sunnuntai 12. elokuuta 2018

Toni Morrison: Paratiisi


Toni Morrison: Paratiisi,  Paradise 1997, suomentanut Seppo Loponen, 2010, sivumäärä 414.

Toni Morrisonin Paratiisi -kirja alkaa vuonna 1976  kun yhdeksän miestä hyökkää Oklahomassa Rubyn kaupungin lähellä olevaan entiseen luostariin puhdistaakseen paikan viidestä naisesta ja lopettaakseen jumalattoman menon  ja he ampuvat ensin valkoisen tytön....

Romaani on jaettu osiin ja ensimmäisessä osassa Rubyssa asuvat miehet tunkeutuvat maaseudulla naisten asuttamaan yhteisöön, jota he pitävät jumalattomana. Romaanin osat on nimetty naisten mukaan, joista pääosa on kommuunin jäseniä. Tarinat liikkuvat eri aikatasoissa, ja tarkastelevat tilannetta eri ihmisten näkökulmasta ennen väkivaltaista hyökkäystä. Entisten orjien jälkeläiset, yhdeksän miehen jälkeläiset ovat perustaneet ensin Havenin kaupungin ja sitten Rubyn. Suvut arvostavat aviolittoja sukujen kesken. Teoksessa selviää  olennainen Rubyn ja Havenin kaupungin synnystä, historiasta, ja Morganin kaksosten Deaconin ja Stewardin elämästä.

Romaanin ensimmäinen osa Mavis esittelee Mavis Albrightin. Mavisin mies laiskottelee ja juopottelee päivin ja käpälöi öin, perheessä on liuta lapsia, joista Mavisin vastuu on liian suuri. Kun Mavisin pienet kaksoset kuolevat Cadillacin takapenkille. Mavis pakenee pois Cadillacilla Los Angelesiin. (Kaksoten kuolema? Onko kyse piittaamattomuudesta vai tarkoituksesta?)
Pakomatkalla bensa loppuu ja Mavis päätyy isolle rakennukselle, jossa tapaa Connien. Paikka on entinen arapaho-intiaanien koulu, ja luostari, jonka puutarhoja Connie viljelee. Paikassa on Äiti, vanha nainen. Mavis on luostarissa, kun verilöyly tapahtuu 1976, hän on huomannut välien kiristymisen.

Grace on kakkososan nimi. Grace eli Gigi esitellään epäsuorasti, kun hän saapuu Rubyyn. Hänet huomaa K.D, joka läpsäisee tyttöystäväänsä Arnette Fleetwoodia, joka huomauttaa poikien olevan kiinnostuneita naisten rinnoista. Oletettavasti K.D:tä on kiinnostanut muukin, sillä Arnette on ollut raskaana hänelle. Arnette ei halua aborttia eikä mennä naimisiin. Gigi on ollut yksissä Mikeyn kanssa. Tiet ovat eronneet Mikeyn kolmen kuukauden linnareissun vuoksi. Gigi saa kyydin ruumisautolta Luostariin, kun entisen Luostarin Äitiä haetaan viimeiselle matkalle. KD käy telmimässä Gigin kanssa Luostarissa, kunnes Gigi heittää KD:n pellolle.

Kaikki luostarin hahmot ovat kokeneet kovia, on ollut hankalat kotiolot, ja on hyväksikäytetty. Myöhemmissä luvuissa Seneca ja Pallas saapuvat Luostariin muuttaa yhteisöön. Kommuunia pitää kasassa Consolata, joka on raiskattu katulapsi Brasiliasta. Luostarin abbedissa Mary Magna otti Consolatan mukaansa ja toi luostariin, jossa pidettiin intiaanien koulua. Intiaanien lapset ilmeisesti otettiin kouluun pakolla. Penny ja Clarissa olivat viimeiset intiaanioppilaat. Koulu loppuu lahjoitusrahojen puutteeseen, ja siihen, että koulu opettaa intiaanit pois ikiaikaisista tavoista, ja olemaan ylimielisiä sille, mitä ennen intiaanit pitivät elämässä arvokkaana, tämä kyynismi on Morrisonin kirjasta, ei oma tulkintani, mutta varmasti pitää paikkaansa.

Pääosa kuvailusta kohdistuu kaupunkilaisiin. Entiset orjat ovat perustaneet kaupunkeja Oklahomaan ensin Havenin ja 1950 Rubyn. Maat on ostettu intiaaneilta. Asioista päättävät yhteisön tukipilarit, joista vaikutusvaltaisimpia ovat Morganin kaksoset Deacon ja Steward. Kaksoset menevät toisen maailmansodan jälkeen naimisiin. Deaconin vaimo on Soane ja Stewardin vaimo on Dovey. Kumpikaan avioliitto ei ole onnellinen. Deaconin pojat kuolevat Vietnamin sodassa, Stewardin avioliitto on lapseton. Steward pohtii yhä enemmän nuorten kapinaa vanhoja kohtaan. Uskonnolliseen keskukseen Uuniin on ilmestynyt nuorten kirjoituksia. Luostarin Consolatalla oli vuonna 1954 suhde Deaconin kanssa. Se loppuu, kun Deaconin vaimo Soane tulee käymään yhteisöön. Soane ystävystyy Consolatan kanssa, sillä tämä pelastaa Soanen pojan Scoutin hengen.

Kirjassa on paljon ristiriitoja. Miesten ja naisten välillä on jännitteitä. Intiaanit on näkymätön alistettu joukko. Rubyn miehet näkevät nuorten arvojen nousun, mutta eivät hyväksy niitä. He ovat kyvyttömiä käymään keskustelua ja näkemään omaa vastuutaan. KD:n toiminta on täysin vastuutonta, hän pölyttää naisia, ja vierailee Gigin luona luostarissa. Hän on kuitenkin saattanut Arneten jo 15-vuotiaana raskaaksi. KD ei kanna vastuuta, eikä hänen syykseen laiteta mitään. Kaksoset ovat KD:n enoja.

Kirjassa on sisäkkäin tarinoita tai novelleja, jotka punovat värikkään ja irvokkaan tarinan. Yhteisö on hyvin sisäänpäin lämpenevä. Patricia Cato on opettaja koulussa. Hän on tutkinut yhdeksän suvun tarinoita, hän on liittänyt tarinoita sukupuun oksille. Patricia on ensimmäinen, jonka äiti on valkoinen, hänen asemansa on yhteisössä alempi. Hänen tyttärensä Billie Delia käyttäytyy ongelmallisesti, mutta se yllättäen laitetaan Luostarin syyksi.

Kaikki huipentuu verilöylyyn.

Verilöylyn motiivi
Verilöylyn motiivia on vaikea ymmärtää, miksi Rubyn johtavien perheiden edustajat ottavat lain omaan käsiinsä ja miksi etunenässä ovat kaksoset, jotka ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Stewardin vaimo Dovey pohtii miehestään, 'että luuliko että he ovat valkoisen lain ulkopuolella, koska elävät kaukana siitä'? s. 375. Tätä kohtaa ihmettelin, mutta oletan valkoisen lain tarkoittavan liittovaltion lakia. Tappaminen on kaikkien lakien vastaista.
Rubyn miesjoukkio on ilmeisesti eristynyt omaan erinomaisuutensa, eivätkä hyväksy erilaisuutta, ja näkevät sen uhkana ja syyttävät Yhteisön naisia kaikista tapahtumista.
Deaconilla oli suhde Consolatan kanssa. Pitääkö Deacon Consolataa syyllisenä omaan aviorikokseensa?
Näkeekö Steward oman lapsettoman avioliittonsa yhteisön syynä?
Billie Delian omalaatuinen käytös ei johdu Luostarin väestä, vaikka Billie Delia karkasi Luostariin.
Koska Deaconin pojat ovat kuolleet, ja Stewardin avioliitto on lapseton, heidän sisarensa poika K.D on suvun perinteen jatkaja. Luostarin naisten keimailu ja kekkulointi häissä oli viimeinen pisara. Sen sijaan väitteet siitä, että Luostarissa olisi tehty abortti Arnetelle eivät pidä paikkaansa. Tosin Arnette pakeni luostariin, mutta hakkasi vatsaansa nyrkillä ja eräillä muilla tavoin yrittäen surmata sikiötä. Lapsi syntyy kuitenkin elävänä mutta menehtyy.
Jälkiselvittelyissä nostetaan valkoisten laki uudelleen esiin. Ihmetellään, että virkavalta ei saavu, vaikka valkoinen tyttö on surmattu (kuka, se ei koskaan selviä). Yhteisössä todetaan, että valkoisten lain he välttivät, mutta ei lopullista tuomiota.

Toni Morrisonin romaanit sisältävät maagisia elementtejä niin tässäkin, ja magiaa liittyy veriyön tapahtumiin, eikä kaikille naisille käy huonosti.

Miesyhteisössäkin Deacon tajuaa, että ei tunnekaan veljeään, eikä hyväksy hänen tekojaan. Sama tapahtui kaksosten isoisälle legendaariselle Zechariahialle, jonka oikea nimi on Coffee. Coffee joutui eroamaan virasta sisällissodan jälkeen. Hän ei kuitenkaan suostu tanssimaan valkoisten laukausten tahdissa, kuten hänen veljensä Tea. Zechariah eli silloin Coffee lähti  lähti yksin (ilman Tea:ta) ja oli valmistamassa Uunia ja sen tekstejä. Uuni kuvaa pyhää Raamattua, joka on yhteisön keskus.

Toni Morrisonin Paratiisi on kirja, jossa rotuasia on äärimmäisen tärkeä, vaikka välillä tuntuu, että sen päähenkilöt olisivat valkoisia, koska he hallitsevat yhteisöä ja ovat rikkaita. He ovat ylpeitä historiastaan ja rodustaan. He ovat tulleet (on tuotu)  Amerikkaan 1700-luvulla. Patricia on ensimmäinen lapsi, joka on syntynyt avioliitosta, jossa molemmat vanhemmat eivät ole mustia. Patricia tutkii perheiden sukupuita ja yhdistää tarinoita niihin. Kanta-isä Zechariah Morgan ja muut tervakannot pitivät huolta, että avioliittoja ei solmita ulkopuolisiin. Morganin kaksoset hallitsevat yhteisöä ja ovat vauraita. Sotien yhteydessä, ja kun perheistä on lähtenyt ihmisiä ulkopuolelle, on ollut järkytys huomata, että samat ennakkoluulot ovat voimissaan.  Martin Luther Kingin murha nousee esiin tekstissä monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen. On myös heittoja, jotka osoittavan ihmisen värin. "Mitäs väkeä nuo on? Eksyneitä ihmisiä vai eksyneitä valkoisia?"

Paratiisi -romaani muistuttaa kerronnaltaan ja teemoiltaan toisen nobelistin William Faulknerin romaania Kun tein kuolemaa. Paratiisi -kirjan ristiriita ei ole pelkästään rodullinen vaan sukupolvinen ja sukupuolinen. Olen hyvin huolissani Suomessa vallitsevasta kaksinapaisesta keskustelusta, jossa molemmilla ääripäillä on lähinnä oma napa. Twitteriin tulee tekstiä, mutta asioista ottaa vastuun hyvin harva, jos kukaan.
****
Toni Morrison (s.1931) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1993. Toni Morrisonin nimi on alun perin Chloe Anthony Wofford. Hän on siis musta ja nainen, ja tietää siis yhteiskunnasta sellaista, mitä valkoinen mies ei ole voinut kokea. Morrison on ollut ainakin toimittajana, tämä on hänen kolmas romaaninsa.

Nobel-palkinnon perusteluissa mainitaan, että "romaanit ovat visionäärisiä ja runollisia ja antavat näkemyksensä amerikkalaiseen todellisuuteen", käännös ei ole ollenkaan sanatarkka, mutta minusta ajatus jotenkin välittyy tästä.

Olen blogannut Toni Morrisonin Solomonin laulusta ja Jazzista

12 kommenttia:

  1. Tämä Morrisonin kirja onkin minulla lukematta. Kiitos kun muistutit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, muistan että olet Morrisonin kirjoista blogannut :)

      Poista
  2. Kiitos Jokke. En ole lukenut, joten laitan lukulistalle.

    VastaaPoista
  3. Olen myös miettinyt Morrisonia viime aikoina, siis luettavien listauksen mielessä. Tätä taisin yrittää kerran, mutta huh, lannistuin. Liian rankkaa, liian kaukana, liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki lukemani kolme Morrisonia on ollut aika rankkoja, tämä ehkä rankimmasta pästä. Morrison ei kylläkään mässäile.

      Poista
  4. Minullakin taitaa olla juuri tämä Morrisonin kirja lukematta. Muistelisin, että olen tämän kyllä joskus aloittanut, mutta en jotenkin oikein päässyt tähän kirjaan sisään ja nyt kun luin sinun tekstisi niin luulen, että tarvitsen tietynlaisen mielentilan tämän lukemiseen. Jos on muuta härdelliä elämässä liiaksi, niin tähän on varmaan (minun ainakin) vaikea keskittyä.

    Tämän kirjan esitystapa kuulostaa hieman monimutkaiselta, joten tämä ei varmaankaan ole kirjoja, joita luetaan muutama sivu ennen nukkumaanmenoa, vaan pitäisi voida keskittyä kaikessa rauhassa.

    Morrisonin kirjoista kirjoitettuja bloggauksesta luen aina suurella mielenkiinnolla ja niin myös tietenkin sinun tekstiäsi. Mieleeni tuli, että onkohan tämän kirjan tapahtumilla jotain tosielämän taustaa? En nyt kyllä osaa sanoa, mistä tuo ajatus tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morrison palkitsee, mutta avautuu hitaasti, alkuun oli hieman hankaluuksia päästä sykkeeseen, mutta lopputulemaltaan erinomainen.

      Voi perustua tositapahtumiin.

      Tässä on aika kyyninen kulma, entiset orjat sortavat naisia, ja intiaanit ovat vielä alistetumpia.

      Kirjasin Faulknerin kirjaan huomioon. Siinä on jotain samaa. Morrisonia lukee, mutta tämä oli hyllyssä aika pitkään.

      Poista
  5. Olet valinnut luettavaksi hienon kirjan. Tony Morrison on yksi suosikkikirjailijoistani. Pidin tästäkin, vaikka ei tämä kyllä ihan ykkössijalle yllä.

    VastaaPoista
  6. Toni Morrison kirjoittaa hyvää vahvaa tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin hyvää vahvaa tekstiä.

      Poista