Satakieli lauloi yöllä

 


Reijo Mäki: Satakieli lauloi yöllä, Otava 1987, Seven-pokkari 2010, sivumäärä 267.

Reijo Mäen toinen Vares-seikkailu Satakieli lauloi yöllä tapahtuu kultaisella 1980-luvulla jolloin rahamarkkinoita vapautettiin, rahaa riitti yritysten nurkkaamisiin ja valtausyrityksiin, yritysten illanistujaisissa viina virtasi, ja maksulliset naiset olivat sikakännisille sovinisteille anteliaita.

Monialakonserni Selin & Svahn on kiinnostava pörssiyritys, jota yritetään vallata. Selin & Svahnin liikevaihto on 1,2 miljardia markkaa, ja sijoitetun pääoman tuotto on korkea eli 21%.  Nuori optiomeklari  Nils Utriainen ostaa salaperäisen asiakkaansa lukuun yhtiön osakkeita. Salaperäinen hyväosainen myös haluaa päästä eroon ilotyttö Ilona Salamanderista, joka tönäistään Tukholmassa metron eteen, kuin ihmeen kaupalla hän selviää naarmuilla. Suomeen tullessaan Ilona törmää Jussi Varekseen, jonka luo hän tulee piiloon. Kun Ilona katoaa, alkaa Jussi oma-aloitteisesti ja myös Rolle-pornolehden kustantaja Rolf Vetelisen maksamana etsiä Ilonaa.

Ilona oli aloittanut Rolle-lehden mallina, mutta vaihtanut escort-alalle. Ilmeisesti Ilona on saanut tietää rahamiesten joukossa jotain hyvin kuolettavaa. Pian myös Jussia tulitetaan, Jussi selviää, mutta Ilonan ruumis löydetään Aurajoesta.

Lopussa konnat saadaan kuitenkin käpälälautaan.

Satakieli lauloi yöllä on vauhdikas Vares, eikä se sisällä Vareksen kaverien puujalkavitsejä.

*****
Tämä on toinen Vares, mutta se ei jatku ensimmäisestä eli Moukanpelistä. Jussi Vareksella on suuri rooli rikosten ratkaisemisessa. Kirja on lyhyempi kuin uusimmat Varekset. Jussi ei vietä aikaa puujalkavitsejä veistävien kaveriensa kanssa vaan juoni etenee suoraviivaisemmin. Teos on myös lyhyempi. Onhan tässä oma huumorinsa kylläkin:
Poliisi Hautavainio keskustelee Jussin kanssa  päästäessään Vareksen kuulusteluista
-Minun puolestani voit lähteä. Ja pidäpä minut ajan tasalla, jos suunnittelet esimerkiksi yksinpurhehdusta maailman ympäri lähiaikoina.
-Lupaan lähettää kyllä postikortin Kapkaupungista. Hyvää yötä.
-Minun yöni tulee olemaan pitkä, työteliäinen ja kaikkea muuta kuin hyvä. s. 165

Rikosten motiivi on taistelu menestyvän yrityksen määräysvallasta, jossa keinoja ei kaihdeta ja kiristyksestä. Jussin yritys on Lakiasiantoimisto, eli hän tekee testamentteja ja perunkirjoituksia tai ei tee, sillä hän nuuskii ihmisten asioita toisten laskuun.

Jussi asuu Kurjenkaivonkentän vieressä. 



Ilona asusteli Hippoksentiellä, lähellä asvaltoitua pyöräily- tai skeittialuetta jossa ennen oli velodromi ja sitä ennen ravirata.


Toki tässäkin Vareksessa on omat riman alitukset. Konsernin juhlissa Kakskerrassa nauretaan lähisaaren nimeä, eikä siis se ole Hylkeenkari.

****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä, ja tämä on aivan ensimmäinen. Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.


Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

torstai 12. tammikuuta 2023

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Missä viipyy poliisi (Martin Beck #6)

 

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Missä viipyy poliisi (Komisario Beck #6), alkuteos Polis, polis, potatismos 1970, suomentanut Marja-Riitta Ritanoro ja Kari Jalonen, WSOY 2022, sivumäärä 259.

Martin Beck -sarjan kuudes osa Missä viipyy poliisi alkaa, kun teollisuusjohtaja Viktor Palmgrenia ammutaan Malmössä Hotelli Savoyn ravintolassa hänen pitäessään puhetta pöytäseurueelle. Ampuja tulee ovesta ja poistuu ikkunasta. Hätäpuhelujen jälkeen ambulanssi tulee nopeasti, poliisi ei. Beckin tiimissä ollut nuori Benny Skacke on Malmössä töissä ja käynnistää tutkimukset virkaveljensä Per Månssonin kanssa. Eletään heinäkuuta 1970. Malmö on kuitenkin kansainvälinen kaupunki, hyvät yhteydet Kööpenhaminaan, vaikka sinne ei ole vielä siltaa, vaan sinne mennään kantosiipialuksella, lentokoneella ja junalla pääsee Tukholmaan. Gunvald Larsson tutkii  lentoja Tukholmaan. 

Martin Beck on muuttanut erilleen vaimosta ja hän polttelee työpöytänsä ääressä Florida-savukkeita. Stenströmin "leski" Åsa Torell on valmistunut poliisikoulusta ja on huoltopoliisissa. Lennart Kollberg on toipunut edellisosan puukotuksesta. Beck pitää poliiseille pippalot kämpässään, kun hänet määrätään Mälmööseen, Viktor Palmgren on kuollut. Poliisit kuulevat läsnäolijoita, silminnäkijöitä, ja yrittävät löytää teolle motiivia. Viktor Palmgrenin julkisivu on silli-yritys, mutta hänellä on myös investointipankki, gryndausliike, mutta osa yrityksistä on rekisteröity Liechtensteiniin ja yritykset myyvät aseita Mosambikiin, Angolaan ja Rhodesiaan. Palmgren on naimisissa parikymmentä vuotta nuoremman entisen missin kanssa, jolla on suhde yrityksen apulaisjohtajan kanssa.  Motiivi voi löytyä siis yritystoiminnasta, toisaalta äärivasemmistolaisia opiskelijoita epäillään.

Gunvald Larsson vetää vesiperän yrittäessään tavoittaa Malmösta ja Kööpenhaminasta Tukholmaan lentäneet, sillä paikallispoliisit olivat kiinnittäneet huomiota lapseen, joka oli lällätellyt poliisia ja myöhästyneet. (Paikallispoliisi Kvant sanoo, että yleisö oli huutanut heille polis, polis, potatisgris, todellisuudessa  3-vuotias lapsi oli huutanut polis, polis, potatismos josta on tuo  kirjan ruotsinkielinen nimi). Poliisi jauhaa tutkimuksiaan, ja lopulta tehdään läpimurto. 

Maj Sjöwall ja Per Wahlöön kuudes Martin Beck dekkari Missä viipyy poliisi  jakaa kyynisiä havaintoja kansankodin ongelmista. 

Beck- dekkareissa on tärkeää poliisien tarinat. Kollberg, Gunvald Larsson ja Åsa Torell etsivät jälkiä Tukholmasta, ja kuulustelevat Palmgrenin työntekijöitä. Gunvald Larsson tapaa siskonsakin, joskin asiallisia puhevälejä ei ole. Larsson on ainoana poliiseista lähtöisin yläluokasta. Gunvald on ollut perheen musta lammas. Ulf Stenströmin leski Åsa Torell on topakka poliisi, joka ottaa yhden puhelintytön kiinni. Ilmeisesti puhelintyttötoiminta on ollut tuolloin iso ongelma. Lisäksi sivujuonissa, yksi maahanmuuttaja puukotetaan hengiltä Hötorgetilla. Malmössä Beckiä avustavat nuori Benny Skacke, joka opiskelee iltaisin lakia sekä Per Månsson, jolla on suhde Nadja Erikssonin kanssa. Kollberg pohtii poliisin työstä luopumista. Muisti-nero rikospaikkatutkija Fredrik Melander on vaihtanut pois murharyhmästä. Beck on siis eronnut vaimostaan, minusta täysin tarpeeton juonen käänne on Åsa Torellin "antautuminen" Beckille, missä Åsa "oli hyvin hyvin avoin" s.220.

*****

Ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat  Martin Beck -hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975. 

Esipuheen on kirjoittanut ruotsalainen dekkaristi Arne Dahl (s. 1963) hän pitää monilta osin sarjan parhaana, mutta nostaa sen, että vasemmiston huonoimmat puolet on esitetty tässä teoksessa. Tätä en itse havainnut, vaikka  opiskelijaradikalismista oli kylläkin puhetta. Arne Dahlin A-ryhmä muistuttaa paljon Beckin murharyhmää.

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975 

perjantai 6. tammikuuta 2023

Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma

 

Erno Paasiliina: Yksinäisyys ja uhma, Otava 1984, sivumäärä 127.

Erno  Paasilinna (1935 - 2000) sai ensimmäisen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon tällä kokoelmalla, jossa on esseitä ja pakinoita yhteensä 11 kahdessa osassa.

Lyhyt oppikirja on avausjuttu, ja siteeratuin, sillä Paasilinnan ajatus "kirjailijaksi ei synnytä" on ikuinen, ja Erno perustelee: "on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija". Kirjailijan ainoa työväline on oma kieli.  Kirjailijan on oltava armoton auktoriteeteille. Kirjailijan saama huono kritiikki kehittää, ja huonon kirjailijan on helpompi kehittyä.

Jatkossa tämä on paljolti samanlainen kuin bloggaamani Erno Paasilinnan teos Lukemista kaikille. Parhaimmillaan tämä on viiltävän hyvää, osa tarinoista on silloisen poliittisen tilanteen analyysia, eikä ehkä kiinnosta kaikkia, minua kyllä.

Paasilinna oli jo tuolloin huolissaan suomalaisten lukutaidosta, ja kirjojen lukemisesta, USA:ssa tuolloin osa yliopisto-opiskelijoista tarvitsi tukea itsensä ilmaisemiseen kirjoittamalla. Paasilinna on kiinnostunut kirjailijoista ja kirjan kustantamisesta. Hän arvioi Pekka Tarkan kirjoittamaa Otavan historiaa II, vuodet 1918 -1940. Teos on ilmestynyt vuonna 1980.

Otava perustettiin vuonna 1890, samoihin aikoihin kuin KOP ja Henkivakuutusyhtiö Suomi. Huomattavaa, että KOP:n taru itsenäisenä pankkina loppui 1995, ja Henkivakuutusyhtiö Suomi purettiin 2017. Otava on voimissa. Otavaa luotsattiin läpi kansalaissodan ja laman liiketalous edellä, ja Otava keskittyi tietosanakirjojen tekemiseen, linja oli ensyklopedinen ja luonnontieteellinen. Oppivelvollisuuslaki (1921) lisäsi koulukirjojen menekkiä. Otava ei julkaissut Hitlerin Taistelua, vaikka olisi saanut ilmaisen käännöksen. 

WSOY nousi ensin vaikeuksista. Erno Paasilinna kirjoittaa myös Frans Sillanpään siirtymisestä WSOY:lta Otavalle, ja herran veloista, jotka Otava otti kontolleen. Lopulta Taata pääsi veloistaan, kun sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Erno Paasilinna tarkastelee kirjailijoiden ja kustantajan taloudellisia suhteita. Volter Kilpi oli ylikirjastonhoitaja, joka kirjoitti kauan pääteostaan Alastalon salissa. Myynti oli huono, ja Volter Kilven saama korvaus oli kymmenesosa siitä, mitä hän menetti ollessaan virkavapaalla kirjastosta.

Erno Paasilinna on tehnyt esseen Eino Leinosta (1878 - 1926), jossa tökkii V.A Koskenniemeä, joka viipaloi Leinoa 20 vuotta Leinon kuoleman jälkeen. Leino oli lahjakas, julkaisi ensimmäisen runon jo 12-vuotiaana. Leino ajautui eroon "eliitistä", ja alamäki oli aika jyrkkä. Kansalaissodan jälkeen 1921 hän selitti hakevansa Viron kansalaisuutta. Leino ei ole saanut Paasilinnan mukaan objektiivista vastaanottoa. Oikeistopiirit unohtavat hänen yhteiskunnallisuutensa, ja marxistit eivät pitäneet Leinosta, joka ei katkaissut siteitä porvalliseen maailmaan. Tätä ei 2020-luvulla ehkä ymmärretä, kuinka jakava kansalaissota oli. Moni kirjailija pettyi Juhani Aho ja Frans Sillanpää. Maiju Lassila joko teloitettiin tai ammuttiin, kun vietiin teloitettavaksi. Toisaalla Erno Paasilinna puhuu vangituista kirjailijoista, joita oli tuolloin hänen mukaansa 600. Erno Paasilinnakin antaa palautetta kirjailijoista. Topeliuksen Maamme-kirjan Inarijärven runossa on 94 sanaa, ja saamelaisten mukaan 40 virhettä.

Inarinjärvi. (Lapissa.)

Etäällä pohjoismailla hylätty järvi on, nimeä saaret vailla, ja ranta iloton. Hein'ajalla sen sulaa jää, kun kesä Lappiin kiirehtää; mut syyskuun yö sen aallot taas jälleen jäähdyttää.

Kuvastuu vuoret illoin sen kalvoon sinervään, ja lappalainen silloin käy kalaa pyytämään. Siell' uipi sorsa suruton, ja peuralaumat rannall' on, ja taajat sääskiparvet pimentää auringon.

Mies Lapin kerran tahtoi
sen tulla tuntemaan,
kuin syvä olla mahtoi
tuo järvi Turjan maan.
Köys katkes; laulu kuultihin;
"Niin syvä oon kuin pitkäkin!"
— Sen koommin mittaamatta
on pohja Inarin.

Ensimmäinen virhe on heti alussa, eli rannat eivät ole eivätkä tuolloin olleet hylättyjä. Erno  teoksessaan Lukemista kaikille ihmettelee, mikseivät mittavat porokuolemat liikauta Helsingin herroja. Samaten Paasilinna irvii sitä, että Lapin esitteeseen kelpaa etelän ihmiselle Kuusamon maisemat kuviksi.

Kirjailijoista teoksessa valotetaan neuvostokirjailja Vasili Makarovitš Šukšinin (1929 - 1974) "uraa". Šukšin syntyi Etelä-Siperiassa ja hänen tuotannolleen paikallisten yhteisöllisyys ja yksiköllisyys oli leimaaantavia. Erno analysoi minulle tuntematonta teosta Nuoren Vaganovin kärsimykset.

Teoksessa Erno Paasilinna käy syyskalassa Pentti Linkolan (1932 - 2020) kanssa. Pentti Linkola kalasti ja Ernon mukaan Linkolalla oli verkoissa kiinni 70 000 mk. Saadut kalat Linkola mittasi ja kirjasi ylös. Samoin kuin hänen tarkkailessa lintuja. Linkola arvosteli jo tuolloin ihmisen toimintaa luontoa vastaan:"Luonto ei tarvitse suojelua vaan tasapainoa ihmisen ja luonnon välille".

Yllättävän mielenkiintoinen ja ajankohtainen teos, tämä Yksinäisyys ja uhma. Kirjailija on aina yksinäinen, ja tässä kokoelmassa tarkastellaan etenkin Pentti Haanpään yksinäisyyttä. Uhma minusta oli Paasilinnalla, mutta myös Haanpäällä ja muilla kirjailijoilla, jotka uskaltavat kirjoittaa vastoin eliitin tahtoa.

*****
Erno Paasilinna (1935 - 2000) oli suomalainen kirjailija, joka syntyi Petsamossa, joutui ensin evakkoon Norjaan, ja Lapin sodan aikoihin Ruotsiin. Perheellä ei ollut varaa kouluttaa Ernoa, mutta Erno sai siis ensimmäisen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1984 tällä esseekokoelmallaan Yksinäisyys ja uhma.  

Tämä blogaus on osa "omaa" Finlandia-haastetta, johon voi kaikki reippaat bloggarit osallistua. Tässä lista 1980-luvun voittajiasta:
1984: Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1985: Jörn Donner: Far och son (Isä ja poika)
1986: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Shebarunoteos
1987: Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, runoteos
1988: Gösta Ågren: Jär (Tääl) runoteos
1989: Markku Envall: Samurai nukkuu runoteos

lauantai 31. joulukuuta 2022

Reijo Mäki: Sukkanauhakäärme

 


Reijo Mäki: Sukkanauhakäärme, Otava 1989, Seven-pokkari 2008, sivumäärä 284.

Reijo Mäen Sukkanauhakäärme on neljäs teos Jussi Vares sarjassa

Kakolan vankilan sellissä 91 Torsten Rapp kärsii vuosikymmenen mittaista kakkua ja hautoo kostoa, Aika kuluu puntin väännössä, puhisten ja punnertaen käärmetatuointia sivellen, mutta liian hitaasti. Rapp kauppaa diapameja punoen pakosuunnitelmaa, koska haluaa kostaa.

Pauli Kontio, ruskettunut lakimies on havainnut vaimonsa taidegalleristi Annikan käyvän vieraissa. Pauli Kontio on selvittänyt häntäheikin nimen ja taustat. Kontio pestaa Jussi Vareksen varjostamaan  pianobaarissa laulavaa Jesus Maria Loboa.  Jussin täytyy löytää syy Lobon maasta poistoon, Kontio maksaa hyvin. 

Tässä osassa Jussi muuttaa Kurjenkaivonkentältä pois.

Uusi asunto on Kellonsoittajankadulla kerrostalossa (kuva on yhdestä). Muutossa auttaa Hautaustoimisto Perttalan ruumisautokuski Moilanen ja pastori Johannes Alanen. Vares viettää Pastorin kanssa aikaa Hasse's Pubissa, Hämeenportti on muuttunut pizzeriaksi. Tästä alkaa siis Jussin kaverien tarinat ensimmäisenä pastori Johannes Alanen, joka on  erotettu pappisvirasta, nykyisin pitää antikvariaattia Sirkkalankadulla. He ovat tutustuneet Hasse's pubissa ja Moilanen on kaveri numero 2.

Lobo on varsinainen monitoimimies. Hänellä on suhde lukuisiin naisiin, Annika Kontio vain yhtenä. Hän asuu hammaslääkärinaisen asunnossa, vuokra hoidetaan luonnossa, lisäksi hänellä on lukuisia "hoitoja". Lobo käy Voitto Fjäderin punttisalilla tekemässä pillerikauppoja, ja vastaanottoneiti hoidattaa itseään lakanoissa, kuin myös tanssinopettaja Mari Mattsson. Lobo toimittaa myös "ruotsalaisia aikuisvideoita" Alasen antikkaan. Jussi havaitsee, että virkaveli Mauno Vasenius on myös Lobon perässä. Lobo kauppaa myös huumeita.

Jussi varjostaa Loboa öiselle Vartiovuorenmäelle, ja näkee kaukaa, kuinka Lobo surmataan. Poliisi Hautavainio johtaa tutkimuksia, myös Jussi on epäilty. Pauli Kontio haluaa myös tietää tappajan, ja pestaa Jussin jatkamaan tutkimuksiaan. Jussille tulee kuumat paikat, hänen vanha asuntonsa poltetaan, ja hänen päälleen yritetään ajaa. Lobon salkku ja rinkka ovat myös kateissa.

Loppukarkelot ovat hurjia. Torsten Rapp pääsee vapaaksi ja murhaaja on vapaana. Vares ja hänen uusi tyttöystävänsä joutuvat kaapatuiksi. Kuka on syyllinen? Kenelle Rapp kostaa?

Sukkanauhakäärme on vauhdikas Vares.

Turku-kuvaa 1980-luvulta
Reijo Mäen Varesten helmiä ovat Turun kuvaukset. Kultaisella 1980-luvulla Yliopistonkadulla oli vielä Alko, Kellonsoittajankadulla oli Kauppaoppilaitos, nyt ei ole Kauppaoppilaitosta, ja rakennuskin on purettu (valokuvassa yllä näkee enää sokkelia). Kellonsoittajankadun jatke on Hovioikeudenkatu, jossa oli tuolloin myös Alko. Claudius-ravintola on ollut pitkään historiaa, kuten puhelinkopitkin. Wärtsilän telakasta puhutaan. Telakka on nykyään Meyer ja Pernossa, Wärtsilän moottoritehdas muutti Italiaan (ja ilmeisesti nyt  Vaasaan). 
Tuohon aikaan maksettiin shekeillä ja rikkaimmilla oli Mobiran NMT.

Vares osoittaa kirjallisia harrastuksia, hän lukee Alasen suosittamaa Bukowskin Naisia, jossa Jussi ihmettelee Lydian mustasukkaista raivoa. Naisten kanssa Jussi ei osaa olla tai aina joku tulee väliin, niin tässäkin tarinassa.

maanantai 26. joulukuuta 2022

Salman Rushdie: Maa hänen jalkojensa alla

 


Salman Rushdie:  Maa hänen jalkojensa alla, alkuteos The Ground Beneath Her Feet, suomentanut Arto Häilä, WSOY 1999. sivumäärä 519.

Salman Rushdien (s. 1947)  kuudes romaani Maa hänen jalkojensa alla on viitteiltään runsas nykyaikaan ja populaarikulttuuriin siirretty antiikin Orpheuksen ja Eurydiken traaginen rakkaustarina. Kirjan haastavuutta lisää se, että se on "rinnakkaistodellisuudessa", mikä itse asiassa ilmeni minulle heti, vaikka se paljastetaan tarinan edetessä. Historian tapahtumia on muutettu, eli internet on käytössä 1980-luvulla, J.F. Kennedy murhataan vasta myöhemmin, kun Robert Kennedy on presidenttinä. Kirjassa on maagisen realismin aineksia ja se on eri tyylien pyörivä kollaasi.

Kirjan kertojana on bombaylainen Umeed Merchant eli Rai, joka kertoo lapsuuden ystävänsä Ormus Caman ja Rain perheessä olleen kasvattilapsen Vina Apsaran rakkaustarinan, jonka kirjailija linkittää Orpheukseen ja Euridykeen. Tosin enemmän tekstiä suolletaan Bombaylaisten perheiden sekavien kytkösten, korruption, huijausten kertomiseen. Samalla lukijan eteen levähtää monta maailman epäkohtaa.

Kirja päättyy kuten antiikin tarut, pääparin poistumiseen tästä ulottuvuudesta, ja Rai jää kynäilemään tätä kertomusta.

Olen lukenut aiemmin Rushdielta vain Jaguaarin hymy, mutta ennen blogiaikaa. Kaikista ansioistaan ja ajoittaisesta imustaan huolimatta Maa hänen jalkojensa alla oli minusta pitkäpiimäinen, puuduttava ja minulle pelkkää pakkopullaa.

Eniten ihmetytti tämän sitominen "populaarimusiikkiin", tässä ei ollut poppia, rokkia eikä punkkia, vaan hyvin henkistä hengailua.

Maa hänen jalkojensa alla on kiitelty Salman Rushdien romaani, joka kyllästytti täman bloggarin.

Itselleni kirjoitan hieman pidemmän oppimäärän:

Teos alkaa itse asiassa Vinan kuolemasta maajäristyksessä helmikuussa 1989. Vina on tarinan keskushenkilö. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa Virginiassa, ollut kaltoinkohdeltuna useassa kodissa, kunnes lähetetään taas uusille sukulaisille Bombayhyn Intiaan. Siellä hän päätyy (ei-sukulaisille) Merchanteille, jonka lapsi siis Rai on. Vina on vain 12-vuotias, kun  Ormus Cama (s. 1937) tapaa Vinan. Ormus lupaa odottaa Vinaa, kunnes hän on 16-vuotias. Ormus on seitsemän vuotta Vinaa vanhempi. Neljän vuoden jälkeen Ormus ja Vina karkeloivat hotellissa yhden yön, ja sitten Vina lähtee lipettiin. Ormus ei lähde perään. He tapaavat vasta kun Ormus on ollut onnettomuudessa Englannissa, ja ollut kolme vuotta koomassa. Kun Vina saapuu Ormuksen luo, tämä herää. Ormuksella on yhteys "toiseen maailmaan". Ormus haluaa naimisiin, mutta Vinan kanssa sovitaan häät kymmenen vuoden päähän. Ormus on selibaatissa, Vina ei, hänellä on paljon irtosuhteita, ja yksi vakinainen suhde Rain kanssa, kuten myös avioliittonsa aikana. Teoksessa on tyhjää pölinää Ormuksen ja Vinan bändistä VTO:sta. Joka tapauksessa pääparille käy kuten Orpheuksen ja Eurodykeen tarinassa.

Kirja hutkitaan Bombayn ja Intian talouselämää, korruptiota ja kuvataan "huijauksia".

Rain isä ja äiti ovat onnellisesti naimisissa, mutta Rain isä sössii raha-asiansa uhkapelivelkojen vuoksi. Vanhemmilla tulee riitaa ja ero, minkä vuoksi osin Vina lähtee lipettiin Rain äidin korut mukanaan. Samalla Rain lapsuuden talo palaa. Ormus Caman perhe on todella omituinen. Isä on sir Darius Xerxes Cama, joka on naimisissa lady Spentan kanssa. Isä on valelakimies ja "opiskellut" Englannissa. Perheessä on kaksoset Cyrus ja Virus, joista ensimmäinen yrittää tyynyllä murhata Ormus-vauvaa, ja lähetetään koulukotiin, lukuisten tyynymurhien jälkeen, hän saa vankeustuomion. Virus saa krikettipallon päähänsä, eikä suostu enää puhumaan. Perheessä on lisäksi kuollut lapsi, joka viestii Ormukselle, ja Ormuksen kooman aikana Marian niminen "nainen" käy ottamassa Ormukselta suihin. Tässä nyt pieni raapaisu asetelmista, jos olet tällaisen "hauskan ystävä" niin kannattaa ilman muuta lukea :)

Salman Rushdie heittää paljon kirjallisia viitteitä, yllättävin on toistuva Kaislikossa suhisee huomio Ormuksen isän ja Rain isän ystävyydestä: "Vesirotta ja Myyrä -tyyppistä kiintymystä". s. 38.