Günter Grass: Kampela

Günter Grass: Kampela, Der Butt 1977, suomentanut Oili Suominen 1979, Tammen Keltainen kirjasto, sivumäärä 590.

Günter Grassin: Kampela on maaginen historiallinen teos, jossa miehet perivät voiton puhuvan kampelan voimin. Puhuvan kampelan idea on saatu Grimmin sadusta Kalastaja ja hänen vaimonsa Ilsebel, missä kalastaja pyydystää puhuvan kampelan jonka mies päästää takaisin. Kalastajan vaimo painostaa miestään pyytämään kampelalta palkinnoksi, linnaa, kuninkuutta, keisariutta, paaviutta ja lopulta jumaluutta, ahne nainen on saanut kaiken paitsi ei jumaluutta, vaan  hän palaa entiseen "kurjuuteensa".

Tässäkin kirjan mieskertoja on saanut kivikauden lopussa puhuvan kampelan ankeriasrysäänsä. Kampela on kiitollinen miehelle, ja on hänen mentorinsa. Mies elää monta elämää läpi historian, kuten myös Ilsebel. Tapahtumapaikka on Gdanskin lähellä oleva Veikselin suisto. Grass'han oli kotoisin Danzigista, joka on siis nykyisin Puolan Gdansk.

Tarina alkaa naisten hallitsemasta yhteisöstä kivikauden lopussa. Aua on yhteisön valtiatar,  kolmirintainen nainen. Kaikki tarinan naiset kertoja esittelee kokkeina. Aua kokkaili lihaa tulen ääressä. Kampela ohjaa kertojaa eli miestä valamaan metalleja, viljelemään maata, ja pitämään naisia kurissa.

Grassin Kampela on monikerroksinen romaani. Välillä kertoja sepittää tarinaansa raskaana olevalle Ilsebilille, kirja on jaettu raskauskuukausittain eli kertoja on kaikissa mieshahmoissa elänyt maagisesta kampelasta kirjaa rustaava tuleva isä. Kirjaa kerrotaan myös nykyajassa, jossa kampela käy feministien pyydykseen 1970-luvulla, ja naiset vangitsevat kampelan akvaarioon ja pitävät tälle oikeudenkäynnin, jossa kalaa syytetään miesten ylivallasta. Tässä oikeudenkäynnissä on historian käänteitä ja väänteitä, kuten tarinassakin. Tapahtumia rinnastetaan silloiseen nykyaikaan, Grass vertailee sivulla 127 vuoden 1378 Danzigin käsityöläiskapinaa ja vuoden 1970 Gdanskin telakkatyöläisten lakkoa ja kapinan tapahtumia, molemmissa syntyi kuolonuhreja, eivätkä kapinoitsijat saavuttaneet perimmäisiä tarkoituksiaan. Samalta ajalta on kertojan "kolmas vaimo" Dorothea Montaulainen, joka on historiallinen hahmo, joka eli 1347 - 1394, ja julistettiin pyhimykseksi vuonna 1976. Grass kertoo kirjailijan näkemyksestä näitä tarinoita, enkä usko Dorothean suudelleen kampelaa, mistä kirjasta on mainintoja.

Välillä sitten irvaillaan feministeille ja kuvaillaan oikeudenkäyntiä: "Feministien tribunaalin edessä kampela pyyteli vääriä neuvojaan anteeksi uusskolastisin sanakääntein: 'Se oli aivan Hegelin dialektiikan hengen mukaista,  hyvät ankarat naiset'."  s. 111. Tässä oikeudenkäynnissä kertoja huomaa, että naiset ovat hänen entisiä kumppaneitaan, esimerkiksi rauta-ajan Wigga on nykyajassa Helga Paasch. Kertojan kolmas kumppani Mestwina kastettiin, ja häntä edustaa Ruth Simoneit. Kirja väittää, että yksi yksittäinen Danzigin lähellä oleva kampela olisi organisoinut naisia alistavan avioliittoinstituution.

Kirjassa neoliittinen aika kuitataan lyhyesti, kolmirintainen Aua on matriarkka, mutta kolmirintaisuus häipyy. Kampela informeeraa, miten lapset syntyvät, mistä saa kuparia. Kertojan ja Ilsebillin hahmon vaihtuvat. Seuraava hahmo Wigga kastetaan. Dorotean jälkeen käsittelyssä on paksu Grete, jonka perseen kirjailija mainitsee valtavaksi. Grete on abbedissa ja kirjailija on apotti, joka nuoleskelee persettä ja touhuaa muutenkin sen kanssa. Grete myös pierii. Lisäksi hän analysoi luostarin asukkaiden yöastiat. Tässä paskassa saa lukija-parka astella, sillä samaan syssyyn mainitaan Auan analysoineen tuotokset ja antaneen paskapalautetta, samoin seuraava nainen Greten jälkeen Agnes Kurbiele kirjoittaa runoja aiheesta
lainaan kolmatta säkeistöä runosta Tyhjänä ja yksin, koska se säkeistöistä on siistein
Vatsa vetelällä: aamiaisongelmia.
Ei kiinteydy ulostus,
ja rakkauskin putoaa pohjattomuuteen.  s. 257.

Kyökki-piika Agnesin silmin katsellaan 1600-luvun uskonsotia ja lopulta Agnes joutuu roviolle. Seuraava kokki on Agnes Kurbiella (1619 - 1689), joka tarjoaa ruokaa ja rakkautta kahdelle miehelle 68-vuotiaalle maalarille Möllerille jo 14-vuotiaana, ja 18-vuotiaana runoilija Opitziakille. Kampela on ehdottanut miehille sängynlämmitintä, ja muusaa.

Teos kertoo pomorssien historian ja paikallisista teos voi tuntua "hienolta", mutta joka kuukausi siirrytään seuraavaan naiseen, ja Amanda Woyke vaikutti 1700-luvulla, tämän jälkeen kahlataan läpi Sophie Rotzoll, Lena Stubbe, Sibylle Miehlau ja Maria Kuczorra nimiset naiset samalla grassimaisella kerrontatekniikalla, jossa kaikki ajanhetket rinnastetaan toisiinsa, jopa Vasco da Gamaa ja Kalkuttaan matkaavaa lentokonetta rinnastellaan toisiinsa. Ilsebill ostaa intialaisia mekkoja raskautensa aikana. Ompelijoitten pienet palkat ovat luonnollisesti miesten vika. Viimeinen tarkasteltava nainen on Maria Kuczorra, joka toimii Gdanskin Leninin telakalla työmaaruokalassa, hän hankkii osan elintarvikkeista pimeästi. Valtio korottaa sokerin, jauhojen, lihan, voin ja kalan hintoja. Työläiset alkavat lakkoilla, ja lakkoa murrettaessa ammutaan Marian kihlattu Jan. (Gdanskin telakalla toimi myös tuleva Puolan presidentti Lech Walesa, joka tuli "tunnetuksi"  vuoden 1980 tapahtumissa).

Kirjan lopussa Ilsebellin raskaus päättyy synnytykseen, ja Kampela saa feminaalin päätöksen. Kampela tuskin oli huolissaan tuomiostaan, sillä Dorothea löi siltä pään poikki ja Kampela ehjäsi itsensä.

Kerronta
"Kerronnasta ja erityisesti kerrontatyylistä on kirjoitettu paljon. On tutkijoita, jotka mittaavat lausepituuksia, lävistävät johtomotiiveja kuin perhosia, muokkaavat sanakenttiä, kuorivat kielen rakenteita kuin maakerroksia, luotaavat psykologisesti epäsuoraa kerrontaa, esittävät periaatteellisia epäilyksiä kaikkea  fiktivistä kerrontaa vastaan ja ovat paljastaneet että menneestä kertominen on pakoa nykyhetkestä". s. 320. Tämä on Grassin luonnehdinta kerrontatyylistä yleensä. Kampelan kerrontatyyli on vaihteleva ja kannattelee sitä pinnalla, Grass on mestari tässä, ja myös historian faktoissa, tulkinnoista ja painotuksista voi olla paljonkin eri mieltä, ainakin minä olen.

Teoksen teemat
Perusteema on sukupuolten välinen tasa-arvo, ja mistä se johtuu, ja mitä siitä seuraa. Naiset ovat kokeneet epätasa-arvoista kohtelua historiassa. Minkälaiset suhteet ovat kivikaudella olleet, ei kukaan tiedä. Miksi tilanne muuttui, tuskin ainakaan minkään kampelan vuoksi?!

Pitämällä naisia kokkeina Grass tarkastelee myös ruokaperinnettä ja sen kehitystä, joka voi kiinnostaa kulinaristeja. Perunan historia Etelä-Amerikasta espanjalaisten tuomana Eurooppaan käy hyvin ilmi. Kokkauksia lihavartaista ulosteiden analyyseihin on miltei liiaksikin. Kertojan naiset ovat kokkeja, ja kokki on  kotona, mutta miesmetsästäjä liikkuu kodin ulkopuolella, tämä on minusta naisen sitomista. Teoksessa vihjataan kristillisten tapojen ja avioliittoinstituution epätasa-arvoistaneen sukupuolten valta-asetelmaa, mutta tämä lienee tapahtunut jo aiemmin. Emansipaatio oli kirjoitushetkellä voimissaan, mutta minusta teos tölvii feministejä, naisen asema 1970-luvulla ei ollut kovinkaan kehuttava Länsi-Saksassa.

Luultavasti teoksen vastaanotto on ollut ristiriitainen, mutta teosta on luonnehdittu 2000-luvulla hyväksi. Tunnustan teoksen ansiot kerrontatekniikassa, ja historian läpikäynnissä, mutta en pidä tästä kirjasta henkilökohtaisesti. Ihmettelen kirjan heittoja, että suursodat olisivat Kampelan aikaansaannosta. Minusta Natsi-Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan ja sitä aiemmin se liitti alueita 'uhkailemalla' itseensä, tässä ei merenelävillä ollut osaa ei arpaa. Jokaisen pitää minun mielestäni tunnustaa natsien laiton aggressio ja hirvittävä holokausti ihmisten tekemäksi, ja ponnistella joka päivä niiden estämiseksi.

******
Günter Grass (1927 - 2015) on saksalainen kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja vuodelta 1999. Hänen tunnetuin teoksensa on Peltirumpu. Grassin teoksesta Kissa ja hiiri pidin enemmän.

Grass syntyi Danzigissa eli Kampelan, Peltirummun ja Kissa ja hiiri -kirjan miljöössä. Grass oli ollut myös vapaaehtoisena rintamalla saksalaisessa univormussa.