sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Minna Canth Salakari


Minna Canthin Salakari -teos on SKS:n julkaisu, mutta se on luettavissa myös Gutenbergissä. SKS:n julkaisussa on esipuhe, ja aikalaisarvioita.

Juoni on lyhykäisyydessään seuraava. Alma Karell on hyvissä naimisissa rehtorin ja valtiopäivämiehen John Karellin kanssa, ja lapsia on neljä, ja löytyy palvelijoissa ja kesäpaikassa. Miehensä ystävä ”viettelee” Alman ja Alma antaa jäisessä pusikossa luistinreissun aikana. Juoni on läheistä sukua Rouva Bovarylle,
jonka päähenkilö Emmalle vieras maistui vielä enemmän. Loppuetappi oli hyvin samanlainen.

Mielenkiintoisemmaksi kuin aviorikos nykyisin näkisin aikalaiskuvauksen ja teksti sinänsä on kaunista, mutta kuinka lapsekas Alma onkaan. Vaikka hän vielä imettää kuopustaan, hän mairittuu lemmenlurituksista, ja pahastuu, kun oma aviomies valitaan valtiopäivämieheksi. Olisiko joku muu pitänyt valita? Valituksia sitten vasta olisi kuulunutkin. Luultavasti Canthin muut teokset ovat naiselle edullisempia kuin tämä, en kerta kaikkiaan ymmärrä Alman ratkaisua. Joskaan maisteri ei ole herrasmies vaan turhake, herrasmies ei koske toisen vaimoon, eikä neljän pienen lapsen äitiin,  viettelee vain vapaita, vaan ei varattuja.

Nimi tulee seuraavasta katkelmasta
Onnistumatta; sillä taide ei mene mihinkään liittoon, ei ainakaan uskonnon kanssa.
Minkätähden ei?
Se menettäisi silloin molemmat elinpontensa, vapauden ja luonnon.
Erehdys. Dogmit sitovat vapautta ja luontoa, uskonnon henki sitä ei tee. Jalostuttaa vaan ja puhdistaa, hienontaa molempia.
Ja laittelee rajapylväitä.
Ainoastaan siinä, missä niitä tarvitaan», hymyili John. Eikä ne oikeastaan rajapylväitä olekaan, vaan salakarien ja muiden vaarapaikkojen merkkejä.
Salakarien—”?

Luultavasti tässä alkaa SE, leikkaan pois virkkeitä
"Alma istui kivelle; Nymark heittäytyi kuivalle kanervikolle hänen jalkainsa juureen, … Hänen sydämensä löi rajusti, jäsenet kävivät kummallisen raukeiksi. ….
Joko lähdemme?
Kuule minua, tuo on turhaa. Ei yksikään silmä ole meitä nähnyt, ei kukaan tiedä, minä vannon ettei se kuolemahetkelläkään tule huuliltani. Alma, armas, tottele minua.
Mikä lapsi sinä olet. Tosiaankin! Ketä sinä pelkäät, sano? Metsä kyllä vaikenee, tähdet ovat kaukana ja kuu, ei nekään mitään kerro.»
Nymark tahtoi auttaa häntä, mutta Alma kätki molemmat kätensä muhviin".

Oliko tämä tosiaan jonkin arvoista, oliko romanttista, oliko hauskaa???
Minnalla ei ole ollut kanttia viedä teosta tasa-arvon nimissä loppuun. Miksei Alma ota eroa ja muuta mahtavan maisterinsa luo? Nyt Canth luistelee Flaubertin Bovaryn lailla, "synnin palkka on kuolema". Luistelutempuista "tulee rangaistuksena" tulirokko ja stigma, joka sekoittaa pettäjän pollan ja teos saa traditionaalisen maalinsa. Maisterille ei tietenkään tapahdu mitään.

En ymmärrä, miksi härnätä verta nenästä. Asetelma on kuin lauantai-yön taksi- tai grillijono, jossa uhkarohkea etuilee ja vinoilee, miksi sitten valittaa aamulla, jos nenä on vinossa, ja hampaat pinossa.

-
Luin tämän TBR100-listani vuoksi ja halusin kunnioittaa Canthia tasa-arvon edistämisestä. Hienoa, että naisilla on yhtälaiset osallistumisoikeudet poliitikassa, työelämässä ja koulutuksessa. Avioero on taloudellisesti ja sosiaalisesti mahdollinen, elatusmaksuja pitää maksaa, on lapsilisä, vanhempainvapaat, ilmainen terveydenhuolto, päivähoitomahdollisuus, maksuton peruskoulu, maksuton opetus sen jälkeen.

Silti en ymmärrä Salakarin liittymistä tasa-arvoasiaan, ehkä teos on Canthin (epä-)realismin kuvausta. Omppu on avannut kirjaa, joka ehkä avaa silmiä uudella tavalla.

Salakarin lähtökohta on varsin erikoinen. Yleensä miehet eivät liehittele valtiopäivämiehen imettävää kotiäitiä, jolla on neljä lasta. Pettämiskuvio menee useasti niin, että kotiäitiä petetään, eli valtiopäivämies vierailee vapaissa naisissa, tässä siis mulkeromaisteri vikittelee varattua. Aikakauteen ei ole varmasti kuulunut, että kotiin kahlehdittu imettävä äiti tarjoaisi kiellettyä hedelmää. Pettäminen tapahtuu miesten ja paheellisten naisten kanssa.

4 kommenttia:

  1. Niinpä, oliko se sen arvoista, tuskin.

    Naturalistinen kirja pyrkii puhuttelemaan traagisen kohtalon kautta.
    Canth ei hyväksynyt pettämistä mieheltä eikä naiselta (tasa-arvoisesti).
    Mutta olisiko Alman kohdalla minkäänlainen sovitus ollut mahdollinen?Olisiko perheen jättäminenkään ollut tuona aikan mahdollista?
    Tässä kirjassa yhteiskunnallinen sanoma sekoittuu vahvasti eettis-uskonnollis-psykologiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.

      "Olisiko perheen jättäminenkään ollut tuona aikan mahdollista".
      Tuskin.

      Maisterpoika pääsi kuin koira veräjästä, kuten Flaubertin häntäheikit, huonosti kävi Emmalle ja Charlesille.

      Poista
  2. Luin tämän vähän aikaa sitten. En minäkään oikein ymmärtänyt miten tämä liittyy tasa-arvoon. Onko tarkoitus, että Alma on varoittava esimerkki muille naisille? Vai onko tarkoitus varoittaa hulttiomiehistä?

    Luulen, että jos Alma olisi todella muuttanut maisterinsa luo, hän olisi elänyt ehkä pitkän, mutta surullisen elämän. Tuskinpa maisteri olisi kauan jaksanut pitää Almaa ainoana naisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin :)

      Kuten sinun bloggauksessasi ihmettelin aikalaisarviota alkusanoissa, kuten kirjoitat "herättää lihallisia himoja"

      koko Annikan bloggaus löytyy täältä.
      http://annikankirjat.blogspot.com/2012/05/salakari.html

      Poista