Iida Rauma: Hävitys, Tapauskertomus, Silta 2022, sivumäärä 400.
Iida Rauman (s.1984) romaani Hävitys voitti vuoden 2022 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, valitsijana toimi Turun piispa Mari Leppänen, joka perusteli valintaa: "Kyseessä on kirja, joka kysyy, miksi lapseen kohdistuva vääryys ei ole kenestäkään mitään. Kirja muistuttaa, miten kaikki olisi toisin, jos olisi edes kerran joku, joka vaan kuuntelisi ja uskoisi". (Lähde yle täällä).
Hävitys -romaanin alussa päähenkilö A asuu Turun ylioppilaskylässä, päivisin A on historian opettajan sijaisena ja juoksee öisin. Aluksi A pohtii Turun (rakennusten) muuttumista tai lähinnä rakennusten purkamista. A stalkkaa lisäksi Iraa. Asteettain poraudutaan kirjan ytimeen: peruskoulun kauhuihin, A on kokenut opettajan ja oppilaiden vuosikautisen kiusaamisen.
Lopussa A ja Ira pelaavat peruskoulunsa raunioille ja alkaa vimmainen, mutta sekava loppukähinä.
Hävitys on hyvin kantaaottava romaani. Koulukiusaaminen on vakava asia ja aiheuttaa vammoja. Minusta romaanin rakenne on ongelmallinen ja liian subjektiivinen, ja se jostain syystä toimi kohdallani päinvastoin kuin ehkä muilla, eli se jätti ulkopuoliseksi ja traagiset tapahtumat jäivät etäisiksi.
Romaanissa ajankohdat pomppivat, Teurastamo 5:n aikahyppelevään Billy Pilgrimiin viitataan, romaanissa Billy tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja hän hyppii ajassa. Pilgrim nuorena (oikeastaan lapsena) kokee Dresdenin pommituksen, jota ei voi kuvata. Tässä romaanissa hypellään vuosissa 1993, 1995, 2000 sekä nykyhetkessä, jossa henkilö juoksee öisin, seuraa Iraa ja naukkailee närästyslääkkeitä.
Turun paikkoja kuvaillaan, eniten Ylioppilaskylän nurkkia, Nummenpakkaa ja Lemminkäisenkadun liepeillä olevia Teknogiakiinteistöjen rakennuksia (Data City, Bio City ja Pharma City), muutenkin Turun historiaan viitataan. A ja Ira puhuvat keskenään Turun murretta? Tai ehkä Kaarinan? Asenne on se, että vanhaa puretaan ja uutta tehdään, mutta 2000-luvulla ja oikeastaan jo 1980-luvun lopulta Turku on säilyttänyt elinkelpoiset talot (täällä kuvia romaanin maisemista).
Teos on fiktiivinen, romaani kritisoi voimakkaasti Kaarinan kouluoloja.
Kouluterveyskyselyn tuloksissa Kaarinassa on edelleen koulukiusaamista. Nykyisin tosin myös Piikkiö kuuluu Kaarinaan. (Piikkiön koulutkin ovat päässeet otsikoihin).
A:n koulukiusaamista kuvataan varsin seikkaperäisesti. Kyse on musiikkiluokasta, jota opettaa Anna-Maija eli Ansku, jota A inhoaa ja päinvastoin. Yhteenottoja on opettajan kanssa luokassa ja jatkuvaa nälvimistä oppitunneilla, välitunneilla A:ta haukutaan ja lyödään. Pahalta tuntuu ja teos antaa hyvin huonon kuvan koulun reagoinnista kiusaamista vastaan. Minua ihmetytti kuudennen luokan Viron leirikoulun kuvaaminen, leirikoulussa nimittäin oli opettajan lisäksi myös huoltajia, luulisi, että meno olisi ollut aivan toisenlaista.
*****
Ida Rauma (s. 1984) on käynyt peruskoulua Kaarinassa ja Ylen jutussa: "Tarina ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta päähenkilön kokemukset ovat totta ", lukion hän kävi jo lakkautetussa Turun Juhana Herttuan lukiossa ja myöhemmin opiskeli Turun yliopistossa.
1984: Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1985: Jörn Donner: Far och son (Isä ja Poika)
1986: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba, runoteos
1987: Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, runoteos
2001: Hannu Raittila: Canal Grande
2002: Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2003: Pirkko Saisio: Punainen erokirja
2004: Helena Sinervo: Runoilijan talossa
2005: Bo Carpelan: Berg (Kesän varjot)
2006: Kjell Westö:Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran)
2007: Hannu Väisänen: Toiset kengät
2016: Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
2017: Juha Hurme: Niemi
2018: Olli Jalonen Taivaanpallo
2019: Pajtim Statovci: Bolla
2020: Anni Kytömäki: Margarita
2021: Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto
Itse teosta en ole lukenut, mutta aihepiiri on mitä tärkein ja ajankohtaisin ja tuolle kappaleellesi "Olen sitä mieltä" nyökyttelen voimakkaasti hyväksyen päätäni.
VastaaPoistaLämpimät onnittelut, huikea ja pitkäjänteisyyttä vaatinut, mutta varmaan myös antoisa savotta. Hyvä Sinä & voimakkaat taputukset Sinulle!!
Kiitos taputuksista. Oli rankka savotta sen takia, että olin haastanut itseni lukemaan niin lyhyessä ajassa. Ilman haastetta en olisi tähän pystynyt. Nero Wolfe urakka on paljon leppoissampi, kun ei ole aikarajaa.
PoistaOnnittelut mittavan urakan saattamisesta loppuun. Et ole pelännyt lukea erilaisia teoksia. Itse en tähän lähtisi, sillä listalla ei ole kuin ehkä pari teosta, joihin uskaltaisin tarttua. Liialti ovat poissa mukavuusalueeltani. Koulukiusaamista on ollut kautta aikain, mutta en tiedä, ehkä se on raaistunut vähitellen. Sitä vastaan on hyvä puhua ja toimia niin kotona kuin koulussa, kirjoissakin.
VastaaPoistaKiitos, koulukiusaaminen on pahinta ilkeyttä.
PoistaMoni kirja oli sangen erikoinen, joka on ehkä erottanut ne muista vuoden kirjoista.
Onnittelut suuresta saavutuksesta. Hävitys on todella tärkeä kirja. Koulumaailmaan on pesinyt ilkeä virus, kiusaaminen. Inhottavinta on kun opettajat kiusaavat oppilaita. Kun he eivät pidä jostakin oppilaasta, se näkyy mm. matalissa numeroissa. Esim. tyttäreni oli erittäin hyvä liikunnassa ja oli aina edustamassa koulua liikuntakilpailuissa. Minun piti aina opon kautta hakea numeron nostamista, kun liikuntaopettaja antoi matalat numerot. Muutos tuli, kun tyttöni pääsi poikien liikuntatunneille ja sai vastusta liikunnassa. Vapaa-ajalla harrasti mm. taek fondoa ja sählyä. sai myös oikeudenmukaiset numerot osaamisestaan.
VastaaPoistaMeillä oli lukiossa luokalla kaveri, jolla oli musta vyö judossa, mutta liikunnan numero 5 ja 6.
PoistaKiitos onnitteluista, oli palkitseva urakka, mutta otti koville.
16 olen lukenut. Joitakin olen yrittänyt aloittaa, mutta onhan siinä ainakin yritystä.
Poista16 on keskivertoa enemmän.
PoistaHieno suoritus! On vaatinut aikaa ja sisukkuutta. Itse olen lukenut vain ne, jotka kiinnostavat.
VastaaPoistaOli savotta, jota helpotti että olin ehtinyt lukea 16, mutta 23 piti lukea.
PoistaOnneksi olkoon!
VastaaPoistaOlisinko lukenut suurin piirtein puolet, mikä saa riittää. Saatan kyllä olla antamassa miehelleni isänpäivänlahjaksi tämän vuoden palkintokirjan, jonka luen sitten itsekin, Sirpa Kähkösen '36 uurnaa'. Veikkaan että tämä tai sitten Miki Liukkosen 'Vierastila'.
Minusta Hävitys-romaanissa A ja Ira ovat saman henkilön persoonan eri puolia. Maailmaa koskeva hävitys kiusatun ihmisen ja raadellun Turun lisäksi oli minusta liikaa, sekin vähä mitä siitä kirjassa oli.
Kiitos kommentista.
PoistaTotta tuo A ja Ira juttu, mutta se oli minulle hieman hämärää.
Olen sekä Vierastilan että 36 uurnaa kirjojen lainausjonoissa
Todellakin taputan, hieno suoritus! Minä kitkutan edelleen jossain puolivälissä, vanhoja voittajia on enimmäkseen lukematta.
VastaaPoistaMinä pidin Hävityksestä. Minusta hengästyttävä tajunnanvirtana etenevä kertomus sopii hyvin traumakuvaukseen. Valitettavasti kiusaamista, hyvin raakaakin, on edelleen kouluissa. Enkä sinänsä ihmettele; kun joitain vuosia sitten kävin opekoulutuksen viimeisiä kursseja, oli kiusaamiskoulutus täysin lapsellista nysväystä, jonka mallit toiminevat korkeintaan aivan pieniin lapsiin. Sadistinen teini-ikäinen kiusaaja ei verso-keskusteluista tule miksikään.
Totta pahimmat kiusaajat eivät lopeta kiusaamistaan ehkä vaihtavat uhriaan.
PoistaErilaiset mallit poistavat vsin näkyvissä olevan kiusaamisen, alistamiseen se ei aina pure.