torstai 13. helmikuuta 2020

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5


Kurt Vonnegut: Teurastamo 5, eli lasten ristiretki, alkuteos Slaughterhouse Five, or The Children's Crusade, 1969 ruotsinnos Olov Jonason, sivumäärä 222.

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on merkkiteos, ja kertoo Dresdenin pommituksen kokeneesta miehestä. Kurt Vonnegut (1922 - 2007) oli amerikkalainen kirjailija. Hän osallistui amerikkalaisten puolella toiseen maailmansotaan, ja joutui sotavangiksi 22.12.1944, ja koki Dresdenin pommitusten kauhut. Dresdeniniä pommitettiin  13.2 - 15.2.1945 ja niissä kuoli 25 000 - 40 000 ihmistä, pommitukset suoritettiin palopommeilla.  Teoksen alkuosassa teoksen kertoja etsii tapaa ilmaista sodan mielettömyyttä. Asiasta halutaan vaieta, mutta kertoja avaa tapahtumia amerikkalaisen Billy Pilgrimin kautta. Teurastamo 5 ei ole perinteinen romaani, vaan absurdi kuvaus, jossa päähenkilö kokee tapahtumat aikahyppyinä, Billy hyppii elämässään jatkuvasti, lisäksi  hänet kaapataan Tralfamadoriin toiseen aurinkokuntaan, ja siellä hän on povipommi Montana Wildhockin kanssa planeetan eläintieteellisessä puutarhassa paikallisten töllisteltävänä.

Teoksen päähenkilö Billy Pilgrim on täysin valmistautumaton toisen maailmansodan rintamalle, oikeastaan vasta lapsi. Robert Pilgrim joutuu sotavangiksi, viedään Dresdeniin, ja hän kokee palopommitusten kauhut hengissä. Billy Pilgrimin aikahypyt alkavat jo sotavankeudessa, eli nukahtaessaan hän siirtyy toiseen ajanhetkeen, eli Billy tietää ennalta ihmisten ja myös oman kohtalonsa. Billy Pilgrim kouluttautuu optikoksi, ja avioituu optikkokoulun omistajan rikkaan, mutta ruman tyttären Valencian kanssa. Avioliitto on kuitenkin onnellinen, ja siitä syntyy kaksi lasta Robert, joka liittyy vihreisiin baretteihin ja osallistuu Vietnamin sotaan, sekä Barbara, jonka hääpäivänä tralfamadorelaiset kaappaavat Billy Pilgrimin planeetalleen valovuosien päähän.

Kirjasta ei voi antaa juonipaljastuksia, sillä jo luvun 2 alussa kerrotaan kaikki olennaiset tapahtumat. Teoksessa asiat toistuvat yhä uudestaan ja limittyvät. Teoksen tyyli on satiirinen, täynnä mustaa huumoria, fatalismia, ja paljon kyynisyyttä. Kuolemisesta tehdään arkipäiväistä "niin se käy". Sen sijaan teoksen päätapahtumia Dresdenin pommittamista maantasalle ja Billy Pilgrimin ystävän lukio-opettaja Edgar Derbyn teloittamista ei käsitellä lainkaan. Dresdenin palopommitus aiheuttaa tulipalot, ja kaikki orgaaninen palaa. Vain muutamat ihmiset säilyvät hengissä, sotavangit Teurastamo 5:n kellarissa. Ruumiita haudataan ja poltetaan, ja tämän keskellä sotavanki teloitetaan teekannun kuljettamisesta.

Kirja jauhaa asiat yhä uudestaan. Billy Pilgrim on laiha ruipelo ja täysin valmistautumaton sotaan. Hän eksyy ja jää sotavangiksi. Kurt Vonnegut saa näin mahdollisuuden kuvata sotavankeutta. Englantilaiset sotavangit pitävät yllä kuria, säännöllisiä tapoja, ja kiinnittävät huomiota ulkonäköönsä. Ei niin särmät amerikkalaiset sotavangit lähetetään töihin Dresdeniin, joka on täysin säästynyt pommituksilta. Dresden kuitenkin pommitetaan maan tasalle muutamassa päivässä, ja lopulta Saksa antautuu. Pilgrim kouluttautuu optikoksi, nai optikkokoulun omistajan ruman ja lihavan tyttären Valencian. Billy Pilgrim tajuaa aikahypyistään, että avioliitto tulee olemaan onnellinen, ja hän hyväksyy Valencian sellaisena kuin hän on. Valencia jumaloi miestään, ja Billyn lento-onnettomuuden jälkeen ajaa rikkinäisellä autolla sairaalaan, ja kuolee häkämyrkytykseen, niin se käy.

Luin kirjan ruotsiksi, mutta olin varannut kirjan kirjastosta suomeksi, ja luin sen toistamiseen suomeksi, suomentaja Juhani Jaskari, Tammen Keltainen kirjaston kahdeksas painos 2012.

Suomeksi luettuna kirja tuntui vielä satiirisemmalta ja kyynisemmältä. Billy Pilgrim on saanut tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja saanut rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voi muuttaa sekä viisautta aina erottaa nämä kaksi. Hyvä neuvo, mutta teoksen satiirisuutta on, että lopulta tuo filosofinen teksti on sydämenmuotoisessa medaljngissa Montanan hyvinmuodostuneiden rintojen välissä, myös piirroskuvan kera.

Kirjaa on hyvin vaikea kuvailla analyyttisesti se pitää vain lukea ja siten kokea. Toisella lukemisella voimistui myös tunne Billy Pilgrimin täydellisestä ulkopuolisuudesta, joka johtuu aikahypyistä (tai pommitusten kauhuista, jota ei voi kuvata). Teoksen alussa tarinan kertoja mainitsee ulkopuolisuuden syyksi sen, että Dresdenin pommituksista on vaiettu, eikä kukaan halua puhua asiasta, ja jos sen kokenut puhuu, kukaan ei usko. Tarinassa Billy Pilgrim puhuu aikahypyistä, ja muukalaisten kaappauksista vasta vaimonsa kuoleman ja lento-onnettomuuden jälkeen, ja muut leimaavat puheet hullun horinaksi.

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on absurdi sodanvastainen klassikko, jolla osallistun omaan lukuhaasteeseeni 75 vuotta toisesta maailmansodasta, haasteen tavoite on ylläpitää tietämystä sodan mielettömyydestä ja rauhan arvosta. Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla josta ajattelin lukea kirjoja vuosina 2020 ja 2021.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Eeva Kilpi: Tamara


Eeva Kilpi: Tamara, WSOY 1972 toinen painos, sivumäärä 296. Päällys Raimo Raatikainen.

Tamarasta kirjoittaa alaruumistaan raajarikkonen impotentti mies, joka kuvaa Tamaran kertomia seksikokemuksia. Tamara palaa aina miehen luo naintireissuiltaan, ja kielitieteilijä mies hekumoi sanallisia kuvauksia akteista. Tamara on rohkea, ja itsenäinen nainen, mutta myös vajaa ja rikki, (eli ei olekaan lainkaan rohkea, vaan menee pakonomaisesti suhteesta toiseen). Tamara elää raajarikkomiehen kanssa symbioosissa. Tamara on terapeutti asiakkaille, mies Tamaralle. Tamaran kyvyttömyys on henkistä, kun miehellä se on fyysistä. Bloggari Omppu on tiivistänyt täällä osuvasti tämän: "Tamara on nimettömäksi jäävän invalidisoituneen impotenttimiehen märkä päiväuni." Omppu lienee feministi, oletan, että Eeva Kilpi on myös. Näen tässä jatkumon myös Anja Kaurasen kohuesikoiseen Sonja O. kävi täällä, joka julkaistiin vuonna 1981. Sonja O:n äidin nimi on Tamara, ja toiseksi tässä on paljon samaa. Sonja O:n suhteissa on minusta jotain samaa kuin Tamaran.

Terapeuttina toimiva aikuinen nainen Tamara hakeutuu siis raajarikkoisen kielitieteilijän hoteisiin, joka kuuntelee Tamaran tilityksiä seksikokemuksistaan varattuihin miehiin. Pääosin kertomukset ovat eroottisia, eli jyystöä eri maustein. Kertoja haluaisi olla luonnollisesti jyystäjä, mutta ei pysty, Tamaraakin tuntuu tympivän varattujen miehen kiima. Tamaralla on siipiensä suojassa heikkoja miehiä, yksi soittelee, toinen kirjoittelee ... Tamara: "Minä en ole sellaisen miehen kanssa jonka vaimon tunnen", siinä on Tamaran moraalin raja. Muuten Tamaraa vaivaa rajattomuus, joka venyy siis puhelinseksiinkin. Kirja ei ole akteiltaan erityisen rivo, mutta eritteitä eritellään.

Tamara  ja kielitieteilijä muuttavat kesäksi maalle, vuokraavat maatalon vierestä mökin, joka kuuluu riitaisalle perikunnalle. Tamara on löytänyt salarakkaakseen kapitalistalin jota kutsuu Kustaa Mauriksi, (mielleyhtymä Gustaf  Mauritz Armfeltiin). Mies on minun luokittelussa täysi porsas, koska on naimisissa. Tamaran kuvauksesta päätellen Kustaa Mauri on suhteellisen vaatimattomasti varusteltu, mutta muutaman jyystön jälkeen pollea kuin orhi. Kustaa Maurille on kaksi dobermannia hyvinkin tärkeitä. Kustaa Mauri öykkäröi maalla, kunnes karkeloinnit yllättäen loppuvat, niitä Tamara jää kaipaamaan.

Kirjan yksi teema on on kyvyttömyys. Maatilan nuori pari on lapseton, sekä mies ja nainen ovat käyneet tutkimuksissa vain nainen on saanut vastauksen, miehen siemenneste on kyvytön hedelmöittämään naista. Nainen on kyvytön kertomaan tätä miehelleen. Tamara on henkisesti kyvytön asettamaan rajoja. Kielitieteilijä on liikuntakyvytön, kyvytön seksiin.

Kirjassa kuvataan luonnon heräämistä kukkien ja niiden värien kautta, sekä hyönteisten ja lintujen avulla. Tamaran mielestä pääskysten pariutuminen kestää hyvin vähän aikaa.

Ratkaisuja ja juonipaljastuksia (älä lue, jos et ole lukenut kirjaa, tai aiot sen lukea)
Tamaralla on menneisyys, jota hän avaa. Mies on lähtenyt omasta aloitteestaan - hän on ollut kyvytön kohtaamaan maailmaa. Tamaralla on poika, se onko Tamara kyvytön kohtaamaan häntä, jää arvailujen varaan.  Mies on menettänyt liikuntakykynsä.

Kirjan intesiteetti laskee loppua kohti ja päättyy kaikin puolin onnellisesti. Maatilan pari on 'saanut'  lapsen, kun kuusivuotias puhumaton Paavo on muuttanut maalle ittopojaksi, varmasti hänelle hyvä paikka kasvaa, vaikka ottolapsella on varmasti aina vaikeaa. Pojalla on sokeritauti, eli oliko se syy adoptioon?

Loppuosassa kirjaa Tamara käy läpi Kustaa Maurin käytöstä, ja kirja päättyy Tamaran ja kielitieteiljän lähentymiseen, ja lopussa kiitos seisoo.

Eeva Kilven Tamara on ollut aikansa kohuromaaneja rohkeutensa ja naisnäkökulmansa vuoksi. Puoli vuosisataa on kulunut, ja nykyisen mittapuun mukaan Tamara on varsin lutuista meininkiä, mutta tärkeä esikuva kaikelle feministiselle kirjallisuudella, näin se on: kaikki saavat panna kaikkia, mutta älkää varattuja valitko.

Aitta on täynnä roskaromaaneja (s.119), minulle ei ole koskaan selvinnyt, mikä on roskaromaani.

Marjatta on blogannut tästä NÄIN

*****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.

Eeva Kilven Muistojen aika trilogia on hyvä, osat ovat:  Talvisodan aika  Välirauha ikävöinnin aika  ja Jatkosodan aika.  Eeva Kilven runoteoksesta Animalia on bloggaus TÄÄLLÄ.

perjantai 7. helmikuuta 2020

John Gardner: Tehtävä Suomessa, James Bond


John Gardner: Tehtävä Suomessa, James Bond, alkuteos The Icebreaker, suomentanut Leena Vallisaari, sivumäärä 295.

James Bondin loi brittikirjailija Ian Fleming (1908 -1964) ensimmäinen kirja Casino Royale julkaistiin 1952 ja  ensimmäinen filmattu Bond-kirja oli Tohtori Ei vuonna 1962.

James Bond on brittien ulkomaantiedustelun MI6:n agentti 007, kaksoisnolla tarkoittaa lupaa tappaa, ilmeisesti vihollisten agentteja ei viattomia ihmisiä. Bondin pomo on piippua poltteleva M, henkilöstöpäällikkö on Bill Tanner ja M:n sihteeri on miss Moneypenny.

James Bondeja filmattiin 1960-luvulla seitsemän, ja 1970-luvulla viisi ja 1980-luvulla kuusi, ja James Bondina esiintyivät Sean Connery, David Niven, George Lazenby, Roger Moore, ja Timothy Dalton. Flemingin kuoleman jälkeen kirjoitettiin myös Bond-kirjoja. Brittiläinen kirjailija John Gardner (1926 - 2007)  kirjoitti 16 James Bond -romaania, joista Lupa tappaa ja Kultainen silmä olivat filmin mukaan kirjoitettuja. Tässä arvioitava kirja Icebreaker on Gardnerin Bond-sarjan kolmas teos.

James Bondin tehtävä Suomessa alkaa vierailulla  paukkupakkasessa talviharjoituksissa Rovaniemellä, jossa Bond testaa myös Saab Turboa. Bond piipahtaa myös suomalaisnaisen Paula Vackerin lakanoissa, lakanoiden heilutuksen jälkeen Bond joutuu väijytykseen, mutta selviää.

Tapahtuma-aikaan 1980-luvulla maailma on jakautunut Yhdysvaltain johtamaan länteen, ja Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Kirjassa huolta aiheuttaa fasistinen uusnatsien NSAA-järjestö, joka on siirtynyt kommunistien tappamisesta juutalaisten vainoamiseen. KGB on pyytänyt MI6:n CIA:n ja Mossadin apua, koska NSAA on varastanut aseita Neuvostoliitosta Alakurtin alueelta  ja perustanut tukikohdan jonnekin Sallan alueella. Yksi epäilty on suomalainen ammattisotilas Aarne Tudeer, joka oli ollut SS-joukoissa toisessa maailmansodassa, ja sittemmin paennut Etelä-Amerikkaan. Myös Tudeerin tytär Anni on epäilty.

Agentit Bond, KGB:n Kolja Mosolov, CIA;n Brad Tirpitz,  ja Mossadin Rivge Ingber tapaavat Madeiralla. Kaikki suuntaavat Sallaan Revontuli-hotelliin. Bondille on käydä kalpaten lumiaura-autojen saarrettua hänet, muutenkin pommit paukkuvat ja miinat räjähtelevät. Rivge Ingbar sujahtaa Bondin lakanoihin, ja Paulasta on toisenlaista huolta. Nelikko supistuu kolmikoksi, ja he suuntaavat  moottorikelkoilla uusnatsien tukikohtaan, jossa on ansa. Tulikohdassa esittäytyy uusnatsijohtaja Aarne Tudeer  Bondille. Tudeer on tehnyt Koljan kanssa kaupat, Smersh saa Bondin, koska heillä on kuolema vakoojille* -hanke, ja Bond on sen listan ensimmäinen tapettava... (*Smiert spionen oli teemana muuten Vaaran vyöhykkeellä The Living Daylights -Bond-filmissä).

Natsi-tukikohdassa on uskomattomia käänteitä, paljastuu agentteja, kaksois- ja kolmoisagentteja. Bond kuitenkin selviää hengissä.

Luin tämän lapsena ja muistan että pidin kovasti, nyt kirja tuntui käynnistyvän hitaasti mutta Sallan kylmä ja luminen  luonto on hyvin kuvattu. Supollakin on edustus loppuselvittelyissä. Supo on pestannut kaksi lappalaista Niileksen ja Aslan, ehkä on tarkoitettu Aslakia. Sallan räjähdysten jälkeen päänatsi ja Annin fatsi karkaa ja loppuselvittely, josta käänteitä ei puutu, tapahtuu Helsingissä.

****
James Bond -kirjojen bloggaukset
Tohtori Ei on blogattu täällä
Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.
Timantit ovat ikuisia täällä

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Haaste lukea kirjoja Keskisuomalaisen sadan kirjan listalta




Keskisuomalainen julkaisi sadan kirjan listan noin vuosikymmen sitten. Sivua en löytänyt mutta Keskisuomalainen on täällä ja kirjalista MTV3:n sivulla täällä 
Oman blogin alkuvaiheessa luin listan mukaan, mutta aika on tuonut uusia luettavia. Nyt haastan itseni ja mukavat kirjabloggarit.

Haaste on yksinkertainen: bloggaa joko koko lista tai osia siitä seuraavan 14 kuukauden  aikana. Tee koostepostaus 31.3.2021 mennessä ja linkkaa tähän bloggaukseen.

Edit 21.3.2021 blogini kymmenvuotispäivänä  2.4.2021 arvon voittajan, ja palkinto piti olla  Keskisuomalaisen jonkin mittainen tilaus, olisin voinut maksaa tlauksen itse, mutta Keskisuomalainen ei ole vastannut mihinkään yhteydenottopyyntöihin koskien sitä listaa, joten voittaja saa kirjalahjakortin, mahdollisesti kirjapalkintoja listalta.  Arpoja tulee seuraavasti 1-10 kirjaa yksi arpa, 11-50 kirjaa kaksi arpaa, sekä 51  - 100 kirjaa kolme arpaa.

Tässä alla on lista ja oma etenemiseni, pyrin bloggaamaan teoksista, joista en ole blogannut, niitä on vielä 15.

1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien:  Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna:  Tuntematon sotilas 
4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna : Täällä pohjantähden alla
6. Agatha Christie:  Eikä yksikään pelastunut
7. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank:  Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille ja koko sarja
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling: Harry Potter -sarja 
13. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell: Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot:  Kalevala
17. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen: Puhdistus
19. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach: Lokki Joonatan
22. Umberto Eco: Ruusun nimi
23. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm: Grimmin sadut I - III
25. Dan Brown: Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton: Viisikko-sarja 
27. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
28. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo: Asterix-sarja
30. John Irving:   Garpin maailma
31. Louisa May Alcott: Pikku naisia
32. Victor Hugo: Kurjat
33. C.S. Lewis: Narnian tarinat, kaikki
34. A.A. Milne:  Nalle Puh
35. Henri Charriere: Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
37. Brontë  Emily: Humiseva harju
38. William Golding: Kärpästen herra
39. Juhani Aho: Rautatie,
40. Leo Tolstoi: Anna Karenina
41. Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli 
42. Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001 + jatkot
43. J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
44. Brontë Charlotte:  Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
46. Isaac Asimov: Säätiö-sarja 7 teosta ja  Säätiö -bloggaus
47. Aapeli: Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi: Sota ja Rauha
49. Mauri Kunnas: Koiramäen talossa 

50. Margaret Mitchell: Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol : Kuolleet sielut
52. Albert Camus: Sivullinen
53. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
54. Hergé: Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes: DonQuijote I ja II
56. Eduard Uspenski:  Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo:  Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse:  Lasihelmipeli
60. Günther Grass: Peltirumpu
61. Jostein Gaarder: Sofian maailma 
62. Leon Uris:  Exodus
63. Lucy M. Montgomery: Pieni runotyttö, trilogia
64. Ilmari Kianto: Punainen viiva
65. Franz Kafka: Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni: Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck: Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen:  Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne:Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio: Decamerone
75. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros: Odysseia
78. Peter Høeg: Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
80. William Shakespeare: Hamlet
81. Eino Leino:  Helkavirsiä
82. Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko: Pessi ja Illuusia
84. Thomas Harris: Uhrilampaat 
85. Raymond Chandler: Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen: Nancy
88. Stephen King: Hohto 
89. Laura Ingalls Wilder: Pieni talo Preerialla
90. Laila Hietamies: Hylätyt talot, autiot pihat 
91. Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka:  Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja 
96. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran,
97. Veijo Meri: Manillaköysi
98. Maria Jotuni: Huojuva talo
99. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou: Pahuus

perjantai 31. tammikuuta 2020

Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita


Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita, Canterbury Tales 1387, suomentanut Toivo Lyy, WSOY 2011, sivumäärä 567.

Canterburyn tarinoita on Geoffrey Chaucerin (1342 - 1400)  runomuotoon kirjoitettu kokoelma, joka on saatettu nykymuotoon myöhemmin. Iso joukkio (29 henkeä) suuntaa pyhiinvaellusmatkalle Canterburyyn tarinoita kertoillen. Seurueesta mainitaan ensin Ritari, ja ensin kuullaan ritarin tarinakin muinaisesta Kreikasta, jossa kuningas Theseus kukistaa tyrannimaisen Kreonin ja vangitsee serkukset Arciten ja Palamonin. Vankeudessa Palamon näkee ihanan neidon Emelien ja on ihastuksessa sekaisin, mutta myös Arcite ihastuu. Arcite vapautuu, mutta Theseus sanoo, että jos hän tulee vielä valtakuntaan lyödään pää olkapäiltä. Theebassa lemmentuskissa riutuva Arcite on kateellinen vankilassa viruvalle Palamonille. Vapauteen janoava Palamon on kateellinen Arcitelle. Arcite rakkaudesta riutui, laihtui, masentui ja erakoitui, hankkiutui Ateenaan ja Emelien talouteen työmieheksi Filostraten salanimellä, hän kohoaa Theseuksen hovissa. Palamon onnistuu karkaamaan, mutta myös hän halajaa takas, kun Emelie on niin rakas. Pian ovat serkukset peitset tanassa ottamassa yhteen. Theseus tulee väliin, hän vaimonsa ja sisarensa Emelien pyynnöstä armahtaa miehet, ja järjestää turnajaiset, joiden voittaja saa omakseen Emelien. Emelie ja Palamon käyvät rukoilemassa jumalia. Turnajaiset ovat tuimat, ja Palamon jää häviölle. Voittanut Arcite riisuu kypärän, ja jumalat puuttuvat peliin. Pluton lähettämästä hornansalamasta säikähtää hevonen, ja Arcite haavoittuu. Kuolinvuoteellaan hän tunnustaa mustasukkaisuutensa, ja kuolee. Tarinan lopussa Theseus siunaa Palamonin ja Emelien aviopariksi. Avioliitto on onnellinen.

Ritarin tarina otetaan vastaa suopeudella.

Sitten ääneen pääsee päänsä oluella täyttänyt Mylläri. Myllärin kertoma tarina tapahtuu Oxfordissa, jossa vanha, varakas, mutta saita, puuseppä John majoittaa luonaan köyhää Nicolasta, joka on pappiskokelas, joka osaa ennustaa. Nicolas on himokas, ja haluaisi rämpytellä lemmenluuttua. Myllärin tarina on hyvin rivo ja suora. Puusepällä on 19-vuotias vaimo, josta on mustasukkainen, ja puuseppää katselee vaimon perään tarkastavat. Vaimoa kyttäävät Nicolas, ja maallistunut pappi Absalon, joka on hyvin lemmenkipeä ja kyttää tilasuuttaan. Alison valitsee syrjähyppyparikseen Nicolaksen, jonka täytyy käyttää kaikki kekseliäisyytensä tilaisuuden saamiseksi. Lopulta Nicolaksen ja Alisonin rakkaus täyttyy puusepän sängyssä, session jälkeen Absalon saapuu lurittelemaan lemmestä. Alison lupaa antaa suukon, mutta työntää takapuolensa ikkunasta, jota Absalon suutelee kiihkeästi. Rakkaus muuttuu vihaksi, ja Absalon tulee uudestaan, tällä kertaa Nicolas tunkee ahterinsa akkunasta, ja saa tulisen veitsen peräaukkoonsa. Myllärin tarina päättyy.

Vouti suuttuu myllärin tarinasta niin, että vastaa samalla mitalla. Hän kertoo mylläri Simkinistä, jonka myllyn siipiä pyörittää Trumpingtonin joen vesi. Simkinillä on vaimo, 20-vuotias tytär ja puolivuotias vauva. Simkin kahmii ihmisiltä laittomasta tulleja, ja varastaa ja huijaa. Simkin huijaa myös Alania ja Johnia, nuoria miehiä. Hän päästää näiden hevosen vapaaksi. Poikien hakiessa hevostaan, hän varastaa jauhoja. Pojat jäävät yöksi ja mylläri juopuu liiaksi. Alan kömpii tyttären päälle, ja vaimo erehtyy Johnin lähelle:
kavahti päälle emännän
niin kiihkeästi heti sisään mennen,
ettei se ilo emännästä ennen
ikinä tuntunut niin hyvälle ...
Niin raivoisasti ja niin syvälle  s. 216
Myös ensimmäinen juttu oli rivo, kuten voudin tarina, jossa mylläristä tehdään narri. Mylläri saa vielä köniinsä, ja teinit saavat hevosensa ja jauhonsa.

Lakimiehen tarina kuullaan seuraavaksi. Syyriasta sulttaani halusi saada vaimokseen Contancen Roomasta. Sulttaanin on otettava kaste päästäkseen naimisiin. Sulttaanin äiti, "pahan alkujuuri, miesnainen, toisinnos Semiramiin, naiskäärme - viekkaudessa yhtä suuri kuin Käärme, joka hornaan kahlittiin!..." surmauttaa käännynnäiset näiden tullessa kotiin, ja  lähettävät Constancen veneellä ulapalle. Tarina kertoo Constancen seikkailuista, joihin lopulta kuuluu avioliittokin ja leskeyttä, ja lopuksi Roomaan palataan.

Kipparin tarina kertoo kauppiaasta Saint Denis'ssä, jolla on  sorea vaimo, vireä munkki-John käyttää kauppiaan poissaoloa ja kauppiaan vaimoa hyväkseen. Nunnainpapin tarina kertoo kukosta kanalassa, sekä ketusta.

Tarinat ovat erilaisia ja eritasoisia. Lääketieteen tohtorin tarina on hyvin traaginen. Jalon Virginiuksen ainoa tytär Virginia on hyvin kaunis, viisas ja siveä. Kaupungissa ahne ja irstas tuomari haluaa immen raiskattavakseen, ja punoo Claudiuksen kanssa juonen. Claudius väittää tytön olevan kaapatun orjan. Tuomari haastaa Virginiuksen oikeuteen, jotta tyttö luovutetaan tuomarille "tutkimuksia" varten. Virginius ei voi antaa tytärtään irstaalle tuomarille. Isä ja tytär sopivat että Virginian on parempi kuolla neitsyenä. Isä sivaltaa tyttärensä pään, ja vie sen tuomarille. Tarinan lopussa tuomari ja Claudius jäävät kiinni, tuomari joutuu vankilaan ja tappaa itsensä. Synnin palkka on kuolema, todetaan kun tarina on kerrottu.

Anekauppias pääsee ääneen, hän kertoo ensiksi pyhäinjäännöksistä, ja saarnaa synneistä, mitä aneilla hyvitetään. Ensin hän kertoo ahneudesta, vaikka on itse ahne. Hän käy läpi irstautta ja mässäilyä. Hän kehuu pystyvänsä myymään aneita, jos joku putoaisi hevosen selästä. Lopullisesti hänen suu tukitaan, kun hän alkaa analysoida seuruetta, isäntä on hänen mielestään suurin syntisäkki ja anekauppias haluaa hänen säkeistään kultaa.  Ritari käskee lopettaa.

Seuraavaksi kuullaan Baathin rouvan tarina. Rouva on ollut viidesti naimisissa. Rouva kumoaa neitsyyden arvon, miks sukuelimet on luotu, hän kysyy Anekauppias kavahtaa rouvan tarinointia.
Rouva jatkaa, että vikansa salaa nainen kunnes häät vietetään s. 361  Rouvan tarina kertoo Kuningas Arthurin ritarista, joka on raiskannut immen, ja on saamassa kuolemantuomion kuninkaalta, kuningatar kuitenkin armahtaa miehen, jos tämä vuoden ja päivän päästä kertoo, mitä nainen eniten haluaa. Ritari kuulee matkoillaan monta vastausta, mutta sitten hän tapaa vanhan eukon, joka lupaa kertoa sen, jos mies toteuttaa hänen toiveensa. Ritari kertoo mestauslavan varjossa, että hallita jokainen nainen tahtoo, vallita aviomiestään, rakastajiaan ja olla heidän yläpuolella s. 38. Eukko haluaa naimisiin ritarin kanssa, ja niin nai ritari vaimon harmaan, pakkoarmaan. Ritarin elämä synkistyy, mutta he pystyvät keskustelemaan. Eukko sanoi, jos saat valita, niin vanha ja ruma, mutta uskollinen, vai nuori ja kaunis mutta vaarallinen. Ritari antaa naisen hallita ja valita ja saa siten yllättäen kauniin ja uskollisen vaimon (Eukko siis muuttui kauniiksi).

Kerjäläismunkki kertoo haastemiehestä, joka ottaa lahjuksia ja on huorien suoja. Tästä haastemies raivostuu ja kertoo vastaavasti kerjuumunkeista,  että nämä merkitsevät lupaustensa mukaan ruuan antajien nimet ylös mutta pyyhkivät nämä pois. Eräskin kerjuumunkki on lopulta niin ahne, että kaivelee sairaan takalistoa, kun suuttunut sairas, kysyy tiedätkö mitä täällä on, ja paukauttaa pierun kerjuumunkin naamaan.

Kauppias kertoo naimattomasta Januariuksesta, joka haluaisi irstailtuaan pitkään kuusikymppisenä asettua aloille, koska mies ilman vaimoa on vajaa. Januariuksella on kovat vaatimukset, lapsia pitää saada ja tyttö oltava nuori kuitenkin vähintään 16-vuotias, koska kun toinen on vanha, niin toinen on nuori. Januarius menee naimisiin nuoren Main kanssa. Häät vietetään, ja tanssitaan, häävuoteessa on tapahtumia. Januariuksen palvelija Damien on ollut rakastunut Maihin, ja lähettää kirjeen Maille, kertoen siitä mitä haluaa. Januarius rakentaa aidatun puutarhan, missä ihailee luontoa, ja touhuaa Main kanssa. Vain Januariuksella on avain puutarhaan. Tapahtuu niin, että Januarius sokeutuu, ja Mai sekä Damien punovat juonen. Damien kiipeää päärynäpuuhun, jonne Mai kiipeää hakemaan hedelmiä, "Damien sillokin nosti helmat main ja työntyi suoraan sisään vain". Tällöin jumalat antavat näkökyvyn Januariukselle, joka äimistyy ja suuttuu. Tarina sikäli päättyy onnellisesti, että Januarius ei kimmastu, vaan jatkaa yhteiseloa Main kanssa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.

Kaniikin lakeija pääsee kertomaan tarinansa, jossa kaniikki rikastuu myymällä alkemisteille valereseptejä. Tarinassaan hän kuvaa alkemistien yritystä valmistaa viisasten kiveä. Alkemistin varusteet maksoivat kultaa, vaikka he sitä kultaa eivät onnistuneet valmistamaan.

Taloudenhoitaja kertoo Foiboksesta, jolla on komea vaimo ja puhumaan opetettu varis. Foibos on kunnian mies ja hyvä aviomies. Vaimo sen sijaan kutsuu renttu rakastajansa aina kun tilaisuus tulee. Varis kielii Foibokselle vaimon syrjähypyt. Foibos suutuksissaan ampuu vaimonsa nuolella kuoliaaksi ja höyhentää variksen. Tarinan opetus kuuluu, että "miehelle ei hänen vaimostaan ikinä mennä sitä saa kertomaan, miten on tätä pidellyt mies toinen". Jutun summaus on myös se, että
pidätä mies mieltäsi ja kieltäsi. Liukas kieli saattaa katkaista ystävyyden siteet.

Canterburyyn siis matkasi joukko erilaisia ihmisiä: ritari, junkkeri, metsänvartija, Madame Englentine, abbedissa, kolme pappia, nunna, munkki, Hubertus, kerjuumunkki, Kauppias, Oxfordin oppinut, Lainopin tohtori, Vapaamies, puuseppä, vaatealan kauppias, kutoja, värjäri, verhoilija, lääkäri, Bathilainen rouva, jolla on ollut viisi aviomiestä, ja nuoruuden rakkauksia, pastori, talonpoika, mylläri, taloudenhoitaja, työvouti ja Anekauppias. Matkaan lähdettiin huhtikuun 18:s päivä. Kertomuksilla myös haastetaan toista, ja tarinat herättävät tunteita, ja vastakkain asettelua. Ihmiset käyttäytyvät myös eri tavalla, anekauppiaasta ei pidetä, ja kokki juopuu liikaa. Itse kirjailija Chaucerkin mainitaan kirjassa.

Kiiltomadossa on tästä juttu TÄÄLLÄ.

Osallistun tällä Taikakirjaimien  Klassikkohaasteeseen.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Karl Ove Knausgård: Taisteluni - toinen kirja




Karl Ove Knausgård: Taisteluni - toinen kirja, Min kamp 2009, suomentanut Katriina Huttunen, Like 2013, sivumäärä 1280, taskukokoinen Miki-kirja .

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teos Taisteluni, toinen kirja on jatkoa avausosasta (bloggaus). Karl Ove on saanut ykkösosan valmiksi 26.6.2008, ja hän aloittaa tämän 29.7.2008. Ykkösosa on käsitellyt norjalaisen kirjailijan varttumista opettaja-isänsä varjossa, jalkapalloharrastusta, mieheksi kasvamista ja vanhempiensa avioeroa. Isä on kuollut ja haudattu, mutta äiti elää ja on parisuhteessa. Tämän toisen kirjan aikana käsitellään Knausgårdin vanhempien suhdetta, myös asiaa jota Karl Ove ei ole ymmärtänyt, eli että äiti oli rakastanut Karl Oven isää.

Tämä osaa alkaa Ruotsissa Göteborgin lähellä, missä Karl Ove, hänen ruotsalainen vaimonsa Linda, ja kolme pientä lasta Vanja, Heidi ja John ovat lähteneet lapsettomien ystäviensä kesäpaikasta, ovat huvipuistossa, ja meno on lapsiperheille hyvin tuttua. Perhe asuu Malmössä, lapset ovat lastentarhassa, jossa vanhemmat vuorollaan hoitavat lapsia, myös Karl Ove, joka on lasten kanssa läsnä.

Teoksen pääpaino on kuitenkin Karl Oven nopea muutto Norjasta Ruotsiin Tukholmaan. Vanha avioliitto ja talo eivät merkitse, kun Ruotsi houkuttaa, maa jota kirjailija on aina katsonut ylöspäin. Vasta Tukholmassa hän tajuaa, että Norja ja Ruotsi ovat täysin erilaisia maita. Ruotsalaisuuden pinta on sileä, särötön, mutta maassa on kirjailijan mukaan piilossa eriarvoisuutta, asuinalueet ovat eriarvoisia. Eriarvoisuus rehottaa, mutta kaikki puheen tasolla on hyvin, jokainen on tasa-arvoinen. Isompi houkutin KO:lle on kirjailija Linda, jonka Karl Ove on Norjassa tavannut. Linda ei osoittaudu niin suureksi pettymykseksi kuin Ruotsi. Hiljalleen heistä muotoutuu pari. Kumpikaan ei ole 'helppo luonne', eikä tilanne ole mutkaton, toisaalta Karl Ove on Ruotsissa vapaa kotikaupunkinsa ja kotimaansa paineista. Pari muuttaa yhteen, ja Linda alkaa odottaa esikoistaan, joka myöhemmin kastetaan Vanjaksi. Odotusaika, synnytys, ja vauva-aika on kuvattu isän näkökulmasta, ja itsekin olen kokenut asiat kolmeen kertaan. Molempien suvut ovat läsnä lasten arjessa, riippumatta siitä halusiko pari sitä tai ei.

Pari asuu Lindan äidin vuokra-asunnossa, joka on upea, mutta perheen onnea alkaa vainota alakerran naapuri, nainen, joka luultavasti on seuralaispalvelussa. Vakiovälein yhteenotot toistuvat, ja yhä rajumpina. Lopuksi tilanne kärjistyy, ja perhe muuttaa nelihenkisenä Malmöhön, jossa John syntyy.

Luultavasti kaikki, jotka lukevat tämän kakkososan lukevat koko sarjan. Itselleni oli antoisinta vauva-ajan kuvaus, sekä Karl Oven saapuminen Tukholmaan, monta tuttua paikkaa hän kuvaa: Dramaten, NK:n tavatalo, Kungsträdgården, Tukholman lautat, Skanssen ja monet muut paikat. Karl Ove käy ystävänsä Geirin kanssa keskusteluja norjalaisesta kirjallisuudesta runoilija Olav H. Haugesta ja nobelistista Knut Hamsunista. Ibseninin he väittävät pitäneen mitaleista, ja Strindbergin alkemiasta.

Knausgård kerronnassaan on säälimätön itselleen ja varsinkin läheisilleen. En itse viitsi kirjoittaa enkä kommentoida, mitä hän läheisistään kirjoittaa. Karl Ovella on sisäisiä lukkoja, ja tupakkaa kuluu paljon, hän myös ruotii läheisiään ja kertoo heidän vaiheistaan.

Knausgård kuvaa itseään araksi, mutta tunnustaa että hänen saamansa huomio julkaisuistaan on kuin huume. Hän sanoo, että kun hän on ihmisten kanssa, hän yrittää palvella ja miellyttää heitä sekä olla läheinen, mutta kun ihmiset ovat poissa ne eivät merkitse hänelle kovinkaan paljoa.

Detalji. Karl Ove ajaa ajokortin aikuisena, ja kuuntelee matkallaan Coldplayn uusinta levyä, jota ei voi sietää, mutta on hyvää kuunneltavaa matkalla. Luultavasti hän puhuu albumista Viva La Vida, tai sitä aikaisemmasta albumista  X&Y, jossa on yksi uran monista helmistä, eli Fix You löysin videon, ja on Tukholman suunnalla kuvattu.

*****
Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta.
Linkit sarjan bloggauksiin

torstai 23. tammikuuta 2020

Sofokles: Antigone



Sofokles: Antigone, WSOY 1910, suomentaja Kaarlo Koskimies.

Sofokleen Antigone on kreikkalainen tragedia, joka esitettiin ensi kertaa jo 440-luvulla eaa.

Antigone haluaisi haudata kotikaupunkiinsa Theebaan hyökänneen veljensä Polyneikosin ja jakaa aikeensa sisarensa Ismenen kanssa. Polyneikosin  ja tietenkin Antigonen ja Ismenen veli Eteokles puolustanut Thebaa. Kaikki neljä ovat Oidipuksen lapsia. Eteokles on myös kuollut, hänet on haudattu Theebaan sankarina.

Antigone puhuu Polyneikoksen hautaamisesta sisarelleen Ismenelle, joka ei siihen suostu, koska Theban kuningas Kreon on kuolemanrangaistuksen uhalla kieltänyt hautaamisen, koska Polyneikos on hyökännyt omaan kaupunkiinsa. Hyökkäyksen syy on pohjimmiltaan valtapeli. Kreon on astunut Oidipuksen jälkeen valtaistuimelle. Oidipus oli kuninkaana, mutta  Kreon vaati, että ruton hävittämiseksi kuningas Oidipuksen pitää selvittää, kuka oli murhannut edellisen kuninkaan Laioksen. Oidipus tapasi Teiresiaan, sokean tietäjän, ja lopulta Oidipukselle selvisi kauhea totuus, hän on tietämättään tappanut isänsä Laioksen ja mennyt naimisiin äitinsä Iokasteen kanssa. Totuus musertaa ja Iokaste tappaa itsensä, ja Oidipus puhkoo silmänsä, ja on nyt  jo kuollut. Parin neljästä lapsesta pojat ovat siis kuolleet.

Antigone onnistuu hautaamaan veljensä Polyneikosin, mutta hautaamisesta kerrotaan Kreonille. Kreon kysyy "Mitä sä virkat? Kenpä mies on juljennut?"  (Vainajaa multimassa, kylvänyt hiekkaa, uhritoimet suorittanut). Kuoro aprikoi, olisiko jumalain tekosia. Ruumis kaivetaan esiin, ja toisella yrityksellä Antigone jää hautaamisesta kiinni, ja joutuu enonsa tuomittavaksi, Kreon on siis Iokasteen veli. Antigone puolustautuu sillä, että kuolevaisen käsky ei kumoa jumalain vankkoja sääntöjä, vaikka näitä ei ole ylös kirjattukaan. Edelleen Antigone toteaa 'en vihaamaan ma luotu oo, vaan lempimään', johon Kreon vastaa, 'käy tuonelaan siis lempines sä, lempimään Heit'.

Ismene haluaa kuolla sisarensa Antigonen kanssa, vaikka ei ole ollut hautaamassa veljeään, ja on siis syytön. Ismene toteaa, että Antigonen kuolema jättää Kreonin pojan Haimonin ilman rakastettuaan. Haimon käy isänsä Kreonin kanssa keskustelun, myötäillen alkuun isäänsä, mutta tavoitteena vapauttaa Antigone. Haimon lähtee vihaisena Kreonille. Kreon päättää haudata Antigonen elävältä. Sokea tietäjä Teiresias varoittaa Kreonia, joka on uppiniskainen. Teiresias ennustaa  Kreonille, että sun omaa vertas sovitteeksi vainajain.

Tapahtumat etenevät nopeasti, hurmeissaan Haimon kuol', lisäksi Tuon neito raukan hirttyneenä heiluvan, paulaksi väätty sindon-huivi kaulassaan; eli rakastavaiset Haimon ja Antigone ovat oman käden kautta luopuneet elämästään, Eurydike Kreonin vaimo, ja Haimonin äiti on surmannut itsensä.

Tässä Kreon lausuu runomitassa:

Oi leppymätöntä Tuonen merta!
Himootko jo, surma, syyllisen verta?
Oi airut surkeiden sanomain,
Sano, ymmärsinkö sun oikein vain?
Sä kuollehen surmaat uudestaan!
Mitä kerroitkaan?
Mik' uusi hirmuinen tapaturma!
Vai minua tuhoamaan
Jo saartelee mua vaimoni hurmesurma?


(Kuningattaren ruumis näkyy näyttämön perältä.)

Näytelmä päättyy Kreonin valitukseen ja vinkumiseen.

Sofokleen Antigone on tragedia ja rakenteeltaan samanlainen kuin Sofokleen Kuningas Oidipus. Antigonen ja Haimonin rakkaus on syvää. Kreon kostonhimossaan ei tajua, että yhteisön sääntöjen mukaan kannattaa elää, haudata kuolleet, ja suosia eläviä, niin myös elämän harmonia säilyisi.

******
Sofokles (n.496 eKr - 406 eKr) oli antiikin yksi suurimmista näytelmäkirjaililijoista, hän on kirjoittanut näytelmät myös Oidipuksesta ja Oidipus Kolonoksessa sekä Elektrasta.

Antigonen luin Projekti Lönnrotin kautta, e-kirjan on tuottanut Tapio Riikonen. Yläkuva on omatekoinen tekele.
Hannele on blogannut Antigonesta Göteborgin festivaaleilla TÄÄLLÄ
Osallistun tällä johonkin kategoriaan Gregoriuksen Shakespearen sisaret haasteeseen.