Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita

Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita, Canterbury Tales 1387, suomentanut Toivo Lyy, WSOY 2011, sivumäärä 567.

Canterburyn tarinoita on Geoffrey Chaucerin (1342 - 1400)  runomuotoon kirjoitettu kokoelma, joka on saatettu nykymuotoon myöhemmin. Iso joukkio (29 henkeä) suuntaa pyhiinvaellusmatkalle Canterburyyn tarinoita kertoillen. Seurueesta mainitaan ensin Ritari, ja ensin kuullaan ritarin tarinakin muinaisesta Kreikasta, jossa kuningas Theseus kukistaa tyrannimaisen Kreonin ja vangitsee serkukset Arciten ja Palamonin. Vankeudessa Palamon näkee ihanan neidon Emelien ja on ihastuksessa sekaisin, mutta myös Arcite ihastuu. Arcite vapautuu, mutta Theseus sanoo, että jos hän tulee vielä valtakuntaan lyödään pää olkapäiltä. Theebassa lemmentuskissa riutuva Arcite on kateellinen vankilassa viruvalle Palamonille. Vapauteen janoava Palamon on kateellinen Arcitelle. Arcite rakkaudesta riutui, laihtui, masentui ja erakoitui, hankkiutui Ateenaan ja Emelien talouteen työmieheksi Filostraten salanimellä, hän kohoaa Theseuksen hovissa. Palamon onnistuu karkaamaan, mutta myös hän halajaa takas, kun Emelie on niin rakas. Pian ovat serkukset peitset tanassa ottamassa yhteen. Theseus tulee väliin, hän vaimonsa ja sisarensa Emelien pyynnöstä armahtaa miehet, ja järjestää turnajaiset, joiden voittaja saa omakseen Emelien. Emelie ja Palamon käyvät rukoilemassa jumalia. Turnajaiset ovat tuimat, ja Palamon jää häviölle. Voittanut Arcite riisuu kypärän, ja jumalat puuttuvat peliin. Pluton lähettämästä hornansalamasta säikähtää hevonen, ja Arcite haavoittuu. Kuolinvuoteellaan hän tunnustaa mustasukkaisuutensa, ja kuolee. Tarinan lopussa Theseus siunaa Palamonin ja Emelien aviopariksi. Avioliitto on onnellinen.

Ritarin tarina otetaan vastaa suopeudella.

Sitten ääneen pääsee päänsä oluella täyttänyt Mylläri. Myllärin kertoma tarina tapahtuu Oxfordissa, jossa vanha, varakas, mutta saita, puuseppä John majoittaa luonaan köyhää Nicolasta, joka on pappiskokelas, joka osaa ennustaa. Nicolas on himokas, ja haluaisi rämpytellä lemmenluuttua. Myllärin tarina on hyvin rivo ja suora. Puusepällä on 19-vuotias vaimo, josta on mustasukkainen, ja puuseppää katselee vaimon perään tarkastavat. Vaimoa kyttäävät Nicolas, ja maallistunut pappi Absalon, joka on hyvin lemmenkipeä ja kyttää tilasuuttaan. Alison valitsee syrjähyppyparikseen Nicolaksen, jonka täytyy käyttää kaikki kekseliäisyytensä tilaisuuden saamiseksi. Lopulta Nicolaksen ja Alisonin rakkaus täyttyy puusepän sängyssä, session jälkeen Absalon saapuu lurittelemaan lemmestä. Alison lupaa antaa suukon, mutta työntää takapuolensa ikkunasta, jota Absalon suutelee kiihkeästi. Rakkaus muuttuu vihaksi, ja Absalon tulee uudestaan, tällä kertaa Nicolas tunkee ahterinsa akkunasta, ja saa tulisen veitsen peräaukkoonsa. Myllärin tarina päättyy.

Vouti suuttuu myllärin tarinasta niin, että vastaa samalla mitalla. Hän kertoo mylläri Simkinistä, jonka myllyn siipiä pyörittää Trumpingtonin joen vesi. Simkinillä on vaimo, 20-vuotias tytär ja puolivuotias vauva. Simkin kahmii ihmisiltä laittomasta tulleja, ja varastaa ja huijaa. Simkin huijaa myös Alania ja Johnia, nuoria miehiä. Hän päästää näiden hevosen vapaaksi. Poikien hakiessa hevostaan, hän varastaa jauhoja. Pojat jäävät yöksi ja mylläri juopuu liiaksi. Alan kömpii tyttären päälle, ja vaimo erehtyy Johnin lähelle:
kavahti päälle emännän
niin kiihkeästi heti sisään mennen,
ettei se ilo emännästä ennen
ikinä tuntunut niin hyvälle ...
Niin raivoisasti ja niin syvälle  s. 216
Myös ensimmäinen juttu oli rivo, kuten voudin tarina, jossa mylläristä tehdään narri. Mylläri saa vielä köniinsä, ja teinit saavat hevosensa ja jauhonsa.

Lakimiehen tarina kuullaan seuraavaksi. Syyriasta sulttaani halusi saada vaimokseen Contancen Roomasta. Sulttaanin on otettava kaste päästäkseen naimisiin. Sulttaanin äiti, "pahan alkujuuri, miesnainen, toisinnos Semiramiin, naiskäärme - viekkaudessa yhtä suuri kuin Käärme, joka hornaan kahlittiin!..." surmauttaa käännynnäiset näiden tullessa kotiin, ja  lähettävät Constancen veneellä ulapalle. Tarina kertoo Constancen seikkailuista, joihin lopulta kuuluu avioliittokin ja leskeyttä, ja lopuksi Roomaan palataan.

Kipparin tarina kertoo kauppiaasta Saint Denis'ssä, jolla on  sorea vaimo, vireä munkki-John käyttää kauppiaan poissaoloa ja kauppiaan vaimoa hyväkseen. Nunnainpapin tarina kertoo kukosta kanalassa, sekä ketusta.

Tarinat ovat erilaisia ja eritasoisia. Lääketieteen tohtorin tarina on hyvin traaginen. Jalon Virginiuksen ainoa tytär Virginia on hyvin kaunis, viisas ja siveä. Kaupungissa ahne ja irstas tuomari haluaa immen raiskattavakseen, ja punoo Claudiuksen kanssa juonen. Claudius väittää tytön olevan kaapatun orjan. Tuomari haastaa Virginiuksen oikeuteen, jotta tyttö luovutetaan tuomarille "tutkimuksia" varten. Virginius ei voi antaa tytärtään irstaalle tuomarille. Isä ja tytär sopivat että Virginian on parempi kuolla neitsyenä. Isä sivaltaa tyttärensä pään, ja vie sen tuomarille. Tarinan lopussa tuomari ja Claudius jäävät kiinni, tuomari joutuu vankilaan ja tappaa itsensä. Synnin palkka on kuolema, todetaan kun tarina on kerrottu.

Anekauppias pääsee ääneen, hän kertoo ensiksi pyhäinjäännöksistä, ja saarnaa synneistä, mitä aneilla hyvitetään. Ensin hän kertoo ahneudesta, vaikka on itse ahne. Hän käy läpi irstautta ja mässäilyä. Hän kehuu pystyvänsä myymään aneita, jos joku putoaisi hevosen selästä. Lopullisesti hänen suu tukitaan, kun hän alkaa analysoida seuruetta, isäntä on hänen mielestään suurin syntisäkki ja anekauppias haluaa hänen säkeistään kultaa.  Ritari käskee lopettaa.

Seuraavaksi kuullaan Baathin rouvan tarina. Rouva on ollut viidesti naimisissa. Rouva kumoaa neitsyyden arvon, miks sukuelimet on luotu, hän kysyy Anekauppias kavahtaa rouvan tarinointia.
Rouva jatkaa, että vikansa salaa nainen kunnes häät vietetään s. 361  Rouvan tarina kertoo Kuningas Arthurin ritarista, joka on raiskannut immen, ja on saamassa kuolemantuomion kuninkaalta, kuningatar kuitenkin armahtaa miehen, jos tämä vuoden ja päivän päästä kertoo, mitä nainen eniten haluaa. Ritari kuulee matkoillaan monta vastausta, mutta sitten hän tapaa vanhan eukon, joka lupaa kertoa sen, jos mies toteuttaa hänen toiveensa. Ritari kertoo mestauslavan varjossa, että hallita jokainen nainen tahtoo, vallita aviomiestään, rakastajiaan ja olla heidän yläpuolella s. 38. Eukko haluaa naimisiin ritarin kanssa, ja niin nai ritari vaimon harmaan, pakkoarmaan. Ritarin elämä synkistyy, mutta he pystyvät keskustelemaan. Eukko sanoi, jos saat valita, niin vanha ja ruma, mutta uskollinen, vai nuori ja kaunis mutta vaarallinen. Ritari antaa naisen hallita ja valita ja saa siten yllättäen kauniin ja uskollisen vaimon (Eukko siis muuttui kauniiksi).

Kerjäläismunkki kertoo haastemiehestä, joka ottaa lahjuksia ja on huorien suoja. Tästä haastemies raivostuu ja kertoo vastaavasti kerjuumunkeista,  että nämä merkitsevät lupaustensa mukaan ruuan antajien nimet ylös mutta pyyhkivät nämä pois. Eräskin kerjuumunkki on lopulta niin ahne, että kaivelee sairaan takalistoa, kun suuttunut sairas, kysyy tiedätkö mitä täällä on, ja paukauttaa pierun kerjuumunkin naamaan.

Kauppias kertoo naimattomasta Januariuksesta, joka haluaisi irstailtuaan pitkään kuusikymppisenä asettua aloille, koska mies ilman vaimoa on vajaa. Januariuksella on kovat vaatimukset, lapsia pitää saada ja tyttö oltava nuori kuitenkin vähintään 16-vuotias, koska kun toinen on vanha, niin toinen on nuori. Januarius menee naimisiin nuoren Main kanssa. Häät vietetään, ja tanssitaan, häävuoteessa on tapahtumia. Januariuksen palvelija Damien on ollut rakastunut Maihin, ja lähettää kirjeen Maille, kertoen siitä mitä haluaa. Januarius rakentaa aidatun puutarhan, missä ihailee luontoa, ja touhuaa Main kanssa. Vain Januariuksella on avain puutarhaan. Tapahtuu niin, että Januarius sokeutuu, ja Mai sekä Damien punovat juonen. Damien kiipeää päärynäpuuhun, jonne Mai kiipeää hakemaan hedelmiä, "Damien sillokin nosti helmat main ja työntyi suoraan sisään vain". Tällöin jumalat antavat näkökyvyn Januariukselle, joka äimistyy ja suuttuu. Tarina sikäli päättyy onnellisesti, että Januarius ei kimmastu, vaan jatkaa yhteiseloa Main kanssa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.

Kaniikin lakeija pääsee kertomaan tarinansa, jossa kaniikki rikastuu myymällä alkemisteille valereseptejä. Tarinassaan hän kuvaa alkemistien yritystä valmistaa viisasten kiveä. Alkemistin varusteet maksoivat kultaa, vaikka he sitä kultaa eivät onnistuneet valmistamaan.

Taloudenhoitaja kertoo Foiboksesta, jolla on komea vaimo ja puhumaan opetettu varis. Foibos on kunnian mies ja hyvä aviomies. Vaimo sen sijaan kutsuu renttu rakastajansa aina kun tilaisuus tulee. Varis kielii Foibokselle vaimon syrjähypyt. Foibos suutuksissaan ampuu vaimonsa nuolella kuoliaaksi ja höyhentää variksen. Tarinan opetus kuuluu, että "miehelle ei hänen vaimostaan ikinä mennä sitä saa kertomaan, miten on tätä pidellyt mies toinen". Jutun summaus on myös se, että
pidätä mies mieltäsi ja kieltäsi. Liukas kieli saattaa katkaista ystävyyden siteet.

Canterburyyn siis matkasi joukko erilaisia ihmisiä: ritari, junkkeri, metsänvartija, Madame Englentine, abbedissa, kolme pappia, nunna, munkki, Hubertus, kerjuumunkki, Kauppias, Oxfordin oppinut, Lainopin tohtori, Vapaamies, puuseppä, vaatealan kauppias, kutoja, värjäri, verhoilija, lääkäri, Bathilainen rouva, jolla on ollut viisi aviomiestä, ja nuoruuden rakkauksia, pastori, talonpoika, mylläri, taloudenhoitaja, työvouti ja Anekauppias. Matkaan lähdettiin huhtikuun 18:s päivä. Kertomuksilla myös haastetaan toista, ja tarinat herättävät tunteita, ja vastakkain asettelua. Ihmiset käyttäytyvät myös eri tavalla, anekauppiaasta ei pidetä, ja kokki juopuu liikaa. Itse kirjailija Chaucerkin mainitaan kirjassa.

Kiiltomadossa on tästä juttu TÄÄLLÄ.

Osallistun tällä Taikakirjaimien  Klassikkohaasteeseen.