P. D. James: Murhahuone

 

P. D. James: Murhahuone alkuteos The Murder Room, 2003. Suomentanut Jaakko Kankaanpää  Otava 2011, sivumäärä 527. Komisario Dalgliesh -sarja #12. 

Tarinan alussa komisario  Adam Dalgliesh käy Dupaynen museossa katsomassa maailmansotien välistä murhahuonetta.

Hän tapaa juorulehden päätoimittajaa ja ystävänsä Conrad Ackroydin. Conradin vaimo Nellie kerää ensi painoksia Angela Brazilin (1868-1947) koulutyttökirjoista, jotka olivat siis briteissä suosittuja.

Näyttelyssä Adam ja Conrad puhuvat Edith Thompsonista,  joka tuomittiin miehensä murhasta hirtettäväksi. Aviomiehen puukotti miesystävä ja Edith pyysi, että mies ei puukottaisi. Thompsonia vastaan näyttönä oli kuitenkin miesystävän hallusta löydetyt kirjeet. Tapaus oli tehnyt  Dalglieshistä kuolemanrangaistuksen vastustajan.

Edesmennnyt Max Dupayne oli halusi perustaa säätiön ja sille museon, joka tallensi ajan Flanderin kauhujen jälkeen jonne sukupolvi miehiä hukkui tai muuttui. Museo on rajoittunut maailmansotien väliseen aikaan. Museon toiminta on kuitenkin vaakalaudalla, kun Maxin lapset Neville, Marcus ja Caroline ylläpitävät säätiötä. Uusi vuokrasopimus pitää allekirjoittaa. Dupaynen säätiössä kaikkien kolmen sisaruksen pitää olla samaa mieltä. Marcus on saanut kenkää työstä ja avioliitto Alisonin ksnssa vetelee viimeisiään. Hän haluaisi museon jatkavan. Alison haluaa olla sukuriidassa miehensä puolella. Caroline Dupayne on Swathling-collegen apulaisrehtori. Hän aloitti sihteerinä, mutta uudisti koulun ja on yksi rehtoreista. Caroline nosti koulun tasoa, eikä kouluun päässyt enää vain rahalla. Caroline haluaa jatkaa museon vuokrasopimusta.

Neville Dupayne on lääkäri, eikä aio jatkaa vuokrasopimusta. Isä oli kiusannut häntä. Äiti oli kuollut jo aiemmin. Museon lopettaminen vaikuttaa tietenkin henkilökuntaan vakavasti sairaaseen kuraattoriin James Calder-Haleen, Tally Cluttoniin ja Muriel Godbyyn. Säätiön säännöt edellyttää, että museotoiminnan loppuessa taideteoksia tarjotaan lahjoituksena muille museoille. Marcus on suunnitellut joukon uudistuksia, mutta Neville ei aio allekirjoittaa uutta vuokrasopimusta.

Sitten Neville murhataan, hän palaa autonsa sisällä parkkihallissa.

Scotland Yardin trio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant vastaavat tutkimuksista. Rikollinen saadaan niiden kuluessa kiinni. Motiivi on kaksitahoinen, mitä en paljasta, mutta eheä dekkari.

Adam Dalgliesh haluaa virallistaa suhteensa naisystävänsä Emma Lavenhamin kanssa, vaikka he ovat tavanneet vasta muutamia kertoja. Suhde etenee hitaasti Adamin töiden vuoksi. Mutta etenee kuitenkin, mutta vasta sarjan viimeisessä osassa tanssitaan häitä. Tässä osassa Emman työtä Cambridgessa avataan, hän on tohtori. Emman ystävä on naisista pitävä Clara. Clara on vain ystävä Emman kanssa, vaikka tuntee vetoa tähän. Clara yrittää estää Dalglieshiä liehittelemästä Emmaa, vaikka jo poliisikomisarion työt rajoittavat pariskunnan tapaamisia. 

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Joe Gores: Sam Spaden etsivätoimisto

 

Joe Gores: Sam Spaden etsivätoimisto, alkuteos Spade & Archer: The Prequel to Dashiell Hammett's The Maltese Falcon. Suomentaja Arto Häilä, SaPo 455, WSOY 2010, sivumäärä 343.

Dashiell Hammett (1864 -1961)  kirjoitti 1930  kovaksi keitetyn dekkarin Maltan Haukan jossa yksityisetsivä Sam Spade saa toimeksiannon, jossa heti alussa Spaden yhtiökumppani Miles Archer ammutaan. Juttu on mutkikas ja kaikki liittyy arvokkaaseen Maltan haukkaan. Tästä on tehty legendaarinen elokuva 1940, jossa Humphrey Bogart näyttelee Sam Spadea. Dashiell Hammett kirjoitti urallaan vain viisi pitkää "tarinaa" ja vain yhden pitkän Sam Spadesta mutta lisäksi neljä lyhyttä. Lisäksi Hammett kirjoitti myös loistavan dekkarin Lasiavaimen, jossa Sam Spadea ei ole.

Joe Gores (1931 - 2011) kirjoitti 2010 Hammetin Sam Spadesta tarinan, mitä tapahtui ennen Maltan haukkaa. Goresin tarina alkaa vuodesta 1921. Sam Spade on menettänyt morsiamensa Archerille osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan. Spade suhtautuu asiaan hyvin tyynen kyynisesti. Hän on ollut pari vuotta Seattlessa töissä, mutta palaa San Franciscoon, ja perustaa oman yksityisetsivä-toimiston lakimies Sid Wisen toimiston viereen. Sid Wise on sivuosassa Maltan haukassa.

Teoksessa on kolme isompaa juttua vuosilta 1921, 1925 ja 1928 ja niitä yhdistää samat henkilöt tai ainakin pääkonna. Tosin Gores kirjaa ylös Maltan haukassa olleen miehen katoamisjutun. Ensimmäisessä isommassa jutussa, Sam Spaden pitää etsiä pankkiirin poika ja estää tätä lähtemästä ulkomaille. Samalla Spade työntää nenänsä kultarahojen varkauteen. Rahat tuodaan rahtilaivalla. Kassakaappi on avattu matkalla ja kultarahat on piilotettu. Dashiell Hammett oli Pinkertonin etsivä, ja hänellä oli tuollainen tehtävä.

Toisessa tarinassa Spade tutkii pankkiirin omituista kuolemaa. Kolmas juttu tuo lopullisen ratkaisun kahteen ensimmäiseen. Teos päättyy siihen, mistä Maltan haukka alkaa, eli neiti Wanderley pyytää Spadelta apua.

Teoksen suurin anti oli minulle Spaden sihteerin Effie Perinen, Archerin vaimon Ivan sekä poliisien Dundyn ja Polhausin esittely.

Teoksessa Archerin vaimo Ivalla on suhde Spaden kanssa, muutenkin suhteista tai niiden laadusta puhutaan suoremmin kuin Maltan haukassa. Teoksen luki kyllä, mutta minua tällaiset mukaelma-pastissit eivät erityisemmin sytytä. Lisäksi kultavarkaus on mainittu Hammetin elämänkumppanin teksteissä.

Tarinassa mainitaan  kaksivärinen jääkiekkopipo, selasin internetiä ja ilmeisesti tuolloin on pelattu San Fraciscossa jääkiekkoa, joka  oli minulle uusi ja yllättävä tieto.

Oskari Saari & Jussi Evinsalo: Intohimon hinta

 

Oskari Saari & Jussi Evinsalo: Intohimon hinta, Mika Kohosen tarina, WSOY 2023, sivumäärä 299.

Teos kertoo Mika Kohosen (s. 1977 ) tarinan. Kohonen on salibandyn pelaaja, pelannut huipulla Suomessa ja Ruotsissa ja saavutti urallaan MM-kisoista 4 kultaa, 5 hopeaa ja 2 pronssia. Kohosella on myös neljä Ruotsin mestaruutta. Kohonen äänestettiin viidesti maailman parhaaksi salibandyn pelaajaksi. Pelipaikka oli keskushyökkääjä ja uran lopulla myös puolustaja.

Oskari Saari on toimittaja ja kirjailija ja toimii salibandyvalmentajana. Hän on selostanut F1:a ja pelasi A-junioreissa salibandya samaan aikaan, kuin Kohonen, mutta Espoon Oilersissa.

Teos on minusta erittäin hyvä. Kirjassa  ilmenee Kohosen ura, uran käännekohdat, intohimoinen (välillä liiaksikin) suhtautuminen lajiin ja siitä seuraavat erilaiset terveyshuolet. Salibandy oli nuori laji, kun Kohonen siirtyi Ruotsiin ja palkkiot olivat pieniä. Ruotsi oli tuolloin edellä Suomea ja etenkin Mestaruussarja oli kovatasoisempi kuin Suomessa. Suomalainen pelitapa oli suoraviivaisempi. Kohonen avioitui Ruotsissa ja toinen pojista pelaa Ruotsin maajoukkueessa.

Kohonen pelasi huipulla  aluksi Jyväskylän Happeessa, mutta siirtyi Ruotsiin Balrogiin ja teki Ruotsissa heti ensimmäisellä kaudella piste-ennätyksen, mutta mestaruuksia hän saavutti pääosin varttuneemmalla iällä. Kohonen siirtyi Uppsalan Storvretaan ja påerhe muuttii kaupunkiin, jonne juurtui. Kohonen pelasi huipulla yli 20 vuotta ensin vuosikymmenen Storvretassa, sitten Seinäjoella SPV:ssä Ruotsissa Helsingborgissa ja vanhenevan pelaajan terveyshuolien täyttämä arki ilmenee hyvin. Ura päättyi vammaan pelatessaan Happeessa. Kun on perhettä, niin lajin eteen joutuu tekemään kompromisseja. Kompromisseja teki pääosin vaimo. Paineisessa tilanteessa myös henkinen kantti on koetuksella.

Blogissani en levittele kenenkään henkilötietoja, ja niitä kirjassa on paljon. Olen jonkun verran itse käynyt katsomassa salobandyotteluita, ja harrastetasolla pelannutkin. Olin itse todella huono jopa puulaakisarjassa, mutta asenne oli kunnossa. 

Joukkue ei hyödy hyvästä pelaajasta, joka pelaa vaan itselleen. Kohonen pelasi joukkueelleen ja omasi hyvän peliälyn. Hänellä on myös kova kilpailuvietti.

Kirjassa ei ole tilastosivuja, mutta se ei haittaa, sillä kirjassa oikeastaan tilastot eivät ole olennainen osa, vaan mitä salibandyhuipulta vaaditaan, mitä hän käy läpi, ja miten peliin, omaan kehoon suhtautuu ja mitä se vaikuttaa psyykkeeseen. Kirjassa lisäksi käydään läpi joka vuoden runkosarja, playoffit ja mahdolliset loppuottelut.

Ura päättyy akillesvammaan 2019. Lopullisen lopettamispäätöksen numerolla 29 pelannut Kohonen kertoi 29.1.2021

Minusta mainio kirja, ja laatu alkuperäishinnalla ja kahden euron kategoriassa todella helmi.

Jules Verne: Höyrytalo

 

Jules Verne: Höyrytalo, alkuteos La maison à vapeur. Voyage à travers l'Inde Septentrionale 1880, suomentaja Pentti Kähkönen, WSOY 1980 sivumäärä 396.

Ranskalaisen Jules Vernen (1828 - 1905) romaani Höyrytalo, matka Pohjois-Intian halki on matkakertomus ja historiallinen seikkailuromaani. Retkikunnan johtokvartetti on kertoja Mauckler, rautateitä suunnitteleva insinööri Banks, tiikerin metsästyksestä pitävä kapteeni Hod ja eversti Munro. Kertomus alkaa maaliskuussa 1867, kun Mauckler on saapunut Intiaan. Insinööri Banks on kehittänyt höyrykone-vetoauton Bhutanin radjalle. Sen runko on tehty norsun malliseksi. Kapine on saatu retkikunnan käyttöön, kun radja oli vaihtunut. Mekaaninen norsu vetää kahta vaunua tiellä, jossa on asunnot. Höyrynorsu pystyy ylittämään myös matalia jokia.

Romaanin taustalla on  Sepoy-kapina (1857-1858), jonka selvittelyihin eversti Munro on osallistunut. Eversti haluaa löytää kapinan nokkamiehiin kuuluvan Nana Sahibin, joka on kateissa, mahdollisesti jo kuollut. Munro pitää Shahibia vastuussa vaimonsa kuolemasta Cawnporessa.

Lukijalle paljastetaan heti alussa, että Nana Shahib elää ja on naamioitunut fakiiriksi. Hän piileskelee miestensä kanssa Elloran luolissa. Väliluvuissa paljastetaan asioita Nana Sahibin kapinan lietsomisesta, mitä retkikunta ei tiedä, samalla kun joukko matkaa Intian halki höyrykone-norsulla mutta jännittävien vaiheiden jälkeen lopussa rypyt oikenevat.

Jules Vernen Höyrytalo kuvaa 1800-luvun lopun Intian nähtävyyksiä, eläimiä ja länsimaiden asenneilmastoa siirtomaissa. Samalla sen juoni on jännittävä ja yllättävä.

Pidempi oppimäärä 

Sepoy-kapina (1857-1858)
Sepoyt, Bengalin brittihallinnon palveluksessa olevat intialaiset sotilaat rupesivat kapinaan.  Sotilaille viimeinen pisara oli huhut, että kiväärin panoksiiin olisi lisätty naudan ja sian rasvaa (papereista tehty patruuna piti laittaa suuhun). Hinduille lehmä on pyhä eläin ja islamilaisille sika on saastainen eläin. Kapina oli verinen ja kapinalliset iskivät Cawnporiin (suomeksi Kanpur). Kapinalliset tappoivat siivilit. Myöhemmin brittijoukot iskivät takaisin tappaen myös siviilejä. Eversti Munro osallistui brittijoukkojen kanssa takaisin valtaukseen. Hänen vaimonsa kuoli tai katosi. Naisten ja lasten ruumiit olivat Vernen teoksen mukaan "osina" kaivossa. Kapinaan osallistuneet, jos jäivät kiinni, teloitettiin. Munro haluaa saada vangittua kapinallisjohtaja Nana Sahibin, jonka ristimänimi oli  Dhondu Pant. Dhondu Pant syntyi 1820 ja oli hinduylimys. Hän katosi kapinan jälkeen.
Jules Verne ei käynyt koskaan Intiassa, mutta hänen poikansa oli vieraillut Intiassa, Vernen poikaa edustaa kirjassa kertoja Mauckler. Kirjassa Nana Sahib pakenee Nepaliin, mutta nähdään vuosikymmenen päästä Intiassa 1867, herra on naamioitunut fakiiriksi. Kirja tarjoilee Nana Sahibin motiiviksi sen, että Intiaa hallinnut Itä-Intian kauppakomppania ei maksanut hänelle 2 miljoonan frangin eläkettä vallansiirron yhteydessä. 

Sepoy-kapinan jälkeen Intian hallinta siirtyi Kauppakomppanialta Yhdistyneelle kuningaskunnalle, kuningatar Victoria oli muodollinen hallitsija, ja Intiaan asetettiin varakuningas.
Löytöretkien jälkeen Portugali oli saanut jalansijan Intian Goaan, myöhemmin maustekaupan yleistyessä Hollanti, Ranska ja Britannia perustivat kauppakomppaniansa,  joista lopulta britit saivat  Intian hallintaansa. Intiaa siis kontrolloi Sepoy-kapinan aikana Itä-Intian kauppakomppania. Intiassa oli monia paikallisia hallitsijoita ja monia uskontoja.

Höyrykone keksittiin 1784, höyrylokomobiili eli höyrykäyttöinen vetolaite keksittiin 1800-luvulla. Kirjassa matkaan tällä höyryvetoisella norsulla  lähdetään toukokuussa 1867. Matkareitti oli Kalkutasta Allahabadiin, josta Tiibetin Nepalin seuduille josta Bombay'hin. Keväällä Intiassa oli (on) eli kirjan mukaan 41 astetta. Matkalla höyrynorsua kuljettaa englantilainen Storr ja lämmittäjänä on intialainen Kaluth. Eversti Munron adjutanttina on kersantti McNeill (suomalaisessa käännöksessä Mac Neil), kapteeni Hodin adjutantti Fox. Ruokahuollosta vastaa ranskalainen tumma Parazard, joka osaa tehdä esimerkiksi antiloopista maittavaa ruokaa. Matkalla syödään riistaa ja säilykkeitä. Itse asiassa eläinten metsästyksestä puhutaan paljonkin, milloin matkaajia haittaa apinalauma, antiloopit, tiikerit tai hurjistunut norsulauma. Kapteeni Hod on tykästynyt tiikerinmetsästykseen ja on kaatanut 37 tiikeriä, Fox on muutaman taljan jäljessä. Ennen lähtöä Eurooppaan Hod aikoo saada 50 tiikeriä kaadetuksi. Tiikereitä ammutaankin matkalla. Joukkio tapaa Mathias van Guittin, joka oli astunut omaan ansaansa. Hän on entinen eläintieteen professori, joka potkujen jälkeen haalii villieläimiä häkkiin ja ne viedään eurooppalaisiin eläintarhoihin.

Eversti Munro on erakoitunut vaimonsa katoamisen jälkeen. Lady Munro on kuollut tai ainakin kadonnut sepoy-kapinassa oltuaan Cawnporessa. Eversti Munro aikoo selvittää
Nana Sahibin olinpaikan. Myös Nana Sahib haluaa teloittaa Munron ja laittaa oman miehensä retkikuntaan.

Juoni koostuu upeiden ja eksoottisten paiķojen esittelystä, on historiallisia tapahtumia ja villieläinten metsästystä. 

Dhaulagiri-vuori mainitaan. Se on maailman seitsemänneksi korkein vuori, 8167  m, jonka ensimmäisenä "valloitti"  Maurice Herzog 1950. Retkikunta pitää huippua saavuttamattomana, sillä ihmisen fysiologia asettaa rajoja. Suomalainen Veikka Gustafsson kiipesi huipulle ilman lisähappea vuonna 1993. Hän on kiivennyt kaikki kasitonniset vuoret ilman lisähappea.

Romaani huipentuu Nana Shahibin ja eversti Munron yhteenottoon. Myös lady Munro löytyy.

*****

Jules Verne (1828 - 1905) oli seikkailukirjoistaan kuuluisa. Verne julkaisi peräti 63 romaania, ja häntä pidetään osaltaan science fictionin edelläkävijänä.

Olen blogannut seuraavista Jules Verne kirjoista:
Kapteeni Hatteras -trilogia
Kapteeni Grantin löytyminen
Maailman ympäri 80:ssä päivässä 
Sukelluslaivalla maapallon ympäri (lisänä Salaperäinen saari, missä on myös Kapteeni Nemo)

Matka maan keskipisteeseen

Tsaarin kuriiri

Reijo Mäki: Tyynysotamies

 

Reijo Mäki: Tyynysotamies, Otava 2025, sivumäärä 358.

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirja on ilmestynyt joka vuosi, vuodesta 1997:stä lähtien, jolloin ilmestyi 9:s osa Pimeyden tango, Vares-sarja alkoi teoksesta Moukan peli (1986). 

Tyynysotamies (36:s Vares) ei tee sarjan vakiokaavaan poikkeusta, siinä on useita juonenpätkiä (uskottomuus, auton omiminen), joita viedään eteenpäin. Jussilla on myös uusi sänkyseuralainen. Lisäksi kirjan murha selviää tarinan loppusivuilla kuin itsestään. Minusta tämä oli kyllä sarjassa vaisu ja väkinäinen Vares.

Teoksessa antiikkikauppias Madeleine on kadoksissa. Hänen ultratehokas sisarensa Rita-Brigitte Ruotsista saapuu Turkuun ja työllistää Madeleinen etsimisessä Jussi Varesta. Rita-Brigiten perässä Turkuun saapuu myös torpedo. 

Jussin talossa on putkiremontti, jota johtaa Nanna Tapuli. Nanna hommaa Jussille mäkitupalaistalon Korppolaismäen päältä. Talossa ei ole mukavuuksia, mutta Nanna ja Jussi piehtaroivat lakanoissa Nannan tyttären harmiksi. Suhde ei tietenkään jatku seuraavaan kirjaan.

Kirjaan on ympätty tavan mukaan Vareksen juoppoystävien "väsyneitä viisauksia" ja Motofukkers-moottopyöräkerhoa, sekä iskelmälaulaja, jonka biisi on Tyynysotamies, mitä toki Vareskin on Nannalle.

Reijo Mäen Tyynysotamies on Vares-sarjan ystäville  pakollinem ja herkullinen lukukirja kaikilla mausteilla. Tätä kyynistä ja itsekin huonoja juttuja kirjoittavaa bloggaria tämä ei sytyttänyt, joskin alla analyysiä Itäharjun ja Korppolaismäen muutoksesta alla.

Itäharju

Motofukkers touhuaa Itäharjulla. Itäharjua todellisuudessa kaavoitetaan ja alue on jo muuttunut "siistiksi", ja suuri osa huonokuntoisista rakennuksista on jo purettu. 

Alueella on jo uusi Turku Energian pääkonttori. Yritys itse nimeää alueen Infra Cityksi. Kalevantien varteen tuli jo aiemmin Lidl. Olen käynyt lenkillä Itäharjulla, juossut alueen moneen kertaan läpi, se on muuttunut ja muuttuu.

Tässä IF:n toimistorakennus, jonka vieren tehdään yksityistä sairaalaa.

Tässä on nyt Varsinais-Suomen hyvinvointialueen parkkipaikka. Tilalle tulee uusi Turun ammatti-instituutin kampus, ja myöhemmin hotelli, kerrostaloja ja kauppa. Jos ratikka tulee Turkuun, se ajaa siitä, missä nyt on puita.

Korppolaismäki
Teoksen aukeamalla 164-165 esitellään ensimmäisen kerran Korppolaismäen huippua, josta on tässä bloggauksessa kaksi karttapalaa, ensimmäinen Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta. Kirjan mukaan huipulla olisi rakennus, minä en ole havainnut rakennusta, eikä sitä ole kartassakaan.

Sen sijaan kuten kartasta näkyy, on mäen alapuolelle rakennettu korkeita kerrostaloja entisen Wärtsilän Turun telakan alueelle, sittemin telakka "siirrettiin" Pernoon, jossa se on Meyerin omistamana.

Kerrostalot "pilaavat näköalat"

Kuvista näkyy, että maisema-arvot on menetetty.

Valitsemalla suppean näkymän, pystyy edelleen ottamaan valokuvia Suomen Joutsenesta.

Bore-laivasta, joka on kaupungin hostelli.

Boren puolelta näkymä Korppolaismäelle on tällainen.

Mitään mäkitupaa tässä ei ole, eikä tule, rikkaiden asuntoja voi tulla lisääkin, heille Turussa on erityiskohtelu, ja aina parhaat näkymät.

Tässä vielä  Turun kaupungin opaskartan "klippi".

Korppolaismäen päällä olen koko blogiaikana käynyt useasti vuodessa, nykyisin vain kerran pari, sillä alueen maisema-arvot on jo menetetty, alue on omasta mielestäni jo pilalla. 

*****

Reijo Mäen (s. 1958) Vareksista lisää täällä, ja linkit kaikkiin postauksiini ja tämän jälkeen jokaiseen Vares-seikkailuun.

Helene Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia

 

Helene Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia, suomentanut Heta Rundgren ja Aura Sevon, Tutkijaliitto 2013, sivumäärä 205.

Teos sisältää esipuheen, Cixous'n esseet ja kirjailijan katsauksen heräämisestään ja urastaan, katsauksen nimi on Ruusunpiikki efekti, 

Helene Cixous (s. 1937) on uraa uurtava feministi, akateemikko ja kirjailija. Hän syntyi Algerian Oranissa monikulttuuriseen perheeseen ja havahtui tiedostamaan jo teini-iässä. Hän opiskeli Ranskassa ja perusti jo 1970-luvulla naistutkimuksen jatko-opinto paikan, hän oli myös poliittisesti aktiivinen.

Medusan nauru -teksti julkaistiin jo puoli vuosisataa sitten, se oli silloin mullistava. Cixous toteaa Medusan naurun aluksi, että "Aion puhua naiskirjoituksesta (ecriture feminine)".  Medusan nauru on ensisijassa feministinen essee, mutta vielä paljon enemmän yhteiskunnallinen, poliittinen , minusta myös psykologinen. Se on kirjoitettu aikana, jolloin patriarkaaliset muurit suojasivat ja elettiin postkolonialismin aikaa. Cixous toteaa, että menneisyys ei saa määrätä tulevaisuutta. Kirjailijakenttä oli maskuliininen, hän halusi kirjoittaa naisena naiselle, käsitellä naisen sisäistä maailmaa ja seksualisuutta, hän halusi kirjoittaa naisen. Kirjoittaminen oli tuolloin nivoutunut fallosentrismiin. Mies on ominut kirjoittamisen. Naisen pitää murskata kahleensa ja päästä ikeestä. Nainen on toiminut miehen ohjauksen alla. Naisen on kirjoitettava, kirjoittaminen on akti, joka vapauttaa myös seksuaalisuutta.

Cixous toteaa naisten apartheidin, miehet saaneet naiset vihaamaan toisiaan. On aika vapauttaa Uusi nainen. "Sillä fallogosentrismi jatkaa työtään sekä kumoten että säilyttäen, uusintaen aktiivisesti vanhoja kaavoja kastraation opinkappaleeseen ankkuroituneena". s. 52

Feminismi on varmasti kehittynyt ja muuntunut puolessa vuosisadassa, ja kaikkea ei ehkä allekirjoiteta enää, Cixous puhuu sivulla 46 kohdullisista. Minusta Cixous puhuu kahdesta sukupuolesta tai ainakin tarkoittaa kahta sukupuolta. Lisäksi Cixous käsittelee "pronomiineja",  Suomessa on onneksi vain yksi Hän-sana.

Medusa varmasti symboloi  myös antiikin kreikkalaisten tarustoa, missä Medusa näyttäytyy naispuolisena Gorgona, jolla on käärmeitä hiuksissaan. Cixous itse toteaa, että Medusan naurusta esseessään Ruusunpikki-efekti, että "Meduusa näytti kielensä. Miehet pätkivät pakoon. Mutta tulivat takaisin sivaltamaan miekallaan".

Cixous toivoo naisten kirjoittavan, jolloin syntyy "perinne ja kieli" (lainausmerkeissä oleva on tässä oma tulkintani).

Helene Cixousista on myös englanniksi käännetty teos Helene Cixous Reader

En tiedä paljonko Cixous käyttää ironiaa, mutta luullakseni hänen tekstinsä oli tarkoitettu naisille, joten en analysoi sitä enempää, mutta minusta ajatuksia herättävä opus, ja tällaisia tarvitaan, jotta asiat alkavat muuttua.

P. D. James: Usko ja epäilys

 

P. D. James: Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001. Suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 2001, sivumäärä 617. Komisario Dalgliesh #11

P. D. Jamesin dekkari Usko ja epäilys alkaa, kun St Anselmin pappisseminaarissa opiskeleva miljonäärin Sir Alred Treevesin adoptiopoika Ronald Treeves löytyy rantatörmän hiekkaan hautautuneena. Ruumiin löytänyt iäkäs sairaanhoitaja Margaret Munroe kuolee viikon sisällä. Molemmat kuolemat tulkitaan luonnollisiksi, ja ruumiit on jo polttohaudattu, kun sir Alred tulee reklamoimaan Scotland Yardiin kuolemansyyn tutkimuksesta (hän oli itse Kiinassa liikematkalla). Komisario Adam Dalgliesh on menossa Suffolkiin ja hän saa tehtäväksi kartoittaa tilannetta. Samana viikonloppuna  visiitin aikovat tehdä arkkidiakoni Crampton, jonka perimmäinen tavoite on lopettaa pappisseminaari. Poliisista saapuu ylirasittunut Roger Yarwood, joka tulee lepäämään. Lisäksi herra Stannard saapuu tutkimaan kirjastoa sekä Cambridgestä Emma Lavenham luennoimaan. Pappisseminaaria pyörittää johtaja Sebastian Morell eli isä Sebastian. Hänellä on apunaan kolme muuta pappia, isä Martin, Isä John ja isä Peregrine. Muinaiskreikkaa ja hepreaa opettaa George Gregory. Lisäksi seminaarissa on muita työntekijöitä.

Illallisella on hyvin kireä tunnelma. Se johtuu siitä, että arkkidiakoni Cramptonilla on kitkaa miltei kaikkien kanssa. Illallinen jää Cramptonin viimeiseksi. Crampton löytyy murhattuna kirkosta. Paikalla oleva komisario Dalgliesh ottaa tutkimukset hallintaansa. Avuksi hänelle tulee Scotland Yardista Piers Tarrant ja Kate Miskin. Dekkarin antoisin osa on miljöön kuvaus ja tilanteen kehittely.  Cramptonin murha tapahtuu vasta sivulla 270.

P. D. Jamesin romaani Usko ja epäilys on todella perinteinen brittidekkari, jossa pahuus pääsee vallalle pappisseminaarissa. 

Pidempi oppimäärä
St Anselmin pappisseminaarin rakennukset, ja arvotaulut ovat Arbuthnot'n suvun "perintöä". Jos arkkidiakoni Crampton onnistuu aikeessaan lopettaa pappisseminaari, omaisuus jaetaan seminaarin pappien kesken, koska Arbuthnottien testamentissa vain aviollinen perillinen voi periä suvun omaisuutta. Seminaarissa opiskelee Raphael Arbuthnot, joka oli neiti Clara Arbuthnotin avioton lapsi. Isän nimeä äiti-Clara ei ole kertonut. Clara on kuollut 1988 (13 vuotta sitten). 

Arkkidiakoni Crampton haluaa lopettaa seminaarin, mutta hän vihaa ajatusta, että neljä pappia rikastuu. Crampton on ollut todistajana oikeudenkynnissä, jossa isä Johnia oli syytetty kuoropoikien ahdistelusta. Isä John sai kolmen vuoden vankeustuomion. Isä John eli John Betterton asuu erikoisen naimattoman siskonsa Agathan kanssa. Crampton inhoaa myös isä Sebastiania, ja tunne on molemminpuolinen. Crampton ei ole ylin ystävä muidenkaan pappien kanssa. Isä Peregrine Glover ja isä Martin Petrie välttelevät Cramptonia, joka on alemmasta luokasta. Isä Sebastianin isä ja isoisä ovat olleet piispoja.

Arkkidiakoni Matthew Cramptonin ensimmäinen vaimo kuoli viinan ja pillerien seurauksena. Poliisi Roger Yarwood kuulusteli Cramptonia, ja Crampton teki virallisen valituksen Yarwoodista.

Crampton uhkaa välitöntä häätöä seminaarin talonmiehelle Eric Surteesille. Surteesilla on salaisuus. Hän on tavannut sisarpuolensa vasta isänsä hautajaisissa. Nyt heillä on säännöllisiä sänkyhommia, kun sisar Karen vierailee seminaarilla. Karen on kärkäs ja häikälemätön henkilö. hän on lisäksi tutkiva journalisti.

Kappelissa on on van der Weydenin mittaamattoman arvokas teos sekä maalaus Viimeinen tuomio sekä arvokas pergamentti.

Viha purkautuu. Viimeinen tuomio on töhritty ja  Crampton on murhattu. Tästä asetelmasta poliisit jauhavat tutkimuksiaan yli 300 sivua, ja sitten syyllinen on kiikissä. 

Trio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant alkavat kuulustelut ja tutkimukset. Piers Tarrant on opiskellut kolme vuotta teologiaa Oxfordissa. Trio puhuu Macphersonin raportista. Etsin tietoja siitä ja raportin laatimisen syy oli  tummaihoisen Stephen Lawrencen  murha vuonna 1993. Rasistisessa veitsi-iskussa linja-autopysäkillä valkoihoisten joukko kävi Lawrencen kimppuun. Lawrence koitti juosta pakoon, mutta kuoli ilmeisesti verenhukkaan. Poliisi viivytteli todisteiden keräämisessä ja epäiltyjen pidätyksessä. Oikeudenkäynnissä syytetyt vapautettiin, mutta suku palkkasi yksityisetsvän ja myöhemmin poliisi tutki asiaa, mutta vasta 2012 syylliset tuomittiin. Macphersonin raportti laadittiin Lawrencen murhan jälkeen, ja osoitti että rakenteellista rasismia on. Raportin perusteella laadittiin toimenpidelista. Dekkari on julkaistu 2001, ja tuomio annettiin kahdelle vasta vuonna 2012.

Dekkarissa on monia käänteitä, mutta itse luin 617 sivua mielelläni.

Dekkarissa komisario Adam Dalgliesh tapaa ensi kerran  Cambridgen englanninkirjallisuuden lehtorin  tohtori Emma Lavenhamin. Pari ei ehdi tutkimusten keskellä kuherrella tai  karkeloida, mutta tapaaminen poikii treffit. St Anselm on tuttu paikka Adam Dalglieshille, jonka isä oli kirkkoherra. Adam Dalgliesh vietti nimittäin kolme kesää nuorena teininä St Anselmissa. Adam tapasi yhtenä kesänä tytön Sadien, joka ei ollut ymmärtänyt Adamin loppusoinnitonta runoa. Sadie yllyttää Dalglieshiä hyppäämään aallonmurtajalta, Adam selviää  virtauksista ja pääsee Sadien kanssa juttusille (ja vain juttusille) hänen majaansa.  Tässä opuksessa Adam Dalgliesh ja Emma Lavenham tapaavat siis ensimmäistä kertaa. Suhde kehittyy seuraavissa osissa. Emma on työssä lehtorina Cambridgessä. Emman isä Henry on jäänyt eläkkeelle. Henryllä on kaksi tytärtä. Vaimo ollut  nuorempi ja kuollut rintasyöpään, kun Emman pikkusisko on ollut pieni. Henry on antanut kaiken rakkautensa Emman pikkusiskolle. Nyt Emma on kolmissakymmenissä. Hänellä on suhde työkaveriinsa Gillesiin, mutta Emma on kyllästynyt miehen omistushaluun ja aikoo jättää tämän. Tulevissa osissa suhde etenee ...

Komisario Dalgliesh ottaa murhaajaa kiinni aallonmurtajalla ja loukkaantuu. Dalglieshille St Anselm on tärkeä paikka ja Dalgliesh tuntee murhaajaa kohtaan henkilökohtaista kaunaa sillä myös murhaajan, kuten Cramptonin yhtenä tavoitteena on sulkea St Anselm. Dalgliesh pitää murhaajaa röyhkeänä, koska suoritti tekonsa Dalglieshin silmien edessä. 

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa, joista tämä on viimeinen.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää, väkivallan virkamies

 

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää väkivallan virkamies, Seven Otava, 1976, sivumäärä 239.

Väkivallan virkamies on ensimmäinen teos yksitoistaosaisessa Harjunpää-sarjassa. Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu (1948-2011) aloitti rikospoliisissa 1973 ja jäi eläkkeelle poliisista 2006 ja kirjoitti nämä dekkarit.

Sarjan ykkösosa käynnistyy hitaasti. Ollaan varmaankin vuodessa 1976. Vanhempi rikospoliisi Timo Juhani Harjunpään heräämistä ja yövuoroon lähtöä kuvataan yksityiskohtaisesti. Harjunpään vaimo Elisa on töissä ja tytär Pauliina hoidossa. Kodissa on lankapuhelin, joten Harjunpään pariskunta viestii kirjoittamalla paperille viestinsä ja jättää keittiöön. Timo Harjunpää hoitaa perheen linnut eli astrildit (loistopeipot) ja valmistaa sen jälkeen kahvia (pannujauhatus?) emalipannussa ja tupakoi sisällä. Harjunpää on vielä nuori poliisi, joka etsii paikkaansa. Hän mieltää itsensä väkivallan virkamieheksi. Asiakkaat ovat usein yhteiskunnan huono-osaisia, niin uhrit kuin tekijätkin.

Yövuorossa on monta tehtävää, mutta teoksen henkirikos on eläkkeella olevan levyseppä Armas Kalevi Konttisen murha. Vainaja löytyy asunnosta, otsaan on kohdistunut iskuja terävällä astalolla. Ruumis on saanut olla asunnossa varsin pitkään, kun Konttisen vaimo asuu pojan kanssa erillään. Harjunpää on arka aloittamaan tutkimukset. Hän hakee neuvoja vanhemmalta poliisilta Norrilta. Rapun asukkaat kuullaan, kuten Konttisen erossa asuva vaimo ja poika. Sinnikkäät tutkimukset johtavat asunnossa olleen jäljille, ja murha alkaa selvitä ...

Harjunpäällä on töissä käytössään Lada. Kirja on nykymittapuun mukaan hieman tylsä, mutta poliisien tutkimukset ovat paljon asioiden järjestelmällistä selvittämistä. Usein henkirikokset tapahtuvat päihteissä. Konttinen oli ostanut viimeisenä elinpäivänä Alkosta Sorbusta ja kaksi Koskista.

Harjunpää sarjan avaus Väkivallan virkamies on parhaimmillaan aikansa kuvaajana ja loistosarjan ykkösosana.

*****

Matti Yrjänä Joensuun (1948 - 2011) Harjunpääsarja

1. Väkivallan virkamies, 1976
2. Harjunpää ja pyromaani, 1978
3. Harjunpää ja kapteeni Karhu. 1981
4. Harjunpää ja ahdistelija, 1982
5. Harjunpää ja poliisin poika, 1983
6. Harjunpää ja heimolaiset, 1984
7. Harjunpää ja rakkaudet lait, 1985
8. Harjunpää ja kiusantekijät, 1986
9. Harjunpää ja rakkauden nälkä 1993
10. Harjunpää ja pahan pappi 2003
11. Harjunpää ja rautahuone, 2010

Jon Fosse: Sonen

 

Jon Fosse: Poika, näytelmä 1996, ruotsintanut Svante Aulis Löwenborg. 82 sivua, teoksessa Teater 1.

Norjalainen Jon Fosse (s. 1959) on kuuluisa ja arvostettu näytelmäkirjailija. Tämä uusnorjaksi kirjoittava kirjailija palkittiin vuoden 2023 Nobelin kirjallisuuden palkinnolla.

Poika on yksinkertainen näytelmä, mutta se luotaa syvälle ja on pohjimmiltaan tragedia. Kieli on yksinkertaista, arkista ja helppoa.

Vanha mies ja nainen ovat pirtissä, ja jatkuvasti tähyävät ikkunasta, ja päivittelevät pimeyttä. Pimeys on viime vuosina pahentunut, kun nuoret muuttavat pois, ja vanhat kuolevat. Naapurikin on ollut poissa, ryyppäämässä? Naapuri oli ollut usein räkäkännissä.

Vanhusten vuoropuhelun alla on hiljaisuudessa odotusta. Heidän poikansa kohtalo myllertää mieltä, mutta sitä ei tohdita käsitellä. Pariskunta odottaa linja-auton pysähtymistä. Naapuri saapuu, mutta myös toinenkin. Kymmenen sivua myöhemmin poika tulee pirttiin. Tätä ennen pojan elämästä on selvinnyt, että hän on muuttanut pois, myös hän on perso viinalle, ja hänen intohimonaan on ollut kitaransoitto.

Poika saapuu kotiin. Hän on vähäpuheinen. Seuraavaksi sisälle pelmahtaa naapuri, jolta poika tivaa vastauksia.

Hiljalleen lähestytään räjähdyspistettä, joka sekään ei vanhuksissa herätä puheen tasolla mitään. Päivitellään vain pimeyttä ja väen vähenemistä.

Jon Fossen näytelmä kasvaa arkisuudesta isoksi ja jättää lukijalle paljon pohdittavaa. Lopullisia vastauksia ei anneta, enkä lähde paljastamaan näytelmän loppuratkaisuja.

*****

Olen blogannut myös Fossen teoksista Det är Ales och Sömlösa ja Aamu ja ilta.

Charles Dickens: Pikku Dorrit

 

Charles Dickens: Pikku Dorrit, alkuteos Little Dorrit ilmestynyt 1855-1857, suomentaja Helena Kesäniemi, Karisto 1926, sivumäärä 1091.

Charles Dickensin kirjoittama Pikku Dorrit on ehkä kaikkein dickensiläinen romaani hänen tuotannossaan. Romaanin nimihenkilö Amy Dorrit on syntynyt ja varttunut aikuiseksi Marshalsean velkavankilassa, koska Amyn isä William Dorrit ei ole pystynyt maksamaan velkojaan. 

Pikku Dorrit on Dickensin yhdestoista romaani ja se arvostelee yläluokkaa, byrokraattista hallintoa ja köyhien kohtelua. Charles Dickensin isä oli itse velkavankilassa.

Romaanissa on kymmeniä henkilöitä ja pääjuonen lisäksi paljon sivujuonia. Dickensin romaaneissa kuitenkin kaikki liittyy pääjuoneen tai teemaan, ja kaikilla hahmoilla on sija tapahtumissa ja niiden dramaattisissa käänteissä. Dickensin romaaneissa on onnellinen loppu, eli hyville käy hyvin.

Romaanin toinen päähenkilö on Kiinasta Ranskan kautta Englantiin saapuva keski-ikäinen Arthur Clennam. Hän on pyörittänyt isänsä kanssa perheen kauppaliikettä. Raajarikkoinen äiti rouva Clennam on eristäytynyt maailmasta, mutta pyörittää liikeasioita Lontoossa. Arthur ei aio jatkaa perheen liiketoimia. Arthur aistii, että perheen yllä leijuu vaiettu skandaali.

Amy Dorrit eli Pikku Dorrit on toinen päähenkilö. Amy on velkavanki William Dorritin kolmas ja nuorin lapsi. Dorritin lapsista Fanny ja poika Tip ovat ylpeitä ja hamuavat mammonaa. Perheen äiti on kuollut, kun pikku Dorrit oli kahdeksanvuotias. Pikku Dorrit raataa perheensä eteen, ja on hankkinut velkavankilassa hyödyllisiä taitoja, hän on opetellut lukemaan, kirjoittamaan ja tekemään erilaisia töitä. Teoksen alussa Pikku Dorrit piikoo rouva Clennamin luona ja tekee ihmisille erilaisiia ompelutöitä. Arthur Clennam kiinnostuu Pikku Dorritista, ja selvittää, missä hän asuu, Clennam selvittää myös tai yrittää selvittää, kenelle Dorrit on velkaa ja kuinka paljon. William Dorrit velkavankeudesta huolimatta on pöyhkeä ja leikkii velkavankien päällikköä. Monen juonen käänteen jälkeen William Dorrit saa ison perinnön ja Dorritit vapautuvat velkavankeudesta. Isä Dorrit lähtee perheineen matkalle Venetsiaan, ja niin isällä ja kahdella vanhemmalla lapsella alkaa pahasti keulia. He katkaisevat kaikki vanhat ystävyyssuhteensa, myös Arthut Clennamiin, joka auttoi perhettä taloudellisesti ja selvitti muutenkin velkavyyhtiä. Perhe kieltää menneisyytensä leikkien rikasta ylhäistöä. Pikku Dorrit saa nuhteita, kun hän ei muutu, vaikka isä on palkannut rouva Generalin koulimaan lasten käytöstä yläluokan tavoille (=ylpeää joutilaisuutta, köyhien halveksuntaa ja oman aseman aggresiivista puolustamista, ja kaikesta palvelusta valittamista).

Alempana avaan romaanin äkkikäännöksiä, mutta vararikkoja, kuolemantapauksia tapahtuu, ja monia arvoituksia selviää ja lopussa kilisevät hääkellotkin.

Pikku Dorrit on rankattu Dickensin kirjoista yleensä kärkiviisikkoon, mutta ei ykköseksi, ne sijat menevät Suuria odotuksia romaanille, Saiturin joululle tai David Copperfieldille. 

Romaani Pikku Dorrit on erinomainen, mutta ehkä siinä on liian paljon uskomattomia juonenkäänteitä ja myös sivupolkuja on paljon, mutta erinomainen kirja.

Pitkä oppimäärä 
Kirja alkaa Marseilles'n vankilasta, missä kaksi vankia odottaa oikeuden käsittelyä. Toinen on murhasta syyttessä oleva Rigaud ja salakuljetuksesta epäilty John Babtist Cavaletto. Rigaud esiintyy tarinan myöhemmissä vaiheissa myös nimellä Blandois. Tämän jälkeen kuvataan ruttokaranteenin jälkeen Ranskasta Englantiin palaavaa joukkoa, jossa ovat Arthur Clennam, neiti Wade, herra ja rouva Meagles ja heidän tyttärensä Pet sekä Tattycorum, joka on adoptoitu orpo, ja on Petin palvelija.

Herra Dorrit on velkavanki, mutta lapset pääsevät pois vankila-alueelta. Dorritin lapsista Fanny kuhertelee teatterissa, Tip tekee tappiollisia hevoskauppoja. Perheen kuopus 22-vuotias velkavankilassa syntynyt ja kasvanut Pikku Dorrit raataa perheen hyväksi. Meaglesit toivovat Arthurin kosivan heidän tytärtään, mutta Clennam ei sitä tee, Pet menee naimisiin Hatty Gowanin kanssa. Clennam haluaa auttaa Dorritteja, ja perustaa yrityksen Daniel Doycen kanssa, joka on keksintöjensä vuoksi Verukeviraston hampaissa. Verukevirastoa hallitsee Barnaclen aatelissuku, joka ottaa kaikki asiakkaat hampaisiinsa.

Hahmokaartiin kuuluu hieno herra, talousnero Merdle, jonka poikapuoli Edmund Sparkler menee naimisiin Fanny Dorritin kanssa, kun perhe on äkkirikastunut. Merdle on ylistetty henkilö, joka sijoittaa ihmisten rahoja. Dorrit ja Clennam sijoittavat Merdlen kautta rahansa. Kirjan loppuosissa Merdlen petokset paljastuvat. Clennam menettää omaisuutensa ja puolestaan joutuu velkavankilaan. Herra Dorrit ei joudu, sillä hän on menehtynyt juuri ennen isoa vararikkoa.

Kirjassa paljastuu rouva Clennamin salaisuus Rigaud/Blandoisin kautta, hän konnailee ja välttelee viranomaisia. Clennam riutuu velkavankeudessa, mutta Dickensin romaaneissa hyville käy hyvin, ja Clennam pääsee pois vankilasta ja lopussa hääkellot soivat.

Osallistun tällä kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.

*****
Charles Dickens (1812 - 1870) lienee kautta aikain yksi parhaimmista romaanikirjailijoista. Dickens toimi 17-vuotiaasta lähtien lehtimiehenä. Dickens ei ole ollut itselleni helppo luettava, sillä sain luettua Dickensin Oliver Twist -teoksen vasta kolmannella yrittämällä. Teos on kuitenkin loistava. Dickensin Suuria odotuksia -teoksen luku onnistui jo ensi yrittämällä, kuten David Copperfieldinkin. Kolea talo ja Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit meni niin ikään ensi lukemisella loppuun asti Kaksi kaupunkia vaati monia yrityksiä ja teos oli monia vuosia (jopa vuosikymmeniä) kirjahyllyssä, se on loistokirja. Alkuvuonna luin Dombey ja pojan.

Ivo Andric: Konsulit

 

Ivo Andric: Konsulit, Travnikin kronikka, alkuteos Travnicka hronika, 1947, suomentanut Elvi Sinervo, Tammi 1976, sivumäärä 437.

Konsulit, Travnikin kronikka on jugoslavialaisen nobelistin Ivo Andricin kerronnaltaan rikas romaani. Se tarkastelee bosnialaisen kaupungin Travnikin valtakuvioita vuosina 1807-1814. Napoleonin valta oli tuolloin suurimmillaan mutta Bosniaa hallitsivat turkkilaiset. (Osmanien valtakausi Balkanilla). Teos alkaa siitä, kun ensin Ranska ja sitten  Itävalta päättävät lähettää hallintokaupunkiin oman konsulinsa. 

Romaanin päähenkilö Jean Babtiste-Etienne Daville on Napoleonin Ranskan konsuli. Mies on pestin alussa 39-vuotias. Hän saapuu yksin virkapaikalleen ja kaikki on hyvin vaikeaa takapajulassa, jossa paikalliset inhoavat ranskalaisia (ja kaikkia muitakin). Daville saa tuotua paikalle perheensä vaimon ja perheen kolme pientä poikaa.

Visiirinä toimii Mehmed-Pasha, johon Daville saa luotua hyvät suhteet. Davillen apurina ja tulkkina on alkuun viekas d'Avenat ennenkuin tulkiksi  tulee tarmokas, innokas ja aikaansaava 23-vuotias des Fosses. joka tosin lähtee muutaman vuoden päästä uusiin haasteisiin.

Itävallan konsuli Josef von Mitterer  saapuu myöhemmin ja edelleen kaikki on vaikeaa. Mittererin tulkki on Triesten slummeista noussut kymmentä kieltä taitava Niccolo Rotta. (Sukunimi on alkuteoksessakin Rotta). Mitterer on kohonnut sotilasuran ansiosta. Hänen vaimonsa Anna-Maria on todellinen ruikuttaja. Hän hurahtaa asioihin, pettyy, haukkuu miehensä ja murjottaa ja hurahtaa uudestaan. Pariskunnalla on teini-ikäinen tytär Agathe.

Travnikin visiirinä toimii Husref Mehmed-Pasha, jonka asema riippuu siitä, kuka on vallassa Turkissa ja onnistuuko serbialaisten kapinan kukistaminen. Tarinan kuluessa Mehmed-Pashaa yritetään murhata ja sitten syrjäyttää, hän välttää molemmat, mutta lähtee vapaaehtoisesti. Ranskan konsuli Daville saa paikallisten raivon päälleen. Hän oli Mehmed-Pashan ystävä ja saattoi miehen pois hallintokaupungista. 

Teos tarkastelee kaupungin valtapeliä vuoteen 1814 asti, jolloin Napoleon kukistuu ja Ranskan konsuli lähtee, myös Itävalta vetää konsulinsa pois.

Ivo Andricin romaani Konsulit antaa loistavan ja aika oudon kuvion diplomatiasta 1800-luvulla. Maailman valtioiden suhteet ovat edelleenkin varsin solmussa, ja sotia ja kostoiskujen sarjoja putkahtelee esiin jatkuvasti.

Lisähuomioita
Yritin etsiä Travnikin asukaslukua nyt. Suomenkielisiltä sivujen mukaan se olisi 53 000, ulkomaan kielisten sivujen luvut ovat haarukassa 13 000-30 000. Travnik toimi  hallintokeskuksena, kun se siirrettiin  pois Sarajevosta, nettihakujen perusteella kaupungin asukasluku oli haarukassa 5000-7000. Kaupungissa oli Stambulista lähetetty visiiri, ja hän oli alkuun Mehmed Pašša tai niin kuin englanninkielisillä sivuilla lukee Mehmed Pasha. Visiiri vaihtuu kaksi kertaa eikä vaihto ole vapaaehtoinen. Sitten valta siirretään Ibrahim-Pashalle, tähänkin Daville saa muodostettua hyvät välit, mutta kolmanteen Ali-Pashaan ei. Kolmas visiiri laittaa kaupungin "kuriin", vangitsee kaupungin sefardijuutalaiset, mestauttaa serbialaisia. 

Travnikissa valtaa pitävät turkkilaiset, joita asuu kaupungissa paljon. Kristittyjä on arvioilta 1500 ja heistä osa on ortodokseja, osa katolisia. Kaupungissa on 300 vuotta sitten Espanjasta karkoitettuja sefardi-juutalaisia.

Teoksessa on ns. kaikkitietävä kertoja, mutta Daville on päähenkilö. Hänen uransa on riippuvainen Napoleonin sotamenestyksestä. Daville on konsulina vuosina 1807 - 1814. Alkuvuosina Napoleonin sotamenestys on huomattava, ja Itävalta on yksi vastustajista. Venäjän sotaretkeen osallistui myös Itävalta. Napoleon meni naimisiin itävaltalaisen Marie Louisen kanssa, hän oli Itävallan keisarin Frans I:n tytär. Alkuun Travnikissa Itävallan konsulina oli von Mitterer, jonka vaimo aiheutti ongelmia miehelleen, ja tämä anoi siirtoa Wieniin, tilalle tuli jämäkkä von Paulich, joka pitää myös liittoutumisvaiheessa etäisyyttä Ranskan konsuliin. Tulkki Niccolo Rotta ei tule toimeen von Paulichin kanssa, eikä uusi konsuli tarvitse juurikaan tulkkia eikä apuria, herrat ottavat yhteen, jolloin von Paulich antaa Rotalle lähtöpassit. Rotta rottailee ja yrittää kostaa. Tulkki on nilkki.

Kirja on henkilökuvaukseltaan hyvin rikas. Von Mittererin vaimon hurahtamisia selitetään paljonkin. Anna Maria hurahtaa myös miehiin, ja rouvalla on todellinen juoksuaika. Petiin asti ei koskaan päädytä, mutta kaikki hurahtamiset johtavat pettymykseen, ja sitten Anna Maria ripittää miestään, haukkuu miestään Robespierreksi, ja pian kaikki alkaa uudestaan. Myös Davillen tulkki des Fosses rakastuu pariinkin kertaan, mutta jää ilman palkintoa, ja mies pettyy, mutta optimismi kantaa. Von Mittererin tytär Agathe haluaisi jäädä Travnikiin, vaikka se on takapajula. Agathe rakastaa puutarhaa ja sen ihailua, yksin.

Konsuli Daville kantaa huolta maailman tapahtumista ja on taipuvainen pessimismiin. Perheen arkea pyörittää vaimo, joka on työteliäs, vaatimaton, urhea ja optimistinen. Hänen toinen poikansa kuolee (jolloin Andric esittelee erilaisia seudun lääkäreitä). Suruajan jälkeen vaimo synnyttää kaksi lasta. Paikalliset arvostavat rouva Davillea. Myös miestä arvostetaan etenkin sefardijuutalaisten joukossa, sillä Daville kohtelee heitä kuin muitakin ja pitää ihmisinä.

Teoksen pääpaino on ihmisten suhteiden kuvauksessa, ja teos oli minusta hyvä. Teos kuitenkin antaa ihmisistä hyvinkin raadollisen kuvan. Bosnialaisia ei erityisemmin kehuta, ja turkkilaisten hallinto perustuu visiirin näkemyksiin ja on välillä hyvinkin raakaa. Teoksessa esitetään eräiden uskontojen laajentumisesta sodan avulla näkemyksiä, mutta en kirjaa niitä tähän.

Teoksen aikana vallitsi Napoleonon julistama Mannermaan sulkemus, joka johtaa tiettyjen kauppareittien uudelleen hakemista. Tuolloin maakuljetukset ovat olleet vaivalloisia, epävarmoja ja kalliita.

Teosta on kehuttu "diplomaattien toimien" kuvauksena. Ivo Andrić toimi diplomaattina vuosina 1924 - 1941, ja oli toisen maailmansodan alkaessa Berliinissä

Kaiken kaikkiaan hyvin avartava ja luettava teos.

*****
Ivo Andric (1892 - 1975) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1961, Ivo Andric syntyi nykyisen Bosnian alueella, joka oli Itävalta-Unkaria ennen ensimmäistä maailmansotaa. Jugoslavian kuningaskunta perustettiin 1918 ja monarkia loppui 1943, jolloin perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. (1991 Jugoslaviasta itsenäistyivät Slovenia ja Kroatia, Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta "lakkasi olemasta" 1992, jolloin Bosnia Herzegovina julistautui itsenäiseksi. Jugoslavian tasavallassa oli Serbia ja Montenegro, joka itsenäistyi 2006. Prosessi ei ollut Slovenian ja Kroatian jälkeen rauhanomainen, vaan Bosnia-Herzegovinassa ja Kosovossa oli hyvinkin raakoja taisteluita. Pohjois-Makedonia julistautui myös itsenäiseksi 1991.
 Olen blogannut Ivo Andrićin romaanista Neiti

P. D. James: Oikeus on sokea

 

P. D. James: Oikeus on sokea, alkuteos A Certain Justice, 1997, suomentanut Jaakko Kankaanpää. Otava 2013, sivumäärä 503. Komisario Dalgliesh #10.

P. D. James kehittelee tilannetta romaanin Oikeus on sokea ykkösosassa, mutta heti paljastetaan, että puolustusasianajaja Venetia Aldridge murhataan. Oikeudessa Venetia puolusti Garry Ashea (21 v), jota syytetään tätinsä murhasta. Ashe on syyllinen, minkä Venetia tietää. Venetia kuitenkin saa Ashen vapaaksi, ristikuulustelemalla ovelasti syyttäjän todistajaa, jolla on huono näkö.

Venetialla on paljon vihamiehiä niin lakitoimistossa kuin muuallakin. Lakitoimiston johtaja 72-vuotias Hubert Langton on jäämässä eläkkeelle ja Venetia varmastikin valitaan pomoksi ohi Drysdale Laudin. Nuori Catherine Beddington on Venetian hampaissa ja on saamassa kenkää. 

Venetialla on 17-vuotias luostarikoulua käynyt tytär Octavia. Ashen oikeusjutun jälkeen Venetia tapaa Octavian ja Ashen yhdessä. Octavia ilmoittaa heidän menevän kihloihin. Venetia ilmoittaa, että ei käy, ja lisää, että Octavialla ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa. 

Octavian isä on eronnut ja asuu muualla.

Venetia aikoo viedä eteenpäin Simon Caldvellin jutun, jossa Simon oli lahjonut valamiehistön jäseniä. Simon ja vaimonsa Lois vannovat kostoa Venetialle.

Venetia löydetään puukotettuna verinen peruukki päässään. Etsivätrio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant saavat murhan tutkittavakseen. Tutkinnassa tulee uusia mutkia matkaan. Saavatko poliisit selvitettyä Venetian murhaajan? 

Teos on erittäin rankka. Etenkin Garry Ashen lapsuus on ollut rankka, mutta niin on nuoruuskin. Täti on myynyt itseään ja poika on joutunut kuvaamaan. Rankkuutta riittää loppuun asti.

Loppuun laitan Venetian viisauden koskien ristikuulustelua: "Älä koskaan kysy, jos et tiedä vastausta etukäteen".

P. D. Jamesin dekkari Oikeus on sokea on sarjan rankimmasta päästä.

****

Phyllis Dorothy James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Tomi Salakari: King of the street

 

Tomi Salakari: King of the street, Crime Time 2023, sivumäärä 269.

Filip Muhonen (s. 1970) on kannessa mainittu King of the street. Teos kertoo lyhyesti addiktiosta, mihin se vie ja miten sitä vastaan pyristellään ja miten voi päästä kuiville ja pysytellä erossa aineista, mikä ei todellakaan ole helppoa.

Helppoa ei huumausaineiden käyttäjien läheisilläkään.

Tarina vie Länsi-Helsingistä, Lahteen, pääkaupunkiseudulle, mallipiireihin, Miamiin ja takaisin pääkaupunkiseudulle ja pyörii hyväksikäytön, diilaamisen ja käyttämisen ympärillä.

Katkolla käytiin,  suhteet alkoivat ja päättyivät. Retkahduksia, retkahduksia ja retkahduksia, kunnes koitti Minnesota-hoitojakso Rymättylässä.

Tätä ei ole miellyttävä lukea ja vielä vähemmän kokea.

Sarjassa kahden euron alelaari -kirja.

Mircea Cartarescu: Menkolia

 

Mircea Cartarescu: Melancolia, alkuteos Melancolia 2019, översättning Inger Johansson,  Albert Bonnier förlag 2022, sivumäärä 208.

Mircea Cartarescun teos Melancolia rakentuu prologista, kolmesta pitkähköstä novellista ja epilogista. Teoksen päähenkilöt ovat lapsia ja tapahtumat ovat maagisia, silti tämä on aikuisten kirja, jonka symbolimaailma on vahva, mutta ainakin minulle myös osin sumea.

Prologissa saavutaan maagiselle saarelle ja kallonmuotoiseen linnaan, tanssitaan hirviön kanssa erilaisia koreografioita, joiden nimet ovat lennokkaita, yksi on Fibonaccin lukujono (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 ..). 

Novellissa Sillat poikalapsi (arviolta viiden vanha) on kotona, kun äiti lähtee asunnosta. Poika on varma, että äiti ei tule takaisin, ja aika kuluu, päivät kuluvat ja vuodenajat vaihtuvat. Tarinassa on maagisia elementtejä, poika ei tarvitse ruokaa eikä juomaa (eikä käy vessassa). Alkuun hän leikkii kolmella lelulla: Hubert klovnilla, satuloidulla hevosella ja sinisellä kissalla. Sama leikki, jossa tuhma klovni vangitsee hevosen, jonka kissa vapauttaa, toistuu, toistuu ja toistuu. Aika kuluu ja pojan pitää ratkaista ongelmansa. Hänen pitää käyttää siltoja. Ensimmäistä siltaa pitkin hän pääsee isoon kumitehtaaseen, jossa on valtava isän patsas kumimassasta. Hän kohtaa patsaan, ja jättää leluista klovnin sinne. Ajan myötä hän löytää äidin patsaan suklaatehtaasta ja lopuksi oppii kommunikoimaan. Ratkaistuaan ongelmansa äiti tulee asuntoon, poika itkee ja nauraa. 

Novellissa Ketut päähenkilöinä ovat sisarukset, kahdeksanvuotias Marcel ja kolmevuotias Isabel. Ensimmäisen novellin voi tulkita myös pojan uneksi, mutta tämä on kirjoitettu sadun muotoon, sillä se alkaa, olipa kerran. Marcel ja Isabel ovat erottamattomat, he leikkivät leluilla päivisin ja iltaisin he leikkivät pieniä kanin poikasia, joita kettu jahtaa. Marcel ajaa ketut pois. Tämäkin leikki toistuu, kunnes se kerran päättyy siihen, että oikea kettu tulee ja vie Isabelin. 

Marcel on ollut isän kanssa hakemassa Isabelia synnytyslaitoksesta, Marcel on opettanut Isabelia puhumaan, hän huolehtii Isabelista. 

Toisaalta kerrotaan, että Isabel on kovassa kuumeessa sairaalassa, ja tuodaan aikanaan tervehtyneenä kotiin. Samalla kerrotaan Marcelin taistelusta ketun kanssa.

Kolmas novelli Nahat on pisin ja sisältää elementtejä aiemmista tarinoista. Päähenkilönä on 15-vuotias poika Ivan, joka pohtii alkuun nahkoja. En itse ymmärtänyt tätä, kun poika löytää isän nahan matkalaukusta. ajattelin, että ovatko jotain rooleja, kun isällä on kovin hauras nahka. Isä on väsynyt töiden jälkeen, popsii pillereitä. Pojallakaan ei mene hyvin, hänen mielestä ei ole syytä elää, hänellä ei ole muuta kuin velvollisuutensa. Hänellä on koulu, jota esitellään ja kuvataan koulumatkaa, jolla hän tapaa ikäisensä tytön Doran. Tämän jälkeen hän tekee ihmeellisiä (mielikuvitus?) matkoja, jossa näkee ykkösnovellissa esitetyt patsaat... varsin maaginen novelli tämäkin on lopussa.

Epilogi on pessimistinen. Siinä puhutaan vankiloista, itse tehdyistä ja muista, esimerkiksi joku on vankina lasipallossa, hiekanjyvä on jäänyt helmen vangiksi. Mutta kaikki ovat vankeja vailla pakomahdollisuutta ja vankilat muodostavat infernon kehiä.

Kirjassa on myös outoja kysymyksiä, kuten "miten nukkuu vesi?", "montako kesää on syksyssä?", "montako kättä on sormessa?"

Melankolia nimeä voi lukija pohtia, sana on mainittu monesti (esim. allt var ödsligt och tyst, en geometrisk melankoli). Kirjassa käsitellään minusta enemmän lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaa, joskin maagisissa tarinoissa asioita kuvataan symboleilla. Tarina on hyvin pessimistinen infernon kuvauksineen: "likt helvetets evigt fördomda har jag blivit ett med mitt skrik". 

Onkohqan  lopussa vain itku ja hammasten kiristys?

*****

Mircea Cărtărescu (s. 1956, Bukarest)on romanialainen kirjailija, joka on kirjoittanut runoja, proosaa ja esseitä. Hän työskentelee Bukarestin yliopistossa.

Mohlin Nyström: Toinen sisko

 

Mohlin Nyström: Toinen sisko, alkuteos Den andra systern 2021, suomentanut Jänis Louhivuori, Bazar 2021, sivumäärä 368.

Alicia Bjelke on huippukoodari Karlstadista Ruotsista. Alician luoma ohjelmisto on treffipalvelu RAW:n pohjana. Treffipalvelun ideana on se, että henkilö tunnistautuu palveluun, ja ohjelmisto etsii treffikumppaneja henkilöiden omien somehistorioiden perusteella. Alician sisko Stella on Raw-yhtiön kasvot, pääomistaja ja toimitusjohtaja. 

Alicia asuu yksin, hänen kasvonsa on tuhoutuneet onnettomuudessa lapsena. Alicia  on  henkisesti kiinni Stella-siskossaan, hän poimii lisäksi miehiä baareista. Stella saa somesta vihapostia, johon suhtautuu ylimielisesti. TV-haastattelun jälkeen Stella löytyy murhattuna kahvipaahtimosta.

Teos on toinen osa Peter Mohlinin ja Peter Nyströmin luomasta John Adderley sarjasta. John Adderley on Ruotsin ja Yhdysvaltojen  kaksoiskansalainen ja on  FBI:n todistajansuojeluohjelmassa. Hänen perässään on huumeparoni Ganirun rikollisorganisaatio. John Adderley toimii poliisina Karlstadissa peitenimellä Fredrik Adamsson.

John saa tutkittavakseen Stellan murhan, tapauksen, johon liittyy paljon vaiettuja salaisuuksia. Alicia näkee Johnin näyttämästä kameratallenteesta murhaajan ja tuntee hänet, myös Alicialla on syytä pelätä henkensä puolesta.

Sekä juttua tutkiva poliisi että uhrin sisko ovat takaa-ajettuja, he taistelevst elämästään. Elonjäämistaistelussa on mahdotonta pysyä lain oikealla puolen. Asetelmasta kehkeytyy helposti luettava trilleri, jossa on monia käänteitä.

Teos on siis kakkososa Peter Mohlinin ja Peter Nyströmin luomasta John Adderley sarjasta. Ykkösosa on Viimeinen elämä, kolmas osa on Äänetön lintu, neljäs osa on Oikea käsi. Kirjarouvan elämää blogissa on tämä blogattu näin. Sarjan ykkösosan Kirjarouva on paketoinut näin.

Mohlin ja Nyström ovat kasvaneet Åmålissa ja tehneet käsikirjoituksia yhdessä. Åmål on Vänernin länsirannalla, hieman pohjoisempana Vänernin pohjoisrannalla on Karlstadin kaupunki.

Legokirja Harry Potter: Taikavuosi Tylypahkassa

 

Lego Harry Potter -kirja Taikavuosi Tylypahkassa kirja summaa hyvin koko Harry Potter -ilmiön. Teksteissä on  tiivistetty kirjojen toistuvat tapahtumat, Tylypahkan juna, tupiin lajittelu, tupakilpailu, joulu ja tanssiaiset. 

Kirjassa on kuvia opettajien huoneista. Yksi ikävimmistä hahmoista on Doleres Pimento, jolla on vaaleanpunaista huoneessaan.

Kuvitus on tehty Harry Potter legoilla, tässä Harry saa kutsun kouluun.

Paketissa on muutama hahmo ja joitain Lego-palikoita ohjeineen.

Paketin alkuperäinen hinta on kahdenkympin luokkaa, tämä oli alennuksessa 2 euroa, ja siihen hintaan laadukas tuote.

Pidin kirjaa hyvinkin mukavana ja se sisälsi paljon tietoa ja oli minusta lajissaan hyvä. Kuvat olivat minusta lapsille sopivia, kielletty metsäkin oli aika mukava paikka.

Kuvakirjasta oli kylläkin häivytetty alkuperäisestä tunnelmasta tosi paljon pois, enkä nähnuyt missään kirjailijankaan nimeä, mutta tässä linkki ykköskirjan Viisasten kiven bloggaukseeni, ja siellä on linkit jatko-osiin.

Samaa Lego Harry Potter sarjaa on Suuri Ensyklopedia, jonka on kirjoittanut Elizabeth Dowsett. Siinä on esitelty hahmot kirjoittain. Minusta teksti on asiallista ja sisältää paljon havainnollista tietoa. Kuvitus on tehty myös Harry Potter legoilla.

Turun seudun luontoretkiopas

 

Mia Rönkä, Ari Karhilahti & Ann-Mari Rannikko: Turun seudun luontoretkiopas, Sammakko 2018, sivumäärä 354.

Tämä kirja on upea katsaus Turun seudun luontoretkikohteisiin. Kirjassa on karttaklippejä, valokuvia ja tekstiä. Eri luontokohteet on jaettu kunnittain (Turku, Kaarina, Naantali, Masku, Raisio, Mynämäki ja Lieto)

Tämän kirjan innottajana on ollut Turun Sanomien Turku TV:n  Luonto plus -ohjelma, joka alkoi 29.3.2002 ja viimeinen lähetys tuli 16.12.2022. Ohjelmassa Turun Sanomien toimittaja Ann-Mari Rannikko ja Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti "kiertelivät" lähiluontoa. Karhilahdella oli tietoa ja tarinoita kasveista, eläimistä ja luonnon ilmiöistä ja kallioistakin, esimerkiksi Turun Luolavuoren kallioluolista. Tämä kirja on kuitenkin itsenäinen, ja julkaistu ensimmäisen kerran 2015. Mukana tekijäkaartissa on ollut Turun yliopiston dosentti ja filosofian tohtori Mia Rönkä. Kirjassa on upeita valokuvia, niitä on ottanut 15 eri henkilöä,  mutta ylivoimaisesti eniten Mia Rönkä.

Teoksessa on tekstiä, valokuvia, ja tietoiskuja esimerkiksi mustarastaasta ja karpalosta. Kirja on erittäin hyvä.

Minusta kirja uppoaa Turun seudun lähiluonnosta kiinnostuneille henkilöille.

Kartat maanmittauslaitoksen palveluista "imuroituja" peruskartan kappaleita, joihin on sijoitettu esimerkiksi parkkipaikka. Minusta kartat ovat pieniä ja  epäselviä.

Tässä Maanmittauslaitoksen "alkuperäinen"  kartta Turun Hirvensalon Friskalan alueesta, jossa on lintuja ja lintutorni, tätä ei siis ole kirjassa.

Toivottavasti teos innoittaa lukijoita tutustumaan lähiluontoon.

Helpointa luontoretket on aloittaa keväällä tai kesällä. Keväällä leskenlehti on yleensä ensimmäinen kukkiva.

Voikukka on loppukeväästä ja kesällä kukassa. Karhilahti tietäisi varmasti mustien hyönteisten nimen, itse en tiedä.

Syksyllä on myrskyjä ja tässä kaatunut kuusi, sitä tarkkailemalla voi löytää hyönteisiä tai analysoida miksi tai miten kuusi on kaatunut.

Talvella metsässä voi olla paljon lunta tai liukasta, mutta lumessa näkyy paljon eläinten jälkiä.

Joskus lumi tulee yllättäen ja pihlajanmarjatkin jäävät syömättä.

Jos osaa olla hiljaa, voi nähdä monia eläinlajeja.

Karhilahti ja Rannikko olivat ohjelmassa Turun kaupungin keskustan läheisyydessä kuten Juhannuskukkulalla, Luolavuoressa, Impivaaran Pirunpellolla ja ohitustien lähellä Pirunpesässä. Käydessäni ilta- ja viikonloppurasteja tienoot tulivat tutuiksi. Kun suunnistin, en tarkkaillut eri lajeja. Kun jalkavaivojen vuoksi lopetin suunnistamisen ja sittemmin juoksemisen, luonnon havainnointiin on enemmän aikaa. Luontoa Turussa on yhä vähemmän, sillä uusia omakoti- ja kerrostaloalueita rakennetaan, ja tämänkin kirjan alueista Korppolaismäki on muuttunut, nyt louhitaan Juhannuskukkulalla kulkuväyliä Logomoon ja varmasti vielä suunnitteilla olevaan prameaan tapahtumakeskukseenkin.