maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran



Kjell Westö: Missä kuljimme kerran, Romaani eräästä kaupungista ja tahdostamme tulla ruohoa korkeammaksi, yhdestoista painos 2008 Otava, sivumäärä kiitoksineen 589, alkuteos Där vi en gång gått, 2006, käsikirjoituksesta suomentanut Katriina Savolainen

Tapahtumapaikka ja -aika: 
Suomi ja tapahtuma-aika 1905-1944 eli  kirja kattaa aikaa ennen vapaussotaa tai kansalaissotaa ja kirjan päätepisteenä on toisen maailmansodan päättymisen aika, jolloin epilogissa tapahtuu vielä yksi teloitus.

Henkilöt:
Eccu Widing, oikea nimi on Eric, opiskeli Polilla, isä Jali oli OTK ja rautatiehallituksessa töissä. Eccu perustaa valokuvaamon, jota ei osaa hoitaa. Eccun äiti Atti eli Asrid Weber kärsi masennuksesta. Jalilla on suhde näyttelijätär neiti Hultqvistin kanssa. Eccu rakastui Lucieen, muttei mennyt naimisiin hänen kanssaan, Eccu ei selviä. Ecun sisko Anita eli Nita meni naimisiin Cedin kanssa. Eccu kantaa kaunaa neiti Hultqvistille. Eccu meni naimisiin Aina Gadolinin kanssa, avioliittoon syntyy jälkikasvua, mutta ei ole onnellinen. Hyväosainen, jolle kävi huonosti.
Lucie Lilliehjelm, koko nimeltään Marie Louise Elisabeth, oli isosiskonsa Sigridin varjossa, Sigge kuolee espanjantautiin 1920. Lucie seurusteli Henningin kanssa, mutta suhde loppui ennen kuin alkoikaan, kun käsi osui Henningin alapäähän. Lucie 172 cm pitkä, opiskeli taidehistoriaa ja ranskaa. Lucie jää naimattomaksi mutta suhde on moneen Eccuun, Alluun päähahmoista. Lucien isä oli Rurik ja äiti Marie. Avioliitto ei ollut onnellinen. Lucien veli on Cedi. Luciesta käytetään myös muotoa Lu ja Lucy.  Lucy on hyväosainen ja hyväntahtoinen.
Cedrick Lilliehjelm, eli lyhyemmin Cedi, joka oli valkoinen teloituskomppanian mies ylennettiin vänrikiksi, myöhemmin oikeistomuiluttaja. Syntynyt 1899, saa jälkikasvua vaimonsa Nita os. Widingin kanssa. Öykkäri myös naisen kanssa. Hyvintoimeentuleva, ja yhteiskunnan hyväosainen.
Henning Lund,  kotoisin Tammisaaresta, opiskeli Polilla, oikeistomuiluttaja. Hyväosainen.
Ivar Grandell, ruotsinkielinen sosialisti ja sanomalehtimies. Turusta Helsinkiin Wulffille töihin, josta uudeleen opettajaksi. Eli hyveellisenä kurjuudessa ja kohdeltiin kaltoin muilutettiin. Huoli lopulta neiti Hultqvistin, joka joutui nöyryyttämään eli myymään itseään. Teki muistiinpanoja, tavallaan teoksen kirjailija. Joukon vanhin syntynyt 1884. Huono-osainen, ja hyväntahtoinen, mutta ajoin päähänpotkittu.
Allu Kajander, työläistaustaisten Enok Kajanderin ja Vivianin lapsi, vanhemmat erosivat ja kasvatti-isänä hän piti Santeri Rajalaa. Uusperheeseen tyttäret Saimi ja Elvi. Allu oli lahjakas urheilija etenkin jalkapallosa pelasi punaisten joukkueisa,opetteli saksipotkun ollessaan merillä, fyysinen suhde Lucien kanssa. Huono-osainen, jolle kävi huonosti.
Mandi Salin, oli apulaisena Eccun valokuvaamossa. Allu oli ihastunut häneen, vaikka oli nuorempi. Mandin pikkuveli oli Allun ystäviä. Ankeaan taustaansa nähden menesty kohtalaisesti.
Henriette Hultqvist, näyttelijätär, jolla oli suhde Eccun isän kanssa. Myöhemmin hän lähentyy Ivarin kanssa. Vaikeuksia Tukholmassa. Näyttelijätär, joka vakiintui Ivarin hyväksyvään huolenpitoon.
Sivuhahmoja on satoja esim. aiempien lisäksi vaikkapa Bruno Skrake, Toffe Ramsay, Tele Christides, Lonnit Tollet, Micki Morelius, Maggie Enerot.

Juoni lyhyesti (tiivistelmä)
Ensimmäinen kirja (1905-1917) 
Kirja pohjustaa Widingien ja Kajanderien sekä Lilliehjelmien perhettä ja elinolosuhteita sekä tarkastellaan Hangon tennisturnauksen semifinaalia, jossa hän hävisi voittamattomalle siskolleen vain 5 - 7 ja 3-6.

Toinen kirja 1917 tammi-toukokuu: 
Aika, joka oli Cedricille vapoaussota ja kansalaissota se oli Allun vanhemmille. Enok Allun isä on aktiivinen punakaartilainen, Santeri passiivinen, Ivar Grandel "piilossa". Alkuun Cedric ja Eccu joutuvat vangeiksi reaalilyseoon, mutta Nita ja Lucie käyvät katsomassa. Tilanteen muuttuessa Cedi, Eccu ja Henning ovat tekemässä puhdistuksia, ja Cedi teloittaa henkilökohtaisestikin. Todisteet hävitetään. Enok ja Santeri selviävät vankileiriltä, Enok 42 kilon painoisena, pituutta oli 187 cm ja Santeri 37 kiloisena, mittaa 174 cm.

Kolmas kirja 1922:
Perhoslamppujen alla vietetään kieltolaista huolimatta kosteita iltoja. Varsinkin Eccu juo liikaa, näkee pian vain tummia kuvia. Laiminlyö perhettään ja joutuu myöhemmin hoitoon, ennen tätä ottaa Luciesta, Mickistä ja Maggiesta taidevalokuvia ja hienostuneita alastonkuvia nekin perhoslampun alla.  Ivar puhuu kansan kahtiajaosta, mutta Cedillä on vain jyrkkiä oikeistolaisia mielipiteitä. Cedin isä Rurik kuolee. Allu piirittää itseään vanhempaa Mandia. Allu lähtee merille. Mandi ottaa kielten tunteja Lucielta.

Neljäs kirja  Kirjeet 1924 - 1925
Allun, Lucien, Eccun, Ivarin kirjeitä läheisille. Ivarilla ja Henriettalla vaikeuksia.

Viides kirja  Kaksi kesää 1926 ja 1928
Nousukausi on rikastutanut ihmisiä ja varsinkin Henningillä menee hyvin. Jazz rantautuu Helsinkiin. Cedi tuomitsee jazzin, Lucie rakastaa sitä ja mustaa jazz-soittajaa, kun on ensin kostanut pettäjälleen Ilmari Salmikoskelle, jonka toinen nainen hän oli, mutta olisi siis kolmaskin. Allu palaa meriltä ahtaajaksi ja pelaa Vallilan Woimassa jalkapalloa. Allu on hyvä peluri ja on 188 cm pitkä. Mandi on kihloissa Kanervon kanssa. Eccun ongelmat syvenevätm hän laiminlyö perhettään juo ja uhkapelaa käyttää huumeita ja pettää. Eccu on kyydissä kun Henning ajaa auton mereen, kaksi naista kuolee. Eccun vaimo oli jo aiemmin eronnut ja vienyt Sti-pojan pois. Henrietta tulee Helsinkiin ja tunnustaa ahdinkonsa, Ivar ottaa Henrietan vastaan.

Kuudes kirja  1929-1932
Allu näkee Montevideossa saksipotkun (ei jalkapallokentällä vaan satamassa), jota Allu harjoittelee ja tekee sillä maaleja Woiman otteluissa. Henning pyytää Allua Hifkiin, ei suostu, mutta Allun suhde Lucieen alkaa, fyysinen suhde, joka kuitenkin päättyy. Eccu on edelleen alamaissa, Eccu on ottanut tappioita vaatekaupoista, joista Henning sai itsensä kuiville. Lamakausi on alkanut. Cedi ja kumppanit muiluttavat Ivaria, osin siksi, että on nimimerkki I-r. Mandin kihlaus on ohi ja työ Eccun firmassa. Mandin kihlaus on ohi, ja on nyt Allun vaimo ja raskaana. Allu on radikaali, mutta olisi elämänsä kunnossa. Cedikin yrittää puhua Ecculle järkeä.

Seitsemäs kirja 1936-1938
Allu ja Mandi hoitavat lastaan Tuomasta, joka esiintyy Westön kirjassa Älä käy yöhön yksin sivuosassa nimellä Tuomas Koskelo-Kajander, Mandin ja Allun viereisessä asunnossa asui Koskelot. Allu on saanut punalehtien painamisesta muutaman kuukauden vankilatuomion. Kajkin on kuollut. Allu seuraa urheilua ja saa töitäkin. Eccu näkee maailmassa vain mustaa. Hän yrittää vielä kerran nousta, mutta vajoaa jäihin. Perhoslamppujen aika on loppu. Lucie aprikoi asiaa. Eräitä perhoslamppujen alla olevia kuvia ja niiden vedoksia tuhotaan.

Epilogi:
Cedi, Henning ja Bruno Skrake kotiutuvat sodasta. Henning, Bruno ja Lucie yrittävät estää Allun teloitusta, joka ei suostunut rintamalle koskaan menemään.

Arviointia, saattaa sisältää juonipaljastuksia
Kjell Westön Missä kuljimme kerran on loistava teos. Se on moniulotteinen kudelma, jossa aika soljuu eteenpäin, mutta tarkasteluhetket on tarkkaan valittu, samoin kuin tarkasteltavat henkilöt ja paikat. Myöskin henkilöiden kirjein valotetaan tapahtumien kulkua.  Ajan myötä koetaan historian käännekohtia kansalaissodan vangitsemiset, valkoisten vastaisku, kieltolaki ja jazz-kausi, nousun huuma, lamakausi, vastakkainasettelu, muilutukset, ja sotakin, sairaudet espanjantauti ja masennus. Osalla vapaa-ajanvietto on viinaa, osalla syrjähyppyjä, joku seestyy toinen radikalisoituu. Siskolla Luciella  ja sen veljellä Cedrickillä Lilliehjelmin libido laukkaa, mutta toinen on sinkku, mutta toinen on perheellinen, toinen vain paheellinen. Usealla on alkoholiongelma, mutta kirja on erittäin elämänmyönteinen, koska henkilöitä tarkastellaan heidän vikoineenkin moralisoimatta ja myötätuntoisesti. Ajan virrassa pyristelevät Eccu, Mandi, ja Ivar, Cedi ja Henning yrittävät ohjata itseään, ja hienossa purjeveneessä luovii Lucie. Teoksessa yhtenä päähenkilönä on Allu, jonka eteneminen on pyristelyn ja kroolauksen välissä.

Itselle kansalaissodan kuvaus oli historiaa valottavaa luettavaa. Näkökulma eroaa Linnan Täällä Pohjantähden alla eri miljöö ja nyt oli enemmän kuvausta ruotsinkielisten ylioppilaiden toiminnasta), olen lukenut myös F.E.Sillanpään Hurskaan kurjuudenkin, mutta se ei anna juuri rakennusaineita koko tilanteen tajuamisen, yhteen yksittäistapahtumaankin kylläkin.

Kjell Westön Missä kuljimme kerran teoksen kuvaus Allun urheilu- ja varsinkin jalkapalloharrastuksesta kaikkine kikkoineen on loistava. Ymmärtää paremmin Työväen urheiluliiton ja Työväen olympiakisojen taustan ja syvän vastakkainasettelun.

Henkilöiden tarinat risteilevät eräissä solmukohdissa, joten tein henkilökartan ylös Allu, Mandi, Lucy, Cedi, Eccu, Henning, ja Ivar ovat hyvä hahmottaa.

Lukukokemus
Ensimmäisen kerran luettuani pidin hahmoista Ecusta kaikkein vähiten, uudelleen luettuani ymmärsin, että kaveri oli osittain olosuhteiden uhri, hermoheikko äiti, joka kuoli, isä, joka syrjähyppi. Eculla oli taiteilijan herkkä sielu, jota lääkitsi päihteillä, koska ei halunnut nähdä mustia kuvia. Ongelmat liike-elämässä ja Henningin huijaukset lainankiinnityksessä ja Ecun eväät oli lopussa. Toisaalta Eccu  oli päihdeherkkä pingottaja, natiseva nautiskelija ja kypsymätön ottamaan vastuuta, vaikka oli vaimo ja lapsi, tietenkin tilannetta pahensi siskon avioliitto Cedin kanssa. Cedi taas teki sellaiset teloitukset poikien sotaretkellä, että Eccu ei siitä yksinkertaisesti päässyt yli, ei edes latauksen jälkeenkään. Eccu ei ole paha, osittain olosuhteiden uhri. Ainoa, joka Eccua auttaa on aina avulias ja aulis Lucie. Tässäkin yhteydessä minua ihmetyttää Henning, jolla oli käsiepisodi Lucien kanssa. Herrasmies ei naisasioitaan kavereille levittele, eikä siinä episodissa ollut edes mitään levittämistäkään, mitään ei tapahtunut. Henning sentään kyyditsi Lucien vankilaan epilogissa.

Cedi omasta alfaurosmaisuudestaan ja vallanhalustaan ja muiluttavassa äärioikeistolaisuudestaan huolimatta yrittää olla perheenisä ja iso pomo, mutta ei ole kuitenkaan erityisen sympaattinen. Toisaalta vaikka punainen oli tuhma, pitääkö valkoisen olla tyhmä.

Allun lähtökohdat olivat kaikkein heikoimmat, mutta hän yritti kantaa vastuuta. Omat merillä olovuodet kuluivat osin ilotaloissa, ja kohtalo kietoutui Lucienkin kanssa yhteen, mutta he olivat liian erilaisia, ja Allu radikalisoitui ja kieltäytyi menemästä rintamalle. Kuitenkin Allu on kuvattu perusrehelliseksi, mutta aika ja lähtökohdat olivat väärät.

Mandi, Henning, Kaj jäävät taka-alalle, missä on hieman myös Ivar. Henrietta omista nuoruuden typeryyksistään huolimatta on hyvä hengetär. Kaikesta kevytmielisyydestään huolimatta Lucie on yksi kirjan sankareista. Lucie elää hetkessä ja tyttökoulun kasvatti nauttii nuoruudestaan eikä kangistu keski-iänkään kaavoihin. Hänessä on empatiaa joka tulee esille sekä epilogissa että Ecun auttamisessa.

Finlandia-palkinto vuonna 2006 
Teos voitti Finlandia palkinnon vuonna 2006. Kjell Westö on syntynyt Helsingissä vuonna 1961. 
Olen lukenut Westöltä Langin. Se alkoi mahtavasti, mutta lopun käänteistä en pitänyt, joten minulla kesti monta vuotta lukea Missä kuljimme kerran, toivottavasti tämä postaus antaa pontta lukea tämä mahtava teos. Westön Älä käy yöhön yksin  siinä teoksessa selviää Lucien ja Eccun päätepiste, eli Lucie on hyvissä voimissa kotimaassa ja Cedi öykkäröi Espanjassa. Tuomas Koskelo-Kajander Allun poika on Ylen toimittaja, hieman sivuraiteilla tosin.  Älä käy yöhön yksin -kirjan tapahtumat kattavat sodan jälkeistä aikaa ja Helsingissä sekin tapahtuu, kuten kaiketi Westön kaikki teokset.

Tv-sarja ja elokuva
FST:ltä on tullut Missä kuljimme kerran tv-sarja ja siitä leikattu elokuva. Tarina päättyy eri kohtaan kuin kirja. Minusta tv-sarjaksi oli kirjasta poimittu oikeat kohdat, nuivaa narinaa sarjasta on myös kuulunut, mutta minä pidin. Ivar Grandell nousi isompaan rooliin kuin teoksessa, ja minusta Eccun näyttelijästä ja hahmosta pidin, sen sijaan Cedin lyhyt öykkärimäinen hahmo oli ehkä vieläkin vastenmielisempi kuin kirjan.

Helsinki 
Ajan virta tavoittaa myös Helsingin miljöitä. Helsinkiäkin rakennetaan mm. Stockmania ja muita rakennuksia, tämä antaa eniten paljasjalkaisille stadilaisille, joskin kun listasin alle paikkoja ne jäävät vain maininnan tasolle. Helsingin katuja nimetään paljon, mutta seuraavat paikat ainakin mainitaan, mutta minusta niitä ei kuvata. Nämä vain ensimmäisessä kirjassa.
Bulevardi, siellä ainakin Poli, joskaan sitä ei mainita
Siltasaaren ranta ja Pitkäsilta, Sörnäisten satama ja Kallion kirkko
Kaisaniemen puisto, Porthaniankadun kansakoulu
Vallilan raitiovaunuhalli, Fazerin karamellitehdas, Esplanadin puisto
Haapaniemen kenttä Elannon leipomon takana
Kämppi ja Kappeli

Seitsemännen osan lopussa annetaan kaunis katsaus Helsingistä vuonna 1938, se katsaus ja rakkaus jazziin ja jalkapalloon ovat myös kirjan henkisiä solmukohtia ja ytimiä.

Teemat?
Nuoruuden haaveiden rikkoutuminen, elämän virta, Suomen historia vuosina 1917 - 1938, jalkapallo ja jazz, suomenruotsalisuus ja Helsinki. Nämä voivat kaikki olla väärinkin, mieti itse, mitä voisivat olla.

--- last edit 31.12.13 jolloin luin kirjan kolmannen kerran, joka toden sanoi -----

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti