sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat


Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat, Wsoy.

Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat on viimeinen osa neliosaisesta kertomuksesta, jossa aiempia osia ovat Pikku naisia, Viimevuotiset ystävämme ja Pikku miehiä.

Pikku naisten tarinassa Marchin perheeseen kuuluvat äiti ja sisällissodassa ollut isä, ja tyttäret ikäjärjestyksessä vanhin eli Meg, Jo, Beth ja Amy. Naapurissa asuu isoisänsä kanssa Laurie. Marchit ovat köyhtymässä tai köyhtyneet, mutta Laurie on varakas. Lapsista Beth on menehtynyt ja tämä tarina kertoo lähinnä muiden tytärten lapsista. Varakkaisiin naimisiin päätyi tytöistä Amy, joka minusta on lopulta reippain tytöistä ja sai siis Laurien. Jo avioitui  professori ”Fritz” Bhaerin vanhan pedagogin kanssa, poikia heillä on kaksi eli Rob ja Teddy. Meg eli Margaret on mennyt naimisiin John Brooken kanssa, joka on ollut Laurien kotiopettaja. Megillä on kaksoset Daisy ja Demi.

Tämä Plumfieldin pojat -teoskappale on vaimoni, se on vuodelta 1969 uudistettu ja lyhennetty (?!) suomennos 210 sivua ja Marchin perheen tarinan viimeinen osa. Alkukielellä teos on nimeltään Jo's boys, joka minusta on osuva napakka nimi. Suomentajia on peräti kaksi eli Elma ja Aarni Voipio, eli taas eri suomentajat. Minusta eräissä paikoissa suomennos ei ole ehkä tätä päivää vaan jättää väärinymmärryksen mahdollisuuksia, mutta minusta teos ja  uomennos ovat muuten aivan loistava.

Vanhat ajat ovat takana ja kymmenen vuoden kuluttua Jo tarkastelee kasvun hedelmiä. Pojat ja tytöt ovat löytämässä paikkansa ja elämänkumppaninsa, ja osa avioituu, osa ei. Trio opiskelee lakia, Nan ja Tom suuntautuvat lääketieteeseen, Nat jatkaa viulunsoittoa ...

Minusta tällä tarinalla on paikkansa, sillä teoksessa kerrotaan miten kaikkien käy lopulta.

Teemat ovat hyvä kasvu, puutarhurina kasvattaminen ja eräitä arkipäivän viisauksia:

s. 14 Parasta, ettei odota mitään, sillä nuoret kulkevat omia polkujaan. Tässä myös peilataan tätä puutarhurivertausta kasvatukseen ja hyvän kodin merkitystä, ja rakastavien henkilöiden esim. orpo-poika Danin kohdalla, jossa maaperä on ollut varsin karu.

s. 15 Demillä on kolme henkivartijaa -hyvät periaatteet, tyylivaisto ja viisas äiti, luulin, että puhutaan tytöstä, mutta Demi on koko nimeltään Demijohn.

Luvussa kolme on kiinnostavaa Jon kirjailijan ura ja innokkaat fanit, koska sehän on selvästi Alcottin oma tarina, mistä hän kirjoittaa ss. 30-31  ..kunniahimoiset unelmat oli tuottanut katkeran pettymyksen. Sen sijaan tämä vaatimaton kertomus, joka oli kyhätty muutaman dollarin toivossa joutui odottamatta myötätuuleen ...kovia sanoja, kun selvästi on puhe teoksesta Pikku naisia. Pitääkö teoksen olla niin kunniahimoinen, että normaali tyttö tai poika ei sitä ymmärrä. Minusta monet klassikot ovat varsin yksinkertaisia juoneltaan. Esimerkiksi Nalle Puh on varsin yksinkertainen teos, mutta kerroksittainen loistava jopa filosofinen Milnen hengentuote. Tästä huomiosta seuraa kaksi asiaa: esikoisromaani voi olla puuttellisista taidoista huolimatta kirjailijan paras teos, jos aihe on osuva, on ollut oikea flow-tila.

Alcottin viisaudet jatkuvat
Amystä: "olla hyvä puoliso ja äiti uhraamatta omia erityislahjojaan" s.19

Danin kohtalo ei ollut mukavimmasta päästä, mutta hänen yhteydessään otetaan kantaa intiaanien reservaattikysymykseen, ja kannustetaan taistelemaan sorrettujen puolesta

Naisten äänioikeuden puolesta myös puhutaan kuin myös naisten ja kaikkien ihmisryhmien oikeudesta koulutukseen.

s. 70 Jo selittää
”hymyillä rakkaudelle, joka ei auennut nupustaan …
Ajatteletko noin, kysyi Nat
En, vastasi Jo"
Tämä on minusta tärkeää, miksi vanhemmat selittävät sydämen (teoksessa monesti tulehtunut elin!) asioista, joihin eivät itse usko. Jo on viisas kun uskaltaa sanoa, ettei usko siihen, mutta Nat on viisaampi kun uskalsi kysyä.

s.76 "Tulen mainiosti toimeen villipetojen kanssa, mutta ihmiset ärsyttävät minua hirvittävästi". Dan tekee minusta virheen myöhemmiin siinä, että sekaantuu toisen kaverin pelaamiseen, ja tekee siitä oman taistelunsa, mutta toisaalta maksaa siitä ison hinnan!

s.175 puhutaan herra Fröbelistä, minulle oli vielä vuosi sitten epäselvää, kuka oli herra Fröbel, mutta lastentarhan "keksijästähän" on kyse ja  Fröbelin palikatkin lienee nimensä hänestä keksineet!

Viimeinen Jon viisaus päättäköön Jokken retken Alcottilaiseen maailmaan
s 208 " Katuva syntinen tuo enemmän iloa kuin kymmenen vanhurskasta"

Alkukielellä koko kohta, josta näkyy, että kääntäminen on onnistunut kuitenkin kohtalaisen hyvin.
'Ach, we can but sow the seed and trust that it falls on good ground. I planted, perhaps, but you watched that the fowls of the air did not devour it, and brother Laurie watered generously; so we will share the harvest among us, and be glad even for a small one, heart's-dearest.'
'I thought the seed had fallen on very stony ground with my poor Dan; but I shall not be surprised if he surpasses all the rest in the real success of life, since there is more rejoicing over one repentant sinner than many saints,' answered Mrs Jo, still clinging fast to her black sheep although a whole flock of white ones trotted happily before her.


Tämäkin loistava teos on amerikan englanniksi gutenbergissä. josta lopun lainaus on poimittu.

Suositan kaikille myös miehille alcottislaiseen tyttökirjamaailmaan tutustumista.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea miehen näkemyksiä tyttökirjoista. Samoin se, että niitä lukee aikuissena ensimmaistä kertaa. Itse olen lukenut suurimman osan tyttökirjoista lapsena. Niitä on ihan kiinnostava lukea uudestaan aikuisena, mutta mukana lukukokemuksessa on aina silloin nostalgiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vauhko.
      Ymmärrän maailmaa paremmin, kun olen lukenut kirjoja, joita miltei kaikki tuntemani aikuiset naiset ovat lukeneet. Lisäksi parhaat nuorten kirjat ja lasten kirjat ovat hyviä, vaikka aikuiset eivät ehkä ole niiden ensisijainen kohderyhmä. Eräät nuortenkirjat ovat tosin menettäneet täysin hohtonsa, ja ihmettelee, onko itse tosiaan muuttunut niin paljon, että kirjat enää haukotuttavat.

      Poista
  2. Hei Jokke olipas kiinnostavaa lukea postauksiasi niin kuin sanoit Alcottilaisesta maailmasta ja hyviä huomioitasi! Ja hyvä, että suosittelet tyttökirjoja miehille aina silloin tällöin. Sukupuoleen mukaan suunnattu kirjallisuus on kuitenkin veteen piirretty viiva.

    Mutta seuraavaksi Jokke, kun siltä tuntuu, niin olisi mahtavaa jos tutustut meidän omaan suomalaiseen alcott-montgomeryläiseen Rauha S. Virtasen tuotantoon. Hänellä on nuortenkirjoja ja sitten niitä perinteisempiä tyttökirjoja, mutta kaikissa on mukana yhteiskunnallista näkökulmaa ja todella mielenkiintoisia teemoja. Siinäpä on varaa valita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Rauhalta en ole lukenutkaan mitään, piää katsoa, jos kotona on. Ajattelin lukea Nancy Burnettin teoksia niitä on muutama hyllyssä,

      Poista
  3. 'Pikku naisia' tuli vihdoin viime vuonna luettua ja itse asiassa se oli todella mukava leppoisa lukukokemus. Alcottilta voisi lukea vaikka jotain muutakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki Alcottit on minusta mukavia :)

      Poista
  4. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Olen lukenut Alcotit moneen kertaan voisin lukea ne taas kerran, ne on kirjoja, joihin ei kyllästy. Intiaaneista kiinnostunut kun olen, on Alcotin viittaus intiaanien oikeuksiin mielenkiintoinen pieni yksityiskohta.

    Minun kirjablogini löytyy täältä: http://www.sheferijm.vuodatus.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tututun blogiisi :)

      Poista