Juha Hurme: Niemi

Juha Hurme: Niemi, Teos 2017, sivumäärä 448. Ulkoasu Jenni Saari, huonolaatuinen ja vino kuva kannesta Jokke.

Juha Hurmeen teos  Niemi voitti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon. Kirja on lyhyt läpileikkaus Suomen niemen kehityksen eväistä ja tuotoksista vuoteen 1809 asti, aluksi käydään nopeasti läpi maailmankaikkeuden, maapallon, ihmisen ja ihmisen ajattelun ja uskontojen historia, ja romaanissa asetetaan meidän toimintamme oikeaan mittakaavaan. Kirja on ajoittain helppolukuinen, mutta joissain kohdissa hyvin pitkäveteinen. Finlandia-palkintoa perusteltiin suomalaisuuden myytin avaamisella tai oikeastaan perkaamisella.

Minusta Niemi ei ole minusta oikeastaan romaani, vaan se on historiaan keskittyvä pamfletti, jossa on huomioita suomalaisten omimista myyteistä, runoudesta ja muista lainoista. Hurmeella teksti rönsyilee, paljolti runoudessa ja runonlaulannassa, päätyen pietismistä urkureihin.

Kun Hurme on käynyt ristiretket läpi, hän juuttuu käsittelemään ensin Giovanni Boccacion Decameronea, ja sitten Caucerin Canterburyn tarinoita. Kustaa Vaasa (Gustav Vaasa) saa paljon huomiota, hänen aikana uskonpuhdistus juurtui Suomeen. Hurmeen mukaan kansankieliset virret syrjäyttivät pakanallista runonlaulantaa, joka säilyi Karjalassa, ja josta Elias Lönnrot ne keräsi talteen. Niemi hehkuttaa paljon rivoilla runoilla. Kirjasta henkii sanoma, että uskonpuhdistus tylsytti suomalaisten iloisuutta. Lisäksi Hurmeen jatkuva sanoma on se, että suomalaisuudessa ei ole juuri mitään omaa. Aleksis Kiven ja Mikael Agricolan äidinkielikin oli hänen mukaansa ruotsi. Viidennentoista luvun alussa Hurme argumentoi, että Olaus Rudbeck olisi pistetty sepittämään "Ruotsin ja sen imussa Niemen, syvämenneisyydestä hurmioitunutta historiaa, jonka mukaan Pohjola, Ruotsi ytimenään, oli Platonin ihanne yhteiskunta Atlantis, siis koko sivistyksen sydän. Ruotsin kieli oli latinan ja heprean rinnalla koko maailman kantakieli". s.353. Hurmeen mukaan Suomessa oli omat pyrkimykset saada suomen kieli todistetuksi yhdeksi Baabelin peruskieleksi. Hurme nostaa ulkomaalaisten kuvausta Suomen hieman huonossa valossa. Itse ihmettelin muitakin heittoja:
-"Neandertalin uljas ihmislaji on minun veikkaukseni todellisiksi, alkuperäisiksi perussuomalaisiksi! Paljon heitä ei koskaan ollut ...".s.22
-"Lemminkäisen surma oli plagioitu Osiristarustosta" s.51
-"Planeetan viimeinen rupusakki joka oppi omalla kielellä lukemaan" s.55.
-Mämmistä. "Det ser ut som skit och det smakar skit" s.354
Historiaa minä tulkitsen hieman eri tavalla. Kreikassa demokratia koski vapaita miehiä, ei naisia eikä orjia, Roomassa oli orjia. Euroopan "sivistysvaltioissa" oli sääty-yhteiskunta, jossa oli maattomia ja maaorjiakin, lisäksi eräät siirtomaavallat rahtasivat orjia Afrikasta. Veljeys, vapaus ja tasa-arvo koskivat vain osaa kansalaisista, eli en ihaile täysin yksisilmäisesti menneitä yhteisöjä ja tapoja enkä edes kulttuurisia saavutuksia.

Hurme käy tekstissäänläpi eri kirjailijoita Cervantes, Swithin Gulliverin retket, Miltonin Kadotetun paratiisi, differentiaalilaskennan Newtonin yhteydessä, sekä Spinozan filosofina. Vodkakulttuurin hän väittää muodostuneen Isonvihan aikana. Tähtitiedettäkin käsitellään Sigfrid Aronus Forsiuksen yhteydessä, ja mainitaan Halleyn komeetta. Macchiavellin opit kerrataan.

Hurmeella tyylilaji vaihtelee tarkoituksella, ja hän käyttää paljon nykykieltä ja slangia: sakemanni, landautui, kunkku, ja paskaa käytetään. Ammattikoulu-sanakin muuten mainitaan, ja on ehkä mairittelevakin: "Turun akatemia oli vaatimaton, Euroopan periferiassa toimiva pappien ja virkamiesten valmistamiseen tähtäävä ammattikoulu." s.312.

Juha Hurmeen Niemi on runsaasti rönsyävä romaani, jonka osaksi tuli voittaa Finlandia-palkinto vuonna 2017. Ihailin Hurmeen perehtymistä ja syventymistä enemmän kuin lopputulosta.
****
Juha Hurme (s.1959) on ammatiltaan teatteriohjaaja.