sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain



Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain, An Oldfashioned Girl 1870, suomentanut Lyyli Reijonen, WSOY 1975, sivumäärä 283.

Louisa M. Alcottin teos Tytöistä parhain on herttainen, mutta varsin perinteisiä arvoja pönkittävä. Tarina alkaa, kun bostonilainen sisaruspari Fanny ja Tom kinastelevat. Fannyn luo tulee vierailulle Polly -niminen maalaistyttö, joka on tarinan sankari: tytöistä parhain. Shawnit asuvat äveriäästi Bostonissa, Fanny Shawn nuoresta iästä huolimatta on jo nuori neiti. Kuusitoistavuotiaaana hän on kuin pieni aikuinen ja päiväperhostelee ja tapailee (viattomasti) keikaripoikia. Tom, joka on 14-vuotias on ilkikurinen pikkupoika, joka on täynnä kepposia. Polly, jonka oikea nimi on Mary Milton, on 14-vuotias ja tottunut työhön ja omien tarpeidensa sivuuttamiseen muiden hyväksi.

Tarina on kirjoitettu kahdessa osassa. Ensimmäinen kestää Pollyn kuuden viikon vierailun ajan, jonka kuluessa hän eheyttää perhettä. Perheen äiti on hermoheikko tyhjästä valittaja eli "rouva Shaw oli hermostunut kärsimätön invalidi, joka vähän väliä tarvitsi jotain", isä on etäinen liikemies, joka hellittelee Fannya, ja on äreä ja poissaoleva Tomin suhteen. Polly tulee paremmin toimeen Tomin kanssa, jonka kanssa laskee mäkeä. Tom saa polkupyörän isältään Pollyn avustuksella, ja Tom kaatuu ja loukkaantuu. Tässä vaiheessa isäkin havaitsee, että kappas vaan hänellä on poika.

Tarinan kuluessa Polly kuvataan sis uhrautuvaksi pyhimysmäiseksi hahmoksi, joka on köyhä ja nöyrä ja vielä köyhempien ja vähäosaisten äänitorvi ja auttaja. Shawnin isoäiti ihastuu Pollyyn, kuten lapsellisella tavalla myös Tom. Tosin Tomin mielestä tytöistä ei ole mihinkään, Pollyn mielestäkin Tomin tuntemista tytöistä ei ole juuri mihinkään. Siksipä Fannyn kanssa Pollylla on vaikeaa, mutta tyttökirjamaiseen tapaan, hänen kanssaan on välienselvittely Fannyn luettua Pollyn tunnustuksellisen päiväkirjan. Rypyt oikenevat ja Fanny reipastuu.

Shawnin perheen kuopus Maud kuvataan rumaksi ja puhevikaiseksi ja hänen puheviastaan revitään huumoria. "Ei pitäisi najjata naujamaan" toteaa Maud sivulla 37. Minusta ei pitäisi jepiä huumojia puhevioista. Maud jääkin vanhaksi piiaksi, vaikka havittelee romaanin toisessa osassa Pollyn veljen "kättä".

Romaanin toinen osa tapahtuu kuutta vuotta myöhemmin, kun Tom ja Polly ovat 20-vuotiaita. Pyhimysmäinen Polly rahoittaa veljensä Willin opintoja antamalla soittotunteja. Tom keikaroi ja on kihlautunut itseään vanhemman Trixin kansa. Pissis-Trix on hyvin pinnallinen ja halveksii köyhiä. Hänestä köyhien pitää pysyä lestissään, pukeutua säkkiin ja olla hiljaisesti nöyriä. Polly puolestaan on valistuksen ja köyhän avun kannalla. Polly ja Trix ottavatkin yhteen, sillä Polly ja Tom ovat rakastuneita toisiinsa. Pollyyn on rakastunut myös etevä ja verevä ja kaiken lisäksi myös rikas Sydney.

Romaanin suurin käänne tapahtuu varsin lopussa eli Tom munii asiansa saamalla yliopistosta potkut ja velkaantumalla, isäkin ajautuu konkurssiin, rikas on muuttunut köyhäksi, vapaaherran pitää hankkia rahaa ja känsiä sekä vielä kärsiä. Vasta ruumiillinen työ kasvattaa Tomista aikuisen miehen.

Alcott osoittaa näin, että kasvaminen voi tapahtua vain työnteon avulla. Fannykin on 22-vuotiaana täydellisen kyllästynyt ja leipääntynyt, mutta joutuu nöyrtymään ja kasvamaan.

Tyttökirjamaiseen tapaan lopussa saadaan tuplahäät.

Vaikka tämä teos ei yllä Alcottin parhaimpien teosten tasolle, on tämä hyvin kiinnostava. Alcott, joka itse tienasi leipänsä kirjoittamalla, marssittaa estradille naiskirjailija Kate Kingin, joka puhuu kirpeästi kansansuosiosta, jota hänen mukaansa pitää kavahtaa, koska se sokaisee silmät, aiheuttaa virheitä ja on oikullinen. Tämä on julkaistu vuonna 1870, suosittu Pikku Naisia ja sen ensimmäinen jatko-osa ilmestyivät vuosina 1868 ja 1869. Muutenkin Alcott arvostelee (aiheestakin) penseää ja torjuvaa suhtautumista työssäkäyviin naisiin. Alcott kuvaa hyvin hienostoneitejä. Neidit keimailevat koreasti kuusitoistavuotiaana kuin pienet aikuiset. Käännöksessä puhutaan aikuisista. Minusta keimailu ei ole aikuista, sillä aikuisen toiminnan tunnusmerkki on vastuu. Tässä neidit tosin vain päiväperhostelevat ja tapailevat sangen viattomasti keikaripoikia  eli eivät sentään niin kuin ehkä nykyisin syntisesti yöperhostele, eivätkä nauti alkoholia ja yökköstele.
****

Aino on blogannut tästä vuonna 2012 näin.

*****
Yhdysvaltalainen naiskirjailija Louisa May Alcott (1832 - 1888) on tunnettu parhaiten teoksestaan Pikku Naisia, sekä sen jatko-osista Viimevuotiset ystävämme, Pikkumiehiä sekä Plumfieldin pojat

10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea näkemyksiäsi tästä kirjasta. Rumaksi kuvaaminen ei ehkä ole mukavaa eikä mieltä nostattavaa, mieleen nousee kuitenkin ajatus, miksi kuvataan sellaiseki kuin kuvataan, onko kuvaus kirjailijan näkemys vai yrittääkö hän sillä luoda perustaa henkilöhahmon persoonalle, puhevika ehkä kertoo enemmän Maudin iästä, lapsillahan puheviat ovat aika yleisiä. Minun tekisi mieleni lukea tämä teos jälleen uudelleen, mutta haluaisin lukea sen mahdollisimman vanhana painoksena, sillä tätä kuusikymmenluvun painosta on lyhennetty reippaasti verrattuna vanhoihin painoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on että Maudin puhevika oli parantunut "toiseen osaan" mennessä, jolloin ruoditaan hänen ulkonäköään. Jätin tästä myös kuoleman teeman pois, Pollyn veljen kuolema nousee esiin ensimmäisessä osassa ja isoäidin kuolema mainitaan toisessa osassa.

      Luultavasti Gutenbergissä on koko teos englanniksi.
      http://www.gutenberg.org/ebooks/2787

      Luin nyt vain tämän kun ostin sen kirpputorilta :)

      Poista
  2. Mainio ja hulvattoman hauska kirjoitus, Jokke, kiitos! Näinkö tämä kirja menikin. Nimi herätti nostalgisia tuntoja, mutta sisältöä en enää muistanut; jotenkin hämärästi muistan pienen ärtyneen tunteen ja pettymyksen koko kirjaan kaikkien Alcottien ihanuuksien jälkeen - koska nämä tunnetummat vaikka näköjään myöhemmin kirjoitetut olin lukenut ensin. Tuskinpa varhaisteininä lukiessa syitä olisi osannut eritellä, saati kirjaa analysoida :-) Tuntui ehkä liian opettavaiselta jo silloin, hyvistä huomioista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Pääjuonenkäänteet tosiaan menivät näin, suoristin tosin muutaman mutkan ja jätin lopun rakkausvatkaukset kertomatta :)

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen ja tarkkanäköinen kirjoitus! Tämä on niitä tyttökirjoja, jotka olen lukenut vain kauan, kauan sitten, ja muistan tarinan huonosti jos ollenkaan. Voisikohan olla että kuten Arja, minäkin koin tämän kohdalla jonkinlaista pettymystä ja tämä on siksi jäänyt koko lailla unohduksiin toisin kuin esim. Pikku naisia? Hyllyyn tämäkin on kuitenkin tullut paluuta varten hamstrattua, joten jonakin hetkenä tähän varmaan palailen. Kiitos Jokke avartavasta kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Tässä on myös muitakin teemoja, Pollyn veli kuoli ja ensimmäisessä osassa Polly puhuu ystävyydestään ja menetyksestään, myös isoäidin kuolema mainitaan.

      Poista
  4. Onpa hauskaa lukea tekstisi. Sattumoisin luin mainitun kirjan hiljattain; kirpparilöytö. Viimeksi olin lukenut sen kouluikäisenä, ehkäpä useaan kertaan, koskapa muistin kaiken tosi hyvin. Kiinnostava oman aikansa kuva ja kasvukertomus. Toivon vielä löytäväni sen englanninkielisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Gutenbergissä kirja on "sähköisenä" englanniksi osoitteessa
      http://www.gutenberg.org/ebooks/2787

      Poista
    2. Kiitti hyvästä vinkistä. En ole vielä e-kirjoihin tutustunut, mutta käynpä linkissä katsomassa tätä houkutusta :)

      Poista
    3. Voi priintata ja ottaa copy pastella esim. wordiin ja tulostaa niin.

      Poista