Jarkko Sipilä: Uhripeli

 

Jarkko Sipilä: Uhripeli, 2019, Takamäki-sarjassa dekkari 19. Crime Time 2019. sivumäärä 317. Takamäki #19.

Alkukohtauksessa 2016 Julia Rask joutuu miesystävänsä tai entisen miesystävänsä raivohullun Mika Kososen pahoinpitelemäksi. Poliisien väliintulo hädintuskin pelastaa Julian hengen, häntä viillettiin kaulaan. Parilla on kolmevuotias tytär Elli. Mika Kososta ei tuomita rangaistukseen vaan passitetaan vankimielisairaalaan.  Kosonen pakenee 8.9.2019 Kuopion Niuvanniemen vankimielisairaalasta nuijittuaan vartijan ja suuntaa pääkaupunkiseudulle. 

Pian Koskelantieltä löytyy kuoliaaksi kidutettu nainen. Hän oli ollut Julian ystävä Maija Malmberg. Mika Kosonen haluaa päästä käsiksi ex-naiseensa. Julia taas haluaa paeta. Poliisi haluaa suojella Juliaa ja hänen lastaan ja saada Mikan kiinni.

Tarina on piinaava ja iljettävä, eikä juonen osalta mukava lukea, mutta maailma on myös tätä. Poliisin tutkimusten lomassa päivitetään Helsingin historiaa.  Aleksis Kiven katu oli vuoteen 1928 asti Fredriksbergsgatan (suomeksi Fredriksperinkatu). Nimi juontaa juurensa Pasilasta (Fredriksberg), jonne Aleksis Kiven katu suuntaa.

Julia pakenee, mutta kuten arvaatte Kosonen tapettuaan lisää, haluaa päästä käsiksi Juliaan? Loppu on piinaavan jännittävää Karhu-ryhmineen.

Teos on enemmän Takamäen tiimin toiminnan kuvausta. Ataripoliisi Suhonen on siirtynyt järjestyspoliisiksi, mutta Takamäki haluaa hyvän poliisin tiimiinsä. Takamäen poika Joonas on myös rikospoliisissa, loppuvaiheessa hän joutuu seuraamaan Kososen kostoa liiankin läheltä.

Jarkko Sipilän Uhripeli on hyvä kuvaus raivohullusta miehestä, jonka harhat kohdistuvat naisiin.

****
Rikostoimittaja Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti Takamäki-dekkareita, ja sarjassa ilmestyi 22 kirjaa.

Jarkko Sipilä oli ollut MTV:n rikostoimituksen päällikkö ja Sipilä oli ollut raportoimassa keskeisistä henkirikoksista. Sipilä vaikuttaa hyvin terävältä.

Sipilä suunnitteli kirjan juonta miltei kauemmin kuin kirjoitti tarinaa. Itse kirjoitustyö vie aikaa yhdestä kahteen kuukauteen. Juoni hahmottuu parissa kuukaudessa kirjoittamisen jälkeen viimeistely vie aikaa. Kuten arvata saattaa Takamäki ei ole Sipilän alter ego. 

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Iida Rauma Hävitys

 

Iida Rauma: Hävitys, Tapauskertomus, Silta 2022, sivumäärä 400.

Iida Rauman (s.1984) romaani Hävitys voitti vuoden 2022 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, valitsijana toimi Turun piispa Mari Leppänen, joka perusteli valintaa: "Kyseessä on kirja, joka kysyy, miksi lapseen kohdistuva vääryys ei ole kenestäkään mitään. Kirja muistuttaa, miten kaikki olisi toisin, jos olisi edes kerran joku, joka vaan kuuntelisi ja uskoisi". (Lähde yle täällä).

Hävitys -romaanin alussa päähenkilö A asuu Turun ylioppilaskylässä, päivisin A on historian opettajan sijaisena ja juoksee öisin. Aluksi A pohtii Turun (rakennusten) muuttumista tai lähinnä rakennusten purkamista. A stalkkaa lisäksi Iraa. Asteettain poraudutaan kirjan ytimeen: peruskoulun kauhuihin, A on kokenut opettajan ja oppilaiden vuosikautisen kiusaamisen.

Lopussa A ja Ira pelaavat peruskoulunsa raunioille ja alkaa vimmainen, mutta sekava loppukähinä.

Hävitys on hyvin kantaaottava romaani. Koulukiusaaminen on vakava asia ja aiheuttaa vammoja. Minusta romaanin rakenne on ongelmallinen ja liian subjektiivinen, ja se jostain syystä toimi kohdallani päinvastoin kuin ehkä muilla, eli se jätti ulkopuoliseksi ja traagiset tapahtumat jäivät etäisiksi.

Romaanin rakenne
Romaanissa ajankohdat pomppivat, Teurastamo 5:n aikahyppelevään Billy Pilgrimiin viitataan, romaanissa Billy tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja hän hyppii ajassa. Pilgrim nuorena (oikeastaan lapsena) kokee Dresdenin pommituksen, jota ei voi kuvata.  Tässä romaanissa hypellään vuosissa 1993,  1995, 2000 sekä nykyhetkessä, jossa henkilö juoksee öisin, seuraa Iraa ja naukkailee närästyslääkkeitä.

Turun paikkoja kuvaillaan, eniten Ylioppilaskylän nurkkia, Nummenpakkaa ja Lemminkäisenkadun liepeillä olevia Teknogiakiinteistöjen rakennuksia (Data City,  Bio City ja Pharma City), muutenkin Turun historiaan viitataan. A ja Ira puhuvat keskenään Turun murretta? Tai ehkä Kaarinan? Asenne on se, että vanhaa puretaan ja uutta tehdään, mutta 2000-luvulla ja oikeastaan jo 1980-luvun lopulta Turku on säilyttänyt elinkelpoiset talot (täällä kuvia romaanin maisemista).

Teos on fiktiivinen, romaani kritisoi voimakkaasti Kaarinan kouluoloja.

Kouluterveyskyselyn tuloksissa Kaarinassa on edelleen koulukiusaamista. Nykyisin tosin myös Piikkiö kuuluu Kaarinaan. (Piikkiön koulutkin ovat päässeet otsikoihin).

Koulukiusaamisesta ja leirikoulusta
A:n koulukiusaamista kuvataan varsin seikkaperäisesti. Kyse on musiikkiluokasta, jota opettaa Anna-Maija eli Ansku, jota A inhoaa ja päinvastoin. Yhteenottoja on opettajan kanssa luokassa ja jatkuvaa nälvimistä oppitunneilla, välitunneilla A:ta haukutaan ja lyödään. Pahalta tuntuu ja teos antaa hyvin huonon kuvan koulun reagoinnista kiusaamista vastaan. Minua ihmetytti kuudennen luokan Viron leirikoulun kuvaaminen, leirikoulussa nimittäin oli opettajan lisäksi myös huoltajia, luulisi, että meno olisi ollut aivan toisenlaista.

Olen itse sitä mieltä, että peruskouluun eivät leirikoulut kuulu, eivätkä ainakaan ulkomailla. Edelleen olen sitä mieltä, että kouluaikana koulu vastaa turvallisesta oppimisympäristöstä ja laittaa vähintään opettaja-kiusaajat kuriin ja yrittää parhaansa oppilaiden hyvien suhteiden rakentamisessa.
*****
Ida Rauma (s. 1984) on käynyt peruskoulua Kaarinassa ja Ylen jutussa: "Tarina ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta päähenkilön kokemukset ovat totta ", lukion hän kävi jo lakkautetussa Turun Juhana Herttuan lukiossa ja myöhemmin opiskeli Turun yliopistossa.

Tämä oli viimeksi valittu Finlandia, joten Finlandia-haaste on suoritettu (saa taputtaa, oli aika savotta). 

Finlandia-voittajat
1984: Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1985: Jörn Donner: Far och son (Isä ja Poika)
1986: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba, runoteos
1987: Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, runoteos

1988: Gösta Ågren: Jär (Tääl) runoteos

1989: Markku Envall: Samurai nukkuu runoteos

1990: Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi

1991: Arto Melleri: Elävien kirjoissa, runoteos

1992: Leena Krohn: Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia

1993: Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli) 

1994: Eeva Joenpelto:Tuomari Müller, hieno mies 

1995: Hannu Mäkelä: Mestari 

1996: Irja Rane: Naurava neitsyt

1997: Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

1998: Pentti Holappa: Ystävän muotokuva 

1999: Kristina Carlson: Maan ääreen

2000: Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
2001: Hannu Raittila: Canal Grande
2002: Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2003: Pirkko Saisio: Punainen erokirja 
2004: Helena Sinervo: Runoilijan talossa
2005: Bo Carpelan: Berg (Kesän varjot) 
2006: Kjell Westö:Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran)
2007: Hannu Väisänen: Toiset kengät

2008: Sofi Oksanen: Puhdistus
2009: Antti Hyry: Uuni
2010: Mikko Rimminen:Nenäpäivä 

2011: Rosa Liksom: Hytti nro 6
2012 Ulla-Lena Lundberg: Jää
2013: Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme 

2014: Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät 

2015: Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuoleman jälkeisistä sekunneista 
2016: Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
2017: Juha Hurme: Niemi 
2018: Olli Jalonen Taivaanpallo
2019: Pajtim Statovci: Bolla
2020: Anni Kytömäki: Margarita
2021: Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

2022: Iida Rauma: Hävitys, tapauskertomus

2023: Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa, väärässä olemisen historia

Kata Kärkkäinen: Minä ja Morrison

 

Kata Kärkkäinen: Minä ja Morrison, Tammi 1999, Loisto-pokkari 2002, sivumäärä 240.

Kata Kärkkäisen (s. 1968) esikoisteos Minä ja Morrison kertoo Millasta, joka rakastuu pikkurikolliseen Akiin, jolla on Joonas-veli. Kirja filmattiin ja sen ohjasi Lenka Hellstedt, pääosissa olivat Irina Björklund (Milla) ja Samuli Edelmann  '(Aki).

Minä ja Morrison on helppolukuinen tarina, joka puolen välin jälkeen ankeutuu. Päähenkilö ja minä-kertoja Milla ajelehtii, tapaa Akin, jonka kanssa seurustelee, sänkyilee ja huumeilee. Filmissä Akilla on Joonas-niminen poika, mutta kirjassa hän on pikku-veli, joka Akin mukaan on "lievästi jälkeenjäänyt", tosin Joonas on hyvin älykäs joillakin aloilla ja hyvä piirtämään. 

Äiti haluaisi että Milla opiskelisi, menisi akateemisiin naimisiin. Millalla on Akin kanssa huumehengailussa pelkkää alamäkeä, ja Aki sössii asiansa ...

Juoni puksuttaa ankeaan loppuunsa. Kirja on kiinnostanut sen verran, että kirjasta pukattiin filmi, joka kaiketi sekin menestyi hyvin. Olen nähnyt filmin tv:stä.

Kirjan kansi on vuoden 2001 filmistä. 

****

Anssi Kelan Sinkku Milla soi elokuvassa. Yllä virallinen Millan musiikkivideo youtubesta. Anssi laulaa Akin talossa, ja seinällä on Jim Morrisonin kuva. Anssi Kela oli lukenut elokuvan käsikirjoituksen ja ottanut biisiin siitä sanat, Milla hei, joskin kertosäe kuvaa aika hyvin Millan elämää ja äidin asennetta siihen:

Milla hei sun täytyy muuttuu
sun elämältä suunta puuttuu
sä aina tartut tikkuun lyhimpään
se ei johda mihinkään
sä et oo mikään tyttö enää
sun täytyis tehdä jotain järkevää
ja lapselliset leikkis lopettaa (Anssi Kela).

Kirjan ehkä mielenkiintosin kohta liittyy 26-vuotiaaseen Millaan, jonka ristimänimi yllättäen on kirjan mukaan Mirjam, Milla itse on muuttanut nimen Millaksi.

Videolla näkyy myös flipperi, jota peliä kirjailija sanoo pelanneensa kotikaupungissaan nuorena (lähde Yle Elämäni kesä). Luullakseni kirjan kiinnostavuus on Milla pohdinnoissa ja ratkaisuissa, joka kuvaa tuon ajan nuorten aikuisten ongelmia. 

Filmi oli yksi osa (osa 2) Levottomat -filmisarjaa. Milla on peruslevoton. 

Milla sinkkuna julkaistiin (ilmeisesti) 7.11.2001. eli tämä päivä.

Tuolloin julkaistiin elokuvista Soundtrack, jonka myös ostin, yläkuva biisilistasta.

Rex Stout: Pelokkaitten miesten liitto

 

Rex Stout: Pelokkaitten miesten liitto alkuteos The League of Frightened Men 1935, suomentaja Reijo Lehtonen, WSOY 1990  Sapo 336,  sivumäärä 324. Nero Wolfe #2

Pelokkaiden miesten liitto on Rex Stoutin toinen Nero Wolfe -dekkari. Tarina alkaa marraskuussa, kun Andrew Hibbard tulee etsivä Nero Wolfen pakeille New Yorkin Läntinen katu 35:een. Hän pelkää henkensä puolesta. Hibbard on töissä Columbian yliopiston psykologian osastolta. Hibbard kuuluu Harvardista valmistuneiden joukkoon, joilla on yhteinen salaisuus, jota varten he olivat perustaneet Sovituksen liiton. Aikanaan yliopiston  keltanokka Paul Chapin oli joutunut siirtymään ikkunalautaa pitkin, tippunut ja rampautunut. Iso joukko Harvardin opiskelijoita maksoi Chapinille vuosittain korvauksia (vapaaehtoisesti). Kun Paul Chapin alkoi menestyä kirjailijana, maksut lopetettiin. Nyttemmin joukko oli alkanut saada runollisia uhkauskirjeitä, ja joukkion miehistä tuomari Harrison putosi jyrkänteeltä ja sitten taidemaalari Eugene Dreyer kuoli juotuaan nitroglyseriiniä.  Vaikka Hibbard oli varma, että uhkauskirjeet ovat Chapinilta. poliisin mukaan kyse on itsemurhista. Wolfe ei ota toimeksiantoa, sillä Hibbard ei halua rangaistusta Chapinille, jota säälii. Chapinin kirjassa Piru vie peränpitäjän on selitetty koston toteutusta.

Muutaman päivän kuluttua Hibbardin veljentytär tarjoaa pestiä Wolfelle, setämies Andrew Hibbard on kadonnut. Wolfe kutsuu asuntoonsa kaikki Harvardin maksumiehet, paikalle saapuu 29. Wolfe esittää tarjouksen, jos hän selvittää tapauksen, miehet maksavat vastaavasti suuren palkkion, kukin varallisuutensa mukaan Wolfelle. Joukkio on pelokkaiden miesten liitto.

Dekkarin asetelmassa on syvyyttä enemmänkin. Chapinin nuoruuden heila on naimisissa yhden maksumiehen eli tohtori Loring Burtonin kanssa, jonka kotiapulaisen Chapin on ottanut vaimokseen. Pian Burton murhataan. Dekkarien minä-kertojana on yksi Wolfen apulaisista eli Archie Goodwin. Tässäkään ratkaisu ei ole pelkästään  "kuka sen teki ja miksi", ratkaisu on moniulotteisempi. 

Rex Stoutin Nero Wolfe dekkari Pelokkaitten miesten liitto luotaa syvälle pelkoon ja häpeään.

Pidempi oppimäärä
Vaikka kaikki pitävät kirjailija Paul Chapinia syyllisenä, lukija epäilee, että Chapin on pohjimmiltaan syytön. Esiintyykö joku hänen nimissään? Mikä on motiivi? Entä missä on Andrew Hibbard? 

Tutkimusten aikana Archien pää joutuu koville ja Nero Wolfe kaapataan. Ratkaisu on alkuasetelmaa paljon monimutkaisempi, mutta Nero Wolfe ratkaisee mysteerit. Tässä on hieman samanlainen alkutilanne, kuin Christien Aikataulukon arvoituksessa, eli ihmisiä kuolee sarjassa, ja murhaaja (tai joku muu) kirjoittaa ja lähettää kirjeitä. Tämä kuitenkaan ei ole kopio, vaan erilainen asetelma. 

Nero Wolfen motiivi ratkoa murhat ei ole kiltteys tai mielenkiinto, vaan hänen kallis elämäntapansa, niin tässäkin.

Dekkareiden kertojana  on maidosta pitävä Archie Goodwin, joka hoitaa myös Wolfen talousasiat. Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann ja keittiössä herkkuja tekee sveitsiläinen kokki Fritz Brenner.

Apuna tutkimuksissa on kolme muutakin yksityisetsivää Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.  

Tarinoissa on usein myös New Yorkin murhaosaston ylitarkastajalle Cramer. 

Tässä teoksessa Wolfe menee hissillä kasvihuoneeseen kello 9 ja viipyy siellä ihailemassa orkideoja  kello 11 asti, samanlainen sessio on iltapäivällä kello 16, tällöin hän ei ota asiakkaita vastaan. Kasvihuoneella on sisäpuhelin. Avausosaan Keihäskäärmeeseen linkki on Hibbardin veljentytär, joka on saanut Wolfen erinomaisuudesta vinkin ykkösosan Sarah Barstowilta.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista on lisää täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan (tai pyrin siihen)  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

 

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto, Otava 2021, sivumäärä 379.

Jukka Viikilän (s. 1973)  Taivaallinen vastaanotto toi hänelle toisen Finlandia-palkinnon vuonna 2021. Taivaallinen vastaanotto on hyvin erikoinen teos, joka kertoo kirjailija Jan Holmin uutukaisromaanin Taivaallisen vastaanoton taivaallisesta vastaanotosta ja romaani hänen käymästä sydänleikkauksesta. Kirjassa, joka on yhtä tekstipötköä, on pätkiä Holmin kirjasta Taivaallinen vastaanotto sikin sokin ja random-ihmisten kommentteja kirjasta, kirjoittamisesta, sairaala-asioita, lisäksi on asiaan kuulumattomia avautumisia. Jukka Viikilä kuvaa teostaan himmeliksi, mutta minusta se ei ole niin säännönmukainen vaan se on fragmentaarinen kommenttien ja tekstipätkien tarkasti sommiteltu sanasokkelo, johon minä ainakin eksyin.

Oikeastaan tuossa yläkappaleessa on kaikki olennainen kirjasta, mitä haluan lyhyessä oppimäärässä sanoa. Teosta on sen sekavuudesta huolimatta helppo lukea, ja kakofoniasta muodostuu valeharmonia, muttei synny punaista lankaa, mutta joitain teräviä huomioita lävistää lukijan tajunnan. Lukemisen minusta voi lopettaa keskenkin, kirja ei välitä mitään todellista, mutta siinä on jotain hyvin olennaista nykymaailman sirpaleisesta keskustelusta, taidepiirien hienoista mutta sisäisesti tyhjistä kirja-arvioista ja kulttuurimme ontosta tilasta.

Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto on outouden manifesti, luvuton tekstipätkäkollaasi, siksi ja vain siksi Finlandiansa ansainnut.

Pidempi oppimäärä.

Taivaallinen vastaanotto ei ole siis romaani, se on minusta ylipitkä vitsi, joka osalle lukijoista  kääntyy myös itseään vastaan ja moni lopettaa kesken. Kirjan kommentoijista alkua hallitsee uber-kuski Rauno, joka on eläkkeelle jäänyt kaupunkiviraston johtaja, ja tietynlainen linkki Viikilän edelliseen Finlandia-voittajaan Akvarelleja Engelin kaupungista. Palstatilaa saavat jonkinnäköiset kirjoittajat Linnea, Mirva ja etenkin Minttu, joka luuhaa Kriittisessä korkeakoulussa, ja käyttää päihteitä, kuten moni muukin. Lisäksi panemisesta puhutaan ja aktin eritteitä eritellään. Myös sydänvioista puhutaan ja hiippaläpän leikkausta käsitellään. Jan Holmin leikkaa sydänkirurgi Mohamed Salah. (Samanniminen pelaaja pelaa Egyptin maajoukkueessa ja Liverpoolissa).

Minulla ei ole oikeastaan mitään järkevää sanottavaa kirjasta, joten tässä lopuksi lainauksia:

"Minttu: Ostin Tor-verkosta amfetamiinia, jotta voisin omistaa koko viikonlopun Kriittisen korkeakoulun tehtäville. Lähimmälle myyjälle sopi tapaaminen Ruttopuistossa. Sain kaupan päälle maistiaisen metaa ja yhden Viagran". s. 14, teksti jatkuu..  sivulle 25.

"Rauno: "Historiallisiin keskustoihin sijoittuvat rikostarinat eivät koskaan todella elä". s.49.

"Taivallinen vastaanotto ei jätä panoja kuvaamatta. Vaikka kaikki sen panot tapahtuvat muistoissa, muistaminen on  hysteerisen tarkkaa. Rakastajatar kehuu Jan Holmin XX:n  makua". s.95, ja  (XX =erite).

Kirjassa on muutama sivistävä kohta. 

Esimerkiksi Daniel Hale Williams (1856 - 1931) teki ensimmäisen sydänleikkauksen 1893. Williams oli afro-amerikkalainen.

Suomen kulttuurirahasto omistaa Huhtamäki Oy:n osakkeita paljon (koska Heikki ja Signe Huhtamäki tekivät osakelahjoituksen 1943), Huhtamäki myy paljon pakkauksia McDonaldsille. Kun kirjailija saa "rahaa" Suomen kulttuurirahastolta, niin mistä raha on tullut? (Toki Huhtamäki panostaa yhä enemmän biohajoaviin tuotteisiin).

Reijo Mäki: Sulhasmies

 

Reijo Mäki: Sulhasmies, Otava 2021, sivumäärä 350.

Sulhasmies on Reijo Mäen 32:s Vares-seikkailu ja 2000-luvulla jo 23:s. 

Vareksia olisi hyvä lukea samassa tahdissa kun niitä ilmestyy eli yksi vuodessa, sillä tavalla juonen samankaltainen kaava ei haittaa eivätkä alatyyliheitot harmita.

Sulhasmies tarkoittaa yllättäen Jussi Varesta, joka kosii yhden illan tuttavuuttaan Mantun grillillä saatuaan vosulta makkaraperunat. Käyntikortin mukaan Vares luulee naista account manageri Arjaksi. Polttareissa mukaan tarttuu leskirouva Anita "Andy" Qvist, jonka kanssa on myös herkkiä hetkiä. Kun Jussi on palauttamassa pudonnutta korvakorua, selviää, että Andy on kuollut, murhattu. Jussi pidätetään ja päästetään vapaaksi. Hän on poliisin pahnoilla uudestaan kun "Arja" oikealta nimeltään Elli Tiainen löytyy murhattuna Uittamolta. Arja eli Elli ei ole ollut account manageri vaan maksullinen nainen. Melkoinen soppa siis Jussilla edessä ...

Kirjassa revitään huumoria moottoripyöräjengi MotoFukkersista ja konnajengi Los Otroksesta.

Kiinnostavinta on Jussin selvittämä varastovarkaus.

Turun tienoilta mainitaan jumiin jäävä ...

...  Funikulaari ja 

Uittamon paviljonki sekä

Kaskentien Neste, joka oli ennen Kesoil ja sitä ennen muinoin Gulf.

Reijo Mäen Sulhasmiehen lukeminen oli kuin normiarki, kesti aikansa, mutta ei jättänyt oikeastaan mitään muistijälkeä.

Anni Kytömäki: Margarita

 

Anni Kytömäki: Margarita, Gummerus 2020, sivumäärä 645.

Anni Kytömäen (s.1980) kolmas romaani Margarita voitti vuoden 2020 Finlandiapalkinnon. Teos on hyvin erilainen ja ekologinen jo painatukseltaan, paperi on valmistettu osin kierrätysmateriaalista.
Kirjan miljöö on 1940- ja 1950-luvun Suomi, sodan kauhut ja sodan jälkeinen nousu, Korean suhdanne, jossa puun kysyntä kasvoi, metsää kaatui, samalla kun jokien ekosysteemejä tuhottiin. Uhanalaisin on Jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera, joka on erittäin harvinainen nilviäinen, joka voi elää  200 vuotta elleivät sen elinolosuhteet muutu.

Kirjassa on monta päähenkilöä ja kertojaakin, mutta keskiössä on Senni Sarakorpi, joka jatkaa isänsä ammattia ja on läheisen kylpylän hieroja. Yhtenä Sennin asiakkaana Amelie Granlund, jonka aikuinen poika Aaro Kuusilehto on äitinsä kanssa. Aaro kiehnää Sennin ympärillä ja pian impi Senni karkeloi muutaman kerran Aaron kanssa arvattavin seurauksin. Luonnollisesti Aaro on naimisissa. Raskaus on Sennille vaikea. 

Tarinassa on monia henkilöitä.  Yksi hierottavista kylpylässä on tuomari Einar Kairamaa, hänen poikaansa metsänhoitaja Antti, ja tämän ex-vaimo toimittaja Tea Kairamaa. Sodan aikana tarkastellaan Mikko Kilkkaanniemen kohtaloa.

Anni Kytömäki on onnistunut hyvin myös jokisimpukka-näkökulmassaan. Kieli on hyvin kaunista, eikä sisällä maneereita. Margarita on Finlandiansa ansainnut.

*****

Pidempi oppimäärä

Kerronnaltaan Margarita on samantyyppinen kuin Anni Kytömäen edeltävät kehutut romaanit Kultarinta ja Kivitasku. Kerronta on pienen ihmisen tasolla, kylpylän asiakkaita hierotaan ja potilaita kuntoututetaan, metsässä samoillaan ja joessa liotaan. Pääsin tarinan imuun useita kertoja, mutta putosin pian, kun kerronta alkoi toistaa itseään. Juonessa ihmisten polut yhdistyvät yllättäen ja minusta teennäisesti. Lisäksi kirjassa oli liikaa minulle: avioton raskaus, abortin esto, vaikea synnytys, polio, kylpylän lopettaminen, metsätyöt, ja kaikkein kummimpana episodina Anatahin kuningattaren tarina, jonka voi lukea wikipediastakin, tai asiasta tehdystä filmistä (linkki). Arvasin eräät juonenkäänteet. Kaikesta kitinästä huolimatta pidin jokihelmisimpukka-näkökulmasta ja siitä, että nostetaan esiin luontokato ja elinympäristöjen tuhoutuminen.

Tekstinäytteitä:
"Kevät soittaa latvoja ja jokea, jossa helmestin kesällä Jokisen kanssa". ss. 248-249. 
"Katulamput puhkuvat pimeää aamua". s. 409.
"Ohimoilla ihojen lämpö tasoittuu yhdeksi" s. 469.

Tällä viikolla 42/2023 uutisoitiin, että raakkuja istutettiin Karvian jokeen, yhteensä 119 jokihelmisimpukan poikasta.