Jean Rhys: Siintää Sargassomeri

Jean Rhys: Siintää Sargassomeri, WSOY 1968, Wide Sargasso Sea, 1966, 203 sivua esipuheineen, kirjaston kirja, ensimmäinen painos, kaunis kansikuva, jota olen analysoinut lopussa.

Siintää Sargassomeri romaanin pohjaksi on hyvä lukea Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre), missä Jane Eyre kotiopettaa Edward Rochesterin kasvattia ja kartanossa oleilee piilotettuna hänen karibialainen vaimonsa Bertha.

Siintää Sargassomeri kirja on kertomus Berthan asioista Karibialla ja osin hänen silmin. Rochesterin mukaan Bertha on hullu, lähtöisin hullujen ja juoppojen suvusta, mutta kuitenkin hän nai Bertha Antoinetta Masonin Spanish Townissa Jamaikalla, jonka vaimon piilottaa tietoisesti Thornfieldin kartanon ullakolle. Tarina etenee eri kertojien silmin eteenpäin. Teoksessa Berthan järjen valo sammuu, ja se ilmenee tekstissä tuoksuin, värein ja valoin.

***
Siintää Sargassomeri -teos on kolmiosainen tarina, jossa päähenkilö esitellään Antoinette Coswayksi. Mason sukunimi selittyy äidin solmimalla uudella avioliitolla ja Bertha nimi tulevan aviomiehen mieltymyksellä toiseen nimeen.

Ensimmäinen osa on Antoinetten (Berthan) muistelua lapsuudestaan, äidin muuttumisesta, villiintyneestä puutarhasta, jossa "kuolleiden kukkien lemu sekoittui raikkaaseen elävään tuoksuun". Ordideat tuoksuvat äitelältä.Coswayt asuvat brittiläisessä Länsi-Intiassa, jonka sokeriruokotuotanto on perustunut plantaasiorjiin. Kun 1830-luvulla britit kielsivät orjuuden, siirtomaan väestölliset suhteet muuttuivat. Coswayn perhe oli köyhtynyt, ja kertojan mukaan mustat ovat muuttuneet röyhkeiksi. Musta lapsi sanoo: "Katsokaa mustaa englantilaista. Katsokaa valkoisia n-sana" s.21. Yritän välttää tuota n-sanaa, mutta nyt sitä käytetään myös valkoisista, ja nimitys on keskeinen koko romaanin kannalta, kuin myös värillisten asema. Coswayt ovat asemassa, että myös englantilaiset nimittävät heitä valkoisiksi neekereiksi (=n-sana) eivätkä päästä piireihin. Plantaasit rappeutuvat. Antoinetten äiti on leski, joka avioituu Mason nimisen miehen kanssa. Masonin mielestä "he (siis mustat) ovat aivan liian laiskoja ollakseen vaarallisia" s.31. Mason on paha rasisti, joka on tullut keräämään vain rahaa siirtomaahan. Masonin teorioista huolimatta tilanne kärjistyy ja mustat kivittävät perhettä ja polttavat näiden talon, jolloin Antoinetten sairaalloinen Pierre-veli menehtyy. Antoinettea isketään kivellä päähän. Parannuttuaan Antoinette menee luostarikouluun, jossa taivaan ja helvetin, mustan ja valkoisen rajat olivat jyrkät. Luostarikoulun jälkeen Antoinette naitetaan nuorelle rahanahneelle Edward Rochesterille Spanish Townissa. Kuherruskuukausi päättyy pimeään, ja alkaa Berthan matka ullakolle Englantiin ...

Avaintapahtumia
Panettelukohtaus koulumatkalla ja törkykirje ovat eräitä avaintapahtumia, jotka suistavat Antoinettea kohti pimeyttä.
Ensimmäinen näytös kerrotaan sivuilla 48-50 romaanin ensimmäisessä osassa. Perheen talo on poltettu, ja Antoinette asuu tädin luona, hän on menossa ensimmäistä kertaa luostarikouluun. Värillinen poika seurassaan musta tyttö tulee koulumatkalla panettelemaan Antoinettea ” Katsokaa hullua tyttöä. tätisi pelkää pitää sinua talosssa”. Poika on rumaihoinen, jolla on kalansilmät ja punainen tukka s-48-49, 50  "serkkuni Sandi", eli värillinen Antoineten sukulainen tulee apuun, Sandi on puolestaan hyvä. Myöhemmin ilmenee, että Antoinetten isällä on äpärälapsia useita myös tämä Sandi, ja oletettavasti myös tämä panettelija.

Toinen näytös sattuu häämatkalla. Edvard saa ilkeän törkykirjeen, jossa kerrottiin, että ”vaimonne on Cosway … perhe pahoja ja iljettäviä orjanomistajia ... siinä perheessä on hulluutta .. minä olen vaimonne veli".
Panettelukirjeen jälkeen Edward ottaa orkideavanan ja polkee sen maahan. Aiemmin hän on verrannut Antoinettea orkideaan.

Romaaniin luonteeseen kuuluu, että tapahtumia ei hirveästi selitellä, tämän yhteyden koulumatkan ja törkykirjeen välillä päättelin lukiessani romaanin toista kertaa. Minusta kirjeen kirjoittaja voisi olla kadulla liikkunut poika, vaikka sitä ei avata, ja musta tyttö olisi Amelié, joka oli häämatkalla Edward Rochesterin palvelijana. Ameliésta kirjoitetaan ”ilme täynnä pahansuopaisuutta”, kirjeet välitetään Amelién kautta, ja hän tietää Danielin, joka on äpäräpojan nimi. Sivulla 129 kuvataan Danielin Boydin (”Cosway”) "laihat keltaiset kasvot", niihin sopisi aiemmin kuvatut silmät. Daniel myöntää isänsä vapauttaneen äitinsä orjuudesta, mutta panettelee, että ”syntisen ilkeyden takia”. Hän herättää mustasukkaisuutta Edwardissa kertomalla, että ette ole ensimmäinen joka suutelee vaimonne kasvoja. Antoinetten mukaan, hän on velipuoli, pieni ”keltainen rotta, joka vihaa kaikkia valkoisia ja eniten minua”.

Toinen avaintapahtuma on Antoineten uni, jonka hän näkee kolmesti, ja jo luostarikoulussa. Siinä hänellä on valkoinen ja kaunis puku ... mutta näkee edessään ylöspäin johtavat portaat.... näkee unta, että on helvetissä, tulkitsee myöhemmin itse, että se on Thornwoodin ullakko ja sen portaat.

Christophine, musta palvelija, nostetaan esille mahdollisten noitataitojensa ansiosta. Teoksessa kuvataan muutama "zombietapaus". Minusta Christophine on etupäässä Antoinneten puolella, ja näki Rochesterin motiivit jo ensi tapaamisella. Vaikka kuherruskuukausi mieltyy aluksi "onnelliseksi ihanassa kuherruskuukausitalossa" s.67 sekä "ihanan häämatkamme alkupisteessä". "Aurinko työntyi esiin pilvien takaa ja takanamme olevasta vehreydestä nousi höyryä". s.70. Rochesterin avioitumisen motiivina on vain raha. "kolmekymmentätuhatta puntaa on maksettu minulle ilman kysymyksiä tai ehtoja", isälleen hän kirjoittaa monesti ja esimerkiksi "En tuota häpeää sinulle (isä) enkä veljelleni, jota rakastat". Eli ei mene töihin, eikä hanki rahaa muulla epäilyttävällä tavalla, vaan teki oivat naimakaupat, josta raportoi isälleen "Isä kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan" s.78.Tämän rahan toisessa romaanissa hän hummasi Euroopassa naikkosiin.

Tulipalot ja tuli on myös tärkeä, Antoineten äidin uusi avio-onni loppuu tulipaloon. Tulipalo ja tulta on muuallakin, se on merkittävä symboli.

Aluksi kaikki olisi voinut onnistua "Kaikki on kirkkaan väristä", mutta Rochester muistaa koko ajan vain näyttelevänsä "esitin osani" s.79. Hänellä olisi ollut "valkoisiin pukeutunut morsian" ja "ruokasali oli kirkkaasti valaistu" s.83, ja "kukkien tuoksu oli tukahduttavan voimakas". s.86. Rochester toteaa vain, että "olin nuori silloin. Lyhytpä nuoruuteni olikin". s.86. Vielä lyhyempi oli Antoineten nuoruus.

Kaikki siis muuttuu ja symbolitasolla se osoitetaan sivulla 90 näin julmasti ja peruuttamattomasti:
"Tarjottimella oli kaksi vaaleanpunaista ruusua, kumpikin pienessä ruskeassa maljassa. Toinen oli täydessä kukassa ja kun kosketin sitä, terälehdet värisivät … Kukkia, jotka olivat liian hauraita kestääkseen tuulta."

Avio-onneen olisi ollut mahdollisuudet, sillä symbolitasolla "paikka oli kaunis, villi, koskematon –ennen kaikkea koskematon" s.91 ja jotain tapahtuu "en rakastanut häntä, janosin häntä, mutta se ei ollut rakkautta".

Kertomuksessa on monta kertojan vaihdosta, ja eräs tapahtuu kesken sivun ja siinä ilmenee, että aviomies "nukkuu nykyisin aina pukeutumishuoneessa ja on pilkallinen".

Rahalla on sievät kasvot ja Rochesterin on pakko selviytyä Englantiin, hän nimittää vaimoaan Berthaksi.
"Älä naura noin Bertha. Nimeni ei ole Bertha, yrität muuttaa minua". s.144

Rochesterin teeskentelee uskovansa, mitä kirottu äpärä kertoi. Kirjoittaessani (kirjettä isälle?) kukko lauloi pihalla ja oli kirkkaanvihreä auringonlasku, Rochester kertoo vihaavansa kirkkaan värisiä auringonlaskuja, ja paikan kauneutta. Kukon "laulu" on minusta varsin suora vertaus kolmesti kieltämisestä.

Siintää Sargassomeri on loistava teos, en ole vähän aikaan lukenut näin hyvää. Se on intensiivinen kuvaus Antoinette Coswaysta, joka kahlehdittiin Englantiin Bertha Masonina (Rochester). Lukija luultavasti tietää lukemansa perusteella Berthan ankean kohtalon etukäteen. Romaanin rakenteessa tämä tarkoittaa, että jännite valitettavasti laskee, mitä pidemmälle tarina etenee. Romaanin kolmas osa onkin enää vain viidentoista sivun mittainen kuvaus Berthan sekavista ajatuksista Thornwoodin ullakolla, ”pahvimaailmassa, missä kaikki on väriltään ruskeaa, tai tumman punaista tai keltaista, jossa ei ole lainkaan valoa”. Bertha elääkin pimeässä ja näkee harhoja, ja sitten välähtää hämärässä vintissä, ja tulipalo leimahtaa. Tarina on loppu.

Romaanin heikkous on sen linkittyminen toiseen teokseen. Kummallista oli myös Antoinetten varsin nopea sekoaminen, ellei tästä ole viitteitä jo alussa (vrt. kertojaratkaisut). Yllä oleva analyysi ei tuo sitä esille, että edes tosiasioilla tai asioita, jotka voivat olla totta, ei ole merkitystä. Tärkeintä teoksessa ovat värit ja tuoksut sekä valon hämärtyminen mutta myös valoisuuden kaunis kudelma.

Tämä romaani on loistava.
***
Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, WSOY 1968, Wide Sargasso Sea, 1966, 203 on kirja, joka taustoittaa Kotiopettajaren romaanin hullua vaimoa Berthaa, jonka oikea etunimi on tässä Antoinette. Kirjanurkan puolella on arvio täällä.

***

Kansikuvan tarkastelukulma vasemmalta alhaalta, naisella apea ilme hän on hämärässä puutarhassa yksin, silmät puoliummessa, kukka kädessä villiintyneessä puutarhassa, taustalla hökkelin kattoa, kuvassa on myös kontrasteja, vaikka hieman hämärä niin etualan kukat ovat ainakin puolivalossa. Kuvassa on ainakin vihreän, sinisen, punaisen ja keltaisen eri sävyjä, lisäksi on violettia ja mustaa.

Siintää Sargassomeri on kolme osainen kertomus, miksi "Bertha" on hullu, ja miksi hän on Edward Rochesterin vaimo. Naimakaupan perinmäisenä syynä olivat Edwardin rahantarpeet, ja sekoamisen syy oli osittain siinä, että Edward ei rakastanut "Berthaa".

Siintää Sargassomeren ensimmäinen osa on Antoinette (Berthan) muistelua villiintyneestä puutarhasta, jossa "kuolleiden kukkien lemu sekoittui raikkaaseen elävään tuoksuun". Ordideat tuoksuvat äitelältä  brittiläisessä Länsi-Intiassa 1830-luvulla, missä Coswayt asuvat.

Teoksessa annetaan syitä, miksi Bertha olisi voinut menettää järjen valon, mutta tunteen kehittymistä seurataan hienosti värein, ja niiden pikkuhiljaista tummumista.

Seuraavissa kohdin on värejä tai tuoksuja

Keitimme vihreitä banaaneja

Sinisiä, valkoisia ja punajuovaisia kiviä.

Äiti sai rahaa valkoiseen. ja vaaleanpunaiseen musliiniin

Tunsin toisen hajun palaneen tukan s38

Vihreä seinämä   … sinivihreää merta s.72

Bambukouru siitä virtaava vesi oli hopeansinistä  … vesi oli kylmää, puhdasta ja makeaa kauniinväristä vihreää lehteä vastaan… Maa on punaista huomaatko s.73

Värjätty sinisellä ja punaisella s.76
Kaikki on kirkkaan väristä.s.79

Valkoisiin pukeutunut morsiameni

Ruokasali oli kirkkaasti valaistu s.83

Kukkien tuoksu oli tukahduttavan voimakas, s.86

Kirjan loppuosassa Antoineten maailma on jo tumma
Taivas pilkotti tumman sinisenä tumman vihreiden mangon lehtien välistä

Hän se on jolta on aurinko himmennyt

Edwardille sen sijaan elämä hymyilee, vaikka Jane Eyrelle myöhemmin toisin väittää. Berthan seottua Edwardin tuntemuksia Länsi-Intiasta lähdön hetkellä
Vihaan kirkkaan värisiä auringonlaskuja, vihaan paikan kauneutta.s.185.
Edward ei olisi tämän mukaan ansainnut Jane Eyrea.

Romaanin kolmas osa on enää vain viidentoista sivun mittainen kuvaus Berthan sekavista ajatuksista Thornwoodin ullakolla, ”pahvimaailmassa, missä kaikki on väriltään ruskeaa, tai tumman punaista tai keltaista, jossa ei ole lainkaan valoa”.

Bertha elää siis pimeässä ja näkee harhoja, ja sitten välähtää hämärässä vintissä, ja tulipalo leimahtaa.

Tarina on loppu.

***
Anekdoottina mainitsen, että sana meri oli aika vähän mainittu, muistan vain varmasti yhden. Sargassomeri sanaa en muista kuin nimessä.