perjantai 16. syyskuuta 2016

Mauri Sariola: Susikoski virittää ansan


Mauri Sariola: Susikoski virittää ansan, Gmmerus 1970, sivumäärä 195.

Teos alkaa kun konstaapeli Saarinen vie Lakkasuon isännälle Villehart Huhtaselle suruviestin hänen "kasvattipoikansa" Heikki Ahvenaisen kuolemasta. Ahvenainen on Lakkasuon piian ja luultavasti isännän poika. Avioton poika on päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mutta alkanut juoda, hän on kuitenkin saanut jostain rahaa, mutta hypännyt junan alle,

Toisaalla rakennusmestari Severi Åkerblom on myös deekiksellä, mutta yht'äkkiä rikastunut. Sitten hänen yli ajetaan autolla nakkikioskin edessä.

Vasta sivulla 60 tulee rikostarkastaja Olavi Susikoski mukaan tarinaan. Susikoski törmää vierailullaan kunnanlääkäri Oiva Kaarinevan luona sotainvalidi Artturi Niemisen tapaukseen. Nieminen on pudonnut kaivoon. Uudessa kuolemansyyn tutkimuksessa havaitaan, että Niemisen keuhkoista ei löydy vettä, eli hän on ollut hengetön ennen kaivoon joutumista.

Tapahtumat linkitetään yhteen. Susikoski illastaa (ja yöstää?) näpsäkän lääkärin Harriet Ruoholan kanssa. Harriet esittää teorian, mikä sitoisi yhteen uhrit. Susikoski hylkää teorian tai paremminkin jalostaa sen oikeaksi. Susikoski ja Harriet lähtevät ansastusmatkalle. Kirjan nimi nimittäin viittaa tapaan, jolla murhaaja (tai murhaajat) saadaan kiinni. Tarina siirtyy Tangeriin, ja ansa laukeaa Cap de Ferillä. Susikoski on keksinyt seuraavan uhrin ja saa ansaan rikollisen, jonka koodinimi on Zorro.

Kerronta on letkeää ja sariolamaista. Poliisiautona on joskus ollut jopa Volga. Tangeriin mennessä puhutaan näkymättömyydestä ja kirjassa tarinoidaan natsikenraali von Gehlenistä (1902 - 1979), joka sodan jälkeen toimi Länsi-Saksan leivissä edelleen vakoilutehtävissä. Tässä ei vakoilusta ole kylläkään kyse, mutta näkymättömyydestä ja kulisseista olosta. Kuten Susikoski toteaa tämä oli uran omituisin tapaus. Minusta tarinan "juju" tai liikeidea ei kestä kriittistä tarkastelua (raha on motiivi, eikä syyllinen minusta voisi päästä rahoihin käsiksi), mutta laatudekkari tämä on.

****
Mauri Sariola (1924 - 1985) oli tuottelias kirjailija, joka joutui ikäluokkansa mukana rintamalle, Sariola toimi radistina. Susikoski sarja alkoi ilmestyä vuonna 1956 dekkarilla Laukausten hinta, tämä Susikoski virittää ansan on sarjan viidestoista teos, sarjassa lienee 33 teosta. Vuonna 1970 Sariola julkaisi kaksi muutakin teosta Napapiirin prinsessa ja Armeija piikkilankojen takana.

6 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Uteliaisuus sai vallan ja kävin lukemassa mitä netti kirjoitti Sariolasta. Huh yli 80 romaania! Ja kymmenkunta Esko Laukan nimellä. Tosin hän kirjoitti kirjat kerralla valmiiksi. Plagiointiakin tapahtui. Sariola käänsi kirjoja, joten miksei voinut laittaa niitä paria kirjaakin käännöksiksi? No rouva jatkoi sitten sillä tiellä, valekirjailijana.
    Hauska juttu oli, että Sariola toimi valeopettajana Pudasjärvellä eri nimellä. Näitä valeammattilaisiahan on sitten riittänyt.
    Isä luki näitä Sariolan kirjoja sen mitä luki. Tuli ihan nostalginen olo. Olen tainnut katsoa elokuvatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut tosiaan tuottelias kaveri. Minusta Simenon kirjoitti Maigretit "suoraan" ja ovat minusta hyviä.

      Ihmettelin tätä plagiointikohua, siitä, miksi piti alkaa kirjoittaminen ja miksi piti paljastaa se. Loppujen lopuksi on sama kuka kirjoja kirjoittaa oikealla tai salanimellä, jos ne ovat hyviä. Ymmärrän kuitenkin tämän toiminnan paheksuttavuuden. Luin jostain tätä vyyhtiä, ja hienoa, että lopulta myönnetään mokat. ..
      Tämä Pudasjärven keikka on myöskin tuntematon juttu, mutta kiinnostava.

      Poista
    2. Ilmeisesti Sariolan nimellä sai helpommin ja isompia apurahoja.
      Korjaan muuten tuon Sariolan alter ego-nimen: Esko Laukko.
      Nykyäänhän aika moni kirjailija kirjoittaa useammalla nimellä kirjoja.

      Poista