keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Leo Tolstoi: Anna Karenina


Leo Tolstoin Anna Kareninasta minulla oli Eino Kaliman suomennos, ja painos on WSOY:n 1925. Ykkösosassa oli 654 sivua ja toisessa 562 sivua. Molempiin teoksiin oli painettu alkusanoiksi "Minun on kosto ja tahdon kostaa".
Lukemani Sota ja Rauha teoksen painos oli vuodelta 1924, ja siinä oli modernimpi suomennos.

*** Juonipaljastukset alkavat  ...
Romaani alkaa Darja Aleksandrovna eli Dollyn saatua selville, että hänen miehellään Stepan Arkadjevitš Oblonskilla eli Stivalla on ollut taas salasuhde lastensa kotiopettajattaren kanssa. Stiva kutsuu siskonsa Anna Arkadjevna Kareninan paikalle lepyttelemään Dollya, mikä onnistuukin helposti, mies ei vaan paranna tapojaan. Matkalla Pietarista Moskovaan Anna tapaa kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskijn, johon ihastuu. Vronskij on taas liehitellyt Dollyn sisarta Katerina Aleksandrovna Štšerbatskajaa eli Kittyä, joka on Dollyn nuorin sisar. Kitty on antanut rukkaset ahkeralle ja hyveelliselle tilalliselle Konstantin Dmitrijevitš Levinille, joka on Stepanin ystävä. Vronskij ihastuu Annaan, ja jättää Kittyn, ja Kitty masentuu tästä pidemmäksikin aikaa. Elämän eväitä ja iloa haetaan ulkomailta kylpylästä asti. Kylpylässä on koko joukko henkilöitä, myös Konstantin Levinin kommunismiin suuntautunut rappioveli, jonka hoidon veli kustantaa. Kitty saa palikat kohdalleen ja lähtee kotiin

Kirjan nimihenkilö Anna Karenina on ollut useita vuosia naimisissa Aleksei Aleksandrovitš Kareninin kanssa ja heillä on poika Serjoza. Mies on ehdotonta virkamieseliittiä, ja hän työskentelee paljon. Annalle tämä ei riitä, ja Anna inhoaa kontrollifriikkimiestään. Anna pystyy tapaamaan paljonkin Vronskia. Romaanin kankeuteen liittyy ongelma. Lukija (en ainakaan minä) ei saa mitenkään selkoa heidän suhteestaan, mutta ennen merkittävää kilpa-ajokohtausta, jolloin suhde selviää Annan miehelle. Anna kertoo Vronskille olevansa raskaana (hänelle), tämä puolestaan on paljon puhuva ilmoitus, ja selvittää lukijalle, että kenen kanssa vain makuuhuoneessa on ollut masurkkaa, teoksessa Anna ja Vronskij tapaavat nimittäin harvakseltaan vain tanssiaisissa ja pidoissa ja muista tapauksista ei hiiskuta. Kilpa-ajo -kohtaus on muutenkin äärimmäisen jännittävä, ja paljon puhuva jo lopputulokseltaankin, ja sitä tarkastellaan sekä Vronskin että Aleksein A:n (Myös Vronskin etunimi on Aleksei!) näkökulmasta. Aleksei Aleksandrovitš Kareninille selviävät vihdoin Annan tunteet Vronskia kohtaan, vaikka esimerkiksi kreivitär Lidia Ivanovna on suoraan vihjannnut asian virkamiehelle. Lidia on tärkeä henkilö myöhemminkin. Annan ja Vronskin suhde jatkuu ulkomailla, mistä he palaavat Venäjälle. Heidän suhteensa fyysisestä laadusta annetaan vain vihjeitä. Anna ei halua uudestaan raskaaksi, ja heillä on eri makuuhuoneet samassa talossa. ... loppuvat 

Kirjan jännite
Miten käy Annan, hänen lastensa ja Vronskin, entä Kittyn ja Levinin?


Rakkaus, uskollisuus, hyveet
Kirjallisessa teoksessa tarkastellaan rakkautta, uskollisuutta, avioliiton hyveitä, mutta myös naisen asemaa avioliitossa. Pareja on useita. Darja ja Stepan, Aleksei Karenin ja Anna, Aleksei Vronskij ja Anna, Katerina ja Konstantin, sekä useassa keskustelussa roolihahmojen välillä. Anna on mennyt naimisiin parikymmentävuotta vanhemman virkamiehen kanssa ilman rakkautta. Kahdeksan aviovuoden jälkeen eväät on järsitty, ja vain kulissit ovat pystyssä, ja niitäkin kannatellaan hartiavoimin. Onnistuuko uusonni. Se selviää lukijalle. Kontantinin velipuoli Sergei Ivanovits on menettänyt rakastettunsa, avioituuko hän uudestaan? Luultavasti naislukija analysoi parien kemian ja fysiikan helpostikin. Minusta Annan ja Vronskin suhde on mielenkiintoisin, ja Katerinan ja Konstatinin suhde on taas realistisin.

Häät
Teoksessa kuvataan eräät häät. Katsoin Kauriinmetsästäjä -elokuva hääkohtauksen, ja siinä Steven ja Angela nimiset roolihahmot ovat häissä. Molemmilla on palavat kynttilät kädessä, ja molempien päällä pidetään kruunuja, kuten Tolstoin kuvauksessakin. Hääkohtaus on hyvin kuvailtu sekä Kauriinmetsäjässä että Anna Kareninassa. Teos alkaa ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Huolimatta nimihenkilön tarinasta, tämä on nimenomaan perhekeskeinen romaani, jossa tarkastellaan avioitumista, aviossa oloa, lasten saamista, lastenhoitoa, imettämistäkin ("oman maitonsa herunnasta tiesi lapsen kaipaavan ruokaa"). sekä uskollisuutta että uskonnollisuutta ja elämän tarkoitusta.


Maatilan pito, talonpojat, ja taloudelliset asiat
Konstantin Levinin hahmossa Tolstoi tarkastelee lempeästi suurtilallisen suhdetta elinkeinoon ja talonpoikiin. Työntekijöiden palkat 70 ruplaa kesässä, apilaa, vehnää ja perunaa viljellään. Levinin pitää tehdä ruumiillista työtä siksi, että levottomuus ja elämän tyhjyys katoaisivat. Hän niittää talonpoikien kanssa, heidän rinnallaan.
Levinin keskustelukumppaneina veli Nikolai, joka on kommunisti ja hän puhuu kapitalistien sorrosta. Toisaalla Serpuhovskoi selittää Vronskille, ”ei mitään kommunisteja ole” s. 471/I. Todellisuudessa tässä eletään 1870-luvulla ja vallankumous on tuleva noin neljän vuosikymmenen kuluessa.

Leviniä yrittää valistaa velipuoli Sergei Ivanovits Koznysev, joka kirjoittaa valtio-opin kirjaakin, hän puhuu teoriatasolla suhteesta kansaan ja mainitsee mm. juoppouden vitsaukseksi. Hän kannustaa perustamaan kouluja, lisäämään sairaanhoitoa ja apteekkeja. Sergein mukaan ”meillä Venäjällä ei tahdota ymmärtää, että olemme Bysantin perillisiä” s.42/II. Länsi-Rooman kukistuttua jäi Bysantti, ja tietyllä tavalla voidaan ajatella, että Moskova olisi Konstantinopolin ”seuraaja”, ainakin idän kirkon piirissä. Sergei on myöskin panslavisti, jota käsitellään lopussa Turkin sodan yhteydessä kun autetaan ”heimoveljiä” (serbialaisia ja montenegrolaisia). Näissä keskusteluissa Tolstoi esittää molemmat puolet, joten en aina tiedä kummalla kannalla hän on. Levin itse pohtii s.75/II ”pörssikeinottelun kehitystä ja ”maaomaisuuden väärää jakoa

Anna Karenina, moraalinen puoli
Nainen on akseli, jonka ympäri kaikki pyörii” s.65/I ilmenee Stepanin ja Levinin keskustelussa, Stepan puhuu lounaiden syömisestä, minkä jälkeen maistuu myös sämpylä. Levin on toista mieltä, hänen mukaansa sämpylän varastaminen on tyhmää. Vaimon vanhenemisesta puhutaan, outoa kun Stepanin oma vaimo ei ole kolmeakymmentäkään. Teoksessa keskustelustaan aiheista: platoninen ei-platoninen rakkaus, rakkausavioliittoko on hyvä, ja jonkun mielestä järkiavioliitto on onnellisin.

Moraalisesti ihmeteltävää on Stepan pääseminen lounastuksistaan ja veloistaan kuin koira veräjästä, Kitty antaa jopa Dollylle oman osansa perintötilasta, jonka Stepan sitten myy! Rikkaalle törsäilijälle lisää tuhlattavaa. Annasta sataa ”mainesanoja”, joista yksi on ”alhainen uskontoa vailla oleva nainen”. Anna aluksi ja monesti kehutaan, mutta koko ajan fokus on kasvoissa, mutta jo alkuun hän häikäilemättä puhuu Dollyn ympäri antamaan Annan veljelle ja Dollyn pettäjämiehelle Stepanille anteeksi. Annahan ei jaksanut olla viittä päivää yksin ylellisessä kartanossa, ei edes oopiumin voimin, siitäkö hänen kostonsa kumpuaa?

Ihmiset ovat toisilleen ilkeitä seuraelämässä. Tämä tulee monesti ilmi. Komiteoissa ja ministeriöissä myös, esimerkiksi Aleksei Karenin, kyseli ivansekaisesti, oli purevan ivallinen, hyökkää ivallisen ylimielisesti. Eikö asiat taistelekaan vaan henkilöt? Virkamiehen tärkein tehtävä ”kumarruksia ministeriöissä” s.394/I . Seurapiiristä lainaus kertokaa jotain hauskaa, mutta ei ilkeää … ” ja mainitaan sen oleva Small talkia (käännös vuodelta 1925), mutta ilmenee, että se on ”vaikeaa vain ilkeä naurattaa”.

Vronski käy raha-asioitaan viidesti vuodessa läpi. Hänen moraalinsa on, että velat hoidetaan, mutta, räätälin velkoja ei ole tarkoituskaan maksaa! Vronski kaljuuntuu, tämä erityisesti mainitaan, ei kai kaljuuntumisessa ole mitään pahaa?
Teoksessa Stepan ja ruhtinatar olleet suunniltaan Levinin käytöksen vuoksi, todellisuudessa hän karkoitti moukkamaisesti käyttäytyneen kutsumattoman vieraan Vaslenka Veslovskin, miksei Levin saisi karkottaa siipiveikkoja.

Olennainen kysymys.
Miksi Stepan ja Vaslenka eivät saa moraalista tuomiota romaanin henkilöiltä eikä myöskään Vronski, eivät edes juonellisesti? He jatkavat moraalitonta elämäänsä.

Anna sen sijaan saa sekä romaanihenkilöiltä paheksuntaa sekä juonen käänteet kaltoinkohtelevat Annaa? Annan käytöstä rinnastetaan veljensä vastaavaan, lopputulemana, toinen pompahtaa pintaan korkin lailla, Annan mieli raskas on kuin lyijypuntti.

Käännöksestä
Sodan ja Rauhan käännöksestä pidin enemmän. Tässä on vanhahtavia ilmauksia. J-kirjain on harvinainen ainakin ilmauksissa ”lakeia ilettävä vartiat ja hyleksivästi”, Vronski taas kirjoitetaan perusmuodossa Vronskij. Käännöksen etuna on se, että monet ranskankieliset kohdat on käännetty. Ylimyspiirit eristävät itseään kansasta myös kielivalinnallaan. Käki kukkuu on nykykielellä parempi ilmaus, sillä käen kukkuminen on toistuvaa, tässä on käännös ”käki kukahti”. Sanan ”kiihoittunut” merkitys oli tuolloin täysin toinen, esim. Annan kiihoittuneisiin kasvoihin s.454/II , todellisuudessa hän oli hyvin hermostunut ja lisäksi ”kiihoittunut hevonen tempoili ohjaksia” (Frou-Frou menossa ellipsin muotoiselle radalle, missä on yhdeksän estettä). Toisaalta kyllä mainitaan osuvasti ”Therese ollut Eevan puvussa” ja ehkä ylilyöden ”eläimellisen intohimonne tyydyttämisestä”.

Pikku oivalluksia
Teoksessa puhutaan ”voiman säilymisen laista”, minun fysiikan tietojen mukaan on energian säilymisen laki, mutta voiman ja vastavoiman laki, ja esimerkiksi vakiovoima F antaa massalle m kiihtyvyyden a (F = ma).

Kreivitär uskoo spiritismiin, myöhemmin mainintoja spiritismistä. Aleksei Karenin uskoo Jules Landaun alias kreivi Bezzubovin unihoureisiin, tämä on mielenkiintoista.

Fornits ottaa kiinni mehiläisiä. Miksi? Vain kuningatar voi perustaa pesän. Toisaalla Tolstoi mainitsee mehiläispesän lähellä ”surina oli juhlivien kuhnurien”, no ne juhlat loppuvat häälennon jälkeen, enkä usko muuta lentoa olevankaan! Sodasta ja rauhasta löydät myös mehiläispesästä maininnan!

Ilmenee, että Aleksei Karenin naksuttelee sormiaan!

Kitty havaitsee, että ”seurapiirit kiteytyvät”, tämä on totta, edelleenkin.

Teoksessa juodaan toki paljon teetä, mutta yllättävästi myös runsaasti juodaan kahvia s. 105/I, Paronitar Shilton keitti kahvia s.173/I. Toisessa kirjassa sivuilla 464 ja 465 mainitaan erään roolihenkilön olleen Helsingissä.

Teoksessa on paljon paljon muita teemoja. Levin pohtii lopussa uskonnollisuutta todella monelta puolelta. Italiassa käydään keskustelu taiteen tekemisestä ja siitä, pitääkö olla sivistynyt ja oikeat ajatukset, jotta osaa maalata. Toisaalta taitelijan halua saada kehuja ja arvostusta tulee ilmi myös sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät ymmärrä taiteesta.

Anna Karenina sekä Sota ja Rauha yhtymäkohtia
Teosten rakenne oli samanlainen, eli eri henkilöiden silmin tarkastellaan tilannetta. Henkilöt saattavat kohdata juonen solmukohdissa. Henkilöitä on varsin paljon tässä kuitenkin vähemmän kuin Sota ja Rauha -teoksessa. Teokset on jaettu numeroituihin kirjoihin, osiin ja lukuihin. Anna Kareninassa yhdelle luvulle oli annettu nimi (Kuolema).

Minusta jotkut roolihenkilöt ovat samanlaisia SR:ssa ja AK:ssa. SR:n Natasha ja Nikolai muistuttavat AK:n Kostjaa ja Kittyä. Näissä hahmoissa on eniten positiivista kehitystä.

SR:n Helena Bessuhovissa on paljon samaa kuin Anna Kareninassa. Molemmat olivat ulkoisesti kauniita, mutta petollisia, hemmoteltuja ja vainoharhaisia valittajia. Helenan kerrotaan popsineen lääkkeitä, ja Anna terästi itseään oopiumilla. Molemmat hylkäsivät aviomiehensä, joiden rahoilla he elivät. Vertailu jääköön tähän, liiallisten juonipaljastusten salaamiseksi. Molemmat tosin kuolivat.

AK:n Vronskissa samaa kuin SR:n Dolohovissa, rohkeita sotilaita ja uhkapelureita, arvostavat myös naiskauneutta myös kaksintaisteluhaasteen uhalla. Vronskissa on puolensa, hän perusti 100 000 ruplan sairaalan, ja varusti oman eskadroonan kuten Pierre Besuhov.

Stepanin raha-asiat ovat levällään kuin Rostov seniorilla, ja vaimon omaisuuden turvin molemmat sompaavat eteenpäin.

Anna Kareninassakin metsästetään kuten Sodassa ja Rauhassakin, nyt lintuja: taivaanvuohia, heinäkurppaa ja sorsia. Metsästyskohtaukset liittyvät tässä paremmin juoneen, ja ovat osa maaseudun elämää ja jopa ravinnonsaantia.

Anna Karenina on taattua Tolstoita, äärimmäisen hyvä. Pidin Sodasta ja Rauhasta enemmän. Luulen naislukijoiden enemmistön pitävän tätä parempana teoksena ja mieslukijoiden enemmän taas Sodasta ja Rauhasta. Tolstoin Ylösnousemus on myös hyvä yhteenveto näistä teemoista.
***
Anna Karenina valkokankaalla

Anna Kareninan
tarina on ollut tärkeä myös elokuvissa. Youtubesta ja englanninkielisestä wikipediasta kaivoin faktoja, kohtauksia ja trailereita.
1935 MGM:n ja David O. Selznickin ohjaamassa Karenina- filmissä Annaa näytteli itse Greta Garbo, suuri ruotsalainen mykkäelokuvien tähti. Tämä oli kuitenkin äänielokuva. Kittyn osaa näytteli legendaarinen Maureen O'Sullivan, joka oli 1930-luvun Tarzan-filmien Jane. Trailerissa näkyy näyttävä kilpa-ajokohtaus, joka lienee nostettu avainkohtaukseksi, katsoin filmin loppukohtauksen (luultavasti filmi loppuu noin sata sivua ennen kirjan loppua). Luultavasti filmissä on lähes koko ajan Annan ja Vronskin ”rakkaustarinaa”. Vuonna1948 Annaa näytteli itse Tuulen viemää -filminScarlett” eli Vivien Leigh. Vuonna 1997 näytteli pääosissa Anna ja Vronskia Sean Bean ja Sophie Marceaux. Sean Bean näytteli petollista 006:a James Bond –filmissä Kultainen silmä, ja Sophie Marceaux, joka näytteli kostonenkeli Elektra Kingiä Bond-filmissä, Kun maailma ei riitä.

11.1.2013 Filmi 2012
Anna Kareninasta on tehty uusi filmi. Annaa esittää Keira Knightley. Filmin henkilöhahmot ovat toteutettu hyvin Annan mies on puisevan jäykkä, Vronski on nuorekas mutta minusta lipevä. Varsinkin yksi asia on paremmin selvitetty ja se on Vronskin ja Annan suhteen kaikki myös fyysiset puolet. Filmi tuli 6.1.16 ja kilpa-ajot oli myös hyvin toteutettu, nyt Anna ja Vronski ovat lähteneet ulkomaille, mutta alamäki on jo alkanut ja päättyy huonosti, mutta onneksi Levin ja Kitty ja heidän onnensa kukoistaa..
***
7.7.13 Kunderan teoksessa Elämän sietämätön keveys -teoksessa avataan Anna Kareniinan motiiveja. Rakkaus syttyi Vronskiin rautatieasemalla, jossa joku jäi junan alle, samoin A.K hyppäsi junan alle.
***

Pokkaripainoksen kuva yllä, pohjana on Eino Kaliman suomennos, jota on tarkastanut Arja Pikkupeura, eli käännös on taattua laatua pokkarissakin.

17 kommenttia:

  1. Pitääpä palata paremmalla ajalla suururakkasi perusteelliseen ruodintaan!

    Pikainen tiedustelu nyt vain. Olet jättänyt lyhyen vastauksen Veera Vaahteran kirjasta tekemäni jutun yhteen kommenttiin. Halautko olla mukana kirjan arvonnassa? Sääntöjeni mukaan arvon kirjan tänään klo 12 kaikkien kommentin jättäneiden kesken, joten olet sillä perusteella jo mukana.

    VastaaPoista
  2. Hih, jää paremmat mahdollisuudet meille oiekasti kiinnostuneille :D Minulle Anna Karenina on Rikoksen ja rangaistuksen ohella venäläisten klassikoiden ehdotonta huippua (paitsi jos Saatana saapuu Moskovaan luetaan klassikoksi, se on vain sen evrran modernimpi, etten ole sitä lukenut, vaikka se klassikko onkin...) ja sen jälkeen minulla on ollut vaikeuksia tarttua enää uusiin. Esim. Sota ja rauha on auttamattomasti kesken, ihan kuten Karamazovin veljeksetkin. Ei koskaan pitäisi aloittaa kirjailijan parhaalla teoksella ensimmäiseksi... Dostojevskiä sentään ehdin lukea myös ennen R&R:sta, mutta Anna Karenina oli Tolstoilta ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle venäläiset klassikot ovat olleet pitkään lukematta ( ja moni muu =). Minulla kolahti talvella, luin Tsehovin Lokin, ja joitain Gogolin yms novelleja. Minusta naiselle/tytölle Anna Karenina on oiva valinta, Sota ja Rauha miehelle/pojalle, minusta nimittäin molemmat sopivat jo yläkoulu/lukio-iässä hyvin.

      Poista
  3. Kylläpä kirjoitin sekavia, siis en lue Saatana saapuu Moskovaa venäläisiin klassikoihin, vaikka pidän sitä kuitenkin klassikkona, mutta koska se on eri aikakautta kuin nuo 1800-klassikot, niin jotenkin haluan eriyttää ne toisistaan. Siinä on joka tapauksessa minulle venäläisen kirjallisuuden kolmen huippu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bulgakov on lukulistalla, on kuulemma lukemisen arvoinen teos

      Poista
    2. On ehdottomasti, meni kylmät väreet usein kun luin, on yksi niitä kirjoja, jonka olisin itse halunnut kirjoittaa!

      Poista
    3. Kun Saatana saapuu Moskovaan on kirjoitettu ja julkaistu Neuvostoliiton aikana, on minustakin ihan perusteltua erottaa ns. venäläisistä klassikoista, jotka yhdistän mielessäni enemmän tsaarin aikaan. Se on kyllä loistava ja unohtumaton teos.

      Poista
    4. Vaikea tuon venäläisen klassikon määritelmä, mutta itse olen kyllä lukenut SSM:aan venäläisiin klassikoihin. Vaikka kirja on kirjoitettu Neuvostoaikana on se leimallisesti kuitenkin venäläinen. Mutta nämä ovat tulkintakysymyksiä ja oli miten oli kirja on kuitenkin loistava, ehdottomasti yksi kaikkien aikojen romaaneista.

      Poista
  4. Luin Anna Kareninan joskus vuosia sitten junassa Joensuun ja Tampereen välä matkustaessani. Yhdistän kirjan vieläkin siihen junan kolkkeeseen ja hitaaseen matkantekoon.

    Anna Karenina oli elämys. Se teki vaikutuksen nuoreen naiseen tapahtumiensa ja henkilögalleriansa laajuudellaan.

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidin kovasti Anna Kareninasta, onhan se taattua Tolstoi-laatua ja ihan samat asiat siinä kiehtoivat kuin Sodassa ja rauhassakin. Se on toisiaan hyvin rikas teos, täynnä erilaisia teemoja ja henkilöitä. Jotkut lukijat haluaisivat lukea vain Annan tarinaa ja tuskastuvat niihin osioihin, jotka käsittelevät esimerkiksi Levinin maatilanhoitoa. Minä tykkäsin kyllä niistäkin kohdista, koska Tolstoin kirjoittaminen on niin hienoa. Sota ja rauha taitaa kuitenkin olla vielä vähän rakkaampi...

    Minulla on jo jonkin aikaa ollut hyllyssä Ylösnousemus odottamassa sopivaa lukuhetkeä. Nyt nämä sinun postauksesi nostattavat minussa sellaista Tolstoi-innostusta, niin että ehkäpä tartun siihen piankin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minua kiehtoi Levinin hahmo, maatilan hoitoa oli mukava seurata, mutta välin Levinin saamattomuus ja alemmuskompleksit tuskastuttivat :)

      Poista
  6. Voi että, tämä kirja kuuluu myös teoksiin, jotka pitäisi lukea uudelleen nyt, kun ikä ja elämänkokemus on karttunut ja ehkä ymmärtäisin se paremmin (samaa kommentoin sotaan ja rauhaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet klassikot luultavsti pitäisi lukea monia kertoja, alkupään tapahtumia ei osaa yhdistää myöhempiin, kun ei ymmärrä painaa niitä mieleensä :)

      Poista
  7. Jokke, ei kaljuuntumisessa ole mitään pahaa, mutta jotkut naiset tykkäävät pörröttää miehen hiuksia, etenkin niskasta;-)

    Minulla on myös Kaliman suomennos, mutta painokseni on vuodelta 1975.

    On niin hirveän kauan aikaa, kun olen tämän lukenut, että en voi sanoa muuta kuin pidin kovasti ja varmaan pitäisin kirjasta vieläkin. Siis kaksihan näitä kirjoja on...

    Ensilehden lause on oireellinen: "Minun on kosto/ ja minä tahdon kostaa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaksi mahtavaa kirjaa.

      Minusta tässä 1925 painoksessa oli suhteellisen paljon myös lyöntivirheitä (ei niin paljon kuin tässä blogissa) eli lyöty viereistä näppäintä, esim i ja o, n ja m sekä s ja a ovat vierekkäin QWERTY:ssä

      Poista
  8. Muistin tuon sinun esittelysi "lenkkeilevä lukutoukan lukulista" ja ihmetelin, missä vaiheessa enää ehdit lenkkeillä kun luet näitä tiiliskiviä ja bloggaat niistä todella perusteellisesti. Sitten huomasinkin, että esittelyssäsi lukee nyt, että lenkkeily on jäänyt hieman taka-alalle. Ymmärrän :).

    Anna Kareninan haluaisin lukea uudelleen, sillä olen lukenut sen useita vuosia sitten. Uskon, että siinä riittäisi pohdittavaa myös toiseksi kerraksi, kuten perusteellinen bloggauksesi antaa osoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nilkkavamma mahdollistaa lukemisen, luulin jo että olisi ollut mennen talven lumia, ja se mahdollistaa vain kevyen pyöräilyn :) Painoakin kertyy, kun lukee :):)

      AK:ssa on luultavasti aika paljon pohdittavaa, siinä on panslavismia, 1870-luvun vaalikokouksia, vähemmistöistäkin puhutaan, talousuudistuksista, Moskova-Pietari -jännitteenkin havaitsen taustalla.

      En ole kovinkaan hyvä asiantuntija, yritän vain lukea teokset huolellisesti, tutkia historiaa, karttaa, sinulla on luultavasti monessa mielessä enemmän perspektiiviä ja nykytietoa asioiden linkittämiseen.

      Heinäkuussa tartun Solohoviin. Olen sitä mieltä ilman mitään perustelua tai asiantuntemusta tai lukematta Bulgakovia, että myös Neuvostoliiton aikaiset teokset, jotka ovat jääneet "elämään" edustavat tai voivat edustaa jossain mielessä myös venäläisyyttä ja venäläisiä klassikkoja, jatkumoa johon Tolstoikin kuuluu.

      Poista