Reijo Mäki: Tyynysotamies

 

Reijo Mäki: Tyynysotamies, Otava 2025, sivumäärä 358.

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirja on ilmestynyt joka vuosi, vuodesta 1997:stä lähtien, jolloin ilmestyi 9:s osa Pimeyden tango, Vares-sarja alkoi teoksesta Moukan peli (1986). 

Tyynysotamies (36:s Vares) ei tee sarjan vakiokaavaan poikkeusta, siinä on useita juonenpätkiä (uskottomuus, auton omiminen), joita viedään eteenpäin. Jussilla on myös uusi sänkyseuralainen. Lisäksi kirjan murha selviää tarinan loppusivuilla kuin itsestään. Minusta tämä oli kyllä sarjassa vaisu ja väkinäinen Vares.

Teoksessa antiikkikauppias Madeleine on kadoksissa. Hänen ultratehokas sisarensa Rita-Brigitte Ruotsista saapuu Turkuun ja työllistää Madeleinen etsimisessä Jussi Varesta. Rita-Brigiten perässä Turkuun saapuu myös torpedo. 

Jussin talossa on putkiremontti, jota johtaa Nanna Tapuli. Nanna hommaa Jussille mäkitupalaistalon Korppolaismäen päältä. Talossa ei ole mukavuuksia, mutta Nanna ja Jussi piehtaroivat lakanoissa Nannan tyttären harmiksi. Suhde ei tietenkään jatku seuraavaan kirjaan.

Kirjaan on ympätty tavan mukaan Vareksen juoppoystävien "väsyneitä viisauksia" ja Motofukkers-moottopyöräkerhoa, sekä iskelmälaulaja, jonka biisi on Tyynysotamies, mitä toki Vareskin on Nannalle.

Reijo Mäen Tyynysotamies on Vares-sarjan ystäville  pakollinem ja herkullinen lukukirja kaikilla mausteilla. Tätä kyynistä ja itsekin huonoja juttuja kirjoittavaa bloggaria tämä ei sytyttänyt, joskin alla analyysiä Itäharjun ja Korppolaismäen muutoksesta alla.

Itäharju

Motofukkers touhuaa Itäharjulla. Itäharjua todellisuudessa kaavoitetaan ja alue on jo muuttunut "siistiksi", ja suuri osa huonokuntoisista rakennuksista on jo purettu. 

Alueella on jo uusi Turku Energian pääkonttori. Yritys itse nimeää alueen Infra Cityksi. Kalevantien varteen tuli jo aiemmin Lidl. Olen käynyt lenkillä Itäharjulla, juossut alueen moneen kertaan läpi, se on muuttunut ja muuttuu.

Tässä IF:n toimistorakennus, jonka vieren tehdään yksityistä sairaalaa.

Tässä on nyt Varsinais-Suomen hyvinvointialueen parkkipaikka. Tilalle tulee uusi Turun ammatti-instituutin kampus, ja myöhemmin hotelli, kerrostaloja ja kauppa. Jos ratikka tulee Turkuun, se ajaa siitä, missä nyt on puita.

Korppolaismäki
Teoksen aukeamalla 164-165 esitellään ensimmäisen kerran Korppolaismäen huippua, josta on tässä bloggauksessa kaksi karttapalaa, ensimmäinen Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta. Kirjan mukaan huipulla olisi rakennus, minä en ole havainnut rakennusta, eikä sitä ole kartassakaan.

Sen sijaan kuten kartasta näkyy, on mäen alapuolelle rakennettu korkeita kerrostaloja entisen Wärtsilän Turun telakan alueelle, sittemin telakka "siirrettiin" Pernoon, jossa se on Meyerin omistamana.

Kerrostalot "pilaavat näköalat"

Kuvista näkyy, että maisema-arvot on menetetty.

Valitsemalla suppean näkymän, pystyy edelleen ottamaan valokuvia Suomen Joutsenesta.

Bore-laivasta, joka on kaupungin hostelli.

Boren puolelta näkymä Korppolaismäelle on tällainen.

Mitään mäkitupaa tässä ei ole, eikä tule, rikkaiden asuntoja voi tulla lisääkin, heille Turussa on erityiskohtelu, ja aina parhaat näkymät.

Tässä vielä  Turun kaupungin opaskartan "klippi".

Korppolaismäen päällä olen koko blogiaikana käynyt useasti vuodessa, nykyisin vain kerran pari, sillä alueen maisema-arvot on jo menetetty, alue on omasta mielestäni jo pilalla. 

*****

Reijo Mäen (s. 1958) Vareksista lisää täällä, ja linkit kaikkiin postauksiini ja tämän jälkeen jokaiseen Vares-seikkailuun.

Reijo Mäki: Maitolasimies

 

Reijo Mäki: Maitolasimies,  Jussi Vares sarjan 35:s opus, Otava 2024, sivumäärä 380.

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirjat ovat raivanneet oman ekologisen lokeron suomalaiseen kirjallisuuskenttään. Kirjojen henkilökatras, turkulainen miljöö, teemat ja juonen rakenne ovat löytäneet uomansa ja toistuvat miltei samankaltaisina. Ensimmäinen Vares Moukan peli ilmestyi 38 vuotta sitten. Tänään 10.11.2024 on isänpäivä, mutta Maitolasimies ilmestyi 6.5.2024 juuri ennen äitienpäivää, joka oli 12.5.2024.

Maitolasimies ei tee vakiokaavaan poikkeusta: Jussi Vareksella on toimeksianto, hän tapaa alkuun halukkaan naisen, mutta lemmenleikkeihin ei päästä, kun aviomies ajaa ökyautolla pihaan Karunaan. Jussi Vareksen Karunassa olo liittyy Yhdysvalloissa asuvan Päivikki Lintusen toimeksiannosta. Päivikin veli Esamatti Lintunen on kadonnut. Esamattia etsinyt yksityisetsivä Pekko Panssarlahti on palanut Ducato-matkailuautonsa mukana Karunassa. Jussilla on Panssarlahden päiväkirja ja tämä juonilanka puksuttaa maaliinsa ja liittyy talousrikoksiin. Nyky-Varesten tapaan teoksessa on useita muita juonilankoja, joissa tällä kertaa käsitellään katujengejä, ja räppipiirejä ja jotka yhdistyvät loppukarkeloissa muihin juonilankoihin. Pidin tätä sarjassa vähintään keskinkertaisena, ja lopussa jopa paremmalla puolella olevana. Reijo Mäellä on oma huumorinsa, josta lukijat pitävät, ja tässä sitä myös viljeltiin.

Reijo Mäen Maitolasimies on Vares-sarjan ystäville  laadukas lenkki ja hyvä lukukirja.

Laajempi katsaus
Pekko Panssarlahti on kuollut Karunassa, jossa hän on palanut Ducato matkailuautoonsa. Karunan matkalla Jussi törmää Linda Saarimaahan, jolla on miehensä Rainerin kanssa avoin avioliitto.

Jussi Vares etsii vinkkejä Pekko Panssarlahden päiväkirjasta, mutta on kauan sokkona. Lopulta paikat käyvät kuumiksi.

Teoksessa käsitellään Turun itäisten lähiöiden katujengejä, joita yhdistävät tässä pillerikauppa ja murhat. Lisäksi Mäki repii huumoria räppinimillä. Niko Nyyssönen on Nick the Name. Nyyssönen on myös rikollinen, muita katiujengiläisiä ovat  Dmitry Saldo ja Amerique Jojobana. Nick the Name vaikuttaa levy-yhtiössä No Shit Shirley Inc Corparation, jossa on myös  Akitaattori Puntarpää (joka mainitaan myös Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa).

****

Turku-kuva  on yksi syy, miksi bloggaan sarjasta, kirjat kertovat myös Turun muuttumisesta. Ensiksi kuvat Kaskenmäeltä (otettu 14.8.2024).

Kaskenmäen päällä on vaatimattoman näköisissä tiloissa huippuravintola Kaskis.

Ravintolalla on Michelin-tähti.

Mäen alaosassa on Cafe Paawo, joka on jäänyt remontin jalkoihin, mutta mikä esiintyy kirjassa.

Tässä kuva lähempää kahvilasta

.

Hieman ylempänä on Mantun grilli.

Uudessa apteekissa juovat kaljaa Vares ja Jussin tutut novellikirjailija Luusalmi, toimittaja Ruuhio, antikan pitäjä pastori Alanen, hautaustoimistoyrittäjä Moilanen ja tapaa Vares yhä Kyypakkaustakin.

Kirjassa puhuttiin Hirvensalon Meri Karinan lähellä olevasta venepalvelusta, ja siellä se löytyi hieman toisen nimisenä. Tähän ei liittynyt mitään dramatiikkaa, Jussi Vares vain kävi siellä.

Merikarinan vieressä oleva Taidekappeli näyttää ulkoa tältä.

Taidekappeli on sisältä aivan erilainen ja minusta upes.

Cafe Manuelassa istutaan loppuselvittelyissä, missä poliisi kertoo läpimurrostaan. Kahvila on Varvin torilla. 

Museolaiva Sigyn Varvintorilta mainitaan. Vares myös seikkailee Karunassa ja Paimion metsissä.

*****

Reijo Mäen (s. 1958) Vareksista lisää täällä, ja linkit kaikkiin postauksiini ja tämän jälkeen jokaiseen Vares-seikkailuun.

Reijo Mäki Vares ja kaidan tien kulkijat

 

Reijo Mäki: Vares ja kaidan tien kulkijat, Gummerus 1992, Otava Seven pokkari , sivumäärä 383.

Reijo Mäen Vares ja kaidan tien kulkijat on seitsemäs Vares-sarjassa ja minusta dekkari-mielessä paras seikkailu, Dekkari on  julkaistu vuonna 1992 ja henkii hyvin ajan henkeä myös 1980-luvulta.  Vain aivan tarinan alku ja loppu tapahtuvat Turussa.

Hämeenportissa yksityisetsivä Jussi Vares saa toimeksiannon pastori Alasen opiskelukaveri pastori Olavi Hukkaselta. Hänen entinen rippilapsi Annaliisa Vaara on löytynyt murhattuna 18-vuotiaana, ja Annaliisan sydän on revitty rinnasta. KRP on tutkinut murhaa, mutta tekijä on karkuteillä. Teosta epäillään läheisen mielisairaalan hoidokkeja. Tapaus muistuttaa 1699 vuonna tapahtunutta Annaliisa Antintyttären tapausta, jossa Annaliisa Antintyttärelle on käynyt samoin.

Murha on tapahtunut Kahdenvirranmaan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla, siellä vaikuttaa hurmoshenkinen herätysliike, jonka karismaattinen johtaja on Taisto Raappana, jolla on kirjastoa hoitava vaimo Elisabet. Raappanan rukouskirjat painattaa paikkakunnan suurliikemies Juhana Sulander. Jussi Vares tapaa junassa paikallisen Osuuspankin pankinjohtajan Sara Peltomaan, jolta saa autokyydit kylälle. Jussi majoittuu majoitusliike Mesopotamiaan, jota pitää Sulo Peitsara. Hotellissa siivoaa Ragne, jolla on ollut suhde mustan miehen Jean Jacques Theresienin kanssa. Suhteesta on poika Lauri. Jean Jacques on kadonnut, on jäänyt vain krokotiilinnahkaiset saappaat ja Ragnen ikävä. Jussi kulkee paikallisella taksilla, jota suhailee Jaakko Riutta. Jussi jututtaa kyläläläisiä, aloittaa kirjastosta, jossa Elisabet Raappana on töissä, keskusteluhetkiä on myös mielisairaalan ylilääkäri Aimo Vennon kanssa.

Reijo Mäki on todella onnistunut tässä. Vaikka teos sisältää alatyylisiä heittoja, ja sanontoja, niin se osaltaan kuvaa sitä todellisuutta joka vallitsi Suomessa 1980- ja 1990-luvun Suomessa. Baarissa on levyautomaatti, ja Klamydia on keikalla. Vareksen mukaan "suurin taiteellinen ambitio näytti olevan, että desibelitaso piti koko ajan säilyttää reippaasti vahingollisen paremmalla puolella" ss. 240 - 241.

Dekkarissa asioiden annetaan kehittyä rauhassa. Konnailua on monenlaista, ja hiljalleen alkaa kuvio selvitä. Annaliisan murhaan ja Jean Jacquezin katoamiseen ei kuitenkaan löydy heti selvyyttä. Sen sijaan muuten tutkimukset alkavat herättää huomiota, ja pian Vares on todellisessa pinteessä, josta hän uskomattomalla tavalla selviää, mutta vaikeudet eivät ole ohi.

Ostin tämän itselleni pokkarina, ja luin dekkarin toistamiseen, ja pidän tätä parhaana Vareksena. Tässä on oikea "suljetun joukon rikosmysteeri, mitä Vareksissa ei yleensä ole. Tässä on tekijän henkilöllisyys arvoitus, ja motiivi, lisäksi konnailua ja konnia on paljon". Kaidan tien kulkijat on nimenä aika harhaanjohtava. Kirjassa on monta lieveilmiötä ja moni tallaa leveää tietä. Myös Taisto Raappanalta löytyy salaisuuksia ja syntejäkin. Mäen teksti on monessa kohtaa osoittelevan asenteellinen, mutta pääsaarnaaja Raappana on uskossa ja ilmeisesti yrittää elää vakaumuksensa mukaan.

Vuosituhat on vaihtunut Turussakin, ja liikennejärjestelyt ovat muuttuneet. Vareksen taksi kääntyy Tuomiokirkkosillalta Tuomiokirkontorille. Hovioikeudenkadulla on vielä Alko. Jussi asuu Kerttulinkadun, Vähä-Hämeenkadun, Kellonsoittajankadun ja Kaarinankadun liepeillä, minusta osoitetta ei sanota tarkasti.

Vares ja kaidan tien kulkijat vie Vareksen pikkukylään, jonka isot rikokset lymyävät piilossa. Vares joutuu syntimyllyn selvittäjäksi. Yksi parhaista Vares-seikkailuista.
****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta. Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996