Kai Ekholm, Yrjö Repo: Lukemisen aika

Kai Ekholm, Yrjö Repo: Lukemisen aika, eikö Suomessa lueta tarpeeksi? Siltala 2021, sivumäärä 298.

Kai Ekholm toimi Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajana, Yrjö Repo puolestaan on työskennellyt eri kirja-alan solmukohdissa, ja on kuulu kirjatilastojen analyysistä. Teos käsittelee kattavasti lukemisen haasteita some- ja digiaikana, jolloin paperikirjan myynti ja lukeminen on vähenemässä. Loistoteos, jonka sisällöstä ja omista ajatuksistani alla enemmäm.

Suomalaisten lukutaito on noussut pohdinnan kohteeksi yhä useammin. Kirjan ilmestymisen (2021) jälkeen 18.3.2024 Yle uutisoi, että Tilastokeskuksen mukaan lukemiseen käytetty aika vuorokaudessa on vähentynyt ja nuorilla se on romahtanut 31 minuutista 17 minuuttiin keskimäärin. Tämä sama havainto havaittiin Ruotsissa 2012, jolloin ruotsalaisnuorten lukuaika oli romahtanut. Samana vuonna Ruotsin Pisa-tulokset olivat heikompia kuin aiemmin, mutta nyt lukutulokset ovat parantuneet. Nämä havainnot pohjaksi, sillä Ekholm ja Repo maalaavat lukuajan ja lukutaidon huonontumista aika tummalla pensselillä, mutta faktoihin nojaten ja realistisesti. 

En ehkä tee oikeutusta tälle loistavalle kirjalle, jonka lukemista suositan, koska osa huomioista on omiani kuten jotkut mielipiteetkin. Olen itsekin huolestunut lukemisen vähentymisestä ja siirtymisestä uusiin "käyttöliittymiin". Olen toki lukenut vanhoja klassikoita ilmaisista nettiosoitteista, mutta en lue muuten e-kirjoja. Äänikirjoja en kuuntele lainkaan, radion dokumenttiohjelmia kyllä kuuntelen. Äänikirjojen suosion nousua käsitellään. Kirjan mukaan äänikirjan kuuntelemisen aivosähkökäyrä on erilainen kuin luettaessa paperikirjaa. Lisäksi äänikirja muuttaa kirjojen kustantamista, kirjakaupan myyntiä ja kirjailijoiden ansaintaa.

Mitä on lukeminen verkon aikakaudella? Gutenbergin keksimästä kirjapainotaidosta on puoli vuosituhatta ja internetin "keksimisestä" 30 vuotta, gutenbergistä on siirrytty googlen hakupalveluun,Wikipedia on hieman yli 20-vuotias. Google  on tekoälyohjattu ja antaa tiivistelmän miltei joka asiasta. Sosiaalinen media on tuonut kuvat ja etenkin omakuvat, selfieissä poseraavat jo politikotkin.

Luku- ja kirjoitustaito ovat olleet mullistavimpia keksintöjä tulenteon jälkeen. Luettava materiaali on yksi kulttuurin ja perinnetiedon säilyttäjä. Kirjassa todetaan, että kirjallisuus on antanut elämällemme muodon, mutta nyt kirjat ovat kuin kaappikello, enää harva haluaa niitä olohuoneeseensa.

Lukutaidon näivettyminen on vaarallista. Lukeminen itsessään on monimutkainen prosessi, kuinka kirjaimista muodostuu sanoja ja sanoista lauseita. Kuunteleminen on minusta eri prosessi. Äänikirjojen ja lukuaikapalvelujen lisääntyminen muuttaa kirjojen kustantamisen logiikkaa. Äänikirjoiksi valikoituu vain painettuja, suosittuja kirjoja (oma tulkintani), tästä seuraa, että kustantamot ei ota enää riskejä, kun paperikirjan myyntiaika on koko ajan yhä lyhyempi. Kouluissakin luovutaan yhä enemmän kirjoista, ja oppilaat kahlaavat nettimateriaalia.

Minulla ei ole Spotifytä, eikä lukuaikapalveluja, minusta kuukausimaksullinen palvelu tuo omat haasteet kirjailijoiden ansaintaan. Lisäksi kirjan lukijakin saa tekijänoikeusskorvauksia, tämä vähentää kirjailijoiden pottia, koska tuskin markkinoilla kirjan kuuntelusta maksettaisiin enemmän?

Kirjassa on paljon uutta, siellä tarkastellaan kirjan kustantamista. Minulle oli yllätys, kuinka paljon WSOY ja Otava ovat ostaneet pienempiä toimijoita. joko omikseen tai tytäryhtiöikseen.

Kirjakauppojen myynti laskee, jos paperikirjat taantuvat. Kun toisen asteen (lukion ja ammatillisen koulutuksen) kirjat tulivat maksuttomiksi oppivelvollisille, kirjakaupat menettivät nämä asiakkaat. Koulutuksen järjestäjät ostavat materiaalit suoraan. Kirjakauppojen määrä on puolittunut noin puolessa sadassa vuodessa. Toki netissä myydään kirjoja ja isoissa marketeissakin.

Tilasto-osa on hyvin mielenkiintoinen. Ongelma on siinä, että tilastoja on monia ja ne lähtevät eri lähtökohdista. Best-seller listat löytyvät helposti, ja ne ovat jonkin verran erilaisia, kuin kirjastojen lainauslistat. Uutuuskirjoja julkaistaan yli 3000 vuodessa, näin tulkitsin (iso luku?), tähän on laskettu kaikki kirjat, myös oppikirjat. Vuonna 2020 Suomen kustannusyhdistyksen jäsenet myivät 9 miljoonaa paperikirjaa ja lisäksi  äänikirjoja. Suomen kustannusyhtiön elokuun 2025 kärjessä on Leena Lehtolaisen teos, Lumileopardin sydän, jossa seikkailee Hilja Ilveskero, kakkosena on Satu Rämön Islanti-sarjan teos Rakel ja kolmosena Seppo Jokisen Koskinen-sarja Viimeinen vääntö. Koko 2000-lukua tarkastellessa myyviä kirjailijoita ovat: Mauri Kunnas, Ilkka Remes, Reijo Mäki, Juha Vuorinen ja naisista: Laila Hirvisaari, Leena Lehtolainen, sekä Sinikka ja Tiina Nopola. Ulkomaisista myydyin on J.K Rowling, mutta viimevuosina Lucinda Riley on suosittu. 

Minkään tilaston mukaan lukeminen ei lisäänny, eikä paperikirja tee myyntiennätyksiä. Kirjan tilastoista selviää, että 3 miljoonaa aikuista ostaa vähintään yhden kirjan vuodessa. Naiset ostavat todennäköisemmin kuin miehet, ja koulutustausta vaikuttaa myös. Yli 8 kirjaa vuodessa ostaa 6,2% aikuisista.

Nuorten lukutaitopisteet ovat Pisa-tutkimuksessa laskeneet, vuonna 2000 pisteet olivat 546 pistettä, ja vuonna 2022 enää 476. Nuorista 51% lukee vain jos on pakko.

Kirjan loppuosa pohditaan lukemisen tukevaisuutta, ja erilaiset lukijat kertovat lukuharrastuksestaan.

Antoisa opus. Mutta mikä on lukemisen tulevaisuus? Entä kirjojen? Enta kirjablogien? Entä tämän kirjablogin?