Lucky Luke: 20. ratsuväkirykmentti, Morris ja Goscinny

Lucky Luke: 20. ratsuväkirykmentti, Le 20éme de Cavalerie, 1971, Otava 1985 (ensipainos 1977), sivumäärä 47.

Morris eli Maurice de Bevere (1923 - 2001) oli Lucky Luken isä. Ensimmäiset Lucky Luke -tarinat syntyivät 1947. Vuonna 1948 belgialainen Morris kävi USA:ssa katsomassa Villin Lännen miljöitä, tai mitä siitä oli enää jäljellä. Morris otti sarjakuvan perustaksi perinteisen mallin, jonka hän pelkisti. Morriksen sankari Lucky Luke on yksinäinen cowboy, joka ampuu varjoaan nopeammin, takakannessa on kuva. Lucky Luke on varsin nuhteeton, ja jää monesti muiden hahmojen varjoon. Lucky Lukella on huippuälykäs hevonen Jolly Jumper.

Rene Goscinny (1926 - 1977) alkoi tekstittää Lucky Lukeja vuonna 1955 ja teki näin aina kuolemaansa saakka. Morris jatkoi kuitenkin Lucky Luken julkaisemista Goscinnyn poismenosta huolimatta yksin tai jonkun muun tekstittäjän kanssa.

Lucky Luke -tarinat jakautuvat karkeasti kolmeen kategoriaan, esitellään lännen legendoja kuten Calamity Jane, Jesse James ja Billy the Kid, toinen kategoria on tarinat, jotka liittyvät uudisasutuksen leviämiseen, lennättimen vetäminen (Laulava lanka), vankkurikaravaanit, Ryntäys Oklahomaan rautatien tekeminen (Kiskot yli preerian) sekä erilaiset huijaukset, kolmannen kategorian muodostavat Lucky Luken ja Daltonien yhteenotot, josta bloggaus täällä.

Morrisin ja Goscinnyn Lucky Luke -albumi 20:s ratsuväkirykmentti on kelpo lännen seikkailu ratsuväkirykmentin toiminnasta ja intiaanisodista eli tavallaan kuvaa sekä uudisasutusta, mutta myös lännen legendaa, sillä "Ratsuväki tulee viime hetkellä apuun" on hyvin perinteinen mielikuva. Tämä albumikin on hyvin perinteinen, kuten koko Morrisin sarja. Tämä on ollut siis tekijöiden tarkoituskin ja huumori ja tunnelma toimivat. Kriitikoita ehkä tyydyttää se, että intiaanien työntäminen reservaatteihin kyllä albumista selvästi ilmenee.

Juoni on lyhykäisyydessään seuraava: uudisasutus ei etene, intiaanit ampuvat ensin nuolia ja sitten kiväärillä, jolloin eräänkin hattukauppiaan hatut ovat reikäiset. Intiaanit on ajettu reservaatteihin, mutta levottomuuksia silti on. Ratsuväkirykmentti ei ole kovinkaan diplomaattinen tilanteen selvittäjä ja hallitus lähettää paikalle ongelmat selvittämään Lucky Luken. Intiaanien joukossa on ratsuväkirykmentistä poispotkittu Derek Floyd, joka myy intiaaneille kivääreitä ja haluaa sotaa hyötyäkseen siitä itse. Rykmentti piiritetään, ja varustevajat sytytetään palamaan. Lucky Luke ja nuori ratsumies MacStruggle kaivavat tunnelin ja hakevat apua. Avun jälkeen tilanne rauhoittuu ja lopulta solmitaan rauha, ja uudisasutus voi jatkaa leviämistään.

Albumi on varsin hauska, hauskuus tulee karikatyyrisistä hahmoista.

Vasemmalla oleva eversti MacStruggle on tyypillinen kovaan ulkoiseen kuriin uskova ammattisotilas, kasvonpiirteet ovat ankarat ja rasvaprosentti on alhainen.

Kersantti on tyypillinen aliupseeri, nenä on rustoittunut,  ja mies on vahva kuin härkä, ja hänellä on kova ääni.

Everstin on terävä poika, jota isä koko ajan simputtaa ja rankaisee, on kuvattu asialliseksi, puku on moitteeton, mutta ilme on "kiltti".

Rykmentin univormut pesee, silittää ja tärkkää ahkera kiinalainen Ming Li Foo, kuvassa oikealla.

Albumissa on muitakin perinteisiä hahmoja kuten hattukauppias Jeremiah Fowler, intiaanipäällikkö Keltainen koira, ja rappeutunut valkoinen Derek Floyd, kaikki on kuvattu hienosti.

Albumin käyttövoimana on pitkälti isän armottoman everstin simputus omaa poikaansa kohtaan. Poika saa rangaistuksia milloin mistäkin ja joutuu kuorimaan perunoita, ja isä tarkastaa, ovatko perunankuoret sopivan kokoisia. Lisäksi poika on poistumiskiellossa, joutuu kiillottamaan kaikkien saappaat, ja saa seuraavaksi rangaistuksen siitä, että muut saappaat ovat kiiltävämpiä kuin omat. Poika myös tarjoilee vieraille. Isä ei halua, että joku voisi väittää, että poikaa suositaan. Poika kuitenkin lähtee piirityksen aikana Lucky Luken mukaan, ja onnistuu tehtävässään ja saa kunniamerkin kenraalilta, mutta arki alkaa rykmentissä ja poika saa uudestaan isältään rangaistuksen albumin päättösivulla pojan hyvästellessä Lucky Luken, joka tapansa mukaan ratsastaa auringonlaskuun.

Albumissa revitään paljon huumoria intiaanien rauhanpiipun polttamisesta ja muiden huonovointisuudesta. Tupakointi onkin vaarallista. Kiinalainen kuvataan erityisen ahkeraksi. Kaikkien ongelmien syyksi myös kaikkien biisonien metsästäjäksi kuvataan rappeutunut entinen sotilas, vaikka itse systeemi kaiketi ajoi asutuksen länteen ja metsästykseen osallistui useampikin valkoinen mies.

Motiivi blogata tästä on Kirjankansibingo, ajattelin saada tästä keskiruudun eli kengät, vaikka kyseessä ovat ratsastussaappaat. Toisaalta ratsusotilaan lantio ja länkisääret muodostavat hevosenkengänmuotoisen kuvion, jonka välistä näkyy Lucky Luke, erittäin taiteellinen ja nerokas kansi.