sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ernest Hemingway: Kirjava satama


Ernest Hemingway: Kirjava satama, suomentanut Toini Aaltonen, Suuri suomalainen kirjakerho, 1999, 252 sivua, sisältäen Ernest Hemingwayn (1899 - 1961) esittelyn, kirjan julkaisuvuonna oli kulunut sata vuotta Hemingwayn syntymästä. Aulis Ojajärvi mainitsee hänet chicagolaisen lääkärin pojaksi, jonka teosten keskeinen teema on kuolema ja nimeenomaan väkivaltainen kuolema, kuten tässäkin.

Alkuteos To Have and Have Not on vuodelta 1937. Hemingway sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1954. Olen nähnyt loistavan Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin tähdittämän  Kirjava satama-filmin, joka perustuu erittäin löyhästi tähän kirjaan. Filmin suurin jännite on Bogartin ja Bacallin välillä.

Romaani Kirjava satama on kolmeosainen, jossa Harry Morgan on pääosin minäkertojana.

Päähenkilö on yksityisyrittäjä Harry Morgan, joka vuokraa venettään kalastukseen ja salakuljetukseen. Harrylla on vaimo ja kolme tytärtä Key Westissä. Veneily on vaarallista, ja Harry kolhiutuu osin omaa syytään, osin pahantahtoisten lähimmäisten ja viranomaisten vuoksi.

Juonesta, varo juonipaljastuksia
Ensimmäisessä osassa Havannassa Harryn vene miehistöineen on vuokrattu amerikkalaisen Johnsonin miekkakalajahtiin. Johnson on tumpelo ja tohelo kalamies ja jos on rahamies, niin on myös paha mies, hän ei maksa 18 päivän venesafariaan ja näin ollen pakottaa Harryn suostumaan ihmisten salakuljetukseen, jotta kotimatka onnistuu. Ihmissalakuljetus ei pääty hyvin ja Harry palauttaa kuubalaiset takaisin Kuubaan, kuristettuaan matkan järjestäneen Mr Singin. Harry ottaa rahat ja palaa kotiin.

Toisessa osassa Harry on ajautunut viinan  salakuljetusmatkalle, jossa hän on haavoittunut käteen, ja musta Wesley jalkaan. (Teoksessa mustista käytetään termiä n**k*ri). Wesley valittaa vointiaan ja ihmettelee Eikö ihmishenki ole tärkeämpi kuin viinalasti. Eikä edes kieltolaki ole enää voimassa. He heittävät lastia pois, mutta jäävät kiinni, koska salakuljettajia vastassa on  Frederick Harrison virkaintoinen Washingtonin mies.

Kolmas osa päättää Harry Morganin alamäen lopullisesti. Albert on kolmannen osan alun minäkertojana. Albert kertoo, että Harry on yksikätinen ja veneetön. Koska töitä ei ole, ja hätäaputyöt eivät ylpeälle Harrylle kelpaa, hän lupaa salakuljettaa kuubalaisia Kuubaan ja Albert haluaa tulla mukaan, hänen perhe tarvitsee myös rahaa. Viinan salakuljetusretken vuoksi Harryn vene on takavarikoitu. Kapinalliset kuubalaiset haluavat vuokrata asianajaja Simasuun kanssa veneen. Tehtyään pankkiryöstön ja tapettuaan ensin Simasuun, ja sitten Albertin, he ilmoittavat tappavansa laivaa kipparoivan Harryn ...

Mikä on Harryn motiivi lähteä matkalle, jonka tiesi vaaralliseksi ja mahdottomaksi? Harryn peruste on: Se oli viimeinen tilaisuuteni ansaita kunniallisesti rahaa s.122 Todellisuudessa oli siis kysymys rikollisesta toiminnasta, mutta Harry pohtii, että yksikätinen ja veneetön mies on vailla mahdollisuuksia elämässä ja Albertinkin sanoin Silloin kun Harrylla oli veneensä, häntä ei kerrassaan vaivannut mikään. s.99. Harry ei ole kovaksi keitetty, vaikka on kovapintainen, sisimmässään hän on pehmeä, antoi Johnsonin kalastaa luotolla, lähtee mukaan uhkayrityksiin luottaen muihin, Harryllä on vastoinkäymisiä, joista jotkut voivat olla kateellisten kanssaihmisten aikaansaamaa, kuitenkin sisimmässään Harrylla on löysää luottamusta lutikkamaisiin lähimmäisiin.

Key Westissä puhaltavat muutoksen tuulet, tyhjiä tontteja ostetaan, mutta työttömille miehille on tarjolla vain ojankaivuuta ja ratakiskojen irrottamista, Harry ei suostu hätäaputöihin ja hänen toinen käsi on leikattu poikki, miten hän voi elättää perheensä? Sitä myös Harryn vaimo (47-vuotias leski) kysyy lopussa, miten hän pärjää kolmen tyttären kanssa ja valvoo yöt. Lamasta huolimatta vaurautta löytyy. Key Westin rannalla on turistien laivoja ankkurissa. Hemingway kertoo hyväosaisten huolista. Miten saada unta ilman unilääkkeitä? Eräs nuorimies, joka on poikaystävänsä jahdilla, on hävinnyt rahaa sekä pörssissä että kasinolla, ja lykkää itsemurhaansa muutamalla viikolla, vaikka varallisuus on moninkertainen paikallisten ihmisten varoihin nähden. Joku on hankkinut miljoonansa myymällä juomaa dollarilla, kun valmistuskustannukset ovat sentin, virolaisten jahti on myös laiturissa, rahat tulevat artikkelien kirjoittamisesta.
Hemingway ei hae Harryn tarinan pätkistä yhteyksiä myöhempiin sattumuksiin vaan linkittää minusta rikkaiden turhakkeiden oleilun tarinaan. Kertomalla omaisuuden määrät ja hankintatavat voidaan nähdä yhteisön jakautuvan kahteen kerrokseen köyhiin ja rikkaisiin. Ihmislaji on jakautunut, raha määrää ihmisen paikan ja arvon. Sotaveteraanit ovat myös alakerrosta, he kiistelevät pikku pöhnässä baarissa, kuka on tartuttanut heihin kuppataudin. Yläkerros pyörii omassa vaahdossaan ja ökyveneissään, välillä käyden Freddien baarissa. Talousteemaa sivutaan myös Freddyn baarin asiakkaiden analyysissä, asiakkaana on kansantalouden  professori MacWalsey, jonka mukaan lähtee kirjailija Richard Gordonin vaimo. Kirjailijalle tämä on kova paikka, hän on ollut se suhteen häntäheikki, asujaimistossa on eräskin nainen, joka "keräilee" kirjailijoita. Kirjailijan linkkaamisen tarinaan näen sen sijaan subjektiivisena. Myös rakkauden harjoittamiseen fyysisenä toimintana viitataan muutaman kerran.

Toisaalta lukija voi miettiä, mikä oikeus on levittää vallankumouksen liepeet syyttömien kannettavaksi ja mihin veritekoihin vasta suunnitteilla oleva vallankumous oikeuttaa.

Kevät, Syksy ja Talvi ovat romaanin osien nimet. Harryn kohdalla on minusta kysymys alamäestä, jonka aiheutti rikas urheilukalastaja. Hän jätti laskunsa maksamatta, hajotti pyyntivälineitä ja oli passattavana pomona eikä penniäkään pyörähtänyt palveluksista. Ilman tätä ei olisi ehkä tullut kuubalaisia, eikä ehkä viinalastiakaan, vallankumouksellisista puhumattakaan. Toisaalta jokaisella on ristinsä kannettavana, ja teoistaan pitää vastata.

Puhuttelevista teemoistaan huolimatta Kirjavan sataman parasta antia ovat kuitenkin toiminnan kuvaukset merellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti