sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas: Adolf Ehrnrooth, vertailu Vinoon varttunut tyttö teokseen

Haluan porautua kiinnostuksen kohteen ytimeen. Ostin siksi Prismasta Karin Ehrnroothin esikoisteoksen Isäni oli nuori sotilas: Adolf Ehrnrooth,  Ajatus Kirjat, 2009 painos. Teoksessa on 253 A4-kokoista sivua, myös valokuvia ja tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi. Olen postannut aiemmin teoksesta Vinoon varttunut tyttö, (linkki sinisellä) etsin tietoa romaanin taustaksi tehdessäni postausta, tässä kirjassa olisi ollut taustatietoa, esimerkiksi sisarusten nimet, ja monien muiden ihmisten, myös maantieteellisiä faktoja. Toisaalta tämänkin kirjan tiedot ovat valikoituja, ja osa tapahtumista on subjektiivisesti koettuja, koska kirjan esittelyssä lukee "kirjeistä hän on koonnut kauniin kuvaelämäkerran isästään. Teos on kenraalin lailla kaksikielinen".


Postauksen alussa totean, että minusta Adolf Ehrnrooth on suomalainen ikoni ja arvostan häntä suuresti, hän ansaitsisi koko kirjan intensiivisen tarkastelun. Tämä teos sen sijaan minusta kertoo tyttären silmin isästä ja omasta elämästä, isästä jonka tunsi 44 vuotta, ja isä oli 55 vuotias, kun tytär syntyi. Jalkaväen kenraalista tuli  kuva kotioloissa, ja lapsuudesta ja myös rintama-aikoja käsiteltiin hieman ja hieman enemmän Äyräpään vaikutusta kotioloihin ja jalkaväenkenraalin ratsastusharrastusta ei kuin mainittu, vaikka erään luvun nimessä siihen viitataan (Hevosen ajanlasku). Teoksessa on 13 lukua, ja viimeinen käsittelee Isän kuolemaa Karin kirjoittaa vanhempiensa nimet isolla. Paljon on kuitenkin Karinin omaa kokemusta. Vertaan kirjan tunnelmaa myös Lilli Earlin teokseen, koska Lilli on suurin piirtein samaikäinen kuin Karin ja Kari Suomalaisen pilapiirtäjäikonin lapsi. Lilli on päässyt nuoruudesta eroon, ja vaihtanut nimensä. Hän kertoo lapsistaan, ja tässäkin on Karinin lapsesta mainintoja ja kuvia.


Kuvia on myös perheen kesänvietosta, Adolf ja Karin Ehrnroothista, Adolfin tanskalaisesta vaimosta, Karinin omakuvia, rintamakuvia, mutta pääpaino on ehkä kuitenkin Karinin omalla tarinalla, jossa pahaolo ja anoreksiakin näyttäytyvät. Teos itsessään on samantyyppinen kuin Vinoon varttunut tyttö, se kertaa Karinin syntymän, Solgårdenin kesät, au-pairit, kesäelämää, juhlia, mäyräkoiran, uimakoulun, kaupunkimatkat. Verrattaessa tätä teosta romaaniin Vinoon varttuneeseen tyttöön, on ero kuin päivällä ja yöllä verrattuna Äidin rooliin. Samat elementit ovat  osittain, mutta tulkinta on hieman toinen. Tässä teoksessa puhutaan kampaajamatkoista äidin kanssa ja ruuanhakumatkoista maatalosta, jälkimmäisessä romaanissa ompelijatar-matkoista ja kauppa-autolla ja kioskilla käynnistä, ja mehiläiskuningattaren surinasta ja konvehdeista (tässäkin saadaan Fazerin laatikoita, mutta asiasta puhutaan eri sävyssä), minusta tulkinta tapahtumista on erilainen. Sama kuvaus on vain Hampurin ajasta, mutta näistä kymmenestä vuodesta kerrotaan liian vähän, tuskin ollenkaan, tältä on lähinnä vain kirjeitä ja valokuvia. Opiskelijaelämä kontakteineen minusta olisi kiinnostavaa, siitä on muutama kova viite, ehkä jossain myöhemmin.


Isäni oli nuori sotilas teoksen olettaisi käsittelevän nuorta Adolf Ehrnroothia, joten teos on ilmestyessään ehkä herättänyt kummeksuntaa, minusta pääpaino olisi pitänyt olla luvuilla, joka olisi käsitellyt kenraalia, suurta sotilasta, tosin nimi antaa tähänkin tarkasteluun luonnollisesti nimensä mukaan mahdollisuuden. Teos on samantyyppinen tajunnanvirta kuin on Vinoon varttunut tyttö, mutta tässä puuttuu miltei kokonaan syyt ja oireet, kaikki esitetään vasta 1980 tapahtuneen muuton alla. Vinoon varttunut tyttö teoksessa asioiden kerrotaan alkaneen jo varhain. Jälkimmäisessä kirjassa tapahtumista on päiväkirjamerkintä lokakuun alulta, vuotta ei  mainita Toisessa teoksessa puhutaan vuodesta 1980 ja sukulaisten luo muuttamisesta täysin valmistautumattomana. Jälkimmäisessä teoksessa puhutaan kesistä, jolloin kirjoittaja oli ollut Tukholmassa kesätöissä ja asui yksin. Jotain erilaista näissä on. Onko tulkinta muuttunut Solgårdenin talon kohtalon jälkeen, vai onko asia vain hautunut? Tässä teoksessa minusta ei äitiä ja sisaruksia juuri käsitellä, vaan perhe on yhtä. Vai johtuuko siitä, että toinen on omaelämäkerrallinen romaani?


Tämä teos on minusta subjektiivinen, ongelmiin tarttuva, minusta moni asuu taajaman ulkopuolella. Minusta jokainen tapahtuma tulkitaan negatiiviseksi, jonkun syyksi. Joihinkin tapahtumiin saadaan lisävalaistusta esimerkiksi oppikouluun pyrkimiseen, pyrittiin sekä suomen- että ruotsinkieliseen kouluun, mutta ruotsinkielinen aloitettiin. Tässä kirjassa olisin toivonut asioiden kronologista käsittelyä, eli ensin Adolfin perhe ja suku, kouluaika, sotilasura, toinen maailman sota, avioliitto, tässä se mainitaan solmituksi 1959, sitten lasten syntymät, reserviaika ...


Teoksessa on mielestäni silti paljon hyvää. Esimerkiksi isän kuva Tilkasta sotasairaalasta ja oma sairaalakuva Hampurista pysäyttävät. Myös sotien käyneiden ihmisten ja heidän omaistensa paineet ja soitot kenraalille pysäyttivät. Paparazit perheen kotitalon pihan lähellä jo 1960-luvun lopulla hätkähdyttivät.


Sitten siihen subjektiiviseen tulkintaan.


Karinin mukaan isän olisi pitänyt olla puolustusvoimien komentaja ja saada jo silloin neljäs leijona.Yrjö Keinonen valittiin tällöin komentajaksi ja Adolf erosi palveluksesta 60-vuotiaana 1965. Keinonen toimi minusta komentajana jonkun aikaa ja savustettiin tai savustui ulos, asiasta on netissäkin tietoja. Sitten se subjektiivisuus. Kekkonen kävi ainakin kahdesti vierailulla ja käytiin keskusteluja Isän kanssa. Kysymys: kuka päätti viime kädessä nimityksestä? Minusta tämä oli Kekkosen valinta, ja olihan minusta Keinonenkin rintamalla, kuten kaikki tuonaikaiset puolustusvoimien komentajat siis kenraalit. (Presidenteistä: Kekkonen ei ollut rintamalla, mutta Koivisto oli, Kekkonen osallistui vapaussotaan, josta kirjassa on mainintoja Adolfinkin osalta, Karinin  mukaan puhetta oli että "venäläiset eivät halunneet häntä" ja venäläisistä on muutakin mainintaa).


Perheessä puhuttiin venäläisistä, tämä on monessa kohdassa ja puhutaan myös ryssistä. Sota minusta käytiin Neuvostoliiton kanssa, joten toisella puolella lienee ollut muitakin kuin venäläisiä. Toinen maailmansota myllersi koko Euroopan tappoi miljoonia, vammautti, tuhosi elämiä, sota on ollut hirveä tragedia, se on koskettanut kaikkia kansakuntia. Sotaorpoja on vieläkin keskuudessamme, kuten sotainvalideja ja -veteraaneja. Sotaan syylliset on löydetty ja rangaistu Saksan osalta, Suomi on sotakorvauksensa maksanut, vaikka talvisotaa ei aloittanutkaan, ja mitä ilman jatkosotaa olisi voinut tapahtua, tätä voi jokainen miettiä!
.
Tekstiviitteet ja huomiot.
Tietyt tapahtumat ja sanat samoja kuin Vinoon varttuneessa tytössä
s 40 Aikuiset söivät pullaa ja Axon pipareita,  (lapset maitoa ja näkkileipää)
s. 49 ... etuoikeus saada tukeutua perinteisiin ... ei koske vain aatelisperheitä .... vaan   ..työläisperheitä
s. 59 kuoleman vaarallinen anoreksiani, joka huipentui .. 1980-luvun lopulla ja johon Isä ei ikinä puuttunut ..
s. 67 Isäni puhui, että "venäläiset" eivät halunneet häntä  .. (en ymmärrä miksi sana on lainausmerkeissä)
s.148-149 Kun presidentti Kekkonen Sylvi puolisoineen saapui (1968)... (30.8.1980) Presidentin nimi oli edelleen Kekkonen ... He puhuivat siitä, mistä kaksi toisensa hyvin tuntevaa vanhaa herraa puhuvat.
s.71 "....itselleni asettamat vaatimukset ja säännöt olivat kohtuuttomia ..., en ymmärtänyt että kuka asetti, ilmeisesti sotilaallinen kuri! Liittynee ehkä anoreksiaankin
s.86 Minun huoneeni remontoitiin ja eristettiin .... ja viihdyin siellä
s.86 Äiti suoritti kodin korjauksia!
Näitä voi verrata itse Vinoon varttunut tyttö teokseen
s.104 "Isä huolissaan"
Tekstissä ilmenee, että eräs kotisisar luki muumikirjoja ja teki köyhiä ritareita, viimeinen au-pair lähti 1971.
s.137 oppi olemaan puhumatta tietyistä ongelmista
s. 175 "sotajutuilla kyllästetty", tämä on yksi teema, sota oli perheessä aina läsnä rintama-aika oli jättänyt traumansa
s. 182 kasvatettu olemaan kiltti ja miellyttämään
s.198 Syksyllä 1980 koitti pakkaamisen aika.
s.199 ..perheen ongelma hajasijoittettaisiin (oli kuitenkin täysikäinen!), mutta
s.201 Kirje Hampurista on päivätty 10. tammikuuta 1980. Kirjoitan opiskelijaelämästä (vuosilukuja en ymmärrä!)
s. 238 "Ei sanaakaan, ei viitaustakaan siihen, että toivun yhä sairaudesta ..... Mutta Isä, joka kommentoi joka puhetta  ... ei mainitse   .. ,miten minulle on käynyt. Se koskee"
Tätä asiaa ennen on viite 
s.208 "en tiedä mitä tehdä sinun ongelmiesi kanssa."
Tekstissä kerrotaan, että isä ei tiennyt paljoakaan tytöistä .... varmasti totta miehet ja isät tuskin tietävät, he ovat olleet pikkupoikia, minä en varmasti ainakaan osaa kasvattaa tyttöjä, enkä ehkä poikiakaan, mutta niiden ajatuksenjuoksun ehkä voin ymmärtää riippuu tapauksesta! Täysikäinen lapsi olisi voinut pyrkiä Åbo Akademiin ja saada opintolainaa, ja asua opiskelija-asunnossa? Onko tässä kyse periaatteista, vai eikö ÅA:ssa ollut sopivaa linjaa?

Tämän yksittäisen teoksen tyttären suhde isään kerrotaan yhdeksännessä luvussa sivuilla 173-194. Sivulla 174 todetaan isän olevan sankari, lisäksi puhutaan venäläisistä, jag vill oli kotona kielletty, koska Vill oli kuulemma venäläinen kaupunki. Myöhemmin verrataan itseä haukut saaneeseen sotilaaseen ja kaikki minusta huipentuu sivulle 183,´"sen, mikä venäläinen ei onnistunut neljänä sotavuotena tekemään, teet sinä ...... , kuinka isäni ja sankarini, saattoi verrata minua venäläiseen? ..." Teoksesta voi lukea sanatarkan lainauksen tyhjine kohtineen!  Tämä kohta kannattaa lukea ja tulkita itse, mitä se tarkoittaa ja mitä oivalluksia kirjoittaja saa tästä, ei tämä niin lohduton teos ole, anoreksiasta parannuttiin, näin tulkitsin.


Nämä tekstiviitteet ovat ehkä yksipuolisia, mutta nämä poimin lähinnä vertailun vuoksi toiseen kirjaan nähden. Tekstiviitteen poisottaminen viitekehyksestä aina muuttaa asiaa ja tulkintaa, eli kannattaa lukea koko teos.
--
Teoksessa on samoja elementtejä kuin jälkimmäisessä teoksessa eli päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, mutta tässä on lisäksi runsaasti valokuvia. Ostin teoksen oikeastaan siksi, että katsoin yle-arkistossa olleet kenraalin hautajaiset, joihin tässäkin teoksessa viitataan, ja hieman arvostellaankin minusta, olivat nimittäin valtiolliset ja silloin omaiset joutuvat suremaan kaikkien edessä. Katsoin myös Mirja Pyykön haastattelun Karin E.sta koskien Isää. Ylen elävässä arkistossa on nimittäin kirjailijan haastattelu Kansakunnan perillinen Karin Ehrnrooth, jossa Mirja Pyykkö haastattelee häntä Adolf Ehrnroothin tyttärenä. Pikaluistelu- ja juoksuharrastus on käsitelty ja sen loppuminen, mutta myös Hampurin aikaa "rauhanliikkeen kannalta". En viitsi tähän laittaa arviota tai juonipaljastuksia enempää. Haastattelu kestää 43 minuuttia. Siellä on myös muita klippejä. Pidän ylen palvelua tässä mielessä hyvänä.
--
Teos oli sikäli haastava, että oli lukenut Vinoon varttuneen tytön ja siinä kuitenkin käsitellään romaaniajanjaksoa 1960-2004, joten haastavaksi meni, väkisinkin vertaa asioita, ja sitten kun on vielä päiväkirjamerkintöjä molemmissa teoksissa ja samoja tapauksia.

Teoksessa on käytetty samoja kuvia kuin Ulla Appelsinin kirjoittamassa Kenraalin vuosisata teoksessa jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothista, yhteensä samoja valokuvia on laskujeni mukaan viisi.

Karin Ehrnroothin Hamburg Bluesista on blogattu täällä.

6 kommenttia:

  1. Vilkaisin kustantajan sivuja ja niistä saan tosiaan sen käsityksen, että kirja "Isäni oli nuori sotilas" kertoisi Adolf Ehrnroothista. Jos pääpaino on tyttären omassa elämässä, olisi kustantajan mielestäni syytä siitä mainita.

    Kirjan ruotsinkielinen nimi näyttää viittaavan Runebergin runoon Soldatgossen, suom. Sotilaspoika, runoteoksesta Vänrikki Stoolin tarinat. Lieneekö tämä selvitetty kirjassa? Viittausta ehkä selventäisi, jos se olisi lainausmerkeissä ja/tai kolme pistettä lopussa.

    Lukemiesi kirjojen tyyppinen realistinen kerronta saa kansakunnan suurmiehet näyttämään inhimillisiltä ja on minusta siinä mielessä ihan paikallaan. Lukijan pitää vain muistaa, että oman elämänsä ja lähipiirinsä kuvaajat ovat aina jossakin määrin subjektiivisia kuvauksessaan. Ja eivätköhän lopultakin ole kaikki muutkin, omasta näkövinkkelistään?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, olen samaa mieltä kirjalla on paikkansa, subjektiivisuus on voima. Ehkä arviotini on kriittisempi kuin ajatukseni, jotka jotenkin ovat ristiriitaisia. Minusta olisi pitänyt kirjoittaa ehkä kronologisesti, mutta se on miehen mielipide, näin on mielenkiintoisempaa.

    Sotilaspoika -runo on mainittu kirjan esipuheessa ja sitä oli luettu kotona. sehän on Vänrikki Stoolista http://www.gutenberg.org/cache/epub/12688/pg12688.html

    Kuvaa kirjan alkuasetelmaa eli oli selvitetty kirjan alussa, ja kirjattu ylös runon ensimmäinen säkeistö, joka sopii teemaan. Koko runo minusta ei sovi, mutta siis lainauksen osuus sopii.

    VastaaPoista
  3. Todella mielenkiintoista; hienoa, että kirjoitit tästä! Jänniä nuo teosten väliset ristiriidat jopa vuosiluvuissa ym... Näkökulma on tässä kirjassa ja Vinoon varttuneessa niin erilainen siksi, että Isän oli nuori sotilas on kirjoitettu rakkaan isän muistoksi kun taas Vinoon varttuneessa puidaan epäonnistunutta suhdetta äitiin. Haluan lukea Isäin oli... jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, haluan lukea arviosi teoksesta :)

    Niin minusta 1958, 1959 ovat erilaisia. Hampuriin lähdön ajan kohtaa ei toisessa kohdassa kerrota vuosiluvun osalta, toisessa kerrotaan.

    Ajattelin, että romaani antaa kyllä enemmän vapauksia ajankohtienkin suhteen.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen vertaus! Molemmat kirjat ovat niin ikään kiinnostavia. Postauksesi myötä kiinnostuin enemmän.

    Hyvää uutta vuotta, Jokke!

    VastaaPoista
  6. Kiitos, ja hyvää Uutta Vuotta sinulle, ja kirjoitusintoa, mitä on todella hienosti ollutkin :)

    VastaaPoista