Leena Lehtolainen: Harmin paikka

Leena Lehtolainen: Harmin paikka, Tammi 2004, ensimmäinen painos ilmestyi 1994, sivumäärä 244.

Herätessäni näin ensimmäiseksi tuomet    ***  Kun suutelimme, satakieli lensi lähivaahteraan ja alkoi liverrellä villisti.

*** Kaikki ikävät ja perverssit tapahtumat sijoittuvat näiden kuulaiden kuvausten keskelle ja väliin.

Lehtolaisen toisessa Maria Kallio -dekkarissa punapäinen ex-poliisi Maria Kallio on lakiasiaintoimistossa töissä ja asuu poikaystävänsä Antti Sarkelan kanssa Tapiolassa kesää tämän vanhempien asunnossa.

Antin sukujuhlissa läppä lentää, mutta puheet ovat seksuaalisia. Kimmo Hännisen tyttöystävä Armi Mäenpää ottaa kontaktia Maria Kallioon ja haluaa puhua tämän kanssa. Puhehetkeä ei tule vaan Armi kuristetaan, Maria Kallio löytää vaiennetun vainaan. Poliisi pidättää Armin poikaystävän Kimmon "itse teosta", hänellä on poliisin mielestä erikoisia harrastuksia ja tavattu itseteossa kokovartalo kumipuvussa. Murhan tai murhien motiivit tuntuisivat olevan seksuaalisia. Taannoin oli hukkunut Hännisen tytär Sanna. Tapaus on kirjattu itsetuhoisen viiltelijän omaksi ratkaisuksi. Sannan poikaystävä Markku "Make" Ruosteenoja on ollut samaan aikaan sammuneena rannalla. Teoksessa kaikki linkittyy kaikkeen ja piiri on pieni ja ahdas. Maria Kallio tuntee Maken, joka taas on tuntenut Armin. Antti taas tuntee kaikki, myös vanhan kaartin, jota edustaa Marian pomo lakimies Erkki Henttonen. Kuristettu Armi oli töissä gynelogin vastaanotolla. Gynekologi Erik Hellström tutkii naisia ja naispotilaita ilmeisesti muuallakin kuin tutkimuspöydällä. Hukkuneella Sannalla oli samoja harrastuksia kuin veljellään Kimmolla.
Antti Sarkelan lanko on Risto Hänninen. Armin sisko Mallu eli Marja Laaksonen on kokenut pitkän lapsettomuushoitojen jälkeen keskenmenon, joka aiheutui auton töytäisystä. Autosta ja kuljettajasta ei jäänyt kuin epämääräisiä näköhavaintoja joilla spekuloidaan.

Henkirikosta tahollaan selvittävät Maria Kallio ja tahollaan poliisi ja Marian poliisikoulun kurssikaveri sovinistinen Pertti Ström. Vinoilua ja vääntöä on.

Näiden sekavalta tuntuvien ainesten pureskeluun käytetään 244 sivua, kerronta on aiheeseen nähden hyvin kevyttä. Lukija arvailee, kuka on seurapiirien salakavala seksiaddikti ja lisäksi murhaava mätämuna. Itse asiassa arvasin heti, mikä ratkaisu on. Minulla oli vielä vararatkaisu, jos Lehtolainen olisi pyöräyttänyt yllätyskäänteen, mutta se oli jäänyt kirjoittamatta.

Maria vertaa itseään Agatha Christien luomaan terävään neiti Marpleen sekä Lehtolainen Anttia ja Mariaa Agatha Christien Tommyyn ja Tuppenceen. Kumpikin vertaus minusta ontuu tai kulkee peräti rullatuolilla. Antti ei osallistu tutkimuksiin kuten Tommy eikä Tuppence ole poliisi tai lakimies kuten Maria. Neiti Marple ei ollut miesten kanssa hengaava ja joka paikkaan singahteleva punapää vaan arvokas vanha neiti-ihminen, eikä Maria Kallion äly ole lähelläkän neiti Marplen tasoa. Sitä paitsi neiti Marple toimii aina taustalla, eikä koskaan nuuski nenäänsä verille.

Kirjan sisältö on ongelmallista. Sitä ei voi suositella alle 18-vuotiaille Kimmon ja Sannan harrastusten vuoksi. Vanhemmille dekkarin lukijoillle itse juoni ja ratkaisu taas eivät tarjoa haastetta. Maria Kallio TV-sarjasta kuitenkin pidin, joten suositan kirjaa etenkin Maria Kallio -faneille. Myös Tapiolan maisemat ja maamerkit oli kuvattu kirjaan hyvin. Tosin osa henkilöistä asui Haukilahdessa, joka on Länsiväylää jonkin matkaa eteenpäin. Itse muistan paremmin seuduilta Tapiolan kirkon ja altaan sekä kauppakeskuksen, mutta Tapiolassa en ole koskaan itse asunutkaan. Leena Lehtolainen on sen sijaan asunut Harmin paikka kirjan kirjoitusaikana Tapiolassa. Sitä paitsi Lehtolaisen teosten myyntimäärä kertoo, että hän kirjoillaan on pystynyt ilmentämään jotain olennaista ja saavuttamaan lukijoiden suosion.

Harmin paikkaa on myytiin  aikanaan yli 38 000 nidettä.
*****

Maria Kallio -sarja

Harmin paikka (1994)
Ensimmäinen murhani (1993)

Kuparisydän (1995)

Luminainen (1996)

Kuolemanspiraali (1997)
Tuulen puolella (1998)
Ennen lähtöä (2000)
Veren vimma (2003)

Rivo Satakieli (2005)

Väärän jäljillä (2008)

Minne tytöt kadonneet (2010)

Rautakolmio (2013)

Surunpotku (2015)

Viattomuuden loppu (2017)

Jälkikaiku (2020)

Pimeän risteys (2024)

Lähtölaukaus (2026)