keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina




Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina, Otava 1986,  Seven 2011, sivumäärä 285.

Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina on kertomus ystävyksistä Sutista ja Tiltusta, jotka varttuvat pikkukaupungin perusperheissä ja harrastelijateatterin estradilla. Lukioaikana ystävykset pyrkivät ja pääsevät Teatterikorkeakouluun.  Loppuosa kirjasta avautuu epäsuoremmin, mutta se tarkastelee epäsuorasti maanisen vallankäytön seurauksia nuorten näyttelijäopiskelijoiden mieliin. Teoksen kirjoitusaikana Teatterikorkeakoulu oli sangen intohimoisesti johdettu, ja koulussa ajettiin tiettyä oppifilosofiaa fanaattisen maanisesti läpi. Sotilaan tarinan kunniaksi pitää sanoa, että kirja ei kuvaa teatterikoulun oppifilosofian toteutusta eikä opetusmenetelmiä kovinkaan tarkasti vaan keskittyy päähenkilöiden Sutin ja Tiltun tarinaan. Loppuosa kertomuksesta tapahtuu pääosin Sutin mielikuvituksessa.

Kirja pohjustaa riittävästi päähenkilönsä Sutin. Suti  eli Susanna Halonen on poikatyttö pieneltä paikkakunnalta. Perheeseen kuuluvat taiteilija isä Börje ja kielenkääntäjä äiti Vappu sekä nuoremmat sisarukset Mili ja Miki. Tiltun verovirkailijaperhe ja ajatusmaailma jäävät vieraammaksi, mutta Tiltunkaan psyyke ei ehjänä kestä. Oikeastaan ensimmäinen, jonka mieli oireilee, on Börje ja hän joutuu mielisairaalaan. Börje taiteilee myös viinan kanssa. Kun Vappu ja Suti menevät vierailulle, laitoksen asukkeja kuvataan seuraavasti: "Lauma pyjamapukuisia ihmisenvarjoja latki velliä ...".
Minusta jo harrastelijateatteritouhu tuntuu liian vakavalta, hommaa pyörittää ankea ja aktiivinen Anita, joka lopettaa hommat, kun tulee raskaaksi ja hän valitsee yksinhuoltajan arjen toisella paikkakunnalla.

Suti ihailee karismaattista opettajaa, ja pitää tätä sotilaana. Kovinkaan kauan nuppi ei kestä menoa, ja ensin katoaa tolkku, sitten uhkaa hävitä järki. Tässä kirjassa kuvataan eri ihmisten oireiluja, joihin en nyt lähemmin uppoudu. Tämä on minusta osittain sairaskertomus. Luin kirjan 6.7.2018 Ruisrockin 2018 aikana odottaessani eräiden artistien esiintymistä lavan etuosassa. Estraditaide on hienoa seurata lavan edestä. Lavan eteen pääsee vain odottamalla kärsivällisesti. Maksan esityksistäni tämäkin päivän lippu oli 99 euroa, ihmettelen miksi valtion rahoittamissa laitoksissa suvaitaan epäasiallisia metodeja, epäasiallista kohtelua ja nöyryyttämistä. Tekijöiden lisäksi mahdollistajat pitäisi saada vastuuseen. Minusta ehdottomia vankeusrangaistuksia pitää lisätä.

Sotilaan tarina ansaitsee paikkansa Anna-Leena Härkösen tuotannossa. Kirjan anti on varmasti suuri näyttelijöille, ja niille jotka ovat kokeneet vastaavaa.

*****
Anna-Leena Härkösen (s.1964) kirjoista olen blogannut nyt kahdeksasta
Häräntappoase (1984, esikoisromaani)
Sotilaan tarina (1986)
Akvaariorakkautta (1990)
Heikosti positiivinen (2001)
Loppuunkäsitelty (2005)
Ei kiitos (2008)
Onnen tunti (2011)

Kolumnikokoelmat
Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (2013)
Takana puhumisen taito (2014)

Hyvien kirjojen lisäksi Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut nasevia tv-sarjoja, parhain yhdessä Pekka Milonoffin kanssa, eli Vuoroin vieraissa.

10 kommenttia:

  1. Tämän lukemisesta on jo aikaa, ennen blogia, mutta hyvin on muistissa mitä siinä tapahtui. Aika järkyttävää touhua myös todellisuudessa. Metsoo kampanja on ihan aiheellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metoo on tosiaan hyvä juttu. Ja järkyttävää touhua.

      Poista
    2. (ajatella et yks mies kaatoi Svenska Akademien!!)

      Poista
    3. Tosiaan Suomeenkin asti on kuulunut näitä uutisia Ruotsin akatemiasta, ja aviomiehen oikeudenkäynnistä.

      Poista
  2. Tämä on tosiaan ajankohtainen nyt, kun teatterilaitostamme tarkastellaan häirintäkohujen jälkeen. Minusta on niin hyvä, että on päästy käsittelemään rakenteita ja pois niistä listaamisista.
    Teatterin ja elokuvan historia on hyvin sovinistinen. Hyvä, että nyt on näkyvissä uutta. Meilläkin on hyviä naisohjaajia, kun vain heihin uskotaan ja saavat rahoitusta töilleen.

    Olen lukenut tämän kauan sitten. Härkönenhän lähti Turkan orjuudesta ja vaihtoi Tampereelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuota Tampereelle menoa en tiennytkään. Ihmetyttää tämä metoo juttu, miksi kaikki naiset eivät boikotoi kohteita joissa toiminta ole tasa-arvoista, itse en mene tilaisuuksiin, jossa tiedän olevan syrjintää, sovinismia, rasismia tai rikoksia, tai veroepäselvyyksiä. Valtion rahoittamaa korkeakoulua pitää valvoa paremmin, ja toivottavasti nyt valvotaan.

      Poista
  3. Minä luin tämän kirjan kymmenisen vuotta sitten lukion ensimmäiselle äikän kurssille, jonne piti tehdä muistikirja itse valitusta teoksesta. Muistikirja kattoi muistaakseni kolme kysymystä, joita piti pohtia laajemmin. Muistan kirjan pääpiirteissään todella hyvin ja olen jopa säilyttänyt tuolloin tekemäni muistikirjan, mutta itse en tuolloin oikein osannut mielestäni kunnolla nähdä mitä kirja oikeastaan käsittelee. Sain kuitenkin tehtävästä täydet pisteet, joten sinänsä en ehkä ihan pihalla ollut. Jos nyt lukisin teoksen uudelleen, varmasti löytäisin siitä paljon sellaista, mitä 16-vuotiaana jäi huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti 16-vuotiaana 'koulutyttönä' näit jotain olennaisempaa kuin minä bloggarina nyt. Tärkeä kirja.

      Poista