torstai 6. tammikuuta 2022

Abdulrazak Gurnah: After Lives

 


Abdulrazak Gurnah: After Lives, alkuteos The Last Gift 2011, (= Loppuelämät), Bloomsbury Publising 2021, sivumäärä 285. 

Vuoden 2021 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittanut Abdulrazak Gurnah aloittaa romaaninsa konkreettisesti: "Khalifa oli 26-vuotias, kun hän tapasi kauppias Amur Biasharan", 31-vuotiaana 1907 hän avioitui Amurin sisarentyttären  20-vuotiaan Asha Fuadin kanssa. Tarina sijoittuu Afrikan itäosiin, joita saksalaiset hallitsivat 1800-luvun lopulta ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti. Siirtomaa-aika alkoi 1880-luvulla, saksalaiset kukistivat kapinat, ja rakensivat teitä, lisäksi siirtomaiden kuppaus alkoi. Puuvillan pakkotuotannosta alkoi alueella Maji maji kapina 1900-luvun alussa, sekin kukistettiin hyvin verisesti. Saksan Itä-Afrikka käsitti nykyisen Tansanian, Burundin ja Ruandan, muttei Zanzibaria. Tarina alkaa 1900-luvun alusta ja jatkuu yli molempien maailmansotien. Ensimmäistä maailmansotaa käytiin myös Afrikassa, ja paikalliset toimivat emämaiden siirtomaajoukoissa. Päähenkilöitä on useampia, ja tapahtumat sijoittuvat nykyiseen Tansaniaan, Sansibarille, sekä osittain myös Saksaan.

Loppuelämät romaanissa on useita päähenkilöitä: kauppias Khalifa, hänen vaimonsa Asha, orvot Ilyas ja hänen sisarensa Afiya sekä Hamza. Abdulrazak Gurnahin kerronta on päähenkilöidensä tasolla ja siksi hyvin inhimillistä, lasten kasvatusprosessia myös uskonnollista käydään läpi. Gurnah kuvaa tuolloista miljöötä tarkkaan, toimintaa, ammatteja, ruokaa, merta ja maisemia tuodaan esille hyvin. Kerronnasta voi aavistella, miten afrikkalainen näkee siirtomaallistetun kotimaan ja miten eurooppalaisten vallanhimo heijastuu siirtomaiden kantaväestöön. Eurooppalaisista huolimatta elämä jatkuu ja menee eteenpäin, jolloin saksalaisten toiminta jää taka-alalle. Tämä on minusta optimistinen kirja, vaikka pohjavire on ajoittain surullinen. Kaikkiin kysymyksiin Gurnah ei anna vastausta, eikä niihin elämässäkään saa aina selvyyttä.

Abdulrazak Gurnahin romaani Loppuelämät ei tarjoa länsimaalaisia koukuttavia juonenkäänteitä, huikeita loppuja, jossa sankariparit saavat toisensa, jossa kaikki olisivat kuuluisia ja rikkaita, sen sijaan se kertoo ihmisten selviämisestä ihan tavallisessa elämässä. Tarinoita on kasvusta, ja myös siitä, että jokaisella on menneisyydessään asioita, jotka ovat traumaattisia ja niitä hävetään ja niistä vaietaan.

Tämän bloggauksen pidempi oppimäärä alkaa tästä ja avaa enemmän romaania. Khalifa avioitui Maji maji kapinan loppumisen aikoina, jolloin saksalaiset siirtomaaisännät teloittivat Al Bushirin julkisesti. Khalifa tutustuu myös orpoon Ilyakseen, jonka askari-sotilas oli kaapannit nuorena. Ilyas on otettu myöhemmin asumaan kasvattivanhemmille, ja hän on käynyt saksalaisen koulun. Ilyas hakee pikkusiskonsa Afiyan maalta. Ensimmäinen maailmansota lähenee, ja Ilyas liittyy vapaaehtoisena saksalaisten Schutztruppeihin. Ilyaksen orpo sisko Afiya saa lopulta asua Khalifan luona, joka vaimoineen vastaa hänen kasvatuksestaan. Ilyaksen motiiveja liittyä siirtomaaisäntien joukkoihin ei avata, mutta hän lähtee silmät palaen askari-joukkoihin ja kiihkoilee siitä, kuinka hyviä siirtomaaisäntiä saksalaiset ovat. Ajatuksille hän ei saa yhteisöstä vastakaikua. Sota lähenee ja alkaa, mutta Ilyas tuntuu hävinneen, eikä häneltä tule mitään viestejä. Saksalaisten siirtomaajoukoissa on myös Hamza. Hamza on myös orpo, hänestä tehdään upseerien palvelija, ja hänen osansa on traaginen, hän joutuu lääkintäupseerin hyväksikäyttämäksi. 

Sodn lopputulos: saksalaiset häviävät. Hamza saapuu Sansibariin (paikkaa ei mainita nimeltä, mutta sinne mennään laivalla, matkaa kuvataan aika pitkään). Hamza on yksin ja vailla asuntoa, mutta pääsee varastoon töihin, hän tutustuu Khalifaan ja saa asunnoksen Khalifan vaatimattoman piharakennuksen. Afiyan kasvatus etenee, ja hän tulee ikään, jossa hänelle etsitään aviomiestä. Hamza on häneen ihastunut, molemmat ovat orpoja, ja kokeneet kovia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hamzan työmarkkina-arvoa nostaa se, että hän osaa lukea, ja lisäksi osaa hyvin saksaa.  

Hamza ja Afiya saavat toisensa, ja lapsen, joka saa  nimekseen Ilyas. Myöhemmin hän seuraa setänsä jälkiä Saksassa ....

Gurnahin Afterlives tarjoaa paljon tietoa Itä-Afrikan luonnosta, ja asukkaista, sekä siirtomaahistoriasta. Romaanin lukeminen lisää ymmärrystä siirtomaasysteemin aiheuttamista ongelmista. Saksalaiset mainitaan tehokkaiksi, ja he rakentavat teitä, klinikoita ja perustavat kouluja. Kaikki kuitenkin tapahtuu saksalaisten alaisuudessa, ja paikallset pakotetaan siirtomaaherrojen palvelijoiksi. Ilyas vanhempi joutuu vaikeuksiin Saksassa sen rotulakien vuoksi ...

*****
Abdulrazak Gurnah saapui Britanniaan Sansibarista vuonna 1968 pakolaisena vallan vaihduttua Zanzibarissa. Zanzibar oli itsenäistynyt brittivallasta 1963. Britit taas olivat "vapauttaneet" saaret arabien orjakaupalta, jonka jälkeen britit taas hallinnoivat saaria, monien vaiheiden jälkeen Sansibarin saaret kuuluvat nyt Tansanialle.

Gurnah pääsi elämään kiinni, pääsi töihin yliopistoihin sekä Englannissa että 1980-luvun alussa myös Nigeriassa. Hän on julkaissut kymmenen romaania. Gurnah työllistyi ja lopulta akateemiselle uralle ja kirjailijaksi. Gurnahin "ensimmäinen kieli" on swahili, mutta hän kirjoittaa englanniksi, mikä on nykyisinkin postkolonialistisessa kirjallisuudessa yleistä.

Helmet lukuhaasteen kohta 33 rastittuu, kun tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan.

14 kommenttia:

  1. Hyvä kirjavinkki Helmet-haasteeseen. Kiitos uusimman nobelistin esittelystä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kattavasta esittelystä! Jospa alkaisi pian tipahdella suomennoksiakin kun kirjailija sen Nobelin tosiaan sai.

    VastaaPoista
  3. Ajatus Afrikkalaisesta natsisaksan joukoissa kuulostaa kiintoisalta asetelmalta. Hyvinkin voisi suomentaa, sillä tämä toisi hyviä uusia näkökohtia kirjallisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli vasta ensimmäinen maailmansota. Ilyas jonka ihonväristä ei puhuta, on ilmeisesti kuitenkin musta. Hän joutuu vaikeuksiin vasta 1930-luvulla natsien rotulakien vuoksi. Saksa menetti siirtomaansa hävittyään ensimmäisen maailmansodan.

      Poista
    2. Kiitos tarkennuksista! En tiedä, jotenkin vain vei saksasta puhuttaessa ajatukset toisen maailmansodan aikaan enkä osannut ajatella aikaisempia aikoja. Se on se lukutaito joskus hakusalla.

      Poista
    3. Ehkä olin tuosa oikonut muutaman mutkan :)

      Poista
  4. Suomennos Loppuelämät ilmestyy huhtikuussa.

    VastaaPoista
  5. Kiinnostava avaus monipuoliselta vaikuttavalta uudelta tuttavuudelta kaukaa vieraista Afrikan itäosista,
    kiitos Jokke! Lopputulos: varaukseen meni;)

    VastaaPoista
  6. Gurnahia luetaan Göteborgin yliopistos, tää professori tavannut ja kirjoittanut kirjan afrikkalaisest kirjallisuudest, kääntäjä Göteborgist

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedoista. Göteborg on kulttuurikaupunki.

      Poista