lauantai 11. marraskuuta 2023

Iida Rauma Hävitys

 

Iida Rauma: Hävitys, Tapauskertomus, Silta 2022, sivumäärä 400.

Iida Rauman (s.1984) romaani Hävitys voitti vuoden 2022 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, valitsijana toimi Turun piispa Mari Leppänen, joka perusteli valintaa: "Kyseessä on kirja, joka kysyy, miksi lapseen kohdistuva vääryys ei ole kenestäkään mitään. Kirja muistuttaa, miten kaikki olisi toisin, jos olisi edes kerran joku, joka vaan kuuntelisi ja uskoisi". (Lähde yle täällä).

Hävitys -romaanin alussa päähenkilö A asuu Turun ylioppilaskylässä, päivisin A on historian opettajan sijaisena ja juoksee öisin. Aluksi A pohtii Turun (rakennusten) muuttumista tai lähinnä rakennusten purkamista. A stalkkaa lisäksi Iraa. Asteettain poraudutaan kirjan ytimeen: peruskoulun kauhuihin, A on kokenut opettajan ja oppilaiden vuosikautisen kiusaamisen.

Lopussa A ja Ira pelaavat peruskoulunsa raunioille ja alkaa vimmainen, mutta sekava loppukähinä.

Hävitys on hyvin kantaaottava romaani. Koulukiusaaminen on vakava asia ja aiheuttaa vammoja. Minusta romaanin rakenne on ongelmallinen ja liian subjektiivinen, ja se jostain syystä toimi kohdallani päinvastoin kuin ehkä muilla, eli se jätti ulkopuoliseksi ja traagiset tapahtumat jäivät etäisiksi.

Romaanin rakenne
Romaanissa ajankohdat pomppivat, Teurastamo 5:n aikahyppelevään Billy Pilgrimiin viitataan, romaanissa Billy tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja hän hyppii ajassa. Pilgrim nuorena (oikeastaan lapsena) kokee Dresdenin pommituksen, jota ei voi kuvata.  Tässä romaanissa hypellään vuosissa 1993,  1995, 2000 sekä nykyhetkessä, jossa henkilö juoksee öisin, seuraa Iraa ja naukkailee närästyslääkkeitä.

Turun paikkoja kuvaillaan, eniten Ylioppilaskylän nurkkia, Nummenpakkaa ja Lemminkäisenkadun liepeillä olevia Teknogiakiinteistöjen rakennuksia (Data City,  Bio City ja Pharma City), muutenkin Turun historiaan viitataan. A ja Ira puhuvat keskenään Turun murretta? Tai ehkä Kaarinan? Asenne on se, että vanhaa puretaan ja uutta tehdään, mutta 2000-luvulla ja oikeastaan jo 1980-luvun lopulta Turku on säilyttänyt elinkelpoiset talot (täällä kuvia romaanin maisemista).

Teos on fiktiivinen, romaani kritisoi voimakkaasti Kaarinan kouluoloja.

Kouluterveyskyselyn tuloksissa Kaarinassa on edelleen koulukiusaamista. Nykyisin tosin myös Piikkiö kuuluu Kaarinaan. (Piikkiön koulutkin ovat päässeet otsikoihin).

Koulukiusaamisesta ja leirikoulusta
A:n koulukiusaamista kuvataan varsin seikkaperäisesti. Kyse on musiikkiluokasta, jota opettaa Anna-Maija eli Ansku, jota A inhoaa ja päinvastoin. Yhteenottoja on opettajan kanssa luokassa ja jatkuvaa nälvimistä oppitunneilla, välitunneilla A:ta haukutaan ja lyödään. Pahalta tuntuu ja teos antaa hyvin huonon kuvan koulun reagoinnista kiusaamista vastaan. Minua ihmetytti kuudennen luokan Viron leirikoulun kuvaaminen, leirikoulussa nimittäin oli opettajan lisäksi myös huoltajia, luulisi, että meno olisi ollut aivan toisenlaista.

Olen itse sitä mieltä, että peruskouluun eivät leirikoulut kuulu, eivätkä ainakaan ulkomailla. Edelleen olen sitä mieltä, että kouluaikana koulu vastaa turvallisesta oppimisympäristöstä ja laittaa vähintään opettaja-kiusaajat kuriin ja yrittää parhaansa oppilaiden hyvien suhteiden rakentamisessa.
*****
Ida Rauma (s. 1984) on käynyt peruskoulua Kaarinassa ja Ylen jutussa: "Tarina ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta päähenkilön kokemukset ovat totta ", lukion hän kävi jo lakkautetussa Turun Juhana Herttuan lukiossa ja myöhemmin opiskeli Turun yliopistossa.

Tämä oli viimeksi valittu Finlandia, joten Finlandia-haaste on suoritettu (saa taputtaa, oli aika savotta). 

Finlandia-voittajat
1984: Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1985: Jörn Donner: Far och son (Isä ja Poika)
1986: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Shebarunoteos
1987: Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, runoteos
1988: Gösta Ågren: Jär (Tääl) runoteos
1989: Markku Envall: Samurai nukkuu runoteos
1990: Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
1991: Arto Melleri: Elävien kirjoissa, runoteos
1993: Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli) 
1994: Eeva Joenpelto:Tuomari Müller, hieno mies 
1995: Hannu Mäkelä: Mestari 
1996: Irja Rane: Naurava neitsyt
1997: Antti Tuuri: Lakeuden kutsu
1998: Pentti Holappa: Ystävän muotokuva 
1999: Kristina CarlsonMaan ääreen
2000: Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
2001: Hannu Raittila: Canal Grande
2002: Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2003: Pirkko Saisio: Punainen erokirja 
2004: Helena Sinervo: Runoilijan talossa
2005: Bo Carpelan: Berg (Kesän varjot
2006: Kjell Westö:Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran)
2007: Hannu Väisänen: Toiset kengät
2008: Sofi Oksanen: Puhdistus
2009: Antti Hyry: Uuni
2010: Mikko Rimminen:Nenäpäivä 
2011: Rosa Liksom: Hytti nro 6
2012 Ulla-Lena Lundberg: Jää
2013: Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme 
2014: Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät 
2015: Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuoleman jälkeisistä sekunneista 
2016: Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
2017: Juha Hurme: Niemi 
2018: Olli Jalonen Taivaanpallo

2019: Pajtim Statovci: Bolla
2020: Anni Kytömäki: Margarita
2021: Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto
2022: Iida Rauma: Hävitys, tapauskertomus

14 kommenttia:

  1. Itse teosta en ole lukenut, mutta aihepiiri on mitä tärkein ja ajankohtaisin ja tuolle kappaleellesi "Olen sitä mieltä" nyökyttelen voimakkaasti hyväksyen päätäni.
    Lämpimät onnittelut, huikea ja pitkäjänteisyyttä vaatinut, mutta varmaan myös antoisa savotta. Hyvä Sinä & voimakkaat taputukset Sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taputuksista. Oli rankka savotta sen takia, että olin haastanut itseni lukemaan niin lyhyessä ajassa. Ilman haastetta en olisi tähän pystynyt. Nero Wolfe urakka on paljon leppoissampi, kun ei ole aikarajaa.

      Poista
  2. Onnittelut mittavan urakan saattamisesta loppuun. Et ole pelännyt lukea erilaisia teoksia. Itse en tähän lähtisi, sillä listalla ei ole kuin ehkä pari teosta, joihin uskaltaisin tarttua. Liialti ovat poissa mukavuusalueeltani. Koulukiusaamista on ollut kautta aikain, mutta en tiedä, ehkä se on raaistunut vähitellen. Sitä vastaan on hyvä puhua ja toimia niin kotona kuin koulussa, kirjoissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koulukiusaaminen on pahinta ilkeyttä.
      Moni kirja oli sangen erikoinen, joka on ehkä erottanut ne muista vuoden kirjoista.

      Poista
  3. Onnittelut suuresta saavutuksesta. Hävitys on todella tärkeä kirja. Koulumaailmaan on pesinyt ilkeä virus, kiusaaminen. Inhottavinta on kun opettajat kiusaavat oppilaita. Kun he eivät pidä jostakin oppilaasta, se näkyy mm. matalissa numeroissa. Esim. tyttäreni oli erittäin hyvä liikunnassa ja oli aina edustamassa koulua liikuntakilpailuissa. Minun piti aina opon kautta hakea numeron nostamista, kun liikuntaopettaja antoi matalat numerot. Muutos tuli, kun tyttöni pääsi poikien liikuntatunneille ja sai vastusta liikunnassa. Vapaa-ajalla harrasti mm. taek fondoa ja sählyä. sai myös oikeudenmukaiset numerot osaamisestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli lukiossa luokalla kaveri, jolla oli musta vyö judossa, mutta liikunnan numero 5 ja 6.
      Kiitos onnitteluista, oli palkitseva urakka, mutta otti koville.

      Poista
    2. 16 olen lukenut. Joitakin olen yrittänyt aloittaa, mutta onhan siinä ainakin yritystä.

      Poista
  4. Hieno suoritus! On vaatinut aikaa ja sisukkuutta. Itse olen lukenut vain ne, jotka kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli savotta, jota helpotti että olin ehtinyt lukea 16, mutta 23 piti lukea.

      Poista
  5. Onneksi olkoon!
    Olisinko lukenut suurin piirtein puolet, mikä saa riittää. Saatan kyllä olla antamassa miehelleni isänpäivänlahjaksi tämän vuoden palkintokirjan, jonka luen sitten itsekin, Sirpa Kähkösen '36 uurnaa'. Veikkaan että tämä tai sitten Miki Liukkosen 'Vierastila'.

    Minusta Hävitys-romaanissa A ja Ira ovat saman henkilön persoonan eri puolia. Maailmaa koskeva hävitys kiusatun ihmisen ja raadellun Turun lisäksi oli minusta liikaa, sekin vähä mitä siitä kirjassa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.

      Totta tuo A ja Ira juttu, mutta se oli minulle hieman hämärää.

      Olen sekä Vierastilan että 36 uurnaa kirjojen lainausjonoissa

      Poista
  6. Todellakin taputan, hieno suoritus! Minä kitkutan edelleen jossain puolivälissä, vanhoja voittajia on enimmäkseen lukematta.

    Minä pidin Hävityksestä. Minusta hengästyttävä tajunnanvirtana etenevä kertomus sopii hyvin traumakuvaukseen. Valitettavasti kiusaamista, hyvin raakaakin, on edelleen kouluissa. Enkä sinänsä ihmettele; kun joitain vuosia sitten kävin opekoulutuksen viimeisiä kursseja, oli kiusaamiskoulutus täysin lapsellista nysväystä, jonka mallit toiminevat korkeintaan aivan pieniin lapsiin. Sadistinen teini-ikäinen kiusaaja ei verso-keskusteluista tule miksikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta pahimmat kiusaajat eivät lopeta kiusaamistaan ehkä vaihtavat uhriaan.
      Erilaiset mallit poistavat vsin näkyvissä olevan kiusaamisen, alistamiseen se ei aina pure.

      Poista