torstai 16. helmikuuta 2012

Dashiell Hammett: Maltan haukka




Tämä 231 sivun dekkari kertoo 1930-luvun San Franciscosta tarinan, jossa huijataan ja yritetään huijata ja tavoittelun kohteena on legendaarinen Maltan haukka. Lukija temmataan mukaan tapahtumien syöveriin erään toimeksiannon puitteissa. Tietoa tihkuu lisää hiljalleen sekä päähenkilö yksityisetsivä Sam Spadelle että lukijalle. Spade joutuu lapioimaan tieltään ruumiita ja vastailemaan poliisin ikäviin kysymyksiin. Spade on kyyninen kovapintainen yksityisetsivä, jonka polttoaineena toimivat dollarit, joita hän kiitettävästi ihmisiltä imuroi, Spade ei ole erityisen puhelias, eikä moraali ole aivan tiukin. Sam Spade naukkailee bacardia, konjakkia, manhattania ja whiskyä ja  polttaa itse löyhään käärittyä Bull Durham tupakkaa. Teoksen Nainen on myös kovaksi keitetty punapää, jonka avautuminen tapahtuu vain pakosta, tai silloin kun se on omien etujen mukaista, toden puhumista Brigid O'Shaughnessy harvoin harrastaa. Kirja on ajoin kömpelöstä käännöksestään huolimatta kiinnostava, tarina on filmattu kuten Raymond Chandlerin Syvä unikin. Teoksia yhdistää kovapintainen poikamiesyksityiskyttä, joka ottaa toimeksiantoja, ja on piikit pystyssä poliiseja vastaan. Toinen yhteinen tekijä on filmien päähenkilö karismaattinen Humphrey Bogart, jonka lumoa en aivan ymmärrä naisten keskuudessa, mutta jos Lauren Bacallin saa vaimokseen, ja sellaiset suitsutukset Casablancasta, on varmasti maineensa arvoinen. Bogart on minustakin tehnyt hyviä filmejä! Filmiversio minusta loppui ehkä toiseen kohtaan kuin teos?

Tässä nimenomaisessa Maltan Haukka teoksessa kerronta etenee kiinnostavana ja jännittävänä eteenpäin. Lukija on täysin ummikkona, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, se mitä tapahtuu on ajoittain myös hieman hämärää. Jatkuvasti toistuvat "neuvottelu"- ja uhkailutilanteet voivat turruttaa, mutta itse pidin tästä pokkarina ostamastani teoksesta. Miljöön kuvaus tuo esiin jo kadonneita rohdoskauppoja, lankapuhelimia ja kuulusteluja ylöskirjaa pikakirjoittaja.

Hammettin kerronta on aika tarkkaa, esimerkiksi Sam Spaden herätyskelloa kuvataan toisessa luvussa säröääniseksi (s. 13) ja  siiten sivulla19 vielä kimeästi tikittäväksi, eli voimme päätellä, että ääni oli kimeä, mutta säröinen. Attribuuttia on attribuutilla siunattu, koska puhutaan  mm. koboltin sinisistä silmistä, heti ensimmäisellä tekstisivulla kerrotaan Samin kasvojen v-kirjaimista, on v-muotoinen suu, leuankärki on v, ja sieraimet muodostavat v:n, , eli kaiken kaikkiaan 180 cm:n mies oli varsin v-mäisen näköinen mies.  Teksti etenee loogisesti tapahtumien mukaan, ja yllätykset ja hämäykset seuraavat toistaan. Ajoittainen dialogi on napakkaa esim. s.21
"Kuka on  Thursby?", Dundy kysyi
"Minä kerroin sen jo Tomille mitä hänestä tiesin"
"Kerroitte Tomille pirun vähän"
"Minä tiesin myös pirun vähän" ...
Kirjassa puhuttiin herra Cairon levanttilaisista piirteistä. Wikipedian mukaan Levantti on laajahkoalue lähi-idässä. Cairo sen sijaan oli kreikkalainen.

Teos kertoo ainakin ahneudesta, keräilyvimmasta, hämäyksistä, ja aika monta ihmistä menetti ainoansa tarinan kuluessa  ja minkä vuoksi!? Kirjan kannen Maltan haukka patsas on kaikkien tavoittelema. Moni menettää henkensä patsaan vuoksi, joka on lopulta väärennös.

5 kommenttia:

  1. Tunnen tämän elokuvana, kuten varmaan useimmat. Wikin mukaan Hammett on kirjoittanut myös Spade-aiheisia novelleja, Mies nimeltä Spade ja muita kertomuksia.

    Elokuvassa dialogi on paikoin vedetty niin pingoittuneeksi, että hädin tuskin kerkeää katsellessa mukana pysyä. Varsinkin Peter Lorren esittämä Cairo jää elokuvasta mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, näin filmin Yle-Teemalta "Bogart-kauden" aikana, sarjassa tuli myös Kirjava satama -filmi, minkä kuvauksissa Bogart ja Bacall tiettävästi "tutustuivat". Lauren Bacall vieraili Sopranos tv-sarjassakin.

      Maltan Haukka -filmissä "karaktäärit" on kopioitu kirjasta hyvin, on pieni mies, lihava mies, kaunis nainen ...

      Poista
  2. Leffa on tuttu mutta kirjana en ole tätä lukenut, vaikka muita Hammetteja kyllä (parastaikaa on matkakirjana Dainin suvun kirous, jonka päähenkilön Continental Opin nahkoihin Bogart tuskin sopisi...Sopranosin Tony olisi lähempänä).

    Muuten tyyli taitaa olla aika samaa kuin niissä mitä olen lukenut. Kielessä on myös se hassu juttu että pari kirjaansa olen alkukielisenä lukenut mutta vaikka tyylillisesti onkin hienoa napakkaa tekstiä, niin se on myös hyvin vaikeaa koska puhe vilisee sitä 30-luvun katuslangia joka ei suomalaiselle nykylukijalle ole niin tuttua. Vastaan tulee lauseita joista tuntee kyllä jokaisen sanan mutta ei ole aavistustakaan mitä ihmettä se lause oikein tarkoittaa...ei varmaan myöskään mitenkään helppoa tekstiä kääntää siitä näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vastaan tulee lauseita joista tuntee kyllä jokaisen sanan mutta ei ole aavistustakaan mitä ihmettä se lause oikein tarkoittaa..."

      osuva kiteytys !

      Poista
  3. Olen lukenut kirjan ja katsonut elokuvan. Pidän molemmista. Ja hurmaava (naisena sanon, että hurmaava) Bogart sopii Sam Spadeksi täydellisesti.

    VastaaPoista