tiistai 8. marraskuuta 2022

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Bussimurha (Martin Beck #4)

 

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Bussimurha (Martin Beck #4), alkuteos Den skrattande polisen 1968, suomentanut Kari Jalonen, WSOY 2021, sivumäärä 278.

Martin Beck -sarjan neljäs osa Bussimurha  alkaa Martin Beckin ja Lennart Kollbergin pelatessa shakkia 13.11.1967. Kollbergillä on muutaman kuukauden ikäinen tytär vaimonsa Gunin kanssa. Martin Beckin tytär Ingrid on 16-vuotias ja poika Rolf on 12-vuotias. Suhde vaimoon on edelleen huono, Martin Beck on muuttanut sohva-asukiksi, mutta suhde tyttäreen Ingridiin on hyvä.

Yhdysvaltain suurlähetystön edessä on mielenosoituksia. Muutama sata poliisia käyttää kyynelkaasua ja pamppua saadakseen mielenosoittajien innon laimenemaan. Mielenosoittajat taas vastustavat Lyndon B. Johnsonia ja Vietnamin sotaa. Toisaalla samana päivänä 13.11.1967 Solnassa partioivat poliisit Kristiansson ja Kvant löytävät kaksikerroksisen linja-auton, jossa  kahdeksan ihmistä on ammuttu kuoliaaksi, vain yksi elonjäänyt, joka menehtyy hänkin sairaalassa. Ammuttujen joukossa on yksi poliisi, Beckin yksiköstä Åke Stenström. Bussi on kuin teurastamo. Yhtä uhria ei voida edes (heti)  tunnistaa kasvojen "puuttumisen" vuoksi.

Tutkinnalla ei ole mitään lähtökohtaa ja bussimurha leimataan mielipuolen teoksi. Poliisi Martin Beckin ja Lennart Kollbergin johdolla alkaa tutkia jokaisen uhrin taustoja. Kiintoisaa on, mitä Stenström teki bussissa? Kollberg keskittyy Stenströmin tekemisiin, ja puhuttaa monta kertaa Stenströmin tyttöystävää Åsa Torellia. Yhteyksiä tulee näkyviin, myös vanhaan veritekoon ja bussimurhalle löytyy motiivi ja logiikka. Mutta kuka on syyllinen?

Martin Beck -dekkarisarjan neljäs osa Bussimurha jatkaa tutuin teemoin ja motiivein.  Kirjasarjan teho on sen rujon arkisessa näkökulmassa poliisin työhön ja arkeen.

*****
Käsittelen dekkaria alla hieman enemmän. Bussiturmaa tutkittaessa havaitaan, että Åke Stenström on tutkinut omin päin erästä ratkaisematonta naisen murhaa.  Stenström esitellään kakkososassa osaston nuorimmaksi. Hän haluaa päästä eteenpäin. Beck-sarjan alkupään murhat ovat usein "intohimorikoksia" eli yleensä mies murhaa naisen. Tässä pohditaan myös ensimmäistä Beck-tapausta eli Roseannan murhaa.

Stenströmiä taustoitetaan jonkin verran, nuori kaveri, haluaa edetä, on tehnyt omia tutkimuksiaan. Hän pitää aseista, ja hänellä oli mukanaan ase. Kotona on lisäksi 45-Colt, jossa on viilatut luodit, myös iskuria on käsitelty. Hän on tutkinut himomurhaajia, joiden tekemät murhat poliisin käsikirjan mukaan johtuvat impotenssista!?

Murha-ase on Suomi KP, Tikkakosken tuotteita. Murha-ase on huonosti valittu, sillä syyllinen oli ollut vapaaehtoisena Suomen talvisodassa. Murhan motiivi on aiemman ns. täydellisen murhan peittely. Aiempi murha oli portugalilaisen eronneen Teresan murha. Nyt on asenteellisuutta dekkarissa: Teresa kävi kerran vieraissa, ja havaitsi olevansa nymfomaani. Hän erosi, ja omistautui miehille. Sitten hänet murhataan. Isoa joukkoa hänen satunnais- ja vakinaiskumppaneitaan kuulustellaan, mutta läpimurtoa ei saavutettu vuonna 1951. Murhan motiivi on "hyvä naimakauppa", eli tässä on samaa juonikuviota kuin sarjan yhdeksännessä osassa Poliisimurha. Mies on hyvissä naimisissa ja hän kertoo, että "hän tutustui talvella naiseen, josta tuli hänen vaimonsa ja mielenkiinto nymfomaaneihin katosi" s. 264. Minusta kyseessä on ylimielinen narsisti, joka ei näe muiden olevan inhimillisiä lähimmäisiä. Tässä osassa esitellään myös Ruotsin pääkaupungin huumeongelmia, jotka dekkarin mukaan ovat olleet jo aikamoiset. 

*****

Ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat  Martin Beck -hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975. 

Esipuheen on kirjoittanut yhdysvaltalainen Jonathan Franzen (s. 1959), joka oli lukenut vain vakamielistä kirjallisuutta, kunnes ruotsalainen opiskelukaveri lahjoitti yhden Martin Beck -dekkarin. Tosin Franzen luki sen vasta vuosia myöhemmin ollessaan sairaana. Hän on lukenut sittemmin sarjan useasti ja lempidekkari on tämä Bussimurha, jonka jälkeen hän ei enää pelkää vilustua.  Martin Beck on nimittäin jatkuvasti vilustunut, eikä saa saa lohtua kotonaakaan, hänellä on vatsahaava. Sää dekkarissa on kamala. Franzen kiittelee seikkaa, että Sjöwall ja Wahlöö eivät nosta Beckiä alustalle, vaan hän on hyvin inhimillinen.

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

4 kommenttia:

  1. Melko erikoiselta kuulostaa tuo nymfomaanipuoli, mutta varmasti muutoin pätevä dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasin sen tuohon, koska Stenströmiä asia kiehtoi.

      Poista
  2. Martin Beck -dekkait ovat mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa juuri mainitsemastasi syystä: " Kirjasarjan teho on sen rujon arkisessa näkökulmassa poliisin työhön ja arkeen."
    Sarjan vahvuus on myös Beckin hahmo, jota ei ole ylikirjoitettu vaan se kantaa sympaattisena osasta toiseen.


    Mielenkiintoinen ja oudohko päätelmä tuo käsikirjan impotenssiteoria ja toteamus, että Tukholman huumeongelmat jo tuolloin ovat olleet aikamoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti 1960-luvulla on huumeista puhuttu sekä Suomessa että Ruotsissa. Se kuinka paljon käyttö tuolloin oli en tiedä, mutta Duodecimissa:"Alkuinnostuksen haihduttua suomalaisnuorison kiinnostus huumekokeiluihin laimeni 1970-luvun alun huippukauden jälkeen ja huumeiden käyttö vakiintui määrään, jota totuttiin pitämään kansainvälisessä vertailussa vähäisenä ja jotakuinkin hallinnassa olevana."

      Poista