László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia, alkuteos Az ellenallas melankoliaja 1989, suomennos Minnamari Pitkänen, Kustannusosakeyhtiö Teos, sivumäärä 367. Kannen suunnittelu Miika Immonen.
"Se kuluu, muttei käy loppuun" on kirjan aloitusmotto.
Kirjan tapahtumapaikka on unkarilainen (kuvitteellinen) pikku kaupunki, jonne on tullut sirkus, jonka ainoa vetonaula on sinivalaan raato. Sirkuksen liepeillä maleksii outoa porukkaa. Outo on myös sirkuksen lihava johtaja, kannattajia haluava Prinssi jää arvoitukseksi.
Vastarinnan melankolia, vaikka on erinomainen monella tavalla, on sekava ja hämärä kuvatessaan tuhoisaa vaellusta läpi kaupungin. Vakavia levottomuuksia tukahdutetaan pyytämällä paikalle armeija. Katalimmat käyttävät tilannetta hyväkseen, ja hamuavat valtaa ja totuus muuntuu.
Ennenkuin päästään edes sirkukseen, esitellään kaupunkilaisia, jotka näyttelevät pääroolia kummallisissa tapahtumissa.
Kaiken kaikiaan vuoden 2025 Nobelin kirjallisuuden nobelistin László Krasznahorkain romaani Vastarinnan melankolia oli hyvin kiinnostava ja erilainen lukukokemus, välillä siinä on hyvin apokalyptisia jaksoja. Pidän romaaneista, jossa kaikkea ei valmiiksi pureskeltu. Tämä oli minusta huomattavasti parempi kuin aiemmin lukemani Saatanatango, vaikka se sisälsi samoja elementtejä, kuten se, että kaikki menee entistä heikommin, junat eivät kulje, kaikki rappeutuu, palinkaa juodaan mielummin kuin tehdään jotain. Aiheita ovat myös ihmisten eripuraisuus ja se, että ihmisillä on halu hurahtaa outoihin asioihin.
Rouva Pflaum on ollut sisariensa luona, ja matkaa junalla kotikaupunkiinsa. Junamatka on epämiellyttävä, häntä yritetään väkisinmaata vessassa. Rouva on pieni, rehevärintainen ja vanha. Kotikaupungin ilmapiirin hän aistii oudoksi. Hän saa kotiinsa vieraan rouva Eszterin, joka on muuttanut miehensä Gyorgu Eszterin luota. Tämä on pettänyt vaimonsa luottamuksen eroamalla musiikkikoulun rehtorin virasta. Rouva Eszter haluaa päteä miehensä asemalla. Rouva Eszterillä on suhde leskeksi jääneeseen poliisikapteeniin.
Rouva Pflaum on haudannut kaksi miestään ja hän on leski. Hänen poikansa Janos Valuska on nahjus, jonka rouva Pflaum on heittänyt asunnosta, mies on pian 40 vuotta ja hän jakaa postia. Hän tiirailee taivasta ja on kiinnostunut kosmoksesta. Hän auttaa myös herra Eszteriä, joka makaa irtisanoutumisensa jälkeen pääosin sängyssä. Kaikki nämä henkilöt ovat vuorollaan tarinan päähenkilöitä ja he muuttuvat tarinan kuluessa ratkaisevasti.
Kaupungissa on uhkaava tunnelma. Sirkukseen ja sen sinivalaan raatoon liittyy jotain painostavaa. Oikeastaan mikään ei toimi, Villikissalaumoja on kaupungissa, ja ventovieraita. Paine purkautuu amok-marssina, missä rynnäköidään ja tuhotaan. Mitään tarkkoja tietoja mellakoista ei anneta, eli lukija on samojen huhujen armoilla, kun tavallinen kaduntallaaja.
Armeija selvittää, mutta totuus kaikkoaa yhä kauemmas ja valta halutaan ja hamutaan.
Paikoin erinomainen, paikoin puuduttava kirja, saldo jäi kuitenkin plussalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti