tiistai 25. tammikuuta 2022

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

 

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway 1925, suomentaja Kyllikki Hämäläinen, Otava 1956, sivumäärä 293.

Mrs Dalloway on Virginia Woolfin kirjoittama yhden päivän romaani, joka kertoo Clarissa Dallowaysta ja hänen järjestämistään päivälliskutsuista. Kirja luo tunnelmia 1920-luvun Lontoosta,  ja yläluokan pinnallisesta elämästä jonka pohjavireenä on epämääräinen pelko.

Romaania on vaikea avata ja arvioida, sillä kerronta luo häivemäisiä tajunnan virtojen utuisia tunnelmia, jonka rajoilta lukija saa elämyksensä. Alla oleva tulkinta henkilöistä perustuu omaan näkemykseeni romaanista.

Rouva Dalloway eli Clarissa on kotirouva, joka nuoruudessaan oli rakastunut Peter Walshiin, mutta jonka hylkäsi Bourtonissa. Clarissa meni naimisiin Richard Dallowayn kanssa. Richard työskentelee Alahuoneessa, ja on mukana hallituskuvioissa, muttei ole ministeri. Puolisoiden välit ovat hieman etäiset. Parilla on 17-vuotias tytär Elizabeth, jolla on saksalainen kotipettajatar neiti Doris Kielman, alkujaan Kielhman, joka on isokokoinen ja lihava nainen. Lihavuus ja neidin leivosten mässäily tuodaan esiin monta kertaa. Kielman rakastaa Clarissan tytärtä Elizabethiä, mutta inhoaa pinnallisena pitämäänsä Clarissaa.

Clarissa onkin pinnallinen, ja järjestää pippalot, joissa seurapiirikerman ihmiset puhuvat niitä näitä. Pääministeri pelmahtaa juhlissa. Clarissan nuoruuden ystävä Peter Walsh tulee Intiasta Lontooseen hankkimaan itselleen avioeroa, jotta hän voi naida 24-vuotiaan yksinhuoltaja Daisyn. Peter on juhlien miesluuseri. Naisluuseri on Clarissan serkku Ellie Henderson, jonka Clarissa viime hetkellä kutsuu ja on juhlissa yksin, mutta saa juoruttavaa. Peter Walsh sai rukkaset Clarissalta, lähti Intiaan, meni naimisiin laivalla tapaamansa naisen kanssa. Avioliitto epäonnistui ja oli lapseton. Peterin Intian toimista annetaan kahtalainen kuva. Peter on toiminut hallinnossa, ja ollut kelvollinen virkamies, ja suosittu. Toisaalta puhutaan, että Peter on sössinyt liikeasiansa. Peter, kuten Clarissa, on ollut radikaali. Peter opiskeli Oxfordissa, mutta erotettiin. Clarissa naisena ei tietenkään (naisia syrjivä aikakausi) ole opiskellut kuin kotona. Peter aikoo kääntyä Richardin puoleen, sillä hän tarvitsee avioeron ja uuden liiton vuoksi tuloja, ja siten paremman työpaikan.

Clarissa näyttää pinnalliselta, mutta syvällä on ajatuksia ja paljon pelokkuutta. Kirjassa Clarissan rinnakkaispersoona on Septimus Warren Smith. Septimus on ollut lahjakas nuori, ja runoilija ja älykkö. Hänen minuutensa on kärsinyt kolhuja ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Sodan jälkeen hän on päätynyt Milanoon, jossa on mennyt naimisiin hatuntekijän Lucrezian (Rezia) kanssa, ja he ovat muuttaneet Lontooseen.  Septimus on aivan sekaisin, ja kärsii sodan aiheuttamasta hermoromahduksesta. Septimuksen ystävä Evans on kaatunut sodassa. Septimus näkee Evansia, ja kuulee tämän puhetta. Septimus on uhannut tappaa itsensä, ja Rezia on peloissaan ja vie Septimuksen hermospesialisti sir William Bradshawin vastaanotolle. Bradshaw on arvostettu ihminen, ja on myös Clarissan juhlissa, ja selittää Septimuksen tilannetta ja ratkaisua. Rezia tekee asiakkaalle hattua. Septimus, joka kärsii mielenterveytensä häiriöistä, kokee maailman rajattomana, elottoman elollisena. Tavarat "viestivät" hänelle. Septimus on ollut aina ystävällinen, vaatimaton ja kiltti. Rezia arvostaa näitä ominaisuuksia. Rezia on hämmennyksissä, kun joutuu kirjaamaan Septimuksen vaahtoamista paperille, Shakespearesta, sodasta ja totuudesta. Kun Septimus sommittelee väreistä aihion Rezian tekemään hattuun, Rezia luulee, että Septimus on selviämään päin. Septimus on käynyt tohtori Holmesin luona, mutta Rezia haluaa Septimuksen kuntoon ja vie hänet sir Williamin tutkimuksiin. Sir William on samanlainen kuin Clarissan muut kutsuvieraat. Hän harrastaa, ja on ylpeä pojastaan, joka on Etonissa. Sen sijaan potilaansa hän nujertaa ja sulkee lukkojen taakse, jotta omaiset saavat olla rauhassa. Septimus kokee Holmesin ja sir Williamin tutkimukset häirintänä ja lopulta hyppää ikkunasta kuolemaan. Clarissa kuulee tarinan ja intuitiivisesti ymmärtää, että sir William ei ole hyvä ihminen. Clarissa saa itsevarmuutta. Tätä on vaikeaa selittää, mutta Septimuksen hyppy kuolemaan on tärkeä kohtaus. Kirjailija itse kärsi hermoromahduksista, ja  yritti itsemurhaa ja lopulta hukuttautui (lähde en_wikipedia täällä). Clarissalla on samanlaisia näkemyksiä "kaikkeudesta" kuin Septimuksella.

Kirjassa ei ole lukuja, mutta monia kohtauksia ja paljon henkilöitä. Se kuvaa Lontoon idyllisiä paikkoja, ja silloisia seurapiirejä tarkasti. Clarissalla on tytär, ja hänen lapsuuden ystävällä Sally Setonilla on viisi poikaa, kuten monella muullakin. Pojat opiskelevat huippukouluissa. Sally Seton oli Clarissan paras ystävä,  rohkea ja hyvin elävä. Hänkin on hyvissä naimisissa lordi Rosseterin kanssa, mutta kuitenkin syrjässä, asuu ilmeisesti Manchesterissa, ja mies on nuoruudessa kantanut peräti säkkejä (muut pintaporukan jäsenet eivät elämässään ole tehnyt ruumiillista työtä).  Sally ja Clarissa ovat kokeneet rakkauden tapaista nuorina. Sally ymmärtää myös Peter Walshia. Peterin elämä suistui raiteiltaan Clarissan annettua rukkaset. Intiaan lähtö, kuten avioliitto olivat päähänpistoja. Peter on nykyhetkessä vaimoton, lapseton, rahastakin on puutetta, mutta Peter on uskaltanut kuitenkin elää, toisin kun pystyyn kuivunut seurapiiri. 

Naisten asema nousee esiin. Kielman kannustaa Elizabethiä valitsemaan kunnon ammatin. Naiset ovat saaneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen rajoitetun äänioikeuden (yli 30-vuotiaat) , joka laajeni 1928 vähintään 21-vuotiaisiin. Kirjassa on vanhoja seurapiirirouvia, jotka ovat hyvinkin toimeliaita. Lady Millicent Bruton ajaa siirtolaisuutta Kanadaan, ja kiinnostunut poliitiikasta. vanha Helena-täti, puhuu Burmasta ja orkidea-lajeista.

Kutsujen kuvaus on osuvaa. Ihmiset seurustelevat, mutta vain pintatasolla. Syvemmällä tajunnan tasolla kuitenkin liikkuu ajatuksia ja tunnelmia. Peter Walsh jää arvoitukseksi. Hänellä on lisäksi kumma tapa availla taskuveistä.

Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway on syväuloitteinen feministinen klassikko,

*****

Virginia Woolf  (1882 - 1941) eli Adeline Virginia Woolf, omaa sukua Stephen syntyi Lontoossa 25.1.1882 eli 140 vuotta sitten. Woolfin nuoruus ei ollut onnellinen, ja äiti kuoli 1895. Virginia oli merkittävä kirjailija ja kirjoittajana modernisti, kuten James Joyce ja Suomessa Volter Kilpi. 

Septimus sairastuu vakavasti, ja Helmet lukuhaasteen kohta 5 rastittuu.

17 kommenttia:

  1. Mrs Dalloway tuntui jotenkin tutulta, mutta sukellettuani vanhan askartelublogini postauksiin huomasin, että ei se sittenkään ollut tämä kirja, joka aikoinaan oli 10 kirjaa rakkaudesta, vaan Cunninghamin Tunnit, jossa viitattiin Dallowayhin. Tunnit oli liian moniulotteista minulle ja niin taitaa olla tämäkin. Sinä olet kuitenkin löytänyt hyvin pintatasolta syvemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota Tunnit-teos on lukematta. Kuten Anki toteaa tähän pääsee helposti sisään. Tuo Septimus-tarina kytkeytyy tuohon kirjaan ja sekoittaa kuviota. Rouva Dalloway on paljon älykkäämpi kuin muut olettavat.

      Poista
  2. Luin tämän joskus lukiossa ja pidin tosi paljon. Muistan, että kirjaan oli helppo solahtaa tajunnanvirtamaisesta kerronnasta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tämä on tosiaan kirja johon pääsee helposti sisään.

      Poista
  3. En ole lukenut vielä yhtään Woolfin teosta. Yhden hänestä kertovan teoksen olen lukenut, Tunnit.
    Olipa mielenkiintoista lukea, että alkuun saivat 30 vuotta täyttäneet naiset äänestysoikeuden. Mikähän siinäkin oli kyseessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa 1906 äänestysuudistuksessa äänestysikä oli 24 vuotta, ja se oli pitänyt täyttää ennen vaalivuotta. Miksi tuo oli 30 vuotta on minulle mysteeri.

      Poista
  4. Olet jälleen valinnut kiinnostavan kirjan, todellisen klassikon. Hyvä esittely. Olen lukenut tämän joskus nuorena ja kun luin postauksesi, tuli tunne että olisipa kiva lukea tämä vaikka uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kestää varmasti uusintaluvun.

      Poista
  5. Mää en oo vielä Woolfia lukenut ja tämäkin kirja vaikuttaa kiinnostavalta, vähän kuin muutkin Woolfin kirjat.

    VastaaPoista
  6. Kävi samoin kuin Ainolle, mutta arviosi lukemisen edistyessä totesin Sinun vetäneenkin palan laastaria ammottavan Woolfin kokoisen kirjailija-aukon päälle, kiitos!
    Ehkäpä assosioin tässä joskus nähtyyn Albeen "Kuka pelkää Wirginia Woolfia"- näytelmään, mutta laitanpa Mrs. Dallowayn nimen mieleen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joutunut vain tuon Elisabeth Taylorin ja Richard Burtonin filmin, kuka pelkää Virginia Woolfia, kun katsoin filmin, ei ollut aavistusta, kuka hän on, nyt tiedän vähän enemmän.

      Poista
  7. aina löytyy jtain utta lukiessa, juuri kuuntelin:
    https://www.bbc.co.uk/sounds/series/m0013r10

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa, BBC lukee otteita Virginia Woolfin teoksista.

      Poista
    2. koulussa saksaa 🇫🇮 Turun Suomalaisessa yhteiskoulussa, aina sitä oppii

      Poista
  8. Olipa mainio analyysi. Arvaa mitä, nyt mun ei tarvi enää kahlata tätä kirjaa pakkopullana läpi. Olen lukenut dokumentteja Wirgineasta ja hänen hukuttautumisestaa. Ja tietysti katsonut elokuvan kuka pelkäisi jne. Dreadnought huijaus oli huippujuttu ja ehkä sekin että ukko oli 30 vuotta nuorempi:)

    VastaaPoista