Dashiell Hammett: Maltan haukka

Dashiell Hammetin  231-sivuinen dekkari Maltan haukka kertoo 1930-luvun San Franciscosta tarinan, jossa huijataan ja yritetään huijata ja tavoittelun kohteena on legendaarinen Maltan haukka, patsas joka on sisuksiltaan kultaa ja jalokiviä. Lukija temmataan mukaan tapahtumien syöveriin erään toimeksiannon puitteissa. Tietoa tihkuu lisää hiljalleen sekä päähenkilö yksityisetsivä Sam Spadelle että lukijalle. Spade joutuu lapioimaan tieltään ruumiita ja vastailemaan poliisin ikäviin kysymyksiin. Spade on kyyninen kovapintainen yksityisetsivä, jonka polttoaineena toimivat dollarit, joita hän kiitettävästi ihmisiltä imuroi, Spade ei ole erityisen puhelias, eikä moraali ole aivan tiukin. Sam Spade naukkailee bacardia, konjakkia, manhattania ja whiskyä ja  polttaa itse löyhään käärittyä Bull Durham tupakkaa. Teoksen Nainen on myös kovaksi keitetty punapää, jonka avautuminen tapahtuu vain pakosta, tai silloin kun se on omien etujen mukaista, toden puhumista Brigid O'Shaughnessy harvoin harrastaa. Kirja on ajoin kömpelöstä käännöksestään huolimatta kiinnostava, tarina on filmattu kuten Raymond Chandlerin Syvä unikin. Teoksia yhdistää kovapintainen poikamiesyksityiskyttä, joka ottaa toimeksiantoja, ja on piikit pystyssä poliiseja vastaan. Toinen yhteinen tekijä on filmien päähenkilö karismaattinen Humphrey Bogart, jonka lumoa en aivan ymmärrä naisten keskuudessa, mutta jos Lauren Bacallin saa vaimokseen, ja sellaiset suitsutukset Casablancasta, on varmasti maineensa arvoinen. Bogart on minustakin tehnyt hyviä filmejä! Filmiversio minusta loppui ehkä toiseen kohtaan kuin teos?

Tässä nimenomaisessa Maltan Haukka teoksessa kerronta etenee kiinnostavana ja jännittävänä eteenpäin. Lukija on täysin ummikkona, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, se mitä tapahtuu on ajoittain myös hieman hämärää. Jatkuvasti toistuvat "neuvottelu"- ja uhkailutilanteet voivat turruttaa, mutta itse pidin tästä pokkarina ostamastani teoksesta. Miljöön kuvaus tuo esiin jo kadonneita rohdoskauppoja, lankapuhelimia ja kuulusteluja ylöskirjaa pikakirjoittaja.

Hammettin kerronta on aika tarkkaa, esimerkiksi Sam Spaden herätyskelloa kuvataan toisessa luvussa säröääniseksi (s. 13) ja  siiten sivulla19 vielä kimeästi tikittäväksi, eli voimme päätellä, että ääni oli kimeä, mutta säröinen. Attribuuttia on attribuutilla siunattu, koska puhutaan  mm. koboltin sinisistä silmistä, heti ensimmäisellä tekstisivulla kerrotaan Samin kasvojen v-kirjaimista, on v-muotoinen suu, leuankärki on v, ja sieraimet muodostavat v:n, , eli kaiken kaikkiaan 180 cm:n mies oli varsin v-mäisen näköinen mies.  Teksti etenee loogisesti tapahtumien mukaan, ja yllätykset ja hämäykset seuraavat toistaan. Ajoittainen dialogi on napakkaa esim. s.21
"Kuka on  Thursby?", Dundy kysyi
"Minä kerroin sen jo Tomille mitä hänestä tiesin"
"Kerroitte Tomille pirun vähän"
"Minä tiesin myös pirun vähän" ...
Kirjassa puhuttiin herra Cairon levanttilaisista piirteistä. Wikipedian mukaan Levantti on laajahkoalue lähi-idässä. Cairo sen sijaan oli kreikkalainen.

Maltan haukka kertoo ainakin ahneudesta, keräilyvimmasta, hämäyksistä, ja aika monta ihmistä menetti ainoansa tarinan kuluessa  ja minkä vuoksi!? Kirjan kannen Maltan haukka patsas on kaikkien tavoittelema. Moni menettää henkensä patsaan vuoksi, joka on lopulta väärennös.