lauantai 28. tammikuuta 2012

Hytti nro 6, Rosa Liksom

Rosa Liksomin Hytti nro 6 wsoy 2011, 187. Nimettömiä lukuja.
Kirjassa esineenä pistää ensinnä silmään kannen karun kaunis taiteellisuus, joka toistuu sisäkansien kulahteneissa kuvissa, ja vaikutelman kruunaa Pekka Pesosen tyhjentävä sisäkansiteksti. Kannessa on taittoreuna, jonka saa merkiksi, tämä on hyvä keksintö, kuten myös lisätarinat, joita webissä on. Pokkaripainoksessa sisäkansia ei ole, sivuja pokkaripainoksessa on 200.

Tapahtuma-aika:
1980-luvu suuri ja mahtava Neuvostoliitto, Tsernobylin vuotena 1986 kirja tapahtuu keväällä huhtikuussa.

Tapahtumapaikka:
Juna ja sen hytti, juna lähtee Moskovasta ja menee Udmurtian neuvostotasavallan läpi, ainakin seuraavay asemat tai paikkakunnat mainitaan, Balezinon ja Permin asema, Omsk, Tomsk, Novosibirsk, Krasnojarsk, Irkutsk, Ulan Uden, Burjatinin autonominen tasavalta, Habarovsk mainitaan ennen Ulan Batoria, jonne mies jää, ja josta tyttö lähtee takaisin.

Henkilöt: 
Suomalainen nimettämäksi jäävä Moskovan yliopistossa opiskeleva tyttö, joka pakenee ajatuksiaan Moskovasta Ulan Batoriin. Tyttö miettii ihmissuhteitaan, ja päällimäisenä on Mitja, joka ei halunnut mennä Afganistanin sotaan vaan meni mielisairaalaan, ja hänen vanhempansa (?) Zahar ja Irina.
"Hyttikaverina" on Vadim Nikolajevts Ivanov, jota asemalle saattamassa ovat Katinka niminen nainen ja teini-ikäinen poika.

Teos alkaa kun rautatieasemalla tyttö näkee jäntevän, kaalikorvaisen miehen, joka tulee hänen harmistuksekseen samaan hyttiin.  Junaan hyttiin nro 6 menevät siis  tyttö ja Vadim Nikolajavits Ivanov, neuvostoliittolainen työläinen matkalla töihin Mongoliaan. Vadimilla on  "stiletti" "veitsen terä napsahti  ...ulos kahvasta,  sivulla 10. Mies kysyy tytöltä, vittuako hän junassa on myymässä. Tyttö ei vastaa, mutta yrittää lahjoa junailijaa antamaan toisen hytin, mutta ei onnistu. Vadim viljelee jatkossakin rumia sanoja kuin "vi??u", "lutka", "nu##ia", alatyyliä korkeakulttuurissa. Vi??u ja veitsi seuraavat tarinaa säännöllisesti, rivouksia teoksessa esiintyy tasaiseen tahtiin. Mies varmasti rakastaa Katinkaa, mutta tunnustaa, että hakkaa häntä, tosin vain kotona.

Vadim on varustautunut matkalle hyvin, teen juonti on toistuvaa, ja eväitä riittää.

Tyttö jättää Moskovaan ihmissuhteita, joita hän paljon muistelee. Vadimille junamatka on työmatka Mongoliaan, tytölle se on matka Moskovasta pois.

Kirjassa mies puhuu, tyttö on vaiti. Tyttö pohtii taakse jättämäänsä. Junan pysähtyessä voidaan piipahtaa kaupungeissa.

Teosta on kiitetty rappeutuvan Neuvostoliiton kuvauksena, ja totta on että toisen päähenkilön tytön ja muissa kohdin elintarvikepula ja muut talouden hankaluudet tulevat esille. Rautatiekuvauksessa ei niinkään. Rautatie on vain viiva suuressa äiti-Venäjässä. Onhan Suomessakin rautatie vierillä ruostuneita romuja, teollisuushalleja, ei hienosto asu junaradan vieressä. Vuonna 1986, jota kirja kuvannee, oli Suomi Pendoliinotta, junan vessassa oli reikä, jonne tarpeet ohjautuivat. Boris Pasternakin Tohtori Zivagon rautatiekuvaus on paljon runollisempi, mutta Liksominkaan ei ole huono.

Hytti nro 6 -teoksessa pisti silmään kaunakieli, ostjakit, samojedit ja monet muut kansat haukutaan Vadimin puheissa. Vadimilla on teoriat aika monen kuolemasta, ja hän on minusta avoimen juutalaisvastainen. Tätä ihmettelen. Pitääkö nostaa tämä esiin, ja poltetaan ma?isätkiä ja missä siis vi??u on vakiosana ja viina ja votka ovat vakiojuomia. Onko kaunokirjallisuus kaunakirjallisuutta ja kauneusko haetaan rumuuden kautta? Ymmärrän asiallisen tekstin, mutta kirjan omistavat voivat katsoa sivulta 80. -Mietit sä tuota äskeistä?   ...ja siis seuraavien rivien teoria, minusta tämä on ylilyönti niinkuin Stalinin ja Gagarinin kuolemien teoriat, ne olisi ehkä kannattanut jättää väliin! Mikä muuten on teoksessa mainittu "gagarinilainen hymy" s.77. Itse en pitänyt historiallisten henkilöiden nimien luetteloimisesta.

Kuten aavistin veitsi oli tärkeä esine, se oli Rosalle tunnusomaista jo Yhden yön pysäkillä. Kerronta on osin juopporetkun mellastusta, ja loput viileä kerrontaa, päähenkilöstä käytetään nimeä "Tyttö". Miehen taustan tultua ilmi päättelin hänen olevan 44 vuotta eli nuorempi kuin luulin. Tytön tausta jää muutaman maininnan varaan, on suomalainen kolmannen vuoden opiskelija Moskovassa ja isäkin oli ollut Moskovassa ja toi elinikäiset tuliaiset kotiin.

Hytissä nro 6 ei tule aika pitkäksi, juna nytkähtää raiteille ja puhisee läpi Siperian välillä pysähtyen kaupungeissa, jossa nyt tiettävästi pelataan jääkiekkoa, ja osin suomalaisvoimin tai komennossakin. Miljöön kuvaus on minusta parasta antia.  Joissain arvioissa puhutaan kertomuksen tapahtuvan hytissä, parhaat kohdat ovat kuitenkin minusta kaupungeissa, hotelleissa, mökeissä ja ulkopuolisen miljöön kuvauksessa.  Kulttuuri on muutenkin läsnä, klassinen musiikki soi. Kielikuvat eivät ole kaksisia, kuten s.109 alku "Tyttö kuunteli lintujen keväistä äänettömyyttä .... varpusen surullista piipitystä" , eli kuinka voi olla äänetön ääni, joka kuitenkin piipittää, toisaalta varpusen ääni on tsirp, tai tsilp riippuen lähteestä, paikakunnallani ensimmäinen.

Rosa Liksomin Hytti nro 6 on kaihoisan kaunis kuvaus osin rumasta ympäristöstä ja kaunaisesta miehestä ja kaihoisasta tytöstä. Teos on itsenäinen ja eheä ja ylilyönneistään huolimatta hyvä teos.
--
Muutamia huomioita
Oma tieni Hytti nro 6:n matkustajaksi oli pitkä, ja siihen on kuulunut Yhden yön pysäkkiTyhjän tien paratiisitKreisland, ja sarjakuvakirja Roskaa ja muita. En odottanut kirjasta oikein mitään, se on hyvin otollinen tila lukukokemukselle, Liksomin junamatkan, maiseman ja tunnelmien kuvaus oli parasta. Rosa Liksom on tehnyt vastaavan matkan itsekin neljännesvuosisata sitten.

Kirjaa on arvioitu paljon.  Helsingin Sanomien Mervi Kantokorven arvio on minusta osuvin. Kannattaa minusta lukea sekin juttu. Minusta kirja sisältää myös uskonnollisia termejä ristin merkinkin, tätä ei ole juurikaan käsitelty

Mongolia on luonnonvaroiltaan rikas valtio. Japanissa ottelevat sumokat Asashoryu, Ama ja Hakuho ovat Mongoliasta. Ewan McGregor ("uusi" Obi van Kenobi)  teki myös matkaa Venäjällä, Mongoliaaan ja Siperiassa, tuli TV:stä jokunen vuosi sitten, nyttemmin Ville Haapasalo teki ohjelmaa Ulan Batorista.

Finlandiapalkinto vuonna 2011 Liksomille
Rosa Liksomin Hytti nro 6 sai Finlandia palkintoplaketin vuonna 2011, ja Liksom palkinnon verottomana. Raati oli varmasti yksimielinen. Pekka Milonoff tuskin äänesti voittajasta. Teos varmasti ansaitsi voittonsa.

Kopioston www-sivuilla lukee
Valokopioinnista perityt tekijänoikeuskorvaukset tilitetään Kopioston jäsenjärjestöille. Järjestöt jakavat korvaukset edelleen esimerkiksi erilaisina apurahoina ja palkintoina tekijöille sekä suorina korvauksina kustantajille. Esimerkiksi Warelius-, Mikael Agricola- ja Finlandia-palkinnot rahoitetaan pääosin Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.

Suomen kirjasäätiön www-sivujen mukaan

Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaasta suomalaisesta romaanista. Palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa. Palkintosumma on valtiovarainministeriön päätöksellä veroton.

8 kommenttia:

  1. Minäkin pidin eniten tuosta miljöön kuvauksesta eri kaupunkeineen. Johtuu varmaan siitä, että minua kiinnostaisi matkustaa Siperiassa. Hytin tapahtumista olin eniten kiinnostunut ruokailusta, miehen eväät olivat hyvin perivenäläiset. Sisäkansien valokuvat olivat hienoa johdatusta tunnelmaan.

    VastaaPoista
  2. Äää mua ärsyttää, jos kirja on voittanut jtn hienoja palkintoja/ on arvostettua ja käytetään arvotonta kieltä!
    Kirja junamatkasta kuulostaa hyvältä, mutta katsoo nyt tuleeko tätä luettua.

    VastaaPoista
  3. Hyviä pointteja nostat esiin ja varsinkin se, että olet lukenut muita Liksomeja ihan äskettäin tuo hyvää vertailukohtaa. Minua kieli ei haitannut, sillä se ei ollut päälleliimattua, vaan se kuului miehen persoonaan ja teki hänestä sen, mikä hän oli. Ja muutamiin seikkoihin, joita tuot esiin pieniä huomioita. Ensinnäkin isovenäläinen nationalismi muita kansoja kohtaan on hyvin venäläinen ilmiö, eikä poistunut Neuvostoliiton aikanakaan, huolimatta kauniista ajatuksista kaikkien kansojen yhdenvertaisuudesta. Ja kyllä, junahyttejä ostettaessa ei ole aiemmin voinut ostaa erikseen nais-ja miespaikkoja. Onneksi nykyään se on mahdollista ainakin Tolstoissa, joka kulkee Suomen ja Moskovan välillä

    VastaaPoista
  4. Haluan vielä lisätä pienen tarkennuksen. Sillä, että katsoin kirjan kielen tukevan henkilöhahmon persoonallisuutta, en siis sitä, että se kuuluisi stereotypisesti venäläisen miehen ominaisuuksiin. Kyse on yhdestä henkilöstä, ei koko kansasta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos huomiosta Jaana, ongelma oli minun kommentissani ehkä, jonka kohdan poistin, eli

    Kiitos huomioista Jaana :)

    näin varmasti asia on, eli siitä pisteet Rosalle

    Anni :)
    Ehkä huomasit "lievän" ristiriidan esitykseni ja ja toteamuksen palkinnon saannin okeutuksesta, olen lukenut vain Vinoon varttunut tyttö ja Kerjäläinen ja Jänis, joten kattavaa 2011 tuntemusta ei ole, en ollut aivan myyty, mutta tuosta kolmikosta minusta tämä oli kaikkine karkeuksineenkin paras. Ehkä kuten Jaana kertoi se kuului asiaan, olen käynyt vain kerran muutaman päivän matkalla naapurissa, ja olin täysin viinatta ja katselin nähtävyyksiä, eli en juuri pidä stereotypioista joissa leimataan kaikki ryhmään kuuluvat vähemmistön tai enemmistö yksilön käytöksen perusteella.

    Kirja ei ole myöskään ratkaisukeskeinen, kaikki ongelmat heitetään naamalle ja kursuus, ei mitään ratkaisuja eikä hyvää, noin karrikoiden

    Lukutoukka :)
    Varsinkin alussa miehellä tuntui olevan massiivinen ruokavarasto.
    --
    Sivun 80 maininta, vaikka se on on vain yhden ihmisen sanoma asia, paheksun sitä.

    VastaaPoista
  6. Joskus rumuus korostaa sen vierestä käyvää kauneutta. Minusta miehen surkeus ja rettelöinti toimi hienona kontrastina särkyneille neuvostoliittomaisemille - jotka olivat minustakin parasta antia kirjassa :) En jaksanut kiinnostua tytön menneisyydestä sitten ollenkaan, ja hyttikeskuteluissa jäin ihmettelemään kirjailijan tyyliratkaisua - miksi tyttö ei puhu mitään? Miehen monologisuus meni joissain paikoissa ehkä jo liiankin tyylitellyksi.

    Mutta ansiokas kirja silti :)

    VastaaPoista
  7. Minä näin kirjan näytelmänä tai elokuvana, jossa Ville Haapasalo tai kuka vaan älyttömän hyvä karismaattinen miesnäyttelijä esittää tätä mieshenkilöä ja tyttö on apaattinen, puhumaton, rakkaussotkuja murehtiva nuori nainen, joka yrittää matkustaa unelmaansa kohti, mutta matkanteko on yhtä h-ä...kontrastit ovat aivan supermahtavat...kirja oli minulle jytky, joka täräytti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haapasalon Jäämeri 30 pv, suomensukuiset 30 pv, silkkitiee 30 päivässä ovat olleet minusta loistavia, olen tiirannut niitä Areenan kautta.

      Poista