sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sofokles: Kuningas Oidipus





Sofokles: Kuningas Oidipus, suomentanut Veijo Meri, Otava 1988, sivumäärä 96.

Kuningas Oidipus on tragedia, jonka perusjuonikuvion luultavasti kaikki ovat kuulleet, eli Oidipus surmaa isänsä ja nai äitinsä, tämä on kuitenkin vain pintatietoutta.

Näytelmän kirjoittaja oli antiikin kreikkalainen Sofokles, joka kuoli 406 eKr. Kuningas Oidipus -näytelmää ei ole erikseen jaettu näytöksiin eikä kohtauksiin, vaan se koostuu runon muotoisista vuorosanoista, joista jotkut ovat varsin pitkiä, eli tämä on näyttelijöille ollut hyvin vaikeaa. Kuoroa käytetään kertojana, ja asioiden selventäjänä.

Näytelmän alussa Apollo on lähettänyt ruttoepidemian Thebaan, ja Kreonin mukaan ruton hävittämiseksi kuningas Oidipuksen pitää selvittää, kuka on murhannut edellisen kuninkaan Laioksen. Murhaaja on tarkoitus toimittaa oikeuden eteen. Oidipus tapaa Teiresiaan, sokean tietäjän.

Kansikuvassa Oidipuksen silmistä valuu veri, ja Oidipus tosiaan totuuden paljastuttua puhkaisee silmänsä itsemurhan tehneen vaimonsa ja äitinsä Iokasteen rintaneuloilla.

Alkuvaiheessa hän siis tapaa sokean tietäjän, ja näkemis-teema korostuu vuorosanoissa.

Kreon: Aikoja sitten meillä oli maan päämies Laios ennen sinun tänne tuloa.
Oidipus: Hänestä olen kuullut, koskaan en nähnyt

Oidipus syyttää Teiresisasta murhan suunnittelusta ja toteutuksesta, mutta "jos olisit nähnyt, olisit selvinnyt siitä itsekin" Teiresias kuittaa itse sinä saastutit tämän maan. sinulla on rakkaimpiisi suhde, joka häpäisee. Et näe näkevillä silmillä, kuka asuu kanssasi tässä alhossa ... Ketään kuolevaista ei tulla raatelemaan kuin sinua. Tulee sokea näkevästä ja kerjäläinen rikkaasta.

Oidipus vikisee Iokasteelle, että hänen veljensä  Kreon näkee Oidipuksessa Laioksen murhaajan. Iokasteen mukaan pitää ymmärtää, että yksikään kuolevaisista ei osaa nähdä silmillä. Iokaste tunnustaa, että hänen ja Laioksen pojasta ennustettiin tulevan isän murhaaja. Siksi poika vietiin nilkat sidottuina metsään tapettavaksi.

Hiljalleen todistustaakka kasvaa rutsaiseen ja murhaisaan päätepisteeseensä. Lapsena Oidipus on löydetty nilkat tohjona, hän ei olekaan Polybosin ja  Meropemin lapsi, vaan Laioksen ja Iokasteen. Vieläkin Iokaste haluaa kiistää totuuden, ja minusta päästää suustaan kumman lauseen, ja vielä valheellisen "niin monet miehet ovat naineet unissaan äitiään", tuskinpa kukaan voin ounastella, en minä ainakaan. Oidipus oli kavahtanut Korintissa huhuja, jonka mukaan hän ei olisi Polybosin poika, ja lähti Thebaan, matkalla hän on surmannut kimppuun käyneen Laioksen. Oidipuksen kuultua vanhaa palvelijaa, totuus on paljas. Iokaste tekee omat johtopäätöksensä ja surmaa nuoralla itsensä. Oidipus mylvii ja puhkoo silmänsä, vaimoäitinsä kultaisilla hiusneuloilla.

Teeemat
Oidipuksen tekemä isän tappo on minusta ihmisen tappo itsepuolustuksessa, sillä Oidipus ei tiedä miehen olevan isänsä. Hän ei myöskään voi tietää Iokasteen olevan äitinsä. Kohtalo siis on määräävämpi kuin vapaa tahto?  Itse pohdin enemmän äidin Iokasteen roolia. Hämmästyttää lisäksi seikka, miksi kuningas haluaisi naida itseään vanhemman kuningattaren, joka on ollut toisen vaimo. Itseäni säälittää myös lasten Antigonen ja Ismenen kohtalo. Teemoina on vapaa tahto, kohtalo, ja kärsimys sekä häpeä.

Näytelmän Veijo Meren käännös päättyy: "Siksi älkää kuolevaista ennen viime hetkeään arvioiko, ylistäkö, onnen vuoksi ainakaan, ennen kuin on loppuun päässyt kärsimättä kertakaan".

Onnen kadehtiminen on siis turhaa, kohtalo paiskaa yleensä onnen jälkeen onnettomuutta.
******
Thomas Mann on kirjoittanut teoksen Pyhä syntinen, joka on muunnelma Oidipuksen tarinasta, mutta Pyhän syntisen rutsamies ei silmiään puhko vaan kärsii kammottavan itselangettamansa askeesirangaistuksen ja saa vielä uuden "elämän". Thomas Mannin tarina pohjautuu Von Auenin runoteokseen, joka siis pohjautuu Oidipukseen. Freudin "teorioiden" kautta Oidipuskompleksi on sanana tuttu useimmille, Freudin mukaan 3-6-vuotias poika rakastuu äitiinsä, ja kadehtii isäänsä, vastaava tytöillä on Elektra-kompleksi. Sofokles (n.496 eKr - 406 eKr), joka oli antiikin yksi suurimmista näytelmäkirjalijoista, kirjoitti myös Elektrasta, joka surmauttaa äitinsä kostoksi isän murhasta aikuisena. Sekä Oidipus että Elektra toimivat näytelmässä aikuisena, Oidipus tietämättä, Elektra tietäen. Freudin teoria siis koskee lapsuusaikaa.

2 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa verrytellä hämäriä muistikuvia tämän Sofokleen teoksen tiimoilta, josta päällimmäisenä pyöri päässä tuo Freudin lanseeraama Oidipuskompleksi.

    Tuo Iokasteen lausahdus kuulosta luvalla sanoen kornilta ja epäuskottavalta. En malttanut olla testaamatta sitä lonkalta huikaten Kanssakulkijaan ja sain vastaukseksi: "Että MITÄ???" ja epäuskoisen katseen sekä "Onko kaikki hyvin?" ynnä tiukahkon kysymyksen, mistä mahtaa nyt olla kysymys...

    Hyvä kysymys vapaasta tahdosta - kohtalosta: onko meillä lopulta vapaata tahtoa? Kohtalokin on aika kinkkinen käsite, vaikka fatalistina saattaa olla helpompaa elää?
    Kiitos ja alkavaa lokakuuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kommenttisi on aka tyhjentävä, ja Oidipukselle oli paiskattu aika huonot pelikortit. Elekranäytelmän ajattelin jossan vaiheessa lukea.

      Poista