Reijo Mäki: Sukkanauhakäärme

 

Reijo Mäki: Sukkanauhakäärme, Otava 1989, Seven-pokkari 2008, sivumäärä 284.

Reijo Mäen Sukkanauhakäärme on neljäs teos Jussi Vares sarjassa. 

Kakolan vankilan sellissä 91 Torsten Rapp kärsii vuosikymmenen mittaista kakkua ja hautoo kostoa, Aika kuluu puntin väännössä, puhisten ja punnertaen käärmetatuointia sivellen, mutta liian hitaasti. Rapp kauppaa diapameja punoen pakosuunnitelmaa, koska haluaa kostaa.

Pauli Kontio, ruskettunut lakimies on havainnut vaimonsa taidegalleristi Annikan käyvän vieraissa. Pauli Kontio on selvittänyt häntäheikin nimen ja taustat. Kontio pestaa Jussi Vareksen varjostamaan  pianobaarissa laulavaa Jesus Maria Loboa.  Jussin täytyy löytää syy Lobon maasta poistoon, Kontio maksaa hyvin. 

Tässä osassa Jussi muuttaa Kurjenkaivonkentältä pois.

Uusi asunto on Kellonsoittajankadulla kerrostalossa (kuva on yhdestä). Muutossa auttaa Hautaustoimisto Perttalan ruumisautokuski Moilanen ja pastori Johannes Alanen. Vares viettää Pastorin kanssa aikaa Hasse's Pubissa, Hämeenportti on muuttunut pizzeriaksi. Tästä alkaa siis Jussin kaverien tarinat ensimmäisenä pastori Johannes Alanen, joka on  erotettu pappisvirasta, nykyisin pitää antikvariaattia Sirkkalankadulla. He ovat tutustuneet Hasse's pubissa ja Moilanen on kaveri numero 2.

Lobo on varsinainen monitoimimies. Hänellä on suhde lukuisiin naisiin, Annika Kontio vain yhtenä. Hän asuu hammaslääkärinaisen asunnossa, vuokra hoidetaan luonnossa, lisäksi hänellä on lukuisia "hoitoja". Lobo käy Voitto Fjäderin punttisalilla tekemässä pillerikauppoja, ja vastaanottoneiti hoidattaa itseään lakanoissa, kuin myös tanssinopettaja Mari Mattsson. Lobo toimittaa myös "ruotsalaisia aikuisvideoita" Alasen antikkaan. Jussi havaitsee, että virkaveli Mauno Vasenius on myös Lobon perässä. Lobo kauppaa myös huumeita.

Jussi varjostaa Loboa öiselle Vartiovuorenmäelle, ja näkee kaukaa, kuinka Lobo surmataan. Poliisi Hautavainio johtaa tutkimuksia, myös Jussi on epäilty. Pauli Kontio haluaa myös tietää tappajan, ja pestaa Jussin jatkamaan tutkimuksiaan. Jussille tulee kuumat paikat, hänen vanha asuntonsa poltetaan, ja hänen päälleen yritetään ajaa. Lobon salkku ja rinkka ovat myös kateissa.

Loppukarkelot ovat hurjia. Torsten Rapp pääsee vapaaksi ja murhaaja on vapaana. Vares ja hänen uusi tyttöystävänsä joutuvat kaapatuiksi. Kuka on syyllinen? Kenelle Rapp kostaa?

Sukkanauhakäärme on vauhdikas Vares.

Turku-kuvaa 1980-luvulta
Reijo Mäen Varesten helmiä ovat Turun kuvaukset. Kultaisella 1980-luvulla Yliopistonkadulla oli vielä Alko, Kellonsoittajankadulla oli Kauppaoppilaitos, nyt ei ole Kauppaoppilaitosta, ja rakennuskin on purettu (valokuvassa yllä näkee enää sokkelia). Kellonsoittajankadun jatke on Hovioikeudenkatu, jossa oli tuolloin myös Alko. Claudius-ravintola on ollut pitkään historiaa, kuten puhelinkopitkin. Wärtsilän telakasta puhutaan. Telakka on nykyään Meyer ja Pernossa, Wärtsilän moottoritehdas muutti Italiaan (ja ilmeisesti nyt  Vaasaan). 

Tuohon aikaan maksettiin shekeillä ja rikkaimmilla oli Mobiran NMT.

Vares osoittaa kirjallisia harrastuksia, hän lukee Alasen suosittamaa Bukowskin Naisia, jossa Jussi ihmettelee Lydian mustasukkaista raivoa. Naisten kanssa Jussi ei osaa olla tai aina joku tulee väliin, niin tässäkin tarinassa.

Salman Rushdie: Maa hänen jalkojensa alla

 

Salman Rushdie:  Maa hänen jalkojensa alla, alkuteos The Ground Beneath Her Feet, suomentanut Arto Häilä, WSOY 1999. sivumäärä 519.

Salman Rushdien (s. 1947)  kuudes romaani Maa hänen jalkojensa alla on viitteiltään runsas nykyaikaan ja populaarikulttuuriin siirretty antiikin Orpheuksen ja Eurydiken traaginen rakkaustarina. Kirjan haastavuutta lisää se, että se on "rinnakkaistodellisuudessa", mikä itse asiassa ilmeni minulle heti, vaikka se paljastetaan tarinan edetessä. Historian tapahtumia on muutettu, eli internet on käytössä 1980-luvulla, J.F. Kennedy murhataan vasta myöhemmin, kun Robert Kennedy on presidenttinä. Kirjassa on maagisen realismin aineksia ja se on eri tyylien pyörivä kollaasi.

Kirjan kertojana on bombaylainen Umeed Merchant eli Rai, joka kertoo lapsuuden ystävänsä Ormus Caman ja Rain perheessä olleen kasvattilapsen Vina Apsaran rakkaustarinan, jonka kirjailija linkittää Orpheukseen ja Euridykeen. Tosin enemmän tekstiä suolletaan Bombaylaisten perheiden sekavien kytkösten, korruption, huijausten kertomiseen. Samalla lukijan eteen levähtää monta maailman epäkohtaa.

Kirja päättyy kuten antiikin tarut, pääparin poistumiseen tästä ulottuvuudesta, ja Rai jää kynäilemään tätä kertomusta.

Olen lukenut aiemmin Rushdielta vain Jaguaarin hymy, mutta ennen blogiaikaa. Kaikista ansioistaan ja ajoittaisesta imustaan huolimatta Maa hänen jalkojensa alla oli minusta pitkäpiimäinen, puuduttava ja minulle pelkkää pakkopullaa.

Eniten ihmetytti tämän sitominen "populaarimusiikkiin", tässä ei ollut poppia, rokkia eikä punkkia, vaan hyvin henkistä hengailua.

Maa hänen jalkojensa alla on kiitelty Salman Rushdien romaani, joka kyllästytti täman bloggarin.

Itselleni kirjoitan hieman pidemmän oppimäärän:

Teos alkaa itse asiassa Vinan kuolemasta maajäristyksessä helmikuussa 1989. Vina on tarinan keskushenkilö. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa Virginiassa, ollut kaltoinkohdeltuna useassa kodissa, kunnes lähetetään taas uusille sukulaisille Bombayhyn Intiaan. Siellä hän päätyy (ei-sukulaisille) Merchanteille, jonka lapsi siis Rai on. Vina on vain 12-vuotias, kun  Ormus Cama (s. 1937) tapaa Vinan. Ormus lupaa odottaa Vinaa, kunnes hän on 16-vuotias. Ormus on seitsemän vuotta Vinaa vanhempi. Neljän vuoden jälkeen Ormus ja Vina karkeloivat hotellissa yhden yön, ja sitten Vina lähtee lipettiin. Ormus ei lähde perään. He tapaavat vasta kun Ormus on ollut onnettomuudessa Englannissa, ja ollut kolme vuotta koomassa. Kun Vina saapuu Ormuksen luo, tämä herää. Ormuksella on yhteys "toiseen maailmaan". Ormus haluaa naimisiin, mutta Vinan kanssa sovitaan häät kymmenen vuoden päähän. Ormus on selibaatissa, Vina ei, hänellä on paljon irtosuhteita, ja yksi vakinainen suhde Rain kanssa, kuten myös avioliittonsa aikana. Teoksessa on tyhjää pölinää Ormuksen ja Vinan bändistä VTO:sta. Joka tapauksessa pääparille käy kuten Orpheuksen ja Eurodykeen tarinassa.

Kirja hutkitaan Bombayn ja Intian talouselämää, korruptiota ja kuvataan "huijauksia".

Rain isä ja äiti ovat onnellisesti naimisissa, mutta Rain isä sössii raha-asiansa uhkapelivelkojen vuoksi. Vanhemmilla tulee riitaa ja ero, minkä vuoksi osin Vina lähtee lipettiin Rain äidin korut mukanaan. Samalla Rain lapsuuden talo palaa. Ormus Caman perhe on todella omituinen. Isä on sir Darius Xerxes Cama, joka on naimisissa lady Spentan kanssa. Isä on valelakimies ja "opiskellut" Englannissa. Perheessä on kaksoset Cyrus ja Virus, joista ensimmäinen yrittää tyynyllä murhata Ormus-vauvaa, ja lähetetään koulukotiin, lukuisten tyynymurhien jälkeen, hän saa vankeustuomion. Virus saa krikettipallon päähänsä, eikä suostu enää puhumaan. Perheessä on lisäksi kuollut lapsi, joka viestii Ormukselle, ja Ormuksen kooman aikana Marian niminen "nainen" käy ottamassa Ormukselta suihin. Tässä nyt pieni raapaisu asetelmista, jos olet tällaisen "hauskan ystävä" niin kannattaa ilman muuta lukea :)

Salman Rushdie heittää paljon kirjallisia viitteitä, yllättävin on toistuva Kaislikossa suhisee huomio Ormuksen isän ja Rain isän ystävyydestä: "Vesirotta ja Myyrä -tyyppistä kiintymystä". s. 38. Kirjailijan läpimutoteos oli Keskiyön lapset

Aleksandr Solżenitsyn: Ensimmäinen piiri

                                         

Aleksandr Solżenitsyn: Ensimmäinen piiri, alkuteos V pervom krugu 1968, suomentanut Esa Adrian, Otava 1972, sivumäärä 323 (I osa ) ja 326 (II osa).

Neuvostoliittolaisen Aleksandr Solżenitsyn romaanin Ensimmäinen piiri miljöö on Moskovan lähellä oleva puhelinlaboratorio Mavrino, jossa vangit kehittävät punaupseerien käskyvallassa "voice coderia" eli vokooderia, joka muuttaa koodia ääneksi (tai päinvastoin) lisäksi on muita hankkeita, kuten vehje nimeltä "katkoja".  

Kirja kuvaa vankien ja vartijoiden sosiaalisia suhteita vankilasysteemissä, joka vääristää ihmisten toimintaa ja puheita, ja monille se aiheuttaa näennäistoimintaa, vaikenemista ja valehtelua. Perustunne on pelko. 

Ensimmäinen piiri nimi tulee Danten Helvetistä, Dante esitteli Helvetin ensimmäisessä piirissä olivat myös antiikin (kastamattomat) tiedemiehet, kirjailijat ja filosofit, heidän olot olivat melko hyvät, mutta he olivat helvetissä. Mavriinossa on työskentelee insinöörejä ja tiedemiehiä, joilla on kuitenkin pakkotyötuomio. He ovat vankeja, usea heistä on tuotu pakkotyöleireiltä Siperiasta, osa toisen maailmansodan rintamalta ja osa on ollut saksalaisten sotavankeina. Työtä johtavat insinööriupseerit, jotka koittavat saada vangit työstämään projektit valmiiksi. Tutkimuslaitoksen johtoa taas käskytetään ylhäältä aina valtiojohdosta asti.

Ensimmäinen piiri -romaanin on kirjoittanut kirjallisuuden Nobelin palkinnon 1970 saanut Aleksandr Solženitsyn (1918-2008). Kirjailija taisteli toisessa maailmansodassa, ja pidätettiin. Hän sai seitsemän vuoden pakkoleirituomion 1945. Kirjailija siirrettiin pakkotyöstä matemaattisten lahjojen vuoksi äänentunnistusprojektiin. Kirjailija kuitenkin passitettiin takaisin kolmeksi vuodeksi vankileirille. Tässä teoksessa on hyvin monia päähenkilöitä, mutta kuvittelisin Gleb Vikentitš Nerzinin muistuttavan eniten ainakin pintapuolisesti kirjailijan vaiheita.

Romaani kuvaa tapahtumia vuoden 1949 viimeisinä päivinä. Useasta vangista, vartijasta ja johtajasta kerrotaan lyhyt tiivistelmä elämäntarinasta. Venäjällä tapahtui lokakuun vallankumous 1917, 1920-luvulla oli NEP-talouspoliitiikka (1921 - 1928). Moni vangeista oli ollut rintamalla sodassa Saksaa vastaan 1941-1945. (Suomen talvisotaan ei viitata, mutta suomalais-mongolialaiseen sanakirjaan sitäkin useammin).

Mavriinoa kutsutaan Karsinaksi, ja siellä  on johtoa, vartijoita, työläisiä ja vankeja. Vangit ovat pääosin matemaatikoita ja fyysikoita, mutta myös kielitieteilijöitä, ja muita jonkin asian erikoisosaajia. Nerzin on sekä matemaatikko että kielitieteilijä. Toinen tärkeä vanki on Lev Grigorjevitš Rubin. Karsinassa on myös naistyöntekijöitä. Osa vangeista ja muusta väestä raportoivat tapahtumista eteenpäin. Vangit saavat puuhasta "palkkaa" 150 ruplaa kuussa, ja nettona 147 ruplaa.

Kirjassa on numeroimattomia nimettyjä lukuja, ja kerronnan polttopiste vaihtuu. Akustikkalaboratoriossa tapahtuva tuotekehitys on koko laitoksen tarkoitus. Laitos kehittää kahta laitetta: vokooderia ja katkojaa. Vokooderi muuntaa puhelinlinjoilta puhetta koodiksi ja lisäksi yritetään kehittää mekaanista puhetta. Nämä ovat erillisiä projekteja, joista toista johtaa eversti, toista majuri.

Kirjan alussa ulkoministeriön toisen luokan valtioneuvos Innokenti Volodin soittaa lapsuuden ystävälle tai hänen kotiinsa, ja varoittaa vaarasta, ettei luovuta preparaattia ulkomaille. Innokenti soittaa puhelinkopista ääntään muuntelemalla jouluaattona. Puhelu katkaistaan, ja Volodin tajuaa olevansa vaarassa. Hänet on tarkoitus lähettää Pariisin diplomaatiksi heti joulun jälkeen (Neuvostoliitossa ei vietetty joulua meidän joulun aikana). Toinen merkittävä tapaus on Nerzinin kutsuminen Mavriinon instituutin johtajan insinöörieversti Jakonovin luo. Hän haluaisi siirtää Nerzinin kryptografiaa tutkimaan, eli projektista toiseen. Jakonov lupaa Nerzinille, työn valmistumisen jälkeen tuomion poistamista, ja paluuta Moskovaan ilman karkoitusta. Nerzin, joka on kotoisin maalta, on opiskellut matematiikkaa ennen rintamapalvelusta. Nerzin on naimisissa Nadjan kanssa, joka tekee väitöskirjaa Moskovan yliopistossa. Nerzin ei ole saanut tavata vaimoaan. Vaimo ei suostu paljastamaan osoitettaan, vaan hänen osoitteensa on Poste Restante.

Kerronta koostuu yksittäisten ihmisten tekemisistä ja samalla havainnoidaan ympäristöä niin fyysistä, kuin psykologista ja sosiaalista. Aleksandr Solżenitsyn on kerronnassaan hyvin taitava, muutaman sivuladun osalla, tuntuu, että melkein liian taitava. Toista maailmansotaa, jonka kuluessa Neuvostoliitossa kuoli 27 miljoonaa ihmistä ei juurikaan käsitellä.

Aleksander Solženitsynin (1918 - 2008) romaani Ensimmäinen piiri on loistelias teos, kirjailijan paras, olen blogannut kahdesta muusta teoksesta Ivan Denisovitsin päivä sekä GULag Vankileirien saaristo

Avaan toisen osan kohdalla kirjaa hieman enemmän, tässä vain alkuasetelma, etenkin Nerzin, Rubin ja Volodin ovat hyvin kiinnostavia henkilöitä, Nerzin kasvaa minusta jopa tolstoilaiseksi hahmoksi.

              

Aleksandr Solżenitsynin romaani Ensimmäinen piiri kasvaa yksittäisistä juonilangoista surullisen kauniiksi kuvaukseksi vankien yhteishengestä, ja kurkistaa vankien sisimpään.

Mavrinon projektit kiinnostavat myös valtion johtajaa. Ministereillä, ja johtajillakin on omat aikataulut, joista on pidettävä kiinni. Työtä paiskitaan kahdessa vuorossa, myös öisin. Vankeja on 280, ja he majoittuvat 25 hengen tupiin. Paljon kuvataan vankien keskinäisiä keskusteluja, ja väittelyitä. Moni on päässyt pois vankileiriltä, ja siihen verrattuna olot Karsinassa ovat hyvät. Vangittujen omaiset ovat myös huonossa asemassa. Jos on vaimo ja lapsia, miten heidän käy, jos ovat entisessä asunnossa, entä jos heidät on karkoitettu? Nerzin pohtii Nadjan asemaa. Vankeustuomio riistää heiltä mahdollisuuden hankkia lapsia. Pitkien tuomioiden päälle voi tulla lisää esimerkiksi viisi vuotta leiriä. Leirillä moni sairastuu tai kuolee.

Yllättävää kyllä jotkut vangit kuvataan onnelliseksi. Vankeina he ovat menettäneet oikeutensa, eikä heitä voi rangaista. Kuten jokaisessa yhteisössä myös Karsinassa on erimielisyyksiä, myös päällystön kesken.  Päällikkö Jakonov on napit vastakkain kakkosmiehen Roitmanin kanssa molemmilla on eri projekti. Vankien joukossa on myös eversti Mamurin, jota eniten korpeaa, että oli menettänyt Johtajansa luottamuksen. 

Minusta kirjan kiinnostavin aihe tai teema on yksilöiden valinnat. Sekä Gleb Nerzin että Innokenti Volodin valitsevat samoin, vaikka valintojen seuraukset ovat heille hyvin epäedullisia.

Nerzinille tarjotaan (tai edellytetään) projektin vaihtoa. Nerzin kieltäytyy, vaikka tietää, että sen seurauksena hänet lähetetään lopuksi viideksi vuodeksi leirille, ja hän tuskin selviää tuomiosta hengissä. Nerzin muistuttaa minusta Tolstoin Sodan ja rauhan Pierre Bezuhovia, tai Anna Kareninan Konstantin Leviniä. Nerzin täyttää 31 vuotta, ja hän tietää, että kyse on hänen elämänsä käännekohdasta. Hän ei yksinkertaisesti halua totella, eikä jättää läheistä työryhmää. Naissiviilit työskentelevät myös vankilassa, ja joidenkin tunteet heräävät. Simotška ja Nerzin syleilevät, ja molemmat (?) pohtivat myös lapsen mahdollisuutta. Nerzinin vaimo Nadja tapaa johtajan yllättäen ja saa tapaamisen miehensä kanssa. Puolen tunnin tapaaminen järjestyy, Nerzin kehottaa unohtamaan hänet, ja perustamaan perheen. Nerzin torjuu myös Simotškan, koska ei halua olla huono ihminen eikä jättää itsestään huonoa jälkimakua. Nerzin raivostuttaa etenkin majuri Sikiniä, Nerzin on älykäs, mutta myös näsäviisas, ja tietää kaikki pykälät. Nerzin kuitenkin lähetetään leiriin ja hän tietää, mitä on odotettavissa.

Kirjassa käydään monta henkilöhistoriaa läpi. Lev Rubin on myös vanki, Hän osaa saksaa, ja viettää saksalaisten vankien kanssa joulua. Rubin on yksi henkisistä johtajista, hänellä on oma asemansa vankien joukossa, joskin häntä myös inhotaan. Rubin myös analysoi Innokent Volodinin puhelun ja ääninäytteet. Rubin huomasi, että puhuja voi muuttaa puheensa intensiteettiä, mutta tietyt äänteet jäävät ennalleen. Volodin, joka on ulkoministeriössä töissä, viettää yltäkylläistä elämää. Volodin on kuitenkin kyllästynyt, myös vaimoonsa, joka on erikoissyyttäjän tytär. Erikoissyyttäjä kenraalimajuri lakitieteenkandidaatti Petr Makaryjanin elää yleellisesti, ja pitää lähipiirilleen pirskeitä. Tätä kuvataan laveasti. Erikoissyyttäjän nuorin tytär Klara on Mavriinossa töissä. Hän on ihastunut yhteen vankiin nuoreen Ruskaan.

Innokent Volodin on ollut diplomaattina Pariisissa ja Volodin on uudestaan pääsemässä Pariisiin, kun hän varoittaa lapsuudesta asti tuntemaansa professoria luovuttamasta mitään ulkomaille. Kun linja katkaistaan, Volodin ymmärtää, että hän voi jäädä kiinni. Hän on toiminut liian impulsiivisesti. Volodin pelkää kiinnijääntiä, ja on hyvin hermostunut. Volodin rauhottuu ja hän vaahtoaa ihanteestaan Epikuroksesta. Lopullisesti pelko haihtuu, kun hänet kutsutaan sopimaan Pariisin lähdöstä ministeriöön. Hänet viedäänkin tutkintavankilaan, maailma mihin 30-vuotias mies joutuu on hyvin erilainen kuin ennen ... 

Aleksandr Solżenitsynin romaani Ensimmäinen piiri kasvaa luku luvulta kokonaiseksi klassikoksi.

*****
Aleksander Solženitsyn (1918 - 2008) syntyi kasakkaperheeseen, sotilaana palvellut isä kuoli ennen Aleksanderin syntymää. Aleksander oli alkuun neuvostojärjestelmän tukija ja taisteli puna-armeijassa toisen maailmansodan aikana. Solženitsyn oli suorapuheinen, ja hänen leirikomennuksensa alkoivat vuonna 1945, mutta hänet rehabiloitiin vuonna 1956. Solženitsyn joutui Breznevin aikana kasvavan arvostelun alle, hän sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1970, jota ei uskaltanut noutaa. Vankileirien saaristo julkaistiin suppeassa muodossa vuonna 1973. Solženitsyn karkotettiin vuonna Neuvostoliitosta 1974 ja muutti Venäjälle vuonna 1994.

Helmet-kohta 43, eli sopii haasteen moneen kohtaan, kansi on punainen, Neuvostoliittoa ei ole enää, kansalaisaktivismia, luvuilla on nimet (muttei numeroita).

Kirjoista puhutaan teoksessa jonkin verran. Yksi erikoissyyttäjän vävyistä on palkittu kirjailija Galahov, joka uran edetessä tuntee stressiä, siitä mitä ja miten voi kirjoittaa. Mies on riittävän älykäs ja nöyrä pysyäkseen oikealla tiellä. Vanki Adamson lukee samaa kirjaa kuin leirilläkin, eli Monte Criston kreiviä, joka on myös vankilakirja. Momsenin Rooman historia on myös sallittu kirja vankilassa.

Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta

 

Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta, Johnny Kniga 2022, sivumäärä 368.

Monitoimisen muusikon Mikko Kuustosen Omaelämäkerta on alkuosiltaan hyvin kiinnostava teos. Loppuosassa olevat tv-ohjelmat ja oman "läsnäolon" pohtiminen eivät olleet mielestäni niin kiinnostavaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan hyvin sujuvasti kirjoitettu teos, joka sisältää kattavan henkilöhakemiston.

Mikko Kuustonen syntyi 4.3.1960 Leppävirralla. Isä oli töissä Kotalahden kaivoksella Oravikoskella. Isä oli ollut rintamalla, sodan jälkeen hän vaikeni ja teki töitä. Mikon äiti kuoli syöpään, kun Mikko oli Leppävirran lukiossa. Kirjoitusten jälkeen 1979 Mikko suuntasi etelään ja vähäisestä kokemuksesta huolimatta pääsi (tai joutui) Pro Fide -yhtyeeseen. Pro Fide toimi Raamattuopiston yhteydessä, missä Mikko opiskeli nuoriso-ohjaajaksi. Pro Fide oli tuolloin progepainoitteinen ammattimainen bändi. Pro Fiden kosketinsoittaja Juha Kela menehtyi 1985 auto-onnettomuudessa. Tästä Mikko kertoo, ja myös kertoo, että on  oli vieraillut solistina Anssi Kelan ensimmäisen bändin Yhdeksännen hetken ensi keikalla, vastaavasti myöhemmin Anssi teki version Mikon "ensimmäisestä" biisistä Jää kuuntelemaan, jonka oli levyttänyt Anssin isän Juha Kelan kanssa. Auto-onnettomuuden jälkeen Mikko sai vastuuta Pro Fidestä, olo kävi Mikolle raskaaksi, kun yhtyeen ohjelmistoon kuului myös "uskonasioista" puhuminen (noin lyhyesti). Kun Mikko irtautui bändistä 1987, palaute oli sangen kylmää. 

Ura jatkui Q.Stonessa yhdessä Heikki Silvennoisen, Mikko ja Sakari Löytyn ja kosketinsoittaja Harri Taittosen kanssa. Q.Stone lauloi englanniksi, Mikko alkoi sooloilla suomeksi (alla muutama omistamani Kuustosen CD).

Mikko puhuu vähän tuskin lainkaan  ensimmäisestä vaimosta, jonka kanssa hänellä oli pitkä liitto ja kaksi tytärtä, joista hän puhuu hieman enemmän. Mikko avioitui nuorena, tuli isäksi aikaisin, oli paljon poissa, milloin asepalvelun, milloin bänditouhuijen, tv-ohjelmien, ja YK:n-hyväntahdon lähettiläshommien vuoksi.

Mikko kertoo myös suhteestaan alkoholiin, sekä masennuksestaan. Mikko oli ollut raitis 30-vuotiaaksi. 

Hyvin avartava teos, joka sisältää myös CD:n verran musiikkia.

Mikko Kuustonen oli mukana Vain elämää vitoskaudella vuonna 2016. Kaudella oli mukana myös Lauri Tähkä, Mikael Gabriel, Anna Puu, Chisu, Suvi Teräsniska, ja Hector. Kuustonen esitti Hectorin päivänä biisin Woyzeck. Uskomaton veto Kuustoselta, ja tarina oli tuttu hänelle, jo aiemmasta elämästä

Mikon soololevyjä

Musta Jalokivi (1991)myynti  52 705 kpl. Huikean hyvä levy, joka alkaa kahdella hitillä Enkelit lentää sun uniin ja Kaktusviinaa.

Abrakadabra (1992) levyn myynti  oli 53 635 kpl, ja sisältää luonnollisesti Abrakadabra-biisin.

Aurora (1994), levymyynti oli 33 438 kpl, sisältää nimikappale Auroran.

Atlantis (2000) on minun lempilevyni Mikon tuotannosta. Etenkin pidän kappaleista Pelkään pimeää, sekä Haukka ja hiljainen poika.

Mikolla on tukku kokoelmia, minulla on vain The Essential Mikko Kuustonen vuodelta 2011.

Ainoain on sinkku, joka on tehty yhdessä Anssi Kelan kanssa.

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Kadonnut paloauto (Komisario Beck #5)

 

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Kadonnut paloauto (Komisario Beck #5), alkuteos Brandbilen som försvann 1969, suomentanut Margit Salmenoja, WSOY 2021, sivumäärä 280.

Martin Beck -sarjan viides osa Kadonnut paloauto alkaa Ernst Sigurd Karlssonin itsemurhasta. Erakoitunut mies löytyy 7.3.1969 klo 3:40 kuula kallossaan kotoaan, naapuri kuuli laukauksen ja hälytti poliisit paikalle. Läheltä löytyy lappu, jossa lukee "Martin Beck". Pian palaa toisaalla talo, jota poliisi vartioi, Gunvald Larsson pelastaa kahdeksan ihmistä, mutta kolme jää liekkeihin. Tutkimuksissa selviää, että autovaras Göran Malm on kuollut  ennen paloa häkämyrkytykseen. Näillä askelmilla alkaa Martin Beck -dekkari, joka taustoittaa myös tutkivia poliiseja.

Beckillä on edelleen vaimon kanssa nihkeää. Beck viettää vapaan viikonlopun kotona, kun vaimo-Inga seurustelee juopon veljensä kanssa. Martin Beck  käy 78-vuotiaan äitinsä luona vanhainkodissa. Äiti on ollut leskenä 15 vuotta. Äiti kysyy Martinilta, miksi hän halusi poliisiksi. Syy oli sodassa ja asepalveluksessa, jota Martin suoritti 1944. Martin on ylennyt Ruotsin valtion murhakomission päälliköksi. Äidin mielestä Beckin pojan Rolfin ei pidä ryhtyä poliisiksi. Beckin äiti kuolee sarjan aikana. Martin Beck kokee huonoa omaatuntoa, että ei ehdi olla enemmän äitinsä tukena.

Poliiseista Gunvald Larsson vahtii taloa, joka alkaa palaa. Hän onnistuu pelastamaan 8 asukasta 11:sta. Gunvald Larsson on ollut yläluokan perheen ongelmalapsi Östermalmista. Hänet on passitettu sotakorkeakouluun, oltuaan armeijan palveluksessa hän vaihtoi kauppalaivastoon ja sieltä poliisiksi. Tässä jutussa hän joutuu sairaalaan palovammojen vuoksi. Larssonin tutkimusote on röyhkeän yksioikoinen ja harvoin ohjesäännön mukainen, mutta hänestä sarjan edetessä tulee "hyvä" poliisi..

Bussimurhasta on kulunut neljä kuukautta. Bussissa kuoli myös murhakomission nuorin jäsen Ulf Stenström, jonka "leski" Åsa Torell on päättänyt pyrkiä poliisikouluun ja hoitaa toisinaan Lennart Kollbergin lasta. Stenströmin tilalle on tullut nuori Benny Skacke, jota Kollberg hiostaa. Skacke asuu täyshoitolassa ja seurustelee lääkintävoimistelijaksi opiskelevan Monican kanssa, joka asuu vanhempiensa tykönä. Kollbergin vauvasta on kiinnostunut myös Beckin tytär Ingrid, joka kuuntelee Rollareita. Martin-isä luulee että Beatlesia. Ingrid aikoo muuttaa kotoaan,  vaikka on vasta 17-vuotias, Ingrid käy mielenosoituksissa.

Rikospaikkatutkija Fredrik Melander on ammattilainen, hän elää lapsettomassa avioliitossa. Hän pitää rumaa 183 senttistä 82 kiloista vaimoaan hyvin kauniina, ja rakastaa tätä aidosti.

Poliisit tutkivat paloa ja jututtavat asukkaita, jotka ovat kaikki rikollisia, laitapuolen kulkijoita tai huoria. Tutkimuksiin saa kierroksia aikapommin jäännösten löytyminen.

Martin Beck -dekkarisarjan viides osa Kadonnut paloauto jatkaa tutuin teemoin ja henkilöin.  Joka osassa tuntuu olevan murhia, huumekauppiaita ja huoria, hieman eri painotuksella.  Kirjasarjan teho on sen  arkisessa näkökulmassa poliisin työhön ja ankeaan arkeen.

*****
Käsittelen dekkaria alla hieman enemmän. 

Tutkimuksissa havaitaan, että kuolleita miehiä yhdistää henkilö, joka on kadonnut maan alle. Hänet kuitenkin löydetään parin kuukauden päästä murhattuna Malmössä, ruumis on tungettu autoon, joka on upotettu. Beckeissä on keskeistä aika, ratkaisuun ei päästä heti, vaan tutkinta voi kestää kuukausia. Kirjan nimi tulee poliisi Einar Rönnin Mats-pojan kadonneesta leikkipaloautosta. Poliisit ihmettelevät, miksi paloautot eivät tulleet palopaikalle, vaikka poliisin soittaessa hätäpuhelun väitetään palosta jo ilmoitetun. Olennaiseksi muodostuu hätäkeskuspuhelu, jota ei tuolloin nauhoitettu, mutta keskus muistaa sen. Keskuksessa vastannut päättelee, että se on ulkomaalaisen soittama. Seuraavaksi etsitään oikeaa puhelinkoppia ja sitten majoituspaikkaa. Martin Beck -dekkareissa poliisit pyörittävät tutkinnan rattaita. Järjestelmälliset tutkimukset eliminoivat väärät polut ja lopulta poliisit pääsevät ratkaisuun, askel kerrallaan, palasia saadaan Malmöstä rikostutkija Per Månssonilta, lisäksi Kööpenhaminasta löytyy "jälkiä" ja Månsson saa tietoja Nadja Erikssonilta. Tuolloinkaan rikollisuus ei tuntenut maan rajoja. Tämän rikoksen lonkerot jäävät löytymättä, mutta niitä on ainakin Puolassa, Ranskassa ja Britanniassa? Rikoksen motiivi oli laittaa kapinoiva paikallistaso kuriin. Loppuselvittelyt ovat traagiset Kollbergiä puukotetaan, mutta hän jää henkiin. Iloisempaa on se, että Rönnin pikkupojan leikkipaloauto löytyy talomiehen työkalupakista.

Beckin maailma on rujo. Suomalaiset mainitaan pari kertaa. Hätäkeskukseen soittanut ei ollut suomalainen, sillä suomalainen tunnistetaan puheestaan heti. Toisaalta mainitaan juovuksissa olevan suomalaisen puukottaneen jugoslavialaisen hengiltä. Maailma on vino, autoja varastetaan, maalataan uudestaan ja korjataan, väärennetään paperit ja viedään autot ulkomaille ja myydään. Huumeita kaupitellaan. Naiset myyvät itseään, lisäksi ruotsalaisia tyttöjä menee saksalaisten pornolehtien malleiksi. Onko Ruotsi ollut tätä vuonna 1969?

Kirjassa todetaan, että Tanskan ja Ruotsin poliisin käytännön yhteistyötä vaivaa kieliongelma. Ruotsalaiset eivät ymmärrä tanskaa.

*****

Ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat  Martin Beck -hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975. 

Esipuheen on kirjoittanut ruotsalainen Leif G. W. Persson (s. 1945), joka on kriminologian professori ja kirjailija. Perssonin mukaan Sjöwall ja Wahlöö ovat onnistuneet Beckeissä. Hänen mukaansa 19 poliisikirjaa 20:stä on huonoja, Beckit ovat aina hyviä. Beckejä hänellä on kirjoina eri kielillä ja eri painoksina. Kadonnut paloauto on hänen mielestään loistokirja, jossa on hyvin arkinen näkökulma.

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia

 

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia, Tammi 2018, sivumäärä 326.

Leena Lehtolainen (s. 1964) on suosittu espoolainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Maria Kallio ja Hilja Ilveskero hahmoistaan. Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia sisältää Leena Lehtolaisen lyhyitä tarinoita yhteensä 15, jotka ovat ilmestyneet erilaisissa julkaisuissa. Minusta tarinat ovat laadukkaita.

Nimijutussa Tappajan tyttöystävä Päivölän kirjastonhoitaja Hannen asiakkaaksi tulee outo mies Auno Korhonen. Auno on hullujen maailmassa elävä stalkkeri, joka kuvittelee Hannen tyttöystäväkseen. Tarina on traaginen, mutta Hannelle onneksi käy  hyvin. Tarinassa kuvataan hyvin pikku paikkakunnan kirjastoa, sen rutiineja ja asiakkaita, ja itse juttukin on jännittävä.

Maria Kallio on parissa jutussa. Kuollut lumiukko luotaa alkukantaisia tunteita. Maria Kallion naapurin lumiukko hajotetaan, se on vielä vähäistä, seuraavaksi viilletään naapurin autonrenkaat, ja sitten naapurin omistamassa ravintolassa räjähtää. Rikos ratkeaa Marian havainnoin, ja motiivi liittyy mustasukkaisuuteen?

Älä kerro Marialle. Tarinassa Maria Kallion kollega Jyrki Taskinen on peitellyt liikemiehen suorittaman raiskauksen, mutta eläkkeelle jäädessä potee siitä huonoa omaatuntoa. Maria on tiennyt tutkimusten vesityksestä, mutta saa jutussa raiskaajamulkvistin muista rikoksista käpälälautaan. 

Lehtolainen ja hänen hahmonsa ovat aina naisen puolella ja raiskauksia käsitellään myös jutussa Rakkaudesta se hevonenkin raiskaa. Tarinassa koulutyttö Siina joutuu otsikon mukaisesti raiskatuksi ja mukana on lätkäjoukkueen B-juniorit. Tässäkin kaikki painetaan villaisella, hyväveli -verkosto toimii. Kuitenkin asiaan palataan myöhemmin. Ahdistelua käsitellään tarinassa Möykky, joka kertoo Lindasta siivoojasta, jota haukutaan läskiksi ja syrjitään. Linda pelkää lääkäreitä. Tarinassa on  ylimielinen vartija, joka yrittää raiskata Lindaa, josta seuraa lääkärireissu. Lääkäri pelastaa Lindan ottamalla hänet hoidon piiriin. 

Metsänpeitto-tarinassa Oona eksyy metsään, hänen onnekseen. Kuolema Ramoviisuissa  voittobiisin tekijä kuolee, syy ja syyllinen selviävät ja paikkana on Turku. Surun saari aloittaa kakkososan. Saarella on tarinansa mutta kaikki tapahtumat eivät ole niin dramaattisia kuin mitä päähenkilön mielikuvitus loihtii. Traaginen on myös tarina Aivan tavallinen työpäivä, missä perheenäiti ajaa autollaan naisrekkakuskin rekan alle, tarinan näkökulma on "mitä sitten tapahtuu?"

Loput tarinat ovat jouluisia, ja niistä Joulupukin suudelma on pisin ja paras. Hilja Ilveskero pestautuu Helsingin Stockmannin etsiväksi. Henkilökunnan joukossa on varkaita. Hilja pukeutuu joulupukiksi. Hilja Ilveskero on 28-vuotias, hänen on valmistunut Queensin turvallisuusakatemiasta New Yorkista ja muistaa Akatemian perustajan ja johtajan Mike Virtuen opit. Ilveskero tarkkailee asiakkaita joulupukin asussa. Ilveskero ihmettelee "hemmoteltujen kakaroiden ylimitoitettuja toiveita". Moni muksu mankuu makeisia, mutta Ilveskero varoittaa hammaspeikosta ja siitä, että pukin pitää pian tuoda tekohampaat lahjaksi. Epäilykset alkavat kohdistua myymäläetsivä Petri Aaltoon, joka käyttää muita muuleinaan. Tämä on vain yksi sivuhaara laajassa rikossarjassa, jonka Ilveskero hoitaa omalla tavallaan. Vauhdikas ja jännittävä tarina. Hilja Ilveskero on henkivartija. En aikanaan pitänyt Hilja Ilveskero -sarjan avausosasta, mutta tämä lyhyt tarina toimi erityisen hyvin, kuten toinenkin Hilja Ilveskero tarina Valkoinen poro, jossa Hilja näkee unta, että on ilves ja kohtaa  Valkoisen  poron. Jutussa äveriäs bisnesleidi Mirva on palkannut Ilveskeron henkivartijakseen. Mirva on Lapissa, ja hänen pennitön poikaystävä Miki Sysilä on "kidnapattu". Hilja vie Mirvan tunturiin kuulemaan samaanin ennustuksia ja neuvoja. Hilja selvittää omalla tavallaan kidnappauksen ja tarina kantaa.

Leena Lehtolaisen Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia on kelpo kokoelma rikosjuttuja vuodelta 2018, Joulupukin suudelma, Kuollut lumiukko ja Valkoinen poro on julkaistu kokoelmassa Joulupukin suudelma myös vuodelta 2021, josta on blogannut Mai täällä.

Karl Ove Knausgård: Talvi

 

Karl Ove Knausgård: Talvi, alkuteos Om vinteren 2015, suomennos Jonna Joskit-Pöyry, Like 2016, sivumäärä 238.

Karl Ove Knausgård (s.1968) on kirjoittanut herkän päiväkirjamaisen teoksen vaimonsa vatsassa olevalle tyttärelle, tai ihan ensin syntymättömälle tyttärelle, joka syntyy tammikuun lopussa. Kun kirjaa lukee pidemmälle, niin minusta Knausgård kirjoittaa itselleen ja pohtii monia asioita. Talvi -teos sisältää, kolme talvikuukautta ja niissä kussakin 20 "lukua". 

Teos alkaa kirjeellä syntymättömälle tyttärelle: 
2. joulukuuta. Olet maannut vatsassa koko kesän ja syksyn...

Raskaus on Linda-vaimon neljäs, jota Karl-Ove kauniisti kuvaa. Hän kylläkin kirjoittaa, "etteivät auringonpaisteiset, nauruntäyteiset päivät ole normi, vaikka niitä onkin. Me olemme toistemme armoilla." ss. 13-14. Knausgård kirjoittaa, että elämä on kärsimystä ja että koulussa on selvittävä yksin ja elämässä on kohdattava vaikeuksia. 

Joulukuussa on esseitä eri aiheista, kuten Kuusta, vedestä. Pöllöjen muoto on Knausgårdin mukaan pyöreä, mutta pöllöt ovat pelottavia."Pöllö elää tappamalla pieniä eläimiä, se raatelee ne kynsillään ja nielee kokonaan". Esseissä pohditaan ihmisen evoluutiota, joulua lapsiperheen juhlana ja lunta. Knausgårdin syntymäpäivä on 6.12, jolloin hän on kirjoitushetkenä täyttänyt 45 vuotta. Lapset "yllättivät" päivänsankarin, joka oli tosin herännyt pari tuntia ennen heitä. 

Syntyvä lapsi on siis perheen neljäs. Lapsen syntymääkin kuvataan ja kodin sotkuja, ja sitä, että lapselle on osoitettava rajat, mutta kuinka vaikeaa on olla jämäkkä, mutta ei liian ankara.

Esseet ovat kauniita, ja niissä on joitain hyviä huomioita, esimerkiksi että tuoli on vallan symboli.

Knausgård nimeää talven kuningas talveksi, ja pohtii, miksi alkoholi on kuningas juuri talvisin.

Kuningas Talvi = kuningas alkoholi?

Knausgård puhuu kirjojen teksteistä, jotka heräävät henkiin, kun ne luetaan, tarinat ja tavarat heräävät henkiin kertomusten kautta. Keskustelussa on sanoja tärkeämpiä elementtejä kuten sanaton viestintä ja tilanne kokonaisuudessaan.

Vauva syntyy tammikuun lopussa. 

Talven teksti on hyvinkin erilaista kuin Taisteluni -sarjassa, vaikka kyllä tyylin tunnistaa samaksi. Kokoelma päättyy lukuun Ikkunat, jossa pohditaan sisä- ja ulkotilaa, ja ajatusvirta päättyy arkkuun, "joka viimeisenä asuntonamme, viimeisenä suojanamme luonnonvoimilta, viimeisenä sisätilanamme hyvin pitkälti kieltää meiltä todellisen luontomme, vaikkakaan ei kokonaan, sillä jos asia olisi toisin, arkussa olisi ikkunat".

Karl-Ove Knausgårdin päiväkirjamainen esseekokoelma Talvi on pieninä annoksina hyvää luettavaa.

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, on kuuluisin kirjailijan tuotoksista ja kertoo Korl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä, ja romaanisarjan julkaisusta, sekä isän kuolemasta.

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja