sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa

Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa, Wsoy 2010, 279 sivua, Murder in Mesopotamia, 1936, suomentanut Eero Ahmavaara.

Agatha Christien Murha Mesopotamiassa on dekkari vuodelta 1936, ja sen lopussa mainitaan salapoliisi Hercule Poirotin menneen Idän Pikajunaan, joka dekkari on kirjoitettu jo 1934, mutta tässä miljöö on hieman sama kuin dekkarissa Kuolema Niilillä, joka on vuodelta 1937.

Agatha Christie toimi ensimmäisen maailmasodan aikana sairaanhoitajana, tässä kertoja on sairaanhoitaja Amy Leatheran, ja teoksen saatesanat ovat lääketieteen tohtori Giles Reillyn käsialaa.

Teoksen miljöö on arkeologiset kaivaukset Bagdadin lähellä Mesopotamiassa (nykyinen Irak Tigrisin lähellä, esim. Eufrat ja Tigris ja kaksoisvirran maa), huomattavaa on, että Agatha Christien toinen mies oli arkeologi.

Henkirikos kohdistuu jo takakannen tekstinkin mukaan arkeologin tohtori Erich Leidnerin vaimoon Louise Leidneriin, jota on uhkailtu ja peloteltu, hänen menneisyytensä vuoksi, hän on ollut naimisissa saksalaisen vakoojan Frederick Bosnerin kanssa. Kaivoksilla tohtori Leidnerin kollegana toimii Richard Carey.

Kun kirjassa on yhteensä kolmekymmentä luvuksi luokiteltavaa osaa. "Lukijalle" ja 29 lukua. Uhkaukset paljastuvat lukijalle luvussa 9, murha tapahtuu luvussa 10, ja Hercule Poirot astuu näyttämölle luvussa 13 (mainitaan luvussa 12). Lisäksi tapahtuu toinen murha peittelytarkoituksessa luvussa 24, motiivi selviää luvussa 27. Hercule Poirot paljastaa murhaajan toiseksi viimeisessä luvussa (28:s) ja tarinan henkilöt "hyvästellään" päätösluvussa (29:s), eli heidän kuulumiset päivitetään.

Kuten Kuolema Niilillä on muutakin rikollista toimintaa tapahtumassa kaivauksilla, kuten Kuolema ilmoittaa lehdessä -teoksessa ihmisten menneisyydestä paljastuu jotain, mikä on piilossa ja on ratkaisevaa henkirikoksen kannalta. Christiellä motiiveista on raha yleinen, mutta tässä motiivia kaivetaan muualta. Hyvän dekkarin tavoin "tosiasiat" näyttäytyvät eri valossa lukijalle, kuin ne oikeasti ovat. Käenpoika paljastuu lopussa.

Kirjassa on lieviä ennakkoluuloja, kuten  tulla toimeen "alkuasukkaiden kanssa", mutta kertojan ennakkoluulot belgialaista Poirotia kohtaan ovat huvittavat
"aluksi hän oli järkytys"  ... "hän oli ulkomaalainen, niin kauhean ulkomaalainen", (ovat itsekin ulkomailla, luultavasti tosin brittien siirtomaassa) ... korkeintaan 165 senttiä pitkä merkillisen lihava pieni mies, aika vanha, ja hänellä oli valtavat viikset ja pää, joka oli kuin muna. Hän näytti aivan jonkin näytelmän parturilta".

Kirjabloggareita kiinnostanee tieto, että Hercule Poirot päättelee murhatun naisen luonteesta paljonkin hänen kirjahyllyssä olevien kirjojen (yhteensä kuusi) perusteella.

Murha Mesopotamiassa  -kirja on taattua Agatha Christien (1890 -1976)  laatua, syyllistä eikä motiivia voi arvata ennen lukemista, siksi tätä ei voi myöskään avata. Kovinkaan realistisena en kirjaa pidä, sillä kyse on erään henkilön todellisesta henkilöllisyydestä, jonka olisi luullut tulevan aiemmin ilmi.
***

TV-toteutus vuodelta 2001 näytetään 7.8.2015, areenassa ohjelma näkyy kuukauden ajan. Poirot ja Hastings (ei kirjassa) saavat murhan selvitettäväkseen, kun he ovat matkustaneet kaivauksille. Myös TV:ssä pian näytettävä Hänet täytyy tappaa, tapahtuu Lähi-idässä. Tarinaan on keksitty kreivitär Rossakoff, mitä ei tässä kirjassa ole. Rouva Leidner murhataan ja vielä toinen nainen, sillä tämä oli älynnyt, kuka murhaaja on, ja myös miten. Poirot kertoo kaikille pitkästi, kuka, miten ja miksi. TV-toteutuksessa on myös sivuladut salakuljetukseen ja huumeiden käyttöön. Hastings on minusta täysin turhaan jaksossa, hänestä on tehty täydellinen tomppeli. Todellisuudessa Hastings on hyvin luotettava ja järkevä kirjoissa, hänen älynsä ei ole niin leikkaavan loogista kuin Hercule Poirot'n.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

4 kommenttia:

  1. Tämä on yksi niistä Agatha Christien kirjoista, joista pidän kaikkein eniten. Muun muassa eksoottinen miljöö kiehtoo. Olen nähnyt tämän myös tv-versiona ja pidin siitäkin.

    Minusta arkeologinen kaivaus on jo sinällään kiehtova tapahtumapaikka ja sitten kun kirjoitetaan vielä dekkari, joka tapahtuu kaivauksilla, niin eipä siitä voi olla pitämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti AC on miehensä välityksellä saanut siirrettyä jotakin aitoa kirjan lehdille :)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kirjan ja loppu oli kyllä aika yllättävä. Christien kirjoista pidän erityisesti niistä, joissa seikkailee Tommy ja Tuppence niminen pariskunta. Televisiosta on tullut neiti Marple tarinoita, mutta ainakin joistain niistä minusta tuntuu, että neiti Marple on ympätty tarinaan, johon Christie ei häntä kirjoittanut. (Ja se minun kirjabloginihan oli vuodatuksessa: sheferijm)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Yllättävä oli, niin yllättävä, että ei viitsi spoilata toisten lukuiloa vihjaamallakaan siihen.

      Luulen lukeneeni yhden Tommy ja Tuppence jutun, tv:stä en näitä ole montaa katsonut.

      Poista