lauantai 28. toukokuuta 2011

Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia


Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia. alkuteos Les trois mousquetaires vuodelta 1844.

Yläkuvan teos, jonka olen lukenut Kide Oy, vuodelta 1947 kuvitettu painos tekstikuvat Tapio Vilpponen ja lyhennellen suomentanut Yrjö Korhonen 491 sivua, joista kuvia noin 10 sivua. Kansikuvan mittasuhteet eivät ole oikein, liitin sivuselkämyksen mukaan, joka oli revennyt joten suhde ei ole oikea, mutta on tyylikäs kansi luonnossa.

Kirjan nimi viittaa siis kolmeen muskettisoturiin, joskin d'Artagnan nuori ylimielinen huimapää on neljäs soturi.

Kolme muskettisoturia -romaanin alussa kertoja mainitsee, että tarinan pohjan hän on saanut D'Artagnanin muistelmista ja kuinka d'Artagnan kohtasi ja liittyi muskettisotureihin, joita olivat Athos, Porthos ja Aramis.

Tapahtumat alkavat vuodesta 1625, D'Artagnan menee muskettisoturien kapteeni Trevillen luo kirje taskussaan. Kirje varastetaan, koska se on Trevillelle ja varas on kaunis nainen. Nainen ja salaperäinen mies sopivat, että nainen matkustaa Englantiin ja ilmoittaa, jos herttua lähtee Lontoosta. Ranskassa on Ludvig XIII kuninkaana ja Richelieu kardinaalina, molemmilla on omat joukot, ja de Treville on kuninkaan muskettisoturien päällikkö. Kuninkaan ja kardinaalin miehet ottavat yhteen. Kuninkaalla on aviohuolia kuningattaren Anna Itävaltalaisen kanssa, joka on espanjalainen. Lisäksi Ranskan ja Englannin välillä juonitellaan ja soditaan, ja myös molemmissa maissa, ja katolisuuden ja protestanttien välillä on kiistaa. Tarina päättyy vuonna 1628.

D'Artagnanista nuoresta ylimielisestä huimapäästä tulee neljäs soturi, hän pääsee koeajalle muskettisoturiksi. Häntä verrataan teoksen alussa Don Quijoteen. Samalla lailla hän rohkeasti mutta päättömästi hyökkää kaikkien kimppuun, joskin D'Artagnan elää kiihkeästi yhteisössä eikä haaveillen kuin Don Quijote.

Hänen kumppaneinaan ovat jo aiemmin muskettisotureina palvellut trio Athos, Aramis ja Porthos
Porthos on rahanahne, itsekeskeinen narsistinen porho, jonka aseenkantaja on Mousqueton. Hän ei ole noin paha, mutta taipumusta näihin on. Aramis on hengellinen, aseenkantaja on Bazin ja Athos sangen järkevä, Grimaud aseenkantajana. Hänen oikea nimensä on kreivi de Fere, ja hän on ollut Mylady Winterin mies. D'Artagnanin aseenkantajana on Planchet

Tarinan kuluessa d'Artagnan rakastuu sekä vuokraisäntänäsä kauppias Bonacieuxin (51 v) vaimoon Contanceen (25 v) että paheelliseen Myladyyn Winteriin, joka on kirjassa pääpaholainen ja kardinaali Richeliuen kätyri. Myladylla on neitseellinen kamaripalvelija Ketty, joka puolestaan rakastuu d'Artagnaniin.

Juoneen kytkeytyy muita henkilöitä. Buckinghamin herttualla on tunteita kuningatarta kohtaan. Kuninkaalliset Anna Itävaltalainen ja Ludvig XIII omistavat erilliset tilat ja Ranskan vahva mies kardinaali Richelieu juonittelee. Hän saa tietää kuningattaren lahjoittaneen kuninkaan antaman timanttikorun Buckinghamin herttualle, hän usuttaa Myladyn varastamaan kaksi timanttia tusinasta timantteja. Muskettisoturien ansiosta Buckingham ehtii työstämään uudet timantit ennen Richelieun ehdottamia tanssiaisia. Rouva Bonacieux on kuningattaren luotettu ja katoilee aviomieheltään. Aviomiehelle ei lopulta käy hyvin. Richelieun miehet vakoilevat heidän taloaan, missä asuu myös D'Artagnan. Kaikista kirjeistä ollaan erityisen kiinnostuneita.

Athos kertoo petollisesta vaimostaan. Athos on kreivi de la Fere, ja vaimo ollut huijari, jolla on ollut liljankukka poltettuna olkapäähän. Toisaalla D'Artagnan hullaantuu lordi Winterin siskoon Mylady Winteriin eli "lady Clarickiin". Mylady on Athoksen vaimo ja huijari ja Winterin lankona hänen poikansa on perijä, jos lordi Winterille käy jotakin. Hän usuttaa D'Artagnania haastamaan lordia.. Mylady on siis paheellinen nainen, joka imartelee D'Artagnia. Ketty pelastaa D'Artagnanin tuholta. He kuuntelevat Myladyn kostosuunnitelmia. D'Artagnan saa haltuunsa Myladyn sormuksen tekeytyen pimeässä kreivi de Wardesiksi. Athos tuntee sen sukusormuksekseen. D'Artagnan paljastaa kamalan kantturan olkapään ja siellä se on pyövelin liljan merkki. Mylady kieroilee jatkossakin, mutta joutuu pyövelin käsittelyyn, mutta hurmaako tämä hänetkin?

Juoni etenee valtakuntien välistä sotaa kohti. Muskettisoturit varustautuvat kuka milläkin tapaa Porthos lypsää varusterahat rikkaan vanhan miehen rouvalta ja levottomuuksia on paljonkin.

Henrik IV on aikoinaan antanut kaupunkeja hugenottien suojaksi, ja La Rochelle on viimeinen niistä. Juonitteluja on paljon, ja kuka on petturi, riippuu näin jälkeenpäin katsoen, millä puolella sattuu itse olemaan. Richelieu on antanut kätyrilleen kirjeen, jossa lukee "Mitä tämän omistaja in tehnyt, sen on hän tehnyt minun käskystäni ja valtion hyväksi", ja kirje on päivätty 3.12.1627.

Viimeiset sata sivua teoksesta ovat erittäin jännittäviä ja viihteellistä: juonitteluja, taistelua ja loppuselvittelyä. Viimeinen luku kruunaa koko hienon teoksen ja kertoo, miten muskettisotureille kävi tulevaisuudessa ja siitä on jatko-osiakin.

Kirjan tunnuslause on tuttu puheissa, mutta tulee ilmi vain toiminnassa, ei puheen tasolla
“Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”.

Virkistävä kirja, jossa kirjeillä ja kirjekuriireilla on myös merkittävä osa.

*****
Kirjan kuvat ovat upeita ja kirjamerkki huonohko valokuva alla




Kirjaa mainostetaan ”romanttiseksi” ja intohimoiseksi, mutta tässä käännöksessä on korsetti kiinni ja vain kädestä pidetään, joskin d'Artagnan saa muutaman suudelman sekä Kettyltä että itse pääpahis Myladylta. Toiminta pitää päätellä tai katsoa naisten tenhoa hienoista mustavalkokuvista, alla kuva, missä D'Artagnan pelastaa Constancen. Kuvaa rajasin ja pienensin.


Suosittelen tätä kuten Alexandre Dumasin hienoa Mustaa tulppaania.

Alexandre Dumas (vanhempi) eli vuosina 1802 - 1870, hän kirjoitti monia jatko-osia tähän tarinaan, mm. Myladyn poika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti