Koskinen ja raadonsyöjä, Karisto 1997, pokkaripainos CrimeTime 2021, sivumäärä 287.
Koskinen ja raadonsyöjä on toinen osa jo 30-osaisessa Seppo Jokisen (s. 1949) kirjoittamassa komisario Koskinen sarjassa. Kirjoista on tehty tv-sarja, joiden esittäminen alkoi 2021, ja kansikuvassa on Koskista näyttelevä Eero Aho.
Teoksen alussa tapahtuu lapsikaappaus, kun Reettamari (2 v) huiputetaan junassa äidiltään ja viedään pois Toijalan asemalla. Poliisi selvittää pian tapauksen, joka on hyvinkin dramaattinen, mutta kaikki säilyivät hengissä. Tekijä oli mielenterveytensä kanssa painiskeleva nainen, jolla on takana kaksi aborttia ja oman lapsen kätkytkuolema.
Kaappauksella on löyhä yhteys dekkarin päärikokseen, kun poliisit näkivät tulevan henkirikoksen uhrin palaavan Helsingin reissulta samalla junalla.
Poliiseilla on kostea saunailta Majarannassa, mutta aikaisin aamulla Koskiselle tulee äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla on mies lyöty kuoliaaksi. Uhri on ATK-nero Niko Laurikka. Poliisit tekevät rikospaikkatutkinnan, ja kuulevat ATK-osaston henkilökunnan.
Usein tietokonenörttejä pidetään ujoina ja hiljaisina, mutta tässä ATK-osastossa puhetta, suhdesähläilyjä, kolmiodraamoja ja harrastuksia riittää. Koskisella on haastava palapeli ratkaistavana. Askel askeleelta löytyy uusia palasia, ja kokonaiskuva alkaa hahmottua ...
Teos kuvaa 1990-luvun lopun tietokonemaailmaa. Internet on käytössä. Koskisen poika Antti (16 v) selaa internettiä Netscape-selaimella. Hän näyttää isälleen kuvia Kreikasta, jotka hän etsii Yahoo-hakuohjelmalla. Antti selittää myös tietokonemadoista. Laurikka oli ohjelmoinut madon aktivoitumaan, ja siinä hän ilmoittaa, että joutui Raadonsyöjän uhriksi, mistä tulee teoksen nimi.
Matkapuhelimetkin ovat alkaneet yleistyä, ja Koskinen käyttää hyväkseen puhelulistaa (lokia).
Poliisiyhteisön asioita viedään eteenpäin. Koskinen on pomonsa Rusinpään hampaissa, kun tämä oli päästänyt epäillyn vapaaksi (ei ollut murhaaja!). Koskinen tuntee lievää mustasukkaisuutta, kun Tarun kerrotaan olleen Kaation kanssa. Taru lisäksi vihjaa Ullalla olevan henkilökohtainen ongelma. Koskinen pahastuu asiasta, mutta ilahtuu Tarun tiedosta, että Rusinpää on menossa ministeriöön. Roine on masentunut, mutta mentoroi Koskista. Pekki touhuaa tavanomaisesti.
Murha-ase on erikonen, pala Berliinin muuria. Työpaikalla on tiimiposti, joka oli yleinen 1990-luvun lopussa. Ainakin yksi Wartburg on liikenteessä (1999 itäsaksalaisia Wartburgeja oli liikenteessä 732 kpl).
Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä,1997
Koskinen ja pudotuspeli,1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio, 2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki, 2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010
Ajomies, 2011
Hervantalainen, 2012
Vihan sukua. Helsinki: 2013.
Mustat sydämet. Helsinki: 2014.
Kuolevaksi julistettu, 2015
Rahtari, 2016
Vakaasti harkiten, 2017
Lyödyn laki, 2018
Rottasankari, 2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023
Kultosaari on julkaissut
Viimeinen vääntö, 2025

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti