André Gide: Vääränrahantekijät, alkuteos Les faux-monnayeurs, 1925, suomentanut Yrjö Kaijärvi, Otava 1967, sivumäärä 390.
Vääränrahantekijät on ranskalaisen kirjallisuuden nobelistin André Giden (1869 - 1951) pääteos. Se ei ole perinteinen romaani, joskin 101 vuodessa romaanit ovat kehittyneet tähän suuntaan. Vääränrahantekijät kertoo muutaman yläluokan pariisilaisperheen värikkäästä ja minusta oudosta elämästä, ja pääpaino on perheen lasten nivoutuminen tapahtumiin. Romaani vie montaa juonta ja henkilöhahmoa eteenpäin. Romaanin keskiössä on kuitenkin kirjailija Édouard, joka yrittää kirjoittaa romaania "todellisuudesta". Teoksessa on Édouardilla on joko suora side romaanin henkilöihin tai vähintään välillinen. Kirjailija vie isoa laumaa päähenkilöitä eteenpäin.
Romaani itsessään alkaa, kun ylioppilastutkintoon valmistautuva 17-vuotias Bernard Profitendieu lukee äitinsä kirjeitä, ja tajuaa olevansa äidin syrjähypyn tulos. Bernard ei ole tullut toimeen "isänsä" Albericin kanssa. Alberic Profitendieu toimii tuomarina, hän on konservatiivinen perheenisä. Bernardin äitiä Marguerite'a ei esitellä kirjassa, eikä hänen rakastajaansa eli Bernardin isää ei "ilmaista" lukijalle. Perheen äiti on perinyt rahaa. Parilla on vielä poika Caloub, tyttö Cecile ja Albericin poika asianajaja Charles. Bernard kirjoittaa jäähyväiskirjeen ja poistuu kotoaan. Hän yöpyy koulukaverinsa Olivier Molinierin luona. Molinierit on omituisin perhe kirjassa. Isä Oscar Molinieri on oikeuden tuomari, hän on Albericin kollega ja myös itsetietoinen yksinkertainen setämies. Oscarin vaimo ja lasten äiti on Pauline on järkevä, mutta alistunut avioliitossaan. Lapsista vanhin on Vincent, hän opiskelee lääkäriksi. Sitten on Olivier ja nuorin lapsi on Georges. Bernard ja Olivier tuntevat toisiinsa vähintään kiintymystä, mutta luultavasti ei rakkautta. Édouard tai Edouard X, kuten häntä myös kutsutaan on kirjailija ja Paulinen velipuoli, hän on tulossa Englannista Ranskaan. Edouard kirjoittaa päiväkirjan lisäksi romaania Vääränrahantekijät. Edouard tuntee Laura Douvieursin, joka on naimisissa Felix Douviers'n kanssa. Vincentillä on suhde Lauran kanssa, josta Laura tulee raskaaksi. Vincent Molinieri jättää Lauran yksin.
Kirjan juoni muuttuu vielä monisyisemmäksi ja saadaan toimimaan sarjalla sattumia, jotka yhdistävät eri henkilöhahmoja. Välillä Edouard pohtii, minkälaisen romaanin haluaa kirjoittaa. Romaanin kolmannessa ja viimeisessä osassa tapahtumat menevät osin traagiseen suuntaan. Kaikesta huolimatta Vääränrahantekijät ei ole juonivetoinen teos, koska useat juonilangat jäävät kesken, kuten elämässäkin ja pääpaino on teemoissa.
Vääränrahantekijät tarkastelee myös ihmisten rooleja ja käyttäytymistä, mikä on oikeaa ja väärennyttyä. Romaani on ankea ja osalta tapahtumista hyvin ongelmallinen, mutta Andre Gide näyttää olevansa loistava kirjailija. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1947.
Alla hieman enemmän henkilöistä ja juonesta, älä lue jos haluat lukea romaanin ilman pohjustusta.
Teoksen alussa on Giden omistus Martin du Gardille "syvän ystävyyden osoitukseksi". Martin du Gard (1881 - 1958) on kirjallisuuden nobelisti vuodelta 1937. Hän siis oli Gide'tä nuorempi, mutta sai Nobelinsa ensin. Martin du Gardin pääteos on Thibaultin suku, joka oli lopulta 10-osainen ja julkaistiin vuosina 1922-1940. Thibaultin suvussa on muutamia yhtymäkohtia Vääränrahantekijöihin, kuten Thibaultin yläluokkainen pariisilaisperhe, joka on erikoinen. Perheen pojan karkaaminen kotoa, itsemurha, sen yrittäminen tai sillä uhkailu. Lisäksi esitellään poikien välistä kiintymystä, sitä että isällä on avioliiton ulkopuolisia suhteita, eikä isä ymmärrä poikaansa.
Vääränrahantekijöiden henkilökatras
Edouard X romaanin keskushahmo, kirjailija, ja on Andre Giden alter ego. Hän ohjailee romaanin sivuilla henkilökatrastaan ja juonenpätkiä. Edouardin kilpailija on rappeutunut kreivi de Passavant, jonka kirja Rekki myy hyvin. Passavantin luona asuu lady Lilian Griffith, jonka aviomies on Englannissa. Edouard edustaa hyveellisyyttä, ja kreivi ja lady paheellisuutta. Kreivillä ja Ladylla ei ole suhdetta, vaan de Passavant lienee kiinnostunut nuorista pojista? (Asiaa ei minusta sanota suoraan, mutta monta kertaa epäsuorasti). Edouard on Pauline Molinierin velipuoli, tuntee Azais-Vedelin perheen, ja erityisesti Laura Douviersin.
Profitendieut
Alberic Profitendieu on virkaintoinen ja kunnianhimoinen tuomari, joka haluaa pitää perheensä vaimon Margueriten ja lasten Bernardin, Caloubin, Cecilen koossa. Charles vain vilahtaa jutussa. Alberic on joustava, vastuuntuntoinen ja "hyvä ihminen". Romaani on dickensiläinen, sillä hyville henkilöhahmoille käy paria poikkeusta huolimatta hyvin, ja pahoille käy huonosti.
Molinierit
Oscar Molinier on perheen pää, heikko ihminen, pettää Pauline vaimoaan, Oscar on tyhmäkin, sillä säilyttää "hoitojensa" kirjeet, tuskin hän on hyvä tuomarikaan. Vaimo Pauline on hyvä äiti, mutta ei voi miehensä kasvatusmenetelmille mitään, Oscar ei mitenkään rajoita lastensa tekemisiä. Vincent on vanhin pojista. Hän opiskelee lääkäriksi, mutta luulee kantavansa tuberkuloosia, saattaa parantolassa Lauran raskaaksi. Vincent hullaantuu kreivi de Passavantin yllytyksestä rahapeleihin ja sitten solmii suhteen naimisissa olevaan lady Griffithiin. Vincent hurahtaa kaloista, muuttaa Afrikkaan ... loput jätän kertomatta, mutta erikoinen kaveri. Olivier on keskimmäinen pojista, "kiintynyt" Bernardiin, mutta ajautuu Vincentin pelivelkojen takia kreivi de Passavantin vaikutuspiiriin, ja sihteeriksi. Mitä kreivin ja Oscarin Korsikan matkalla tapahtui, en tiedä. Kreivi lahjoi Oscaria lupaamalla tälle aikakausilehden päätoimittajuuden. Olivier läpäisee ylioppilastutkinnon, mutta on herkkä runoratsu, ja joutuu vaikeuksiin, lopulta Oscarille, joka on viaton, käy hyvin. Georges on perheen kuopus, ja on jo nuorisorikollinen. Hän varastaa kotoa rahaa, on pöllinnyt kaappien avaimet. Lisäksi hän on kähveltänyt isänsä rakkauskirjeet. Lisäksi hän on hakeutunut Azais-Vedelin koulussa rikolliseen seuraan, ja on käynyt bordellissa ja levittää vääriä kultafrangeja. Georges on sangen uppiniskainen ...
Vedel Azaiz'n suku. Vanhaherra Azais koulupensionaatin johtaja. Azaisin vävy pastori Prosper Vedel pyörittää ääriuskonnollista koulua, mutta talousasioista vastaa perheen tyttäristä vastuunkantaja Rachel. Laura Douvieurs on toinen tytär ja kolmas Sarah. Perheessä on kaksi poikaa Armand, joka asuu koulukompleksissa ja Alexandre, joka on muuttanut ahdasmielistä ilmapiiriä pakoon Afrikkaan. Myös Sarah ja Armand kapinoivat ahdasmielisyyttä vastaan. Bernard on loppuosissa koulussa töissä ja nukkuu Sarahin kanssa samassa vuoteessa.
Georges Molinieri käy Azais'n koulua. Kirjan lopun traagiset käänteet näytellään juuri siinä koulussa. Eräät pojat Georges mukaanlukien toimivat rikollissyndikaatin (joka jää arvoitukseksi) käsikassarana, ja levittävät vääriä kultafrangeja. Koulun mätämuna on esittelyittä jäävä Gheridenisol, joka saa Georgesin ja muutaman muun tekemään likaisen työn. Gheridenisol myöskin myllyttää ja yllytää koulukiusausta, joka johtaa traagisiin seurauksiin. Gheridenisol on liian ovela jäädäkseen kiinni. Koulussa opettaja vaatii palkankorotusta. Talous on kuralla, sillä rahaa on kulunut perheen toisen pojan Alexandren Afrikan matkaan. Kirja on harsittu mestarillisesti kasaan. Siihen ymppäytyy musiikkimies vanhaherra La Perouse, joka houkutellaan koulun opettajaksi (pelastajaksi). Hänellä on pojanpoika Boris, jonka Edouard toi hoitolasta Sveitsistä. Boris näyttelee lopussa traagista narrin osaa. (Hänen kuolemansa tulkitaan itsemurhaksi, vaikka kyse oli Gheridenisolin masinoimasta murhasta).
Ehkä en viitsi paljastaa juonesta enempää. Luin ranskankielisen analyysin, ja se on kovin toinen kuin itselläni. Siinä väitetään kreivin ja kirjailijoiden olevan kiinnostuneita pojista. Lisäksi lopussa ilmenevä outo vääränrahanlevitys olisi symbolisella tasolla kuvaus ihmisen valehenkilöllisyydestä. Itse pidän romaania paljon monipuolisempana, siinä on paljon eri teemoja, on juoneltaan paikoin jännittävä, kuten monet klassiset romaanit. Lisäksi siinä on modernin romaanin piirteitä, eli kerrontatekniikat ovat moninaiset. Minusta monien henkilöiden ja tapahtumuen vyörytys on myös dickensiläisyyttä, eli kaikilla hahmoilla on oma rooli juonessa, lisäksi Bernardille ja hänen "otto"isälleen käy hyvin, kuten Laurallekin, monelle muulle ikävälle ihmiselle käy huonosti.
*****
André Gide (1869 - 1951) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1947.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti