Jansson Tove: Taikatalvi

Jansson Tove: Taikatalvi, suomentanut Laila Järvinen, 1958 Trollvinter, viidestoista painos, 132 sivua ja sisällys. Kansikuvaa on analysoitu täällä.

Tove Janssonin Taikatalvi on muumikirjoista monen suosikki ja se on todella laadukas myös kuvituksen suhteen. Teoksessa on kansikuvan ja kartan lisäksi 71 mustavalkoista kuvaa, osa sivun kokoisia. Kuvat ovat itsessään upeita taideteoksia ja tukevat tarinaa.

Taikatalvi on jaettu kuuteen lukuun eli juoni lyhykäisyydessään on seuraava:

Lumen peittämä salonki -luku kertoo kuinka turve palaa kellarissa, ja Muumipeikko herää ensimmäisenä muumina talveen. Kaikki on kuollutta, valkoista, kylmää, ja kasvaa lunta, mutta lumi myös pyöreyttää maisemaa.

Noiduttu uimahuone -luku kertoo, kuinka Muumipeikko tapaa Tuu-tikin (kirjoitusasu teoksessa väliviivalla kirjoitan eteenpäin Tuutikki) lumilyhdyn äärellä laulamassa, ja miettimässä ovatko revontulet olemassa vai näkyvätkö ne vain.
Pikku Myy herää Vauvaravinto osakeyhtiön pahvilaatikosta (nukkuvatko ihmisetkin talviunta). Pikku Myy alkaa heitellä lumipalloja ja laskea mäkeä. Tuutikki vie Muumipeikon uimahuonelle, jossa hän asuu kahdeksan näkymättömän päästäisen kanssa ja monta arvoitusta on, yksi kielletty on kaapissa.

Suuri pakkanen. Muumipeikko havahtuu tavaroiden katoamiseen muumitalosta. Hopeatarjotin, kahvimyssy ja Pikku Myy löytyvät, tavaroista osa on siis Pikku Myyllä. Tuutikki tekee lumihevosen Jäärouvaa varten, ovat sisällä, Orava kohtaa Jäärouvan ja jäätyy.

Ne salaperäiset
Turvetta ja puutarhasohva pinottu keoksi. Nuotio (=kokko) tehdään, koska huomenna tulee aurinko takaisin.
Tuutikki onkii kalasopan aineksia. Muumipeikko talviahdistuksessaan avaa kaapin ja päästää pienen pitkäkarvaisen ja harmaan otuksen pois kaapista, "rotta" on muumipeikon esi-isä, joka muuttaa muumitalon lamppuun, ja kaakeliuuniin ja kalustaa talon uudestaan.

Yksinäiset vieraat
Vilijonkan ruuat on syöty, Surku-koira nälissään, molemmat tulevat laaksoon. Laaksoon tulee myös reippailija-Hemuli torvineen ja urheiluharrastuksineen. Kysyy slalomia, mutta muumitalon pienessä raitiovaunussa asuu vain Salome. Hemuli urheilee, muut haluavat olla omissa oloissaan. Muumipeikko yrittää laskea mäkeä painostuksesta. Tuutikki ja Muumipeikko huiputtavat Hemulia lähtemään, alkaa suuri lumipyry. Hemuli hakee vanhat tennismailat ja tekee lumikengät, ja etsii kadonneen ötökän Salomen. Seestyy, kaikki ovat lumisotaa. Surku toteuttaa haaveensa liittyä susilaumaan, mutta Hemuli pelastaa hänet, ja Surku saa isännän.

Ensimmäinen kevät
Tuutikki kääntää lakkinsa (lakkinsa, ei takkinsa), kevät on tulossa, Tuutikki siivoaa uimahuonetta, sen sijaan muumitalo siivoton, ja tavaroita puuttuu. Jäät lähtevät, Muumipeikko pelastaa jäistä Pikku Myyn ja näkevät oravan. Muumipeikko vilustuu, ja äiti hoitaa viinimarjamehulla, ja käryttää suurennuslasilla filmirullaa. Kevät tulee, Tuutikki soittaa posetiivia, ja Nuuskamuikkusta odotetaan.
***
Juoni on eheä, mutta kirjan teho on kuitenkin tunnelman luomisessa, Muumipeikon tunteissa kylmässä autiossa lumimaailmassa, ja talvisen autiuden kuvauksessa. Siitä, miten otetaan haltuun epävarmuuden ja yksinäisyyden tunteet, miten elää ajassa, joka on muilta muumeilta kokematta, miten elää vastakohtamaailmassa.

Lisäksi teoksessa on monta psykologista aspektia: 
Muumipeikko herää talveen outoon, pimeään ja kylmään, hän joutuu sopeutumaan ja pärjäämään yksin. Muumipeikko selviää. Hän hakee kontaktia moneen otukseen, mutta yhteyttä ei synny, sillä Muumipeikko on liian kärsimätön.Muumipeikko ei pysty nukkumaan, ei voi kontrolloida unirytmiään, ei saa muita hereille. Hän ei ymmärrä talvea, eikä hyväksy sen ilmiöitä, mutta hän on oppimisen tiellä.

Tuutikin viisaus on hiljaista ja syvää. Hän myötäilee vuodenaikojen muutosta, ja on hieman taikauskoinen: keskitalven kokko, ja Lumihevonen. Tuutikin käsitys omistusoikeudesta on hieman erikoinen. Tuutikki edustaa talvella Muumipeikolle sitä, mitä Nuuskamuikkunen on kesällä. Tuutikin suhde talven eläimiin on sama kuin Nuuskamuikkusen kesän ilmiöihin. Muumipeikko on rauhattomampi ja vastuuntuntoinen, ja vastuun otto näyttäytyy kontrollin haluna, kun taas Tuutikki ja Nuuskamuikkunen ovat zeninsä sisäistäneet, mukautuvat maailmaan, eivätkä murehdi turhasta. Muumimammakin heittäytyy hetkeen, ja polttaa filminauhaa suurennuslasilla.

Reippailija-hemuli, Surku, Salome ovat ulkopuolisia. Niin viisas kuin Tuutikki onkin, hän ei voi sietää liian reipasta Hemulia, ja usuttaa Muumipeikon karkottamaan tämän narraamalla huimempiin mäkiin. Salome puolestaan ei hyväksy Hemulin mollaamista. Surku puolestaan halajaa epärealistisesti susien luo. Vyyhti päättyy onnellisesti, sillä Surku saa Hemulista isännän ja Hemuli pelastaa Salomen ja sittemmin Surkun. Hemulin hyvänä puolena on suora luonne, eikä Hemuli ole pitkävihainen.

Omistusoikeus on muillakin vierailla kyseenalaista, muumitaloon kokoonnutaan ja ruuat syödään ja tavarat pihistetään. Kesän aallot tuovat sitten tämän ideologian mukaan uutta tavaraa. Muumien omistamisfilosofiaa olen käsitellyt täällä.


***
Uusia otuksia Muumipeikon, Muumiperheen, Pikku Myyn, Tuutikin, ja Mörkön lisäksi ovat teoksessa ainakin: Tiskipöydän alla otus, jolla harjaksiset kulmakarvat, orava, kahdeksan näkymätöntä päästäistä, susia, evakkosiili, Jäärouva, esi-isä, Surku-koira, Vilijonkka, Kampsu, Salome, ja ja reippaileva ja avannossa käyvä Hemuli.

Ruokia on mainittu ainakin seuraavat: kuusenneulasia, käynyttä puolukkamehua, tomuisia näkkileipiä, jauhoa, sokeria, kalaa, karpalohilloa (ei käy kaupaksi), mansikkahilloa (käy kaupaksi), ja viinimarjamehua (=lääkettä vilustumiseen). Taikurin hatussa eli kesällä syödään pannukakkuja ja vaapukkamehua, ja kalaa sekä voita.
***
Tästä kirjasta todella pidän.
***
Omituinen käännös:
"Hän laittoi heti lumipallon ja heitti sillä osuvasti oravaa". Yleensä lumipallo tehdään, mutta heittää osuvasti, on sangen osuva oivallus hosuvassa virkkeessä.
***

Englanninkielisen kannen kuva on tälläinen. Luin tämän englanniksikin

Muumilaakson pelistä otin talvikartan printscreenillä ja pienensin sitä

Lyhennelmä kirjasta on alemman kuvan näköinen. Siinä on "vain" Oravan ja Jäärouvan seikkailut tekstinä ja kirjan kuvin

******