maanantai 29. heinäkuuta 2013

Raymond Chandler, Pitkät jäähyväiset

Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset on legendaarinen dekkari, jonka on suomentanut Eero Ahmavaara, luin kuvan teoskappaleen, joka on SaPo-sarjan n:o 17, kannessa lukee muuten WOSY, alkuteos on  The Long Good-bye 1953, tässä SaPo-teoksessa sivuja on 447 ja nimettömiä lukuja 52.

Pitkät jäähyväiset -dekkarin päähenkilö häärii yksityisetsivä Philip Marlowe, jonka elämän asenne on jalostunut sitten Syvän unen, joka on Chandleria vuodelta 1939. Tämä on Syvää unea parempi dekkari, jossa Phillip Marlowe tuntee enemmän sentimentaalisuutta ja kiintymystä "auttamiinsa" ihmisiin, joista ensimmäinen on Terry Lennox, joka on nainut rahaa eli Sylvian monimiljönääri Harlan Potterin nuoremman tyttären. Harlan Potter vaalii vihaisesti yksityisyyttään. Toinen Harlan Potterin rahakasa Linda on naimisissa lääkäri Loringin kanssa. Lisäksi juonen kannalta keskeisiä on bestsellerkirjailija Roger Wade, joka riutuu muussakin kuin luomisen tuskassa ja hänen vaalea viettien vaivaama vaimonsa Eileen. Lennoxilla on "ystävänä" gangsteri Mendy Menendez ja Vegasista Randy Starr. Marlowe auttaa tolpilleen myös juoppohulluuskohtauksista kärsivää kirjailijaa Roger Wadea, jossa lienee hitunen omaa kirjailijan tuskaa.

Pitkät jäähyväiset dekkari on Phillip Marlowen minämuotoista tiivistä kerrontaa, joka on varsin nautittavaa. Kirjan alkukohtauksessa Marlowe törmää Sunset Boulevardilla Rolls Roycella ajavan Terry Lennoxiin, jonka kasvoissa on arpia, kuin plastikkakirurgin jäljiltä. Marlowe auttaa muutaman kerran juovuksissa olevaa Terry Lennoxia, joka on ollut naimisissa miljoönääri Harlan Potterin nuoremman tyttären (tai hänen rahojen kanssa Terry Lennoxin mukaan). Lennox on alamaissa, ja häipyy Las Vegasiin ja pääsee ystäviensä avulla jaloilleen. Terry Lennox menee uudestaan naimisiin ex-vaimonsa Sylvian kanssa. Eräänä yönä Lennox pyytää Marlowea viemään hänet Meksikoon Tijuanaan lentokentälle syystä, että Sylvia on jatkanut pettämistään. Aamulla murhaosasto tulee hakemaan Philip Marlowen kolmannen asteen kuulusteluun, murhatun Sylvia Lennoxin kasvot on möyhennetty pronssisella apinapatsaalla. Koska kyse on miljonäärin tyttärestä, piirisyyttäjä haistaa tässä isoja otsikoita, joita ei tule, koska rahalla voi ostaa myös hiljaisuutta. Marlowe vapautetaan, koska Lennox on löydetty kuolleena ja tunnustuskirje kirjoitettuna, tähän saadaan lisäselvyyttä, kun senor Maioranos tulee sanomaan jäähyväisiään.

Koska kyse on Chandlerin romaanista asetelma muuttuu useasti. Kuka murhasi Sylvian ja miksi? Miksi Lennox on kuollut vai onko hän kuollut? Onko joku lavastanut kuoleman? Kuka Lennox lopulta on?Marlowelle tulee selliin kallis juristi  Sewell Endicott, joka ei paljasta suuren palkkionsa maksajaa, mutta on Potter. Lennoxin sodan aikaisista ystävistä äkkirikastunut ja keltaista nestettä pää täynnä oleva Mendy Menendez tulee ripittämään ja nappikauppiaaksi haukkumaan Marlowea ja käskee olemaan kaivelematta kuolleita, ja kaikki tämä on tapahtunut ensimmäisellä sadalla sivulla. Tämä koetaan liian rehellisen ja kyynisen ja kahvia kittaavan yksityisetsivä Phillip Marlowen silmin. Onko Marlowe kyyninen? Tässä muutama luonnehdinta muiden silmin:  "Olette huvittava, Marlowe. Olette jollakin tapaa lapsellinen". "Taidatte olla hieman liian sentimentaalinen" sekä "Ette ole ainoa mies, jonka ylpeydellä ei ole hintaa". Marlowe, joka on muuten dekkarissa 42-vuotias, vetää puoleensa tarinan henkilöitä magneetin tavoin ja kirjallisuusagentti Howard Spencer pyytää etsimään kirjailija Roger Waden, joka on niin ikään 42-vuotias, ja ollut viisi vuotta naimisissa. Sivujuonessa Marlowe kaivaa Waden katkaisulääkärin kynsistä. Wadella on vaalea vaimo Eileen, jonka Marlowe on huomannut baarissa, Eileenilla orvokinsiniset silmät ja kumma luonne ja avioparilla on vahvat siteet herrasväki Lennoxiin ja Loringeihin. Kirjailija Roger Wade, ei pysty lopettamaan parhaillaan olevaa teostaan, joka olisi jo kolmastoista, hän on menettämässä otteensa, menossa kappaleiksi, inhoaa tekstiään bestselleriydestä huolimatta. Wade pyytää Marlowea asuntoonsa vain olemaan läsnä ja palkkio olisi 1000 dollaria kuussa, jotta saisi romaanin loppuun, alkoholista puhutaan ja alkoholismista, Marlowen mukaan hänelle pitäisi ottaa psykiatri, jos vain löytäisi tervejärkisen. Mitään psykiatria ei tule kuvioihin, mutta tohtori Loring määräilee sekonaalia, ja sekavia ovat kirjailijan ja hänen vaimonsa mielet ja teot, suurin osa tapahtumista selviää ja Syvästä unesta tuttu poliisi Bernie Ohls astuu estradille...


Rahasta
Mendy Menendez toteaa, että "olen paha mies, minä teen rahaa, paljon rahaa. Minulla on talo Bel-Airissa ..Minulla on kaunis platinanvaalea vaimo ja kaksi lasta, jotka käyvät yksityiskoulua idässä"
Harlan Potter tarjoaa luvussa 31/52 maailmankatsomustaan. Samalla kun Potter katsoo Marlowea kuin hyönteistutkija kovakuoriaista, hän kertoo, että demokratia on kaunis ajatus, jos se voitaisiin toteuttaa, valinta on kyllä demokraattista, mutta ehdokkaat elävät lahjoituksilla ja tietävät, että heiltä odotetaan vastapalveluksia, ja rikkaat vaalivat yksityisyyttään, jota kukaan ei saa häiritä. Marlowe epäilee, että tila, jossa Potter haluaa elää, on haavekuva viidenkymmenen vuoden takaa.
Potter kertoo Marlowelle, että "teemme kaikkein heikoimmat pakkaukset, niiden sisällä on enimmäkseen roskaa", syy on siinä, että massatuotanto ei voisi myydä ensi vuonna, jos tuotteet kestäisivät, Potter tylyttää myös muotoilua, että se on "liike-elämän vaatimaa huiputusta".
Lennox on todennut aiemmin: "Harlan Potter on kylmä veikko. Ulkopuolella pelkkää viktorianaikaista arvokkuutta. Sisäpuolelta säälimätön kuin gestapomies. Sylvia on lutka Ukko tietää sen ...kaikella on hintalappu" Lennox itse oli ollut sodan aikana gestapon kynsissä, joten tietää kyllä, mistä puhuu.

Alkoholista, alkoholismista ja juoppohulluuden oireista jokainen lukija voi poimia teräviä havaintoja, kuten kirjalijan luomistuskasta. Wade toteaa, että kirjailijan veto lopussa silloin kun hän etsii inspiraatiota vanhoista tekeleistään, Waden mukaan kustantajat odottavat pitkiä romaaneja, lisäksi Wade tylyttää erästä kriitikkoryhmää, ja toteaa hieman siistittynä, että nokkelat kaverit kirjoittavat kirjallisuusarvosteluja, koska eivät pysty muuhun.

Tämä on dekkari, jossa tapahtuu joitain murhia, loppuosassa kysytään, hyödyttääkö paljastaa, kuka on murhaaja, koska murhattu on jo kuollut, paitsi oikeutta ja totuutta varten, ja dekkarissa myös lukijoiden takia. Lennoxin kohtalo selviää, mutta enemmän dekkari käsittelee kuitenkin seksuaalisuutta, intohimoa, rikkausteemaa ja juoppoutta.

Käännöksestä
Eero Ahmavaaran  käännös on minusta hyvä ja toimiva, tekstissä on jonkin verran nykyään jo vanhahtavia sanoja kuten parkkeerauspaikkavihkimäsormus ja äänitiivis, äänitiivis on tosin lyhyempi sana kuin äänieristetty.  Ladontavirheitä on muitakin kuin kannen WOSY. Tämä blogi monine kirjoitusvirheineen pitää tätä inhimillisenä.

Ahmavaaran väläyksistä voi mainita esimerkiksi termin "pari virtaviivaista puolineitsyttä" muutenkin teksti on varsin "hauskaa" esimerkiksi vaatteista todetaan, että "ei välitä vähääkään mitä pitää yllään kunhan se on minkkiä".
Marlow puhuu monesti palkkioksi saamastaan Madisoninkuvasta, joka on  5000$:n seteli, sellainen seteli on USA:ssa, setelissä on presidentti James Madisonin kuva.

Pitkät jäähyväiset on täyden kympin dekkari, jonka sain kirppikseltä euron hintaan.

***
Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania, joista tämä on toiseksi viimeinen, kahdeksas Marlowe palaa kaupunkiin jäi kesken. Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä "rikos ei ole sairaus, se on oire, poliisit ovat kuin lääkäri, joka antaa aspiriinia aivokasvaimeen paitsi, että poliisi antaisi siihen mieluummin patukkaar", Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Hän tunsi myös aineen nimeltä alkoholi.

Kovaksi keitetyn dekkarin isänä Raymond Chandleriä käsiteltiin YLE TV1:n ohjelmassa 10 kirjaa rikoksesta 19.7.2013 trion Harakka, Kortelainen ja vieraan Kari Häkämiehen voimin. Käsitelyssä oli Chandlerin teokset yleensä, vaikka eniten teoksessa Pitkät jäähyväiset.
Marlowea kuvataan poikamieheksi, joka ei koskaan pääse isoihin rahoihin käsiksi. Marlowe on Harakan kuvauksen mukaan köyhä ja askeettinen. Kortelainen kiinnittää huomiota valvottuihin öihin ja Häkämies siihen, että hän tappelee ja saa kolhuja. Esittelyssä painotetaan, että tärkeämpää kuin "kuka teki rikoksen?" että miksi se tehtiin. Pitkät jäähyväiset -romaanissa esittelyn mukaan nostetaan esiin teollisuuden tapa tehdä tuotteita, joiden laatu on heikko, jotta tulee kauppoja.
Chandlerin romaanien tietty juonettomuus nostetaan esiin.
***
Luultavasti blogimaailman suurin Raymond Chandlerin asiantuntija on Kyösti Salovaara, jonka blogiin Deadline Torstaina kannattaa tutustua.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Luultavasti selvisi, mutta kaikki ei selviä, kuten Syvän unen yksi ampuminen ei ehkä selviä.

      Poista
  2. Juttusi palautti hyvin mieleeni tämän Marlowe-dekkarin ja tiiviin tunnelman, kun lukemisesta on jo melkein kymmenen vuotta. En muista oliko juuri tämä Pitkät jäähyväiset vai Syvä uni, tenttikirjanani. Se oli kiva kirjallisuustentti, jossa luettiin populaarikirjallisuutta, muistaakseni myös Stephen Kingin Hohto hih! Mutta innostuin silloin näistä Chandlerin dekkareista ja luin muutamia putkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä on selkeämpi kuin Syvä uni, ja mittaa on keskivertoa enemmän. Kingiä en ole lukenut, mutta Hohdon olen nähnyt.

      Poista
  3. Jaaha, taidanpa nostaa tämän klassikon lukupinoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä kirja on lukupiiriin, sillä arvoituksia voi pohtia sekä näitä eri teemoja. Luultavasti kaikki ei selviä.

      Poista
  4. Kiitos kunniamaininnasta, Jokke!

    Vaikka en sitä ehkä ansaitsekaan, sillä Chandler-harrastukseni on enemmän menneen talven lumia kuin nykyhetkeä. Tietenkin kunnioitukseni Chandleria kohtaan on voimissaan yhä ja Pitkät jäähyväiset on minusta Chandlerin pääteos.

    Ahmavaaran suomennoksesta olen samaa mieltä kuin sinä, mutta sehän on tiedossa että Ahmavaara jostain syystä jätti pitkiäkin pätkiä teoksesta suomentamatta. Miksi, sitä ei kai ole kukaan selittänyt. Kalevi Nyytäjän uudempi suomennos on jotenkin kireä ja pakotetun oloinen verrattuna Ahmavaaran rentoon ja "miehiseen" kielenkäyttöön.

    Ps.

    Onnea syksyn lukemisille ja kirjoituksille ja mukavaa aherrusta uudessa työpaikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentti oli tullut tuplana, joten poistin ensimmäisen :)

      Kiintoisaa, että Ahmavaara on jättänyt jotain pois, teos oli dekkariksi sangen mittava.

      Luulisin kuitenkin, että Chandler on suosittu, muttei juurikaan bloggareiden keskuudessa, nautin Pitkistä jäähyväisistä, ja minusta se myös avasi Syvää untakin :)

      Poista
    2. Kirjan kansi on minusta myös sangen hyvä, kuvassa ovat tohtorin auliisti määräämät pillerit ja käsiase, molemmat niittävät eloa tai kuoloa, kummin sen ymmärtää :)

      Poista
    3. Joo, nuo Ahtialan kannet ovat todella hienoja, taidetta ihan parhaimmillaan. Jotenkin nostalgisia myös.

      Poista
  5. Jos en ole aivan väärässä niin olen lukenut tämän lukioaikoina, juoni kuulostaa hämärästi tutulta :) Keskustelin silloin erään opettajani kanssa Stephen Kingin kirjoista (ne olivat jo silloin suosikkejani ja opettaja taas ei pitänyt niistä yhtään) ja hän suositteli minulle Chandleria, jolta sitten luin muistaakseni tämän kyseisen kirjan. En muista enää lukiko opettaja puolestaan Kingiä... Ei ilmeisesti nostattanut hirmuista intoa Chandlerin kirjoja kohtaan kun en ole useampia lukenut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Kingiä, mutta filmien perusteella King on hyytävämpi kaveri, tässä minusta ei ollut juuri mitään kauhua tai ei jännittävää. Tämä ei minusta ehkä kolahda kouluaikana, mutta myöhemmin ehkä. Syvästä unesta en ensi lukukerralla saanut juuri mitään irti.

      Poista