torstai 12. heinäkuuta 2012

Ernst Brunner: Edith


Ernst Brunnerin Edith -teos on suomalaisen runoilijan ja modernistin Edith Södergranin elämäntarina ja siten arvokas. Edit Södergran (1892-1923) runoili ruotsiksi, nämä käännetty suomeksi, ja siitä on minun runoblogin puolella pieni arvio ja linkki alkuperäisiin ruotsinkielisiin runoihin, joihin kannattaa tutustua, ensimmäinen kirjankansi.

Brunnerin Edith-kirja on minä-muodossa (Edithin näkökulma) ja aloittaa tarinansa Karjalan kannakselta jo ennen Edithin syntymää. Edithin synnyttyä keuhkotauti niitti läheltä ja lopulta Edithkin saa tartunnan vuosi isänsä kuoleman jälkeen 1908, ja alkaa parantolakierre: Nummela ja Davos, lisäksi Edithin riesaksi koitui vielä espanjantauti, josta selvisi..

Teoksessa on välillä versaalilla muutaman sivun nimellisiä sairaskertomuksia, jotka kuitenkin runollisuudessa on teoksen ehdoton suola esim. ss 230-231 Hengen aeronautti, jossa lukee Varpuset, harmaimmat, istuvat jo tulenkajonkeltaisina veranankaiteella, ne laulavat kuin kanarialinnut.

Muuten eletään Kannaksella Raivolassa tai Pietarissa, missä Edith kävi koulua. Runoilijan työhön tutustutaan muutaman kirjeen avulla.

Vuosien 1905 ja 1917 levottomuuksia tarkastellaan, kuten myös ensimmäistä maailmansotaa ja kansalaissotaa. Edithin suhdetta (joka ei ole platoninen) Henrik Liljanderiin (vanhempi ja naimisissa) tarkastellaan.

Luin 304 sivun mittaisen kirjan tutustuakseni Edith Södergranin elämään. Etsin tiettyjä teemoja. Hänen runoissaan on mainittu Pietari, jossa hän siis asui. Myös kuu esiintyy tekstissä, ja uskonnollisuutta, ja kuoleman läheisyyttä ja pelkoa löytyy. Myös alastomuus, jota esiintyy runoissa, mainitaan, tytöt ovat alastomina uimassa, Davosissa tapahtuu eräs kohtaus, jossa alastomia ihmisiä.

Bongasin myös värejä, joita paljon on Södergranin runoissa ja siihen liittyy seuraava huomio.
s.70 Granaatin punainen hameensa
s.74 Granaatin vihreä hameensa
---
Jaana on blogannut tästä näin hienosti täällä.

5 kommenttia:

  1. Minä olin vähän hämmentynyt tämän kirjan muodon kanssa, sillä odotin perinteistä elämäkertaa. http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/2011/11/edith-ja-saima.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkaan sinun juttusi, on erittäin hyvä :)

      Poista
  2. Jokke, tämä kirja herätti aikaan ison kohun, sillä kirjaa pidettiin liian rohkeana. Minulle tämä on SE Edith-kirja!!! Äitini on kotoisin Valkjärveltä ja näen usein mielessäni tyttöjen villin ajon Terijoen hiekoilla allaan Valkjärven kiesit ja sitten se rannoilla, sannoilla olo...Wau,mitä kuvausta. Kuka sanoo, ettei se ollut noin. Kukaan ei voi väittää myötä eikä vastaan. Suurenmoinen kirja, jossa käytetty samaa metodia kuin Satu Koskimies käytti Hurmion tyttärissä kirjoittaessaan runoilijoista Katri Vala ja Elina Vaara: Hän asettui naisten pään sisälle ja kuvitteli, miten olisi ollut mahdollista tapahtua.

    Super!, että toit tämän kirjan esiin. Kiitos♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kannaksen kuvaus oli varsin "eloisaa" ja kiinnostavaa.

      Teoksesta syntynyttä kohua (päättelin tämän Jaanan arviosta) hieman ihmettelen, kirjassa ei minusta ole mitään hävettävää tai ilkeää.

      Luin tämän pohjaksi Södergranin runojen lukemiseksi, ja oli minusta erittäin valaiseva :)

      Poista
    2. Täysin samaa mieltä!

      Ja minä näen kannaksen tapahtumat elokuvana...siis tässä kirjassa kuvatut.

      Minustakin tämä aukaisee tajuntaa hänen runoilleen.

      Poista