László Krasznahorkai: Saatanatango

 

Laszlo Krasznahorkai: Saatanatangó, alkuteos Sátántango 1985, suomentanut Minnamari Pitkänen, Kustannusyhtiö Teos 2019, sivumäärä 304.

Unkarilaisen vuoden 2025 kirjallisuuden Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja László Krasxnahorkain (s. 1954) läpimurtoteos Saatanatango on ankea kuvaus kulahtaneesta kylästä, jossa asukkaat ovat sulkeutuneet pirtteihinsä, kyttäävät toisiaan. Ainoa tapaamispaikka tuntuu olevan kylän kapakka.

Kirja on jaettu kahteen kuuden luvun osaan, toisessa osassa luvut ovat käännetyssä järjestyksessä (VI, V, IV, III, II ja I). Tämä on minusta kaukana tangosta, joka on sentään iloinen kontaktia ottava harraste, askellus on hidas-hidas nopea-nopea. Tango liitetään monesti intohimoon. Tässä tarinassa sitä on hyvin vähän, yksi rouva on iloluontoinen ja eräät sisarukset myyvät äitinsä lukuun "palveluitaan" kylän miehille, joita kiinnostavat aivan muuta asiat.

Kaikki on hämärää, epämääräistä odotusta ja kyttäämistä. Ihmiset ovat jumissa, tahtovat lähteä, mutta aloitekyky on poissa, kaikki mätänee ja homehtuu. Sää on huono. Kirja on monessa kohtaa sekava eikä kovin looginen, unia nähdään ja niitä käsitellään. Ihmiset kuulevat omiaan. Teksti on tympeää.

Kylä on jämähtänyt. Mutta kuitenkin ihmiset odottavat jotain (ihmettä?). Kauhukseen he kuulevat että kuolleiksi luulleet Irimias ja Petrina ovat tulossa.

Kirja on arvioiden perusteella kehuttu, suitsutettu ja monille kielille käännetty.  Minusta sen kuvaus on ikävän ankeaa. Ehkä Saatanatango on tätä?

Hieman enemmän kirjasta ja sen henkilöistä, juonesta on hankala sanoa mitään

Nukkavierut kyläläiset pelkäävät ja odottavat. Mitä? Rahaa? Ihmettä? Viranomaisia? Paikka on ollut kollektiivitila, joka on lopetettu, siellä on enää kourallinen ihmisiä. Ihmiset asuvat aloitekyvyttöminä ränsistyvissä taloissa, siellä on hometta, sataa, kaikki mätänee, nurkissa kuhisee rottia ja vesi tulvii.

Tutkijatohtori on ollut tilan palveluksessa. Hänen virkansa on unohdettu irtisanoa. Kaveri juo lähinnä palinkaa ja polttaa tupakkaa, kunnes saa sairaskohtauksen. Tohtori kirjaa kyläläisten tekemisiä vihkoonsa. Hän on tärähtänyt. Futaki haluaisi repäistä itsensä irti kylästä. Halics on 52-vuotias, mies joka on täysi nolla, vaimo on hyvin uskonnollinen. Halics kuten muutkin miehet hakeutuvat kinastelemaan kylän kapakkaan. Herra Schmidt jää iloluonteisen vaimonsa varjoon. Rouvalla on suhde kapakoitsijaan? Muita hahmoja on Kereke, viljelijä, ...

Horkain sisarukset myyvät itseään, heillä on hulttioveli, ja juoppo äiti. Perheen isä on päättänyt päivänsä. Pahnan pohjimmainen on viaton Esti, joka sai potkut apukoulustakin. Hän ottaa kohtalon omiin käsiinsä.

Pelätyt Irimias ja Petrina saapuvat. Irimias pitää puheita ja juovuttaa kylän. Hän ratsastaan Estin kohtalolla ... ?

Kaiken jälkeen, muuttuuko mikään ? Muuttuuko paremmaksi??

****

László Krasznahorkai syntyi kaakkois Unkarissa Gyulan kaupungissa. Yllä esitelty kirja oli hänen läpimurtoteoksensa, ja Unkari kuului tuolloin vielä itäblokkiin. Kirja alkaa Kafka-sitaatilla "siinä tapauksessa haluan sittenkin mielummin odottaa". (Toivo Lyyn 1898-1976) suomennus).

Unkarin odotus loppui viimeistään 1991, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Unkari kuuluu sekä EU:hun että Natoon, mutta osa muista maista näkee Unkarin valinnoissa vanhaa itäblokki-meininkiä.