torstai 22. syyskuuta 2016

James Fenimore Cooper: Hirventappaja


James Fenimore Cooper: Hirventappaja, The Deerslayer 1841, Uuno Helveen suomentama, WSOY 1966, NTK 29, sivumäärä 18.

Taustaa Nahkasukka -sarjasta ja James Fenimore Cooperista
Tämä Hirventappaja -kirja on Nahkasukka-sarjan ajallisesti ensimmäinen kirja, mutta kirjoitettu viimeiseksi vuonna 1841, Hirventappaja -seikkailu tapahtuu kesällä  1740, jolloin Nataniel Natty Bumppo on noin 20-vuotias. Nahkasukka sarjan kuuluisin teos on Viimeinen mohikaani on kirjoitettu 1826. Seuraavana vuonna 1827 ilmestyi sarjan ajallisesti viimeinen osa eli Ruohoaavikko, joka kertoo Nattyn vanhuuden seikkailuista ja kuolemasta 1800-luvun alussa. Haukansilmä -kirja on kirjoitettu vuonna 1840. Sarja ei ole ilmestynyt aikajärjestyksessä. Ensiksi (1823)  on kirjoitettu teos Nuori kotka ja vanha metsästäjä jota en ole koskaan lukenut. Nämä ovat alkuperäisiä ja legendaarisia intiaanikirjoja, joissa pohditaan eri ihmisryhmien asemaa ja toimintaa, kun valkoiset asuttivat Amerikkaa. James Fenimore Cooper (1789 - 1851) syntyi New Jerseyssä ja muutti New Yorkin lähelle. Intiaaneja oli silloin enää hyvin vähän jäljellä. Häntä kuitenkin kiinnosti intiaanien elämä. Fenimore-Cooper sai potkut koulusta ja oli merillä, kunnes 1820-luvulla "rupesi kirjailijaksi".

Hirventappaja on yksi monista delawarien antamista lempinimistä Natty Bumppolle, joka on tarinan keskushahmo ja sankari. Natty tapaa Harry Hurryn, sota on alkanut ja Natty tapaa Chingachgookin, joka on mohikaanipäällikkö, joka kuitenkin asuu delawarien kanssa, saman heimon joukossa on myös Natty elänyt.

Järvellä asuu valkoinen Tom Hutter, jonka pojan intiaanit ovat tappaneet. Tomin kanssa asuvat hänen tyttärensä hehkeä Judit ja nuorempi Hetty. Perhe asuu jonkinnäköisessä veneessä, mihin on vaikea hyökätä.

Harry ja Tom lähtevät mingojen leiriin tavoitteena saada intiaanien päänahkoja, sillä kuvernööri on luvannut rahaa niistä. Hirventappaja ei halua sotia eikä tappaa turhaan ja jää järvelle. Tom ja Harry joutuvat vangiksi.

Hirventappajan vastuulla on siis tyttöjen turvallisuus, hänen avukseen saapuu Mohikaanien päällikkö Chingachgook. Hetty, joka on pihkassa Harryyn, lähtee uhkarohkealle vapautusmatkalle, jossa tapaa intiaanikaunottaren Wah-ta-Wahin. Hettyn vapautusstrategia on koittaa puhumalla saada miehet vapaaksi.

Hettyn haihattelu päättyy lopulta huonosti. Kuolema kohtaa. Myös hänen isänsä menettää ensin päänahkansa ja sitten hengensä. Judit tarjoutuu vaimoksi Nattylle, mutta Natty ei halua avioitua, sillä hän ei tunne rakastavansa Juditia, joka on kaikkien muiden miesten rakkauden kohde.

Kirjan juoni on minusta erittäin sekava, sillä intiaaniheimoja pyörii järven lähellä useita, vangiksi joutuu jopa Natty, mutta onnistuu pääsemään vapaaksi. Juditin ja Hettyn alkuperään liittyy arvoitus, joka on kätketty arkkuun, jonka sisältöä eritellään. Olen aloittanut tätä kirjaa vuosien kuluessa pariin kertaan, mutta olen jäänyt alkulukuihin, mutta nyt luin tarinan viimeiseen sivuun asti.

James Fenimore Cooperin Hirventappaja on hyvän nahkasukkasarjan ajallisesti ensimmäinen osa. Nuorten Toivekirjaston kansi on minusta erittäin hieno.

Takkutukka on käsitellyt aihetta NÄIN hienosti.

8 kommenttia:

  1. Tässä on tosiaan hienompi kansi kuin pari vuotta sitten Jalavan 2014 julkaisemassa uudistetussa painoksessa, jonka luin pitkästä aikaa uusiksi. Kaikki "Nahkasukka"-sarjan teokset olivat tyttöikäisenä hiirenkorville luettuja suursuosikkejani sainhan ainoana likkalapsena olla skalperattavan valkonaaman tärkeässä roolissa naapurinpoikain villeissä leikeissä. Huomaan postauksessa todenneeni, että elämässä näemmä kuitenkin todistetusti on jotain pyhää & pysyvää: UGH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkaan juttusi, tai sen jonka olin löytävinäni tähän bloggaukseen :)

      Poista
  2. Hieno kansi täynnä vanhanajan tunnelmaa ja seikkailunhohdetta.
    Tulee peruskoulun kirjasto mieleen lapsuuden ajoilta :)
    Itse tosin luin tyttökirjoja.

    VastaaPoista
  3. Jossain vaiheessa pitäisi varmasti lukea jotain näistä Fenimore Cooperin kirjoista...ovatko nämä kuinka itsenäisiä teoksia, vai pitääkö lukeminen aloittaa Viimeisestä mohikaanista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai sillä ole väliä mistä aloittaa, viimeinen Mohikaani on minusta paras ja dramaattisin, mutta Haukansilmäkin on hyvä ja miksei Ruohoaavikko. Tämän lukeminen oli jostain syystä tervaa.

      Poista
  4. Kansikuva on sellainen, että herättää minunkin mielenkiintoni, mutta niin kiinnostunut kuin intiaaneista olenkin, nämä teokset eivät ole oikein sytyttäneet. Viimeisestä mohikaanista olen nähnyt pienen pätkän elokuvana ja tuo kohtaus on jäänyt mieleeni erittäin kuvauksellisena-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä on se hyvä, että tuolloin (kirjoittamisajankohtana) kuitenkin oli vielä villejä intiaaniheimoja, en ole tähän resrvaattiasiaan perehtynyt, mutta luullakseni intiaanireservaatteja on edelleen toiminnassa joitain satoja?

      Poista