tiistai 6. helmikuuta 2018

Leif Hamre: Lentokone kadoksissa




Leif Hamre: Lentokone kadoksissa, alkuteos Otter tre to kaller 1957, suomentanut Pentti Huovinen, Nuorten toivekirjasto, WSOY, 1958, sivumäärä 154.

Leif Hamren Lentokone kadoksissa alkaa norjalaisen tukikohdan toiminnan kuvauksella, mikä on asiantuntevaa ja napakkaa. Vänrikki Geir Gran saa Kirkkoniemestä viestin, että sinne tarvitaan ambulanssikuljetus. Geir Gran saa kakkoslentäjäkseen nuoren keltanokan Petter Hovdenin, jolla Otterin kanssa lento on ensimmäinen. Tukikohdassa Gran ja Hovden naljailevat helikopeterilentäjä Svein Rognen kanssa.

Potkurikoneella Otter 32:lla lähdetään pohjoista kohti, mutta säätiedotukset pettävät ja kone joutuu vaikeuksiin ja niin Petter ja Geir joutuvat hyppäämään lentokoneesta keskelle lumista ja jäistä erämaata jonnekin Skibotnin ja Altan välille. Petterillä sääri murtuu, eikä Geir ensin löydä häntä, onneksi Petter osaa ampua hätäraketin. Geir rakentaa majan ja sinne saadaan sytytettyä tuli. Laskuvarjojen mukana tulee kumivene, tulitikkuja alumiinilaatikossa, jonkin verran säilykkeitä ja suklaata sekä hätäraketteja. Arktiset oloissa ovat kovat, on pakkasta, lumimyrskyjä, jolloin eivät myöskään etsintäpartiot voi lentää. Kirjan pääpaino on selviämisessä, miesten neuvokkuudessa, ja siinä kuinka vastoinkäymiset yhdessä ja yksin voitetaan. Geir lastoittaa Petterin jalan, hän asettaa ansalangat, jolla pyydystetään riekkoja. Myrskyn takia miehiltä loppuu kuitenkin ruoka, ja miehet turvautuvat poronjäkälään, jota Geir onnistuu kaivamaan lumenalta maasta. Kun sää selkenee miehet saavat taimenia, mutta susilaumasta tulee todellinen riesa. Geir löytää lentokoneen hylyn, mutta on eksyä lumimyrskyssä, kun tulee pois, Petter onneksi tajuaa soittaa pelastuspaketissa ollutta huilua, joten Geir löytää perille.

Toisaalla lentotukikohdan miehet etsivät Geiriä ja Petteriä, ja lopulta Svein Rogne poimii miehet helikopteriinsa.

Hamren kirja kertoo siitä, miten vaikeudet voitetaan ja siitä, miten Petter kasvaa mieheksi ja ansaitsee Geirin kunnioituksen. Tämä on hyvä poikakirja, juonessa on vielä paljon enemmän tapahtumia, ja vastoinkäymisiä. Petterin vointi huononee pari kertaa, ja hänen jalkansakin murtuu uudestaan, kun hän ampuu raketin pelastusretkikunnan tullessa.

Nykyisin pojatkin puhuvat tunteistaan, ja siitä kuinka heitä kiusataan, ja siitä kuinka on vaikeata. Tätä pidetään arvokkaana, ja onkin sitä. Minusta selviytyminen ja vaikeuksien voittaminen on siksi vielä arvokkaampaa. Arvokkainta on se, että pystyy ottamaan vastuuta myös muista ja pystyy selviämään vaikeista tilanteista ja auttamaan muita.

*****
Lentäjä ja upseeri Leif Hamre (1914 - 2007) oli norjalainen nuortenkirjojen kirjoittajia, jonka teokset kuuluivat lapsuuteeni. Aikuisuuteen kuuluu kirjablogi, ja lukuhaasteet, liitän tämän Tundran lumoissa -lukuhaasteeseen täällä, vaikka tässä on tosi kyseessä, eli ei ehditä olla tundran lumoissa, mutta jäkälää on pakko syödä.

4 kommenttia:

  1. Hienolta kirjalta kuulostaa. En ole tätä aiemmin huomioinutkaan. Täytyypä pitää mielessä, jos jolloinkin tulee vastaan.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on Jokke niin oivaltavia kirjavalintoja. Tämäkin on upea kirja postattavaksi. Itse en ole lukenut, mutta uskon että monet pojat tuolloin 50-luvun lopulla ovat tutustuneet tähän ja jännittäneet päähenkilöiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Mukava kirja, jonka ostin Turun kirjamessuilta. Olen kylläkin joskus lukenut tämän kesämokillä pienenä.

      Poista