Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina

Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina, Otava 1986,  Seven 2011, sivumäärä 285.

Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina on kertomus ystävyksistä Sutista ja Tiltusta, jotka varttuvat pikkukaupungin perusperheissä ja harrastelijateatterin estradilla. Lukioaikana ystävykset pyrkivät ja pääsevät Teatterikorkeakouluun.  Loppuosa kirjasta avautuu epäsuoremmin, mutta se tarkastelee epäsuorasti maanisen vallankäytön seurauksia nuorten näyttelijäopiskelijoiden mieliin. Teoksen kirjoitusaikana Teatterikorkeakoulu oli sangen intohimoisesti johdettu, ja koulussa ajettiin tiettyä oppifilosofiaa fanaattisen maanisesti läpi. Sotilaan tarinan kunniaksi pitää sanoa, että kirja ei kuvaa teatterikoulun oppifilosofian toteutusta eikä opetusmenetelmiä kovinkaan tarkasti vaan keskittyy päähenkilöiden Sutin ja Tiltun tarinaan. Loppuosa kertomuksesta tapahtuu pääosin Sutin mielikuvituksessa.

Kirja pohjustaa riittävästi päähenkilönsä Sutin. Suti  eli Susanna Halonen on poikatyttö pieneltä paikkakunnalta. Perheeseen kuuluvat taiteilija isä Börje ja kielenkääntäjä äiti Vappu sekä nuoremmat sisarukset Mili ja Miki. Tiltun verovirkailijaperhe ja ajatusmaailma jäävät vieraammaksi, mutta Tiltunkaan psyyke ei ehjänä kestä. Oikeastaan ensimmäinen, jonka mieli oireilee, on Börje ja hän joutuu mielisairaalaan. Börje taiteilee myös viinan kanssa. Kun Vappu ja Suti menevät vierailulle, laitoksen asukkeja kuvataan seuraavasti: "Lauma pyjamapukuisia ihmisenvarjoja latki velliä ...".
Minusta jo harrastelijateatteritouhu tuntuu liian vakavalta, hommaa pyörittää ankea ja aktiivinen Anita, joka lopettaa hommat, kun tulee raskaaksi ja hän valitsee yksinhuoltajan arjen toisella paikkakunnalla.

Suti ihailee karismaattista opettajaa, ja pitää tätä sotilaana. Kovinkaan kauan nuppi ei kestä menoa, ja ensin katoaa tolkku, sitten uhkaa hävitä järki. Tässä kirjassa kuvataan eri ihmisten oireiluja, joihin en nyt lähemmin uppoudu. Tämä on minusta osittain sairaskertomus. Luin kirjan 6.7.2018 Ruisrockin 2018 aikana odottaessani eräiden artistien esiintymistä lavan etuosassa. Estraditaide on hienoa seurata lavan edestä. Lavan eteen pääsee vain odottamalla kärsivällisesti. Maksan esityksistäni tämäkin päivän lippu oli 99 euroa, ihmettelen miksi valtion rahoittamissa laitoksissa suvaitaan epäasiallisia metodeja, epäasiallista kohtelua ja nöyryyttämistä. Tekijöiden lisäksi mahdollistajat pitäisi saada vastuuseen. Minusta ehdottomia vankeusrangaistuksia pitää lisätä.

Sotilaan tarina ansaitsee paikkansa Anna-Leena Härkösen tuotannossa. Kirjan anti on varmasti suuri näyttelijöille, ja niille jotka ovat kokeneet vastaavaa.

*****
Anna-Leena Härkösen (s.1964) kirjoista olen blogannut nyt kahdeksasta
Häräntappoase (1984, esikoisromaani)
Sotilaan tarina (1986)
Akvaariorakkautta (1990)
Heikosti positiivinen (2001)
Loppuunkäsitelty (2005)
Ei kiitos (2008)
Onnen tunti (2011)

Kolumnikokoelmat
Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (2013)
Takana puhumisen taito (2014)

Hyvien kirjojen lisäksi Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut nasevia tv-sarjoja, parhain yhdessä Pekka Milonoffin kanssa, eli Vuoroin vieraissa.