sunnuntai 26. joulukuuta 2021

Goscinny -Sempe: Nikke on paras

 


Goscinny - Sempe: Nikke on paras, Pikku Niken uudet seikkailut 2, alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas 2004, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2006, sivumäärä 330.

Nikke-tarinoiden tekstistä vastasi René Goscinny (1926 - 1977) ja tarinat on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki tarinan viikottain Sud-Ouest Dimanche - sanomalehteen, aiemmin julkaistiin  viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla).

Rene Goscinnyn kuoleman (5.11.1977) jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke on paras sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista.

Nikke on paras viittaa avausjuttuun, jossa Nikellä on oikeinkirjoituksessa vain seitsemän väärin (ranskaa lienee vaikeampi kirjoittaa kuin suomea?).   Nikke on huono koulussa, ja hänen luokkansa priimus on silmälasipäinen Albert, jolla on seitsemän virhettä ja lisäksi puuttuu i:n piste. Opettaja kehuu Nikkeä ja Nikke saa maistaa priimukseen kohdistuvaa kateutta: kaverit karttelevat, eikä isäkään osta luistimia, minkä on joskus luvannut ostaa, jos Nikke olisi jossain paras. Minua haittaa tässä opuksessa viittaukset selkäsaunoihin, lisäksi vanhemmilla on jatkuvasti riitoja. Isä hiiltyy Niken kysymykseen luistimista ja äiti tulee keittiöstä:

-Mitä nyt taas? äiti kysyi
Silloin minä selitin, että isä oli sanonut että saan selkääni. 
- Aika erikoinen tapa kannustaa poikaa, äiti sanoi. 
- Niin, minä sanoin , jos en saa luistimia, en kannustu yhtään.
-Mitä luistimia, äiti kysyi
-Ilmeisesti minun täytyy maksaa tästä sanelutehtävästä luistimilla
-Ponnistelu kannattaa  palkita, äiti sanoi
-Onneksi Niken isä on miljonääri, isä sanoi, ostan mielelläni luistimet palkinnoksi seitsemästä oikeinkirjoitusvirheestä
En tiennytkään, että isä on miljonääri. Täytyy kertoa Jorille, joka puhuu aina puhuu rikkaasta isästään ..  ....s16

Tuo sananvaihto on tosin loppuosiltaan hyvin hauska, ja tilanne tarinassakin palautuu ennalleen, kun Nikke saa matematiikan kokeesta nollan, ja isä vie hänet  elokuviin. Mutta muissa jutuissa on enemmän uhkailua. 

Kirjassa on tarinoita naapureista.  Bledurt ostaa kroketin. Isän ja Bledurtin peli menee tappeluksi ja mailamiekkailuksi. Nikke ihmettelee, mihin palloja tarvitaan? Bledurt ja Niken äiti järjestävät yllätyksenä Niken isän synttäreitä. Isä on  myöhässä, ja kiroaa sisään tullessaan läskimaha Bledurtin rotiskoauton olevan talon edessä. Ei kivaa kielenkäyttöä ja Bledurt suuttuu. Nikke leikkii Ann-Marien kanssa ja leikki sujuu hyvin, mutta Ann-Marie päättää leikkien säännöt. Nikke joutuu kärräilemään myös Mercellin vauvaa. Äiti puhuu pikkuveljen tilauksestakin. Juttuja on kaikenlaisia, Niken äiti kadottaa Niken tavaratalossa, ja toisessa jutussa Nikke löytää pudonneen lompakon, ja haluaa palauttaa sen poliisilaitokselle, josta isä on hieman pahoillaan. Isä  uhriutuu monesti työntekemisestään, kun äiti auttaa Nikkeä ristisanatehtävässä, ja mainitsee sanan soopeli, kun kysytään turkkia, isä saa kyynis-depreessisen kohtauksen. Isä vie myös Niken työpaikalleen. Nikke tekee paperilennokkeja isän sopimuksesta, joten se joudutaan konekirjoittamaan uudestaan, Niken toimistoon tulee Henrin isä, ja Nikke ja Henri tappelevat koulussa, ja lopulta Henrin isä vetää sopimuksen pois firmasta.

Lomalle lähdetään Bretagneen, ja mennään junalla. Tällä kertaa kanssa matkustajilla on kestämistä Niken perheen touhuista. Nikke huomaa, että vastapäinen mies lukee kirjaa, jonka sivua ei käännä koko junamatkan aikana.

Niken vanhemmat jättävät Niken kotiin, kun menevät kahdestaan syömään. He ovat tulleet tulokseen, että Nikke on kypsä olemaan yksin. He tekevät tarkastussoiton, ja rientävät takaisin, kun Nikke ei vastaa. Nikke on nukahtanut ja äiti toteaa, että he eivät ole kypsiä jättämään Nikkeä yksin. 

Nikke käy myös eläintarhassa, kaverit ovat kylässä ja hammaskin lähtee.

Nikke on paras sisältää kolmasosan Histoires inédites du petit Nicholas  -teoksesta. Osa jutuista eivät minusta ole niin hauskoja tai kepeitä, joten ymmärrän, että nämä jutut eivät ole mahtuneet viiiteen kokoelmakirjaan. Tämä kirja kuitenkin syventää tietämystä Nikke-sarjan luonteesta ja monesta henkilöstä. Kloku on jäänyt lastentarhassa luokalleen, ja on luokan vanhin. 

Ensimmäinen osa suomeksi käännetystä  ranskankielisestä teoksesta Histoires inédites du petit Nicholas on Nikke palaa lomilta ja kolmas osa on Nikke vauhdissa  josta siis bloggasin syyskuussa, sillä tämä kakkososa on minusta huonoin,

6 kommenttia:

  1. Nämä uudet seikkailut pitäisi kyllä lukea, vanhat ovat toki hyvin tuttuja mutta näitä loppuja ei ole tullut luettua...

    Ja joo, siinä missä suomalaiskoululaiset pänttäävät äidinkielessä pilkkusääntöjä ja sijamuotoja, ranskaksi opetellaan oikeinkirjoitusta, ja esim. saneluja harrastetaan paljon ja pitkään: suomeksihan ne ovat aika triviaaleja kun kieli on foneettinen, niitä tehdään ensimmäisillä luokilla kun opetellaan kirjoittamaan muttei sen jälkeen, ranskaksi ne eivät ole triviaaleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osannet lukea tätä ranskaksi. Itse en osaa ranskaa, joka on sääli. Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Voi Nikkeä, se on tuo kypsyys venyvä käsite...
    Ja voihan soopeli, noita kasvatusmetodeja, mutta Nikke vaikuttaa selviytyjätyypiltä, joten pekukkuja Nikkelle Sempen antamine ilmeikkäine kasvoineen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Nikke pärjää, tuntuu että vanhemmilla, opettajilla on vaikeaa. Nikke on on pptimidtinen lapsi joka selviää vielä matematiikassa :)
      Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Lapsiperheen arkea lapsen näkökulmasta. Kuinkahan yleismaailmallisia ilmiöitä näissä Nikke-jutuissa on, vai korostuuko näissä ranskalaisuus. Pitäisi joskus tutustua Nikkeen, vielä en ole oikein vaikuttunut, vaikka nämä esittelysi ovatkin mainioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sempe on ranskalainen, kuten Goscinnykin, joka asui nuoruudessa myös Argentiinassa. Luulen, että on paljon ranskalaisuutta, kun siellä helpommin lähdetään protestoimaan kaduille, toisin kuin Suomessa.Niken isä on kyllä selvästi tietyn tyyppinen isä, joka rehvastelee ja haluaa pitää julkisivun kunnossa. Suomessa on alkanut yleistyä kyvyttömyys ottaa asiallista palautetta vastaan naapureista ja läheisiltä.

      Poista