Reijo Mäki: Marraskuu on musta hauta, Gummerus 1988, 2006 Seven, sivumäärä 251.
Reijo Mäen Marraskuu on mustahauta on Jussi Vares -sarjan kolmas osa, jonka vauhdikkaat ja jännittävät tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja Neuvosto-Viroon. Kirja on lyhyt, eikä sisällä Vareksen kavereiden kännihorinoita ravintola Uudessa Apteekissa, koska ei ole Uutta-Apteekkia, eikä Varekselle ole muodostunut kaveripiiriä. Kirjan nimi tulee tarinan tapahtuma-ajasta, sekä siitä, että marraskuussa, Vareksella on omantunnontuskia siitä, että oikiksen opiskelut eivät koskaan edistyneet, ja hän on jumissa vuokra-asunnossa poikamiehenä. Jussilla on toimisto, joka tekee testamentteja, ja luottamuksellisia tutkimuksia, joita on ensin Pernon telakalla, ja sen jälkeen Birgit Weijas palkkaa Jussi Vareksen varjostamaan miestään diplomi-insinööri Arne Weijasta, jolla on satamateknologiaan erikoistunut idänkaupan konsulttiyritys ja sivusuhteita. Arne Weijas reissaa Viroon Georg Otsilla, ja Jussi lähtee perään.
Tarinan raami on Kylmän sodan lopun kovat ajat. Neuvostoliitto yritti edelleen venäläistää Viroa, mutta Virossa oli juuri vastakkaista voimaa ja toimintaa. Neuvostoliiton aikana tarvittiin Viron matkalle viisumi, rajatarkastukset olivat tarkkoja. Jussin huone on Viru-hotellissa, ja samassa huoneessa on tanskalainen valokuvaaja Poul Bjerregaard.
Viron kommunistinen puolue ja KGB ovat hälytystilassa. He ovat saaneet tietää että taantumukselliset piirit ovat soluttaneet maahan nimettömän tappajan Mr. Nonamesin. Viru- ja Olympia-hotelleja salakuunnellaan ja pyörät pyörivät, sillä 29.11 Tallinnaan saapuu itse Mihail Gorbatshov (1931 -2022). Jussi joutuu tahtomattaan tapahtumien keskipisteeseen.
Marraskuu on musta hauta on tiivis agenttijännäri Kylmän sodan neuvostovirolaisissa kulisseissa, samalla se on kuvaus neuvostoajan Tallinnasta. Suomalaisiakin matkasi Tallinnaan ja osa katsoi vain nähtävyyksiä, mutta osa teki mustan pörssin kauppoja, moni vain juopotteli, tai piipahti huorissa.
Pidempi oppimäärä
Pidän alkupään Vares-seikkailuista. Jussi saa varjostustehtävän, eli avioeroa varten pitää napsia valokuvia. Jussi varjostaa Arne Weijasta, joka tekee hämäriä diilejä. Lopulta mies murhataan aivan Jussin lähellä ja Jussin on poistuttava paikalla. Jussi piileskelee ilotalossa, mutta tekee diilit viranomaisten kanssa. Pystytäänkö murha estämään, ja kuka on salaperäinen Mr. Nonames?
Viro joutui Molotov-Ribbetrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaan 1939 Neuvostoliiton etupiiriin ja 1940 hallintaan. Saksa valtasi alueen, mutta toisen maailmansodan jälkeen neuvostovalta palasi metsäsisseistä huolimatta. Virossa alkoi haave uudelleen itsenäistymisesta kasvaa, ja se oli voimakas juuri kirjan tapahtuma-aikana. Viro uudelleen itsenäistyi lopullisesti Neuvostoliiton hajottua. Kirjan alussa kuvataan Neuvostoliiton käymää sotaa Afganistanissa. Puna-armeijassa taisteli myös virolaisia. Kirjassa Viron kommunistisen puolueen nokkamies tai ensimmäinen sihteeri on Rolf Vainu, joka on siis fiktiota, tuolloin (1978 - 1988) ensimmäisenä sihteerinä oli Karl Vaino. Asioita "järjestää" myös KGB, jonka edustaja Rihat Aleksandrovits Bohusvili (fiktiivinen hahmo) tekee omaan ja veljensä lukuun ikonikauppoja. Joukkioita on useita, on kansallismielisiä, emigrantteja, kansainvälinen tappaja, neuvostoviron virkamiehet ja KGB.
Reijo Mäki on kirjoittanut myöhemmin, että oli käynyt kirjaa varten Virossa, joten Tallinnan kuvaukseen on nähty vaivaa. Lisäksi juoni polveilee mukavasti ja tarjoaa yllätyksiä joka luvussa, lopussa on mojovia yllätyksiä.
Postauksen nimen vuoksi ohjelmoin tämän marraskuuhun, jossa myös isänpäivää vietetään, tänään aika monen isän ja papan lahjana on "mieskirja", eli vares, remes tai sotakirja. Marraskuussa 2022 on myynnissä Remeksen Tornado ja Reijo Mäen Hotel California. Somessa osa paheksuu, että isälle, ja isoisälle ostetaan miehen kirjoittama kirja. Lokakuussa 2022 myydyin kirja Suomessa oli Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja lapsenvahti, joka sekin sopii hyvin isille.
Viime päivät lämpöennätyksineen ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin musta hauta eli iloinen ja tilkan mietityttävä yllästyskin, muttei se tämän dekkarin eikä Reijo Mäen hohtoa himmennä:)
VastaaPoistaOnpa mennyt pitkälle tuo somen pöhinä, sillä kyllä kai on asiallista ostaa lahjakirja saajan mieltymysten mukaan ja yleensäkin ottaen kiinnostavan sisällön kriteerillä...
Totta on ollut lämmintä ja aurinko paistaa.
PoistaTänään Hesarin kolumnissa paheksutaan päiväkodin ja koulun tapaa askarrella isänpäiväkortteja. Toivoisin että näinä aikoina olisi Suomessa hieno ja kannustava ilmapiiri.
Itse olen sillä lailla rasittava ihminen, että problematisoin pelkkien mieskirjailijoiden teosten ostamisen miehille. Maailmassa on niin paljon loistavia naiskirjailijoita, että on kauheaa, jos miehet eivät saa tietää heistä mitään. :) Mutta senhän sinä Jokke tiedätkin laajasti lukeneena.
VastaaPoistaJuuri näin :)
PoistaHyvä nimi dekkarilla :)
VastaaPoistaTotta 😀
Poista