Johannes Lahtela: Samuli, pimeydestä valoon, Otava 2021, sivumäärä 272.
Samuli Edelmann (s. 1968) suosittu laulaja ja näyttelijä syntyi Porissa, mutta perhe muutti Helsinkiin, jossa Samuli tutustui vanhempien töiden kautta sekä teatteriin että musiikin tekemiseen. Lapsuus oli onnellinen. Tämä kerrotaan Johannes Lahtelan kirjassa, mutta kirjan vahvana pohjavireenä ovat päihteet tai alkoholi, addiktioiden tunnistaminen ja usko.
Olin luonnollisesti tietoinen Samuli Edelmannin muusikon urasta, tv-sarjoista, elokuvista ja alkoholin käytöstäkin. Sen sijaan se oli yllätys, kuinka paljon uran alkuun liittyivät päihteet, mutta vielä yllättävämpää oli minulle se, kuinka kauan Samuli on ollut ilman päihteitä.
TV-sarjoista parhaiten tiedän Irtiottoja sarjan (2003), jossa Samuli Edelmann näyttelee alkoholistinäyttelijä Eero Malmbergiä. Edelmann oli tuolloin jo raitistunut. Hahmo ei ole aivan päähenkilö, mutta loistava suoritus. Sarja oli erinomainen, siinä pääosissa olivat Mikko Kouki, Vera Kiiskinen, Laura Malmivaara, Matleena Kuusiniemi, Auni Tuovinen, Matti Ristinen, Susanna Anteroinen ja Janne Virtanen. Sivuhenkilöinä käsikirjoittaja Paavo Wesrerberg, Hannele Lauri, Jasper Pääkkönen ja Peter Franzen.
Edelmann oli pääosissa Minä ja Morrison -elokuvassa, jossa on myös päihdevire.
Kirjan on kirjoittanut Johannes Lahtela, joka tuntee Samulin hyvin.
En lähde kertomaan kenenkään yksityiselämästä, mutta kirjan sisällöstä löytyy netistä aivan riittävästi tietoa. Minulle kirja oli sekä valaiseva että ahdistava. Kirja on syntynyt varmastikin keskusteluiden pohjalta.
Kirjan lopussa on Samulin "CV", komea ura. Valokuva-osio on myös erittäin hyvä.
Kirjassa puhutaan Spiritus fortuksesta. Pirtu on Spiritus fortis, eikä Spiritus Fortus.
Kirja löytyi kahden euron laatikosta.
*****
Johannes Lahtela on kirjoittanut muutamia elämänkertoja, olen blogannut näistä vain Redramasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti