sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Riikkilä Väinö: Pojan muistelmat



Riikkilä Väinö: Pojan muistelmat, WSOY 1968, sivumäärä 185.

Väinö Riikkilä syntyi 'paljon ennen kapinaa,' eli 10.6.1906  Loviisassa ja kuoli 6.9.1969 Raumalla. Väinö Riikkilä tunnetaan parhaiten Pertsasta ja Kilusta.

Pojan muistelmat kattaa Väinö Riikkilän lapsuutta ripille pääsyyn asti. Väinö Riikkilän äidin vanhemmat olivat uskonnollisia, ja veljen hän mainitsee moralistiksi. Väinön isä oli ammattimies kirvemies, hienopuuseppä ja työskenteli Helsingissä. Aika Helsingissä kuvautuu muistelmissa seesteisenä, isällä oli vene, pitkääsiimaa laskettiin, limonaadi ja pullanmurut olivat herkkuja, ja iso korvapuusti maksaa vain viisi penniä, ja leivos kymmenen penniä. Katukuvassa on venäläisiä sotilaita, sitten tulee vuosi 1918. Väinö Riikkilä käyttää 1918 tapahtumista nimitystä Kapina. Väinön isä liittyi Kapinan alussa punakaartiin. Isää ei vangittu eikä teloitettu heti Kansalaissodan jälkeen, mutta kuitenkin vuoden 1918 aikana hän sai surmansa.

Väinön pitkä tie aikuisuuteen alkaa, hänet lähetetään ensin Heinolaan sedän luo, sillä äiti sairastui järkytyksestä. Väinö Riikkilä joutuu kartanolle ja oli töissä 12-vuotiasta alkaen, suota kuivaamassa, heinätöissä, ja hoitamassa hevosia. Kirjan tunnelma on kaikesta kurjuudesta huolimatta optimistinen. Kartanolla on husvonttirenkejä, ja piikoja, joilla käy välistä yövieraita. Kaikesta selvitään, myös siitä, että kartanosta pistetään pois, ja Väinö on tukinuitossa, ja maalarina, muurarin apulaisena ja sahalla erilaisissa töissä.

Väinö on alkuun täysin rahaton, ja muiden armoilla. Työ on raskasta, mutta jouluaamuna on helpompaa, silloin pitää herätä vasta kello 7. Työpäivät voivat olla 16 tunnin mittaisia.

Kun äiti alkaa toipua, hän lähettää kirjeen ja rahaa. Väinö saa ostettua vaatteita ja käytyä parturissa. Väinö käy ilmeisesti jonkun aikaa kansakoulua. Lukee kirjoja kuten Sherlock Holmesin seikkailuja ja Monte Criston kreiviä. Kirjan lopussa Riikkilä pääsee muuttamaan äidin luo tämän mentyä uusiin naimisiin. Kirja päättyy Väinön päästessä ripiltä ja elämä on edessä.

Kirjasta paistaa Pertsan -ei niinkään Kilun- optimistinen ja yritteliäs asenne. Riikkilän tätä edeltävä teos Repa puskee sisulla kertoo nuoren Repan selviämisestä, kun vanhemmat ovat kuolleet, ja Repan pitää selvitä itse.

Arvostan korkealle Väinö Riikkilän elämän asennetta:
"Koko vaelluskautenani omaisuuteni sopi isältä perityyn, äidin purjekankaasta neulomaan selkäreppuun, eikä se ollut edes täynnä. Sittenkin olen kiitollinen, että elämäni  on ollut juuri sellaista kuin se on ollut, mustinakin hetkinä". s.28

Väinö Riikkilän kirjoista olen blogannut:
Petrsan ja Kilun kaikki seikkailut, yhteensä kuusi kirjaa TÄÄLLÄ
Iikasta ja Vilistä  Täällä, sekä Punapää-Iikasta TÄÄLLÄ.
Repasta ja Väiskistä sekä sen jatko-osasta Repa puskee sisulla TÄÄLLÄ
Kirjasta Lautalla yli Enonselän TÄÄLLÄ
Teoksesta Pertsan ja Kilun matkassa TÄÄLLÄ

8 kommenttia:

  1. Luin äskettäin Riikkilän Pojan muistelmat ja se teki vaikutuksen etenkin Väinön maalaistalo-aika. Siinä vähän toisella kymmenellä oleva "pikkupoika" raataa aamusta iltaan saamatta kiitosta tai palkkaa ja ruokakaan ei ole kummoista. Onneksi Jouluna sai syödä. Myös Repa puskee sisulla on vahvaa Riikkilää. Vanhemmat ovat kuolleet ja elanto pitäisi hankkia. Repalla taisi olla vain kansakoulu takana - luultavasti Metsäkulman kansakoulu. Se on aivan kärkipäässä minun asteikossani. Olen itse syntyisin Pertsan ja Kilun kylän laidalta Metsäkulmalta, joka on aivan Suulisniemen vieressä. Tunnen hyvin mm. Metsäkulman hautausmaan, työväentalon, Hallan, Kyminsuun, Hevossaaren, Kuolionluodon, Kuutsalon, Vuorisaaren, Tiutisen, osuuskaupan ja sen laiturin, Äijänniemen ym. Ja tämän takia Pertsa ja Kilu sarjan kirjat ovat vieläkin henkilökohtaisempia. Sama koskee myös Iikkaa, Viliä, Repaa ja Väiskiä. Tällä hetkellä on menossa Riikkilän ns. aikuiskirjat. Hyvää jatkoa blogillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olen käynyt Kotkassa, mutta en ole koskaan nähnyt ns. maisemia. Kala-ja venejutut on koettu, asuin lapsena kymmenisen vuotta Turun saaristossa. Itsekin olen ajatelut lukea kaikki Riikkilältä.

      Poista
    2. Nyt on luettu myös Riikkilän aikuiskirjat: Mies ja tehdas sekä Elämä alkaa kello 16. Ne eivät oikein sytyttäneet minua. Riikkilä oli parempi poikakirjoissaan. Pojan muistelmista sain käsityksen, että Riikkilä Pertsassa ja Kilussa halusi elää sellaisen poikavaiheen, jota hänellä ei omassa elämässään ollut mahdollista elää.

      Poista
    3. Iso urakka. Itse olen pohtinut tuota samaa, ja olen myös ajatellut sitä, että 1948-1951 kun Pertsaa ja Kilua kirjoitettiin, niin Riikkilä asui tuolloin jo Raumalla, ei enää Suulisniemen seudulla. YKsi bloggari on laittanut minulle sähköpostillamyös tietoa, miten Riikkilä kirjoitti tekstejä, kun asui Suulisniemessä, en lähde sitä tähän kirjaamaan, vaikka ei sisällä mitään erikoista, mutta on tavallaan toisen käden tietoa, kuin oikeastaan kaikki muukin, nyt kun Väinö Riikkilän kuolemastakin on pian puolivuosisataa.

      Poista
    4. Kyllä Riikkilä kirjoitti jo asuessaan Suulisniemen seuduilla. Yhdessä valokuvassa hän istuu puujakkaran päällä ja kirjoittaa. Kuva on otettu Riikkilän omakotitalon pihalla Suulisniemen seuduilla juuri ennen sotia tai heti sotien jälkeen. Pertsa ja Kilu kirjoitettiin kuitenkin Raumalla. Riikkilällä on pieniä kertomuksia Ankkurivahti nimisessä kirjassa. Ne on kirjoitettu ainakin osittain ennen Pertsa ja Kilu sarjaa. Niitä julkaistiin aikanaan mm. lehdissä.

      Poista
    5. Kiitos kommentista ja totta, ja Viimeiset kaanit minusta kertoo ajasta ennen sotaa, tulee ilmi tosin välillisesti :)

      Poista
  2. Tuo Ankkurivahti on itse asiassa ihan hyvä kirja. Siinä on muutamia ihan mukavia kertomuksia. Muutama kertomus sivuaa Riikkilän kirjoja Pojan Muistelmat ja Aikamiehet ja Papuusi. Osasta tulee mieleen Riikkilän oma elämä mm. moottoriveneilyharrastus. Siinä on myös hyvä yhteenveto koko Riikkilän tuotantoon. Lisäksi tuli esille Hylkeenrasvaa niminen romaani, joka on itsenäinen jatko-osa Pertsa ja Kilu sarjalle. Tämä ilmestyi vuonna 1958 nuortenlehti Nastassa. Sitä ehkä saisi jostain Antikvariaatista. Onko sinulla hyviä ehdotuksia koti- tai ulkomaisille poika/seikkailukirjoille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En keksi ainakaan kotimaisia muita sarjoja. Twainin Tom Sawyerin seikkailut ja sen löyhä jatko-osa Huckleberry Finnin seikkailut ovat ainakin ihan hyviä, ja yksittäisiä kirjoja on enemmänkin.

      Poista