sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Sempe Goscinny: Pikku Nikke


Sempé, Goscinny: Pikku Nikke, alkuteos Le Petit Nicolas, 1960, suomentanut Kimmo Korhonen, wsoy 1983,sivumäärä 152.

Tämä kirja on lähes täydellinen poikien kirjaksi Ja tämä on osa Suketuksen # pojat lukemaan -haastetta, jonka kokoomani tulee 28.5.2015.

Nikke on Nikke-kirjoissa juttujen kertoja eli maailmaa katsotaan pikkupojan silmin. Simon on Niken hyvä kaveri, joka syö koko ajan. Simon on pyöreä, mutta hyväntahtoinen, ellei kukaan koske hänen ruokiinsa. Kloku on myös Niken hyvä kaveri. Hän on luokkansa huonoin. Kloku tajuaa kuitenkin  aikuisten maailman mekanismeja. Hänellä on sisaruksia. Jori on luokan rikkain kaveri, ja tuo kouluun mukanaan kaikenlaista erikoista tavaraa. Jori on rikkaudestaan huolimatta reilu kaveri.  Henri on luokan vahvin kaveri, joka mottailee muita, ellei saa tahtoaan läpi. Ruffe on poliisin poika, jota hän koko ajan toitottaa ja hänellä on milloin poliisin pilli, milloin poliisin lakki. Jokkis ja Paul kuuluvat myös poikajoukkoon. Molemmat pelaavat kuulilla. Niken luokan priimus Albert on epäsuosittu, koska hän pelkää muiden olevan parempia kuin hän.  Pelkoa ei ole, sillä Niken luokka ei kunnostaudu kouluasioissa. Silmälasipäinen Albert kantelee jatkuvasti muista, kierii maassa ja uhkaa tehdä valituksen vanhemmilleen, jotka puolestaan valittavat kouluun. Albert ei ole koulukiusattu vaan minusta tavallaan kiusaa muita kantelemalla ja uhkailemalla.

Niken koulussa on luonnollisesti henkilökuntaa. Nikellä on naisopettaja, joka on sangen reilu, mutta huolten täyttämä, rehtorista voi sanoa samaa. Päävalvojan nimi on Dupon, pojat kutsuvat häntä lempinimellä Soppa, mitä nimeä herra Dubon ei mielellään kuuntele. Virkaintoisuudestaan ja auktoriteetistaan huolimatta Soppa jää usein kakkoseksi poikien kanssa.

Niken isä on töissä konttorissa. Hän rehvastelee naapurilleen Bledurtille ja Nikelle tekemisistään. Niken isä pingottaa varsinkin pomonsa edessä. Niken äiti on kotona. Myös Niken äiti hermoilee, usein ruuat menevät pilalle tai kodin järjestys järkkyy. Vanhemmat kuitenkin luovat turvallisen kodin. Perheessä käydään riitoja esimerkiksi siitä, onko paisti ollut liian kauan uunissa vai onko isä myöhästynyt. Riidat usein päättyvät siihen, että isä hyvittelee äitiä esimerkiksi voi ostaa puuterirasian. Äiti uhkaa muuttaa mummin tyköön. Nikke pitää Mummistaan valtavasti, mutta isällä ei anopin kanssa synkkaa.




Pikku Nikke -kirjassa on kahdeksantoista kuvitettua tarinaa, jotka kertovat Nikestä ja hänen kavereistaan, koulusta ja perheestä.

Muisto jota vaalitaan
Muisto, jota vaalitaan on luokkakuva tai sitä vaalittaisiin, jos se olisi otettu. Jori tulee kuvaan marsilaiskypärä päässä ja se aiheuttaa sekaannusta. Kypärä tosin juuttuu Jorin päähän. Kun se saadaan päästä, Jori tenttaa kuvaajan kameran laatua. Pojat hakevat kellarista laatikoita ja tuhrivat itsensä, syntyy sählinkiä ja Henri mottailee kaikkia, lisäksi Simonin leipä putoaa ... kun kaikki on valmista, kuvaajaa ei löydy.

Cowboyt
Tarinassa kaverukset ovat kokoontuneet Niken luo leikkimään Cowboyta. Simon on pukeutunut intiaaniksi. Pojat hokevat paikkoja Texas, Kansas City ja Oklahoma ymmärtämättä niiden olevan hieman eri paikoissa. Leikki on hauskaa, mutta ei isälle, joka suostuu intiaanin osaan ja joutuu puuhun sidotuksi ja Bledurt juoksee ympärillä ja jättää vangin virumaan yksin.

Soppa
Herra Dubon yrittää turhaan valvoa luokan järjestystä opettajan sairauden vuoksi. Hiljaisuutta ei saada aikaan. Tarina on minusta erityisen hauska.

Jalkapalloilijat
Jalkapalloilijat tarinoita on useampikin, mutta tässä pojat yrittävät saada jakoja aikaan ja peliä käyntiin, mikään ei onnistu, mutta pallokin oli unohtunut kotiin. Toisessa jalkapalloaiheisessa jutussa poikien peli muuttuu isien peliksi ja panokset nousevat. Tarina on kirjassa Nikke ja kaverit kaikkine hienoine kuvineen.

Tarkastaja
Tarkastaja tulee ikimuistoiselle vierailulle. Kaikki muuttuu sekasortoiseksi. Tarkastaja kyselee Kettu ja Korppi -tarinasta. Siinä kettu usuttaa harakkaa puhumaan, jolloin juusto putoaa korpin suusta. Pojat käyvät asiasta väittelyä juuston näkökulmasta. Ruffen mukaan se oli roquefort, Simonin mukaan rakenne ei viittaa siihen. Tarinassa Simon esittää teorian, että ruuan hajusta  ei välttämättä voida päätellä makua: camembert haisee pahalta, mutta maistuu hyvältä, saippualla on toisin päin, eli tuoksuu hyvältä, maistuu pahalta.

Rex
Rex on koira, jonka Nikke löytää harhailemasta. Nikke tuo koiran kotiin unelmoi että he ottavat rosvoja kiinni. Äiti saa kohtauksen ja isä tekee koirankoppia takapihalle, kunnes oikea omistaja hakee Kikiä takaisin.

Soosi
Soosi on englantilainen vaihto-oppilas George MacIntosh, joka oppii väärät sanat. Kaveri on harrastanut nyrkkeilyä ja jopa Henri saa köniinsä.

Kukkakimppu
Kukkakimppu juttu tuo esiin Niken aikaperspektiivin "äidillä on syntymäpäivä ja minä ajattelin ostaa lahjan niin kuin joka vuosi, viime vuodesta lähtien...". Kukat ostetaan, mutta kotimatkalla kimppu kärsii yllättäviä vaurioita. Äiti saa yhden ruttaantuneen kukan. Äiti halaa itkevää poikaa, hän on maailman kivoin äiti.

Todistukset jaetaan kuukausittain. Nikke odottaa rangaistusta, mutta on pettynyt, kun häntä ei sitten huomata isän rahahuolien vuoksi. Nikke ja kostajat kirjassa on tarina Isän kanssa torilla, joka on minusta koko Nikke-genren  hauskin. Isä on päättänyt säästää ruokaostoksissa. Lopulta syödään ravintolassa.

Nikke ottaa toisinaan itseensä, viimeisessä jutussa Minä karkasin kotoa Nikke lähtee suutuspäissään karkuteille ja maalailee ruusuista tulevaisuutta, mutta pian tullaan takaisin ja äiti toruu, kun myöhästyi päivälliseltä

Louisette on Niken äidin ystävättären herttainen tytär. Hänellä on ärjy kanuuna (eli potkaisee pallon autotallin ikkunasta sisälle). Nikke ottaa vastaan kaikki moitteet, kuten aiemminkin. Nikke suunnittelee opettelevansa silmien räpytystempun ja haaveille naimisiin menosta Louisetten kanssa sitten isona.

Harjoitukset pidetään ministerille, joka on koulun entinen oppilas, rehtori on ideoinut juhlaohjelmaa. Niken mukaan "Rehtorilla leikkaa, ministeri ei taatusti osaisi arvata saavansa kukkia". Harjoitukset päättyvät kaaokseen ja ministerivierailun aikana Niken luokka on suljettu varastoon.

Sikari -jutussa Simon ja Nikke kokeilevat sikaria, ja tulevat huonovointisiksi. Sama parivaljakko myös lintsaa yhden iltapäivän koulusta Pinnarit -tarinassa, molemmissa jutuissa pojat oppivat itse oikeille tavoille. Porukassa on mukavampaa, mikä ilmenee myös Sairaana -jutussa. Nikke on syönyt liikaa karkkeja, jäätelöä ja ranskalaisia perunoita. Hän jää kotiin ja kuormittaa äitiään sen verran paljon, että seuraavana päivänä Nikke on terve, mutta äiti on ylirasittunut. Albertilla -juttukaan ei ole suosikkejani. Nikke on kutsuttu Albertin tyköön. Lähinnä Niken aloitteesta leikitään kemistinvehkeillä ja kylpyammeessa uitetaan paperiveneitä. Saapasjalkakissa -tarinassa yritetään saada osajako onnistumaan ja pitää edes yhdet harjoitukset, näytelmää ei esitetä rehtorin läksiäisissä.

Herra Bornenave ei pidä auringonpaisteesta välitunneilla nimittäin sattuu ja tapahtuu.

Polkupyörä
Tarinassa Nikke saa oman polkupyörän oltuaan kymmenenneksi paras matematiikan kokeissa. Sairastelun vuoksi kokeessa oli vain yksitoista, ja yhdestoista oli Kloku, jonka ensimmäiselle pyörälle kävi kuten Niken pyörälle.
Isä alkaa kehuskella Nikelle
-Tiedätkös minä oli varsinainen pyöräilymestari ja ellen olisi tavannut äitiäsi olisi minusta ehkä tullut ammattilainen, hän sanoi.
Sitä minä en tiennyt. Tiesin kyllä että isä oli ollut hirmu mestari jalkapallossa, rugbyssa, uinnissa ja nyrkkeilyssä, mutta pyöräily oli ihan uutta.
Naapurin Bledurt haastaa Niken isän korttelin ympäriajoon. Niken isälle käy haaveri ajaessaan viemärin kanteen ja polkupyörä on ajokelvoton. Kloku lohduttaa Nikkeä.

Nikke-kirjoja olen lukenut jo lapsena, mutta myös vanhempana näitä aina ajoittain tulee luettua. Meno on reilua ja ilkeitä ei olla. Nykymaailmaan ei minusta kuulu tappelukaan, mutta näen tämän aikakauteensa sidottuna. Asenne on tärkein, tämä sopii suoruutensa vuoksi lapselle, ja aikuiselle hyväntahtoisen huumorinsa vuoksi, tässä myös aikuiset esitetään "tärkeilevinä pikkulapsina", joita he minusta pohjimmiltaan ovat. Poikien isien suhde on selvästi erilainen kuin poikien, ei yhtä suora. Poikien kaveruudessa tulee ilmi suoruus, kaikki tunteet näytetään suoraan, ei huijata toista. Toinen hyväksytään ihmisenä, jopa Albert hyväksytään, vaikka hänen kanteluaan ja pelkäämistään ei ymmäretä.

Nikke -bloggaukseni
Nikke kesälomalla ja isän kanssa torilla
Onneksi olkoon Nikke
Onneksi olkoon Jokke, tämä on 600:s bloggaus.
*****

Jean-Jacquez Sempé (s. 1932) on kuvittanut teokset ja Rene Goscinny (1926 - 1977) on kirjoittanut tarinat, hän on myöskin kirjoittanut  Asterixin, Lucky Luken ja Ahmed Ahneen tekstit. Bloggaan toukokuussa vielä Uderzon ja Goscinnyn  Umpahpahista.

5 kommenttia:

  1. Onnittelut uudesta tasaluvusta bloggauksissa. :) Nikkeen en ole koskaan törmännyt, vaikka painos on sellaiselta vuosikymmeneltä että olisin periaatteessa voinut tätä lainata. Taitaa ehkä tosiaan olla enemmän poikien lukemistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ainoastaan poikien lukemistoa! Minä rakastin Nikke-kirjoja pikkutyttönä, luin niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Omiin poikiini niiden huumori ei ole uponnut ihan samalla tavalla, vaikka meilläkin on niitä jonkin verran luettu. Klassikkoja, sekä tekstin että kuvituksen osalta. Ja kuvaavat hyvin pienten poikien maailmaa ennen tietokoneita tai älypuhelimia :).

      Poista
    2. Sopii minusta myös tytöille. Pääosin ovat vauhdissa pojat, mutta Nikellä vierailee tyttöjä ja kesälomakirjoissa heitä on varsin paljon, eikä huumori ole minusta "sukupuolikysymys" kuten ei minusta lukeminenkaan.

      Poista
  2. Minulta on tuo haaste mennyt ihan ohi, mutta asiahan on mitä tärkein. Lukutaito on tärkeä osa yhteiskunnassa elämistä, ja se kehittyy vain lukemalla. Itse en ole ollut koskaan poika, mutta omassa lapsuudessani poikien kirjat olivat kiinnostavampia kuin tyttöjen. Ala-asteen kirjastossa oli jopa omat hyllyt tyttöjen ja poikien kirjoille. Onneksi ei kielletty lainaamasta "väärän" sukupuolen hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Minusta lapsen pitää saada lukea tosiaan, mitä haluaa ilman tiukkaa kategoria rajaa, lapsena en lukenut tyttökirjoja, mutta olisi varmasti kannattanut edes jokunen, sillä niiden maailma merkitsee monille tytöille varsin paljon. Toisaalta tiukat rajat ovat minusta rooleja säilyttävää. Esim Alcottin ohje kirjoissaan on naiselle olla hiljaa ja kestää, joka ei varmaankaan ole tasa-arvoa lisäävää toimintaa. Nikke-kirjat kuten ylemmästä kommentistakin ilmenee sopii kaikille, koska se minusta esittää maailman kuin pikku poika voi sen nähdä. Olen vadta aikuisena ymmärtänyt eräitä aikuisten kuvioita.

      Poista